Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p4541"

Syftet med denna avhandling är att diskutera utmaningar som personer med adhd (eng. attentiondeficit hyperactivity disorder) möter med fokus på mellanmänskliga relationer, stereotyper och stigmatisering. Utmaningar i mellanmänskliga relationer som med jämnåriga och i parrelationer samt skola och arbete har en stor inverkan på personer med adhd:s liv. Hur dessa relationer spelar in på självkänslan diskuteras i kapitel 5.1 av avhandlingen. Därefter diskuteras utmaningar på grund av stereotyper och stigmatisering samt stereotyper och stigmatisering gällande adhd i kapitel 5.2. Detta är en litteraturgenomgång vars väsentligaste resultat inom mellanmänskliga relationer är att mellanmänskliga relationer har en stor inverkan på självkänslan hos personer med adhd. Skola och arbete påverkas genomgående av adhd, och ofta på ett negativt sätt. De väsentligaste resultaten i delen om stereotyper och stigmatisering, är att många stereotyper om adhd inte stämmer ihop med verkligheten. Personer med adhd möter emellertid en hel del stigma i vardagen vilket i längden kan resultera i lägre självkänsla. Även på en bredare front kan dessa faktorer leda till psykisk ohälsa och utmaningar på flera håll i individens liv. Resultatet av litteraturstudien är att självkänslan hos personer med adhd ofta utvecklas mot ett negativt håll och att de möter många utmaningar på grund av bemötanden i nära mellanmänskliga relationer, skola och arbete samt stereotyper och stigmatisering.

Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, miten alhainen syntymäpaino on yhteydessä moniin kroonisena kansantautina tunnettuihin sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin, tyypin 2 diabetekseen ja verenpainetautiin. Mekanismin arvellaan liittyen elimistön ohjelmoimisena tunnettuun tapahtumaan, jossa raskauden kriittisessä vaiheessa tapahtunut ulkoinen ärsyke sotkee elimistön elimen kyvyn säädellä elimistön toimintoja. Tämä näkyy kohonneena sairausriskinä myöhemmällä iällä. Tutkimus keskosia kohtaan on lisääntynyt tasaisesti samaan aikaan, kun heidän henkiinjäämistodennäköisyys on parantunut keskoskaappien teknologisen kehityksen ansiosta. Vastaavasti alhaisen syntymäpainon tiedetään olevan riskitekijä myös ADHD:lle. ADHD:n kehityskulku noudattelee usein ongelmien kasaantuvaa kehitystä siten, että varhaisessa vaiheessa alkanut häiriö vaikuttaa henkilön koulunkäyntimenestykseen ja myöhempiin työuriin. ADHD:llä on voimakas perinnöllinen tausta ja se todetaan useammin pojilla kuin tytöillä. Huolimatta ADHD:n korkeasta periytyvyydestä sosiaalinen ympäristö on tärkeässä osassa siinä, ilmeneekö jokin periytyvä häiriö ja miten voimakkaasti tämä häiriö ilmenee. Tutkimuksessa pyritään kiinnittämään erityinen huomio sukupuolten välisiin eroihin ja sosioekonomisiin tekijöihin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin kompensatorisina tekijöinä äidin koulutustaustaa, perheen tuloja, perhetyyppiä ja maahanmuuttajataustaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineen ylläpitämää EKSY014-rekisteriaineistoa. Aineisto sisältää 20 prosentin satunnaisotoksen kaikista Suomen kotitalouksista, joissa asui vuoden 2000 lopussa 0-14-vuotiaita lapsia (n = 415 000). Rekisterin pohjana toimivat Tilastokeskuksen, THL:n, Kelan sekä ETK:n rekisteritiedot,joiden väliset tiedot voidaan yhdistää keskenään. Lapsien syntymäpainotiedot on haettu THL:n ylläpitämästä syntymärekisteristä ja ADHD-oireiden tunnistamiseen käytettiin Kelan tietoja reseptilääkeostoista sekä THL:n hoitoilmoitusrekisterin sisältämiä tietoja. Varsinaiseen tutkimusotokseen kuului yhteensä 168 286 henkilöä. Tutkimuksen pääasiallisena menetelmänä käytettiin elinaikamallinnukseen kuuluvaa Coxin suhteellisten vaarojen menetelmää, jonka avulla eri syntymäpainoluokkien ja ADHD:n välistä suhteellisia vaaroja voitiin vertailla keskenään. Analyysin pohjalta havaittiin, miten lapsen alhainen syntymäpaino oli yhteydessä ADHD:hen siten, että riski kasvoi mitä kevyempiin syntymäpainoluokkiin tarkastelussa siirryttiin. Sukupuolten väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin taustamuuttujien vakioimattomia yhteyksiä. Analyysin avulla kävi ilmi, että äidin alhainen koulutusaste, perheen matala tulotaso ja yksinhuoltajuus kasvattivat kaikki itsessään lapsen ADHD-riskiä. Tytöillä alle kilonpainoisten keskosten vakioimaton yhteys ADHD:n oli 5,27-kertainen ja pojilla 3,5-kertainen. Kun näiden ja useiden muiden sekoittavien tekijöiden vaikutusta tarkasteltiin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä vakioimalla, säilyi alhaisen syntymäpainon kasvattava riski erittäin korkeana. Alle kilon painoisten tyttöjen kohdalla vakiointi nosti hieman yhteyden riskiä (5,36) ja pojilla yhteys hieman laski noin 2,5-kertaiseksi Tutkimuksen pohjalta ei havaittu sellaisia tekijöitä, joilla olisi ADHD:ltä suojaavaa tai altistavaa ulottuvuutta. Kun tupakointia ja alhaista syntymäpainoa tarkasteltiin yhteisinä riskitekijöinä, näyttäisi siltä, että näiden vaikutuksissa on selvästi päällekkäisyyttä ADHD-riskin suhteen. Tutkimuksessa havaittiin, miten tärkeässä osassa raskaudenaikaiset tekijät ja kriittiset kasvuvaiheet ovat myöhemmin ilmenevän terveyden kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa havaittiin riskien kasaantumiseen liittyviä elämänkaariepidemiologisia prosesseja, joissa ADHD:n diagnoosiriski kasvoi pojilla lähes kolminkertaiseksi ja tytöillä 3,5-kertaiseksi, jos alhaisen syntymäpainon lasten äiti oli tupakoinut raskauden aikana On hyvin mahdollista, että yhteys selittyy osittain raskaudenaikaisella terveyskäyttäytymisellä ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen voi olla yksi mahdollisuus ennaltaehkäistä ADHD:n kehittymistä. Tutkimuksen valossa ADHD:n ennaltaehkäisy olisi hyödyllisintä ajoittaa syntymää tai kouluikää edeltäneeseen aikaan, ennen kuin ADHD:stä johtuvat varsinaiset ongelmat alkavat kasaantua.

Introduction: Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) is among the most common childhood psychiatric disorders and is marked by persistent, age-inappropriate levels of inattention, hyperactivity and/or impulsivity. The present study examines cortical oscillations in adults diagnosed with ADHD/ADD during administration of T.O.V.A. (Test of Variables of Attention). T.O.V.A. is a continuous performance test (CPT) that measures the ability to sustain attention for a prolonged period of time. The motivation for the study is to contribute to the diagnostic picture of ADHD through the novel combination of T.O.V.A. with an EEG measurement. Parieto-occipital alpha and frontomedial theta are examined in particular as they have been linked to sustained attention as measured in CPTs. Methods: 53 adults diagnosed with ADHD/ADD and 18 healthy controls were recruited. Concomitant T.O.V.A. and EEG was measured. Oscillatory power in theta and alpha bands was compared between groups and between different behavioural conditions. Results & Conclusions: T.O.V.A. performance of healthy controls was more likely to be within normal limits as compared to ADHD/ADD diagnosed adults, and vice versa. There were moderate significant differences in commission errors, RT variability and d’ (response sensitivity) between groups. The control group tended to manifest higher theta synchronisation during correct inhibition trials. Given differences in behavioural performance, this result might be related to a higher sensitivity to task demands in the control group. However, there were no between-groups differences in frontomedial theta power and parietal or frontal alpha power. Further research should compare groups formed on the basis of not only diagnostic status but also of behavioural performance.

The aim of the current study was to broaden the understanding for the relationship between physical activity and working memory among primary school students. In addition, I aimed to investigate the level of physical activity among the students. Prior research implies that students who are more active and are in better condition, also tend to have better memory. The current study is a quantitative survey study. The survey was developed to measure students’ physical activity and was filled out by 54 sixth graders during their school day. The survey consisted of questions concerning how they go to school, school break activities, spare time activities, and hobbies. First, students filled out the questionnaire, and after that, they participated in a working memory test. The working memory test consisted of a digit span test forward and a digit span test backward. The results from the current survey study indicate that boys who are more physically active seem to have a larger working memory capacity than those less active. The differences were most noticeable in the forward digit span test. Similar differences were not observed among girls. However, the level of physical activity among the tested girls was clearly under the national average, hence, no strong conclusions can be drawn.

Approximately 5% of the Finnish population has ADHD. The main criteria for a diagnosis are deficits in sustained attention, behavioral inhibition and hyperactivity. Aside from these, ADHD also includes e.g. restlessness, impatience and difficulties with self-regulation. The symptoms are causing problems in many areas of ADHD patient´s lives. They also tend to affect people around them. The aim of this thesis is to examine how adults with ADHD describe their lives before and after the diagnosis. The focus is mainly on the description of their self-efficacy, self-esteem, identity and stigma. The aim is also to examine how the individals felt about getting the diagnosis, since it is usually a significant turning point in life. This qualitative study uses life stories as a method of collecting data and analysis. The participants have been diagnosed with ADHD after the age of 30. This enables to examine the life without a diagnoses, care or attention, and inspect if getting the diagnosis has had any positive consequences. Semi-structured interviews were used as the data collection method to answer the research questions. The results of this study demonstrate the lives of the participants as chaotic and eventful. They appear as typical for a person with ADHD, including addictions, school dropouts and divorces. The self-efficacy and self-esteem appear low, especially as a teenager, but the diagnosis seems to have had a positive effect. The participants describe ADHD as an important part of their identity. The stigma brought on by ADHD is focused on the symptoms rather than the diagnosis itself.

Objectives. Exposure to maternal stress during pregnancy has been associated with a variety of adverse outcomes in the offspring, ranging from restrictions on fetal growth to long-term psychological impairments. Growing evidence suggests that prenatal maternal stress may also play a role in the onset of attention deficit hyperactivity disorder (ADHD). However, results from previous studies have not been uniform and methodological shortcomings may have impacted the findings. The aim of this study is to examine whether exposure to prenatal maternal stress is associated with higher levels of ADHD symptoms in the children, and whether the associations are timing-specific and independent of postnatal maternal and paternal stress. Methods. The current study sample consisted of 2,304 mother-child dyads participating in the PREDO project who were recruited from maternity clinics at 12 + 0 to 13 + 6 weeks of gestation. The women filled out a reliable and valid stress self-report questionnaire, the Perceived Stress Scale (PSS), every two weeks throughout pregnancy, a total of 14 times. Child ADHD symptoms were reported by the mothers at child age of 1–5 years with the Conners' 10-item scale, concurrently with a repeated assessment of maternal stress. Paternal stress was evaluated with the PSS at child age of six months. The associations between prenatal stress and child ADHD symptoms were analyzed statistically using multiple linear regression, controlling for multiple sociodemographic and perinatal confounders and for postnatal levels of maternal and paternal stress. Results and conclusions. Prenatal maternal stress was associated with significantly higher levels of ADHD symptoms in the offspring. Mid- to late-pregnancy stress had the strongest associations with child ADHD symptoms, while early-pregnancy stress showed a slightly weaker, yet significant, effect. The associations between prenatal stress and child ADHD symptoms were partially mediated by postnatal maternal stress. Nevertheless, even after controlling for postnatal maternal stress, the independent effects of prenatal stress remained significant. Adjusting for postnatal paternal stress had no impact on the effect sizes. The sex of the child moderated the association between first trimester prenatal stress and child ADHD symptoms, so that prenatal stress during the first trimester independently predicted higher levels of ADHD symptoms among boys, whereas, among girls, no significant associations were found for early-pregnancy stress after postnatal maternal stress was accounted for. Overall, the current findings are in line with the fetal programming hypothesis and highlight the importance of prenatal environmental factors in the etiology of childhood ADHD.

Objectives. Childhood ADHD has been linked to dysfunctions in executive functioning, lower level of education and poorer occupational functioning in young adulthood but long-term developmental course of ADHD beyond 30 years age is still poorly understood. The present study examines executive functioning, level of education, current employment and subjective working capacity at the age of 40 in adults who have had perinatal risks related ADHD in childhood. Associations between executive function tests and occupational functioning are also examined. Methods. The present study is part of a larger longitudinal birth cohort research project examining long-term effects of perinatal risk factors. The cohort has been followed since 1970's. The present sample includes individuals with perinatal risks associated childhood ADHD (n = 31), individuals with perinatal risk factors without childhood ADHD (n = 145) and control individuals without perinatal risks or childhood ADHD (n = 36). Executive functioning was examined by using traditional neuropsychological tests as well as computerized assessment methods. Results and conclusions. Adults with perinatal risks related childhood ADHD had poorer functioning in some of the executive function tests. Poorer performance was detected especially in the area of cognitive flexibility. Adults with perinatal risks but without childhood ADHD did not differ from controls in executive functioning which suggests that perinatal risks alone without ADHD symptoms do not affect executive functioning in adulthood. The group with perinatal risks related childhood ADHD also had lower education level compared to controls. No significant associations were found between executive function tests and occupational functioning. It appears that childhood ADHD with perinatal risk factors can have mild long-term effects to executive functioning extending to 40 years age. This emphasizes the significance of early support directed to risk groups.