Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p5405"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2020)This thesis concerns the state of the art of the Western language studies of Daoist internal alchemy (neidan). The research history and its approaches are evaluated from the perspective of study of religion, based mainly on research literature in English and French. Neidan studies is a subfield of Daoist studies, which takes Daoism as a multifaceted religious tradition.The study is a discourse-oriented, research-historical and meta-theoretical analysis. As its data it takes the Western language research literature of the field until today and in its entirety: articles, article collections, monographs, dissertations, bibliographies, and translations. The Chinese original sources are not covered, neither are the popular translations. The studies are analyzed through a conceptual framework based on the theoretical part. The phases and approaches of neidan studies are conceived through a four-fold typology of research programs. Internal alchemy and its sources have been approached 1) as a part of the history of scientific thought from the 1930s to 1980s, 2) in the context of Chinese cultural history from the 1920s, 3) as discourse and doctrine from the 1970s, and 4) as religion in the context of multi-disciplinary studies since the 1990s. Instead of a paradigmatic hegemony, the research programs are interpreted as competing for the authority to speak about internal alchemy. However, the central disciplinary conventions have been those of the sinological tradition. Supplementing the four research programs, five conceptions or descriptions of neidan are distinguished. These cover the main positions taken within the research so far. Internal alchemy has been described as a) physiological alchemy, b) symbolical alchemy and a technique of enlightenment, c) as a synthesis of psycho-physiological techniques, d) as a range of esoteric doctrines and techniques, and e) as a field of variations of contemplative practice. These descriptions of the academic discourse reflect the traditional neidan discourse: they are situated on a continuum from body centered to spiritual or mind centered readings. They also vary from exclusive descriptions, which stress clarity, to more open descriptions, which cover widely the variations of the historical forms of neidan. After the general typology of the field, three special themes are observed: sexual alchemy, female alchemy, and early Quanzhen alchemy. This delimits the relatively wide data. These thematic areas cover a substantial amount of the scholars and a representative historical take of the neidantradition. However, in themselves they represent more the marginals of neidan than its mainstream. Focusing on debates and conflicts, a clearer picture is drawn of the approaches, interests, problems of the research and the differences of the research programs. Through the specific themes the state of the research field may be pictured more widely. In addition to locating and identifying the research programs, conceptions of neidan, and the debates, this study answers questions on the coverage of the studies, how the studies have responded to the challenges of the postmodern critiques, and the future prospects of the field. Possible developments would include increase in reflexivity and the level of theoretical discussion, interaction between different disciplines and comparative research both within and without neidanstudies. The relation of neidan studies to the study of religion is discussed through the comparative concept of esotericism.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan taolaisen sisäisen alkemian (neidan) länsimaisen tutkimuksen historiaa, sen lähestymistapoja ja tilaa. Näitä arvioidaan uskontotieteen näkökulmasta ja lähinnä englannin- ja ranskankieliseen tutkimuskirjallisuuteen perustuen. Neidan-tutkimus on osa taolaisuuden tutkimuksen (Daoist studies) kenttää, jossa taolaisuutta tarkastellaan monimuotoisena uskonnollisena perinteenä. Työ on diskursiivisesti orientoitunut, tutkimushistoriallinen ja metateoreettinen analyysi. Aineistona on alan tähänastinen länsimainen tutkimuskirjallisuus kokonaisuudessaan: artikkelit, artikkelikokoelmat, monografiat, väitöskirjat, bibliografiat ja käännökset. Työssä ei käsitellä kiinankielisiä alkuperäislähteitä eikä populaaria käännöskirjallisuutta. Aineistoa eritellään tutkielman teoriaosuuteen pohjaavan analyyttisen kehyksen avulla. Neidan-tutkimuksen vaiheita ja lähestymistapoja hahmotetaan nelijakoisen tutkimusohjelmien typologian kautta. Sisäistä alkemiaa ja sen aineistoja on tutkimuksessa lähestytty 1) osana tieteellisen ajattelun historiaa 1930–1980-luvuilla, 2) kiinalaisen kulttuurihistorian puitteissa 1920-luvulta alkaen, 3) diskurssina ja oppina 1970-luvulta alkaen sekä 4) uskontona monitieteellisen tutkimuksen kontekstissa 1990-luvulta alkaen. Paradigmaattisen hegemonian sijaan rinnakkaisten tutkimusohjelmien tulkitaan kilpailevan auktoriteetista puhua sisäisestä alkemiasta. Keskeiset tutkimusalakonventiot ovat kuitenkin pitkään liittyneet sinologiseen tutkimusperinteeseen. Tutkimusohjelmien ohella eritellään viisi sisäisen alkemian käsitteellistämisen tapaa, jotka kattavat tähänastiset määrittelyt pääpiirteissään. Sisäistä alkemiaa on kuvattu a) fysiologisena alkemiana, b) symbolisena alkemiana tai valaistumisen tekniikkana; c) psykofyysisten menetelmien synteesinä; d) esoteeristen oppien ja menetelmien kirjona; sekä e) kontemplatiivisten harjoitteiden kenttänä. Näissä akateemisen diskurssin neidan-kuvauksissa heijastuvat perinteisen neidan-diskurssin painotukset: ne sijoittuvat linjalle kehokeskeisistä henkisiin tai mieltä korostaviin tulkintoihin. Neidan-kuvauksissa vaihtelua tapahtuu myös poissulkevasta ja selkeyttä korostavasta määrittelystä kohti avoimempaa ja sisäisen alkemian historialliset muodot laajasti kattavaa määrittelytapaa. Yleisen typologian jälkeen tarkastellaan kolmea erityisteemaa: seksuaalialkemia, naisten alkemia ja varhainen Quanzhen-taolainen alkemia. Tämä rajaa suhteellisen laajaa tutkimusaineistoa. Aihepiirit käsittävät kuitenkin suuren osan tutkijoista sekä edustavan historiallisen otoksen yli tuhatvuotisesta neidan-perinteestä. Itsessään nämä kolme teemaa edustavat enemmän sisäisen alkemian reuna-alueita kuin sen valtavirtaa. Niiden käsittelyssä keskitytään aihealueiden tutkimuksen kiistoihin ja erimielisyyksiin, joiden myötä piirretään tarkempaa kuvaa tutkimuksen lähestymistavoista, intresseistä, ongelmista ja tutkimusohjelmien eroista. Erityisteemojen käsittelyn kautta tutkimuskentän tilaa hahmotetaan laajemmin. Tutkimusohjelmien, neidan-käsitysten ja kiistakohtien paikantamisen lisäksi vastataan kysymyksiin tähänastisen tutkimuksen kattavuudesta, siitä miten tutkimus on vastannut postmodernin kritiikin haasteisiin sekä tutkimuksen tulevaisuudennäkymistä. Kehitysmahdollisuuksia ovat muun muassa refleksiivisyyden ja teoreettisen keskustelutason lisääntyminen, tutkimusalojen vuorovaikutus sekä vertaileva tutkimus. Neidan-tutkimuksen suhdetta uskontotieteeseen tarkastellaan vertailevan esoterismi-käsitteen kautta.
-
(2020)Tämä tutkielma käsittelee vähälle huomiolle jääneen imaginisti-runoilija Aleksandr Kusikovin tuotantoa. Tutkielmassa analysoidaan kahta vuonna 1920 julkaistua runoelmaa ”Poema poem” ja ”Koevangelieran”. Runoanalyysin lisäksi tutkielma esittelee myös Kusikovin kirjallista elämäkertaa ja sen suhdetta kirjailijan tuotantoon. Biografian koostamiseksi tietoa on kerätty Kusikovia käsittelevien artikkelien ja kirjailijan lyhyen omaelämäkerran lisäksi aikalaismuistelmista, Kusikovin julkaistusta kirjeenvaihdosta, sekä kirjailijan emigranttilehdissä julkaistuista kirjoituksista. Molemmissa teosanalyyseissä hyödynnetään subteksti-analyysin menetelmiä. ’Teksti’ ymmärretään laajasti kattamaan kirjallisten tekstien lisäksi mm. Kusikovin koko tuotannon ja elämäkerran. ”Poema poem”-runoelman analyysissä tarkastellaan teoksen suhdetta raamatulliseen ”Laulujen lauluun” ja sen imaginistisiin sovellutuksiin. Runoelmaa lähestytään sen motiiveista käsin: teoksen kaupunkikuvausta käsitellään suhteessa imaginistien urbanismiin ja lyyrisen sankarin tšerkessiyttä tutkitaan osana imaginistista elämänteatteria. Runoelman rakkausmotiiville tarjotaan kolme mahdollista luentaa yhtäältä sen syntagmaattisista ja toisaalta paradigmaattisista suhteista käsin. Ensimmäisessä korostuu Kusikovin tuotannolle ominainen lyyrisen sankarin tunteiden kuvaus, jälkimmäisissä imaginisten tradition profetia sekä Kusikoville ominainen mystinen taso. ”Koevangelieran”-runoelman taustaa selvitetään tarkastelemalla orientalismin ja Koraanin asemaa venäläisessä kaunokirjallisuudessa ja Kusikovin tuotannossa. Tutkielmassa nimetään runoelman subtekstejä, joiden motivointeja tutkitaan jo yllämainittujen luentatapojen avulla. Tarkastelun kohteena ovat täten autobiografinen lyyrinen sankari ja tämän imaginistiset profetiat, sekä runoelman islamilainen mystiikka. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta Kusikovin olleen aktiivinen kirjallinen tekijä, jonka merkitys on ehkä suottakin unohtunut kirjallisuushistoriassa. Teosanalyysit osoittavat sekä imaginismin vaikutuksen Kusikovin tuotannossa, että myös runoilijan omintakeisen kuvaston.
-
(2020)Tämä tutkielma käsittelee vähälle huomiolle jääneen imaginisti-runoilija Aleksandr Kusikovin tuotantoa. Tutkielmassa analysoidaan kahta vuonna 1920 julkaistua runoelmaa ”Poema poem” ja ”Koevangelieran”. Runoanalyysin lisäksi tutkielma esittelee myös Kusikovin kirjallista elämäkertaa ja sen suhdetta kirjailijan tuotantoon. Biografian koostamiseksi tietoa on kerätty Kusikovia käsittelevien artikkelien ja kirjailijan lyhyen omaelämäkerran lisäksi aikalaismuistelmista, Kusikovin julkaistusta kirjeenvaihdosta, sekä kirjailijan emigranttilehdissä julkaistuista kirjoituksista. Molemmissa teosanalyyseissä hyödynnetään subteksti-analyysin menetelmiä. ’Teksti’ ymmärretään laajasti kattamaan kirjallisten tekstien lisäksi mm. Kusikovin koko tuotannon ja elämäkerran. ”Poema poem”-runoelman analyysissä tarkastellaan teoksen suhdetta raamatulliseen ”Laulujen lauluun” ja sen imaginistisiin sovellutuksiin. Runoelmaa lähestytään sen motiiveista käsin: teoksen kaupunkikuvausta käsitellään suhteessa imaginistien urbanismiin ja lyyrisen sankarin tšerkessiyttä tutkitaan osana imaginistista elämänteatteria. Runoelman rakkausmotiiville tarjotaan kolme mahdollista luentaa yhtäältä sen syntagmaattisista ja toisaalta paradigmaattisista suhteista käsin. Ensimmäisessä korostuu Kusikovin tuotannolle ominainen lyyrisen sankarin tunteiden kuvaus, jälkimmäisissä imaginisten tradition profetia sekä Kusikoville ominainen mystinen taso. ”Koevangelieran”-runoelman taustaa selvitetään tarkastelemalla orientalismin ja Koraanin asemaa venäläisessä kaunokirjallisuudessa ja Kusikovin tuotannossa. Tutkielmassa nimetään runoelman subtekstejä, joiden motivointeja tutkitaan jo yllämainittujen luentatapojen avulla. Tarkastelun kohteena ovat täten autobiografinen lyyrinen sankari ja tämän imaginistiset profetiat, sekä runoelman islamilainen mystiikka. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta Kusikovin olleen aktiivinen kirjallinen tekijä, jonka merkitys on ehkä suottakin unohtunut kirjallisuushistoriassa. Teosanalyysit osoittavat sekä imaginismin vaikutuksen Kusikovin tuotannossa, että myös runoilijan omintakeisen kuvaston.
Now showing items 1-4 of 4