Browsing by Subject "laadullinen sisällönanalyysi"

Koronapandemian alkaessa alkuvuonna 2020 monikieliset työyhteisöt joutuivat pohtimaan, miten viestiä työntekijöille koronavirustaudista ja siitä suojautumisesta siten, että kaikki ymmärtävät. Tutkimukseni tavoite on tunnistaa monikielisen kriisiviestinnän parhaita käytäntöjä rakennusalalla. Termi parhaat käytännöt tarkoittaa parhaita mahdollisia kyseisellä hetkellä tunnettuja tapoja saavuttaa asetettu tavoite tai menetelmää, joka parantaa organisaation toimintaa ja joka voidaan toistaa tai sitä voidaan hyödyntää muualla (Abudi 2011). Lisäksi tutkin, miten vieraskieliset huomioitiin kriisiviestintäsuunnitelmassa ennen koronapandemiaa, millaisia eroja koronaviestinnässä ja sen kääntämisessä oli normaaliin viestintään verrattuna, ja mitä haasteita toimijat kohtasivat koronaviestinnässä. Tutkimus on tapaustutkimus kahdesta rakennusalan toimijasta, rakennusalalla toimivien yritysten keskusjärjestöstä Rakennusteollisuus RT ry:stä ja sen jäsenyrityksestä NCC Suomi Oy:stä. Aineisto kerättiin haastattelemalla Rakennusteollisuus RT ry:n tiedottajaa ja NCC Suomi Oy:n viestintäjohtajaa huhtikuussa 2022. Kuvaan aluksi vieraskielisten lukumäärää ja suhteellista osuutta Suomessa, koronapandemian vaikutuksia Suomen vieraskielisiin ja rakennusalan työturvallisuusohjeita. Tämän jälkeen perehdyn aiempaan tutkimukseen monikielisyydestä työyhteisössä ja erityisesti rakennusalalla, kääntämisestä kriisitilanteessa ja monikielisestä viestinnästä koronapandemian aikana. Aiempi tutkimus monikielisestä viestinnästä koronapandemian aikana on keskittynyt erityisesti viranomaisten ja julkisten toimijoiden tuottamaan viestintään, ja pyrin tutkimuksellani tuomaan näkökulmaa yksityisen sektorin toimijoista mukaan keskusteluun. Käyttämäni menetelmät ovat tapaustutkimus, haastattelututkimus ja laadullinen sisällönanalyysi. Rakennusteollisuus RT:n rooli alalla oli suuri. Se jakoi ohjeet koronaturvallisuudesta, joihin NCC Suomi Oy sitoutui. Nopeus, ketteryys, viestin selkeys ja ytimekkyys olivat tärkeimpiä tunnistettuja parhaita käytäntöjä. Piktogrammijuliste toimi kaikille kielestä riippumatta. Jatkossa NCC Suomi Oy tulee panostamaan kriisiviestintäsuunnitelmassa sekä vieraskielisten huomioimiseen että tiedon tavoitettavuuteen. Sen lisäksi että kieliversiot ovat olemassa, tiedon on oltava näppärästi saatavilla. Poikkeusolosuhteissa kieliversiot tulee saada tuotettua nopeasti, ja selkeät lähdetekstit helpottavat myös kääntäjien työtä. Alan toimijoiden keskinäinen yhteistyö lisäsi koronakriisiviestinnän tehokkuutta, ja Rakennusteollisuus RT toimi myös aktiivisesti ideoiden jakajana.

Tässä tutkielmassa pyrin ymmärtämään sitä, millaista tietoa moderni länsimainen astrologia tarjoaa sen harjoittajille ja miten sitä verrataan muihin tietämisen tapoihin. Tutkielman aineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta ja kuudesta teemakirjoituksesta, jotka analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineisto kerättiin 12/2022–08/2023 välisenä aikana. Tutkielman analyysissä hyödynnetään sosiologi Thomas F. Gieryniltä (1983; 1995) peräisin olevaa rajatyön käsitettä sekä uskontotieteilijä David G. Robertsonin (2020; Robertson & Amarasingam 2022) episteemisen pääoman tutkimisen mallia. Näiden teoreettisten työkalujen avulla tutkielmassa vastataan kysymyksiin siitä, millaisia rajanvetoja ja määrittelyjä suomalaiset modernin länsimaisen astrologian harjoittajat tekevät puhuessaan astrologiasta suhteessa muihin tiedon järjestelmiin. Tutkielmassani havaitsin, että moderni länsimainen astrologia näyttäytyy sen harjoittajille ennen kaikkea individualistisena ja kokemuksellisena tietona. Aineistossa astrologia yhtäältä erotetaan tieteestä, uskonnosta ja henkisyydestä, mutta toisaalta rajoja näiden tietämisen tapojen ja astrologian välillä kurotaan myös umpeen. Verratessaan astrologiaa muihin tiedon järjestelmiin, astrologian harjoittajat puhuivat ennen kaikkea heidän omasta yksilöllisestä tavastaan harjoittaa astrologiaa ja välttivät absoluuttisten luokittelujen tekemistä. Astrologia on kieli ja työkalu, jonka käyttötapa vaihtelee käyttäjänsä mukana. Astrologia näyttäytyy sen harjoittajille ainutlaatuisena tietämisen tapana, joka ei ehkä sovellu kaikille, mutta joka on tarjonnut heille hyödyllisen linssin, jonka lävitse tarkastella maailmaa. Tutkielmani tulokset ovat pitkälti linjassa aiemman astrologian uskontotieteellisen tutkimuksen kanssa. Samalla tutkielmani tarjoaa uutta tietoa astrologian harjoittamisesta Suomessa ja avaa uusia keskusteluja suomalaisen uskontotieteen kentälle.

Tässä pro gradussa tutkitaan kuuden suomalaisen puolueen vuoden 2019 eduskuntavaaliohjelmien suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin. Työn tavoite on erotella, mitä perus- ja ihmisoikeuksia eduskuntavaaliohjelmista on tunnistettavissa sekä analysoida alatutkimuskysymysten avulla tarkemmin, miten ne ilmenevät. Tutkielma sijoittuu politiikan ja oikeuden välisen suhteen tutkimuksen kenttään, jota on kutsuttu tunnetusti hankalaksi. Tieteenalat yhdistävä tutkimuskenttä on Suomessa melko hajanainen ja kiisteltykin, eikä perus- ja ihmisoikeuksien suhdetta puolueiden eduskuntavaaliohjelmiin ole aiemmin tutkittu. Tutkielmassa hyödynnetään siten politiikan tutkimuksen ja oikeustieteen teoriaa ja käsitteistöä poikkitieteellisesti. Päätutkimuskysymyksen avulla tarkastellaan, mitä perus- ja ihmisoikeuksia puolueiden eduskuntavaaliohjelmista voidaan tunnistaa. Alatutkimuskysymysten avulla paneudutaan lähemmin puolueiden antamaan sisältöön näille oikeuksille esimerkiksi tarkastelemalla, kenelle ne katsovat oikeuksien kuuluvan sekä mitä ratkaisuja, rajoitteita tai reunaehtoja ne niille luovat. Tutkielman menetelmä on laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla aineistosta esiin tulevia oikeuksia jaotellaan ja analysoidaan. Aineiston käsittelyä on systematisoitu erityisesti havaintojen taulukoinnilla. Havaintojen taulukoinnin yhteyteen on kirjattu, ovatko oikeudet olleet tunnistettavissa implisiittisesti vai eksplisiittisesti. Jokaisesta tutkielman aineistoon valitusta eduskuntavaaliohjelmasta oli tunnistettavissa kolme samaa oikeutta: oikeus sosiaaliturvaan, sivistykselliset oikeudet sekä oikeus työhön. Alatutkimuskysymyksiin vastaaminen osoitti, että puolueet kuvasivat oikeudet sisällöllisesti varsin eri tavoin keskenään. Puolueiden eduskuntavaaliohjelmista nousseet oikeudet vastasivat melko pitkälti eduskunnan oikeusasiamiehen vuonna 2018 julkaisemaa kymmentä puutetta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Politiikka ja oikeus ovat usein vastakkain sekä käytännössä että teoreettisesti. Tilausta poikkitieteelliselle tutkimukselle kuitenkin on. Tällä tutkielmalla osoitetaan, että politiikan teorian ja oikeustieteen yhdistäminen voi tarjota myös tuoreita, hyödyllisiä ja useita jatkotutkimusaiheita tarjoavia näkökulmia.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia mielikuvia elinkeinoelämän edustajien julkaisuissa luodaan Suomen julkisesta sektorista ja sen toimijoista. Tutkimuksessa selvitetään, miten kriisiaikana ulkoryhmän määrittely ja kuvaukset kyseisestä ryhmästä voivat kärjistyä saaden vahvan negatiivisia sävyjä. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu sosiaalisen identiteetin teorian (Tajfel, 1972; Tajfel & Turner, 1979) tavasta käsittää ryhmien välisten suhteiden muodostumista ja lainalaisuuksia. Sosiaalisen identiteetin teorian tapaa käsitellä ryhmien välisiä suhteita yhdistetään dehumanisaatio-käsitteen ja Toiseus-käsitteen teorioihin, jotta voitaisiin luoda syvempi käsitys mielikuvien emotionaalisista sävyistä. Dehumanisaatio-käsitettä käydään läpi Haslamin (2006) määritteiden mukaan. Toiseus teoria avataan Simone de Beauvoirin (1949/81) ja Edward Saidin (1978) historiallisten töiden myötä. Toiseus-käsitteen moderneja sovelluksia käydään läpi usean eri teoreetikon ja tutkimuksen valossa (mm. Boesch, 2007; de Buitrago, 2012; Chauhan & Foster, 2014; Gilles ym., 2013; Jensen, 2011; Joffe, 1996, 1999; Petersoo, 2007; Seidman, 2013; Tekin, 2010). Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta kolmen eri elinkeinoelämän etujärjestön (EK, EVA ja ETLA) julkaisusta. Näille julkaisuille suoritettiin laadullinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysissä julkaisuista löytyi yhteensä 528 yksikköä, jotka jakautuvat kolmeen pääluokkaan ja yhteensä 15 alaluokkaan. Laadullinen sisällönanalyysi tehtiin Margrit Schreierin (2012) ohjeita seuraten. Tutkimuksen tulokset kertovat, miten elinkeinoelämän julkaisuissa kuvataan julkinen sektori ja sen toimijat uhkana ja syyllisinä Suomen talouden ahdinkoon. Kuvaukset talouden parantamistoimista kohdistuvat julkisen sektorin muuttamiseen ja yksityisen sektorin toimijoilla kuvataan olevan vastaukset siihen, miten talouteen liittyvissä asioissa tulisi toimia. Julkaisuissa korostuu kuvaukset julkisesta sektorista ja sen toimijoista liian suurina ja toiminnassaan kestämättöminä, itsekkäinä oman edun suojelijoina, jotka myös uhkaavat sekä kansalaisten, että yritysten hyvinvointia. Julkinen sektori ja sen toimijat kuvataan syyllisiksi talouden ahdinkoon, koska he ovat toimissaan tuhlailevia, itsekkäitä, epäpäteviä ja vanhanaikaisia. Jotta Suomen talous pystyttäisiin pelastamaan, julkaisuissa ehdotetaan puututtavan juuri näihin julkiseen sektoriin ja sen toimijoihin liittyviin seikkoihin, jotka kuvataan ongelmallisia. Julkinen sektori määritellään julkaisuissa suppeasti, yliyleistävästi ja epätäydellisesti. Kuvaukset julkisesta sektorista ja sen toimijoista ovat vahvan negatiivisia ja Toiseuttavia. Tulokset osoittavat, miten kriisinaikana ryhmien väliset suhteet ja kuvaukset ulkoryhmistä saattavat kärjistyä tavoilla, joilla voi olla vaikutuksia ryhmien todellisiin asemiin yhteiskunnassa. Tulosten valossa voi myös todeta sosiaalisen identiteetin teorian ja Toiseus-käsitteen yhdistämisen olevan hedelmällinen lähestymistapa tutkimukselle.

Työntekijän ja työympäristön yhteensopivuutta on tutkittu muun muassa tavoitteiden, persoonallisuuspiirteiden ja arvojen näkökulmista. Työympäristössä työntekijä voi kokea yhteensopivuutta työtehtävän, työryhmän, esimiehen ja organisaation kanssa. Hyvä yhteensopivuus on yhteydessä esimerkiksi työhön sitoutumiseen, suoriutumiseen ja tyytyväisyyteen. Arvot voivat organisaatioissa esiintyä virallisina arvoina, mutta myös työntekijätasolla ominaisina pidettyinä, sisäistettyinä arvoina sekä tulevaisuuteen suuntautuvina toivetiloina. Tutkielmani teoreettiseen viitekehykseen sisältyi Rossin ja kumppaneiden (1999) sekä Consiglion ja kumppaneiden (2016) työarvojen tutkimus. Analyysissa hyödynsin edellä mainittujen tutkimusten käsitteitä eli sisäisen, ulkoisen, sosiaalisen ja arvostuksen työarvoja (Ross ym., 1999) ja muutosvalmiuden ja säilyttämisen sekä itsensä korostamisen ja itsensä ylittämisen ulottuvuuksien työarvoja (Consiglio ym., 2016). Tutkimuksessani tarkastelin, millaisia arvoja Puolustusvoimien henkilöstöstrategiassa (2015) ja irtisanoutuneiden lähtökyselyssä (N=394) tuotiin esille ja kuinka henkilöstöstrategian ja irtisanoutuneiden työntekijöiden työarvot olivat keskenään yhteensopivia tai -sopimattomia. Henkilöstöstrategiasta analysoitu osuus oli 29 sivua ja kyselyaineisto sisälsi 118 sivua tekstitiedostoksi muutettuna. Teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin perusteella yhteensopivia arvoja olivat lähes kaikki Puolustusvoimien henkilöstöstrategiassa määritellyt arvot: vastuullisuus, yhteistyö, ammattitaito, luotettavuus ja isänmaallisuus. Näiden ohella tunnistin kyselyaineistosta yhteensopiviksi arvokategorioiksi kutsumuksen ja individualismin, joita osa irtisanoutuneista arvosti työssään, mutta joita ei mainittu samassa suhteessa henkilöstöstrategiassa. Vastuullisuuden arvossa yhteensopivuutta luoneita tekijöitä olivat motivaatio, palvelussuhteen ehdot ja työntekijöistä huolehtiminen. Yhteistyön arvossa eniten mainintoja saivat hyvä me-henki ja arvostus. Ammattitaidon arvossa irtisanoutuneet korostivat osaamisen kehittämistä ja työssä oppimista. Luotettavuuden arvoa määrittivät sotilaskuri/hierarkia ja legitimiteetti. Isänmaallisuus näkyi irtisanoutuneilla ennen kaikkea maanpuolustustahtona. Eriasteiset kutsumuksen kokemukset toivat osalle irtisanoutuneista yhteensopivuutta, osalle taas individualismin arvon mukainen itsensä haastaminen oli tärkeää työssä. Tulkitsin yhteensopimattomiksi arvoiksi ne arvostuksen kohteet, jotka tuotiin esille henkilöstöstrategiassa, mutta saivat kyselyaineistossa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä mainintoja. Yhteensopimattomia arvoja olivat oikeudenmukaisuus, sekä arvojen yksittäisistä ulottuvuuksista luottamus esimiehen ja työntekijöiden välillä, byrokraattisuus, yksilön toimintakyky sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino. Oikeudenmukaisuuden arvoon sisältynyt henkilöstöjohtaminen ja yhteistyön arvoon kuulunut luottamus esimiehen ja työntekijöiden välillä saivat kyselyaineistossa eniten kielteisiä mainintoja. Luotettavuuden arvoon sisältyneen byrokraattisuuden kuvattiin olevan työn motivoivuutta ja tuloksellisuutta vähentävä tekijä. Ammattitaidon arvoon kuulunut yksilön toimintakyky ilmensi tilannetta, jossa heikentynyt toimintakyky vähensi työssä suoriutumista ja siten ammattitaidon arvoa. Osa irtisanoutuneista koki, ettei työtehtävä mahdollistanut heidän arvostamansa työn ja vapaa-ajan tasapainon toteutumista. Arvojen yhteensopivuutta ja -sopimattomuutta irtisanoutuneet kokivat suhteessa organisaatioon, työryhmään, esimieheen ja työtehtävään. Aineistoissa esille tulleet arvot sijoittuivat aiemman tutkimuksen tunnistamien työarvojen yhteyteen.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä opetussuunnitelmat sanovat suullisen ruotsin arvioinnista sekä opettamisesta lukiotasolla toisen kotimaisen kielen oppiaineessa (ruotsi). Tutkielman aihe on ajankohtainen lukion uudistuksen myötä, kun suullisen kielitaidon kokeesta tulee osa ylioppilastutkintoa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu suullisen kielitaidon opettamisen ja arvioinnin teoriasta, kommunikatiivisen kielitaidon teoriasta sekä aiheen aikaisemmasta tutkimuksesta. Sen lisäksi mukana on tietoa suullisen kielitaidon kehityksestä vuosien mittaan, jossa lähteenä toimivat muun muassa Opetushallituksen, Opetusministeriön sekä Suomen kieltenopettajien liiton materiaalit. Tutkimuksen aineistona on lukion opetussuunnitelmat kaikilla tasoilla: lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 sekä lukion opetussuunnitelman perusteet 2019, Helsingin kaupungin lukioiden yhteinen opetussuunnitelma sekä koulutasolla Helsingin yliopiston harjoittelukoulujen (Helsingin normaalilyseo & Viikin normaalikoulu) omat opetussuunnitelmat. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen ja kuvaileva sisällönanalyysi, joka perustuu tutkimuskysymyksiin, teoreettiseen viitekehykseen sekä aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat muun muassa se, että opetussuunnitelmat nimeävät tärkeitä tavoitteita ja näkökulmia suulliseen kommunikatiiviseen kielitaitoon, mutta ovat samaan aikaan melko abstrakteja eivätkä tarjoa riittäviä ohjeistuksia tai kriteereitä niiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Valtakunnallisen, kunnallisen sekä koulukohtaisten opetussuunnitelmien välillä ei ole sisällöllisesti suurta eroa. Vanhan ja uuden opetussuunnitelman perusteissa suurin ero on kohdissa, jotka liittyivät suullisen kielitaidon kokeeseen sekä Opetushallituksen tarjoamat sähköiset tukimateriaalit uuteen opetussuunnitelmaan siirtymistä varten. Kaiken kaikkiaan suullinen kielitaito kuitenkin näkyy kaikissa opetussuunnitelmissa ja sen rooli on vahvistunut aikojen saatossa. Sen lisäksi roolin voi odottaa vahvistuvan uusien perusteiden myötä. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan, erityisesti siitä, miten suullisen kielitaidon koe tulee toteutumaan tulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa suullisen kielitaidon painottamiseen ruotsin kielen oppiaineessa lukiotasolla.

Barcode-assisted medication administration can be used to prevent medication errors in pediatric hospital settings, as the medicine and the patient can be safely identified during the drug preparation and administration. The use of barcode-assisted medication administration has been examined in a few qualitative studies. In addition to the benefits, many challenges related to the implementation of this new workflow have been identified. The aim of this study was to identify facilitators and barriers related to the use of barcode-assisted medication administration in a children's hospital. The topic has not been studied in Finland before. A qualitative focus group study was carried out at HUS Helsinki University Hospital in the Department of Children and Adolescents. Ward pharmacists (n=14) were selected for the focus groups (n=3) by purposive sampling to identify persons using barcode-assisted medication administration on their daily work. Two researchers conducted the inductive content analysis independently, after which a consensus was formed first with these researchers and later with the entire research group. COREQ checklist was used to support detailed reporting and to consider the factors that might affect to the reliability of the study in each phase of the study. Four main themes were identified from the data; the barriers, the risk behavior caused by the barriers, the facilitators and the development ideas. The barriers included challenges related to negative attitudes of the end-users, barcodes on drug packages and labels, use of the electronic health record system, workstations and equipment, as well as orientation, competence and management. The barriers caused risk behavior that was related either to the system or to the end-user. On the other hand, the facilitators were associated with the positive experience of the end-user, the increase in expertise and multi-professional cooperation, the functions of the electronic health record system that supported the preparation and administration of the medicines, as well as the benefits of the barcode-assisted medication administration workflow. The development ideas aimed to remove the barriers and the risk behavior related to the use of barcode-assisted medication administration. The users found that the use of barcode-assisted medication administration increased patient and medication safety, although there were still many challenges associated with the new workflow. Barcode-assisted medication administration can be used to reduce medication errors and protect patients from adverse events. The results of this study can be used to develop the usability of barcode technology and their implementation.