Browsing by Subject "päivittäistavarakauppa"

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, vaikuttaako päivittäistavarakaupan ulkonäkö sen myyntituloihin. Tätä selvitettiin vertaamalla remontoitujen päivittäistavarakauppojen myyntituloja ennen ja jälkeen remontin. Tutkimus rajattiin koskemaan yrittäjävetoisia kauppoja, joissa remontti oli tehty viimeisen kolmen vuoden aikana. Tutkimuksessa mukana olleet päivittäistavarakaupat olivat pinta-alaltaan 400 - 800 neliömetriä, kaupat olivat pysyneet samankokoisina ennen ja jälkeen remontin. Tutkimukseen osallistui 5 päivittäistavarakauppaa. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin kilpailustrategioita, ympäristöpsykologiaa ja mallia jossa on eriteltynä visuaalisia tekijöitä jotka vaikuttavat kuluttajan kokemukseen hänen asioidessaan päivittäistavarakaupassa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin viikoilla 9 – 13 vuonna 2012 Uudellamaalla. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista, että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivista tutkimusta käytettiin esitutkimusmenetelmänä ja sillä selvitettiin se, mitä ulkonäöllisiä kohennuksia kaupalle on remontin tai uudistuksen aikana tehty. Kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käytettiin kvantitatiivisen menetelmän rinnalla sekä uuden informaation hankkimiseen että tutkimustuloksia mahdollisesti vääristävien tekijöiden poissulkemiseen. Kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä käytettiin haastatteluja, joiden avulla selvitettiin kauppiaiden mielipiteitä päivittäistavarakaupan ulkonäöstä ja ulkonäön mahdollisista vaikutuksista kaupan myyntituloihin. Haastatteluiden pohjalta tutkimuksen johtopäätöksenä on se, ettei päivittäistavarakaupan ulkonäöllä vaikuttaisi olevan vaikutusta kauppojen myyntituloihin.

Eläintuotannon negatiiviset vaikutukset ympäristöön ja lihankulutuksen vaikutukset ihmisten terveyteen ovat herättäneet kasvavaa huolta yhteiskunnassamme. Kasvipohjaisten tuotteiden kysyntä on kasvava trendi, kun yhä useammat kuluttajat etsivät kestävämpiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja perinteisille eläinperäisille elintarvikkeille. Palkokasvipohjaiset tuotteet, kuten pavut, herneet ja linssit, ovat erityisessä asemassa tässä muutoksessa, tarjoten ravinteikkaita ja ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja eläinperäisille elintarvikkeille. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan palkokasvipohjaisten tuotteiden kategorisointia suomalaisessa päivittäistavarakaupakontekstissa ja selvitetään, miten kategorisointi vaikuttaa tuotteiden hyllysijoitteluun. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, joihin osallistui kuusi asiantuntijaa Suomen kolmesta suurimmasta päivittäistavarakauppaketjusta. Teoreettinen viitekehys perustuu palkokasvien merkityksestä ruokavaliossa ja osana kestävyyssiirtymää sekä kategorisointiteorian jäsentämiseen. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi tarkasteltiin kaupan strategisia suunnitelmia ja tavoitteita palkokasvipohjaisille tuotteille, kategorisoinnin vakiintuneisuutta sekä kategorisointiin ja hyllysijoitteluun liittyviä haasteita. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että palkokasvipohjaisten tuotteiden kategorisointi ei ole täysin vakiintunutta, ja käytännöt vaihtelevat ketjujen välillä. Erityisen paljon huomiota herätti palkokasvipohjaisten proteiinivalmisteiden kategorisoinnin erot. Lisäksi esiin nousi se, ettei palkokasvipohjaisille tuotteille ole selkeitä tavoitteita, vaan mahdolliset tavoitteet ovat liitettynä laajemmin kasvipohjaisille tuotteille. Päivittäistavarakaupoilla on merkittävä rooli kestävämmän ruokavalion edistämisessä, mutta haasteita sen toteuttamisessa esiintyy tuotevalikoimaan ja hyllysijoitteluun liittyen. Kategorisoinnin vakiintumattomuus luo myös haasteita alan vertailtavuudelle. Vertailua ei voida tehdä luotettavasti, mikäli kategoriat vaihtelevat ketjuittain. Tulokset korostavat tarvetta selkeille ja yhteneville toimintatavoille palkokasvipohjaisten tuotteiden kategorisoinnin ja hyllysijoittelun osalta. Jotta päivittäistavarakaupat tukisivat palkokasvien kulutuskäytännön vakiintumista, tarvitaan laajempia päätöksiä ja käytäntöjä. Tämä tutkielma tarjoaa arvokasta tietoa teoreettisesta ja käytännön näkökulmasta, jota voisi hyödyntää uusien käytäntöjen päätöksenteossa.

Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajalähtöistä palautteenantoa päivittäistavarakaupalle: syitä palautteen antamiselle ja antamatta jättämiselle sekä eri palautteenantomenetelmien hahmottamista ja käytön mielekkyyttä. Markkinoinnin ja palvelun johtamisen kirjallisuuteen perustuen tutkielmassa rakennetaan käsitystä kuluttajasta palautteenantomenetelmien valitsijana ja käyttäjänä. Tutkimus on tehty toimeksiantona suomalaiselle kaupan alan organisaatiolle. Tutkimusaineisto koostuu 123 kuluttajan teemahaastattelusta. Haastattelut on toteutettu toimeksiantajaorganisaation kaupparyhmään kuuluvissa 20 päivittäistavarakaupassa pääkaupunkiseudulla sekä kolmessa muussa kunnassa Etelä- ja Länsi-Suomen alueella. Haastatteluaineisto on analysoitu teemoittelua käyttämällä. Aineistossa esiintyvät seuraavat palautteenantomenetelmät: palautteenanto suullisesti, puhelimitse, sähköpostitse, Internet-lomaketta ja paperista lomaketta käyttäen, elektronisella palautelaitteella ja sosiaalisen median kautta. Tutkimuksen mukaan palautteenantotavan valintaan vaikuttavat ennen kaikkea menetelmän käytön helppous ja nopeus sekä palautteen aihe ja kohde. Kielteisen palautteen ollessa kyseessä turvaudutaan monesti virallisiksi luokiteltuihin käytännössä kirjallisiin tapoihin, jotka myös mielletään vahvimmin palautteenantomenetelmiksi niiden pysyvän luonteen vuoksi. Internet-lomake ja sähköposti mahdollistavat palautteenannon etäältä niin ajallisesti kuin paikallisesti. Tämä on tärkeää etenkin aroille kuluttajille sekä niille, jotka haluavat hahmotella palautteensa huolella mahdollisten kielteisten tunteiden laannuttua. Myönteistä palautetta antamalla halutaan varmistaa, että palvelu säilyy hyvänä jatkossakin. Myönteistä palautetta on monesti helpompi antaa kasvotusten kuin kielteistä palautetta. Suullinen palaute halutaan usein antaa kauppiaalle, koska hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Suora palautteenanto mielletään myös reiluksi. Kuluttajat valitsevat suullisen vuorovaikutuksen ennemmin kuin jonkin muun palautteenantomenetelmän. Palaute jätetään antamatta, jos kaupassakäynnillä kaikki on mennyt odotusten mukaan tai palautteen aihe tuntuu kuluttajasta mitättömältä. Koettu ajan niukkuus ja laiskuus ovat myös keskeisiä syitä kuluttajien hiljaisuuteen. Elektroniset palautelaitteet ja sosiaalinen media ovat uusia palautteenantomenetelmiä, joilla voidaan tavoittaa aiemmin vaienneita kuluttajia. Palautelaitteet kannustavat etenkin kehujia sekä palautteensa mitättömäksi kokevia kuluttajia ilmaisemaan mielipiteensä. Toisaalta menetelmän käyttö koetaan jopa liian yksinkertaiseksi ja sen leikkisän ulkonäön vuoksi painikkeita saatetaan painaa väärin perustein. Sosiaalinen media on puolestaan yleisesti käytössä kuluttajien vapaa-ajan toiminnoissa ja tiedonhaussa, mutta palautteenantomenetelmäksi sitä ei vielä juurikaan hahmoteta.

Tämä tutkimus käsittelee pienten elintarvikealan yritysten näkemyksiä yhteistyöstä ja vallasta päivittäistavarakaupan valikoimapäätöksissä. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää toimijoiden välistä yhteistyötä ja valtasuhteita suomalaisilla päivittäistavarakaupan markkinoilla sekä selvittää erityisesti pieniksi luokiteltujen tavarantoimittajien kokemuksia yhteistyöstä kaupan kanssa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että valta painottuu kaupalle ja alalla käytetyt yhteistyömenetelmät hyödyttävät eniten kauppaa ja vähiten pieniä tavarantoimittajia. Pienet tavarantoimittajat ovat näin ollen neuvotteluissa altavastaajia. Kuluttajat kuitenkin valitsevat yhä useammin pienten valmistajien tuotteita ja myös kaupan intresseissä on siten tarjota niitä asiakkailleen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui pääasiassa sosiaalisen vallan tutkimuksesta sekä näihin pohjautuvia teorioita organisaatioiden välisiin liiketoimintasuhteisiin soveltavasta kirjallisuudesta. Lisäksi tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tutustuttiin joukkoon päivittäistavarakaupan markkinoita valtateorioiden valossa tarkastelevia tutkimuksia. Vallan teorian lisäksi tarkasteltiin Suomen päivittäistavarakaupan markkinoiden kannalta oleellisista yhteistyömenetelmistä julkaistua kirjallisuutta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena, kolmen tapauksen tapaustutkimuksena, jossa haastateltiin pienten suomalaisten elintarvikealan yritysten edustajia. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja sitä analysoitiin ensin tapauksittain ja tämän jälkeen ristikkäin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia etsien. Tutkimustulokset osoittavat, että haastatellut tavarantoimittajien edustajat kokevat kaupparyhmien olevan välttämättömiä kumppaneita pienille toimijoille ja pyrkivät kehittämään yhteistyösuhdetta pitkäjänteisesti. Kaupan valta suhteessa pieniin tavarantoimittajiin korostuu laajemmalla valikoimatasolla. Laajemmalla valikoimatasolla toimittaessa kauppa vaatii tavarantoimittajiltaan, niiden koosta riippumatta, laadun tasaisuutta sekä tuotantokapasiteetin ja toimitusvarmuuden riittävyyttä. Tutkimustulosten mukaan kaupan aktiivinen vallankäyttö on ollut tapausyritysten kohdalla vähäistä, mutta toimijoiden tiedostaessa keskinäiset valtasuhteensa, vaikuttaa kaupan potentiaalinen valta siten, että tavarantoimittajat mukautuvat sen vaatimuksiin. Yritysten välisissä neuvotteluissa yrityksen asemaan perustuva valta asettuu sitä edustavalle henkilölle ja tutkimustulosten mukaan kaupparyhmiä edustavien yksittäisten henkilöiden valta valikoimapäätöksissä koettiin haastateltujen keskuudessa suureksi. Kaupparyhmien kanssa tehtävän yhteistyön koettiin niiden ostovoiman ja tehokkuusvaatimusten vuoksi vähentävän tavarantoimittajien innovointia, joka vahvistaa aiemman tutkimuksen perusteella tehdyn hypoteesin tutkittujen tapausten osalta.

Tässä maisterintutkielmassa selvitetään päivittitäistavarakaupan kuluttajien näkemyksiä verkkoruokakaupasta sekä sen innovaatioista. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miksi päivittäistavarakaupan kuluttajat eivät käytä ruoan verkkokauppaa ja ovatko he tietoisia verkkoruokakaupan mahdollisuuksista. Lisäksi tarkastellaan kuluttajien ajatuksia ruoan verkkokaupan kolmesta innovaatioista. Nämä innovaatiot olivat: ruokapostilaatikko, tuotteiden lisääminen elektroniseen ostoskoriin skannauksen avulla sekä kanta-asiakaskortin liittäminen verkkoruokakaupan palveluun. Tutkimukseen haastateltiin yhtätoista päivittäistavarakaupan kuluttajaa, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta ruuan verkkokaupasta. Haastatteluissa esiin nousi hinta aikaisempia tutkimuksia mukaillen. Haastateltavat kokivat verkkoruokakaupan palvelut sekä uudet innovaatiot kalliiksi. Haastatteluissa kuluttajat kertoivat myös ruoan verkkokauppojen kotiinkuljetusten olevan kalliita. Aikaisemmissa tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että kuluttajat eivät kokeeneet ruoan verkkokaupan olevan kallis, kun kuluttajia muistutettiin päivittäistavarakaupan käymisen ja sinne matkustamisen kustannuksista. Päivittäistavarakaupan kuluttajat kokivat aistinvaraisuuden puuttumisen ongelmana ruoan verkkokaupassa. Aistinvaraisuuden puuttuminen vaikuttaa verkkoruokakaupasta ostettuihin tuotteisiin. Kuluttajat eivät koe, että tuoretuotteet ovat hyvälaatuisia tai palvelun tarjoaja valitsisi kuluttajalle mieltymysten mukaiset ja oikeat tuotteet. Haastateltavat ovat valmiita ostamaan verkkoruokakaupasta niin sanottuja perustuotteita, joiden laatu ei muutu valitsijan muuttuessa. Lisäksi kuluttajat mainitsevat harkitsevansa luomu- ja erikoistuotteiden ostoa ruoan verkkokaupasta. Esimerkiksi luomutuotteet koetaan laadultaan paremmiksi kuin muut ostettavat tuotteet. Haastatteluissa nousi selvästi esille kuluttajien tietämättömyys verkkoruokakaupasta ja sen palveluista. Osa kuluttajista olivat tietoinen verkkoruokakaupan toiminnasta, mutta eivät sen innovaatioista. Kukaan haastateltavista ei tuntenut kolmea esiteltyä innovaatiota. Jotta haastateltavat aloittaisivat verkkoruokakaupassa käynnin, mainitsivat he yhdeksi tärkeäksi tekijäksi mainostamisen. Haastateltavat kokivat, että verkkoruokakaupan palveluita ei mainosteta tarpeeksi ja näin edellä mainitut innovaatiot jäävät kuluttajien epätietoisuuteen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tuoteryhmähallinnan käytäntöjä, joita kasviproteiinituotteita valmistavat yritykset hyödyntävät yhteistyössä jälleenmyyjien kanssa. Tarkoituksena oli ymmärtää paremmin jälleenmyyjän ja valmistajan suhdetta sekä sitä, miten tuoteryhmähallintaa käytännössä toteutetaan. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa tarkasteltavaksi tapaukseksi valittiin vuoden 2016 jälkeen markkinoille tulleet kasviproteiinituotteet. Viime vuosien aikana kasviproteiinituotteiden suosio on kasvanut voimakkaasti ja useat eri kansainväliset tutkijat ovat arvioineet kasvispohjaisen ruokavalion yhdeksi vuoden 2017 suurimmista trendeistä. Kasviproteiinituotteiden räjähdysmäisen kysynnän kasvun taustalla voidaan nähdä useita tekijöitä. Kuluttajat ovat entistä huolestuneempia ympäristöön kohdistuvista uhkista ja kulutuskäyttäytymisen muutos näkyy myös kauppojen valikoimissa. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään, miten uudet kasviproteiinituotteet sijoittuvat myymälöissä ja mitä lisäarvoa ne tuovat kauppojen tuoteryhmiin. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, joka pohjautui tutkimuksen viitekehykseen. Viitekehys rakentui asiakaslähtöisen toimitusketjun (ECR) ja sen laajimmin hyödynnetyn osa-alueen, tuoteryhmähallinnan, ympärille. Empiiristä tutkimusta varten tehtiin 8 teemahaastattelua, jotka edustivat sekä tavarantoimittajien että jälleenmyyjien näkökulmaa. Teemahaastatteluihin tavoitettiin kaksi valmistavan yrityksen edustajaa ja kuusi Suomen päivittäistavarakaupan edustajaa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella onnistuneen tuoteryhmähallinnan toteuttamiseksi tarvitaan avointa ja rehtiä yhteistyötä kaupan ja tavarantoimittajan välillä. Suurin osa aikaisemmassa kirjallisuudessa tehdyistä havainnoista todetaan päteviksi myös tämän tapaustutkimuksen yhteydessä. Keskeisimpiä tuoteryhmähallinnan käytäntöjä ovat muun muassa valikoimat, hyllypaikat ja promootiot. Tutkimustulokset osoittavat, että kasviproteiinien tuoteryhmä koetaan kuitenkin haastavaksi, mikä ilmenee koko tuoteryhmän määrittelyn sekavuutena. Markkinoille hiljattain tullut uusi tuoteryhmä etsii vielä parhaita käytäntöjään. Haastatteluun osallistuneet tavarantoimittajat eivät mielestään kyenneet merkittävästi vaikuttamaan tuotteidensa asemaan kaupan valikoimissa. Empiirisen tutkimuksen perusteella tuoteryhmähallinnan vaikuttamismahdollisuuksissa on kuitenkin kauppakohtaisia eroja. Valmistavat yritykset kuvailivat kaupan valikoimiin pääsyä mutkattomaksi, mikäli ne pystyvät vakuuttamaan kaupan tuotteen kysynnästä. Kasviproteiinituotteiden katsottiin tuovan lisäarvoa koko tuoteryhmälle ja kaupat kertoivat panostavansa niihin voimakkaasti. Tutkimustulokset osoittavat, että kasviproteiinituotteissa toimii selkeästi kaksi suurempaa toimijaa, joista kumpikaan ei toisaalta toiminut valikoimavastaavan roolissa tai pystynyt vaikuttamaan merkittävästi tuoteryhmän toimintaan. Tutkimukseen osallistuneet yritykset näkivät kasviproteiinituotteiden tulevaisuuden valoisana ja uskoivat kysynnän jatkavan kasvuaan koko kasvisruokatrendin mukana.