Browsing by Subject "osallistuminen"

Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa oppitunnin aikaista osallisuuden kokemusta sekä vuorovaikutusta yhdessäolon vahvistajana oppilaan näkökulmasta. Osallisuus-käsite on toistuvasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Opetusta ohjaava perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 nostaa osallisuutta edistävän, ihmisoikeuksia toteuttavan ja demokraattisen toimintakulttuurin perustaksi oppilaiden kasvulle aktiivisiksi kansalaisiksi. Opetuksen tulisi vastata tähän haasteeseen nykyisen koulumaailman moninaisuuden kentällä. Tutkimusaineiston keräsin eteläsuomalaisessa yhtenäiskoulussa syksyllä 2019. Havainnoin yhdeksänsien luokkien evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen oppitunteja, haastattelin oppilaita ryhmissä sekä keräsin palautelomakkeet tunneista niin oppilailta kuin opettajaltakin. Havainnoituja luokkia oli neljä, haastateltuja oppilaita kymmenen ja palautelomakevastauksia 64. Kerätyn aineiston analysoin sisällönanalyysin keinoin teoria- ohjaavasti. Ohjaavana teoriana käytin Martti Siisiäisen ”Osallisuuden eri tyypit” -mallia. Havainnoitujen oppituntien aihepiiri liittyi eettiseen valintatilanteeseen sekä taidekuvien analysoimiseen. Oppitunneilla oli käytössä runsaasti osallistavia opetusmetodeja; kerronnallisuutta, yhteistä keskustelua, toiminnallisia elementtejä sekä parityöskentelyä. Tutkimusaineistosta löytyy useita osallisuutta ja osallistumista kuvaavia sanoja, lauseita, ilmaisuja ja käyttäytymistä. Esiin nousee kuitenkin myös viitteitä siitä, etteivät kaikki oppilaat koe osallisuutta oppituntien aikana tai halua osallistua yhteiseen tekemiseen. Käytetyt opetusmetodit ovat mieleisiä suurelle osalle oppilaista, mutta osa pitää tunteja hämmentävinä tai outoina ja kaipaa ”tavallisia” tunteja. Aiemmat uskonnon tunnit määritellään joko hyvin erilaisiksi tai samankaltaisiksi ryhmästä riippuen. Luokkien välillä ilmenee yllättävän paljon eroja tunti- ja haastattelukäyttäytymisessä, vaikka jokaisella oppitunnilla on sama sisältö ja opettaja. Oppilaiden havainnoitu käytös vaihtelee innostuksen ja ilon sekä välinpitämättömyyden ja kyllästymisen akseleilla. Oppilaat itse kuvaavat haastatteluissa tunnetilojaan oppitunnin jälkeen vaihtelevasti. Tutkimuksessa ilmenee, että luokan ryhmähengellä, oppilas-opettajasuhteella ja käytetyillä opetus- menetelmillä on merkittävä vaikutus tunnin sujumiseen sekä oppilaan subjektiiviseen osallisuuden kokemukseen. Oppilaat ovat myös abstraktilta ajattelultaan hyvin eri kehitysvaiheissa. Siksi eriarvoisuuden vähentäminen sekä osallisuuden edistäminen on opetuksessa niin nykyisyyden kuin tulevaisuudenkin haaste.

Instruction preparing for basic education is needed increasingly in Finland. According to the functional view of language learning and sociocultural theories, communication and participation in community have central role in instruction preparing for basic education, for second language learning as well as for the acculturation. In this study it was examined, how the pupil’s participation in classroom community developed during the instruction preparing for basic education. In this study, factors affecting the development of participation were summarized. The previous scientific information directly on the subject of this study is scarce. The aim of the study is to counter the increasing need for the information to organize the instruction preparing for basic education, to gain understanding of the individual as a member of a group in instruction preparing for basic education, and to raise new questions, which should be studied in the future. In the study, pupil’s participation in a group of instruction preparing for basic education was examined by performing a descriptive review of the literature. Review of the literature was based on central, high-quality and original papers of the area of research. Information significant for the research problem was searched from the literature, and organized as wholes based on the content. The review concluded and summarized central results and theories and combined and compared information and points of view provided by different sources. Development of individual’s participation in community seemed to follow a particular pattern. Participation and its development was affected by individual’s native language and individual’s skill level at that language, phonological skills, interaction skills, motivation and personality traits, and culture of performance in community and community’s linguistic support and opportunities for communication. Special aspects of multilingualism appeared both in individual’s learning and communication in community. Development of individual’s participation in instruction preparing for basic education can be seen to move from systematically peripheral and quiet participation towards constructional and full participation. Several factors make this development individual for each pupil.

Osallisuuden edistämistä koulussa vaaditaan sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS, 2014) sekä perusopetuslaissa. POPSin (2014) mukaan osallisuuden sekä kuulluksi tulemisen tulisi muodostaa pohja koulutyölle. Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, mitä osallisuus on sekä miten se määritellään koulukontekstissa. Tutkimuskysymykset olivat mitä osallisuus on ja miten osallisuus määritellään koulukontekstissa. Toteutin tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Hain tutkimusaineistoa Helka-kirjaston hakupalvelusta sekä hyödynsin Google Scholaria. Lisäksi käytin muutamaa pro gradu-tutkielmaa, joita hain eri yliopistojen tietokannoista. Tutkielmassa selvisi, että osallisuutta on yritetty ja voidaan määritellä monesta eri näkökulmasta. Kuitenkin hieman eri konteksteissa sen määrittely muuttuu, eikä sille ole saatu yhtä yhtenäistä määritelmää. Tulosten perusteella osallisuutta voidaan määritellä alustavasti ainakin esimerkiksi osallistumisen, osallisuuden tunteen sekä sen vastakohtien kautta. Lisäksi tutkielmassa selvisi, että osallisuudella voidaan edistää yksilön kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja omasta arvokkuudesta yhteisössä. Aidosti osallistava, tasa-arvoinen ja turvallinen ympäristö on tärkeää identiteetin rakentumisessa. Osallisuus on myös yksi keskeinen keino, jonka tarkoituksena on ehkäistä syrjäytymistä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että eri laeissa, dokumenteissa sekä sopimuksissa tarkoituksena on ollut turvata lasten sekä nuorten osallisuus koulussa ja sen ulkopuolella. Tutkielmassa selvisi, ettei osallisuus koulussa tarkoita vain yhtä projektia tai toimintamenetelmää. Esimerkiksi oppilaskunnat ovat kouluissa pakollisia, mutta osallisuus on muutakin. Osallisuus voidaan nähdä asenteena, jonka kautta lapsille sekä nuorille halutaan antaa mahdollisuuksia ilmaista mielipiteensä ja toimia.

Aims. Participation after a traumatic brain injury (TBI), e.g. return to work and social roles, is regarded to be the ultimate goal of rehabilitation. At the same time patient's perception of quality of life (QoL) and a subjective satisfaction have become important perspectives in the outcome assessment after TBI. Research shows evidence of relation between participation and QoL, but little is known about the association of the activity specific participation and QoL. In addition correlations between participation activities and subjective appraisals of them are inconsistent. The aim of this study was to explore activity specific participation after TBI and investigate relations between activities and patients' satisfaction with these activities and health-related quality of life (HRQoL). Additionally, less studied effects of elements like sociodemographic factors, injury severity, functional outcome and mood disorders in the association to these were explored. Methods. The study group consisted of a total of 157 adults with brain injury, aged 20–63 years, 101 (64 %) of them being men. The patients participated in an assessment of HRQoL, mood, functional outcome, general health and participation. ICF was the framework used for defining participation. Results. In this study activity specific participation was at best moderately but consistently associated with persons' satisfaction with these activities and HRQoL. Activity specific participation accounted for 3–27 % of the variance in satisfaction and 6–23 % of the variance in total QOLIBRI score. Sociodemographic factors of the patient had no influence on the results, but functional outcome, injury severity and mood disorders changed associations with work status and independence in household finance and satisfaction and HRQoL. The number of regular hobbies and close friendships predicted greater HRQoL. In turn, additional health problems, help needed in daily activities and mood disorders predicted lower HRQoL. Together these variables accounted for 54 % of the variance in the total QOLIBRI score. Results implicate that according to the level of participation directional assumptions of satisfaction of participation and HRQoL can be made. Yet functional outcome, injury severity, mood and personal preferences have influence. Objective information of the participation and the subjective satisfaction and experience of HRQoL reflect different dimensions of a goal attainment and an outcome assessment of rehabilitation after TBI. Therefore both should be taken into account in a rehabilitation phase.

Tutkielmassa oli tarkoituksena tutkia sosiaalipalveluita käyttävien henkilöiden, eli palvelunkäyttäjien, tulkintoja Espoon kaupungin palvelurakenneuudistuksen suunnitelmista. Jotta suunnitelmista voitiin puhua, oli ensimmäisenä tutkimustehtävänä Espoon palvelurakenneuudistusta koskevien suunnitelmien tutkiminen. Teoreettisena näkökulmana tutkimuksessa sovellettiin palvelunkäyttäjäosallisuutta, kriittis-emansipatorista tutkimustraditiota, diskurssien tutkimista sekä dialogisuutta. Perusteluina palvelunkäyttäjien osallistumiselle esitetään ihmisoikeuksia ja Suomen perustuslakia. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kielelliset ja puhevaltaan liittyvät kysymykset ovat merkittävä kokonaisuus sosiaalityön kontekstissa. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että palvelunkäyttäjäosallisuus muun muassa lisää palvelunkäyttäjien tyytyväisyyttä palveluihin sekä vaikuttaa positiivisesti palveluntuottajan talouteen. Tutkielmassa saadaan tietoa palvelunkäyttäjien suunnitelmiin liittyvistä jäsennyksistä sekä mallinnetaan palvelunkäyttäjien osallistumisen mahdollisuuksia. Tutkimuksen sekundaariaineistona käytettiin Espoon kaupungin julkaisemia julkisia dokumentteja, joiden avulla saatiin tietoa siitä, mitä palvelurakenneuudistukseen liittyvät suunnitelmat pitivät sisällään. Suunnitelmat tiivistettiin, ja ne nimettiin Espoon puheenvuoroiksi. Primääriaineiston muodostivat kahdentoista sosiaalitoimiston palvelunkäyttäjän kanssa käydyt dialogiset keskustelut, joista viisi oli ryhmäkeskusteluja, yhden ollessa kahden hengen keskustelu. Dialogisissa keskusteluissa käytettiin keskustelun aloituspisteinä Espoon puheenvuoroja. Äänitetyt keskustelut purettiin tekstiksi, jonka jälkeen aineistoa analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulokseksi saatiin kuusi palvelunkäyttäjille tärkeää teemaa. Tuloksia tulkittiin ja niistä tehtiin yhteenvetona vastapuheenvuorot Espoolle. Vastapuheenvuoroissa palvelunkäyttäjät kaipasivat henkilökohtaista palvelua, vähemmän kynnyksiä, sujuvampia toimeentulotuen prosesseja, osallisuuden tukemista ja aitoa kuuntelemista, palveluiden järkevää suunnittelua sekä selkokieltä ja selittämistä. Tutkimuksen perusteella palvelunkäyttäjille tärkeintä ovat perusasioiden toimivuus sekä osallistumisen näkeminen mahdollisuutena. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että palvelunkäyttäjäosallisuutta sekä tutkimuksessa että sosiaalipalveluiden suunnittelussa tulee tukea ja vahvistaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vallan ja eettisyyden kysymyksiin.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia HUS Uudessa lastensairaalassa pitkäaikaissairaan lapsen vanhempien osallistumista lapsensa hoitoon, sen haasteita sekä näiden perusteella muodostaa vanhempien rooli. Tässä tutkimuksessa roolilla tarkoitetaan vanhempien erilaisten osallistumistapojen tunnistamista sekä näiden tapojen tyypittelyä ja luokittelua eri tyyppeihin, joiden perusteella voi muodostua erilaisia rooleja. Mukaan valittiin kaksi erilaista sairautta, infantiilispasmi ja anusatresia. Tämä tutkimus tutki aihetta henkilökunnan näkökulmasta. Tutkimus on osa Aalto-yliopiston MASSE- hanketta. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: 1. Millainen on potilaan hoitopolku valituissa sairauksissa? 2. Millä tavoin vanhemmat osallistuvat lapsensa hoitoon ja yhteiseen päätöksentekoon HUS Uudessa lastensairaalassa? Mitkä asiat hoitopolulla voivat vaikeuttaa vanhemman osallistumista ja mistä ne johtuvat? 3. Minkälaisia erilaisia vanhempia aineiston perusteella erottuu? Minkälainen vanhemman rooli aineiston perusteella muodostuu? Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Haastatteluja oli kahdenlaisia, toiset koskivat hoitopolun muodostamista ja toiset vanhempien osallistumista ja roolia. Haastatteluja tehtiin yhteensä yhdeksän ja haastateltavia oli kymmenen. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroitu aineisto analysoitiin abduktiivisella eli teoriajohtoisella sisällönanalyysillä. Aineistosta muodostettiin pää-, ylä- ja alaluokkia. Tuloksena muodostui molempien sairauksien hoitopolut. Hoitopolun kuvaamisen avulla voitiin löytää hoitopolulta kohtia, jotka saattavat vaikuttaa vanhempien osallistumiseen. Vanhempien osallistumisessa korostui alkuun se, että vanhempia tulisi informoida mahdollisimman hyvin ja se loi perustan muulle osallistumiselle. Tämä tarkoitti myös sitä sitä, että vanhempien toivottiin olevan osastolla mahdollisimman paljon. Osallistumisen asteen luokitteluun apuna käytetyn IAP2:n (International Association of Public Participation, 2018) osallistumisen tasojen perusteella suurin osa osallistumisesta oli haastattelujen perusteella tasoilla 1–3, mutta hoidon edetessä vanhempien osallistuminen lisääntyi. Osallistumisen suurimpina haasteina oli vanhempien vieraskielisyys, se jos perhe asui kaukana sairaalasta tai heillä oli muita lapsia, sekä henkilökunnan kiire. Tärkeää oli myös ensitiedon antaminen vanhemmille niin että vanhempi tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Osallistumisen perusteella pystyttiin muodostamaan kaksi eri vanhempityyppiä, aktiiviset ja passiiviset vanhemmat. Näiden vanhempityyppien osallistuminen ja tuen tarve vaihtelivat tyypistä riippuen. Tutkimus onnistui valottamaan sitä, että vanhempien osallistumisessa ensitiedon antamisen merkitys korostuu ja väärin annettu ensitieto saattoi jopa merkittävästi hankaloittaa vanhempien ja henkilökunnan välistä suhdetta jo heti alussa. Vanhempien tyypittelyn avulla erilaiset vanhemmat voidaan tunnistaa paremmin ja tukea voidaan räätälöidä paremmin vanhempien tarpeiden mukaan. Vanhemmille annettava tieto ja ohjaus tulisi olla systemaattista eikä niin riippuvaa henkilökunnan jäsenen omasta persoonasta ja osaamisesta. Seuraavassa vaiheessa tulisikin kartoittaa vanhempien näkemyksiä aiheesta ja muodosta vanhempien ja henkilökunnan näkemyksistä yhtenäinen katsaus aiheesta.

Tavoitteet. Lähi-ihmisten roolia puheterapiassa painotetaan nykyään. Ympäristön tuen ja osallistumisen merkitys perustuvat mm. ICF-luokitukseen ja ekologisen teorian mukaiseen perhelähtöiseen toimintamalliin. Perheet nähdään aktiivisina toimijoina, joiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä voidaan mahdollistaa heidän osallistumisensa. Aiheen ajankohtaisuudesta huolimatta siitä on varsinkin suomalaista tutkimusta toistaiseksi hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa perusterveydenhuollon puheterapeuttien näkemyksiä perheiden osallistumisesta puheterapiaan. Lisäksi selvitettiin kieli- ja kulttuurierojen mahdollisia vaikutuksia yhteistyöhön ja osallistumiseen, sillä lisääntyvä monikielisyys ja -kulttuurisuus voivat tuoda lisähaasteita puheterapian toteuttamiseen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltaviksi saatiin yhteensä seitsemän Espoossa ja Helsingissä työskentelevää puheterapeuttia, jotka olivat valmistuneet 6–40 vuotta sitten. Aineisto kerättiin kesän 2018 aikana, ja litteroinnin jälkeen se analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin Atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Perheet voivat osallistua perusterveydenhuollon puheterapiaan monin eri tavoin. Vaikka puheterapeutit kokivat perheen osallistumisen tärkeänä osana puheterapiaa, perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä ja perheiden osallistumisessa nähtiin esiintyvän monia haasteita, jotka liittyivät esimerkiksi perheiden vaikeisiin elämäntilanteisiin tai motivaation tai huolen puuttumiseen. Erilainen kieli- ja kulttuuritausta nähtiin usein yhteistyön ja osallistumisen lisähaasteena. Perheiden motivoimiseen ja osallistamiseen oli käytössä monia keinoja. Puheterapeuttien toiminnassa perheiden kanssa ja perheiden osallistamisessa esiintyy perhelähtöisiä piirteitä. Kulttuurinen kompetenssi toteutuu puheterapeuttien työskentelyssä erilaisten perheiden kanssa, mikä näkyy erilaisten kulttuurien arvostuksena ja pyrkimyksenä ottaa erilaiset kieli- ja kulttuuritaustat monipuolisesti huomioon.

An interdisciplinary research project The conservation of the native breeds for the social welfare and rural entrepreneurship – the background for the economical, social and cultural activities was carried out in MTT Agrifood Research Finland during the years 2004-2006. The research was done in collaboration with MTT Agrifood Research Finland, TTS Work Efficiency Institute, persons having native breeds and experts in the field of native breeds. The research was one part of Biodiversity and Monitoring Programme MOSSE partially funded by the Ministry of Agriculture and Forestry. One dimension of the research was to examine the socio-cultural meaning of native breeds in productisation. The aim was to find out the social and cultural meanings of native breeds among breeders, consumers and citizens and to define the essential meanings and their dimensions relating to native breeds. Answers for the research questions were searched for example by the theme interview done for eight breeders of Finncattle and Finnsheep. Resting on material of the theme interview I have researched in this Master´s thesis, what kind of policy measures would be the most functional ones so that breeders would keep native breeds also in the future and even have more of them. I have examined these policy measures by using farmer typology, considering challenges and opportunities arousing from keeping native breeds and the dimensions of utilizing native breeds. With the help of farmer typology were found out those policy measures, targets and need for policy measures important for each farmer type for example in the situation where a breeder wanted to start with upgrading of native breed products in his farm. Examining policy measures by using challenges and opportunities of keeping native breeds and by the dimensions of utilizing native breeds, did highlight the need not only for diversified policy measures but also for collaboration between administrative and social sectors and participation of breeders when planning policy measures for the conservation of native breeds. This arises from the diverse field of keeping native breeds: native breeds are utilized in traditional agricultural production and in a hobby oriented way when living in the countryside as well. Farmers, other entrepreneurs, private persons, school farms, prison farms and other breeders do have a key position in conservation work of native breeds. They in practice do take care of breeding of these animals and maintaining live gene banks. In addition to functional policy measures, we need management of diversity of indigenous breeds based on breeders´ views and actors committed to the work.

This study aims to examine the political, economic, social and cultural characteristics of TED as alternative media. TED (Technology, Entertainment and Design) is a non-profit global conference media organizer that curates formatted brief speech called TED Talk and presents it in its offline conferences as well as publishes in online platform. TED has a global network that has spread rapidly through TEDx, a replication of TED-like conference by local communities worldwide. This social phenomenon makes TED as the contemporary illustration of the latest development of alternative media. Earlier literature studies on alternative media from Atton (2002) and Downing et al. (2001) focus on alternative media’s role as civil society that radically opposes the dominant power of the state, market and mainstream media. This civic role is important in providing alternative voices in democracy. Castells (2008) argues that the advancement of communication technology in globalization process has extended alternative media’s civic engagement to global level and empowered the community to higher access and participation in alternative media. Bailey et al. (2008) surmise these developments into four approaches that see alternative media: first, in serving the community; second, as an alternative to mainstream media; third, as part of civil society; and fourth, as a rhizome-like hybrid media. This study utilizes these literature references along with the four frameworks above to present holistic view in understanding TED as alternative media. By studying TED, I seek to expand these theoretical discussions by looking at how alternative media build sustainable civil society movement through dynamically incorporating dominant values in achieving its alternative media goals. This hybrid approach also affects alternative media’s ways in serving the community, promoting democracy and prompting social changes. The methodology of this study is ethnography. Since TED has two social settings of offline conference and online media platform, the ethnographic approach of this study is conducted in both setting. I gathered field data through participation and observation on TEDx Jakarta event and interview with the founders as well as online observation on TED.com, TED Talk videos, TED’s forums and third party documents on TED. I analyzed the data with the help of coding tools and discussed the findings within the framework of literature references. The key findings of this study show that TED’s political, economic, social and cultural characteristics are contingent, rhizome-like and transhegemonic. These characteristics project TED as alternative media that adopts dominant practices such as commercialism and controlled editorial system and maintaining elitism to reach paradoxically its civic goals of democratizing knowledge sharing and making social changes. TED also builds flexible partnership with the market and mainstream media and is not entirely counter-hegemonic. Although TED maintains a centralized authority in policy making, its relationship with its communities is based on rhizome-like network which strives towards semi-hierarchical access and participation, multiple replications by community and heterogeneity of its community across geographical and cultural borders. However this hybrid strategy of alternative media brings up threats of over-commercialization, elitism within the community, and ideological bias.

Estetiikan pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan immersiivistä videopelikokemusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä Pokémon-pääpelisarjan Blue ja Sword-nimikkeiden kautta. Keskeisenä kysymyksenä on miten pelaajan mahdollisuus osallistua ja toteuttaa itseään virtuaalisessa pelimaailmassa synnyttää vaikutelman toiminnanvapaudesta ja kuinka tämä koettu vapaus vaikuttaa uppoutumiskokemukseen. Tarkoitus on kartoittaa ja analysoida videopelielementtejä, jotka tukevat tai mahdollistavat pelaajalähtöisen toiminnan ja vapauden vaikutelman syntymisen pelikokemuksessa. Toinen keskeinen näkökulma tutkimuksessani liittyy kysymykseen peliteknologian kehittymisen vaikutuksesta pelaajan kokemukseen toiminnanvapaudesta. Onko teknologian kehittymisen myötä mahdollista luoda immersiosta syvempää? Tutkimusmenetelmänä käytän vertailevaa pelitutkimusta. Vertailen kahden eri aikakauden Pokémon-pelejä toisiinsa ja analysoin konkreettisten videopeliesimerkkien avulla erilaisten teknisten ja sisällöllisten tekijöiden vaikutusta immersiiviseen kokemukseen. Tutkimukseni kohteena ovat sekä videopelien objektiivisesti havaittavat piirteet että subjektiivinen pelikokemukseni, jota tutkimuksessani reflektoin immersion olemuksen ymmärtämiseksi. Omakohtaista pelikokemustani reflektoimalla tarkoitukseni on fenomenologis-hermeneuttista analyysia hyödyntämällä selvittää pelaajan toiminnanvapauden, osallisuuden ja uskottelun vaikutusta erilaisten pelisisältöjen- ja elementtien hahmottumiseen ja tulkintaan pelaajan kokemuksessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä totean, että pelaajan aktiivisella panoksella, omaehtoisella toiminnalla ja valinnanvapaudella on suuri merkitys pelaajan kokemaan läsnäolon tunteeseen ja osallisuuden kokemukseen niin aktuaalisessa pelitilassa kuin fiktiivisessä maailmassakin tarinan protagonistina. Lisäksi väitän, että immersiivinen pelikokemus ei koskaan ole täydellinen, mutta alati kehittyvän teknologian myötä läsnäolon ja osallisuuden kokemusta voi merkittävästi syventää ja rikastuttaa merkityksellisemmän pelikokemuksen aikaan saamiseksi.