Browsing by Subject "saavutettavuus"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielman lähtökohtana ovat havainnot puutteista Suomessa virkakielen ominaisuudessa käytettävässä englanniksi käännetyssä aineistossa. Tutkimusmateriaalina on käytetty lakisääteistä informaatioita tai palveluita tarjoavien organisaatioiden internet sivustoja. Tarkoituksena on tutkia käännöksiä laadullisesti. Tarkempaa huomiota on kiinnitetty käytetyn kielen laatuun ja toimivuuteen kohderyhmää eli Suomessa asuvia tai oleskelevia ulkomaalaisia ajatellen. Ulkomaalaisia asuu Suomessa nykyään paljon ja heidän määränsä on kasvanut. Heidän osuutensa saattaa kasvaa tulevaisuudessakin, koska ihmisten liikkuminen eri maiden välillä on lisääntynyt globalisoituneessa maailmassa. Suomi saattaa tarvita ulkomailta lisää työntekijöitä, eri alojen osaajia ja sijoittajia. Ulkomaalaiset tarvitsevat samat palvelut, kuin suomalaiset ja kyseessä on myös oikeusturva. Englannin kielen käyttöä ollaan Suomessa lisäämässä ja olisikin erittäin tärkeää tutkia jatkossa millaista kieltä käännöksissä käytetään ja ovatko saatavat palvelut ajan tasalla. Teoreettisesti aiheeseen liittyy englannin käyttäminen yhteisenä kielenä eri kieltä puhuvien keskuudessa lingua francan (ELF) ominaisuudessa. Tutkimuksen pohjana on myös käytetty vakiintuneita käsitteitä virkakieli, selkokieli ja saavutettavuus sekä kapulakielen ja jargonin esiintymistä käännöksissä. Uutena havaintona tutkimus esittelee finlismin, joka tutkimuksen mukaan on aiemmin tunnettujen anglismien ja svetisismien tapainen ilmiö. Nidan ekvivalenssiteoria kuvaa hyvin näitä ongelmia. Käännösten laadukkuutta on pyritty esittelemään esimerkkien avulla sekä myös muutaman organisaation osalta eräillä erikoiskielen termeillä ja sanastoilla. Aineisto on todella laaja, joten se ei voi olla kattavaa. Esimerkit osoittavat suunnan sille mitä olen tutkimassa. Kääntämisen laatuun tulisi panostaa entistä enemmän. Suomessa saatetaan tarvita enenevässä määrin eri kieliä myös virallisissa yhteyksissä. Aiemmin on ollut tarvetta vain virallisille kielille. Englannista ei olla tekemässä virallista kieltä, mutta Suomessa käytettävää englannin kieltä tulisi tutkia. Näin saataisiin tarkemmin selville tietyt ongelmakohdat ja toimenpiteiden tarve. Tämä olisi tärkeää, kun englannin kielen käyttöä ollaan lisäämässä. Monissa yhteyksissä korostetaan konekääntämistä ja käännösmuisteja. Ne eivät vielä syrjäytä ihmisiä kääntäjinä, vaikka ovatkin hyviä apuvälineitä. Virkakielen osalta niiden käytössäkin tulisi huomioida tietoturva. Saavutettavuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, varsinkin sitä koskevan tiukentuneen lainsäädännön astuttua jo voimaan. Selkokieltä tulisi kehittää kaikissa käytetyissä kielissä ja virkakieli tulisi erottaa muusta käytetystä kielestä kehittäen sitä laadukkaampaan suuntaan.

Tutkielmassa tarkastellaan sanelutekstityksessä tarvittavia taitoja webinaarien kielensisäisessä suoratekstityksessä. Sanelutekstittäjän taitojen kuvaamisessa hyödynnetään Pablo Romero-Frescon (2011) taksonomiaa, joka tarkastelee sanelutekstitystaitojen limittymistä ohjelmatekstityksessä ja simultaanitulkkauksessa tarvittaviin taitoihin. Tämän tutkielman avulla halutaan selvittää erityisesti sitä, liittyykö juuri webinaarien sanelutekstittämiseen sellaisia taitoja, joita Romero-Frescon (2011) taksonomia ei huomioi. Lisäksi tarkastellaan sitä, onko saneluprosessin jälkeen koetulla onnistumisen tai epäonnistumisen tunteella yhteyttä syntyneen sanelutekstityksen tarkkuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on audiovisuaalisessa kääntämisessä ja erityisesti intermodaalisessa kääntämisessä, jolla tarkoitetaan lähtötekstin välittämistä toisella aistikanavalla vastaanotettavaan muotoon. Yksi intermodaalisen kääntämisen muoto on av-teosten kielensisäinen tekstitys. Tämän tutkielman näkökulma on kielensisäisessä suoratekstityksessä ja erityisesti sanelutekstityksessä, joka on yksi suoratekstityksen tuottamisen menetelmistä. Tutkimus on itse tuotettua aineistoa hyödyntävä tapaustutkimus, jonka tuloksia analysoidaan kvalitatiivisin ja osin kvantitatiivisin menetelmin. Analysoitava aineisto koostuu seitsemästä sanelujaksosta, jotka on tuotettu itse kahden eri webinaaritallenteen pohjalta. Sanelutekstittäjän taitoja kuvataan kaksivaiheisen retrospektiivisen analyysin avulla. Retrospektion lisäksi tutkimusmetodina käytetään NER-analyysiä, jossa tekstityksen tarkkuutta arvioidaan harkittujen editointien ja virheiden luokittelun avulla. Analyysi osoitti, että webinaarien sanelutekstittäminen edellyttää Romero-Frescon (2011) määrittelemien taitojen lisäksi nopeaa päätöksentekoa tilanteissa, joissa alkuperäisen puheen sisältämää informaatiota on näkyvissä myös luentokalvoilla. Webinaarin sanelutekstittäjän taitoihin kuuluukin analyysin mukaan kyky käyttää monipuolisia kielellisiä strategioita, joilla voi viitata luentokalvoilta saatavaan informaatioon. NER-analyysin mukaan sekä onnistuneimmaksi että epäonnistuneimmaksi koettu sanelu ylsivät samaan 95 %:n tarkkuusarvoon. Johtopäätösten mukaan NER-analyysi ei kuitenkaan välttämättä sellaisenaan sovellu webinaarien sanelutekstityksen tarkasteluun, sillä NER-analyysin virhepisteytys ei huomioi luentokalvoilta saatavaa informaatiota. Onnistumisen tai epäonnistumisen tunteen ja sanelutekstityksen tarkkuuden välistä yhteyttä ei siis pystytty luotettavasti osoittamaan. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voisikin tarkastella sitä, miten NER-analyysiä voisi soveltaa webinaarien sanelutekstitysten tarkkuuden arvioinnissa.