Browsing by Subject "opettaja"

Tavoitteet. Vihapuheen ja rasismin nousu on näkynyt suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosina ja esimerkiksi kannanotot, joissa puolustellaan suomalaisen ”rodun” paremmuutta toisiin ”rotuihin” nähden, ovat saaneet ajoittain tilaa mediassa. Tutkielmassa lähestytään aihetta kasvatushistoriallisesta näkökulmasta tarkoituksena perehtyä siihen, millaisia ilmenemismuotoja puheet roduista ovat menneisyydessä saaneet Suomessa ja millainen funktio koulukontekstilla on ollut tässä kaikessa. Tutkielman tarkempi kiinnostuksenkohde on rotuhygienian ja suomalaisen opettajuuden suhde. Tavoitteena on selvittää, millaisista näkökulmista aihetta on mahdollisesti aiemmin tutkittu ja mikä opettajien rooli oli rotuhygienian ilmenemisessä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona käytettiin seitsemää kirjallisuuslähdettä, joiden ilmestymisajankohdat sijoittuivat aikavälille 1996-2014. Valittu aineisto hankittiin tarkan, systemaattisesti toteutetun haun avulla, kriteereinä suomalaisen opettajuuden ja rotuhygienian tarkastelu osana tutkimusta. Tutkielman kannalta poikkeavaa oli, että aihealuetta oli tutkittu vain niukasti, joten osa aineistoon päätyneistä lähteistä oli opinnäytetöitä. Tällä varmistettiin mahdollisimman eheän kokonaiskuvan muodostaminen edeltävästä tutkimuskentästä, jotta voitaisiin kartoittaa jatkotutkimusta vaativat osa-alueet. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston valossa opettajuuden esiintyminen rotuhygienian kontekstissa jaoteltiin kolmeen eri rooliin. Nämä olivat opettaja rotuhygienian välittäjänä, opettaja havainnoijana, kirjurina ja lausunnonantajana sekä opettaja asiantuntijana. Ajallisesti tutkimusaineisto keskittyi 1900-luvun ensimmäiseen puoliskoon. Opettajalla oli rotuhygieniassa sekä käytäntöön liittyviä että hallinnollispainotteisia tehtäviä. Lisäksi opettajan vapaus korostui jokaisen roolin kohdalla. Opettajien toiminnan vaikutus ilmeni erityisesti liittyen vuoden 1935 ja 1950 pakkosterilointilakeihin, sillä opettajilla oli velvollisuus ilmoittaa normeista poikkeavista oppilaista eteenpäin ja tehdä heistä lausuntoja, joita saatettiin hyödyntää pohdittaessa mahdollista pakkosterilisaatiota. Opettajien vaikutus rotuhygieniassa on tutkimusaineiston valossa suhteellisen merkittävää ja näin ollen tutkielman pohjalta esitetään jatkotutkimusaiheita. Erityisesti ei-poikkeavien lasten näkökulma ja opettajien kokemukset aiheesta ovat täysin kartoittamattomia. Lisäksi kattavaa tutkimusta koulukontekstin ja rotuhygienia suhteesta Suomessa ehdotetaan.

Palautteenanto on tärkeä ja väistämätön osa yläkoulun englannin kielen opetusta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan englantia yläkoulussa opettavien ajatuksia ja käytänteitä palautteenantoon liittyen. Tutkielma käsittelee tapoja, joilla opettajat antavat palautetta oppilaiden teksteistä yläkoulun englanti vieraana kielenä -opetuksessa. Tutkielmassa verrataan viiden opettajan palautteenantostrategioita ja -konventioita. Tavoitteena on selvittää, mitä palautteenantostrategioita opettajat käyttävät ja saada selville, ovatko opettajien uskomukset ja palautteenantokonventiot keskenään yhteneväiset. Tavoitteena on myös saada selville, millaisia eroja palautteenantomenetelmissä ja -tavoissa on eri opettajien välillä. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu sekä palautteenantoon liittyvistä käsitteistä että useiden eri tutkijoiden näkökulmista palautteenantotapoihin ja niiden hyödyllisyyteen. Tutkielmassa esitellään debattia, jossa tuodaan esille mielipiteitä sekä virheidenkorjaamisen puolesta että virheidenkorjaamista vastaan. Tutkimuksen aineistona ovat englanninopettajien yksilöhaastattelut sekä englanninopettajien korjaamat kirjoitelmat. Haastattelumenetelmänä käytettiin semi-strukturoitua haastattelua. Tutkimuksessa selviää, että opettajat antavat oppilaille palautetta sekä kirjallisesti että suullisesti. Palautteessa opettajat eivät keskity vain kirjallisissa tuotoksissa esiintyviin virheisiin, vaan heidän oppilaille antamansa palaute on monipuolista. Osa opettajista keskittyy enemmän itse virheisiin ja sisältöön, kun taas osa opettajista antaa myös palautetta kirjoitetusta tekstistä kokonaisuutena. Jotta tulosten pohjalta voitaisiin tehdä päätelmiä yleistettävyyden näkökulmasta, tutkimuksen tulisi olla laajempi. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että opettajien oppilaille antama palaute on sekä monipuolista että kannustavaa.

Goals. The goal of this research was to illustrate how a teacher’s traumatic experience can be handled in elementary school and what kind of help a teacher who has experienced a traumatic situation can receive to manage in work life. This research incorporates children’s capability to deal with traumatic situations, models for handling difficult themes in elementary school, and concrete ways to help a teacher with a traumatic experience in and outside of work. This research gives teachers information about how to handle traumatic situations, such as a sudden death or an assault of a relative, in elementary school and introduces scientifically well-proven resources in work life after having experienced a traumatic situation. There is some research about children who have experienced traumatic situations and about helping them, but none about teachers with traumatic experiences and how to handle these experiences in the classroom with pupils. This research is based on Saari’s (2003) theories about traumatic crisis and Cullberg’s (1993) model of four stages of the progress of crisis. Methods. The research method used in this thesis is narrative overview, which summarizes the information of previous research, and in which the data has not been screened systemat-ically. The data is based on eight scientific books and seven articles that observe support in traumatic circumstances, traumatic occurrences in work life, as well as children in traumatic situations, and how these are handled. The data has been analyzed by using theming and data-based qualitative content analysis. The results and conclusions. The results of this research indicate that describing the facts with honesty, frankness, and from the point of view of the recipient, is the recommended procedure for approaching traumatic situations in elementary school. There are several measures for aiding an employee to maintain stability after a traumatic experience, the most crucial help being occupational health services, the support of one’s colleagues, employers, family and friends, as well as personal coping methods. This thesis has uncovered that there is a considerable lack of research in the field of traumatic occurrences in elementary school and the corresponding coping methods. Thus, more research and inquiries are needed to better understand and help teachers in such circumstances.

Objective of the study. The objective of this study was to find out what kind of cooperation with teaching assistants is ideal from a teachers' point of view. Furthermore the research covers teachers' experiences about teaching assistants' roles and status. In addition, the study compared how teachers and school assistants perceived the ideal of cooperation as well as the role and role of the assistants by using previously collected material. Methods. The study was conducted in spring 2017 by interviewing four teachers. All the interviewees worked at the same school in Southern Finland. Two of them worked in general education and two of them worked in special needs education. Their work experience was between five and thirty-five years. The data was analyzed by a qualitative content analysis. The previously collected material was collected in spring 2015 for the Bachelor's Thesis. It included four interviews of school assistants' who worked at the same school as the teachers. Conclusions. The teachers experienced that ideal cooperation requires explicit common rules, clear roles, interaction, trust in another and commitment to the work. The school assistants underlined target-oriented teamwork and the need for teacher's guidance more than the teachers. Both the teachers and the teaching assistants wanted more time to discuss. Both professions admitted that they have some hierarchy between them in some situations, but they also felt as equal colleagues. Hierarchy was not considered only as a bad thing either. The teachers underlined, that the most important thing in school assistant's job is to support the pupils. Both the teachers and the school assistants admitted that even though a school assistant gets plenty of responsibility at their job, all of the teachers can't make most of the assistant's potential. The school assistants had to suffer more lack of appreciation than the teachers. Luckily they also got respect for what they did at work.

Studies show that gender continues to shape everyday life at school. It is important that teachers are aware of their own views on gender, as the promotion and implementation of equality is one of the core values of teaching. The purpose of this study is to analyze how teachers describe students in interviews by classifying them according to their gender and other characteristics. It focuses particularly on the category of gender, which is repeated frequently in the interviews. It also studies how gender overlaps with other categories such as the age, immigration status, and special needs of a student. This study was conducted as a qualitative interview survey. The material is from the Koskettava koulu (Touch in school) project funded by the Kone Foundation. This study analyses 19 semi-structured interviews of teachers. The interviewees were aged 35-63 and most of them have a Masters Degree in education. The method used is membership categorization analysis, which has been developed based on Harvey Sacks' categorization analysis. The study found that teachers classify students in a number of different ways in everyday school life. For instance, teachers tend to categorize students based on gender, age, ethnicity, school success, and sexuality. The interviews indicate that particularly the perceptions of girls and boys as actors are stereotypical. In the research material, girlhood and boyhood are constructed using different reports and comparisons, and girls and boys were often depicted as contrasting. However, when teachers were asked about the daily life of the school and the impact of gender on their work, the majority of teachers said they acted in a gender-neutral manner.

Tavoitteet. Sukupuoli on laajasti tutkittu aihe, ja se on kiinnostanut monia tutkijoita tieteenalasta riippumatta. Aihetta on lähestytty monien eri sukupuolen määritelmien kautta, ja tässä tutkimuksessa hyödynnän erityisesti feminististen tutkimusten muodostamaa näkemystä aiheesta. Opettajien sukupuolittava kielenkäyttö on jäänyt tutkimuskentällä vähemmälle huomiolle. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten opettajien sukupuolittavaa kielenkäyttöä on tutkittu, ja rakentaa aiempien tutkimusten perusteella kuva, minkälaista sukupuolittamista opettajien kielenkäytössä ilmenee. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehtyihin tutkimuksiin vuosien 2008–2023 välillä. Aineisto rakentui yhdeksästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista ja yhdestä vertaisarvioudusta kirjan luvusta. Ensimmäistä tutkimuskysymystä varten tutkimuksista analysoitiin käytetyt menetelmät, otoskoot, koulutusasteet, kontekstit ja näkökulmat sukupuolittavaan kielenkäyttöön. Toiseen tutkimuskysymykseen vastatessa tutkimuksista analysoitiin tutkimusten tulokset ja johtopäätökset. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistona olleet opettajan sukupuolittavaa kielenkäyttöä koskevat tutkimukset toteutettiin laadullisin menetelmin, suosien tapaustutkimuksia. Opettajien sukupuolittava kielenkäyttö rakensi sukupuoleen liittyvää toimintaa ja vahvisti sukupuoliryhmien välistä jakoa. Sukupuolittamista ilmeni sukupuolittavien termien ja opettajan käyttämän kuvailevan kielenkäytön kautta. Aiempiin tutkimuksiin verraten tämänkin tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opettajat kohtelevat sukupuolia itsestään selvinä binäärisinä kategorioina ja opettajien kielenkäyttö perustuu sukupuolen kaksijakoisuuteen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vertaisopettajatoimintaa vertaisopettajien näkökulmasta uusille opiskelijoille suunnatulla orientoivalla kurssilla. Tavoitteena oli kartoittaa vertaisopettajien näkemyksiä siitä, miten he kokivat oman roolinsa kurssilla ja vuorovaikutuksen opettajien kanssa. Lisäksi tavoitteena oli ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttivat vertaisopettajien integroitumisen kokemuksiin ja mitkä motiivit saivat vertaisopettajat lähtemään mukaan vertaisopettajatoimintaan. Aiemmat uusiin opiskelijoihin keskittyneet tutkimukset osoittavat, että vertaisopettaminen kehittää erilaisia geneerisiä taitoja ja auttaa uusia opiskelijoita integroitumaan opintoihin. Tutkimuksen tavoitteena oli täydentää aiempia tutkimuksia vertaisopettajien näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto koostui kymmenestä (N=10) Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan vertaisopettajien haastatteluista ja haastatteluiden osana luoduista piirrosaineistoista. Aineiston analyysissä hyödynnettiin temaattisen analyysin keinoja. Tulokset osoittivat, että vertaisopettajat pyrkivät tarjoamaan vertaistukea, jakamaan tietoa uusille opiskelijoille sekä vahvistamaan yliopiston yhteisöllisyyden tunnetta. Vertaisopettajat kuvailivat yhteistyötä opettajien kanssa sujuvaksi - osa vertaisopettajista koki opettajat helposti lähestyttäviksi jo ennen vertaisopettajatoiminnan mukanaan tuomaa yhteistyötä mutta viimeistään lisääntyneen vuorovaikutuksen myötä opettajat koettiin helpommin lähestyttävimmiksi. Tulokset osoittivat, että vertaisopettajatoiminnan lisäksi vertaisopettajien omiin integroitumisen kokemuksiin oli vaikuttanut tuutori- ja ainejärjestötoiminta, sekä oma aktiivisuus ja halu integroitua osaksi yliopistoyhteisöä. Vertaisopettajien motiivit painottuivat vertaisopettajuuden hyötyarvoihin kuten kurssista saataviin opintopisteisiin, geneeristen taitojen kehittämiseen tai itsensä haastamiseen. Vertaisopettajien näkökulmien ja motivaatiotekijöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun pohditaan vertaisopettajien täyden potentiaalin hyödyntämistä ja vertaisopettajatoiminnan kehittämistä. Parhaimmillaan onnistuneesti toteutettu vertaisopettajatoiminta voi hyödyttää koko yliopistoyhteisöä; opettajia, uusia opiskelijoita ja vertaisopettajia.

Aims. Previous studies show that there is changes in pupils math attitude. Pupils math attitudes has been weakened in primary school (Metsämuuronen, 2013). In this study will find out, how to support 5th and 6th graders positive math attitudes. Classrooms with positive math attitudes are the subjects in this study. The main purpose in this study is to find out, what kind of teaching methods teachers use in their teaching. In addition, this study will find out how teachers can support pupils` positive attitudes. Methods. This study is a qualitative research. In this study five teachers who teached 5th and 6th graders were interviewed. Research material were collected with research project, and that material was used in this study. Based on this research material, teachers were selected for the interview. The interview was conducted as a theme interview. Research material was analysed by using content analysis. Results and conclusions. Class teachers used social methods in their teaching, like conversations and pondering together. Active methods and concreteness were used in teaching. Different learning materials were also mentioned. Class teachers encouraged their pupils in teaching with positive feedback and they tried to create positive classroom climate. Teachers thought that teachers` attitude, pupils` home, friends and classroom climate has the most effect to pupils attitude. Success experiences supports pupils` positive attitude.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella mitä vaikutuksia yhteisopettajuudella on luokanopettajaan kirjallisuuden perusteella. Luokanopettajan työ voi olla kuormittavaa ja siitä syystä on tärkeää etsiä vaihtoehtoisia toteutustapoja opettajan työtaakan keventämiseksi. Yhteisopetuksessa on käytössä opettajien tietotaito ja resurssit, jotka mahdollistavat enemmän variaatiota opettajan työn toteuttamiseen. Opettajan on tärkeää kyetä tukemaan oppilaita moninaisten tarpeiden kanssa inklusiivissa luokissa. Yhteisopettajuus on myös mahdollisuus parantaa opettajien välistä opetussuunnitelmassa korostettua yhteistyötä. Yhteisopettajuudesta voi olla apua myös opetuksen eriyttämisessä ja oppilaiden yksilöllisessä tukemisessa. Olemassa olevan tiedon tarkastelu on olennaista, jotta tietoisuus yhteisopettajuudesta lisääntyy. Tämän tutkielman keskiössä on luokanopettajien näkökulma. Menetelmät. Toteutin tutkielman aineiston analyysin teoriaohjaavana systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa teemoittelin aineistoista mielestäni eniten esiin nousseet teemat. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Analysoitava aineisto kerättiin Helka-järjestelmän hausta sekä EBSCO- ja ERIC-tietokannoista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston analysoinnin pohjalta keskeisimmät tulokset koskivat yhteisopetusta ja yhteisopettajana toimimista, yhteisopettajaparia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä ammatillista kehitystä ja ammatti-identiteettiä. Yhteisopettajuus mahdollisti opetuksen eriyttämistä ja yksilöllistämistä helpommin kuin yksin opetettaessa. Opettajien työtaakka keveni yhteisopettajina, sillä vastuu ja velvollisuudet jakautuivat opettajien välille. Tasa-arvoinen rooli, luottamuksellinen suhde, avoin keskusteluyhteys ja säännöllinen yhteissuunnittelu olivat keskeisiä asioita toimivan yhteisopettajuuden kannalta. Yhteisopettajuus nähtiin pääosin hyödyllisenä opettajille. Yhteisopettajuus tuki ammatillista kehitystä ja aiheutti muutoksia opettajien ammatti-identiteetissä. Voidaan päätellä, että yhteisopettajuus oli toimivaa ja kevensi opettajien työn kuormittavuutta. Yhteisopetuksen onnistuminen vaati koulun johdon tukea, jotta esimerkiksi yhteissuunnittelu ei jäänyt vapaa-ajalle ja siten kuormittanut opettajia liikaa.

Nykypäivän tietotyön työnkuvan muuttuminen heijastuu opettajan työhön, joka on monilta osin kehittynyt yksin tehtävästä suunnittelusta ja opettamisesta yhteistyönä tehtäväksi työksi. Yhteisopetus nähdään usein vastauksena opettajan työhön kohdistuviin moniin vaatimuksiin ja haasteisiin. Yhteisopetuksella tarkoitetaan opettajakollegoiden yhteisvastuuta opetettavan oppilasryhmän opetuksen suunnittelutyöstä, sekä sen toteutuksesta ja oppimisen arvioinnista. Tämä tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Työn tarkoituksena on perehtyä yhteisopetukseen ilmiönä ja selvittää, millaisia lähtökohtia toimiva yhteisopetus edellyttää ja mitä haasteita sen tiellä voi mahdollisesti olla. Lisäksi tutkin, mitä havaittuja etuja yhteisopetuksella on. Tutkielma on rajattu käsitte-lemään aihetta opettajan roolista käsin. Koska opettajan työn keskiössä on oppilas, nostetaan tutkielmassa kuitenkin esiin joitakin oppilaan kannalta keskeisiä näkökohtia, jotka ovat samalla myös keskeisiä opettajan työn kannalta. Tutkimuksen aineisto on rajattu vertaisarvioituihin tutkimuksiin, väitöskirjoihin, asia-kirjoihin ja selvityksiin. Tutkimuksen perusteella yhteisopetuksella voidaan katsoa olevan useita positiivia vaikutuksia opettajille. Yhteisopetuksen on todettu lisäävän yhteistyötä työyhteisössä ja lisäävän opettajien hyvinvointia työssä ja työtyytyväisyyttä kollegiaalisen tuen lisääntyessä ja vastuiden jakautuessa tasaisesti opettajien välillä. Merkittäväksi nousi myös yhteisopetuksen hyöty opettajien ammatilliseen kehitykseen. Ammatillisen osaamisen jakamisen ja työn yhteisen reflektoinnin on todettu auttavan opettajia kehittymään, mutta myös parantavan opetuksen laatua yhteisen huolellisen suunnittelutyön myötä. Esitetyn pohjalta nousi esille myös yhteisopetuksen hyöty oppilaille. Opettajat kykenivät tunnistamaan ja vastaamaan paremmin oppilaiden vaihteleviin tuen tarpeisiin resurssien lisääntyessä. Tutkimusaineistosta ilmenneitä merkittäviä haasteita yhteisopetukselle olivat yhteisen suunnitteluajan vähäisyys, sekä hallinnollisen tuen puuttuminen yhteisopetukselle. Mainitut tekijät linkittyivät osaltaan muihin haasteisiin. Puutteet yhteisopettajien välisessä kommunikoinnissa voivat koitua haasteellisiksi, jos yh-teisopetukseen liittyvistä toiveista ja fyysisistä järjestelyistä ei keskustella kattavasti. Tämä keskinäinen kommunikointi ja yhteistyön suunnittelu vaatii aikaa, jonka järjestämisessä koulun hallinnon jäsen, kuten rehtori, voi olla kriittisessä roolissa. Edellytyksiksi toimivalle yhteisopetukselle nousivat myös opettajien persoonien yhteensopivuus, sekä koulutus yhteisopettamiseen. Näitä edellytyksiä tärkeämmiksi seikoiksi nousivat aineiston perusteella kui-tenkin opettajien oma into yhteisopetusta kohtaan, sekä jaettu näkemys opetuksellisista periaatteista.