Browsing by Subject "lapsi"

Metakognitio on ihmisen tietoisuutta omista kognitiivisista prosesseistaan. Metakognitiivisten tietojen ja taitojen avulla yksilön on mahdollista suunnitella, monitoroida, kontrolloida ja arvioida omaa kognitiivista suoriutumistaan. Puheterapeuttien on hyödyllistä sekä kuntoutuksen että moniammatillisen yhteistyön kannalta kerätä tietoa metakognitiivisesta kehityksestä. Tieto metakognitiosta auttaa puheterapeutteja tukemaan lasten yksilöllistä oppimista yhä paremmin, sekä osallistamaan lapsia kuntoutuksessa yhä aktiivisemmiksi toimijoiksi. Lapsilla metakognitiota on tutkittu jonkin verran, mutta etenkin pitkittäistutkimusta, joka toisi metakognition kehityskulkua esiin kaivattaisiin lisää. Tietoa tarvittaisiin myös erilaisten häiriöiden, kuten autismin tai ADHD:n yhteyksistä metakognitiivisten tietojen ja taitojen kehitykseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tutkia tyypillisesti kehittyvien 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisia tietoja ja taitoja, sekä niiden kehityskulkua mainitulla ikävälillä. Aineistoa kerättiin samaa hakulauseketta käyttämällä EBSCO, ERIC (Proquest), LLBA (Pro-quest), ScienceDirect (Elsevier) sekä Web of Science – tietokannoista. Artikkeleita hyväksyttiin mukaan yhteensä kuusi kappaletta. Artikkelit olivat vuosilta 2001–2015. Kolmessa artikkeleista tutkittiin metakognitiivisia tietoja, ja loput kolme tutkivat metakognitiivisia taitoja. Yhdessä artikkelissa tosin myös vertailtiin taitojen kehitystä suhteessa tietojen kehitykseen. Tiedonhaun prosessissa sekä aineiston tulkinnassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa saatiin koottua yhteen tietoa 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisista tiedoista ja taidoista sekä niiden kehityksestä ikävuosittain. Tulosten perusteella metakognitiivisia tietoja ja taitoja kehittyy jo viisivuotiailla lapsilla, vaikkeivat he vielä niitä verbaalisella tasolla tiedostaisikaan. Etenkin 7–8 vuoden iässä tapahtui merkittäviä muutoksia metakognitiivisten tietojen ja taitojen laadussa. Kymmenvuotiaina lasten metakognitiivinen kehitys on vielä kesken, ja tiedot ja taidot ovat todennäköisesti vielä yksinkertaisella tasolla. Kompleksisemmat prosessit ja strategiat ovat vaikeasti ymmärrettävissä, ja näyttäisivät kehittyvän myöhemmin.

Tutkimuksessa selvitetään, millaisena spirituaalisuus näyttäytyy haastateltujen äitien kokemusmaailmassa, miten he kokevat spirituaalisuutensa muuttuneen, ja kuinka he suhtautuvat tulevaisuuteensa spirituaalisuuden näkökulmasta. Tuloksia peilataan Euroopan Palliatiivisen yhdistyksen jaotteluun spirituaalisuuden eri ulottuvuuksista, joita ovat eksistentiaaliset, arvoihin liittyvät ja uskonnolliset kysymykset. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta äitiä puolistrukturoidun syvähaastattelun keinoin. Heidät valittiin harkinnanvaraisella otannalla ja aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin IPA (interpretative phenomenological analysis) menetelmin. IPA toimi myös tutkimuksen tietoteoreettisena viitekehyksenä. Aineistosta erottuu kolme kattoteemaa, joita ovat äitien suhde itseen, maailmaan ja Jumalaan. Näiden keskiössä on uusi ihmissuhde, suhde lapseen, joka vaikuttaa muihin suhteisiin. Suhteessa itseen korostuu ristiriitaisuus ja rajallisuuden kokemus. Muutoksen näkökulmasta kokemus syvällisemmästä ja aidommasta itsestä nousee esiin äitiyden myötä. Tulevaisuus näyttäytyy toiveena jatkuvasta kehittymisestä. Kokemukset suhteessa itseen nyt ja tulevaisuudessa koskettavat spirituaalisuuden eksistentiaalista ulottuvuutta ja arvokysymyksiä. Muutokseen liittyvät näiden lisäksi uskonnolliset kysymykset. Suhdetta maailmaan äidit kuvailevat ensisijaisesti erilaisten tunteiden kautta. Lapset ja lähisuhteet korostuvat ja äitien kokemukset niistä liittyvät laaja-alaisesti kaikkiin spirituaalisuuden osa-alueisiin. Asioiden tärkeysjärjestys ja elämän tarkoitus muuttuvat ja tulevaisuuteen liitetään toive uudesta lapsesta tai lapsenlapsista. Muutokseen ja tulevaisuuden kokemuksiin ei liity uskonnollisia kysymyksiä. Spirituaalisuuden eksistentiaaliset ja arvokysymykset ovat keskiössä. Suhteessa Jumalaan äidit liittävät transsendenttisen ulottuvuuden selvimmin synnytystapahtumaan. Myös arki mahdollistaa äideille yhteyden omaan spirituaalisuuteensa. Uskonnollisista rituaaleista rukous osoittautuu tärkeimmäksi keinoksi hakea tukea ja turvaa lapsiarjessa. Omaa jumalasuhdetta kuvataan niin myönteisten kuin kielteisten määreiden kautta. Jumalasuhteessa tapahtuneessa muutoksessa korostuvat armo ja rakkaus. Suhde Jumalaan liittyy spirituaalisuuden kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen ja niistä keskeisimmin uskonnollisiin kysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että äitiys ja spirituaalisuus liittyvät läheisesti yhteen ja kokemus niiden välisestä suhteesta on vahvasti tunteisiin kietoutunut, moniulotteinen ja yksilöllinen. Äitiys näyttäytyy mahdollisuutena hengelliselle ja henkiselle kasvulle ja muutokselle. Tutkimuksen tuottama tieto voi rohkaista tutkimukseen osallistuneita ja heidän edustamiaan ihmisiä keskustelemaan enemmän äitiyteen tai laajemmin vanhemmuuteen liittyvistä spirituaalisista kokemuksista. Se tarjoaa myös eri tahoille ajatuksia siitä, kuinka tukea kokonaisvaltaisesti naisia äitiyden mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa.

Monet kouluikäiset kärsivät yöunen riittämättömyydestä. Opettajat eivät välttämättä aina tun-nista unen puutteen tai huonon unenlaadun aiheuttamia vaikutuksia. Tämän tutkielman tarkoi-tuksena on selvittää, mitkä asiat vaikuttavat alakouluikäisen lapsen uneen ja mitä yhteyksiä unella on alakoululaisen koulunkäyntiin. Tutkielmassa esitellään uneen vaikuttavia tekijöitä ja unen vaikutuksia koulunkäyntiin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineiston etsimisessä käytettiin Helka- ja Eric-tietokantoja, Google Scholaria ja ResearchGate-verkostoa. Tutkiel-man aineisto koostui tutkimuskysymysten suuntaisista ja pääosin 2010-luvulla julkaistuista vertaisarvioiduista tutkimuksista. Kirjallisuuskatsauksen tuloksien mukaan uneen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa lii-kunta, ravinto, uni-valverytmi, digilaitteiden käyttö ja stressi. Tuloksena voidaan myös todeta, että liian vähäisellä unella on paljon kielteisiä vaikutuksia oppilaiden koulunkäyntiin. Koulusuo-riutumisessa unen puute tai huonolaatuinen uni heikentävät akateemista ja kognitiivista suo-riutumista sekä koulussa jaksamista. Lisäksi unen puutteen tai huonolaatuisen unen psyko-logisia vaikutuksia ovat muun muassa mielialan aleneminen sekä kouluviihtyvyyden ja opis-keluinnon heikentyminen. Koululla ja luokanopettajalla voisi olla suurempi rooli toiminnassa lasten uniongelmia vastaan. Luokanopettaja on usein tärkeä henkilö oppilaan elämässä. Hän osallistuu kokonaisvaltai-sesti oppilaan arkeen ja elämään, ja näin ollen hänellä on mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti oppilaan elämään – eli myös uneen ja nukkumiseen. Alakoululaisten uni on melko vähän tut-kittu aihe Suomessa ja siksi sitä pitäisi tutkia enemmän. Jatkotutkimusta voitaisiin tehdä esimerkiksi koulun ja etenkin opettajien mahdollisuuksista vaikuttaa oppilaiden nukkumiseen myönteisesti.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko alle kouluikäisten lasten änkytysterapiamenetelmien käytöllä todettu olevan vaikutusta änkytyksen vähenemiseen tai häviämiseen, ja tutkia, minkälainen menetelmien mahdollinen vaikuttavuus on. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka aiheuttaa usein ahdistusta ja huolta lapsessa ja vanhemmissa, ja on tärkeää, että perhe saa siihen halutessaan apua. Puheterapeuttisen kuntoutuksen suunnittelussa erilaisten änkytysterapiamenetelmien tuntemus, sekä tieto niiden vaikuttavuudesta auttavat tekemään parhaat änkytyksen hoitoon liittyvät ratkaisut. Tässä tutkimuksessa kootaan yhteen tietoa erilaisista menetelmistä ja niiden vaikuttavuuksista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta, vuosina 2000-2016 julkaistusta, tutkimusartikkelista, jotka kerättiin Scopus- ja Ebsco-tietokannoista helmikuussa 2016. Molemmissa tietokannoissa hakulausekkeena oli stutter* AND child* AND speech therap* AND (intervent* OR method* OR manag* OR treatment OR rehabilit*). Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa käytetään sekä epäsuoria, että suoria terapiamenetelmiä, ja kaikkien aineistossa esiintyneiden menetelmien kohdalla todettiin, että änkytysterapia vaikuttaa merkitsevästi änkytyksen vähenemiseen ja häviämiseen. Kaikkien menetelmien kohdalla raportoitiin lapsista, joiden änkytys hävisi terapian myötä kokonaan, ja niissä tutkimuksissa, joissa oli tutkittu menetelmän pitkäaikaista vaikuttavuutta, todettiin lasten olevan pitkän ajan seurannassa edelleen sujuvia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella voidaan todeta, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapialla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, ja näin ehkäistä monia ongelmia, joita pitkäaikainen ja hoitamaton änkytys voi henkilölle aiheuttaa.

Johdanto Suomen Syöpärekisteri ylläpitää rekisteriä kaikista Suomessa todetuista syöpätapauksista. Väestöpohjainen syöpätapausten rekisteröinti tarjoaa kattavan ja luotettavan tietokannan syöpätutkimuksessa käytettäväksi. Rekisteröinnin kattavuuden ja rekisteröidyn tiedon oikeellisuuden puutteilla voi kuitenkin olla suuri vaikutus erityisesti harvinaisten sairauksien insidenssi- prevalenssi- ja elossaoloarvioihin. Tutkimuksessamme pyrimme tarkentamaan aiempaa arviota lapsuussyövän rekisteröinnin kattavuudesta Suomen Syöpärekisterissä (Leinonen ym. 2017). Materiaalit ja menetelmät Poimimme Syöpärekisteristä sekä Hoitoilmoitusrekisteristä kaikki 0–14-vuotiaiden syöpätapaukset vuosina 2009–2013. Tarkastimme jokaisen Syöpärekisteristä puuttuneen tapauksen syöpädiagnoosin oikeellisuuden joko lähettämällä potilasta hoitaneeseen sairaalaan täytettävä lomake tai tarkastamalla potilastiedot potilastietoarkistoista. Laskimme Syöpärekisterin rekisteröinnin kattavuusarviot 95 %:n luottamusvälein tauti- sekä ikäryhmittäin. Tulokset Vuosina 2009–2013 Syöpärekisteriin oli rekisteröity 741 uutta lapsisyöpätapausta. Hoitoilmoitusrekisteriin syöpätapauksia oli rekisteröity 1072. Virheellisten syöpädiagnoosien karsimisen jälkeen vahvistimme 49:n syöpätapauksen puuttuvan Syöpärekisteristä. Syöpärekisterin kattavuudeksi arvioimme 94% (95% luottamusväli 91.9¬–95.4); 92% (95% luottamusväli 89.1–94.2) kiinteiden ja 97% (95% luottamusväli 94.1–98.4) ei-kiinteiden kasvainten osalta. Retinoblastooman rekisteröinnin kattavuus oli huomattavan matala, 54% (95% luottamusväli 36.4–71.9). Myös luusto- ja keskushermostosyöpien kattavuusarviot olivat matalat. Lymfoomien ja munuaissyöpien rekisteröinnin kattavuusarvio sen sijaan oli 100%. Diskussio Suomen Syöpärekisteri tuottaa korkealaatuista tietoa lapsuusajan syövistä. Ei-kiinteiden syöpien rekisteröinti on kattavampaa kuin kiinteiden syöpien. Syöpäilmoituksia Syöpärekisterille on puuttunut erityisesti potilaista, joiden tautia ei aina varmenneta histologisesti, kuten silmä- ja keskushermostosyöpäpotilaista.

Earlier research has indicated that the majority of children don’t reach the daily recommendations for physical activity. Children spend a significant amount of the day in school, so school has a possibility to offer pupils versatile physical activity during the day. Every pupil takes part in lessons equally and lessons are part of every school day. The aim for this study is to research physical activity during lessons. The following research problems were set: 1) How can physical activity be added to elementary school lessons? 2) Why should physical activity be added to elementary school lessons? This research was executed as a literature review. Data were collected using Finnish and English databases along with the help of recent and valid publications’ references. Collected data were used to make conclusions and answer the research questions. It was discovered that physical activity during lessons goes into two categories. Physical activity could be integrated to teaching, or it was also possible to take a break from teaching and do physical activities during that time. Physical activity was typically aerobic exercise that lasted around ten minutes. Physical activity during lessons could however last for even the whole lesson and it was also possible to concentrate on other forms of physical activity than only aerobic. While searching for reasons to add physical activity to lessons, many different results were found. Physical activity could be positively linked to learning, concentration and some cognitive prosesses. Physical activity during lessons added to the physical activity of the whole day, and both the pupils and the teachers found it worthwhile. This research shows that physical activity during lessons can be diverse and it doesn’t have negative impact on learning results. Research gives current information on physical activity during lessons. In the future it would be interesting to research the same topic from the point of Finnish schools and to map the Finnish teachers’ opinions on physically active lessons.

Tutkielma käsittelee lasten ja nuorten psyykkistä oireilua perusopetuksessa oppilaiden ja opettajien kokemana sekä tarkastelee yhtäläisyyksiä ja eroja näiden kokemusten välillä. Eri-tyisesti kiinnostus kohdistuu siihen, eroavatko nämä näkemykset ja miltä osin. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa kokemuksista yhteisiä leikkauspintoja sekä niitä kokemuksia, joiden kohdalla lasten ja nuorten sekä opettajien näkemykset eivät kohtaa toisiaan. Tarkastelen myös, mitä nämä kokemukset mahdollisesti kertovat opettajan ja oppilaan välisestä vuoro-vaikutussuhteesta. Näihin kokemuksiin keskittyminen edesauttaa ymmärtämään niitä opet-taja-oppilassuhteen ongelmakohtia, jotka osaltaan tuottavat ja ylläpitävät lasten ja nuorten psyykkistä oireilua tai ovat esteenä tai hidasteena lasten ja nuorten avun saannille. Tutkielma pyrkii hahmottamaan millaisena tämän päivän koulumaailman toiminta sekä opettaja- oppi-lassuhde psyykkisesti oireilevien oppilaiden kohdalla näyttäytyy. Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena aineistolähtöistä sisällönana-lyysiä käyttäen. Aineistona käytettiin kahta lähes samana ajanjaksona toteutettua, eri näkö-kulmista lasten ja nuorten psyykkistä oireilua peruskoulussa käsittelevää väitöskirjaa, joista toinen tarkastelee aihetta oppilaiden kokemana ja toinen opettajan kokemana. Tutkielman löydökset osoittivat, että opettajien kokemukset eroavat merkittävästi lasten ja nuorten kokemuksista psyykkisen oireilun suhteen. Toistuviksi teemoiksi nousi koulunkäyn-nin keskeytyminen, syrjäytymisriski, suuret ryhmäkoot, koulun kielteinen ilmapiiri, kiusaami-nen, haastavat ihmissuhteet, opettajien epätietoisuus roolistaan, koulukuntoisuuden rajat se-kä riittämättömät resurssit. Tuloksista voi havaita, että opettajilla on monesti hyvin etäinen suhde psyykkisesti oireileviin oppilaisiin, mikä osaltaan tuottaa ja ylläpitää oireilua. Usein psyykkisesti oireilevan lapsen tai nuoren tilannetta vain seuraillaan, eikä kukaan tartu asiaan ja ota siitä vastuuta. Avun saanti koettiin hyvin vaikeaksi, ja sen saamisen koettiin vaativan tilanteen eskaloitumista tai vakavaa kriisiytymistä.

Aim. Approximately 50-60 children are born with severe to profound hearing impairment in Finland every year. Speech therapy for hearing impaired (HI) children consists of many different methods depending on the child's and his/hers family's individual needs. The main emphasis in HI children's speech therapy in Finland is in the auditory-verbal method. There is only a little information to be found in the literature about the contents of speech therapy for HI children (who use cochlear implants (CI) or hearing aids (HA)). The aim of this study was to find out how much Finnish speech and language therapists (SLTs) have experience about the rehabilitation of HI children. In addition the goal was to find out what components are used in HI children's speech therapy and what role does the children's parents have in their child's linguistic rehabilitation. Method. This study was carried out as a survey. An electronic questionnaire was send via the Finnish Association of Speech Therapists to 1154 SLTs in Finland. A total of 85 responses were received so the response rate was 7.4 %. The data was analyzed using IBM SPSS Statistics 22 -program. Frequencies, percentages and descriptive statistical analysis were computed (for example average and standard deviation). The data was demonstrated graphically. Rank correlation of ordinal variables was measured using Spearman's rho (ρ), Kendall's tau-c (τ) and Goodman and Kruskal's gamma (γ) rank correlations. Results and conclusions. The results show that Finnish SLTs have only little experience about the rehabilitations of HI children. The most common components in HI children's speech therapy were supporting and guiding children's early vocalizations, auditory training and training of vocabulary. The contents of CI- and HA- children's speech therapy seems to be very similar. The most common approach used in speech and language therapy was auditory-verbal method but total communication and pictures were commonly used as well. The results show that parent's role in HI children's rehabilitations varied quite a lot. It was quite common that parents were not present during their child's speech therapy and the SLTs reported that they would ask separately if they wanted the parents to be present in some speech therapy session. However the results show that most of the SLTs and parents were equal partners in HI children's linguistic rehabilitation. More research is needed to discover factors that influence the contents of HI children's speech therapy and the parent's role in their child's linguistic rehabilitation.

Lapsen henkilökohtaisella osallisuusoikeudella on korkein mahdollinen hierarkkinen tuki erityisesti perustuslain 6.3 §:ssä ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa ja se vaikuttaa myös kaikki lapsen oikeudet läpileikkaavana periaatteena. Osallisuusoikeus on toteutettava jokaisessa lasta koskevassa tilanteessa ja se on otettava huomioon niin lapsen ja huoltajien kuin lapsen ja muiden yhteiskunnan toimijoiden, kuten koulutoimen, välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielmassa tutkitaan alaikäisille kuuluvaa henkilökohtaista osallisuusoikeutta, ja sen kontekstina on sekä perhe että peruskoulu, jotka sulautuvat lapsen henkilöä koskevissa kysymyksissä yhteen moniulotteiseksi suhteeksi. Lapsen osallisuusoikeudesta peruskoulun toimintaympäristössä on nostettu tiettyjä ongelma- tai erityiskohtia. Tutkimuskysymykset muodostetaan näiden pohjalta ja niihin pyritään vastaamaan pääasiallisesti lainopillisella tutkimusmenetelmällä, kuitenkaan unohtamatta oikeuden ulkopuolisen maailman vaikuttavuutta lapsen oikeuksiin. Ensinnäkin tutkitaan, turvataanko perusopetusta koskevassa sääntelyssä riittävällä tavalla lapsen osallisuusoikeutta henkilökohtaisella tasolla siten kuin perus- ja ihmisoikeussääntely velvoittaa. Toiseksi selvitetään, millainen on lapsen ja huoltajien vaikutusvallan ja lapsen henkilökohtaisen osallisuusoikeuden suhde peruskoulun toimintaympäristössä lasta koskevissa kysymyksissä. Tutkielmassa käsitellään lapsen osallisuusoikeuden tärkeimpiä ulottuvuuksia perus- ja ihmisoikeuslähtökodissa tutkimuskysymysten kannalta. Osallisuusoikeudesta on erotettavissa erilaisia elementtejä, kuten velvollisuus lapsen mielipiteiden selvittämiseen ja kuulemiseen sekä niiden painoarvon huomioimiseen lapsen kehittyvien valmiuksien mukaisesti, kuin myös lapsen tiedonsaantioikeus. Lisäksi huomioon on otettava lapsen edun ensisijaisuus, jossa eräänlaisena punnintaparina on lapsen osallisuus ja erityinen suojeluntarve, joka voi joissakin tilanteissa rajoittaa lapsen osallisuutta. Lisäksi tärkeä seikka on huoltajille kuuluva perhe-elämän suojasta seuraava autonomisuus lapsen huoltoon ja kasvatukseen. Huoltajilla on lähtökohtaisesti oikeus päättää lapsen henkilökohtaisista asioista sekä edustaa lasta ja käyttää hänen puhevaltaansa. Huoltajille kuuluu myös velvollisuus keskustella lapsensa kanssa ennen päätöksentekoa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään kattavasti lapsen osallisuutta perusopetusta koskevassa sääntelyssä ja esitetään seikkoja kodin ja koulun yhteistyöstä ja vuorovaikutuksellisuudesta. Erityisenä kysymyksenä tutkielmassa nostetaan oppilaan oppiainevalintoihin liittyvää sääntelyä. Esimerkkinä huoltajien vaikutusvallasta käsitellään lapsen uskonnonopetusta koskevaa sääntelyä sekä oppilashuoltolain 18.2 §. Oppilaan osallisuutta turvataan peruskoulussa henkilökohtaisen osallisuuden sijasta varsin korostuneesti yleisenä ja kollektiivisena osallisuutena etenkin perusopetuslain 47a §:ssä. Tätä on pidettävä heikkoutena, sillä useat lasta koskevat kysymykset vaikuttavat peruskoulussa hyvin vahvasti ja konkreettisesti lapsen elämään. Lisäksi osallisuus näyttäytyy koulussa enemmänkin yhteiskunnallisten kansalaistaitojen opetteluna. Hallintopäätöksenteon yhteydessä lapsen osallisuus on turvattu hallintolaissa kuulemisena, mutta tosiasiallisen hallintotoiminnan yhteydessä oppilaan osallisuus saa velvoittavuutensa lähinnä perus- ja ihmisoikeustasolta ja hallinnon periaatteista. Johtopäätöksenä pidetään tutkielmassa esitetyn mukaisesti sitä, että nimenomaiselle lapsen henkilökohtaista osallisuutta turvaavalle säännökselle olisi tarvetta perusopetusta koskevassa sääntelyssä lapsen oikeusturvan turvaamiseksi. Lisäksi tutkielmassa esitetään johtopäätöksenä huoltajille koululainsäädännössä annetun vaikutusvallan korostuneisuus ja osittainen ristiriitaisuus. Lisäksi todetaan huoltajien vaikutusvallan olevan suhteessa siihen, millä tavoin ja, kuinka aktiivisesti huoltajat toteuttavat lapsensa osallisuutta ja ottavat lapsensa mielipiteet ja toiveet huomioon.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Vilho Lammen (1898–1936) tuotantoa osana 1920–1930-luvun suomalaista kuvataidekenttää. Tutkielma rajaa tarkasteltaviksi teoksiksi Lammen lapsiaiheiset maalaukset. Tutkielma koostuu sekä teoreettisesta osasta, jossa keskitytään Suomen sotien väliseen kuvataiteeseen ja yhteiskuntaan, tyylihistoriaan sekä intertekstuaalisuuteen, että käytännön osasta, jossa Lammen lapsiaiheiset teokset luetteloitiin ja syvennyttiin niiden merkityksiin ja uusiin tulkintoihin, jota teoksista voidaan tehdä. Lammen tuotannon kokonaismääräksi arvioidusta noin 650 teoksesta löydettiin noin 100 lapsiaiheista maalausta. Merkitysten ja kontekstin ymmärtämiseksi tutustuttiin Lammen saamaan näyttelykritiikkiin suomalaisissa sanomalehdissä sekä Lammen elinaikana että hänen kuolemansa jälkeen aina vuoteen 2020 saakka. Taidehistorian tyylihistoria muodostaa teoreettisen viitekehyksen, jota vasten Lammen teoksia peilataan. Tutkielmassa pyritään tarkastelemaan kriittisesti Lammen sijoittumista aikansa kuvataiteeseen liitettyihin tyylisuuntauksiin. Lampi nähdään aktiivisena ja yhteiskunnallisena hahmona, mikä näyttäytyy hänen tuotannossaan. Tyylillisesti Lammen teokset nähdään osana oman aikakauden kuvataidetta. Kuitenkin Lampi nähdään omaa tyyliään etsivänä ja toteuttavana taiteilijana. Lammen maalauksia ja hänen tyyliään verrattiin aikanaan muun muassa Paul Cézannen (1839–1906), Vincent van Goghin (1853–1890), Alvar Cawénin (1886–1935) ja Tyko Sallisen (1879–1955) tuotantoon, kunnes 1920–1930-lukujen vaihteessa hän irrottautui aikaisemmasta tyylistään suurikokoisten ja jopa aggressiivisten (miehiä kuvaavien) töidensä kautta. Vuoden 1931 Pariisin-matkan jälkeen hänen kuvaustapansa muuttui jälleen. Se rauhoittui ja siirtyi lähemmäksi uusasiallista ilmaisua. Intertekstuaalisuuden soveltaminen taiteen ja erityisesti maalausten katsomiseen muodostaa tutkielmassa kehyksen, jonka kautta etsitään uusia merkityksiä Lammen teoksille. Intertekstuaalinen kuvan katsominen nostaa esiin Lammen lapsiaiheisten teosten surumielisyyden ja salaperäisyyden. Niissä risteää itsensä paljastamisen ja mysteerin säilyttämisen ja sekä sisäisen että ulkoisen kontrollin merkityskentät, joita vasten lapsiaiheisia teoksia tarkastellaan. Kasvu ihmisenä ja taiteilijana limittyy kokonaisuudeksi, joka näyttäytyy sekä muutaman taidehistorian merkkiteosten että hänen omien teostensa tarkastelussa rinnakkain. Lammen lapsessa näkyy alakulo, alistuminen, antautuminen sekä päättäväisyys, voima ja luova, kiihkeä elämänhalu. Lammen elinaikanaan saamassa taidekritiikissä ei juurikaan lapsiaiheisia teoksia arvioitu. Yleisesti kritiikki korosti Lammen tietynlaista poikkeavuutta taiteilijana ja erilaisuutta. Kuolemansa jälkeen myös Lammen lapsiaiheiset teokset saivat uudenlaista huomiota. Kirjoittelussa korostui maalausten psykologisoiva selitys Lammen ennenaikaiseen ja oman käden kautta tapahtuneeseen kuolemaan. Lapsiaiheiset teokset yhdistettiin jo tuolloin Lammen taiteilijapersoonaan ja sen ilmenemiseen teoksissa. Tutkielma etenee rakenteellisesti menemällä yhä syvemmälle ja katsoo teoksia yhä yksityiskohtaisemmin. Se tiivistyy Lammen lapsiaiheisten teosten käsikuvauksen tarkasteluun. Lähtökohtana pidetään Lammen Omakuva (1934) ja Tytön muotokuva (1934) -nimisiä teoksia. Teokset paljastavat Lammen oman käden näyttäytyvän suuressa osassa hänen lapsiaiheisia töitään. Sen kautta Lammen taiteilijuus ja ihmis(en) kuva paljastuu katsojalle. Elämän ja teoksissa nähtävien eleiden kaksijakoisuus on ilmeinen. Lapsiaiheisten teosten yleisilme kautta koko tuotannon on näennäisen ilmeettömyyden sävyttämä, mutta juuri tuo pinnallinen ilmeettömyys korostaa syvemmän tarkastelun kautta nousevaa jopa räjähtävän voimakasta ääntä ja elämäntuntoa.