Browsing by Subject "muslimit"

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten suomalaissyntyiset islamiin kääntyneet muslimiäidit kokevat oman äitiytensä ja äidin roolinsa, minkälaisia äitiyteen ja lasten uskontokasvatukseen liittyviä ihanteita heillä on, sekä mihin he pohjaavat näkemyksensä hyvästä äitiydestä ja lastenkasvatuksesta. Tavoitteena on ollut selvittää, miten he monikulttuurisissa perheissään tekevät valintoja eri islamin tulkintojen ja toimintatapojen välillä äitiyteen ja lastenkasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, ja miten sekularisoituneessa Suomessa asuminen on vaikuttanut heidän kokemuksiinsa muslimiäitiydestä. Tutkielma sijoittuu islamin tutkimuksen ja äitiystutkimuksen kentille. Haastatteluita on lähestytty etnografisella otteella ja teoreettisia aineksia on otettu sosiologian ja sukupuolentutkimuksen puolelta. Tutkimusaineisto koostuu 7 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka on äänitetty ja litteroitu. Haastattelut on koodattu ja analyysimetodina on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksessa käy ilmi, että haastatellut äidit ovat tietoisia äitien korkeasta asemasta islamilaisissa lähteissä, mutta äidit eivät toisintaneet kuvaa itsensä uhraavasta äidistä. Äitiyden ja islamin välillä nähtiin yhteys, joka saattaa aiheuttaa paineita joillekin äideille, jotka eivät olisi halunneet lapsia tai eivät koe sopivansa sosiaalisesti konstruoituun ”muottiin”. Kuitenkin suurin osa äideistä nautti äidin roolistaan, eivätkä he kokeneet isoja ristiriitoja eri puolilta tulevien odotusten ja oman äitiytensä välillä. Nykyajan individualistiseen trendiin liittyvä intensiivisen vanhemmuuden kulttuuri näkyi joistakin äideistä ja tämä saattoi aiheuttaa paineita enemmän kuin islamin määrittelemät äidin velvollisuudet. Keinoja käsitellä paineita oli erilaisia. Useampi koki itsensä itsevarmaksi, eivätkä nämä äidit paljon stressanneet mahdollisesta kritiikistä. Jumalan armollisuus mainittiin useamman kerran paineita lievittävänä tekijänä. Jumala odottaa äideiltä näiden omaa parastaan, mutta ei täydellisyyttä. Yksi äiti tulkitsi islamilaisia lähteitä feministisesti osoittaakseen, ettei naisen ja äidin roolin tarvitsisi olla niin kapea. Lastenkasvatuksen ihanteiksi nostettiin universaaleja hyveitä, mutta näitä hyveitä pidettiin islamilaisina tai limittäisinä islamin kanssa. Lapsista haluttiin kasvattaa hyviä ihmisiä ja tämä tapahtui islamin avulla. Lapsia sosiaalistettiin islamiin jo pienestä pitäen, koska sekulaarissa ympäristössä kotikasvatuksella nähtiin olevan enemmän merkitystä lasten islamilaisen identiteetin kehittymiselle kuin muslimienemmistöisessä maassa. Monet pitivät Suomea lähtökohtaisesti islamilaisia arvoja tukevana paikkana asua, mutta kokivat suomalaisen yhteiskunnan sosiaalistavan lapsia vahvasti suomalaisuuteen. Tämän vuoksi he kokivat, että islamiin kasvattaminen jää hyvin paljon vanhempien harteille. Tämä mahdollisesti voisi selittää taipumusta ”holistiseen” kasvatukseen, jossa uskonto on kokonaisvaltainen asia, joka näkyy kaikissa arkielämän toimissa. Mitä tulee islamin tulkintoihin, äidit tunsivat oman uskontonsa hyvin ja luottivat omaan järkeensä ja intuitioonsa päätöksen teossa. Moskeijan järjestämät Koraani-koulut nähtiin metodeiltaan vanhahtavina ja lapsille rankkoina, joten monet lapset opiskelivat islamia kotona vanhempiensa ja internetin materiaalien avulla.

Tässä tutkielmassa analysoin andalusialaisen Ḥafṣ ibn Albar al-Qūṭīn latinasta arabiaksi runomittaan kääntämää Psalttaria vuodelta 889. Psalttarin kääntäminen ajoittuu aikaan, jolloin Andalusian eli muslimien hallitseman Iberian väestö alkoi arabialaistua ja osin islamilaistua. Työssäni selvitän semanttisen analyysin keinoin, onko Ḥafṣin käännöksen Jeesus-kuvassa havaittavissa islamilaiselle ajattelulle tyypillisiä, kristilliselle uskonnolliselle ajattelulle vieraita piirteitä. Valitsin analysoitaviksi Jeesuksen tärkeimmän nimitykset, jotka olivat ”Jeesus”, ”kristus” ja ”poika”. Tutkimuskysymys liittyy laajempaan keskusteluun mozarabien eli Andalusian arabiankielisten kristittyjen islamilaistumisesta 700-luvun muslimivalloituksen jälkeen. Koska nämä omaksuivat arabian käyttökielekseen, on esitetty myös heidän uskonnollisen ajattelunsa islamilaistuneen. Toisten tutkijoiden mielestä he omaksuivat kielen, mutta säilyttivät silti kristillisen ajattelunsa. Toteutin tutkimuksen vertailemalla Vulgatan heprealaisten psalmien pohjalta tehtyä käännöstä Psalmi iuxta Hebraicam Ḥafṣin arabiankieliseen tekstiin niissä kohdin, joissa latinassa esiintyi joku analyysin pohjaksi valituista sanoista. Analysoitavia kohtia oli kaikkiaan 20, joista nimi Jeesus (Iesus) esiintyi viidesti, kristus (christus) kymmenesti ja poika (filius) neljästi. Näiden lisäksi lisäsin analyysiin yhden esimerkin sanan ”poika” käytöstä Vulgatan Septuagintan mukaan käännettyjen psalmien (Psalmi iuxta Septuagintam) pohjalta, koska sillä oli ilmeinen vaikutus Ḥafṣin psalttariin. Lisäksi huomioin yhden näiden kohtien ulkopuolisen esimerkin Ḥafṣin psalttarista, jossa käytetään nimeä Jeesus, vaikkei nimelle löydykään vastaavuutta latinalaisesta tekstistä. Ḥafṣin arabiankielisessä käännöksessä on muutamia semanttisesti huomionarvoisia seikkoja. Sanojen Jeesus (al-Yasūʽ) ja kristus (al-masīḥ) käyttö muistuttaa kieliopillisesti kovasti Koraanin arabian Jumalan nimitysten käyttöä, sillä kaikkiin liittyi aina joko määräinen artikkeli tai possessiivisuffiksi, mikä muutoin on erikoista erisnimien kanssa. Toisaalta on selvää, ettei Ḥafṣ ymmärrä esimerkiksi kristusta tai messiasta vain Jeesuksen vaihtoehtoisena nimityksenä, vaan laajemmin. ”Poikaan” liittyvissä kohdissa ei ole havaittavissa suurtakaan käännöksellistä tulkintaa sen paremmin hahmon jumaluuden korostamiseksi kuin häivyttämiseksi. Kaiken kaikkiaan Ḥafṣ on sangen uskollinen kääntäjä, vaikka kääntääkin proosamuotoista latinaa runomuotoiseksi arabiaksi. Käännösvalinnoillaan ja pienillä lisäyksillään Ḥafṣ kuitenkin säilyttää kohdat, joissa Jeesus rinnastuu Jumalaan ja osin jopa korostaa niitä. Tutkimustuloksena hänen pitävän kiinni kristillisestä ajattelusta ja vastustavan islamilaisia uskonnollisia vaikutteita, vaikka vaihtaakin kristillisen tradition kielen latinan arabiaan.

Tässä tutkielmassa tutkin amerikkalaisen hip hop-artisti Mos Defin muslimi-identiteettiä hänen kappaleidensa sanoitusten kautta. Mos Defiä kuvaillaan akateemisessa tutkimuksessa yleensä sunnimuslimiksi. Tarkoitukseni on monipuolistaa tätä yksinkertaistettua kuvausta. Aineistonani toimii Mos Defin neljän sooloalbumin sanoitukset. Metodini on sisällönanalyysi ja tärkeimmät teoreettiset käsitteet ovat identiteetti ja identifikaatio. Tarkastelen mitä sanoitukset pitävät sisällään, jotta voin vastata kysymykseen millainen muslimi-identiteetti Mos Defille rakentuu. Esittelen analyysiluvuissa kolme erilaista islamin muotoa, joita sanoituksista löytyy. Näitä ovat sunnalainen islam, musta amerikkalainen islam ja Five Percent Nationin islam. Johtopäätöksissä väitän, että Mos Defin identifioituu kaikkiin näihin islamin muotoihin. Siksi Mos Defin kutsuminen sunnimuslimiksi ei ole riittävä kuvaus hänen uskonnollisesta identiteetistään, ja akateemisessa tutkimuksessa tulisi huomioida paremmin ristiriitaistenkin identifikaatioiden täyttävän eri tarpeita Mos Defin muslimi-identiteetissä.

Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa eletyn uskonnon teoriaa maahanmuuttajataustaisten hazara-muslimien käsityksiin ja kokemuksiin jinneistä. Tutkielman lähtökohtana on laajentaa islamiin liittyvää tutkimusta keskittymällä kahteen melko vähän tutkittuun aihepiiriin: jinneihin ja shiialaisuuteen. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä (5) aikuista hazara-taustaista maahanmuuttajaa. Kaikki haastateltavat ovat asuneet osan elämästään Afganistanissa ja saapuneet Suomeen noin 20 vuotta sitten. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina, jotka on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on eletyn uskonnon teoria, jonka avulla peilataan haastateltavien näkemyksiä ja kokemuksia jinneistä. Aineiston keskeisimpinä teemoina ovat eletyn uskonnon teorian näkökulmasta narratiivisuus, kehollisuus, performatiivisuus, henkipossessio, sekä uskonnollisten käsitysten muutokset. Arjen toiminnoissa jinnit näyttäytyvät aineistossa erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka niitä tulisi välttää. Aineistosta keskeisinä keinoina nousevat varoittavat kertomukset jinneistä, rukousformulat, Koraanin lukeminen, sekä islamin peruspilarien noudattaminen. Aineiston perusteella käsitykset jinneistä vaihtelevat hyvin paljon paitsi keskenään, myös suhteessa viralliseen oppiin. Kaikki haastateltavat uskovat jinnien olemassaoloon, mutta käsitys niiden toimijuudesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa vaihtelee suuresti. Suurimmat erot jinneihin liittyvissä käsityksissä ovat aineiston perusteella miesten ja naisten välillä. Naisten käsityksissä jinnit ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja naisilla oli runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Miehillä vastaavia kokemuksia ei ollut, ja he suhtautuvat ajatukseen jinnien toimijuudesta varauksellisesti. Yhteiskunta ja ympäröivä yhteisö muovaavat käsityksiä jinneistä ja toisaalta asettavat raamit sille, kuinka ne näyttäytyvät. Suomeen muutto on vaikuttanut osan haastateltavien käsityksiin, mutta myös henkilökohtaisilla kokemuksilla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka jinneihin suhtaudutaan.

Opinnäytetyössäni tarkastelen Kroatiassa asuvan bosniakkidiasporan kansallista ja uskonnollista identiteettiä. Tarkoitukseni on selvittää, kuinka pieni mutta vanha vähemmistö kokee oman asemansa kroatialaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman aineistona olen käyttänyt kahdeksaa bosnian- ja kroatiankielistä verkkoartikkelia sekä viittä Kroatiaa käsittelevää jaksoa Al Jazeera Balkans -kanavan Živjeti islam -sarjassa. Työssäni olen hyödyntänyt Stuart Hallin identiteettiteoriaa, jonka mukaan identiteetti muodostuu erilaisista osista ja se käsitetään elämän mittaisena prosessina, joka ei ole koskaan valmis. Avtar Brah’n mukaan jokainen diaspora on omanlainen tarina, johon vaikuttavat historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Materiaalista nousi esiin keskusteluja Jugoslavian hajoamissotien merkityksestä, mahdollisuuksista harjoittaa uskontoa Kroatiassa sekä vähemmistön tulevaisuudesta. Havaitsin, että moni Kroatiassa asuva bosniakki kokee islamin olevan osa heidän identiteettiään, vaikka he eivät harjoittaisi uskontoaan aktiivisesti tai kokisi tietävän siitä paljoa. Lisäksi erilaiset uskonnolliset tavat kuten ramadanin vietto sekä bosnialainen ruokakulttuuri koetaan tärkeiksi. Bosniakkien identiteetistä käydään edelleen aktiivista keskustelua, ja aineistossa esiintyi myös julkilausuttua huolta mahdollisesta assimilaatiota, mutta kaikista haasteista huolimatta he kokevat olevansa hyväksytty vähemmistö, joka rikastuttaa kroatialaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten uskonto on näkynyt Espoon Entresse -kauppakeskuksessa sijaitsevassa Entressen kirjastossa kyseisen kirjaston kirjastoammattilaisten ja asiakkaiden haastattelujen perusteella. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten haastateltavat ovat suhtautuneet uskonnon näkyvyyteen ja erityisesti rukousnurkan olemassaoloon yleisessä kirjastossa sekä millaisia reunaehtoja he ovat valmiit asettamaan uskonnon näkyvyydelle yleisessä kirjastossa osana 2010-luvun julkista tilaa. Kumpikin haastatteluryhmä koostuu viidestä haastateltavasta. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Kim Knottin spatiaaliseen teoriaan sisältyvä tilan ulottuvuuksien luokitus. Tilan ulottuvuudet ovat fyysinen, sosiaalinen ja henkinen. Tarkastelen fyysisen ulottuvuuden osalta, missä kirjaston fyysisissä paikoissa ja miten uskonto on haastatteluaineiston pohjalta näkynyt Entressen kirjastossa. Sosiaalisen ulottuvuuden osalta tarkastelun kohteena on se, ketkä ovat osallistuneet uskonnon esiintuomiseen Entressen kirjastossa. Henkisen ulottuvuuden osalta tarkastelen puolestaan sitä, miten haastattelemani kirjastoammattilaiset ja asiakkaat ovat kokeneet uskonnon näkyvyyden Entressen kirjastossa ja millaisia tunteita uskonnon näkyminen on saanut heissä aikaan. Tutkielma rakentuu vuonna 2010 Entressen kirjastoon muslimeita varten pystytetyn rukousnurkan ja siitä nousseen kohun ympärille. Rukousnurkka oli Entressen kirjastossa kahden ja puolen viikon ajan elo-syyskuun vaihteessa, silloin meneillään olleen Ramadan-kuukauden loppuun asti. Tarkastelun aikaväli on rukousnurkkakohun jälkeinen aika haastatteluaineiston keräämiseen saakka. Tein haastattelut touko-kesäkuun välisenä aikana vuonna 2016. Tutkielman lopuksi pohditaan, onko rukousnurkkakohulla ollut vaikutusta uskonnon näkyvyyteen Entressen kirjastossa kohun jälkeisenä aikana. Tutkimustuloksissa esitän, että Entressen kauppakeskuksen alueella asuvat muslimimaahanmuuttajat ovat vaikuttaneet keskeisesti uskonnon näkyvyyteen Entressen kirjastossa. Uskonto on näkynyt Entressen kirjastossa muslimien rukoilun, peittävän pukeutumisen ja puheessa esiin tulevien uskonnollisten ilmausten muodossa. Rukoilua on näkynyt esimerkiksi kirjaston wc-tilassa ja käytävässä. Aineistoni perusteella asiakkaiden ja työntekijöiden kirjastossa rukoiluun on suhtauduttu pääasiassa kunnioittavasti ja ymmärtäväisesti. Lisäksi uskonto on näkynyt kirjaston uskontoaiheisissa tapahtumissa, kuten Koraani-näyttelyn, Maailmanuskonnot -luentosarjan ja Somalimessujen muodossa. Uskontojen esittelyt ja keskustelutilaisuudet katsottiin haastateltavien vastausten perusteella informatiivisen luonteensa vuoksi sopivaksi muodoksi uskonnon näkymiselle kirjastossa. Kristinuskon näkyminen kirjastossa esimerkiksi adventtiaikaan joululaulutilaisuuksien ja Lucia-kulkueen muodossa liitettiin haastateltavien vastauksissa suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi asiaksi ja sitä pidettiin sen nojalla hyväksyttävänä. Kirjastossa uskonnon näkyvyyden rajan haastateltavat katsoivat kulkevan siinä, että kirjasto ei saa aloitteellisesti tarjota tilojaan uskonnonharjoitusta varten, koska niin tehdessään kirjasto ei enää näyttäydy puolueettomana eri maailmankatsomusten suhteen. Rukousnurkkakohulla ei ollut nähtävissä kielteistä vaikutusta uskonnon muuhun näkyvyyteen Entressen kirjastossa, sillä esimerkiksi kaikki uskontoaiheiset tapahtumat järjestettiin kohun jälkeen. Rukousnurkka oli suunniteltu väliaikaiseksi, sillä sen tarkoitus oli olla eräänlainen hyväksyntäviestin osoitus kauppakeskuksen maahanmuuttajataustaisille muslimiasiakkaille, joiden rukoilu oli kielletty kirjaston alakerrassa sijaitsevan kuntokeskuksen pukuhuoneissa siitä tulleisiin valituksiin vedoten. Kirjastossa ollutta rukousnurkkaa ei lopulta edes käytetty, mutta siitä huolimatta sen olemassaoloa kirjaston puolueettomaksi koetussa tilassa vastustettiin Internetin keskustelupalstoilla median uutisoitua asiasta. Lisäksi kirjaston ylläpitämästä rukousnurkasta tehtiin kaksi kantelua oikeusasiamiehelle. Kirjastoammattilaisten mukaan rukousnurkkakohu opetti heille sen, että joidenkin mielestä kirjasto oli tarpeettomasti puuttunut ihmisten yksityiselämään kuuluvaan asiaan, eli uskonnonharjoitukseen, tarjoamalla sitä varten erillisen alueen kirjaston julkisesta tilasta.