Browsing by Subject "oikeudenmukaisuus"
Now showing items 1-20 of 62
-
(2019)Käsittelen valtaeliitin oikeudenmukaisuuskäsityksiä vuoden 1984 työttömyysturvalaista. Sosiaaliturvan eriarvoistavia vaikutuksia ennen 1990-luvun lamaa käsitteleviä tutkimuksia on tehty vain vähän, joten tämä tutkimus lisää tietoa jo 1980-luvulla tapahtuneesta sosiaaliturvasta johtuneesta eriarvoistumisesta. Tarkastelen ajanjakson valtaeliitin osapuolten välisiä suhteita ja vallan jakautumista. Lisäksi analysoin ja arvoin valtaeliitin osapuolien perusteluja oikeudenmukaiseen työttömyysturvaan. Arvioin työttömien oikeuksien ja velvollisuuksien muutoksia verrattuna edelliseen vuonna 1971 laadittuun työttömiä koskevaan lainsäädäntöön. Perustelen kuinka vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksella oli työttömien oikeuksia heikentäviä vaikutuksia. Valtaeliitti tutkimuksessani tarkoittaa työmarkkinoiden keskusjärjestöjä (Suomen Työnantajien Keskusliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö) sekä parlamentaarisen lainsäädäntöprosessin virallisia osapuolia eli hallitusta ja eduskuntaa. Aineistona käytän aiheeni kannalta oleellisia lainsäädäntöprosessissa laadittuja asiakirjoja: päälähteinäni ovat työttömyysturvakomiteanmietinnöt, vuoden 1984 hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ja vuoden 1984 valtiopäivämietintöjä. Lisäksi täydennän aineistoani Helsingin Sanomien uutisoinnin ja työmarkkinajärjestöjen pöytäkirjojen avulla. Analysoin tutkimuskirjallisuutta ja alkuperäislähteitä lähdekritiikin, triangulaation ja hermeneutiikan keinoin. Aineiston perusteella voidaan osoittaa, että työmarkkinajärjestöt vaikuttivat lainsäädäntöprosessiin. Työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tukema työttömyysturvauudistus vahvisti työttömyysturvan ansiosidonnaisuutta ja lisäsi työttömyysturvan tasoeroja työttömien välillä. Ansiosidonnaisuutta voimistettiin, vaikka hallituksen enemmistö ja osa oppositiosta olisi halunnut luopua ansioturvajärjestelmästä ja siirtyä kaikille kuuluvaan perusturvaan. Kaikkien työttömien työttömyysturvan tasoa nostettiin, mutta ammattiliittojen työttömyyskassojen hallinnoiman ansioturvaan oikeutettujen lyhyen aikaa työttömänä olleiden perheellisten työttömien työttömyysturvaa nostettiin kaikista eniten. Työttömien väliset tuloerot kasvoivat sekä perusturvan ja ansioturvan välillä että ansioturvan sisällä, mutta työttömien ja palkansaajien välinen taloudellinen kuilu kapeni. Uusien työttömien ryhmien (yrittäjät, osa-aikatyöntekijät) oikeudet olivat muita ryhmiä heikompia. Tarveharkinnasta ei luovuttu, vaikka käytäntöä pidettiin epäoikeudenmukaisena. Työttömyysturvauudistus perustui yhä oletukseen kokoaikatyöstä, jossa työttömyysjaksot selitettiin katkoksina työurassa. Työttömyyden syiden selittämisessä keskityttiin työttömän vaikutukseen omaan työttömyyteensä ennemmin kuin työttömyyden rakenteellisiin syihin. Työttömien oikeuksia kavennettiin suhteessa vanhaan lainsäädäntöön. Työttömyysturvassa siirryttiin aiempaa velvoittavampaan tulkintaan alueellisesta liikkuvuudesta, ammattisuojan kesto yhtenäistettiin lyhyemmän keston mukaisesti ja uusia karensseja laadittiin työttömien aktiivisen työn vastaanottamisen varmistamiseksi. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaaliturvaa kiristettiin jo talouden nousukaudella, vaikka leikkaukset työttömyysturvaan tehtiin vasta 1990-luvulla. Sosiaaliturvan kiristävää vaikutusta voisi tutkia vielä monipuolisemmin kuin vain työttömyysturvan osalta. Vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksesta olisi perusteltua myös tutkia lainsäätäjien taloususkomuksia. Jatkotutkimuksessa tulisi selvittää Suomen asema verrattuna 1980- luvun kansainvälisen sosiaaliturvan ja talouskasvun keskinäiseen suhteeseen.
-
(2019)Käsittelen valtaeliitin oikeudenmukaisuuskäsityksiä vuoden 1984 työttömyysturvalaista. Sosiaaliturvan eriarvoistavia vaikutuksia ennen 1990-luvun lamaa käsitteleviä tutkimuksia on tehty vain vähän, joten tämä tutkimus lisää tietoa jo 1980-luvulla tapahtuneesta sosiaaliturvasta johtuneesta eriarvoistumisesta. Tarkastelen ajanjakson valtaeliitin osapuolten välisiä suhteita ja vallan jakautumista. Lisäksi analysoin ja arvoin valtaeliitin osapuolien perusteluja oikeudenmukaiseen työttömyysturvaan. Arvioin työttömien oikeuksien ja velvollisuuksien muutoksia verrattuna edelliseen vuonna 1971 laadittuun työttömiä koskevaan lainsäädäntöön. Perustelen kuinka vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksella oli työttömien oikeuksia heikentäviä vaikutuksia. Valtaeliitti tutkimuksessani tarkoittaa työmarkkinoiden keskusjärjestöjä (Suomen Työnantajien Keskusliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö) sekä parlamentaarisen lainsäädäntöprosessin virallisia osapuolia eli hallitusta ja eduskuntaa. Aineistona käytän aiheeni kannalta oleellisia lainsäädäntöprosessissa laadittuja asiakirjoja: päälähteinäni ovat työttömyysturvakomiteanmietinnöt, vuoden 1984 hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ja vuoden 1984 valtiopäivämietintöjä. Lisäksi täydennän aineistoani Helsingin Sanomien uutisoinnin ja työmarkkinajärjestöjen pöytäkirjojen avulla. Analysoin tutkimuskirjallisuutta ja alkuperäislähteitä lähdekritiikin, triangulaation ja hermeneutiikan keinoin. Aineiston perusteella voidaan osoittaa, että työmarkkinajärjestöt vaikuttivat lainsäädäntöprosessiin. Työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tukema työttömyysturvauudistus vahvisti työttömyysturvan ansiosidonnaisuutta ja lisäsi työttömyysturvan tasoeroja työttömien välillä. Ansiosidonnaisuutta voimistettiin, vaikka hallituksen enemmistö ja osa oppositiosta olisi halunnut luopua ansioturvajärjestelmästä ja siirtyä kaikille kuuluvaan perusturvaan. Kaikkien työttömien työttömyysturvan tasoa nostettiin, mutta ammattiliittojen työttömyyskassojen hallinnoiman ansioturvaan oikeutettujen lyhyen aikaa työttömänä olleiden perheellisten työttömien työttömyysturvaa nostettiin kaikista eniten. Työttömien väliset tuloerot kasvoivat sekä perusturvan ja ansioturvan välillä että ansioturvan sisällä, mutta työttömien ja palkansaajien välinen taloudellinen kuilu kapeni. Uusien työttömien ryhmien (yrittäjät, osa-aikatyöntekijät) oikeudet olivat muita ryhmiä heikompia. Tarveharkinnasta ei luovuttu, vaikka käytäntöä pidettiin epäoikeudenmukaisena. Työttömyysturvauudistus perustui yhä oletukseen kokoaikatyöstä, jossa työttömyysjaksot selitettiin katkoksina työurassa. Työttömyyden syiden selittämisessä keskityttiin työttömän vaikutukseen omaan työttömyyteensä ennemmin kuin työttömyyden rakenteellisiin syihin. Työttömien oikeuksia kavennettiin suhteessa vanhaan lainsäädäntöön. Työttömyysturvassa siirryttiin aiempaa velvoittavampaan tulkintaan alueellisesta liikkuvuudesta, ammattisuojan kesto yhtenäistettiin lyhyemmän keston mukaisesti ja uusia karensseja laadittiin työttömien aktiivisen työn vastaanottamisen varmistamiseksi. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaaliturvaa kiristettiin jo talouden nousukaudella, vaikka leikkaukset työttömyysturvaan tehtiin vasta 1990-luvulla. Sosiaaliturvan kiristävää vaikutusta voisi tutkia vielä monipuolisemmin kuin vain työttömyysturvan osalta. Vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksesta olisi perusteltua myös tutkia lainsäätäjien taloususkomuksia. Jatkotutkimuksessa tulisi selvittää Suomen asema verrattuna 1980- luvun kansainvälisen sosiaaliturvan ja talouskasvun keskinäiseen suhteeseen.
-
Arjen kestävä kehitys : Tutkimus vastuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta arjen ympäristöpuheessa (2013)Viime vuosina yhteiskuntapoliittisessa tutkimuksessa on voimistunut vaatimus siitä, että sosiaalipolitiikan ja ympäristöpolitiikan tulisi lähentyä toisiaan. On katsottu, että ihmisten hyvinvointia ja sen politiikkaa tulisi toteuttaa ekologisesti kestävissä rajoissa ja ettei sosiaalipolitiikka nykyisellään ota riittävästi huomioon tuotannon ja kulutuksen globaalia ekologista ulottuvuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan arjen hyvinvointia ympäristönäkökulmasta. Tutkimusta taustoitetaan esittelemällä suomalaisen sosiaalipolitiikan lähtökohtia sekä ympäristöpolitiikan ja sen tutkimuksen lähtökohtia ja tarkastelemalla, mitä annettavaa näillä kahdella alueella voisi olla toisilleen. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii Ilmo Massan ja Risto Haverisen (1998) suomalaiseen ympäristöpoliittiseen tutkimukseen tuoma käsite arkielämän ympäristöpolitiikka, jolla normatiivisesti tarkoitetaan ihmisten arkielämän ekologisesti kestäviä valintoja. Tutkimuksessa selvitetään, miten kestävä kehitys käsitetään arjessa ja minkälaista kritiikkiä kestävää kehitystä kohtaan esitetään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan minkälaiset asiat edistävät ympäristövastuullista toimintaa ja toisaalta minkälaisia esteitä ympäristövastuulliselle toiminnalle on. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, mitä annettavaa arjen tasolla, pienellä ympäristöpolitiikalla on makrotason suurelle ympäristöpolitiikalle. Tutkimusaineiston muodostaa kuusi Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Oy:n toteuttaman 4V-hankkeen parissa kerättyä ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui edellä mainituissa kaupungeissa vuokralla asuvia henkilöitä. Metodina tutkimuksessa käytetään diskurssianalyysia. Aineistoa tarkasteltiin aineistolähtöisesti, eli tutkimuksen aluksi pyrittiin selvittämään, minkälaisia diskursseja aineistosta on löydettävissä. Aineistosta nousikin esiin yllättävä diskurssi maahanmuuttajista asuinyhteisön jäseninä. Tämän diskurssin avulla tutkimuksessa tarkastellaan eriarvoistamisen ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Aineiston perusteella yksi suurimmista haasteista ekologisesti kestävämmälle yhteiskunnalle on kestävän kehityksen monitulkintaisuus ja sen monet määritelmät. Mitään yksiselitteistä määritelmää kestävästä kehityksestä ei ole saatu niin mikro- kuin makrotasollakaan ja näin ollen arjen tasolla ei ole lainkaan selvää, mitkä toimet edesauttaisivat kestävyyttä luonnon kannalta. Analyysissa osoitetaan, että pienen ympäristöpolitiikan toimijoilla on halua vaikuttaa suureen ympäristöpolitiikkaan. Johtopäätöksenä todetaan, että kestävä kehitys käsitteenä olisi hyödynnettävissä erityisesti, jos se sidottaisiin arkielämän ympäristöpolitiikkaan ja sitä kautta yksilön vastuuseen arjen käytännöissä. Tutkimuksessa osoitetaan, että arjen tasolla yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ovat erittäin vahvoja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Myös ympäristövastuullinen toiminta koetaan ainakin osittain merkitykselliseksi, ja tätä kautta myös hyvinvointia lisääväksi tekijäksi. Analyysissa osoitetaan, että keskeistä tulevaisuuden kannalta on se, kuinka makrotason politiikalla voitaisiin tukea laajempaa osallisuutta ja antaa tarvittavia resursseja osallistumiseen ja toimimiseen yhteiskunnassa ja pienemmissä yhteisöissä.
-
DAC6-direktiivin pohjalta säädettyjen velvoitteiden suhde oikeusvarmuuteen ja oikeudenmukaisuuteen (2020)Aggressiivisen verosuunnittelun ja veron kiertämisen torjunnasta on 2010-luvulla noussut merkittävä tavoite niin Euroopan unionissa kuin sen jäsenvaltioissa. Tehostettujen toimien taustalla vallitsee jäsenvaltioiden veropohjien rapautuminen, sillä yritysten harjoittamat aggressiiviset verosuunnittelurakenteet ovat vähentäneet merkittävästi valtioiden verotuloja, mikä puolestaan on suoraan vaikuttanut julkisten palveluiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa. Euroopan unionin uuden sääntelyn avulla halutaan entisestään lisätä läpinäkyvyyttä ja tietojenvaihtoa rajat ylittävistä järjestelyistä, jotta viranomaiset saisivat nopeammin tiedot haitallisista toimista, jolloin näihin toimiin pystyttäisiin viranomaisten toimesta tarttua tehokkaammin. Tutkielmassa tarkastellaan pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevaa neuvoston direktiiviä (EU) 2018/882, eli niin kutsuttua DAC6-Direktiiviä, sekä sen pohjalta säädettyä kansallista lainsäädäntöä. DAC6-direktiivi on jatkoa hallinnollista yhteistyötä koskevalle neuvoston direktiiville (EU) 2011/16. DAC6-direktiivillä laajennetaan tietojenvaihto uudelle tasolle, sillä direktiivillä velvoitetaan asianomaisten verovelvollisten lisäksi myös palvelun tarjoajat, eli välittäjät, raportoimaan rajat ylittävistä järjestelyistä. Vastuuta verojärjestelyistä halutaan näin ollen vierittää palvelun tarjoajien suuntaan, sillä yhä useammin yritykset käyttävät verosuunnittelussaan apuna ulkopuolisia neuvonantajia. DAC6-direktiivi ja sen pohjalta säädetty kansallinen lainsäädäntö asettavat siten erilaisia velvoitteita sekä asianomaisille verovelvollisille että palvelun tarjoajille. Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan sääntelyllä asetettuja velvoitteita raportointivelvollisille tahoille. Sääntely on herättänyt paljon keskustelua sen tulkinnanvaraisuuden ja epäselvyyden vuoksi, minkä johdosta sääntelyn katsotaan lisäävän hallinnollista ja kustannuksellista taakkaa sen kohteena oleville toimijoille. Tulkinnanvaraisen sääntelyn pelätään lisäksi uhkaavan verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Tutkielman tarkoituksena on siten pohtia sääntelyllä sen kohteille asetettuja velvoitteita oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä lisäksi sääntelyä peilataan oikeudenmukaisuuden valossa, ottaen samalla huomioon raportointivelvollisella taholla olevat perustellut odotukset hyvän verojärjestelmän vaatimusten toteutumisesta. Tutkielman aihetta lähestytään ensisijaisesti oikeusdogmatiikan, eli lainopin näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuskysymyksiä tarkastellaan myös veropoliittisesta näkökulmasta, sillä lainsäädännön oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ovat keskeinen osa hyvän verojärjestelmän vaatimuksia.
-
DAC6-direktiivin pohjalta säädettyjen velvoitteiden suhde oikeusvarmuuteen ja oikeudenmukaisuuteen (2020)Aggressiivisen verosuunnittelun ja veron kiertämisen torjunnasta on 2010-luvulla noussut merkittävä tavoite niin Euroopan unionissa kuin sen jäsenvaltioissa. Tehostettujen toimien taustalla vallitsee jäsenvaltioiden veropohjien rapautuminen, sillä yritysten harjoittamat aggressiiviset verosuunnittelurakenteet ovat vähentäneet merkittävästi valtioiden verotuloja, mikä puolestaan on suoraan vaikuttanut julkisten palveluiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa. Euroopan unionin uuden sääntelyn avulla halutaan entisestään lisätä läpinäkyvyyttä ja tietojenvaihtoa rajat ylittävistä järjestelyistä, jotta viranomaiset saisivat nopeammin tiedot haitallisista toimista, jolloin näihin toimiin pystyttäisiin viranomaisten toimesta tarttua tehokkaammin. Tutkielmassa tarkastellaan pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevaa neuvoston direktiiviä (EU) 2018/882, eli niin kutsuttua DAC6-Direktiiviä, sekä sen pohjalta säädettyä kansallista lainsäädäntöä. DAC6-direktiivi on jatkoa hallinnollista yhteistyötä koskevalle neuvoston direktiiville (EU) 2011/16. DAC6-direktiivillä laajennetaan tietojenvaihto uudelle tasolle, sillä direktiivillä velvoitetaan asianomaisten verovelvollisten lisäksi myös palvelun tarjoajat, eli välittäjät, raportoimaan rajat ylittävistä järjestelyistä. Vastuuta verojärjestelyistä halutaan näin ollen vierittää palvelun tarjoajien suuntaan, sillä yhä useammin yritykset käyttävät verosuunnittelussaan apuna ulkopuolisia neuvonantajia. DAC6-direktiivi ja sen pohjalta säädetty kansallinen lainsäädäntö asettavat siten erilaisia velvoitteita sekä asianomaisille verovelvollisille että palvelun tarjoajille. Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan sääntelyllä asetettuja velvoitteita raportointivelvollisille tahoille. Sääntely on herättänyt paljon keskustelua sen tulkinnanvaraisuuden ja epäselvyyden vuoksi, minkä johdosta sääntelyn katsotaan lisäävän hallinnollista ja kustannuksellista taakkaa sen kohteena oleville toimijoille. Tulkinnanvaraisen sääntelyn pelätään lisäksi uhkaavan verotuksen oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Tutkielman tarkoituksena on siten pohtia sääntelyllä sen kohteille asetettuja velvoitteita oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä lisäksi sääntelyä peilataan oikeudenmukaisuuden valossa, ottaen samalla huomioon raportointivelvollisella taholla olevat perustellut odotukset hyvän verojärjestelmän vaatimusten toteutumisesta. Tutkielman aihetta lähestytään ensisijaisesti oikeusdogmatiikan, eli lainopin näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuskysymyksiä tarkastellaan myös veropoliittisesta näkökulmasta, sillä lainsäädännön oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ovat keskeinen osa hyvän verojärjestelmän vaatimuksia.
-
(2020)Tampereen uusi korkeakouluyhteisö aloitti toimintansa 1.1.2019. Yhdistymisen myötä Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu fuusioituivat yhtenäiseksi korkeakouluyhteisöksi. Fuusioprosessin henkilöstökokemuksesta aloitettiin tutkimushanke, jonka osana toteutettiin kyselytutkimus muutoksessa osana olleelle henkilöstölle. Tämä maisteritutkielma käsittelee kyselytutkimuksen avovastauksien perusteella Tampereen korkeakoulufuusion oikeudenmukaisuuden kokemuksia henkilöstön keskuudessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää oikeudenmukaisuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä fuusiokontekstissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii organisatorisen oikeudenmukaisuuden tutkimukset ja kirjallisuus. Henkilöstön kokemukset oikeudenmukaisuuteen vaikuttavista tekijöistä on jaoteltu kolmeen pääkategoriaan, jotka ovat menettelytapojen oikeudenmukaisuus, jakava oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus. Tutkielman teorialähtöinen sisällönanalyysi perustuu edellä mainittujen kategorioiden avulla muodostettuun viitekehykseen, jonka avulla aineiston tuottamaa tietoa on luokiteltu. Aineiston perusteella erityisesti menettelytapojen oikeudenmukaisuus nousi merkitseväksi tekijäksi fuusioprosessin oikeudenmukaisuutta tarkasteltaessa. Vastaajat kokivat fuusioprosessin olleen epäoikeudenmukainen usealla eri osa-alueella ja oikeudenmukaisuuden kokemukseen sisältyi useita eri tekijöitä. Erityisesti fuusioprosessin puolueettomuus koettiin vaillinaiseksi ja vastauksissa korostui kokemukset toisten osapuolien suosimisesta päätöksenteossa. Lisäksi henkilöstö koki, ettei heillä ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon ja päätöksenteon nähtiin tapahtuvan kaukana henkilöstöstä. Viestinnässä koettiin olleen vähäistä ja päätösten perustelut koettiin vajavaiseksi. Osa henkilöstöstä koki, että muutoksen jälkeen työtaakka oli lisääntynyt, mutta työstä saavutettavat hyödyt olivat vähentyneet. Aineistossa esiintyi myös neutraaleja ja positiivisia kommentteja, mutta niiden määrä oli huomattavasti vähäisempi kuin negatiivisten kommenttien. Vastauksissa tulevaisuuden näkymät olivat positiivisia ja korkeakouluyhteisöä pidettiin jatkon kannalta hyvänä asiana, mutta muutosvaihetta pidettiin lähes kaikissa vastauksissa sekavana, huonosti toteutettuna tai epäoikeudenmukaisena. Tulosten perusteella oikeudenmukaisuuden kokemus perustuu fuusioprosessissa samojen kategorioiden alle kuin aiempi tutkimus ja teoriatausta ovat esittäneet. Tuloksista oli kuitenkin havaittavissa vastaajien yksilölliset erot kokemusten sisältöjen yksityiskohdissa ja voimakkuudessa. Lisäksi kiire eli aikataululliset haasteet eivät sisältyneet tutkielman teoreettiseen viitekehykseen, mutta nousivat useasti esiin aineistossa.
-
(2020)Tampereen uusi korkeakouluyhteisö aloitti toimintansa 1.1.2019. Yhdistymisen myötä Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu fuusioituivat yhtenäiseksi korkeakouluyhteisöksi. Fuusioprosessin henkilöstökokemuksesta aloitettiin tutkimushanke, jonka osana toteutettiin kyselytutkimus muutoksessa osana olleelle henkilöstölle. Tämä maisteritutkielma käsittelee kyselytutkimuksen avovastauksien perusteella Tampereen korkeakoulufuusion oikeudenmukaisuuden kokemuksia henkilöstön keskuudessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää oikeudenmukaisuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä fuusiokontekstissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii organisatorisen oikeudenmukaisuuden tutkimukset ja kirjallisuus. Henkilöstön kokemukset oikeudenmukaisuuteen vaikuttavista tekijöistä on jaoteltu kolmeen pääkategoriaan, jotka ovat menettelytapojen oikeudenmukaisuus, jakava oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus. Tutkielman teorialähtöinen sisällönanalyysi perustuu edellä mainittujen kategorioiden avulla muodostettuun viitekehykseen, jonka avulla aineiston tuottamaa tietoa on luokiteltu. Aineiston perusteella erityisesti menettelytapojen oikeudenmukaisuus nousi merkitseväksi tekijäksi fuusioprosessin oikeudenmukaisuutta tarkasteltaessa. Vastaajat kokivat fuusioprosessin olleen epäoikeudenmukainen usealla eri osa-alueella ja oikeudenmukaisuuden kokemukseen sisältyi useita eri tekijöitä. Erityisesti fuusioprosessin puolueettomuus koettiin vaillinaiseksi ja vastauksissa korostui kokemukset toisten osapuolien suosimisesta päätöksenteossa. Lisäksi henkilöstö koki, ettei heillä ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon ja päätöksenteon nähtiin tapahtuvan kaukana henkilöstöstä. Viestinnässä koettiin olleen vähäistä ja päätösten perustelut koettiin vajavaiseksi. Osa henkilöstöstä koki, että muutoksen jälkeen työtaakka oli lisääntynyt, mutta työstä saavutettavat hyödyt olivat vähentyneet. Aineistossa esiintyi myös neutraaleja ja positiivisia kommentteja, mutta niiden määrä oli huomattavasti vähäisempi kuin negatiivisten kommenttien. Vastauksissa tulevaisuuden näkymät olivat positiivisia ja korkeakouluyhteisöä pidettiin jatkon kannalta hyvänä asiana, mutta muutosvaihetta pidettiin lähes kaikissa vastauksissa sekavana, huonosti toteutettuna tai epäoikeudenmukaisena. Tulosten perusteella oikeudenmukaisuuden kokemus perustuu fuusioprosessissa samojen kategorioiden alle kuin aiempi tutkimus ja teoriatausta ovat esittäneet. Tuloksista oli kuitenkin havaittavissa vastaajien yksilölliset erot kokemusten sisältöjen yksityiskohdissa ja voimakkuudessa. Lisäksi kiire eli aikataululliset haasteet eivät sisältyneet tutkielman teoreettiseen viitekehykseen, mutta nousivat useasti esiin aineistossa.
-
(2016)Martha Nussbaum's capabilities approach is an account of justice which provides a substantial list of entitlements, the ten central capabilities with the related intuitive notion of human dignity, as a tool to measure justice and construct justice claims. Nussbaum's outcome oriented approach is normative and universal but also non-metaphysical and partial, and represents political liberalism. Nussbaum considers the justice claims of people with impairments to be undertheorized in accounts of justice, and aims to include such questions in her approach. Recent critique has pointed out that Nussbaum’s approach has problems in simultaneously addressing discrimination and equal status, and remaining impartial with regard to values. The study question of this thesis asks if Nussbaum’s capabilities approach can offer substantial arguments for the justice claims of people with cognitive impairments from starting points compatible with political liberalism. To do that, the approach needs to address discrimination without referring to capability failures, as such a thing would mean strong value claims which are in contradiction with the impartiality of political liberalism. Central concepts for this study are human dignity, equal status, political liberalism, and perfectionist liberalism. I will analyze recent critique of Nussbaum’s capabilities approach, and use that to explicate the concept of human dignity. I will argue that a more detailed and explicitly prioritized conception of human dignity, and a consequential commitment to perfectionist liberalism, would enable the approach to address disability, equal status, and discrimination more efficiently. I will characterize the role of human dignity in terms of its functions and contents, which give the concept more substance and a more prioritized role. The functions of the concept show how it represents value, status, and desert. The contents of the concept characterize human beings as sociable, ethical beings with various needs. I argue that the functions and contents of human dignity together should form the perfectionist core of Nussbaum’s capabilities approach, which would then enable it to address equal status and argue against discrimination.
-
(2011)The purpose of this study was to examine whether trust in supervisor and trust in senior management enhance employees job satisfaction and organizational commitment, and whether trust mediates the relationship between perceived justice and these outcomes. Trust in supervisor was expected to mediate the effects of distributive justice and interactional justice, and trust in senior management was expected to mediate the effects of procedural justice. Theoretical background of the study is based on the framework for trust in leadership developed by Dirks and Ferrin (2002). According to the framework, perceived fairness of leaders actions helps employees to draw inferences about the basis of the relationship and about leaders characters. This allows trust formation. Reciprocation of care and concern in the relationship and confidence in leaders characters are likely to enhance employees job satisfaction and organizational commitment. This study was conducted with cross-sectional data (A/ = 960) of employees from social and health care sector. Hypotheses were studied using correlation analysis and several hierarchical regression analyses. Significances of the mediations were assessed using the Sobel test. Results partially supported the hypotheses. Trust in leadership was positively related to job satisfaction and organizational commitment. Trust in senior management mediated the relationship between procedural justice and the outcomes. Some support was also found for the mediating effect of trust in supervisor in the relationship between distributive justice and organizational commitment. Due to high correlation between trust in supervisor anil interactional justice, it wasn’t possible to study the mediating e fleet of trust in supervisor in the relationship between interactional justice and the outcomes. Against expectations, results indicated that trust in senior management had a mediating effect in the relationship between distributive justice and organizational commitment, and in the relationship between interactional justice and organizational commitment. Results also indicated that trust in supervisor had a mediating effect in the relationship between procedural justice and organizational commitment.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tampereen yliopistouudistuksen yhteydessä ilmenneitä huhuja. Yliopistouudistuksessa entinen Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu yhdistyivät Tampereen korkeakouluyhteisöksi Tuniksi. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisiin sisältöluokkiin huhut voidaan jakaa, minkä sävyisiä huhut ovat, ja löytyykö yhdistyvien organisaatioiden jäsenten vastausten väliltä eroja. Tutkimusta ohjaa taustaoletus, jonka mukaan muutoksen yhteydessä huolta ja ahdistusta herättävät aiheet vaikuttavat organisaatiossa liikkuvien huhujen sisältöön. Organisaatiomuutoksissa on tyypillisesti saatavilla rajallisesti vahvistettua tietoa, joten yksilöt kääntyvät toistensa puoleen rakentaakseen yhdessä ymmärrystä epävarmaan tilanteeseen kollektiivisen tolkullistamisen (”collective sensemaking”) keinoin. Huhut ovat yksi kollektiivisen tolkullistamisen ilmenemismuoto. Huhujen avulla ihmiset pyrkivät hankkimaan tietoa, vahvistamaan sosiaalisia suhteitaan ja kohottamaan omanarvontuntoaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana sähköistä kyselytutkimusta keväällä 2019, ja se analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tuloksena huhut voidaan jakaa viiteen eri sisältöluokkaan. Osa näistä huhuluokista on hyvin linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Esimerkiksi sekä tässä että aiemmassa tutkimuksessa valtaosa huhuista liittyy muutoksen suoriin vaikutuksiin omaan työhön, ja vajaa viidennes huhuista käsittelee muutoksia organisaation rakenteeseen ja toimintaan. Muutamia merkittäviä eroja aiempaan tutkimukseen verrattuna kuitenkin ilmenee. Suurin ero on oikeudenmukaisuutta koskevien huhujen suuri määrä, ja niiden jakaminen omaksi sisältöluokakseen. Toinen merkittävä ero on ennakkoluuloisten kommenttien suurempi määrä aiempiin tutkimuksiin verrattuna, ja niiden määrittely omaksi sisältöluokakseen. Oikeudenmukaisuuden tai ennakkoluulojen yhteyttä huhuihin ei ole tutkittu runsaasti, mutta aiheet voisivat olla hyvinkin hedelmällisiä tutkimuskohteita tulevaisuudessa. Aineiston huhujen sävy on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa: negatiivisia huhuja liikkuu selvästi enemmän kuin positiivisia tai neutraaleja huhuja. Negatiivisten huhujen suuren määrän voidaan olettaa johtuvan siitä, että huolta ja ahdistusta aiheuttavat epävarmat tilanteet vaativat enemmän yhteisen ymmärryksen luomista ja aiheuttavat näin myös enemmän huhuja kuin suoraviivaiset tilanteet. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että huhujen sisältö ja sävy ovat pääsääntöisesti samanlaisia kaikissa kolmessa yhdistyvässä organisaatiossa. Mielenkiintoisin ero organisaatioiden välillä on se, että entisen Tampereen yliopiston edustajien joukossa eniten huhuja liikkuu oikeudenmukaisuuteen eikä omaan työhön liittyen, kuten kahden muun organisaation edustajien joukossa. Huhut voivat johtaa merkittäviin haittoihin erityisesti muutostilanteessa: ne voivat vaikuttaa muun muassa työntekijöiden sitoutumiseen, työmoraaliin, työpaikan vaihtamishaluun, poissaoloihin, tuottavuuteen sekä muutosvalmiuteen − siksi on hyödyllistä tarkastella, minkälaisia huhuja organisaatiossa liikkuu. Huhujen syntymistä voi vähentää, niiden etenemistä hallita, ja niiltä voi ”katkaista siivet” sopivilla toimenpiteillä.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tampereen yliopistouudistuksen yhteydessä ilmenneitä huhuja. Yliopistouudistuksessa entinen Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu yhdistyivät Tampereen korkeakouluyhteisöksi Tuniksi. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisiin sisältöluokkiin huhut voidaan jakaa, minkä sävyisiä huhut ovat, ja löytyykö yhdistyvien organisaatioiden jäsenten vastausten väliltä eroja. Tutkimusta ohjaa taustaoletus, jonka mukaan muutoksen yhteydessä huolta ja ahdistusta herättävät aiheet vaikuttavat organisaatiossa liikkuvien huhujen sisältöön. Organisaatiomuutoksissa on tyypillisesti saatavilla rajallisesti vahvistettua tietoa, joten yksilöt kääntyvät toistensa puoleen rakentaakseen yhdessä ymmärrystä epävarmaan tilanteeseen kollektiivisen tolkullistamisen (”collective sensemaking”) keinoin. Huhut ovat yksi kollektiivisen tolkullistamisen ilmenemismuoto. Huhujen avulla ihmiset pyrkivät hankkimaan tietoa, vahvistamaan sosiaalisia suhteitaan ja kohottamaan omanarvontuntoaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana sähköistä kyselytutkimusta keväällä 2019, ja se analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysin tuloksena huhut voidaan jakaa viiteen eri sisältöluokkaan. Osa näistä huhuluokista on hyvin linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Esimerkiksi sekä tässä että aiemmassa tutkimuksessa valtaosa huhuista liittyy muutoksen suoriin vaikutuksiin omaan työhön, ja vajaa viidennes huhuista käsittelee muutoksia organisaation rakenteeseen ja toimintaan. Muutamia merkittäviä eroja aiempaan tutkimukseen verrattuna kuitenkin ilmenee. Suurin ero on oikeudenmukaisuutta koskevien huhujen suuri määrä, ja niiden jakaminen omaksi sisältöluokakseen. Toinen merkittävä ero on ennakkoluuloisten kommenttien suurempi määrä aiempiin tutkimuksiin verrattuna, ja niiden määrittely omaksi sisältöluokakseen. Oikeudenmukaisuuden tai ennakkoluulojen yhteyttä huhuihin ei ole tutkittu runsaasti, mutta aiheet voisivat olla hyvinkin hedelmällisiä tutkimuskohteita tulevaisuudessa. Aineiston huhujen sävy on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa: negatiivisia huhuja liikkuu selvästi enemmän kuin positiivisia tai neutraaleja huhuja. Negatiivisten huhujen suuren määrän voidaan olettaa johtuvan siitä, että huolta ja ahdistusta aiheuttavat epävarmat tilanteet vaativat enemmän yhteisen ymmärryksen luomista ja aiheuttavat näin myös enemmän huhuja kuin suoraviivaiset tilanteet. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että huhujen sisältö ja sävy ovat pääsääntöisesti samanlaisia kaikissa kolmessa yhdistyvässä organisaatiossa. Mielenkiintoisin ero organisaatioiden välillä on se, että entisen Tampereen yliopiston edustajien joukossa eniten huhuja liikkuu oikeudenmukaisuuteen eikä omaan työhön liittyen, kuten kahden muun organisaation edustajien joukossa. Huhut voivat johtaa merkittäviin haittoihin erityisesti muutostilanteessa: ne voivat vaikuttaa muun muassa työntekijöiden sitoutumiseen, työmoraaliin, työpaikan vaihtamishaluun, poissaoloihin, tuottavuuteen sekä muutosvalmiuteen − siksi on hyödyllistä tarkastella, minkälaisia huhuja organisaatiossa liikkuu. Huhujen syntymistä voi vähentää, niiden etenemistä hallita, ja niiltä voi ”katkaista siivet” sopivilla toimenpiteillä.
-
(2011)Euroopan unionin liikennepolitiikan yhtenä tavoitteena on vähentää tieliikenteen ulkoisvaikutuksia, joita ovat esimerkiksi ruuhkat, saasteet, melu ja liikenneonnettomuudet. Keinona Euroopan unioni esittää tieliikenteen hinnoittelujärjestelmien tehostamista ja ulkoisvaikutusten kustannusten ohjaamista niiden aiheuttajien maksettavaksi. Tavoitteena on siirtyä ajoneuvojen hankinnan ja omistamisen verottamisesta kohti liikkumisen ja tienkäytön veroja ja maksuja. Pitkän aikavälin kehityssuunta on kohti rajakustannushinnoittelua, joka voidaan toteuttaa esimerkiksi GPS paikannukseen perustuvalla kansallisella kilometriperusteisella tienkäyttömaksulla. Tieliikenteen käyttäjät maksaisivat ajettujen kilometrien mukaan ja kilometrille kohdistuvaa maksua voitaisiin vaihdella esimerkiksi paikan, ajan ja ajoneuvon ominaisuuksien mukaan. Taloustieteen mukaan Euroopan unionin tavoite tieliikenteen rajakustannushinnoittelusta on järkevä ja johtaisi tehokkaaseen resurssien allokaatioon. Euroopan unionin linjaukset noudattavat yleisempää kansainvälistä kehityssuuntaa. Suomi on Baltian maiden ohella ainoa Manner-Euroopan maa, jossa ei ole käytössä minkäänlaisia tienkäyttömaksuja. Vaikka Suomen tieliikenteen verotus on kansainvälisesti korkea, sen rakenne kaipaa uudistamista. Suomen verotuksen painopiste on omistamisen verottamisessa ja nykyisen verotuksen ohjaavuusvaikutukset ovat rajalliset. Etenkin polttoaineverotukselle lisähaasteita tuovat ajoneuvojen uudet energialähteet ja entistä matalampi polttoaineen kulutus. Vaikka teknologia kehittyy, autoilla tulee edelleen olemaan yhteisiä ominaisuuksia - ne tarvitsevat väylätilaa liikkumiseen ja parkkitilaa säilytykseen. Tutkin tässä työssä Suomen nykyisen tieliikenteen verotuksen korvaamista kansallisella kilometriperusteisella tienkäyttömaksulla. Uudistus parantaisi tieliikennemarkkinoiden tehokkuutta, mutta parantaisiko se myös oikeudenmukaisuutta? Yksi isoimmista huolenaiheista mitä tahansa uutta hinnoittelu- tai verouudistusta suunniteltaessa on hyväksyttävyys ja siten oikeudenmukaisuus. Työssäni havaitsen, että Suomen nykyinen tieliikenteen verotus ei ole tehokas eikä monelta osin oikeudenmukainen. Verouudistukset kohtaavat usein kiivasta vastustusta ja etenkin tienkäyttömaksuille hyväksyttävyys on ongelma. Uudistuksista keskusteltaessa on myös tärkeää tutkia mitä ollaan uudistamassa. Millaisia hyvinvointivaikutuksia vallitsevalla järjestelmällä on? Myös nykyinen järjestelmä on arvovalinta, jonka oikeudenmukaisuutta on aika-ajoin syytä tarkastella.
-
(2021)Tutkielma käsittelee Kathryn Tannerin inkarnaatiokeskeistä konstruktiivista teologiaa. Metodina on systemaattinen analyysi. Lähteinä on käytetty kolmea Kathryn Tannerin teosta. Näistä kaksi muodostaa systemaattisen esityksen Tannerin inkarnaatiokeskeisestä teologista. Kolmas käsittelee kristinuskon suhdetta nykyiseen markkinavetoiseen kapitalismiin. Tannerin teologian lähtökohtana on dogmien uudelleenmuotoilu. Useassa kohdassa keskiajan jälkeinen teologia osoittautuu virheelliseksi, vajavaiseksi tai antroposentriseksi, joten se on hylättävä ja korvattava kirkkoisien ajattelusta ammentavalla inkarnaatiokeskeisyydellä. Inkarnaatiokeskeisyys tarkoittaa huomion kääntämistä ihmisestä kohti Jumalaa. Tanner korostaa ihmisen ja Jumalan suhteen unilateraalisuutta ja universaaliutta. Suhde perustuu Jumalan yksipuoliseen päätökseen ja toimintaan. Ihminen ei esimerkiksi pysty vastavuoroiseen lahjanvaihtoon Jumalan kanssa, sillä kaikki, mitä ihmisellä on, on lähtöisin Jumalasta. Jumala pyrkii lahjoittamaan omasta hyvyydestä rakkauden ja hyvinvoinnin kaltaisia lahjoja ihmisille. Ihmisen velvollisuus on Jumalan hyvyyden levittäminen esimerkiksi yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumalla. Inkarnaation ottaminen pelastuksen ja sovituksen lähtökohdaksi puolestaan kääntää huomion pois ristin väkivaltaisista ja nöyryyttävistä tapahtumista. Muutos korjaa virheellisen käsityksen, jonka mukaan nöyryyttävä alistuminen olisi pelastuksen edellytys. Ristillä tapahtuva uhraus on kuitenkin kokonaan Jumalan tekemä. Todellinen pelastukseen johtava uhraus on kuitenkin tapahtunut jo inkarnaatiossa Jumalan ottaessa ihmisyyden osaksi itseään Inkarnaatio toimii ihmisen ja Jumalan erityisen suhteen, pelastuksen ja sovituksen sekä yhteiskunnallisen aktiivisuuden perustana. Tutkielmassa huomio kiinnittyy Tannerin moderniin markkinatalouteen, jolle ominaista on toimijuuden rajoittaminen velan avulla nykyhetkeen ilman toivoa paremmasta. Inkarnaatioon perustuva kristillinen toivo puolestaan avaa näkymän ikuiseen elämään Jumalan hyvyyden täyttämässä todellisuudessa.
-
(2021)Tutkielma käsittelee Kathryn Tannerin inkarnaatiokeskeistä konstruktiivista teologiaa. Metodina on systemaattinen analyysi. Lähteinä on käytetty kolmea Kathryn Tannerin teosta. Näistä kaksi muodostaa systemaattisen esityksen Tannerin inkarnaatiokeskeisestä teologista. Kolmas käsittelee kristinuskon suhdetta nykyiseen markkinavetoiseen kapitalismiin. Tannerin teologian lähtökohtana on dogmien uudelleenmuotoilu. Useassa kohdassa keskiajan jälkeinen teologia osoittautuu virheelliseksi, vajavaiseksi tai antroposentriseksi, joten se on hylättävä ja korvattava kirkkoisien ajattelusta ammentavalla inkarnaatiokeskeisyydellä. Inkarnaatiokeskeisyys tarkoittaa huomion kääntämistä ihmisestä kohti Jumalaa. Tanner korostaa ihmisen ja Jumalan suhteen unilateraalisuutta ja universaaliutta. Suhde perustuu Jumalan yksipuoliseen päätökseen ja toimintaan. Ihminen ei esimerkiksi pysty vastavuoroiseen lahjanvaihtoon Jumalan kanssa, sillä kaikki, mitä ihmisellä on, on lähtöisin Jumalasta. Jumala pyrkii lahjoittamaan omasta hyvyydestä rakkauden ja hyvinvoinnin kaltaisia lahjoja ihmisille. Ihmisen velvollisuus on Jumalan hyvyyden levittäminen esimerkiksi yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumalla. Inkarnaation ottaminen pelastuksen ja sovituksen lähtökohdaksi puolestaan kääntää huomion pois ristin väkivaltaisista ja nöyryyttävistä tapahtumista. Muutos korjaa virheellisen käsityksen, jonka mukaan nöyryyttävä alistuminen olisi pelastuksen edellytys. Ristillä tapahtuva uhraus on kuitenkin kokonaan Jumalan tekemä. Todellinen pelastukseen johtava uhraus on kuitenkin tapahtunut jo inkarnaatiossa Jumalan ottaessa ihmisyyden osaksi itseään Inkarnaatio toimii ihmisen ja Jumalan erityisen suhteen, pelastuksen ja sovituksen sekä yhteiskunnallisen aktiivisuuden perustana. Tutkielmassa huomio kiinnittyy Tannerin moderniin markkinatalouteen, jolle ominaista on toimijuuden rajoittaminen velan avulla nykyhetkeen ilman toivoa paremmasta. Inkarnaatioon perustuva kristillinen toivo puolestaan avaa näkymän ikuiseen elämään Jumalan hyvyyden täyttämässä todellisuudessa.
-
(2011)Tutkimuksen ensisijainen tavoite on selvittää, miksi työtapaturma-asioissa tehdään runsaasti valituksia. Keskeisin kysymys koskee sitä, minkälaisia oikeutusperusteluja korvauksenhakijat valituskirjelmissään esittävät ja miten ne kilpailevat vakuutuslaitoksen perustelujen kanssa. Lisäksi tutkimus tarkastelee millaista problematiikkaa ja epävarmuutta liittyy siihen tietoon, johon päätökset perustuvat. Tutkimuksen aineisto koostuu suomalaisen vakuutuslaitoksen 204 valitustapauksesta, joista kukin sisältää vakuutuslaitoksen päätöksen, valituskirjelmän, vastineen valitukseen ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen. Tutkimus perustuu teoreettisesti konstruktionismiin, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Tarkastelun painopisteessä on subjektiivinen kokemusmaailma. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista teema-analyysia, jossa on hyödynnetty diskurssianalyyttistä lähestymistapaa sekä retoriikan analyysia. Tutkimuksen keskeisin tulos on osapuolten käsitysten huomattava poikkeavuus toisistaan ja usein fundamentaalinen ristiriita määrittelykysymyksissä. Tämä poikkeavuus näkyy tutkimuksessa käsitellyissä teemoissa: tapaturman juridispainotteisessa määrittelyssä, lääketieteellisen syy-yhteyden ymmärtämisessä, pysyvän haitan arviossa ja siinä mitkä asiat ylipäätään ajatellaan olevan ratkaisun perusteena. Tulokset tukevat edeltävän tutkimuksen teoriaa, jonka mukaan toimeenpanevaan viranomaiseen usein kohdistetaan valitus koetusta vääryydestä, vaikka asia olisi ratkaistu säädösten mukaisesti. Tähän voivat olla selityksenä elämäkerralliset ja identiteettiin liittyvät syyt. Toisaalta koko vakuutuksen solidaarinen idea, riskiteknologia ja aktuaarinen oikeudenmukaisuus ymmärretään usein väärin, mikä lisää valitusten määrää. Tutkimuksen mukaan lainsäädäntö ja erityisesti asian ratkaisuun vaikuttava oikeuskäytäntö ovat joko korvauksenhakijoiden saavuttamattomissa tai niin vaikeasti ymmärrettäviä, että voidaan puhua asiantuntijatiedon hegemoniasta. Tätä korostaa potilastyötä tekevän lääkärikunnan ja käytännön vakuutuslääketieteen usein vastakkaiset näkemykset. Tulkinnat riskitiedosta poikkeavat selvästi toisistaan, jolloin muutoksenhaku ilmentää usein kahden epävarman kausaliteettiarvion kilpailua. Tässä vastakkainasettelussa toisessa leirissä vaikuttavat olevan asian ratkaisevat instanssit ja toisessa korvauksenhakija sekä lisäksi häntä hoitaneet lääkärit, joiden käsityksiä muutoksenhakijat arvostavat suuresti. Vakuutuslääketieteen käyttämä todennäköisen syy-yhteyden määritelmä ja hoitavien lääkäreiden vastaava kausaliteettiarvio vaikuttavat molemmat ongelmallisilta omista lähtökohdistaan tarkasteltuna. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että vakuutusteollisuus muokkaa riskiyhteiskunnan ääriviivoja muun muassa tuottamalla sairaanhoitojärjestelmään emergenttejä ilmiöitä ja luomalla sosiaalista inflaatiota. Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että muutoksenhaku olisi jossain määrin ja joiltain osin sukupuolittunut ilmiö.
-
(2022)Tutkielma käsittelee kotieläintuottajien näkemyksiä tuotannon ympäristö- ja ilmastokeskustelusta ja liittyy osaksi maatalouden sosiologiaa sekä yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta. Lähtökohtana tutkielmassa on ollut tuottajien toimeentulon ja kannattavuuden haasteiden, sekä ympäristö- ja ilmastovaatimusten vastaamisen ristipaine. Tulevaisuuden haasteena onkin, miten ruokajärjestelmän kestävyyttä tulisi kehittää niin että se koetaan oikeudenmukaiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan kotieläintuottajien toimijuutta muutoksessa, sekä tapoja oikeuttaa toimintaansa tilanteessa, jossa kotieläintuotannon kestävyys on kyseenalaistettu. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kotieläintuottajien oikeudenmukaisiksi kokemista tavoista tehdä kestävää maataloutta sekä lisätä ymmärrystä maatalouden merkitysten ja tuottajien roolien rakentumisesta. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta naudanlihan ja maidon tuottajan haastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina Zoomin välityksellä tammi-huhtikuussa 2022. Aineiston analyysi tapahtui aineistolähtöisesti grounded theory -menetelmää hyödyntäen. Analyysin apuvälineenä ja tulkinnan syventämisessä hyödynnetään oikeuttamisteorian näkemyksiä oikeuttamisen maailmoista. Tekninen analyysityö on tehty Atlas.ti -ohjelmalla. Analyysin perusteella kotieläintuottajat vastasivat kannattavuuden ja toimeentulon haasteisiin toimintastrategioilla, jotka tiivistyvät ajatukseen hyvästä yrittäjyydestä. Hyvää yrittäjyyttä edustivat pyrkimys tehokkuuteen, riskien hallinta, ennakointi ja reagointi sekä yrittäjyystaidot. Maataloustuet ja tuottajien asema ruokajärjestelmässä asettuvat kuitenkin ristiriitaisesti yrittäjyyteen nähden. Maatalouden ilmasto- ja ympäristötoimia punnitaan erityisesti kannattavuuden, työllisyyden, maatalouden elinvoimaisuuden, huoltovarmuuden ja viljelyolosuhteiden näkökulmista. Hyvinä tapoina edistää kestävyyttä esiintyy erilaiset kannustimet ja tehokkaat, resursseja säästävät toimet. Myös kotimaista maataloutta pidetään jo lähtökohtaisesti kestävämpänä vaihtoehtona. Naudanlihan ja maidon tuottajien konkreettista merkitystä hiilensidonnassa korostetaan erityisesti nurmiviljelyn, sekä yleisemmin maanomistajuuden näkökulmasta. Maatalouden merkitystä hiilensidonnassa haastaa kuitenkin tuottajien käsitykset ruuantuotannon ensisijaisuudesta. Tulonmuodostuksen logiikka vaikuttaa käsityksiin maatalouden merkityksistä ja tuottajien rooleista. Oikeuttamisteoria havainnollisti tuottajien moraalisten järjestysten ja maatalouden merkitysten rakentumista. Tukijärjestelmän ja maatalouspolitiikan suunta tulevat vaikuttamaan tuottajien rooleihin ja maatalouden merkitysten muotoutumiseen. Tukipolitiikan painopisteen siirtyminen vahvemmin kohti ympäristö- ja ilmastotoimia voikin laajentaa tuottajien rooleja ruoantuottajista esimerkiksi hiilensitojiksi.
Now showing items 1-20 of 62