Browsing by Subject "transnationaalisuus"

Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Amerikkaan eli Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muuttaneiden suomalaisten ruokatottumuksia. He nauttivat suomalaiseksi miellettyjä ruokia uudessa asuinmaassaan mahdollisuuksiensa mukaan. Tutkimuksen päätehtävä on selvittää, miten he arvottavat suomalaisen ruoan uudessa asuinympäristössään. Tutkielma koostuu kahdesta eri aikaan kerätystä aineistosta. Ensimmäinen aineisto löytyi valmiista tutkimuksesta Kansanrunousarkistosta. Tämä tutkimus oli tehty vuosina 1992–1993. Tuolloin järjestettiin kirjoituskilpailu, joka perustui kymmeneen kysymykseen Pohjois-Amerikassa asuvien vastaajien ruokakäyttäytymisestä. Vuonna 2016 järjestettiin uusi kysely ja vastaava aineisto kerättiin internetin välityksellä Facebookin Pohjois-Amerikan suomalaisryhmissä. Uudemman aineiston keräyksessä kohderyhmä sai vastata puolistrukturoidun teemahaastattelun mukaisesti kahdeksaan kysymykseen ja kirjoittaa vapaamuotoisen esseen ruokatottumuksistaan. Tutkimukseen valittiin molemmista aineistoista 11 esseetyylistä vastausta. Menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Suomalaisen ruoan arvottamista analysoitiin suhteessa identiteetin muutokseen, tunteiden merkitykseen, yhteisöllisyyteen ja transnationaalisuuteen. Aineiston vastaajat arvottavat suomalaisen ruoan korkealle. Suomalaisen ruoan nauttiminen saattaa säilyä vastaajilla tapana vuosikymmeniä. Arkena valmistetaan ja nautitaan mahdollisuuksien mukaan jotain nopeasti valmistettavia suomalaisia aterioita. Viikonloppuisin saatetaan valmistaa juhlavampaa ruokaa, joko karjalanpaistia tai muita perinneruokia. Joulu on hyvin merkityksellinen, ja silloin nautitaan mahdollisuuksien mukaan suomalaisia aterioita. Transnationaalisuus liittyy ruokaan vahvasti. Osa vastaajista tilaa ruokia Suomesta asti, ja Amerikkaan vierailulle saapuvat sukulaiset tuovat heille suomalaisia elintarvikkeita. Suomalaiseen ruokaan liittyy myös tunteita. Siihen liittyy muistoja jossain elämän vaiheessa Suomessa vietetystä ajasta, yleensä lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Sen vuoksi koti-ikävän vallatessa ja/tai tottumuksesta nautitaan suomalaista ruokaa. Aineistoihin vastasivat lähinnä ne, joille ruoka oli merkityksellistä. Pohdittavaksi jää, millainen tutkielman analyysi olisi ollut siinä tapauksessa, että aineistossa olisi ollut mukana myös suomalaiseen ruokaan välinpitämättömämmin tai negatiivisemmin suhtautuvia henkilöitä. Tutkielman tulos olisi saattanut olla erilainen myös siinä tapauksessa, että kyselyn vastaajiksi olisi saatu lisäksi Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia lapsia ja nuoria sekä henkilöitä, jotka eivät ole Facebookin jäseniä.

Recently, two phenomena have received increasing attention across the social science disciplines which investigate European integration: Europeanization and migration. Within sociology, the Europeanization of identities in particular has become a 'growth industry' (Checkel 2007). This thesis focuses on the nexus between Europeanization and migration by looking at the relationship between European identity, cross-border interactions and transnational family background of European Union (EU) citizens. Specifically, three different groups of EU citizens (with European transnational family background, non-European transnational family background, and without any transnational family background) are compared in their levels of European identity and engagement in cross-border interactions. Using a set of ordinary least squares and logistic regressions it is then analyzed whether transnational family background fosters European self-identifications and cross-border interactions if variables identified as influential in the literature is controlled for. Results indicate that transnational family background is a positive predictor of European identity and cross-border interactions, alongside education, suggesting that higher cross-border migration may be beneficial for future societal integration in the EU beyond the first generation movers. All calculations are computed using a Eurobarometer survey from 2010 (EB 73.3) which includes individual-level data from the EU-27 countries.

The aim of this thesis is to examine migration of educated Dominicans in light of global processes. Current global developments have resulted in increasingly global movements of people, yet people tend to come from certain places in large numbers rather than others. At the same time, international migration is increasingly selective, which shows in the disproportional number of educated migrants. This study discovers individual and societal motivations that explain why young educated Dominicans decide to migrate and return. The theoretical framework of this thesis underlines that migration is a dynamic process rooted in other global developments. Migratory movements should be seen as a result of interacting macro- and microstructures, which are linked by a number of intermediate mechanisms, meso-structures. The way individuals perceive opportunity structures concretises the way global developments mediate to the micro-level. The case of the Dominican Republic shows that there is a diversity of local responses to the world system, as Dominicans have produced their own unique historical responses to global changes. The thesis explains that Dominican migration is importantly conditioned by socioeconomic and educational background. Migration is more accessible for the educated middle class, because of the availability of better resources. Educated migrants also seem less likely to rely on networks to organize their migrations. The role of networks in migration differs by socioeconomic background on the one hand, and by the specific connections each individual has to current and previous migrants on the other hand. The personal and cultural values of the migrant are also pivotal. The central argument of this thesis is that a veritable culture of migration has evolved in the Dominican Republic. The actual economic, political and social circumstances have led many Dominicans to believe that there are better opportunities elsewhere. The globalisation of certain expectations on the one hand, and the development of the specifically Dominican feeling of ‘externalism’ on the other, have for their part given rise to the Dominican culture of migration. The study also suggests that the current Dominican development model encourages migration. Besides global structures, local structures are found to be pivotal in determining how global processes are materialised in a specific place. The research for this thesis was conducted by using qualitative methodology. The focus of this thesis was on thematic interviews that reveal the subject’s point of view and give a fuller understanding of migration and mobility of the educated. The data was mainly collected during a field research phase in Santo Domingo, the Dominican Republic in December 2009 and January 2010. The principal material consists of ten thematic interviews held with educated Dominican current or former migrants. Four expert interviews, relevant empirical data, theoretical literature and newspaper articles were also comprehensively used.

Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalialaistaustaisten maahanmuuttajien rahalähetyksiä sosiaalisessa kontekstissa. Keskeisenä osana tutkimusta ovat somalialaisten transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet, jotka muodostavat perustan rahalähetyksille. Rahalähetykset ovat merkittävä osa kaikkea siirtolaisuutta. Erittäin merkittäviä ne ovat yleisesti diasporassa eläville siirtolaisille, joiden perheet tai sukulaiset saattavat elää edelleen epävarmoissa oloissa. On hyvin tavallista, että Somalian ulkopuolella asuvat somalialaiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa rahalähetyksistä erityisesti somalialaistaustaisten maahanmuuttajien itsensä eli lähettäjän näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on: Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset? Tutkimuksessa vastataan myös kysymyksiin: Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy? Ovatko rahalähetykset vapaaehtoisia vai pakollisia? Miten niitä perustellaan itselle ja muille? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii transnationalismi sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Transnationaalisia suhteita ja rahalähetyksiä tarkastellaan erityisesti jakautuneena huolenpitona sekä sosiaalisesti pakottavana transnationalismina. Myös diasporan käsite kulkee keskeisesti mukana läpi koko tutkielman. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelussa. Kaikki haastateltavat ovat ensimmäisen polven somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Suomessa alle kymmenen vuotta. Haastattelut on toteutettu kolmella eri paikkakunnalla suhteellisen kaukana pääkaupunkiseudusta ja ne toteutettiin suomen kielellä. Kukaan haastateltavista ei ole palkkatöissä, joten haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Haastateltujen kertomat asiat otetaan analyysissa vastaan faktatietona, mutta niitä peilataan myös haastattelutilanteiden vuorovaikutustilanteiden läpi. Aineisto on teemoiteltu teorioiden perusteella luotujen kategorioiden alle. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että rahalähetyksillä on hyvin merkittävä asema somalialaistaustaisten maahanmuuttajien transnationaalisissa suhteissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rahalähetykset ovat hyvin tavallisia somalialaistaustaisille maahanmuuttajille siitä huolimatta, että lähettäjien tulot perustuvat ainoastaan sosiaalietuuksiin. Seitsemän yhdeksästä haastattellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi. Rahaa lähetetään lähisukulaisille, kuten omille lapsille tai vanhemmille sekä sisaruksille. Rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla olisi rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa. Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa stressaantuneiksi, syyllisiksi ja surullisiksi. Joskus Somaliasta tuleviin puheluihin ei vastata, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ristiriitaisia tilanteita. Sen enempää rahalähetyksiä kuin transnationalismiakaan ei tulisi nähdä yksiselitteisesti esteenä integraatiolle. Jokaisella lähettäjällä on omat henkilökohtaiset syynsä rahan lähettämiseen, mutta kaikkia mainittuja rahalähetysten syitä yhdistää myös yleisemmän tason selitykset: moraali, uskonto ja kulttuuri. Rahalähetyksiä kuvataan usein pakottavin termein. Pakonomaista transnationalismia ei muodosta niinkään mikään rahalähetyksiä vaativa taho, vaan haastateltavien oma käsitys oikein toimimisesta. Omat ja rahalähetyksiä vastaanottavien sukulaisten taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet olivat niin epätasapainoiset, että rahalähettäjät kokevat jopa syyllisyyttä omasta turvallisesta ja hyvinvoivasta asemastaan Suomessa ja velvollisuus omia sukulaisia ja läheisiä kohtaan koetaan pakottavaksi. Tutkielmassa ehdotetaan suomen kielellä kirjoitettaessa pakkotransnationalismi-termin sijasta käytettäväksi termiä sosiaalisesti pakottava transnationalismi. Sosiaalisesti pakottava transnationalismi on terminä neutraalimpi sekä informatiivisempi. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että haastateltaville rahalähetysten keskiössä ei ole niinkään raha, vaan yhteydenpito, välittäminen ja huolenpito. Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Tutkimus on osin tehty kartoittamaan runoilija Vera Bulitšille paikka Suomen kirjallisuushistorioissa. Niissä ei ole mainintaa Suomessa kirjoitetussa emigranttikirjallisuudesta. Pietarilaisen kulttuurikodin tytär Vera Bulitš (1898-1954) emigroitui Suomeen vuonna 1917. Täällä hänestä kasvoi runoilija ja monipuolinen kulttuuritoimija. Varsinaisen toimeentulonsa Bulitš sai kirjastonhoitajana useissa eri kirjastoissa venäläisen kirjallisuuden asiantuntijana. Tutkimus on henkilö- ja kulttuurihistoriallinen työ, joka käsittelee Bulitšin tuotantoa transnationaalisen, ylirajaisen, kirjallisuudentutkimuksen perspektiivistä. Tutkimus on aineistolähtöinen. Aineisto koostuu Bulitšin runokokoelmaan, Myrskyn kaatamia puita (1947), kuuluvien neljän runon raakakäännöksistä ja Bulitšin henkilökohtaisen arkiston materiaaleista. Ne valaisevat hänen kulttuuritoimijuuttaan muun muassa Suomen ruotsinkielisessä yhteisössä, suomenkielisen runouden venäjäntäjänä ja venäläisen kirjallisuuden asiantuntijana. Vera Bulitšin lyriikka luetaan kuuluvaksi venäläiseen emigranttikirjallisuuteen. Hänen lyriikkansa on luonnehdittu kuuluvan myös venäjän kirjallisuuden hopeakauden piiriin. Tutkimuksen metodologia on monitieteellinen, ja analyysiosuudessa hyödynnän lyriikan lähilukua. Natalia Baschmakoffin ja Temira Pachmussin teokset koskien emigranttikirjallisuutta ja suomenvenäläisyyttä ovat tutkimuksessa avainteoksia. Tutkimus tukeutuu Hanna-Leena Nissilän ylirajaisen kirjallisuudentutkimuksen teorioihin. Historiallisessa kontekstissa toinen maailmansota vaikutti ratkaisevasti Suomen poliittisiin painotuksiin. Siitä johtuen venäläisyyttä sovitettiin erilaisiin kehyksiin suhteessa valtaväestöön sodanjälkeisessä Suomessa. Tutkielmassa historiallinen aika keskustelee Bulitšin sodanaikaisen lyriikan ja sodanjälkeisen toimintansa kanssa. Valitsemani transnationaaliset näkökulmat osoittavat, että Bulitšin toiminta ja tuotanto on Suomessa jäänyt leimallisesti hänen kansallisuutensa varjoon, suppean venäjää taitavan kulttuuripiirin omaisuudeksi. Olen tutkielmani avulla pyrkinyt korjaamaan tilanteen nostamalla esille Bulitšin tuotannon ja toiminnan. Tutkielmani raakakäännökset Bulitšin lyriikasta ovat runoilijan ensimmäisiä suomenkielellä luettavissa olevia kokonaisia runoja. Vera Bulitš oli rajoja hiljaisesti rikkonut maahanmuuttaja.

Tämä tutkielma käsittelee Suomeen aikuisena muuttaneiden japanilaisten henkilöiden kokemuksia muutosta ja sen vaikutuksista elämään. Tutkielma osallistuu antropologiseen keskusteluun käsittelemällä erityisesti keskiluokkaisen muuttoliikkeen vaikutuksia ja uudelleentyöstämistä sekä jäämisen mahdollistamista. Keskeisin tutkimuskysymys on, minkälaisia kuuluvuuden käsityksiä Suomeen muuttaneiden japanilaisten kertomuksissa ilmeni. Kuuluvuuden lisäksi tutkielmassa analysoidaan holistisella otteella useita aiheita, kattaen kulttuurisen toiminnan, mielikuvien, vallan, kansallisuuden ja kansalaisuuden, yhteisöllisyyden sekä toimijuuden näkökulmia. Tutkielmassa tyypitellään ja luokitellaan havaintoja, jotka nousivat viidestä kahdenkeskisestä puolistrukturoidusta ja litteroidusta haastattelusta. Suomeen muuttamisen syyt liittyivät erityisesti arvostettuun ja tuettuun koulutukseen ja muihin positiivisiin mielikuviin Suomesta ja muista Pohjoismaista. Muuttoliikettä motivoivat erityisesti tuet ja ilmainen koulutus. Jäämistä hankaloittivat väliaikaiset oleskeluluvat, kaksoiskansalaisuuden mahdollisuuden puuttuminen ja suomen kielen oppimisen haasteet. Jäämistä mahdollistivat taloudellinen tuki, lasten koulutusmahdollisuudet, vakituinen työ, yhteisöihin osallistuminen, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä tyytyväisyys. Suomessa asumisen eduiksi koettiin esimerkiksi Japania parempi työn ja vapaa-ajan tasapaino, suurempi tasa-arvo ja matalampi hierarkia. Osallistujilla oli erilaisia, osin tilannesidonnaisia identiteettejä ja kuuluvuuden kokemuksia, jotka eivät vaikuttaneet liittyvän Suomessa vietetyn ajan pituuteen. Osallistujat osallistuivat vietetystä ajasta riippumatta suomalaiseksi, kansainväliseksi ja japanilaiseksi miellettyihin aktiviteetteihin ja yhteisöihin. Juhla- ja ruokakulttuuri olivat näkyvimpiä japanilaisen kulttuurin ilmenemismuotoja. Osallistujat suhtautuivat epäröivästi Suomen kansalaisuuden hakemiseen, sillä se tarkoittaisi Japanin kansalaisuudesta luopumista. Suomesta poismuuttamista kohtaan ei ollut vahvoja pyrkimyksiä.

Globalisaatio on lisännyt kulttuurienvälisiä kohtaamisia: ihmiset liikkuvat enemmän ja media ulottuu aina vain laajemmalle. Tämä globaali kehitys on myös laajentanut mahdollisuuksia kielten oppimiseen. Ilmiönä polyglottius on voimistunut erityisesti internetissä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten nykyajan polyglotit neuvottelevat ja muovaavat identiteettejään erilaisissa kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa oppiessaan, käyttäessään ja harrastaessaan kieliä. Tavoitteena on ymmärtää, miten kiintymyssuhteet kieliin kietoutuvat polyglottien identiteetteihin. Keskeisenä teemana ovatkin polyglottien kielille antamat merkitykset sekä niiden kytkökset laajempiin sosiokulttuurisiin (valta)rakenteisiin. Tutkielmassa avataan polyglottien tunnetta kodista ja kuulumisesta johonkin globaalistuvassa maailmassa samoin kuin kielitaidon, -siteiden ja -tietoisuuden merkitystä näissä transnationaalisissa ja kulttuurienvälisissä kokemuksissa. Tutkielman aineisto koostuu 98 kyselyvastauksesta, jotka on kerätty kahdesta kirjoittajan laatimasta, Facebookin seitsemään polyglottiaiheiseen ryhmään lähettämästä kyselystä. Aineistoa eritellään ja merkityksellistetään temaattisen sisällönanalyysin keinoin sekä tulkitaan kulttuurintutkimukselle ominaisella monitieteellisellä otteella. Polyglotti-ilmiötä ja siihen liittyviä diskursseja käsitteellistetään ja kontekstualisoidaan. Tällainen kontekstualisoiva lähestymistapa mahdollistaa myös itse kieliin liittyvien asenteiden ja ideologioiden avaamisen. Polyglottius harrastuksena ja elämäntapana on saanut vauhtia erityisesti internetistä. Se perustuu kielten intohimoiseen ja omaehtoiseen oppimiseen ja yhdistää kulttuuritaustoiltaan erilaisia ihmisiä ympäri maailman. Polyglottien siteet niin ensimmäiseen kuin myöhemmin opittuihin kieliin ovat tunnelataukseltaan vaihtelevia ja moniulotteisia, jälkimmäiset usein äidinkieltä jännittävämpiä. Vaikka polyglottien kieli- ja kansallisuustausta, asuinpaikka sekä sosioekonominen asema vaihtelevat, heidän kielellisissä sitoumuksissaan ja tottumuksissaan on samanlaisia vuorovaikutuksellisia, performatiivisia ja narratiivisia piirteitä. Juuri identiteettinarratiivit tekevät kielellisistä kehityskuluista merkityksellisiä ja johdonmukaisia elämäntarinoita, joita polyglotit voivat halutessaan muotoilla uudelleen. Kielelliset investoinnit voivatkin tarjota polygloteille tuoreita ja usein mieluisampia identiteettivaihtoehtoja. Yksi tällainen on jo nimitys ”polyglotti”, joka herättää arvostusta ja erottaa heidät muista. Kiinnostus kieliin ja niiden osaaminen ylittävät kulttuurisia ja kansallisia rajoja, mikä heijastuu useiden polyglottien moninaisiin ja osin ristiriitaisiin kuulumisen tunteisiin verkottuneessa maailmassa. Useimmiten he kaipaavat ja pyrkivät poikkikielelliseen vuorovaikutukseen kansainvälisesti, paikallisesti tai virtuaalisesti. Kielitaito ja -siteet avartavat ja vahvistavat polyglottien globaalia tietoisuutta, joka on kasvualusta maailmankansalaisuudelle ja kulttuurienväliselle neuvottelulle.

Tutkielma tarkastelee transnationaalisuuden merkitystä suomalaisten siirtolaisten sosiaalisissa suhteissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä transnationaalisuus merkitsee siirtolaisille ja millaisista sosiaalisista suhteista se muodostuu. Samalla tutkitaan myös miten siirtolaiset hyödyntävät internetiä transnationaalisissa suhteissaan ja miten se edesauttaa sosiaalisuuden ja ylirajaisuuden muotoutumista. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat liittyvät aikaisempiin tutkimuksiin transnationaalisuudesta, siirtolaisuudesta, media-antropologiasta ja internetistä. Tutkielma perustuu kvalitatiiviseen tutkimusaineistoon ja tutkimusmenetelminä käytettiin teemahaastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia. Aineisto koostuu ensisijaisesti 17 suomalaisen siirtolaisen nauhoitetusta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin Australian Sydneyssä joulukuun 2009 sekä tammikuun 2010 aikana. Lisäksi aineisto sisältää osallistuvan havainnoinnin muistiinpanoja, joita on käytetty tukemassa haastatteluaineistoa. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tarkasteltaessa transnationaalisuuden merkitystä siirtolaisten sosiaalisissa suhteissa esille nousevat erityisesti identiteetin, kielen, tilan ja paikallisen yhteisöllisyyden ilmentymät. Aineiston analyysissa käsitellään siis aineistolähtöisesti näitä haastateltaville transnationaalisuuden kannalta merkityksellisimpiä aiheita. Jokaista teemaa tarkastellaan erikseen peilaten niitä myös transnationaalisuuteen ja internetiin liittyvään teoriaan sekä aiempaan tutkimukseen. Tutkimuksen tulokset tukevat ajatusta transnationaalisuudesta siirtolaisten elämään vaikuttavana tärkeänä ulottuvuutena. Ihmisten kokemukset ja ajatukset elämästään eivät paikannu yksiselitteisesti vain tiettyyn maahan, vaan erilaiset sosiaaliset suhteet kiinnittävät heitä jatkuvasti sekä Suomeen ja Australiaan, että myös muuhun maailmaan. Suomeen ihmisiä yhdistävät suomalainen identiteetti, sukulaiset, muistot, kieli ja arvomaailma, kun taas Australiaan sijoittuu heidän nykyinen fyysinen kotinsa, perheensä, australialaisen elämäntyylin arvot sekä suomalaisyhteisö paikallisesti. Tutkimustuloksista käy ilmi myös se, miten tärkeässä osassa internet on siirtolaisten ylirajaisessa viestinnässä. Siirtolaiset hyödyntävät monipuolisesti internetin tarjoamia mahdollisuuksia sekä ylirajaisissa suhteissaan, että myös paikallisella tasolla. Siirtolaiset eivät kuitenkaan muodosta internetiin niinkään uusia virtuaalisia yhteisöjä tai sosiaalisuuden muotoja, vaan he ylläpitävät sen avulla jo olemassa olevia sosiaalisia suhteitaan.

In recent times, most western societies appear to be confronted with an ever growing number of immigrants as a consequence of globalization and the need to preserve national culture and identity. This is an intricate situation where migrants themselves are constantly faced with difficulties to socially integrate into their new societies. They also have to deal with maintaining distinctiveness of their identity and cultural heritage. Studies suggest that the media plays a crucial role in constructing immigrant identity and affiliation with their new host society. This empirical study explores the media use of Ethiopians in Finland and its implication to their identity and social integration. I have argued based on the existing theory and scholarship regarding multiculturalism, social integration, media use and identity. Specifically, the study gives a special emphasis to immigrant’s diaspora and transnational identity—that has been gaining recent academic significance in migration and media studies. This study employs a qualitative research method using a semi-structured interview with 10 Ethiopians living in Finland and thematic network analytical tool. The finding shows that there is a reciprocal relationship between media use and social integration. Finnish media portrayal of immigrants shows the depiction of 'the other', and that this has been affecting immigrant social integration in to the society. It also finds out that the main media menu for Ethiopians in Finland are Ethiopian diaspora media—that employ hybrid journalism where there exists political activism and journalism.