Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p18909"

Tutkielmassa tarkastellaan 18 quebeciläisen yliopistoihmisen ääntämyksen piirteitä Youtube-videopalvelussa julkaistuissa haastatteluissa suhteessa paikalliseen eli endogeeniseen foneettiseen normiin. Quebec on Kanadan ainoa yksikielisesti ranskankielinen provinssi, jossa keskustelua ranskan kielen normatiivisuudesta on historiallisesti käyty paikallisten eli endogeenisten piirteiden puolustajien ja pariisilaisen standardiranskan eli eksogeenisen normin kannattajien välillä. Lisäksi quebecinranskan erityispiirteiden arvostusta on heikentänyt kielellisen turvattomuuden tunne (insécurité linguistique), joka on seurausta ranskankielisten alemmasta sosioekonomisesta asemasta englanninkielisiin nähden. Kielipoliittisilla toimilla ranskan kielen asemaa ja normatiivisuutta on Quebecissä kuitenkin parannettu 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Aiempi tutkimus on melko yhtä mieltä siitä, että endogeenisen normatiivisen ääntämyksen mallina Quebecissä toimivat paikallisen television uutistenlukijat, joiden puheen foneettisen normin kuvailevat artikkelissaan Bigot ja Papen (2013). Tähän pro gradu -tutkielmaan on valittu viisi quebeciläistä ääntämyspiirrettä, joiden yleisyyttä 18 yliopistoihmisen muodostamassa aineistossa verrataan piirteiden yleisyyteen Bigot’n ja Papenin kuvailemassa normissa. Jokaiselta puhujalta analysoidaan ääntämystä noin kahden minuutin ajan, joten aineiston yhteispituus on noin 36 minuuttia. Päätavoitteena on selvittää, mihin aineiston yliopistolaisten ääntämys sijoittuu suhteessa Quebecin endogeeniseen normiin ja eksogeeniseen Pariisin standardiranskan normiin. Johdannossa esitetään kolme hypoteettista vastausvaihtoehtoa: yliopistolaisten ääntämys voi joko (1) vastata endogeenista foneettista normia, (2) olla lähempänä pariisilaista ääntämystä kuin endogeeninen normi on tai (3) poiketa endogeenista normia enemmän Pariisin standardista. Analyysissa on sosiofoneettisen metodin mukaisesti kaksi osaa: ensiksi akustisen fonetiikan metodilla selvitetään kvantitatiivisesti viiden ääntämyspiirteen yleisyys yliopistolaisten puheessa ja toiseksi sosiolingvistisesti verrataan tuloksia Quebecin endogeeniseen foneettiseen normiin ja analysoidaan lähdekirjallisuuden, pääasiassa Ostiguyn ja Tousignantin (2008), pohjalta erojen sosiaalisia merkityksiä. Tutkielman perusteella quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämys sisältää television uutistenlukijoita enemmän paikallisia foneettisia piirteitä. Aineiston yliopistolaisten ääntämys on siis quebeciläistä endogeenista foneettista normia kauempana Pariisin standardiranskasta. Eri puhujien normatiivisuudessa on kuitenkin suuria eroja, eikä tuloksista välity yhtenäistä ääntämysmallia analysoitujen piirteiden valossa. Koska aiempia tutkimuksia quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämyksestä ei ole, voi tutkielman tuloksista tehdä vain alustavia johtopäätöksiä. Verrattaessa puhujien erityisalaa paljastuu, että kielitieteen ja kirjallisuuden alojen tutkijat käyttävät quebeciläistä normia lähinnä olevaa ääntämystä. Johtopäätöksenä voi siis sanoa, että ääntämyksen normatiivisuus riippuu puhujan tietoisuudesta quebecinranskan endogeenisesta normista.

Tutkimus käsittelee semanttista teoriaa ja siitä erityisesti polysemiaa sekä psykolingvistiikan alaan kuuluvia prototyyppiteoriaa ja mielen sanakirja -mallia tutkimalla yhden englannin kielen sanan merkityshistoriaa. Tutkimusmenetelmänä on sanakirjaan pohjautuva tapaustutkimus, ja sen lähteenä on Oxford English Dictionary (3. päivitetyn laitoksen luonnosversio). Aineiston rajaus ajoittuu 1200-luvulta nykypäivään, joten muinaisenglanti sivuutetaan kokonaan. Lisätutkimusaineistona ovat The Helsinki Corpus of English Texts -korpuksen keski- ja varhaisnykyeng-lannin tekstit. Tutkimuksen tuloksena roll-sanalle löytyy 153 eri merkitystä, jotka jakautuvat viidelle erilliselle sanalle, joilla on kaikilla sama muoto. Kaksi sanoista on substantiiveja ja kolme verbejä. Kaksi verbiä on hävinnyt käytöstä – toisella näistä on yksi merkitys ja toisella kaksi. Loput kolme sanaa, kaksi substantiivia ja yksi verbi, osoittautuvat sangen polyseemisiksi: ensimmäisellä substantiivilla on 42 merkitystä kolmessa eri semanttisessa ryhmässä, toisella 18 merkitystä ja viimeisellä verbillä 90 merkitystä, jotka jakautuvat vielä yhdeksään eri semanttiseen ryhmään. Lisäksi kuusi nominilauseketta, 50 yhdyssubstantiivia, yksitoista verbilauseketta ja 92 partikkeliverbiä käyttävät kolmea elossa olevaa roll-sanaa. Osa vielä elossa olevien kolmen sanan sivumerkityksistä on ajan kuluessa kuollut pois, mutta suurin osa on edelleen käytössä, tosin osa ainoastaan erityissanastona. Tällaisia erityismerkityksiä esiintyy muun muassa arkkitehtuurissa, geologiassa, kielitieteessä ja musiikkiterminologiassa. Lisäksi osalla merkityksistä on vastaava merkitys toisessa roll-sanassa: esimerkiksi substantiivi ja verbi voivat liittyä samaan asiaan – toinen kuvaa objektia tietyssä liikkeessä ja toinen kyseistä liikettä. Tutkimuksen lopputulokseksi muodostuu hypoteesin mahdollinen paikkansapitävyys. Käytetty menetelmä ja aineisto eivät kuitenkaan osoita aukottomasti hypoteesin paikkansapitävyyttä vaan teoriakatsauksessa käsiteltyjä muita selitysmalleja on pidettävä myös mahdollisina. Asia vaatii lisätutkimusta, jossa kiinnitettäisiin huomiota erityisesti historiallisen korpuslingvistiikan tarjoamiin tutkimusmahdollisuuksiin sekä toisaalta joidenkin muiden tieteenalojen, kuten antropologian, psykologian ja sosiologian, tarjoamien selitysmallien yhdistämiseen lingvistiseen tutkimukseen laajemmin mitä pelkkä psykolingvistinen teoria tarjoaa.

Jo vuosikymmeniä jatkunut keskustelu kielten suullisen osakokeen lisäämisestä ylioppilastutkintoon sai uusia kierroksia keväällä 2017, kun opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti ylioppilastutkintolautakunnan käynnistäneen suullisen kielitaidon osakokeen kehittämisen. Tässä tutkielmassa kartoitettiin lukion englannin kielen opettajien näkemyksiä suullisen kielitaidon opetuksesta ja arvioinnista sekä tulevasta suullisen kielitaidon osakokeesta englannin ylioppilaskokeessa. Tutkielma toteutettiin verkkopohjaisena kyselytutkimuksena, johon osallistui yhteensä 85 lukion englannin kielen opettajaa ympäri Suomea. Tutkielmassa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten lukion englannin kielen opettajat opettavat ja arvioivat suullista kielitaitoa? 2. Miten he arvioivat tämänhetkisen tietämyksensä suullisen kielitaidon opetuksesta ja arvioinnista? 3. Miten he uskovat suullisen kielitaidon osakokeen vaikuttavan opetus- ja arviointikäytänteisiin? Tutkielman tulokset osoittavat, että lukion englannin kielen opettajat suhtautuvat positiivisesti suullisen kielitaidon opetukseen ja arviointiin, mutta ajanpuute, suuret ryhmäkoot ja opiskelijoiden motivaation puute tekevät siitä haasteellista. Myös opetussuunnitelman suullisen kielitaidon arviointikriteerejä pidetään liian epämääräisinä. Ottaen huomioon ylioppilastutkinnon takaistusvaikutuksen lukio-opetukseen, suullisen osakokeen käyttöönotolla on mitä todennäköisimmin positiivisia vaikutuksia suullisen kielitaidon opetukseen ja arviointiin. Opettajat kannattavatkin suullisen osakokeen lisäämistä englannin ylioppilaskokeeseen, joskin sen käytännön toteutus herättää epäluuloa. Kokelaiden suuri määrä, opettajien työmäärän lisääntyminen ilman riittävää korvausta, autenttisen vuorovaikutuksen puute testitilanteessa, arvioinnin käytännön toteutuksen haasteet sekä kokeen kuormittavuus opiskelijoiden näkökulmasta herättävät huolta opettajissa. Suullisen kielitaidon opetuksen, testaamisen ja arvioinnin täydennyskoulutukselle näyttäisi olevan tarvetta, ja opettajien täydennyskoulutusta voidaankin pitää suullisen osakokeen onnistumisen kannalta ensisijaisen tärkeänä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani pohjautuu verkossa tehtyyn kyselytutkimukseen. Kyselyn avulla selvitin, miten suomalaiset henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin englanti, suhtautuvat englanninkielisiin, eri etnisiin ryhmiin viittaaviin termeihin. Keskityn tutkielmassani erityisesti siihen, tuntevatko kyselyyn vastaajat heille esitetyt termit ja kuinka loukkaavina he pitävät niitä. Osaa tutkimuksessa mukana olevista termeistä pidetään englanninkielisissä maissa yleisesti loukkaavina. Koska tällaisia sanoja ei yleensä opeteta vieraiden kielten oppitunneilla, tutkin myös vaikuttaako termien tuntemiseen henkilön asuminen englanninkielisessä maassa tai englanninkielisen koulun käyminen. Lisäksi tarkastelen, onko suomenkielisten ja ruotsinkielisten vastaajien välillä eroja siinä, kuinka todennäköisesti termit tunnistetaan ja kuinka loukkaavina niitä pidetään. Kyselyyn vastasi yhteensä 165 henkilöä, joista suurin osa oli suomen- tai ruotsinkielisiä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan termien African-American, American Indian, Black, Chinaman, Cracker, Eskimo, Frenchman, Jap, Jew, Jewish, Kike, Mulatto, Native American, Nigger, Paki, Redskin, ja White trash loukkaavuutta tai ilmoittamaan, jos englanninkielinen termi ei ole tuttu. Vastaajilla oli myös mahdollisuus antaa avoimia kommentteja valinnoistaan. Taustatiedoissa vastaajilta kysyttiin, olivatko he asuneet englanninkielisessä maassa tai käyneet englanninkielistä koulua ja kuinka kauan. Tutkimus osoitti, että mikäli vastaaja oli asunut englanninkielisessä maassa tai käynyt englanninkielistä koulua, hän tunsi useammin tutkimuksessa olleet termit kuin muut tutkimukseen vastaajat. Kaiken kaikkiaan kyselyyn osallistujat kuitenkin tunsivat tutkimuksen termit melko hyvin. Sanat Cracker, Kike ja Paki olivat kyselyn vastaajille kaikkein tuntemattomimmat. Ruotsinkieliset vastaajat tunnistivat tutkimuksen termit hieman suomenkielisiä vastaajia useammin. Ruotsinkieliset vastaajat myös pitivät yleisesti ottaen tutkimuksen termejä hieman vähemmän loukkaavina kuin suomenkieliset vastaajat. Vastaajan iällä tai sukupuolella ei näyttäisi tutkimuksen valossa olevan merkitystä sille, kuinka loukkaaviksi termit koettiin.

Tämä Pro gradu – tutkielma käsittelee “n-sanan” eli niggan käyttöä kaupallisesti menestyneessä amerikkalaisessa rap-musiikissa. Vaikka sanan käyttö yleisesti ei ole hyväksyttävää, etenkään valkoisen valtaväestön keskuudessa, sen käyttö on hyvin yleistä eräissä afroamerikkalaisissa kulttuurituotteissa, kuten rap musiikissa ja stand-up komiikassa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin kaupallisesti menestyneet amerikkalaiset rap-artistit sanaa sanoituksissaan käyttävät ja millä tavalla he sitä käyttävät. Tutkielmani on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa tutkin noin 6,7 miljoonan sanan korpuksella käytön yleisyyttä 66 amerikkalaisen rap-artistin musiikin sanoituksissa pyrkimyksenäni selvittää, onko selviä ekstralingvistisiä muuttujia, jotka vaikuttavat käytön määrään. Tutkittuina ekstralingvistisinä muuttujina käytin sukupuolta, etnisyyttä, alueellista sijaintia ja ensimmäisen virallisen albumin julkaisupäivää. Toisessa osassa tutkin tarkemmin, miten sanaa käytetään. Toinen osa suoritettiin lähilukemalla viiden eniten albumeita myyneen afroamerikkalaisen rap-artistin sanoituksista yhteensä 500 lausetta, missä sanaa käytettiin, ja näiden lauseiden kategorisoimista käytön mukaan. Käytön tutkimuksella pyrittiin selvittämään, kehen sanalla viitataan ja millaisia asenteita rap-artisti viitattua henkilöä kohtaan omaa, ja millaisia tekoja hän henkilöä kohtaan väittää suorittavansa. Tutkimukseni osoittaa, että sanan käyttö on hyvin yleistä afroamerikkalaisten ja latino rap-artistien keskuudesssa 1990-luvun alusta lähtien, huolimatta artistin sukupuolesta tai kotiosavaltiosta. Tutkittu sana on noin 0.85% kaikista sanoista rap musiikissa ja 40.9% yksittäisiin miehiin ja miehisiin tai sukupuolisesti kategorisoimattomiin ryhmiin viittaavista termeistä. Tutkimukseni osoittaa myös, että sanaa käytetään viittamaan itseen (14,8% käytöstä), sosiaalisesti läheisiin ihmisiin (10,4%), musiikin kuuntelijaan (13,6%), sekä sosiaalisesti kaukaisiin ihmisiin (60,8%) . Tutkimukseni osoittaa myös, että 50,2% sanan käytöstä on sanalla viitatun kohteen näkökulmasta negatiivista; 25,8% sanan käytöstä koostuu loukkauksista henkilöä kohtaan ja 24.4% sanan käytöstä koostuu viittauksista väkivaltaan tai väkivallan uhkauksista henkilöä kohtaan. 28,4% sanan käytöstä on viitatun henkilön näkökulmasta neutraalia. Loput 21,4% käytöstä koostuu viitatun henkilön suhteen positiivisesta käytöstä; 14,2% kehuista ja 7,2% materiaalisen tai henkisen tuen ja empatian ilmaisuista.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten kaunokirjallisuuden vastaanotto nyky-Venäjällä eroaa tavallisten lukijoiden ja kaunokirjallisuuden kriitikkojen välillä. Tavoitteena on selvittää, miten näiden kahden ryhmän odotushorisontti eroaa kirjallisuudesta, joka saa kirjallisia palkintoja, ja kirjallisuudesta, joka myy eniten, ja miten kirjallisuuspalkinnon saaminen mahdollisesti vaikuttaa lukijoiden käyttäytymiseen eli kirjojen myyntiin. Tutkielmassa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Aineistona on Knižnoe obožrenie -aikakausilehden kaunokirjallisuuden bestseller-listoja, kaunokirjallisuuspalkintoja saaneiden kirjailijoiden tilastoja, lukijuuden tilasta tehtyjä mielipidemittauksia, virallisia tilastoja eniten painetuista kirjailijoista, tilastoja teoksista kirjoitetuista arvosteluista sekä maininnoista kirjallisuusaikakauslehdissä. Työssä analysoidaan vuosia 2001—2014. Tutkielman toisessa luvussa käsitellään kirjallisuuspalkintojen instituuttia. NL:n hajoamisen jälkeen kirjallisuuspalkintojen määrä on kasvanut merkittävästi. Niiden merkitys on muuttunut teosten arvostelusta ja kirjailijoiden suorasta rahallisesta avustuksesta suosituslistojen laatimiseksi ja kirjailijoiden mainostamiseksi. Koko kirjallisuuskenttä on tullut riippuvaiseksi liiketoiminnasta. Nykypäivänä kirjallisuuspalkintojen maine ei ole kovin korkea lukijoiden keskuudessa. Kolmannessa luvussa huomion keskipisteenä on kaunokirjallisuuden lukemisen tila nyky-Venäjällä. Kirjallisuuden painosmäärät putosivat NL:n hajoamisen jälkeen jyrkästi, mutta sitten alkoivat nousta vuoden 1995 pohjalukemista. Vuoden 2008 jälkeen alkoi taas pudotus, ja vuonna 2015 painettiin jo vähemmän kuin vuonna 1995. Nimikkeiden määrässä mitattuna tilanne on paljon parempi. Nykyään painetaan yli kaksi kertaa enemmän nimikkeitä kuin NL:n huippuvuosina, mutta myös nimikkeiden määrä on laskenut vuodesta 2008 alkaen. Mielipidemittausten ja virallisten tilastojen mukaan lukijoiden suosikkilistoilla nykyään on enimmäkseen viihdekirjallisuutta – jännitystä, salapoliisikirjoja, tieteiskirjallisuutta, fantasiaa ja rakkausromaaneja. Neljännessä luvussa analysoidaan joka vuoden bestseller-taulukkoja ja tilastoja ja annetaan lyhyt kuvaus vuoden tilanteesta. Vuosia verrataan keskenään. Kirjailijoista annetaan lyhyt biograafinen kuvaus. Merkittävimpiä teoksia/kirjailijoita analysoidaan laajemmin. Kirjallisuuspalkintoja saaneisiin teoksiin liittyen annetaan tietoja ilmestymishistoriasta ja palkintoprosessihistoriasta. Tietoja verrataan myyntihistoriaan tarkoituksena selvittää palkintojen vaikutusta kirjojen myyntimenestykseen. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että lukijoiden ja kirjailijoiden odotushorisontti eroaa toisistaan hyvin paljon. Kirjat, joista kriitikot kirjoittavat eniten, melkein poikkeuksetta saavat palkintoja, mutta aika harvoin nousevat kärkisijoille bestseller-listoilla. Vastaavasti kirjoista, joita myydään eniten, kriitikot eivät kirjoita paljon. Tutkielman tuloksia tukevat mielipidemittauksia ja virallisia tilastoja lukijoiden suosikeista. Ne kirjat, jotka saavat palkintoja ja nousevat bestseller-listoille, useimmiten on kirjoitettu realistisessa muodossa ja helpolla kielellä. Tutkielman perusteella myös voidaan sanoa, että palkintoprosessi vaikuttaa myyntiin lisäämällä kirjojen näkyvyyttä. Eniten siitä hyötyvät vähemmän tunnetut kirjailijat. Venäläisen nykypäivän kaunokirjallisuuden kehityksen erikoispiirteistä voidaan mainita dystopiakirjallisuuden nousu vuodesta 2006, realismin uusi tuleminen, romaanit, jotka kertovat uusrikkaista sekä tieteis- ja fantasiakirjallisuuden nousu vuodesta 2004.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee venäjänkielisiä sopimuksia ja niiden kielellisiä erityispiirteitä korpuslingvistiikan menetelmiä käyttäen. Sopimustekstien tutkiminen korpuslingvistisin menetelmin ei ole kovin yleistä, mistä johtuen suoraan verrannollista aikaisempaa tutkimusta, johon tutkimustuloksia voisi verrata, ei ole saatavilla. Monet sopimusten erikoispiirteistä ovat myös virallisen asiatyylin erikoispiirteitä. Tutkielman lähtökohtana onkin hypoteesi, jonka mukaan sopimukset ovat virallisen asiatyylin alalaji. Tutkielmassa etsitään korpuslingvistisin menetelmin sellaisia venäjänkielisten sopimusten erikoispiirteitä, jotka voisivat tukea hypoteesia. Lisäksi esitellään myös muita sopimusten erikoispiirteitä ja muotoseikkoja. AntConc-ohjelman avulla etsitään sopimusten kaikkein käytetyimmät lekseemit ja N-grammit, joista voidaan tehdä johtopäätöksiä sopimusten ominaispiirteistä ja niiden esiintymisestä. Tutkimustulokset ovat pääosin kvantitatiivisia ja tutkielman kvalitatiiviset tulokset on johdettu niistä. Tutkimusaineistona käytetään mallisopimuksia, joista on muodostettu oma sopimuskorpus, Korpus dogovorov. Mallisopimukset toimivat oikeiden sopimusten pohjina, joten niissä on samoja erikoispiirteitä, kuin oikeissakin sopimuksissa. Lisäksi mallisopimukset ovat helpommin saatavilla, mikä mahdollistaa suuremman aineiston keruun ja kattavampien tutkimustulosten saamisen. Mallisopimukset eivät myöskään sisällä mitään oikeussubjektien salaisia tai henkilökohtaisia tietoja. Aineisto koostuu 735:stä mallisopimuksesta, jotka jakautuvat eri sopimustyyppeihin, kuten kauppasopimuksiin, edustussopimuksiin, vuokrasopimuksiin, työsopimuksiin jne. Aineistoon on pyritty keräämään mahdollisimman laaja kirjo eri sopimustyyppejä. Tutkielmassa perehdytään virallisen asiatyylin erikoispiirteisiin, erityisesti tyylillisiin piirteisiin. Tyylillisiä piirteitä ovat imperatiivisuus, tarkkuus, persoonan häivyttäminen eli persoonattomuus ja standardisoinnin korkea taso. Lisäksi perehdytään lähdekirjallisuudesta löytyviin sopimusten erikoispiirteisiin ja muotoseikkoihin. Tutkimusmetodeina käytetään korpuslingvistisien menetelmien tuottamia tilastollisia lukuja, joista keskeisimmät tässä tutkielmassa ovat absoluuttinen frekvenssi ja yhteisinformaatio MI (mutual information), joka mittaa kollokaatioiden osien todennäköisyyttä esiintyä yhdessä. Näitä menetelmiä hyödyntäen on koottu korpusten hallintaohjelmaa hyväksi käyttäen sopimusten käytetyimmät lekseemit ja N-grammit, jotka koostuvat 2-6:sta sanasta. 2-grammit on lajiteltu ryhmiin, mm. pääsanan ja määreen muodollisten suhteiden mukaan. Käytetyimpiä lekseemejä ja N-grammeja analysoimalla on tultu johtopäätökseen, että sopimukset ovat virallisen asiatyylin alalaji. Virallisen asiatyylin tyylilliset piirteet esiintyvät laajalti tutkimustuloksissa, mikä todistaa hypoteesin paikkansapitävyyden. Tutkimustulokset havainnollistavat myös muita sopimusten erikoispiirteitä, esimerkiksi verbien frekvenssi verrattuna substantiiveihin on normaalia pienempi. Tutkimustuloksista voidaan myös havaita, miten verbit korvataan lauseissa. Myös monet muut virallisen asiatyylin tyylillisten piirteiden ilmaisukeinot, samoin kuin muutkin virallisen asiatyylin ja sopimusten erikoispiirteet, esiintyvät tutkimusaineistossa, mutta niiden esiintyminen ei ole tarpeeksi toistuvaa, jotta ne näkyisivät käytetyimpien lekseemien ja N-grammien joukossa. Esimerkkinä voidaan mainita sopimusten leksikaaliset ja kieliopilliset poikkeamat kirjakielen normeista, joita esiintyy aineistossa. Tämän tutkielman merkittävin tuotos ovat massiiviset lekseemi- ja N-grammilistat, jotka itsessään kertovat paljon sopimusten erikoispiirteistä ja tarjoavat vastauksen kysymykseen, mitä lekseemejä ja kiinteitä sanaliittoja sopimuksissa esiintyy.