Browsing by Subject "1950-luku"

Now showing items 21-24 of 24

”Se on hauskaa, kun meistä pidetään näin huolta” : rokotekirjoittaminen ja rokoteasenteet 1950-luvun Helsingin Sanomissa

Kuuskoski, Kaisla (2020)

Pro gradu -tutkielmani käsittelee rokotekirjoittamista Helsingin Sanomissa vuosina 1950–1954 ja siinä näkyviä asenteita rokottamista kohtaan. Tutkimuskysymyksiini sisältyy, miten 1950-luvun rokoteuutisointi jakautuu rokotemyönteisten, -neutraalien ja -kielteisten uutisten kesken ja missä yhteyksissä rokottamisesta puhuttiin uutisissa. Lisäksi hain vastauksia siihen, ketkä päästetään ääneen Helsingin Sanomissa rokottamisesta puhuttaessa 1950-luvulla. Kuka saa olla auktoriteetti ja miksi? Miten se eroaa nykypäivästä? Selvitin myös, millaisia rokotekriittisiä kannanottoja aineistosta löytyy. Rokotenäkemykset peilautuvat 1950- luvun ajankuvaan ja yhteiskunnan sosiaalisen kontrolliin, sillä rokottaminen on nähty myös biopolitiikan ja medikalisaation välineenä yksilön kontrolloimiseen. Asiantuntijuuden osuus rokotekeskustelussa on kiinnostavaa. Olen koonnut aineistoni Sanoman arkistosta ja käynyt läpi vuosilta 1950–1954 kaikki hakutulokset, joissa mainitaan rokot-alkuinen sana kuten rokote tai rokottaminen. Nämä 488 osumaa on koodattu eri tekijöiden mukaan Exceliin grounded theorya hyväksi käyttäen. Joukko rajautui noin puoleen (235), kun osumien joukosta poistettiin muun muassa eläinten rokottamista käsittelevät uutiset sekä ilmoitukset. Sanomalehtikirjoittaminen on kiinnostava otos ajankuvasta median representationaalisen luonteen takia. Lehtiteksti kuvastaa osaa ilmiöstä ja vahvistaa tuota osaa. Merkittävin tulos tutkimuksessa oli, että vain neljä prosenttia teksteistä käsitteli rokottamista negatiivisessa valossa. Tuolloin kyse oli usein lyhytaikaisista ja lievistä rokottamisen sivuvaikutuksista, jotka esimerkiksi vaikuttivat negatiivisesti urheilusuorituksiin kisaolosuhteissa. 1950-luvulla rokotusretoriikka oli joko neutraalia tai myönteistä ja suorastaan valistavaa. Rokottaminen nähtiin elinolojen parantamisena ja yksilön oikeutena. Laumasuojasta tai velvollisuudesta yhteiskuntaa ja yhteisöä kohtaan ei juurikaan puhuttu. Valtaosa teksteistä, 68 prosenttia, suhtautui rokottamiseen neutraalisti. Positiivista retoriikkaa käytettiin 28 prosentissa teksteistä, ja niissä rokottaminen nähtiin selvästi tilanteen pelastajana. Merkittävässä osassa artikkeleista rokottaminen mainittiin epidemioiden yhteydessä. Osa epidemioista oli kotimaisia, osa taas ulkomaisia. Taudeista rokottamisen yhteydessä selvästi eniten puhetta oli poliosta (jota tuolloin lapsihalvaukseksi kutsuttiin) ja tuberkuloosista, ja niiden jälkeen isorokosta ja influenssasta. Laaja poliokirjoittaminen selittyy sekä ajanjaksolle sijoittuneella polioepidemialla että poliorokotteen kehityksen uutisoinnilla. Rokotekehityksestä kirjoitettiin paljon, mutta rokotteen toimintamekaniikkaa tai rokoteturvallisuuden syntytapoja ei juuri avattu yleisölle. Asiantuntijavalta oli 1950-luvun alussa suurta, eikä muun muassa Lääkintöhallituksen epidemiologien sanoja asetettu millään tavalla kriittiseen valoon. Kansalaiset pääsivät sanomalehdessä hyvin harvoin ääneen puhumaan rokottamisesta. Sen sijaan asiantuntijoita haastateltiin lähes kolmannekseen teksteistä. Muutamissa yleisönosastokirjoituksissa näkyy kansalaisten huoli rokottamisesta ja sen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, mutta niitä ei uutisteksteissä kansalaisille avattu.
Seuraava satelliitti vai itsenäinen demokratia? : Suomi-kuva Yhdysvalloissa sotakorvausten päättymisestä 1952 tietoon Porkkalan palautuksesta 1955

Majuri, Tomi (2019)

Tutkielmassa tarkastellaan Suomi-kuvaa Yhdysvalloissa syksystä 1952, jolloin Suomi suoritti viimeisen sotakorvauserän Neuvostoliitolle, vuoden 1955 syksyyn, jolloin tieto Porkkalan vuokra-alueen ennenaikaisesta palautuksesta Suomelle tuli julki. Pääpaino on amerikkalaislehdistön välittämässä Suomi-kuvassa ja erityisesti siinä, millaisena Suomen kansainvälispoliittinen asema nähtiin Yhdysvalloissa. Pääasiallisena aineistona tutkielmassa on käytetty Suomen Washingtonin-lähetystön laatimia sanomalehtikatsauksia. Aiemman tutkimuskirjallisuuden osalta työssä on hyödynnetty erityisesti Jussi M. Hanhimäen ja Hannu Rautkallion tutkimuksia sekä valtaosan tutkittavasta ajasta Washingtonin-lähetystön sanomalehtiavustajana toimineen Max Jakobsonin omaelämänkerrallisia muistelmia. Tutkielma voidaan sijoittaa osaksi kylmän sodan tutkimusta ja erityisesti osaksi idän suunnan varjoon jäänyttä Suomen ja läntisen maailman tutkimusta. Suomen maksaessa syyskuussa 1952 viimeiset sotakorvaukset Neuvostoliitolle, amerikkalaislehdistö ihaili Suomen suoritusta. Kuitattu velka liitettiin useasti Suomen aiempaan maineeseen velanmaksajana Yhdysvalloissa. Ihailun ohella orastava vaara kuitenkin tunnustettiin. Suoriutuakseen massiivisista sotakorvauksista, Suomen oli täytynyt uudistaa teollisuuden rakennettaan rajusti, erityisesti metalli- ja laivateollisuuden osalta. Maan kilpailukyvyn ollessa länsimarkkinoilla heikko, itämarkkinat jatkoivat tilauksiaan sotakorvausten päätyttyä. Yhdysvaltalaislehdistössä tämä näyttäytyi kuitenkin vaarallisena riippuvuutena ja viimeistään vuoden 1953 aikana lehdistö varoitteli taloudellisen riippuvuuden poliittisista pohjavirroista, joiden pelättiin pahimmissa arvioissa koituvan Suomen kohtaloksi. Pelko riippuvuudesta ei häipynyt, vaikka se jossain määrin jatkossa lievenikin. Suomi-kuvaa amerikkalaislehdistössä värittivät epämääräiset tankkilaivojen seikkailut, vakoojajutut ja läheisyys ”rautaesirippuun”, joka oli konkreettisesti läsnä vain muutamien mailien päässä pääkaupungista Porkkalan sotilastukikohdassa. Eri yhteyksissä Suomen katsottiin kieltäytyneen Kremlin sille tarjoamasta satelliitin roolista, mutta samaan aikaan toisaalla kirjoitettiin lähinnä päinvastaista. Stalinin kuolemaa seurannut suojasää ja liennytyskausi huipentui kesällä 1955 Geneven konferenssiin suurvaltajohtajien välillä. Kansainvälispoliittisen jännitteen laskiessa Suomi pääsi hyötymään konkreettisesti liennytyksestä, kun Neuvostoliitto palautti sille etuajassa Porkkalan vuokra-alueen vastineena YYA-sopimuksen jatkamisesta. Syyskuussa 1955 julki tullut tieto antoi aihetta sadoille pääkirjoituksille ja jutuille Amerikassa. Suomen kannalta asia nähtiin myönteisenä, mutta pääasiallisesti tapaus nähtiin lähinnä Neuvostoliiton propagandatemppuna, joka oli etupäässä suunnattu Yhdysvalloille. Suomi-kuvan voidaan todeta näyttäytyneen varsin moninaisena amerikkalaislehtien sivujen läpi 1950-luvun alkupuolelle sijoittuvan tarkastelujakson aikana. Koko jakson sotakorvausten päättymisestä tietoon Porkkalan palautuksesta yhdysvaltalaislehdistössä vallitsi eräänlainen ristiveto, mitä tuli näkemykseen Suomen asemasta. Useasti Suomen toistettiin olevan itsenäinen demokratia, joka ei ollut satelliitti. Toisaalta taas useasti myös, varsinkin idänkaupan huippuvuonna 1953, mutta myöhemminkin, Suomen nähtiin olevan vaarassa liukua seuraavaksi satelliitiksi. Tästä syystä lännen katsottiinkin usein olevan velvollinen auttamaan pientä, rohkeaa, velkansa maksanutta ja talvisodassa urhoollisesti taistellutta Suomea.
Suomi amerikkalaisin silmin : Suomen kansainvälinen asema Yhdysvaltojen politiikassa 1950-luvun puolivälissä

Kanerva, Andrea (2017)

Pro gradu-tutkielmani tarkastelee yhdysvaltalaisten diplomaattien ja poliitikkojen näkemystä Suomen kansainvälisestä asemasta 1950-luvun puolivälissä. Suomen kansainvälinen asema oli silloin muutostilassa, minkä seuraukset vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Lyhyen ajan sisällä Suomi sai Neuvostoliitolta takaisin Porkkalan alueen ja pääsi liittymään YK:n jäseneksi sekä Pohjoismaiden neuvostoon. Tutkimuksen yhdysvaltalaisena lähdemateriaalina on aikakauden keskeisiä diplomaattisia linjapapereita Suomeen liittyen, Helsingin suurlähetystön raportteja, YK:n jäsenyyden laajenemiseen liittyviä asiakirjoja ja kongressin asiakirjasarjoja. Suomalaisen tutkimusmateriaalin osalta keskeisiä ovat Washingtonin suurlähetystön raporttisarjat ja YK-jäsenyyteen liittyvä ulkoministeriön materiaali. Yhdysvaltojen keskeisimmät poliittiset linjaukset määriteltiin Suomen osalta asiakirjassa NSC-5403. Siinä tuodaan esiin Suomen sijainnin geopoliittinen ulottuvuus. Suomea oli tarkoitus auttaa niin, ettei Suomen asema Neuvostoliiton naapurissa joudu vaaranalaiseksi. Asiakirja julkaistiin vuonna 1988 FRUS-kokoelmassa, mutta osa toimintaohjelman kohdista jätettiin salaisiksi. Tarkastelen muiden asiakirjojen avulla niiden sisältöä ja niiden salaisuusluokituksen muutosta. Salaisissa pykälissä tuodaan esiin Suomen auttaminen salaisten operaatioiden avulla kommunistien vastaisessa taistelussa ja pyrkimys saada Suomi mukaan idän ja lännen välisen kaupan rajoitteisiin. Porkkalan palautuksen osalta yhdysvaltalaiset pelkäsivät suomalaisten sopineen salaa Itä-Saksan tunnistamisesta vastapalveluksena Neuvostoliitolle. Eisenhowerin hallinnon linjaan Neuvostoliittoa reunustavien valtioiden tukemisesta sopi pienehkö salainen asetoimitus, jossa suomalaiset pääsivät tutustumaan yhdysvaltalaiseen panssarintorjuntateknologiaan. Suomen geopoliittisen aseman merkitys tulee esiin monenlaisista asiakirjoista, joissa toistuvasti viitataan Suomen kriittiseen asemaan Neuvostoliiton reunavaltiona. Vaikka yhdysvaltalaiset suhtautuivat kielteisesti strategisten tuotteiden viemiseen Neuvostoliittoon, sallittiin Suomelle tässä suhteessa erivapauksia kuten tietyille muillekin maille. Yhdysvaltalaiset suhtautuivat Suomen YK-jäsenyyteen hyvin myönteisesti. Suomen pääsy jäseneksi oli kiinni monenlaisista kansainväliseen poliittiseen tilanteeseen liittyvistä tekijöistä kuten liennytyksestä ja nousevan kolmannen maailman paineesta uusien jäsenien hyväksymiseksi. Myös erilaisia sisäpoliittisia tekijöitä oli huomioitava jäsenyyskysymyksen ratkaisemisessa. Yhdysvaltojen YK-edustaja Henry Cabot Lodge työskenteli uutterasti uusien jäsenien hyväksymisen eteen huomattavalla arvovallalla, millä oli välillisesti merkitystä Suomenkin kannalta. Suomen YK-jäsenyys sopii esimerkiksi tutkimuskohteesta, jossa kokonaisnäkemyksen muodostamiseksi pitää huomioida kansainvälisen politiikan globaali viitekehys. Yhdysvalloissa oli monenlaisia näkemyksiä ulkopolitiikan suunnasta, vaihtelua oli ministeriöiden välillä ja puolueiden sisälläkin. Tässä mielessä yhdysvaltalainen ulkopolitiikka on moniulotteinen kokonaisuus. Tärkeää on myös erottaa, milloin polittisissa puheissa on kyse politiikan tekemisestä ja milloin poliitikon varsinaisista mielipiteistä käsiteltävään asiaan liittyen. Siinä mielessä tutkittavaa riittäisi sen osalta, mikä itseasiassa oli viitekehys missä tunnetuimmat viittaukset Suomeen tehtiin. Parhaiten kokonaiskäsitykseen Yhdysvaltojen ulkopolitiikan sisällöstä päästään tutkimuksilla, jotka ylittävät keinotekoisen rajan sisä- ja ulkopolitiikan välillä.
Totuus irlantilaisista adoptioista 1950-luvulla? : Philomena-elokuvan vastaanotto irlantilaisessa lehdistössä vuosien 2013 ja 2014 vaihteessa

Latvala, Saara

Now showing items 21-24 of 24

Browsing by Subject "1950-luku"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO