Browsing by Subject "EU"

Medelhavsrutten för migranter är extremt farlig, som årligen resulterar till flera migranters död. Dock är det inte endast färden över havet som dödar migranterna, men även de beslut och åtgärder som EU använder sig av för att kontrollera migrationen vid området. Jag har analyserat politiken och åtgärderna genom sociologiska teorier för att visa EU:s skyldighet i dödsfallen och lidandet av migranter. Analysen har gynnat mig att diskutera djupare olika fenomen som leder till dödligheten och våldet, exempelvis behoven av kontroll. Efter min analys om dödligheten och våldet på migranter kunde jag se tecken på EU:s skuld över händelserna vid Medelhavet.

This research paper conducts a comparative analysis of the carbon emissions trading schemes (ETS) in the European Union (EU) and China. The study reviews the literature on the EU ETS and China's regional pilot ETS programs, highlighting key indicators and stages of development. By examining similarities and differences in design, monitoring, and development processes, the paper provides insights into the two mechanisms. The findings contribute to a comprehensive understanding of ETS and offer recommendations for the development of China's carbon trading mechanism.This study addresses a research gap by providing a comprehensive comparative analysis of the EU and China's carbon emissions trading schemes, offering valuable insights and recommendations for the development and operation of China's carbon trading mechanism.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, minkä johdosta Euroopan unioni määräsi Venäjälle sanktioita, joita on kuvailtu laajimmiksi koko unionin historiassa. Pakotteet vaativat jokaisen unionin jäsenmaan hyväksynnän, joten ajankohtaisten tapahtumien valossa on jäsenmaiden roolia EU:n sanktiopolitiikassa erityisen tärkeää ymmärtää. Tutkielmassa keskitytään EU:n jäsenmaista Puolaan ja Unkariin. Maat on nähty liittolaisina EU:n oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvissä tapahtumissa, mutta ovat asettuneet unionin sanktiopolitiikassa vastakkaisille linjoille. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten maiden pääministerit hallitustensa edustajina oikeuttavat näkemyksiään EU:n sanktioihin Ukrainan sodassa 24.2.2022-24.2.2023. Tutkielmassa pyritään myös vertailemaan pääministerien oikeuttamistapoja ja tarkastelemaan, muuttuvatko ne vuoden aikarajauksen sisällä. Tutkielman teoreettisena taustana toimii Luc Boltanskin ja Laurent Thénevot’n oikeuttamisteoria, jonka mukaan kiistatilanteissa on mahdollista kategorisoida toimijoiden esittämiä oikeutuksia eri luokkiin, joita kirjoittajat kutsuvat oikeuttamisen maailmoiksi. Menetelmänä tutkielmassa toimii Eeva Luhtakallion ja Tuomas Ylä-Anttilan kehittämä oikeuttamisteoriaan pohjautuva julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA). Tutkielman aineistona ovat Puolan ja Unkarin pääministerien puheet ja kannanotot, jotka käsittelevät EU:n Venäjälle kohdistettuja sanktioita Ukrainan sodassa. Tutkielmassa julkisen oikeuttamisen analyysin avulla pääministereiden puheista ja kannanotoista pystyttiin tunnistamaan useita erilaisia oikeuttamisteorian mukaisia oikeuttamistapoja. Puolan pääministeri Mateusz Morawieckin selvästi eniten käytetty oikeuttamistapa läpi vuoden oli kansalaisuuden maailma, joka korostaa ominaisuuksia kuten tasa-arvoa, kansan tahtoa, solidaarisuutta ja kollektiivisuutta. Morawiecki oli sanktioiden puolella ja vaati niiden kiristämistä vetoamalla EU:n yhtenäisyyteen ja jäsenmaiden solidaarisuuteen. Unkarin pääministerin Victor Orbánin puheissa taas oli havaittavissa muutoksia ajan mittaan, ja Orbán käytti myös runsaasti oikeutusmaailmojen yhdistelmiä. Orbánin eniten käyttämä oikeuttamistapa oli teollisuuden maailma, jossa arvostetaan tehokkuutta ja ennustettavuutta. Orbán kritisoi sanktioita ja käytti kritiikissään etenkin perustelua siitä, etteivät EU:n sanktiot ole tehokkaita ja toimi kuten niiden pitäisi. Myös kansalaisuuden maailma oli yksi Orbánin eniten käytetyistä oikeutustavoista. Kun Morawiecki puolusti sanktioita vetoamalla edellä mainittuihin solidaarisuuteen ja yhtenäisyyteen, Orbán käytti kansalaisuuden maailmaa kritisoidakseen sanktioita siitä, etteivät ne ole demokraattisia tai kansan tahdon mukaisia. Tutkielma osoitti, että pääministerit vetosivat oikeuttamisteorian mukaisiin ja poliittiseen filosofiaan pohjautuviin oikeutuskäsityksiin perustellessaan näkemyksiään EU:n sanktioihin. Julkisen oikeuttamisen analyysi taas mahdollisti pääministerien käyttämien oikeuttamisen maailmojen vertailun. Oikeuttamisteorian mukaisesti jokainen oikeuttamisen maailma edustaa erilaisia yhteisen hyvän käsityksiä, jonka myötä pääministereiden oikeuttaminen kertoo siitä, mikä heidän mielestään on yhteiskunnalle hyväksi ja tavoittelemisen arvoista. Pääministerit käyttävät puheissaan ja kannanotoissaan sellaisia perusteluja ja argumentteja, joiden he arvioivat vetoavan heidän yleisöönsä. Siten pääministereiden oikeuttamista tutkiessa saatiin tietoa myös siitä, miten Morawiecki ja Orbán näkevät politiikan ja legitiimit tavat tehdä sitä, sekä havainnoitiin ja vertailtiin pääministerien politiikkaa osana heitä ympäröivää poliittista kulttuuria.

Donald Trump aloitti Yhdysvaltain presidenttinä tammikuussa 2017. Pian valtaantulonsa jälkeen Trump tapasi Britannian pääministerin, Theresa Mayn. Trump onnitteli Britanniaa EU eron johdosta. Trumpin valtaantulolla transatlanttiset suhteet kokivat kovan kolauksen. Transatlanttisilla suhteilla tarkoitetaan historiallisia, kulttuurillisia, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia suhteita Atlantin valtameren molemmin puolin sijaitsevien maiden välillä. Trump kyseenalaisti NATO:n 5. artiklan turvatakuut eurooppalaisille liittolaisille. Lisäksi Trump jäädytti transatlanttisen kauppa- ja investointi kumppanuus -sopimuksen. Tutkielma käsittelee EU:n ja Puolan suurvalta politiikan yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Suurvalloilla tarkoitetaan Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Venäjää. Venäjä liitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan Venäjän federaatioon vuonna 2014. Tämän tapahtuman jälkeen Puola on lähentynyt Yhdysvaltoja sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Puola on NATO:n jäsen ja se on ottanut osaa Kosovo, Afganistan, Irak ja ISIS operaatioihin. Maaliskuussa 2018 Puola solmi sopimuksen, jonka mukaan se tulee saamaan Yhdysvalloilta Raytheonin keskipitkän kantaman patriot järjestelmän. Sopimus on arvoltaan useita miljardeja dollareita. Lisäksi Puola on ostanut Yhdysvalloilta F-35 hävittäjiä, jotka ovat niin ikään miljardien dollareiden hankintoja. EU on asettanut Venäjälle laajoja talouspakotteita, mutta talouspakotteet eivät koske kuitenkaan Venäjän kaasusektoria. Puola pitää Venäjää suurimpana turvallisuuspoliittisena uhkana ja se on järjestelmällisesti vähentänyt energia riippuvuuttaan Venäjästä. Puola pystyy tuottamaan itse 20 % sen maakaasun tarpeesta. Lisäksi Vuoteen 2022 mennessä Puola ostaa loput sen energia tarpeesta pääsääntöisesti Norjasta. Trump erosi presidenttiytensä aikana sekä Pariisin ilmastosopimuksesta että Iranin ydinsopimuksesta. EU:n ja Kiinan voimien yhdistäminen multilateralismin puolustajina on kuitenkin epäonnistunut. Liian suuret eroavaisuudet arvoissa on ollut EU:n ja Kiinan yhteistyön syventämisen esteenä. Puolan Kiina politiikalla on paljon yhtäläisyyksiä EU:n Kiina politiikan kanssa. Kiinan globaalia lähestymistapaa, kuten korkean teknologian yritysten ja lainapohjaisten yritysten haltuunotto sekä investoinnit, jotka voivat lisätä julkista velkaa ja antavat Kiinalle pääsyn strategisiin kohteisiin. Nämä faktorit ovat saaneet Puolan miettimään uudelleen politiikkaansa Kiinaa kohtaan. Kiinan strateginen kumppanuus ei ole täyttänyt Puolan odotuksia vielä.

Tutkielman aiheena on EU:n päästökauppajärjestelmän ilmaisjako. Tiettyjä energia- ja teollisuuslaitoksia sekä lentoliikennettä koskeva päästökauppa on EU:n keskeisin ilmastopäästöjen sääntelykeino. Sen pääsääntö on päästöoikeuksien kauppa, mutta siirtymistä täysimääräiseen huutokauppaan on lykätty useita kertoja, ja vuonna 2021 alkaneella 4. päästökauppakaudella suuri osa päästöoikeuksista jaetaan yhä ilmaiseksi. Ilmaisjaon tarkoituksena on torjua hiilivuotoa eli sitä, että tuotanto ja päästöt valuvat löyhemmän ilmastopolitiikan maihin. Tutkielmassa käsitellään sitä, miten ilmaisjako sopisi yhteen toisen hiilivuotoa torjuvan sääntelykeinon, hiilitullin, kanssa. Euroopan komissio aikoo ehdottaa hiilitullia vuonna 2021. Hiilitullilla hinnoiteltaisiin joidenkin EU:hun tuotavien tuotteiden päästöjä. Tutkielmassa argumentoidaan, että yhteensovittamisen ongelmia on kaksi. Ensimmäinen liittyy kansainväliseen kauppaoikeuteen, etenkin GATT-sopimukseen, jonka valossa olisi eriarvoista, että samaan aikaan kun tuojat maksaisivat hiilipäästöistä EU:n rajoilla, osa EU-tuottajista selviäisi ilman vastaavanlaisia maksuja ilmaisjaon takia. Eriarvoisuusongelmaa on käsitelty aiemmassa tutkimuksessa paljon ja esitetty siihen ratkaisuja. Tutkielmassa katsotaan, että lisäksi on ratkaistava toinen yhteensovittamisongelma, päästökauppadirektiivin ilmaisjaon kannalta. Ilmaisjako on ristiriidassa EU:n ympäristöoikeudessa keskeisen saastuttaja maksaa -periaatteen kanssa, johon päästökauppadirektiivi pohjaa. EU perustelee poikkeusta sillä, että ilmaisjako torjuu hiilivuotoa ja turvaa kilpailukykyä. Kuitenkin myös hiilitulli torjuisi hiilivuotoa ja parantaisi EU-tuottajien kilpailukykyä. Siten hiilitulli tutkielman mukaan heikentäisi ilmaisjaon oikeutusta suhteessa saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Hiilitulli ei kuitenkaan poistaisi ilmaisjaon tarvetta kokonaan, koska hiilitulli parantaa EU-tuottajien kilpailukykyä vain EU:n sisällä, ei globaalisti. Johtopäätös on, että ilmaisjaon jatkoa tulisi tarkastella siltä kannalta, kuinka paljon hiilitullilla pystytään puuttumaan samoihin ongelmiin, joilla ilmaisjakoa perustellaan, ja vähennettävä ilmaisjakoa tässä suhteessa. Tutkielmassa käsitellään myös ilmaisjaon roolia päästövähennysten saavuttamisen kannalta ja eritellään sitä, missä määrin ilmaisjako toteuttaa saastuttaja maksaa -periaatetta. Ilmaisjaon soveltuvuutta ja vaikutuksia käsitellään arviointi- ja ohjauskeinotutkimuksen avulla hyödyntäen lainopin menetelmiä. Tulosten perusteella päästökauppadirektiiviä ei voi sanoa saastuttaja maksaa -periaatteen mukaiseksi, mutta tämä on perusteltavissa EU-oikeudellisella suhteellisuusperiaatteella, direktiivin kilpailukykyä koskevalla alatavoitteella ja hiilivuodon riskillä. Havainto ei kuitenkaan päde suoraan lentoliikenteeseen, jonka ilmaisjakoa ei voi perustella kilpailukyvyllä ja hiilivuodolla samalla tavalla kuin laitosten tapauksessa. Mitä tulee päästökauppadirektiivin tavoitteisiin, ilmaisjakoa voi tutkielman perustella pitää niiden mukaisena. Ilmaisia päästöoikeuksia runsaasti saavilla aloilla päästövähennykset ovat kyllä olleet muita aloja vähäisempiä, mutta ilmaisjako ei ole vesittänyt päästövähennyksiä, vaan ne on toistaiseksi ylitetty. Lisäksi hiilivuoto voisi vaarantaa päästövähennykset.

Avhandlingen behandlar EU-rättens allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt och denna horisontella direkta effekts förhållande till rättssäkerhetsprincipen. I sin dom i Mangold gav EU-domstolen horisontell direkt effekt till principen om förbud mot åldersdiskriminering, vilket var början på allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt. Denna dom har utsatts för mycket kritik och diskussion både i rättslitteraturen och bland EU-domstolens generaladvokater. EU-domstolen har i senare domar fastslagit att principen om förbud mot åldersdiskriminering på grund av ålder kan ha horisontell direkt effekt. Även vissa andra allmänna rättsprinciper har getts horisontell direkt effekt i EU-domstolens praxis. Kriteriet för att allmänna rättsprinciper ska kunna ha horisontell direkt effekt är att de i sig själva ska ge en rättighet för enskilda som de kan åberopa gentemot andra enskilda. Sedermera verkar EU-domstolen ha övergått till att ge Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna horisontell direkt effekt i stället för allmänna rättsprinciper. Det återstår att se om praxisen gällande allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt fortfarande kommer tillämpas i framtiden och om några andra allmänna rättsprinciper kommer ges horisontell direkt effekt. I avhandlingen behandlas Ajos-avgörandet i stor utsträckning. I Ajos kom EU-domstolen fram till att den nationella lagen, eller åtminstone den nationella domstolens fasta tolkning av lagen, inte var förenlig med principen om förbud mot åldersdiskriminering och att den nationella domstolen således skulle underlåta att tillämpa den nationella bestämmelsen som strider mot unionsrätten. Det intressanta med Ajos är att den nationella domstolen slutligen inte följde EU-domstolens dom. I en av sina tolkningsfrågor frågade den nationella domstolen om man kunde ge företräde åt rättssäkerhetsprincipen och principen om skydd för berättigade förväntningar och tillämpa den nationella bestämmelsen trots att den var i strid med principen om förbud mot diskriminering på grund av ålder. EU-domstolen ansåg att man inte kunde göra detta. Rättssäkerhetsprincipen och den med den tätt sammanhängande principen om skydd för berättigade förväntningar är också viktiga allmänna rättsprinciper inom EU. I avhandlingen behandlas allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt i förhållande till rättssäkerhetsprincipen för att bedöma hur förenlig denna direkta effekt är med principen. Som utgångspunkt i bedömningen används indelningen av rättssäkerhet i formell rättssäkerhet (förutsebarhet) och materiell rättssäkerhet (acceptabilitet). Vid en första anblick är allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt problematisk ur rättssäkerhetssynpunkt, eftersom det finns flera aspekter som försämrar förutsebarheten för enskilda. Denna horisontella direkta effekt är dock inte lika problematisk med tanke på materiell rättssäkerhet, eftersom den till exempel leder till att grundläggande rättigheter får genomslag och bättre skydd, vilket kan anses öka acceptabiliteten eller godtagbarheten för avgörandenas slutresultat. Ur EU-rättens synvinkel är inte heller den horisontella direkta effekten för allmänna rättsprinciper så oförutsebar som det först verkar. Avhandlingens slutsats är att praxisen inte nödvändigtvis är så problematisk ur rättssäkerhetsynvinkel som man inledningsvis kunde anta.

Tutkielma tutkii EU-instituutioiden ideoita Kreikan kolmannesta tukipaketista kesällä 2015. Tutkielma tuottaa uutta tietoa EU:n instituutioiden koordinoivassa sfäärissä liikkuvista ideoista. Koordinoivassa sfäärissä esiintyy diskurssi sellaisten toimijoiden välillä, joilla on yhtäläinen pääsy poliittiseen päätöksentekoon. Eurokriisin kohdalla koordinoivaa sfääriä on tutkittu vähän. Valtaosa aiemmasta tutkimuksesta onkin keskittynyt median käyttämiin diskursseihin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata EU-instituutioiden koordinoivaa diskurssia Kreikan kolmannesta tukipaketista. Tutkielman teoreettinen viitekehys on Vivien Schmidtin diskursiivinen institutionalismi ja menetelmä Norman Fairclough’n poliittinen diskurssianalyysi. Schmidtillä ja Fairclough’lla on yhtäläinen käsitys diskursseista toimintaa rajoittavina ja toisaalta sitä tuottavina. Schmidtin mukaan ideoiden pysyvyys riippuu koordinoivan diskurssin ja kommunikatiivisen diskurssin kyvystä viestiä ideoita eri yleisöille. Kommunikatiivisessa sfäärissä legitimoidaan ideoita suurelle yleisölle. Ideat jakautuvat filosofiseen, ohjelmoivaan ja policy-tasoon, joista vahvin on filosofinen taso. Sillä olevat ideat ovat perustavanlaatuisia käsityksiä maailman toiminnasta, kun taas ohjelmoivan ja policy-tason ideat saattavat muuttua herkemmin. Fairclough’n poliittinen diskurssianalyysi tutkii poliittisissa tilanteissa tapahtuvaa argumentaatiota. Se pureutuu puhujan premisseihin ja kuvaa niiden avulla puhuja argumenttia. Poliittinen diskurssianalyysi kiinnittää myös huomiota tapaan, jolla tekstit tuotetaan. Tämä on hyödyllinen piirre tutkimuksen kannalta, sillä EU-instituutiot tuottavat tekstejä eri tavoin ja toisaalta Schmidtin teoriaa on arvosteltu siitä, että se keskittyy liikaa toimijoihin instituutioiden kustannuksella. Aineistona tutkimuksessa käytetään EU-instituutioiden tuottamia asiakirjoja ja yhtä keskustelua, jotka koskevat Kreikan kolmannen tukipaketin myöntämistä. Aineistoa on mukana Euroopan parlamentilta, ministerineuvostolta ja komissiolta. Aineisto on julkisesti saatavilla internetissä. EU-instituutioiden koordinoiva diskurssi Kreikan kolmannesta tukipaketista on komission ja ministerineuvoston osalta vahvaa, mutta parlamentin osalta ei. Monet aiemman tutkimuksen löydöksistä toistuvat, mutta menetelmän ansiosta aineistosta löytyy paljon uutta, esimerkiksi parlamentin vahvasti esillä pitämät eurooppalaisuuden, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvot. EU-instituutioille yhteiset premissit ovat sääntöjen noudattamisen tärkeys sekä ajatus siitä, että Kreikan kriisi on ratkaistava EU:ssa yhdessä.

Euroopan unionia syytetään usein demokratiavajeesta eli demokraattisen vastuun puutteesta kansalaisia kohtaan. Demokratiavaje merkitsee kansalaisista etääntymistä, yhteisen ja koherentin politiikan puuttumista ja usein myös julkisuusvajetta eli päätöksenteon ja kansalaiskeskustelun läpinäkymättömyyttä. Ylikansallisen eurooppalaisen julkisuuden esteinä voidaan nähdä eurooppalaisten suuri diversiteetti, kuten erilaiset identiteetit ja lukuisat eri kielet. Tutkielma pyrkii vastaamaan siihen, miten Euroopan komission viestintästrategiassa esiintyvät eurooppalaisen julkisuuden ideaalit toteutuvat Instagramissa. Komission viestintästrategia ihannoi habermasilaisia keskustelun ideaaleja korostaen demokraattisen kansalaiskeskustelun tärkeyttä. Se esittelee kunnianhimoisia tavoitteita siitä, kuinka nousevassa eurooppalaisessa julkisuudessa kansalaisten ääni pääsee kuuluviin ja komissaarit voivat olla suorassa vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa. Instagram on valikoitunut tutkimuksen kohteeksi siksi, että se on yksi maailman suosituimmista sosiaalisista medioista ja erityisesti nuorten käyttäjien suosiossa. Instagramia on tutkittu vain vähän organisaatioviestinnän ja poliittisen viestinnän alustana, ja valtaosa tutkimuksesta on painottunut yksittäisiin käyttäjiin. Tutkielmassa havaitaan, että Instagramissa ei juuri synny aitoa kansalaiskeskustelua: suurin osa kommenteista ei tuo keskusteluun lisäarvoa eikä komissio itse ole aktiivisesti keskustelussa mukana. Aineisto osoittaa, että komission strategiassa esiintyviä habermasilaisia ideaaleja on vaikea toteuttaa käytännössä, eivätkä ne välttämättä sovi sosiaalisten medioiden toimintaympäristöön. Kansalaisten tavoittaminen sekä rationaalisen keskustelun puute ovat edelleen Euroopan julkisuusongelman ytimessä. Tutkielma ehdottaa, että julkisuutta tulisi kenties ymmärtää uusilla tavoilla Habermasin kritiikin kautta esimerkiksi Mckeen postmodernin julkisuusteorian tai Mouffen kiistelevä moniarvoisuuden kautta.

Tutkielmani päätavoite on tutkia välttelevien vastausten käyttöä parlamentaarisessa kontekstissa. Tutkimukseni kohdehenkilö on Iso-Britannian entinen pääministeri David Cameron ja materiaali sijoittuu ajallisesti keväälle ja kesälle 2016. Tutkimusmateriaalini on kerätty Hansard-korpuksesta ja koostuu 112 pääministerin kyselytuntien kysymys–vastaus -parista, jotka käsittelevät aiheeltaan Iso-Britannian EU-jäsenyyttä ja sitä koskevaa vuoden 2016 kansanäänestystä. Tavoite on tutkia, kuinka paljon välttelyä Cameronin vastauksissa esiintyi. Oletukseni on, että Cameronin välttelevät vastaukset lisääntyvät kansanäänestyksen ajankohtaa lähestyttäessä. Työni tutkimustausta koostuu välttelyn ja kohteliaisuuden teorioista, jotka keskittyvät erityisesti poliittiseen ja parlamentaariseen kontekstiin. Käyttämäni viitekehyksen on kehittänyt Parameswary Rasiah (2009) ja metodi on kehitetty nimenomaan välttelevien vastausten analysoimiseen parlamentaarisessa kontekstissa. Tutkimukseni ohessa testataan ja arvioin Rasiahin metodin soveltuvuutta valitsemani aineiston analysointiin. Tutkielmassani esittelen Rasiahin metodin eri vaiheet ja sovellan niitä omaan aineistooni. Tutkin materiaalia sekä kokonaisuutena että aikajanojen kautta saadakseni paremman kuvan siitä, miten kysymys- ja vastaustyyppien määrät kehittyivät ajanjakson aikana. Rasiahin metodi soveltuu hyvin aineistoni tutkimiseen, mutta menetelmä vaatii muutamia lisäyksiä, jotta kysytyistä kysymyksistä saadaan parempi kuva. Kysymysten tarkempi tarkastelu auttaa hahmottamaan syitä vastausten laadun taustalla. Koen tämän tärkeäksi osaksi välttelevien vastausten tutkimusta, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kysymysten laatu vaikuttaa vastausten laatuun. Tulokset osoittavat, että 44,6 % aineiston vastauksista ovat vältteleviä. Suurin osa Cameronin välttelystä on vahvuudeltaan lievää tai keskitasoista, vahvasti vältteleviä vastauksia löytyy aineistosta vain yksi. Cameron jättää kokonaan reagoimatta 11 kysymykseen. Cameronin käyttämän välttelyn määrä ei kasva ajan kuluessa, toisin kuin oletin. Aiemmat välttelevien vastausten tutkimukset ovat osoittaneet, että jos kysymykseen sisältyy kasvoja uhkaava puheakti (face-threatening act), on todennäköistä, että vastaus on välttelevä. Tutkimukseni tulokset tukevat tätä väitettä. Välttelevien vastausten analysoinnin merkitys pääministerin kyselytunnin kontekstissa kiteytyy kyselytunnin tarkoitukseen ja merkityksellisyyteen. Yksi kyselytunnin tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa, että hallitus kantaa vastuun toimistaan. Jos hallituksen päämies ei kuitenkaan vastaa hänelle osoitettuihin kysymyksiin, se heikentää pääministerin kyselytuntien merkityksellisyyttä.

Avhandlingen behandlar världsmarknadspriset på socker och de faktorer som påverkar prisbildningen. Målet med avhandlingen är att identifiera och kvantifiera olika förklarande faktorers påverkan på världsmarknadspriserna på socker. Speciell tyngdpunkt läggs på EU:s sockerordning, dess reformering år 2006 samt dess möjliga inverkan på sockerpriserna. Som avhandlingens teoretiska referensram används pristeori ur lantbrukets synvinkel och som empirisk undersökningsmetod tillämpas ekonometrisk estimering. Världsmarknadspriserna för socker har fluktuerat väsentligt de senaste 40 åren. Speciellt det senaste decenniet har prisernas volatilitet ökat och stundvis nått de högsta nivåerna på 30 år. Bakom denna ökning i volatilitet och ökning i prisnivå finns många olika faktorer. I litteraturen nämns balansen mellan utbudet och efterfrågan, den ökande konsumtionen av bioetanol och politisk styrning som orsaker till den senaste tidens utveckling. Även makroekonomiska fenomen så som valutakurser och energipriser lyfts fram. Av de politiskt styrda marknaderna har EU:s sockermarknad varit den som genomgått en av de största förändringarna de senaste åren. I och med reformen av EU:s sockerordning år 2006, sänktes referenspriset på vitt socker med 36 procent. Tillsammans med sänkningar i referenspriserna och nedskärningar i produktionskvoterna minskade produktionen i EU med upp till sex miljoner ton. Detta förvandlade EU till en nettoimportör, från att tidigare varit en nettoexportör. Reformen har i diskussionspapper lyfts fram som en orsak till de stigande priserna de senaste åren. Utgående från litteraturgenomgången, som bestod av böcker, vetenskapliga artiklar och diskussionspapper, samt tidigare studier byggdes flera ekonometriska modeller för att förklara prisbildningen på råsocker. Som undersökningsmaterial användes statistisk data för olika påverkande faktorer från åren 1971-2011. Både linjära och log-linjära modeller användes för att estimera och kvantifiera de olika faktorernas inverkan på råsockerpriserna. Resultaten visar att mängden socker som finns i lager i slutet av året påverkar sockerpriserna negativt. En ökning av lagervärdet med 10 procent innebär en minskning i priset med 13,2 procent. Enligt resultaten innebär en förstärkning av dollarns värde, jämfört med euron, att sockerpriserna sjunker. Då dollarn förstärks med 10 procent innebär det en minskning i sockerpriset med 14,3 procent. Oljepriset påverkar sockerpriserna positivt med en fördröjning på ett år. Ett 10 procent högre oljepris föregående år medför en höjning av sockerpriset med 4,2 procent. Inget samband mellan EU:s sockerreform och sockerpriset kunde dock fastlås i avhandlingen.