Browsing by Subject "Foucault"

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka peruskoulussa on onnistuttu tukemaan translapsia ja -nuoria sekä tuomaan näkyviin niitä tapoja, joilla peruskoulussa voidaan tukea myös jatkossa heitä. Tranlasten ja -nuorten vanhemmat ovat kokeneet tarvetta saada opettajille ajantasaista tietoa translasten ja -nuorten huomioimisesta peruskoulussa ja siitä, kuinka translapsia ja -nuoria voitaisiin tukea koulussa parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielman kirjoitushetkellä ei ole olemassa valtakunnallisia suosituksia tai virallista ohjeistusta kouluihin trans-lasten ja -nuorten koulupolun tukemisesta konkreettisin keinoin. Tutkielmaani varten pyysin translasten ja -nuorten vanhempia vastaamaan sähköiseen kyselylomakkeeseen, kuinka peruskoulussa on tuettu heidän lapsiaan ja nuoriaan. Kyselyyn vastasi 23 vanhempaa. Yksi vastauksista oli asiaton. Hyödyntämistäni 22 vastauksesta kahdeksan vastaajan nuori oli yläkouluikäinen ja 14 vastaajan lapsi oli alakoulussa. Tarkastelen tutkielmani tuloksia Foucault’n (1975) vallananalyysin kautta sekä cis- ja hete-ronormatiivisuuden vaikutuksia translasten ja -nuorten vanhempien kokemuksiin koulun antamasta tuesta heidän lapsilleen ja nuorilleen. Translasten ja -nuorten huomioiminen peruskouluissa on pääosin onnistunutta tutkielmani tulosten perusteella. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että osa opettajista oli loukannut tai mitätöinyt lapsen tai nuoren sukupuolikoke-muksen ja tasa-arvolain tavoitteet jäivät toteutumatta. Tutkielmani tuloksista kävi ilmi, että noin 36 % vastaajien lapsista koki, ettei heidän sukupuolikokemuksensa tullut nähdyksi koulussa. Joidenkin opettajien asenteet ja tietotaito sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta eivät olleet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain mukaisia. Erityi-nen huomio aineistostani oli, että translapsia ja -nuoria tukevat käytänteet ovat mahdollisia toteuttaa ilmaiseksi tai hyvin pienellä taloudellisella panostuksella. Sukupuolivähemmistöjen huomioiminen ja tasa-arvoisen sekä yhdenvertaisen koulupolun mahdollistaminen kouluissa on jäänyt tutkielmani perusteella osittain toteutumatta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että translapset ja -nuoret saavat epätasa-arvoista kohtelua koulussa riippuen koulusta ja opettajasta. Yhtenäistä linjaa sukupuolivähemmistöjen huomioimiseen kouluissa ei vielä ole. Opettajien ja muun henkilökunnan akateemiseen tutkimukseen pohjaavalle koulutukselle on selkeästi tarvetta. Myös asennekasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä sukupuolen moninaisuudesta tarvitaan. Normikriittistä työtä on tehtävä järjestelmällisesti, jotta cisnormatiiviset rakenteet saadaan näkyviksi ja niitä voidaan alkaa muuttamaan. Kouluterveyskyselyt 2017 ja 2019 tukevat tut-kielmani tuloksia translasten ja -nuorten tuen tarpeesta peruskoulussa ja kertovat karua kieltä sukupuolivähem-mistöön kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.

Tässä tutkielmassa luodaan uudenlaisia käsityksiä ja valtateorioita, joiden kautta valtapositioita voidaan ymmärtää paremmin 2000-luvun eriasteisesti digitalisoituneessa maailmassa. Digitalisaatio on muuttanut merkittävästi ihmisten välistä vuorovaikutusta moniulotteisemmaksi ja nopeammaksi, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, miten valtasuhteet rakentuvat ja muuttuvat. Digitalisaatiolla on todistetusti positiivisia vaikutuksia ihmisten ja yhteiskuntien kehitykseen, mutta se omaa myös negatiivisia ulottuvuuksia. Digitalisaation vaikutukset valtasuhteisiin ja ihmisiin korostuvat erityisesti yhteiskunnissa, joita leimaavat eriarvoisuus, konfliktit ja yhteiskunnallinen epävakaus. Digitalisaatio ei noudata fyysisiä rajoja vaan se on globaali ilmiö, jonka taustavoimana vaikuttavat kuitenkin ylikansalliset kaupalliset yritykset, jotka toimivat omien kaupallisten tavoitteidensa ohjaamina, mikä itsessään on ongelmallista. Tämän tutkielman keskeinen argumentti on, että digitalisaatiolla ja globalisaatiolla on merkittävä vaikutus ihmisten välisten valtasuhteiden muodostumiseen ja konteksteihin monella eri tavalla. Yhteiskunnallisesta perspektiivistä digitalisaation vaikutusten ja koheesion tutkiminen on tärkeää, sillä digitalisaation ja uusien viestintävälineiden saatavuus vaikuttaa merkittävästi kehittyvien yhteiskuntien rakenteisiin ja valtasuhteisiin. Tutkielmassa käsitellään miten John Locken, Michel Foucault’n ja Manuell Castellsin tunnetut teorioita vallasta, vuorovaikutussuhteista ja yhteiskunnista ovat sovellettavissa 2000-luvun digitalisoituneeseen maailmaan. Kehittyvissä ja autoritäärisissä valtioissa sosioekonominen kehitys, eriarvoisuus, digitalisaatio ja disinformaatio muodostavat haastavan kokonaisuuden valtapositioiden tutkimuksen kannalta, koska valtaa ja vuorovaikutussuhteita on vaikea havaita tai ymmärtää. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa digitalisaatio asettaa haasteita positiivisten vaikutustensa vastapainoksi, sillä samoja välineitä käytetään yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, mutta eri motiivein. Tässä tutkielmassa havaitaan, että edellä mainittujen tutkijoiden teoriat ovat hyvä perusta uudelle valtateorialle ja valtatutkimukselle digitalisaation aikakaudella. Locken teoriat legitimiteetistä ja oikeutuksesta kansalaisten ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa ovat edelleen relevantteja kehittyvien yhteiskuntien kansanousujen taustalla. Foucault’n teoriat vallan moniulotteisuudesta ja vastavallasta korostuvat digitalisaation aikakaudella, mutta ne sisältävät uusia haasteita mm. anonymiteetin vuoksi. Castellsin voidaan mieltää jatkavan Foucault’n teoriaa siten, että digitalisaatio ja globalisaatio hajauttavat valtaa fyysisiä rajoja rikkoen ja uusia verkostoja muodostaen. Arabikevään tapahtumat ovat kuitenkin konkreettinen esimerkki digitalisaation ja internetin vaikutuksesta kansannousuihin, joissa vallan moniulotteisuus ei noudata perinteisiä rakenteita ja joissa toisaalta kaupallisilla tahoilla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Digitalisaatio voi auttaa vallankumouksissa, mutta se ei vielä pysty luomaan uusia tai parempia ja demokraattisempia instituutioita. Jotta näitä ilmiöitä voidaan tutkia ja ymmärtää paremmin 2000-luvulla, tarvitaan uusia valtateorioita ja lähestymistapoja, jotka huomioivat digitalisaation vaikutukset. Lopuksi tässä tutkielmassa muodostan aiempien teorioiden ja arabikevään tapahtumien kautta perustan digitalisaation valtateorioille sekä valotan jatkotutkimuksen merkitystä.

Goals Goal of this study is to analyze the rationality guiding the Finnish educational policy, especially the reformation programs of basic education. In previous studies it has been shown, that the texts guiding these reformations are less and less about school as an institution, and that the national educational discourse is more about the abstract individual subject, learning and idealistic goals detached from the everyday context of school life. In this study the goal was to find out what kind of rationality lies underneath the basic education reforms from the viewpoint of the context – the world – and the goal of education – the man. Method The method of this study is based on the foucauldian analysis of governmentality, which is a form of discourse analysis. Rationality was divided in three different levels of analysis – epistemic, rhetoric and moral analysis. Research material, altogether 11 pages, was chosen from a publication of the Future Affairs Committee of Finnish Parliament called Uusi oppiminen “The New Learning” and it included the publications’ introductory chapter and the first part of chapter 1. Results As a result of the analysis it was shown, that the rationality guiding the Finnish basic education reforms is based on a view of a rapidly changing world, to which school reforms must react without delay. In order to produce compatible, flexible, eagerly educable people with required ITC-skills the school must be reformed in a way that makes pupils’ development possible in the areas of autonomy, self-guidance and leadership. The role of the teacher becomes an instructor, and in the active center of the scool work is the pupil. Similar principles as in the previous studies is shown – individualization and decontextualization – was also found.

Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen vammaisuuden käsitteen muodostumista sekä teoreettisesti että käytännön esimerkin avulla: analysoimalla Sanna Marinin hallituksen ohjelman Osallistava ja hyvinvoiva Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta (2019) vammaisia koskevia kirjauksia foucault’laisen diskurssianalyysin avulla. Työni kuuluu soveltavan filosofian alaan ja sen teoreettinen viitekehys on kriittisessä feministisessä vammaistutkimuksessa. Työssäni keskityn erityisesti vammaistutkija Shelley Tremainin tulkintoihin Michel Foucault’n (1926 – 1984) kirjoituksista. Niitä hyödyntäen Tremain muodostaa näkemyksensä vammaisuudesta dispositiivina eli historiallisesti syntyneiden diskurssien ja yhteiskunnallisten käytäntöjen muodostamana kokonaisuutena. Pro gradu -tutkimuksessani kuvaan vammaisuuden dispositiivin toimintaa eri näkökulmista. Ensimmäisessä osassa tutkin vammaisuuden dispositiivia yleisellä tasolla. Erittelen vammaisuuden käsitteen muodostumisen taustalla vaikuttavia diskursseja. Analysoin, mitä tarkoitetaan väitteellä, että henkilö on vammainen, ja mitä kyseinen määrittely kertoo laajemmin normaalina ja normatiivisena pidetystä. Esitän Tremainin performatiiviseen vammaiskäsitykseen vedoten, kuinka ymmärrys vammaisuudesta on sidottu aina vallitsevaan kulttuuriin ja historialliseen ajanjaksoon sekä kyseisen ajan tuottamiin vammaisuutta ja vammaisia henkilöitä koskeviin esityksiin. Tutkimukseni toisessa osassa analysoin vammaisuuden dispositiivin toimintaa yksityiskohtaisemmalla tasolla eli tutkimalla Marinin hallitusohjelman vammaisia käsitteleviä diskursseja. Esitän, että hallitusohjelmasta on löydettävissä ainakin kahdenlaisia vammaisuutta koskevia diskursseja, joiden molempien tavoitteena on lisätä vammaisten yhteiskunnallista osallisuutta toisistaan poikkeavin tavoin: aktiivisena työelämätoimijana tai yhdenvertaisena kansalaisena. Lopuksi arvioin, millaisia identiteettimahdollisuuksia kyseiset diskurssit avaavat subjektiviteettiaan muodostavalle, vammaiseksi luokitellulle yksilölle.