Browsing by Subject "Identiteetti"

Koulukotinuoria on tutkittu pääosin ongelmakeskeisesti. Sen sijaan hyvin pärjänneiden koulukotinuorten tutkimus on jäänyt vähäiseksi, ja positiivista elämänpolkua tukevat tekijät tunnetaan melko heikosti. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan tähän ongelmaan. Aihetta lähestytään tarkastelemalla hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeiden entisten koulukotinuorten elämäntarinoita, ja niissä esiintyvää toimijuutta sekä toimijuuden muotojen kehitystä. Työn teoreettinen viitekehys koostuu narratiivisesta lähestymistavasta sekä toimijuutta koskevista teorioista. Tutkielman aineiston muodostaa 13:n hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeen koulukotinuoren elämäntarinahaastattelut. Tarinoita lähestytään narratiivisen konstruktivistisen menetelmän avulla. Tarkoituksena on tutkia, kuinka koulukotinuoret itse ymmärtävät ja selittävät elämäntapahtumiaan, ja millaisia merkityksiä he antavat niille. Haastattelut analysoidaan hahmottaen tarinoiden käännekohdissa esiintyvää toimijuutta erikseen kolmesta eri elämänvaiheesta. Myös käännekohdissa esiintyviä identiteettisiirtymiä analysoidaan toimijuuden kuvaajina. Tulokset osoittavat, että koulukotinuorten elämäntarinoissa esiintyy kahta eri toimijuustyyppiä. Nämä toimijuustyypit ovat ykköstyypin toimijuus, eli yksilön kyky osallistua toimintaan sekä ymmärtää oman toimintansa tavoitteet, sekä kakkostyypin toimijuus, eli subjektin itsenäinen toiminta ympäröivissä rakenteissa. Elämäntarinoissa esiintyy myös näiden kahden toimijuustyypin yhdistelmä. Ykköstyypin toimijuutta esiintyy useimmiten koulukodin aikaisessa elämänvaiheessa, kakkostyypin toimijuutta koulukotia edeltävässä elämänvaiheessa ja toimijuustyyppien yhdistelmää koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa. Toimijuustyypit eroteltiin lisäksi alakategorioihin sen perusteella, että kenen intressejä niissä palveltiin. Koulukotinuorten elämäntarinat voitiin myös jaotella kahteen erilaiseen tarinakategoriaan toimijuuden muotojen kehityksen perusteella. Näitä olivat sopeutumistarina ja itsenäisen toimijan tarina. Sopeutumistarinassa toimijuus esiintyi ennen koulukotia kapinointina, mutta koulukodin aikana se muuttui sopeutumiseksi ja myöhemmin koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa vastuullisen aikuisen toiminnaksi. Itsenäisen toimijan tarinassa kertojat palvelivat omia intressejään läpi tarinan, mutta luopuivat kapinallisen nuoren identiteetistä koulukodin aikaisessa tai koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa. Tutkielman tulosten perustella hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeet entiset koulukotinuoret muodostavat omista kokemuksistaan eheän elämäntarinan. Se auttaa heitä kokemaan elämän merkitykselliseksi, yhtenäiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Tarinoissa korostetaan sitä, kuinka vaikeista olosuhteista huolimatta oltiin päästy hyvään nykytilanteeseen. Tulosten perusteella koulukoti ei ainoastaan rajoita nuorten toimijuutta, vaan mahdollistaa yksilön autonomisen ja vapaaehtoisen toiminnan. Tämä näkyy muiden intressejä palvelevan ykköstyypin toimijuuden yleistymisenä, joka merkitsee esimerkiksi kykyä tahdonvoiman hyödyntämiseen sekä itsesäätelyyn. Koulukotinuoret liikkuivat myös usean eri identiteetin rajapinnoilla elämäntarinan tasolla tarkasteltuna. Tämä kuvastaa heidän elämänkulullista toimijuuttaan, eli kykyä vaikuttaa omaan elämään pitkällä aikatähtäimellä.