Browsing by Subject "Ilmastonmuutos"

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan vakavin ongelma. Tämä ongelma ja se, mitä sen hillitseminen vaatii, on jo pitkään tiedostettu tieteellisen tutkimuksen piirissä. Poliittiset ratkaisut asiaan liittyen ovat kuitenkin edenneet hitaasti. Suomen eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2019 ilmastonmuutos oli ehkä ensimmäistä kertaa eduskuntavaalien historiassa keskeisin vaaliteema, herättäen runsaasti mediakeskustelua vaalien ympärillä. Kyseessä olivat myös maailman ensimmäiset merkitykselliset vaalit, jotka käytiin YK:n alaisen ympäristöpaneeli IPCC:n niin sanotun puolentoista asteen raportin lokakuussa 2018 tapahtuneen julkaisun jälkeen, joka tekee vaaleista kansainvälisestikin mielenkiintoisen tapauksen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan ilmastonmuutoskeskustelua suomalaisessa mediassa eduskuntavaalien 2019 ympärillä syksyllä 2018 sekä keväällä ja kesällä 2019. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmastonmuutosta käsitteleviä artikkeleita Helsingin Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Perussuomalainen-lehdessä. Tutkimuksessa tarkastellaan, ketkä artikkeleissa olivat äänessä, minkä aiheiden kanssa ilmastonmuutosta käsiteltiin ja minkälaisia niin sanottuja oikeuttamismaailmoja keskustelussa käytettiin. Ilmastonmuutoskeskustelun analyysiin luodaan luokittelujärjestelmä, ja keskustelussa esiintyviä argumentteja analysoidaan yhdistäen kyseistä luokittelujärjestelmää laadulliseen sisällönanalyysiin ja oikeuttamisanalyysiin. Tutkimuksen mukaan keskustelussa oli äänessä runsaasti erilaisia toimijoita, erityisesti poliitikkoja, toimittajia ja monien eri alojen asiantuntijoita. Ilmastonmuutosta käsiteltiin keskustelussa laajasti eri aiheiden kuten eduskuntavaalien, maa- ja metsätalouden sekä energiantuotannon yhteydessä, ja erityisesti niin sanottuja ekologian, kansalaisuuden sekä teollisuuden oikeuttamismaailmoja käyttäen. Tutkimuksen ensimmäinen päätulos on, että vaaleja ympäröineessä mediakeskustelussa ihmislähtöisen ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja siitä, että se edellyttää joitain poliittisia toimenpiteitä, oli laaja konsensus tai jopa hegemonia. Tätä konsensusta kohtaan esiintyi kuitenkin myös kritiikkiä, eikä ilmastonmuutoksen edellyttämien toimenpiteiden sisällöstä ollut konsensusta. Tutkimuksen toinen päätulos on, että IPCC:n puolentoista asteen raportilla oli vaikutusta ilmastonmuutoskeskusteluun eduskuntavaalien 2019 ympärillä. Tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin suomalaisen ilmastonmuutoskeskustelun ja ilmastonmuutoksen politiikan luonnetta, joka on tärkeää, koska ilmastonmuutoksella on 2020-luvulla ja todennäköisesti myöhemminkin valtava vaikutus myös yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Ilmastonmuutos on viime vuosina noussut yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi ja ilmiön vakavuus on tunnistettu. Aihe puhuttaa myös lapsia, ja tarve systemaattisesti toteutetulle ilmastokasvatukselle kouluissa on noussut esiin. Tämän opinnäytteen tavoitteena on selvittää, millaisia opetusmenetelmiä alakoulun ilmastokasvatuksessa on hyödynnetty. Toiseksi kandidaatin tutkielmani pyrkii analysoimaan sitä, miten toimijuuden ja osallisuuden näkökulmat ovat läsnä tutkimusartikkeleista löytyneissä opetusmenetelmissä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ilmastokasvatus on usein puutteellista tai kapea-alaista eikä opettajilla ja kasvattajilla ole yhteisymmärrystä siitä, mitkä opetusstrategiat ovat tehokkaimpia ilmastokasvatuksen toteuttamisessa. Tämä kandidaatin tutkielma pyrkii selvittämään, millaisia opetusmenetelmiä alakouluikäisille suunnatussa ilmastokasvatuksessa voi käyttää, ja miten oppilaan toimijuutta ja osallisuutta on edistetty ilmastokasvatuksessa. Opinnäyte toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona toimivat tieteelliset vertaisarvioidut artikkelit, joissa on tutkittu alakoulun ilmastokasvatusta. Kaikki artikkelit on julkaistu vuosien 2009-2019 aikana. Tiedonhankinnassa käytettiin yksittäisiä hakusanoja ja hakusanojen yhdistelmiä. Tutkimusartikkeleiden analyysi osoitti, että ilmastokasvatuksessa voidaan hyödyntää hyvin erilaisia opetusmenetelmiä. Sosio-konstruktivistiset opetusmenetelmät nousivat aineistosta esiin ja ne nähtiin yhtenä tehokkaimpana tapana opettaa ilmastonmuutokseen liittyviä tietoja, taitoja ja asenteita. Oppilaiden osallisuus ja toimijuus nousivat esiin osassa tutkituista opetusmenetelmistä, mutta eivät kaikissa. Aineiston pieni koko heikentää tutkimustulosten yleistettävyyttä. Tarvitaan lisää opetusmenetelmiä vertailevia tutkimuksia, jotta voidaan selvittää, mitkä menetelmät sopivat parhaiten ilmastokasvatukseen alakoulussa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ilmastokasvatukseen liittyvän oppimateriaalin ja opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa, sekä opetusmenetelmien valinnassa alakoulun ilmastokasvatuksessa.

Tarkastelen pro gradu -työssäni ilmastonmuutosta koskevaa yhteiskunnallista keskustelua yksilön vastuun ja vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta. Aineistoni muodostuu aihetta käsittelevistä sanomalehtikirjoituksista Helsingin Sanomissa vuonna 2019. Yhteensä tarkastelussa on mukana 339 kirjoitusta. Tutkin, millä tavoin kyseisissä sanomalehtiteksteissä representoidaan yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia ilmastonmuutokseen. Erottelen ilmastonmuutosjulkisuuden representaatioista diskurssianalyysin avulla useita itsenäisiä merkitysjärjestelmiä eli diskursseja, jotka merkityksellistävät yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia eri tavoin. Aineistosta esiin nousevat merkitysjärjestelmät eli diskurssit ovat vapaaehtoisten valintojen diskurssi, sääntelydiskurssi, poliittisen vastuun diskurssi sekä erilaiset vastuun kyseenalaistamisen diskurssit. Vapaaehtoisten valintojen diskurssi korostaa yksilön vastuuta omista kulutusvalinnoistaan. Tässä diskurssissa yksilö representoidaan vastuullisena ja ekologisesti motivoituneena kuluttajana, joka tekee kestäviä valintoja. Kuluttajavalinnat toimivat markkinavoimien lailla ja ohjaavat yrityksiä ekologisempaan tuotantoon. Vapaaehtoisten valintojen diskurssissa oletetaan, että tieto ympäristövaikutuksista ohjaa yksilön valintoja. Sääntelydiskurssissa ei kielletä yksilön vastuuta ilmastotoimiin, mutta päättäjien vastuu korostuu: heillä on vastuu yksilön valintojen mahdollistamisesta. Sääntelydiskurssin mukaan kestävät kulutusvalinnat vaativat ohjausta ja sääntelyä. Tarvittava muutos on mittakaavaltaan niin suuri, että pelkät kuluttajien vapaaehtoiset valinnat eivät riitä. Poliittisen vastuun diskurssissa yksilö on kansalainen, jonka ensisijainen vastuu ja vaikuttamismahdollisuus ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi on poliittinen vaikuttaminen. Tässä diskurssissa ilmastonmuutos representoidaan rakenteellisena ongelmana, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan laajamittaisia järjestelmätason toimia ja poliittista päätöksentekoa. Kyseenalaistamisen diskurssit pyrkivät kyseenalaistamaan vastuun ilmastonmuutoksesta monin eri tavoin. Vapaaehtoisten valintojen diskurssi nousee aineistossa ilmastonmuutoskeskustelun hallitsevaksi yksilön vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia representoivaksi merkitysjärjestelmäksi. Diskurssilla voi olla vaikutusta siihen, minkälaiset politiikkatoimenpiteet nähdään keskeisinä.