Browsing by Subject "Kiina"

The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen maakuvaa Kiinassa. Kiina on vuosina 2016-2018 yksi Suomen maakuvatyön fokusmaista, ja tutkielman tavoitteena onkin tarkastella maakuvatyön vaikutusten nykytilaa sekä tunnistaa Suomen vahvuuksia Kiinassa. Tutkimus toteutettiin laajana 1004 vastaajan verkkokyselynä kuudessa kiinalaisessa suurkaupungissa. Kysely tehtiin yhteistyössä ulkoministeriön viestintäosaston kanssa. Kyselyn perusjoukkona toimi kiinalainen korkeastikoulutettu työssäkäyvä keskiluokka. Kyselyaineiston analyysissa käytettin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia metodeja. Kyselyvastausten analysointia varten maakuva-käsitettä lähestyttiin Kevin Lane Kellerin (1993) muodostaman brändimielikuvien ominaisuuksia käsittelevän teorian mukaisesti. Tätä hyödyntäen kyselyaineistosta mitattiin Suomi-kuvan tietoisuus-, vahvuus-, myönteisyys- sekä ainutlaatuisuus-aspektit kiinalaisten vastaajien keskuudessa. Tulokset osoittavat, että kyselyyn vastanneet olivat hyvin tietoisia Suomen olemassaolosta, sekä suhtautuivat Suomeen ensisijaisesti hyvin positiivisesti. Suomi on yleisesti ottaen erittäin tunnettu kylmästä ja lumisesta ilmastosta, revontulista, kauniista luonnosta, joulupukista, Nokiasta sekä pohjoismaalaisuudestaan. Vaikka Suomi yhdistettiinkin mielikuvissa vahvasti Pohjoismaihin, iso osa vastaajista osasi nimetä myös ainutlaatuisesti suomalaisia kuvailuelementtejä. Sillä, kuinka lähelle Suomea vastaaja oli aiemmin matkustanut, oli heikko korrelaatio kykyyn kuvailla Suomea ainutlaatuisesti suomalaisilla attribuuteilla. Sille, että preferenssillä matkustaa Suomeen yli muiden Pohjoismaiden, sekä kyvyllä kuvailla Suomea ainutlaatuisilla attribuuteilla olisi korrelaatio, ei tutkimustulosten perusteella löytynyt vahvistusta. Tutkielma tarjoaa uutta tietoa kiinalaisten mielikuvista Suomesta, sekä siitä miten Suomen maakuva Kiinassa suhteutuu muihin pohjoismaalaisiin mielikuviin. Tutkimus hyödyttää suomalaisia maakuvatyön parissa työskenteleviä organisaatioita ja yrityksiä Kiinassa niin julkisuusdiplomatian, vienninedistämisen kuin myös viestinnän alalla. Tulokset valottavat Suomen valtteja, joita voidaan tehokkaasti hyödyntää tulevaisuuden maakuvatyössä.

Tutkimuksessa tarkastellaan Kiinan ja Venäjän puolustusteollista yhteistyötä 2010-luvulla. Tut-kimuksen aluksi esitellään lähteet, keskeiset käsitteet ja teoria, jota hyödynnetään tutkimusai-neiston käsittelemisessä johtopäätöksissä. Lähteinä on käytetty kirjallisuutta sekä venäjän, kiinan ja englannin kielen tiedotusta 2010-luvun maiden välisistä sopimuksista. Teoriassa käsitellään Catarina Christianin asekauppateoriaa. Ensimmäisessä sisältökappaleessa pohjustetaan tutkimusta käsittelemällä Kiinan ja Venäjän puo-lustusteollisuutta ja maiden välisen yhteistyön kehitystä. Kiinalla ei 1950-luvulla ollut merkittä-vää kotimaista puolustusteollisuutta, ja se tukeutui pitkälti kommunistiliittolaisensa, Neuvostolii-ton, tuotantoon ja asiantuntijuuteen asevoimiensa varustamiseksi. Neuvostoliiton romahdettua Kiinan ja Venäjän välinen yhteistyö jatkui tiiviinä. Vaikka Venäjällä on suuret asemarkkinat myös Kiinan ulkopuolella, myös Kiina on ollut Neuvostoliitolle, ja myöhemmin Venäjälle, tärkeä kauppakumppani. Toisessa sisältökappaleessa tarkastellaan maiden välistä puolustusteollista yhteistyötä 2010-luvulla. 2010-luvulla Venäjä on säilyttänyt asemansa Kiinan suurimpana kauppakumppanina puolustusteollisuuden tarvikkeissa, vaikka Kiinan kokonaistuonnin määrä on laskenut kotimaisen puolustusteollisuuden kehityksen myötä. 2010-luvulla Kiinan kaksi suurinta Venäjältä tehtyä asehankintaa ovat olleet S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ja 24 Su-35-hävittäjät. Lisäksi Kiina ja Venäjä ovat tiivistäneet yhteistyötä puolustusteollisuutta tukevilla aloilla. Mailla on enenevissä määrin yhteisiä tutkimus- ja tuotekehitykseen liittyviä projekteja ilmailuteollisuudessa, satelliitti-navigoinnissa, sekä mikroelektroniikassa. Viimeisessä kappaleessa esitellään johtopäätökset. Kiinan päämotiivi tehdä yhteistyötä ja kaup-paa Venäjän kanssa puolustusteollisuudessa ja oheisaloilla on teknologian siirto, kun taas Venäjä hyötyy taloudellisesti. 2000-luvulle asti Kiina kehitti kotimaista puolustusteollisuuttaan pääasias-sa tukeutuen venäläiseen teknologiaan ja osaamiseen. Kiinan puolustusteollisuuden nopeiden kehitysten myötä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, Kiina on kiinnostunut enää vain Venäjän uusimmasta teknologiasta. Venäjä puolestaan kieltäytyy tuottamasta tai edes kokoa-masta kauppaamansa tuotantoa Kiinassa, eroten 1990-luvusta. Tästä huolimatta, Venäjän puolus-tusteollisuusalan yritysten merkittävä tulonlähde on ulkomaanvienti, mikä kannustaa venäläisyri-tyksiä tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa.

Koulutuksella on Kiinan yhteiskunnassa ollut perinteisesti tärkeä merkitys. Edelleen koulutus nähdään tärkeänä ja vanhemmat toivovat lastensa opiskelevan mahdollisimman pitkälle. Erityisesti korkea-asteen koulutuksen katsotaan olevan keino parantaa yhteiskunnallista asemaa ja tulevaisuuden näkymiä parempien työmahdollisuuksien kautta. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaiset tekijät vaikuttavat kiinalaisten korkeakouluun hakeutumismahdollisuuksiin sekä sitä, millaisia vaikutuksia tekijöillä on korkea-asteen koulutukseen hakevien mahdollisuuksiin. Tutkielmassa perehdytään hakeutumiseen vaikuttavien tekijöiden lisäksi tarkemmin myös kansalliseen yliopistojen pääsykokeeseen, joka tunnetaan myös nimellä gaokao. Tutkielmassa kootaan yhteen erilaisia korkeakouluun hakeutumiseen vaikuttavia tekijöitä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen narratiivisen yleiskatsauksen avulla. Aineistona on käytetty tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelivät korkeakouluun hakeutumiseen ja sisäänpääsyyn liittyviä haasteita. Korkeakouluun hakeutumismahdollisuuksiin vaikuttavat tekijät ovat tutkielman mukaan alueellisuus, maaseutu vs. kaupunki, yhteiskuntaluokka, siirtolaisuus, sukupuoli ja etniseen vähemmistöön kuuluminen. Kiinan kansallinen yliopistojen pääsykoe eli gaokao ja pääsykoekäytänteet ovat myös hakeutumismahdollisuuksiin vaikuttavia tekijöitä. Erikoislaatuisuutensa vuoksi sekä kansallista yliopistojen pääsykoetta sekä pääsykoekäytänteitä on tässä tutkielmassa käsitelty syvällisemmin. Tutkielmassa esitetään, että erityisesti alueellisuus koostuu useammasta osatekijästä, joita ovat korkeakoulujen epätasainen jakautuminen, maakuntakohtaiset opiskelijakiintiöt, erilaiset sisäänpääsyvaatimukset ja pääsykokeet, hukou eli rekisteröity asuinpaikka, maakuntakohtaiset pääsykoekysymykset, koulutusresurssien epätasainen jakautuminen sekä osittain myös etniseen vähemmistöön kuuluminen. Kiinalaisten nuorten korkeakouluun hakeutumismahdollisuuksiin vaikuttavat monet asiat, mutta tutkielmassa esitetään, että erityisesti alueellisuus ja maaseutu vs. kaupunki ovat ne tekijät, jotka merkittävimmin vaikuttavat korkea-asteen koulutukseen hakevien mahdollisuuksiin Kiinassa.

Pro gradu tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät edesauttavat tai vaikeuttavat suomalaisten elintarvikeyritysten menestymistä Kiinan kilpailluilla markkinoilla. Kiina on Suomen toiseksi suurin kauppakumppani elintarvikeviennin osalta 8,2 % osuudella viennin kokonaisarvosta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää asiantuntijaa isoista, keskisuurista ja pienistä elintarvikeyrityksistä. Haastateltavien elintarvikeyritysten silmissä Kiina näyttää suurelta mahdollisuuksia täynnä olevalta markkinalta. He ymmärtävät yhtäläisesti suuret riskit ja haasteet elintarvikeviennin suhteen, jotka erityisesti tiivistyivät kumppanuuden hankkimisen problematiikkaan ja kumppaneiden luotettavuuden arviointiin. Haastavin asia viennissä oli löytää kontakteja, luotettavia kumppaneita ja asiakkaita ulkomailta. Vähemmän kokeneelle viejälle tämä ongelma voi olla este vientitoiminnan aloittamiselle heti alusta alkaen ja kokeneemmallakin viejällä ongelma hidastaa kasvua jossain määrin. Kiinan markkinoille pääsemiseksi muita avainkysymyksiä oli paikallisen liike-elämän kulttuurin, politiikan ja kielen tuntemus. Riskit liittyivät myös yrityskulttuuriin ja kumppaneiden toimivaltaan kohdemaassa, mutta myös asiakaskokoon ja pienten toimitusten logistiikkaongelmiin. Riskit olivat tiedostettuja niin elintarviketurvallisuudesta Kiinan digitalisaatioon. Teoreettis-metodologinen lähestymistapani Kiinan viennin haasteisiin ja mahdollisuuksiin on Vesalan ja Rantasen (2007) kehittämä laadullinen asennetutkimus. Menetelmä tukeutuu relationaaliseen ja retoriseen sosiaalipsykologiaan yhdistäen toisiinsa asenteiden ja arvojen tutkimuksen sekä kielenkäytön ja argumentaation. Asenne nähdään kannanottojen ja perusteluiden summana. Olen tulkinnut haastateltavien perusasennetta, jonka pohjalta kolmijako varauksellisesta, varauksellisesti myönteisestä ja myönteisestä asenteesta on rakennettu. Tarkastelen missä määrin yritykset osoittavat elintarvikeviennissään ja niiden visioinnissa heikkoa tai vahvaa yrittäjämäistä toimijuutta, eli kykyä tunnistaa mahdollisuuksia ja riskejä, ja ottaa perusteltuja riskejä erilaisia resursseja mobilisoiden. Erityisesti myönteinen asenne Kiinan vientiin liittyen on liitettävissä kokemukseen, käytettävissä oleviin resursseihin ja johtavaan asemaan organisaatiossa Tulevaisuuden suuntaa maailman poliittinen tilanne on muuttunut radikaalisti haastatteluiden jälkeen ja nyt moni yritys pohtii varmasti tarkemmin myös autoritääristen valtioiden poliittisia haasteita sekä globaalin pandemian aiheuttamia riskejä vientitoiminnoilleen.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia eroja tai samankaltaisuuksia löytyy oppikirjoista, jotka on suunnattu eri kulttuurissa eläville opiskelijoille. Tutkielmassa keskityn ranskalaisen ja ranskankielisen kulttuurin opettamiseen ja lähtöolettamuksenani on, että opetusmenetelmät ja kulttuurin esittämistavat eroavat toisistaan opiskelijoiden erilaisten kulttuuritaustojen takia. Aineistona tutkimuksessani toimii kaksi oppikirjaa: Voilà! (2009), joka on suomenkielisille lukiolaisille tarkoitettu edelleen käytössä oleva oppikirja sekä Le Nouveau taxi 1 (2012), joka puolestaan on suunnattu hieman vanhemmille kiinankielisille ranskan opintojaan aloittaville opiskelijoille. Kirjoissa keskityn kappaleiden teksteihin ja kuviin jättäen sanastot ja erilliset kielioppiosuudet tutkimuksen ulkopuolelle. Oppikirjojen valinnan yhtenä perusteena on se, että on tutkimuksen kannalta kiinnostavaa nähdä, miten kulttuurin opettaminen ja esitteleminen on sovitettu juuri aloittelevien opiskelijoiden opetusmateriaaliin. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat useiden eri tutkijoiden (esim. Byram, Szende ja Zarate) näkemykset siitä, kuinka kulttuuri on erottamaton osa kieltä ja kuinka sen opettamiseen tulisi kiinnittää huomiota heti kieliopintojen alkuvaiheessa. Myös oppikirjan roolia kulttuurin opettamisessa käsitellään omana lukunaan, sillä nimenomaan oppikirjojen rooli on tutkielman pohjana. Menetelmänä tutkimuksessani käytän Louis'n ja Szenden esittelemää kulttuurin jakoa viiteen kategoriaan, jotka jaan itse edelleen alakategorioihin oppikirjoista löytyvien kulttuuriesiintymien mukaan. Näin ollen analyysissa oman alakategoriansa saavat esimerkiksi maantiede, historia, stereotypiat, arvot, tilastot, erilaiset maisemat, kohteliaisuus ja tavat. Jokainen kategoria saa analyysissa oman kappaleensa, minkä tarkoituksena on tehdä tulosten listaamisesta mahdollisimman selkeää myös lukijan kannalta. Kategorioiden jakaminen alakategorioihin helpottaa myös erojen ja samankaltaisuuksien havaitsemista tutkimuksen edetessä. Tästä tutkielmasta saamieni tulosten perusteella voin todeta, että suuria eroja ranskalaisen ja ranskankielisen kulttuurin esittämisessä ei oppikirjojen välillä ollut, vaikka voisikin olettaa opetettavan kulttuurin olevan huomattavasti vieraampaa kiinalaisille kuin suomalaisille. Tutkimuksessani huomasin kuitenkin, että vaikka kulttuuri esitetään molemmissa oppikirjoissa moninaisena ja tärkeänä osana kieltä, tekijät ovat valinneet erilaisia menetelmiä kulttuurin esilletuontiin. Havaitsin myös, että kiinalaisessa kirjassa käytettiin huomattavasti enemmän opiskelijoiden äidinkieltä kulttuuritietoa annettaessa, mikä osaltaan tukee hypoteesia siitä, että opetettava uusi kulttuuri olisi heille jonkin verran suomalaisia vieraampaa. Lopputulemana voidaan kuitenkin todeta, että vaikka oppikirjoissa käytetään pitkälti eri menetelmiä kulttuurin opettamisessa ja esittämisessä, molempien pyrkimys on sama: esitellä ranskalainen kulttuuri rikkaana ja monipuolisena, kiistattomana osana kieltä, ranskankielisen maailman roolia unohtamatta.

Kiihkeimmän imperialismin aikakaudella 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa jäsentynyt geopoliittinen ajattelu on kokenut ylösnousemuksen kansainvälisen politiikan kentällä. Kaksi Euraasian mantereella sijaitsevaa suurvaltaa, Venäjä ja Kiina, koettelevat valtapyrkimyksillään Yhdysvallat-johtoista kansainvälistä järjestystä. Venäjä käy täysimittaista valloitussotaa Ukrainassa, ja Kiina kasvattaa sotilaallista voimaansa niin Taiwanin liepeillä kuin kaukanakin. Samalla taloudellinen keskinäisriippuvuus tekee Punaisenmeren kaltaisista meriliikenteen solmukohdista entistä houkuttelevampia kohteita myös perinteisten maavaltojen sotilaalliselle laivastotoiminnalle. Geopoliittisen vallan tavoittelu on jo vuosituhansien ajan jaettu maa- ja merivaltaan. Tämä tutkielma tarkastelee, missä määrin imperialistisen geopolitiikan käsitykset maa- ja merivallasta välittyvät Venäjän ja Kiinan laivastotoiminnassa Punaisellamerellä. Tutkielman hypoteeseja ovat, että molemmat valtiot pyrkivät olemassa olevien valtasuhteiden syrjäyttämiseen Punaisellamerellä, että kummankin valtion laivastotoiminnasta välittyy maavallan toimintalogiikka, ja että Kiinasta poiketen Venäjän laivastotoiminnassa ilmenee piirteitä, jotka eivät vastaa valtion julkisesti ilmoittamia selityksiä alueelliselle aktiivisuudelle. Sisältöanalyysin aineistona toimivat raportit ja uutisartikkelit. Geopolitiikan ja imperialismin välinen yhteys juontuu noin 1500-luvulla alkaneesta globaalista taloudellisesta integraatiosta, jonka saatossa eurooppalaiset perustelivat maantieteellisellä asemallaan ja sivilisaatiollisella kehityksellään muiden alueiden toiseuttamista ja hallitsemista. Geopolitiikan imperialistinen teoriakehys muotoutui lopulta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, jolloin läntiset geopoliitikot perustelivat imperialistisia ajatuksiaan itäisten uhkien patoamisella. Tutkielma tarkastelee, voiko Venäjän ja Kiinan tulkita kääntäneen ajattelun päälaelleen, ja hahmottavan vuorostaan läntisiä uhkia samoin teoreettisin perustein. Tutkimustuloksena on, että imperialistinen geopolitiikka välittyy Venäjän kohdalla kohtalaisesti, ja Kiinan kohdalla vahvasti. Hypoteesit pitävät paikkansa osittain. Vain Kiinan laivastotoiminnasta välittyy sekä halu että kyky vakiintuneiden merivaltojen haastamiseen Punaisellamerellä. Toisaalta vain Venäjän asemoitumisesta välittyy selkeästi maavallan logiikka, sillä Kiina on mukautumassa maavallasta merivallaksi. Kolmatta hypoteesia vastoin nimenomaan Kiinan laivastotoiminta on huomattavasti kunnianhimoisempaa kuin valtio itse myöntää siinä missä Venäjän laivastotoiminta ei todellisuudessa yllä virallisten doktriinien asettamalle tavoitetasolle. Suurvaltakilpailun kiristyessä maa- ja merivaltojen voi ennakoida jatkavan historiallista vastakkainasetteluaan niin kauan kuin Punaisenmeren kaltaisissa solmukohdissa sijaitsee suurvaltapoliittisesti tyhjiä tiloja.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kiinalaisten kuluttajien mielikuvia ja uskomuksia maitoa kohtaan sekä selvittää, mitkä tekijät maitotuotteessa ovat tärkeitä kiinalaisten kuluttajien hyväksynnän kannalta Kiinan markkinoilla. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jonka avulla pystyttiin selvittämään kiinalaisten kuluttajien tarpeita ja mielikuvia maitoon liittyen sekä ymmärtämään kiinalaisten kuluttajien maidon kulutuskäyttäytymisen taustalla olevia syitä. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää kiinalaista yliopisto-opiskelijaa, jotka suorittavat tutkintoaan Suomessa. Tutkimuksen teemahaastattelurunko rakentui tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalle, joka muodostui ostopäätösprosessin tarpeen tunnistamisen, tiedon etsinnän ja vaihtoehtojen vertailun vaiheisiin. Kuluttajien uskomuksia ja asenteita sekä Kiinan tilannetekijöitä ja 4P-markkinointimix -teorian (tuote, hinta, informaatio ja ostopaikka) osa-alueita tarkasteltiin ostopäätösprosessin eri vaiheissa. Tutkimuksen perusteella kiinalaiset kuluttajat pitävät maitoa terveellisenä tuotteena, jolla on paljon terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Maidon laatu on kiinalaisille kuluttajille tärkeätä. Laadulla tarkoitetaan maidon tuoreutta, terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä luonnollisia ja hyviä valmistustapoja. Tuoreudella tarkoitetaan noin viikon säilymisaikaa ja maidon proteiinia pidettiin erityisen tärkeänä maidon terveellisyyden kannalta. Tutkimuksen mukaan kiinalaiset kuluttajat suhtautuvat negatiivisesti pitkään säilyviin maitotuotteisiin, kuten UHT-maitoon. Se on myös merkittävä syy tuontimaidon ostamatta jättämiselle, vaikka tuontimaitoa pidetään yleisesti laadukkaampana. Kiinalaiset kuluttajat kärsivät informaatioon liittyvästä luottamuspulasta Kiinan markkinoilla. Viralliset uutiset lisäävät luottamusta kuluttajien päätöksiin ja brändien mainontaan. Pakkauksen graafiset tekijät ja pakkausmerkinnät ovat tärkeitä informaatiotekijöitä kuluttajien päätöksenteon kannalta ja hinta viestii kuluttajille tuotteen laadusta. Supermarketit ovat merkittäviä maidon ostopaikkoja ja brändin merkitys on suuri kuluttajien tekemän valinnan kannalta. Tämä näkyy isojen brändien ja pienten paikallisten tuottajien suosimisena. Tutkimukseni mukaan kiinalaiset kuluttajat haluavat enemmän luotettavaa informaatiota maidon valmistusmenetelmistä, turvallisuudesta ja laadusta.

Tämä työ rakentaa ja analysoi variaation Falk Mazeliksen DSGE malliin, jossa on varjopankkisysteemi integroituna finanssisektoriin. Varjopankkitoiminta on fundamentaalisesti kuvailtu luoton välittämiseksi normaalin pankkitoiminnan ulkopuolelta. Tätä määritelmää tarkennetaan Kiinan finanssisektorin historiallisen katsauksen kautta. Tämän tutkimuksen päämotiivit ovat varjopankkisektorin liiallinen luoton määrä ja teoreettiset tutkimukset pankkien ja varjopankkien erilaisista reaktioista rahapolitiikan shokkeihin. Mazeliksen malli pohjautuu Gertler ja Karadin DSGE malliin, jossa finanssisektorin välitystä analysoidaan epätavanomaisella rahapolitiikalla. Pankkitoimintaa, varjopankkitoimintaa ja DSGE mallintamista käsittelevän kirjallisuuskatsauksen jälkeen Mazeliksen malli tarkennetaan ja esitetään yksityiskohtaisesti. Rahapolitiikan sääntöä ja neljää mallin parametria muokataan kohti kiinalaisen talouden erityispiirteitä. Muokkaaminen tarkennetaan ja perustellaan datalla, aikaisemmalla kirjallisuudella ja teoreettisilla argumenteilla historiallisen katsauksen pohjalta. Tämän lähestymistavan päämäärä on, variaation kautta, tutkia kiinalaisen taloudellisten erityispiirteiden vaikutusta mallinnettuun varjopankkisektoriin. Alkuperäisen mallin implikaatiot tarkastellaan pohjana muokatun mallin analysoimiselle. Alkuperäisessä mallissa rahapolitiikan tiukentuminen johtaa lainojen vähentymiseen pankkien taseessa, kun taas varjopankit lisäävät lainanantoa. Tämä vähentää shokin reaalisia vaikutuksia, mutta samaan aikaan varjopankit vahvistavat avainmuuttujien reaktioita ja voivat tehdä finanssisektorista ja koko taloudesta epätastabiilimman. Muokatun mallin analyysi viittaa siihen, että kiinalaisen talouden erityispiirteiden sisällyttäminen tekee taloudesta hieman haavoittuvaisemman rahapolitiikan tiukentumiselle vähentäen pääomaa ja kulutusta. Lisäksi, simuloidut shokit tuottavuuteen ja rahapolitiikkaan voimistavat finanssisektorin reaktiota, tarkemmin varjopankkien ja pankkien lainojen tarjonnan reaktioita. Tämä vihjaa, että muokattu malli voi tehdä taloudesta entisestään epästabiilimman. Tämän työn DSGE työkalut eivät pyri mallintamaan Kiinan koko taloutta, vaan ennemminkin välittämään sen taloudellisten elementtien viitteitä ja korostamaan sen tiettyjä aspekteja.