Browsing by Subject "Twitter"

This thesis examines Irish attitudes on Twitter following the announcement of Queen Elizabeth II’s. The aim of the study is not only to find out which different attitudes were expressed on the microblogging platform in Ireland around 8 September 2022 – the day the Queen passed away – but also how these attitudes were realised. Martin and White’s (2007) APPRAISAL theory builds the basis of this study. APPRAISAL emerged within Systemic Functional Linguistics and is a framework for analysing how evaluative language performs in different contexts. The theory offers fine categories for how speakers negotiate their positive as well as negative assessments with others. To answer the research questions, a limited corpus of 206 relevant tweets containing evaluation was annotated and analysed according to APPRAISAL theory -- specifically ATTITUDE, which deals with feelings (AFFECT), judgement of behaviour (JUDGEMENT) and the assessment of things (APPRECIATION). The evaluative markers were further examined and grouped into the subcategories of each of the three groups. The analysis yielded the result that the attitudes to the Queen’s death expressed on Twitter in Ireland were mainly negative and judgemental. Irish Twitter users criticised the Queen’s as well as the Crown’s behaviour with regard to colonialism and call for the monarchy to be abolished. They regard the system as outdated and useless – which the Twitter users mainly express through negative evaluative markers regarding the monarchy’s value. At the same time, some of the Irish Twitter users express their negative attitudes to Queen Elizabeth II and the monarchy through positive markers of evaluation. They celebrate her passing and share their joy on the microblogging platform. Contrary to the negative evaluations and celebrations, some Irish Twitter users’ attitudes were positive. They admired and praised Queen Elizabeth II and highlighted her role in the peace process between Ireland and the United Kingdom. This is mainly expressed by positively evaluating her behaviour as ethical as well as viewing her character as special. Often, the Irish users of Twitter share not only their condolences with their neighbours but also their own personal grief. These emotions are realised through negative markers of evaluation. This study revealed all the different attitudes Irish Twitter users shared after the announcement of Queen Elizabeth II’s death. Even though it was mainly criticism in the form of negative JUDGEMENT, the analysis also showed the positive feelings expressed towards the Queen and the monarchy.

Ilmasto- ja ympäristöaktivismi on Suomessa jälleen näkyvässä roolissa ympäri maata, ja siitä on tullut yhä tutumpi osa tavallista kaupunkimaisemaa. Koska ilmastoaktivismi on erityisen affektiivista toimintaa, jolla pyritään liikuttamaan ihmisten tunteita ja saamaan haluttua muutosta aikaan, se herättää usein keskustelua sosiaalisen ja perinteisen median kanavilla. Tämä keskustelu tarjoaa arvokasta tutkimusmateriaalia ihmisten ilmastokysymyksiin ja -aktivismiin liittyvistä asenteista. Ympäristöliike Elokapinasta on tullut merkittävä osa suomalaista julkista ilmastokeskustelua, ja mediassa on esiintynyt voimakasta tunteiden kuohuntaa sekä liikkeen puolesta että sitä vastaan. Tarkastelen tutkielmassani liikkeen vuonna 2021 järjestämän mielenosoitustapahtuman Kesäkapinan herättämää tunnelatautunutta keskustelua. Aineistoni koostuu Mannerheimintien mielenosoituksen aikaan julkaistuista twiiteistä. Tulkitsen kommentteja ja keskusteluun osallistumisen tapoja aineistolähtöisen temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Lähestyn tutkielmani aihetta tunteiden tutkimuksen viitekehyksestä, ja tutkimuksessani keskeisenä teemana ovat affektit ja niiden tahmaisuus. Tarkastelen, kuinka affektien toisto ja liike näkyvät havaitsemissani teemoissa, kuten kansalaistottelemattomuudessa, aggressiossa, vähättelyssä, liikkeen toiminnan kannattamisessa, vastustamisessa sekä huumorissa. Pohdin tutkielmassani, kuinka Elokapinan kannattajat ja vastustajat rakentavat sosiaalista todellisuutta affektiivisesti latautuneiden twiittiensä kautta. Tutkielmani ilmentää ilmastoaktivismia käsittelevissä keskusteluissa esiintyvää mielipiteiden polarisoitumista. Havaitsen aineistossani samoja teemoja käsitteleviä positiivisia ja negatiivisia kommentteja, jotka sisällöllisesti asettuvat toisiansa vasten. Liikettä tukevissa kommenteissa tunnistetaan Elokapinan toiminnan tärkeys, ja se koetaan arvokkaana. Liikettä vastustavat ihmiset puolestaan tuomitsevat mielenosoituksen ja vähättelevät liikettä sekä siihen yhdistettyjä toimijoita. Havaitsemissani teemoissa korostuvat ajatukset oikeanlaisesta ja vääränlaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, johon etenkin Elokapinan hyödyntämä kansalaistottelemattomuus kytkeytyy. Kommenteissa esiintyvä huumori sisältää molemminpuolista vähättelyä, jolla vastapuolta pyritään asettamaan naurunalaiseksi. Huumori osoittautuu merkittäväksi keskusteluun osallistumisen tavaksi, jonka kautta ihmiset asemoituvat suhteessa toisiinsa.

Sosiaalinen media on vaikuttanut monin tavoin tapaan, jolla ihmiset viestivät ja vastaanottavat tietoa. Se on jättänyt jälkensä myös tiedeviestintään, joka nähtiin pitkään yksisuuntaisena, ylhäältä alas vaikuttavana prosessina. Somessa tieteilijät pystyvät viestimään suoraan erilaisten yleisöjen kanssa, mutta samalla sosiaalisen median käytön yleistyminen on vauhdittanut eräänlaista asiantuntijuuden murrosta. Asiantuntijoiden haastaminen on somen välityksellä helpompaa kuin koskaan ja mielipiteet nousevat siellä helposti samanarvoisiksi kuin tutkittu tieto. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, miten tutkijat ovat sopeutuneet sosiaalisen median värittämään uuteen mediamaisemaan. Pyrin saamaan selville: 1) mikä tutkijoita motivoi sosiaalisen median käytössä 2) millaisena he kokevat sosiaalisessa mediassa käytävät keskustelut ja 3) millaisena he näkevät suhteensa yhteiskuntaan ja yleisöihinsä somen käytön myötä. Rajaan tutkimukseni keskittymään ilmakehätieteilijöiden sosiaalisen median käyttöön, koska heidän edustamansa ala herättää ilmastonmuutoksen kaltaisten ajankohtaisten aiheiden vuoksi paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Lisäkulmaa työhön tuo vertailu Suomessa ja Espanjassa työskentelevien tutkijoiden kokemusten välillä. Työni teoreettinen tausta muodostuu tiedeviestinnän paradigman kehityksestä sekä sosiaalisen median tutkimuksesta. Tiedeviestinnän perinteisemmistä suuntauksista tietovajemallista (esim. Bucchi 1998; 2008) ja jatkumomallista (Cloître & Shinn 1985) on 2000-luvulla siirrytty kohti osallistavaa tiedeviestintää (esim. Powell & Colin 2008; Saikkonen & Väliverronen 2013), jossa korostuvat akatemian ulkopuolisten yleisöjen ottaminen mukaan tieteestä viestimiseen sekä yleisöjen välinen dialogi. Sosiaalisen median tutkimuksen osalta esittelen somen toimintaperiaatteita käsittelevää kirjallisuutta (esim. Bechmann & Lomborg 2012; Lietsala & Sirkkunen 2008) sekä aiempaa tutkimusta somen roolista tiedeviestinnässä (esim. Collins ym. 2016) ja sen käytön motiiveista (esim. Matikainen 2015; Donelan 2016). Tutkielmani kannalta keskeisessä roolissa ovat myös Castellsin (2009) kuvaama mediamaiseman muutos sekä asiantuntijuuden murros (esim. Väliverronen 2016; Sarja 2016). Tutkimusaineisto koostuu 11 suomalaisen ja espanjalaisen ilmakehätieteilijän haastattelusta. Aineistonkeruun menetelmänä käytän puolistrukturoitua haastattelua ja analyysimenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen löysin tutkijoiden sosiaalisen median käytön taustalta neljä erilaista motiivia: viestintä ja vuorovaikutus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, näkyvyys sekä tutkimuksen edistäminen. Kiinnostavaa on, että perinteiset, yksisuuntaiset tiedeviestinnän mallit hallitsivat monien tutkijoiden toimintaa myös sosiaalisessa mediassa. Siinä missä haastateltavat kertoivat pyrkivänsä vuorovaikutukseen toisten tutkijoiden kanssa, tiedeyhteisön ulkopuoliset yleisöt olivat heidän puheissaan lähinnä tiedotuksen kohteita. Toisen tutkimuskysymyksen osalta tunnistin, että ilmakehätieteilijät kokevat alastaan sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun osin rakentavaksi, osin vastakkainasettelua lisääväksi. Erityisesti ilmastonmuutosta käsittelevät keskustelut polarisoituvat helposti ja vaikeuttavat asiallista keskustelua, mutta tutkijoiden suorat kohtaamiset esimerkiksi ilmastonmuutosskeptikkojen kanssa ovat somessa harvinaisia. Kolmannen tutkimuskysymyksen osalta voi sanoa, että somen käyttö oli saanut monet haastateltavista pohtimaan tutkimuksensa merkitystä ja vaikuttavuutta. Somen avoimuus oli esimerkiksi laajentanut heidän käsitystään siitä, kenelle he tutkimuksesta viestivät ja mikä heidän työssään on tärkeää. Suomalaisten ja espanjalaisten tutkijoiden välillä oli aineistosta havaittavissa vain yksi merkittävä ero. Kaikki suomalaiset haastateltavat kokivat yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisena sosiaalisen median välityksellä, mutta espanjalaisten haastateltavien kohdalla näin ei ollut. Samalla espanjalaiset tutkijat kertoivat, etteivät pitäneet tieteen asemaa maassaan kovin hyvänä, minkä epäilen olevan yksi syy sille, että tutkijat eivät tunnista omia yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksiaan. Lopuksi pohdin, onko tutkijoiden välttämätöntä käyttää sosiaalista mediaa. Vaatimukset tieteen avoimuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tuskin katoavat mihinkään, joten sosiaalinen media voi toimia tutkijoille yhtenä tapana, joskaan ei ainoana, tehdä työstään julkista ja tuoda äänensä kuuluviin. Koska sosiaalinen media on paljon käytetty tiedonlähde, on kuitenkin tärkeää, että asiantuntijatietoa on tarjolla siellä, missä sitä todella tarvitaan.

Suomalaistoimittajat ovat työnsä puolesta aiempaa useammin läsnä erilaisissa sosiaalisen median palveluissa. Yksi näistä alustoista on Twitter, jossa toimittajat seuraavat uutisia, välittävät niitä ja ottavat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen politiikan toimittajien näkemyksiä yhdestä alan keskeisimmästä normista – objektiivisuudesta – Twitterissä. Tutkielma osallistuu ajankohtaiseen ja aktiiviseen keskusteluun journalismin objektiivisuudesta. Työni nojaa objektiivisuuden ja sosiaalisen median tutkimukseen. Keskeisimpinä mm. Richard Kaplanin, Charlotta Wienin, Pertti Hemanuksen ja Jörgen Westerståhlin työ objektiivisuuden parissa, ja Jane Singerin, Dominic Lasorsan, Seth Lewisin ja Avery Holtonin, sekä John Parmeleen tutkimukset blogien ja Twitterin käytöstä. Työni tutkimusaineisto koostuu kahdeksan Twitterissä aktiivisen politiikkaan keskittyvän toimittajan haastatteluista. Aineisto on kerätty puolistrukturoitua teemahaastettelumenetelmää hyödyntäen, ja analysoitu kehysanalyysin keinoin. Tutkielmani keskeisin tulos on, että objektiivisuus ohjaa politiikkaan keskittyviä toimittajia myös Twitterissä, mutta voi samalla olla siellä erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Analyysini perusteella toimittajat käsittävät objektiivisuuden Twitterissä suhteessa 1) totuuteen, 2) tasapuolisuuteen, 3) asioiden ajamatta jättämiseen ja 4) työtapoihin. Näistä käsityksistä Twitterissä korostuu tasapuolisuus, jonka tavoittelun suhteen Twitter asettaa erityisiä haasteita. Twitter ajaa toimittajia osapuoliksi heidän käsittelemissään asioissa, ja he kokevat tämän hankalana suhteessa objektiiviseen tiedonvälitykseen. Työni perusteella on tarpeen pohtia lisää sitä miten sekä vaikeus tasapuolisuuteen, että toisaalta pyrkimys siihen vaikuttavat yhtäältä toimittajien objektiivisuuden toteutumiseen, ja toisaalta siihen miten he objektiivisuuden käsittävät.

Tutkielmassa tarkastellaan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Ranskan terveysministerin Olivier Véranin luomia representaatioita Ranskan koronastrategiasta Twitter-julkaisuissaan. Tavoitteena on kuvata miten Ranskan presidentti ja terveysministeri kuvaavat toimenpiteitä, joilla torjutaan koronavirusta. Aineistoon on valittu yhteensä 421 twiittiä, joista 132 on Macronin ja 289 Véranin ja ne on julkaistu ajanjaksolla toukokuulta 2020 helmikuulle 2021. Aineiston jokainen twiitti käsittelee koronapandemiaa. Macronin ja Véranin luomia representaatioita tarkastellaan niissä esiintyvien puheaktien ja metaforien avulla. Puheaktien osalta twiitit luokitellaan viiteen eri kategoriaan: 1. käsky, 2. ehdotus, 3. pyyntö, 4. rohkaisu ja 5. informatiivinen. Metaforien osalta aineistossa koronapandemiaa kuvataan ennen kaikkea sotana. Näin ollen esitettyjä representaatiota tarkastellaan sotametaforan kautta. Tutkimus on diskurssianalyyttinen ja se sisältää sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysiä. Tutkielman kvantitatiivisessa osuudessa havaitaan, että suurin osa twiiteistä on informatiivisia. Toiseksi eniten aineistossa on rohkaiseva twiittejä. Kuitenkin tutkimuksessa käy ilmi, että suurin osa twiiteistä kuuluu useampaan kuin yhteen kategoriaan. Esimerkiksi yksi twiitti voi kuulua sekä rohkaisevien että informatiivisten twiittien kategoriaan. Sekä Macron että Véran kuvaavat koronapandemiakriisiä sotana. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osuudessa havaitaan sodan metaforan täyttävän metaforan tärkeimmät kaksi kriteeriä (korvaavuus kriteeri ja samanlaisuus kriteeri). Koronapandemialla ja sodalla on samanlaisuuksia, mutta ne eivät ole ilmiselviä. Näin ollen samanlaisuuskriteeri täyttyy. Loppupäätelminä voidaan todeta, että Macron ja Véran representoivat Ranskan koronatoimien olevan välttämättömiä, toimivia ja ne koskevat jokaista. Vaikka toimien vaikutukset eivät näy konkreettisesti heti, niillä on suuri merkitys pitkällä tähtäimellä kriisin voittamisessa. Sodan metafora toimii kognitiivisena apuvälineenä, jonka avulla tilanteen vakavuutta konkretisoidaan. Kriisiä kuvataan sotana, jossa jokainen on aktiivinen toimija. Aineistossa sodan metafora näkyy vahvasti, kun useita eri tekijöitä kuvataan sodan termistöllä. Sairaanhoitajia ja muita terveydenalan ammattilaisia kuvataan etulinjan taistelijoina, kun taas maskeja, rokotteita ja koronatestejä kuvataan tärkeinä aseina taistelussa. Macronin ja Véranin twiitit ovat hyvin samankaltaisia, joten esitetyt representaatiot ovat yhtenäisiä molemmissa diskursseissa.

Tämä tutkielma käsittelee informaatiosodan pyrkimyksiä sekä näiden pyrkimysten edistämiseen käytettäviä keinoja. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet informaatiosodankäynnille lukuisia uusia muotoja alati kasvavassa sosiaalisen median ympäristössä. Yksi keskeinen sosiaalisessa mediassa käytettävä informaatiosodan väline ovat tietynlaiset ohjelmistokoodit eli ihmisen virtuaalista toimintaa jäljittelevät botit, joiden avulla informaatiosodan pyrkimyksiä voidaan edistää erityisen tehokkaasti. Viestien levitys ja informaatioympäristön manipulaatio onnistuu bottien avulla ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä ihmisinä esiintyvät botit voivat harhauttaa kokenuttakin sosiaalisen median käyttäjää. Tutkielman taustoituksessa esitellään bottien avulla tehtäviä vaikutusyrityksiä demokraattisiin prosesseihin, kuten vaaleihin, sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman teoriaviitekehys pohjautuu politiikan psykologiaan, sillä tutkielmassa tarkastellaan informaatiosotaa ontologisen turvallisuuden teorian avulla. Ontologisen turvallisuuden teoria perustuu käsitykseen siitä, että ihmisten turvallisuuden tunne pohjautuu sekä yhteiskunnassa jaettuihin narratiiveihin, että luottamukseen niiden jatkuvuudesta. Mitä tapahtuu, jos tämä luottamus onnistutaan murtamaan? Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta, taustahaastatteluista sekä Twitteristä kerätyistä bottitilien tuottamista viesteistä, joiden avulla informaatiosotaa lähestytään laadullisella sisällönluokittelulla. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että informaatiosodassa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan ihmisen mieleen monipuolisen keinovalikoiman avulla. Bottien tuottamien viestit koostuivat propagandasta, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten poliittiseen ajatteluun pyrkimällä manipuloimaan ajatuksia ja tunteita sekä heikentämään ihmisten luottamusta poliittisiin toimijoihin. Tutkimustulokset kannustavat näkemään informaatiosodan laajat psykologiset tavoitteet sekä tunnistamaan niiden edistämiseksi käytetyt viestinnälliset keinot.

Tutkielman tavoitteena on selvittää saksan kielen datiivin ilmenemismuotoja ja semanttisia funktioita nykypäivän kielenkäytössä. Tutkimuskohteeksi on valittu "mir", joka ilmaisee datiivia yksikön ensimmäisessä persoonassa. Teoriataustaltaan työ nojaa viime vuosikymmenten aikana tehtyyn semanttiseen tutkimukseen sekä Heide Wegenerin väitöskirjassaan (1985) tekemiin havaintoihin datiivirakenteita yhdistävistä tekijöistä. Myös konstruktiokieliopin soveltuvuutta datiivin semanttiseen tutkimukseen selvitetään. Työn tutkimusaineisto koostuu 200 yhteisö- ja mikroblogipalvelu Twitterissä julkaistusta twiitistä. Puolet twiiteistä on kerätty saksalaisten poliitikoiden julkaisuista. Toinen puolikas on yksityishenkilöiden julkaisemia. Twiitit sisältävät 206 datiivirakennetta. Rakenteet erotellaan kahteen ryhmään: rakenteisiin, jotka kuvaavat vuorovaikutusta ja sisältävät kirjoittajan lisäksi toisen osapuolen, sekä rakenteisiin, jotka eivät ilmaise vuorovaikutusta. Tutkimuksen tuloksista on nähtävissä, että vuorovaikutusta kuvaavat datiivirakenteet vastaavat melko hyvin datiivin prototyyppistä ja esimerkiksi saksa vieraana kielenä -opetuksessa usein esitettyä funktiota, jonka mukaan datiivi kuvaa osapuolta, jonka semanttinen rooli lauseessa on "Benefizient" (hyötyjä/kärsijä) tai "Rezipient" (saaja/menettäjä). Oleellinen havainto kielitieteelliselle tutkimukselle syntyy niiden rakenteiden analyysissä, jotka eivät ilmaise vuorovaikutusta. Ko. rakenteet kuvaavat edellä mainittujen prototyyppisten funktioiden sijasta kokijaa ("Experiencer"). Näiden, kirjoittajan omia tunteita, arvoja tai mielipiteitä kuvaavien ilmaisujen osuus tutkimusaineistosta on merkittävä. Poliitikkojen julkaisemista datiivi-ilmaisuista 77 prosenttia esiintyy ympäristössä, jossa vuorovaikutusta ei tapahdu. Yksityishenkilöiden julkaisuista tällaisia ilmaisuja on 68 %. Datiivi esiintyy tutkimusaineistossa myös usein kopulaverbien yhteydessä sekä idiomaattisissa ilmauksissa, joiden taustalta tutkimus löytää konstruktiokieliopin mallin mukaisesti vakiintuneita, käytössä leksikaalisella tasolla muokkautuvia konstruktioita. Tutkimuksesta käy ilmi, että datiivin semanttinen rooli ei määräydy ainoastaan verbin pohjalta vaan on tiiviisti yhteydessä joko tapahtuvaan tai puuttuvaan vuorovaikutukseen.

Tutkimuksen kehyksen muodostaa muutos yhteisöllisyyden kokemisen muodoissa sekä poliittisen viestinnän ja politiikan tekemisen tavoissa. Sosiaalisen median käytön yleistyminen ja suosion kasvu ovat muuttaneet yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen mekanismeja sekä vaikuttaneet politiikkaan ja julkisuuteen tarjoamalla uudenlaisen areenan poliittiselle toiminnalle. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten moderni yhteisöllisyys ilmenee poliittisten puolueiden sosiaalisen median kanavilla julkaistavissa kuvissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten kaksi suomalaista poliittista puoluetta representoivat yhteisöllisyyttä Twitterin kuvallisessa viestinnässä, ja millaisten visuaalisten keinojen kautta puolueiden yhteisöllisyys ilmenee näppäilykuvia sisältävissä julkaisuissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aiemman yhteisöllisyyttä, sosiaalista mediaa, politiikkaa ja valokuvausta käsitelleen tutkimuksen ympärille. Teoreettisen viitekehyksen tarjoamia teemoja ovat sosiaalisen median ja kuvallisen viestinnän tuomat muutokset yhteisöllisyyden kokemiseen sekä muutoksen luomat mahdollisuudet ja haasteet poliittisille puolueille. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen median ympärille rakentuvaan tutkimusongelmaan etsitään vastausta poliittisten puolueiden kontekstista. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmiötä tapaustutkimuksen tarjoamissa kehyksissä keskittymällä Kokoomuksen ja Vihreiden kuvalliseen viestintään Twitterissä. Tutkimusaineiston muodostavat sekä Kokoomuksen että Vihreiden Twitter-tileiltä kerätyt julkaisut, joihin on ollut liitettynä näppäilykuva. Tutkimusaineiston analyysissa yhdistetään laadullista sisällönanalyysia ja sisällön erittelyä sekä semioottista kuva-analyysia. Tutkimus osoittaa, että moderni yhteisöllisyys ilmenee poliittisten puolueiden sosiaalisessa mediassa julkaisemissa kuvissa. Tulosten mukaan poliittiset puolueet pyrkivät viestimään ja muodostamaan mielikuvaa edustamansa ideologian ympärille rakentuneesta yhteisöstä. Puolueiden Twitterissä julkaisemissa näppäilykuvissa korostuvat etenkin ryhmäkuvien määrä ja vaikutusvaltaisten poliitikkojen läsnäolo. Lisäksi tulosten mukaan kohteena olevat puolueet keskittyvät informoimaan Twitter-käyttäjiä puolueiden erilaisiin esiintymisiin, kokoontumisiin, kannanottoihin ja kenttätyöhön liittyvistä tapahtumista sekä teemoista. Tutkimustulosten pohjalta tutkimuksessa muodostetaan empiirisestä aineistosta teoreettis-käsitteellinen malli modernin yhteisöllisyyden ilmenemisestä sosiaalisessa mediassa. Modernin yhteisöllisyyden ilmenemisen malli kuvaa yhteisön, julkisuuden ja verkon välisen synteesin. Malli havainnollistaa sen, kuinka modernin yhteisöllisyyden kokemus syntyy yhteisöjen ja yksilöiden välille verkkoympäristön mahdollistamassa aika- ja paikkariippumattomassa julkisuudessa. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat muun muassa Baumanin sekä Maffesolin teokset modernin ja postmodernin yhteisöllisyyden muodoista, Hintikan, Mickelssonin, Highfieldin sekä Gainous & Wagnerin tutkimukset poliittisesta vaikuttamisesta sosiaalisessa mediassa sekä Villin tutkimukset mobiililaitteiden ja näppäilykuvien käyttötarkoituksista osana viestintää.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaista lähtötekstin vaikutuksesta aiheutuvaa norminvastaista kielenkäyttöä voi katsoa olevan tviittikäännöksissä, jotka esiintyvät suomalaisissa verkkouutisissa. Käännöksissä esiintyvään, lähtötekstin vaikutuksesta johtuvaan norminvastaisuuteen viitataan käännöstieteessä usein käsitteellä negatiivinen siirtovaikutus. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoutta tästä ilmiöstä kääntämiseen liittyvänä haasteena, jotta sen riski osattaisiin huomioida paremmin esimerkiksi uutiskäännösten tekemisen yhteydessä. Vaikka suomen kielen normeista voi olla useita eri näkemyksiä, tutkielmassa tulkitaan norminvastaisiksi vain sellaiset käännösratkaisut, jotka ovat Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen yleiskielestä antamien suositusten vastaisia. Verkkouutisten voi olettaa seuraavan näitä suosituksia, koska uutisen katsotaan yleisesti olevan tyyppiesimerkki yleiskielisestä tekstistä. Käännöstieteessä on todettu, että negatiivinen siirtovaikutus ei ilmene ainoastaan norminvastaisena kielenkäyttönä, vaan sitä voi katsoa olevan myös käännöksissä, joiden merkitys eroaa lähtötekstin merkityksestä siirtovaikutuksen vuoksi. Negatiivisen siirtovaikutuksen, sen lähikäsitteiden sekä norminvastaisuuden määrittelyn lisäksi työn teoriapohja koostuu Twitterin, tviitin ja verkkouutisen sekä journalistisen kääntämisen tutkimuksen esittelystä. Tutkielman aineisto koostuu Yle Uutisten ja Ilta-Sanomien verkkosivuilla aikavälillä 1.8.2019– 30.9.2020 julkaistuista uutisista, jotka sisältävät vähintään yhden käännöksen jostain Yhdysvaltojen silloisen presidentin Donald Trumpin @realDonaldTrump-tilillä julkaistusta tviitistä. Uutisissa esiintyvien käännösten lisäksi aineistoon kuuluvat kaikki ne Trumpin tviitit, jotka ovat aineiston käännösten lähtötekstejä. Tutkielman analyysissa tarkastellaan aineistosta kaikkia niitä tviittikäännöksiä, joissa voi perustellusti katsoa esiintyvän negatiivista siirtovaikutusta. Analyysissa käytetään laadullista menetelmää. Koska sekä norminvastaisuuden että siirtovaikutuksen esiintyminen aineiston käännöksissä on tulkinnanvaraista, jokaisen käsiteltävän käännöksen kohdalla käydään erikseen läpi, millä perustein se on valikoitunut analysoitavaksi. Analyysista käy ilmi, että 24:ssä aineiston 226 tviittikäännöksestä on nähtävissä viitteitä negatiivisesta siirtovaikutuksesta. Se vaikuttaa useimmin ilmenevän näissä käännöksissä yleiskielen suositusten vastaisena pilkutuksena. Tämän lisäksi ilmiö näkyy käännöksissä esimerkiksi sanojen rektioissa, ison alkukirjaimen käytössä ja käännösten merkityksen erilaisuudessa suhteessa lähtötekstin merkitykseen. Vaikka negatiivisen siirtovaikutuksen esiintymisestä aineiston tviittisuomennoksissa ei ole analyysin perusteella täyttä varmuutta, antaa tutkielma monipuolisesti esimerkkejä siitä, miten ilmiö voi käytännössä näkyä käännöksissä. Näin ollen tutkielma voi myös auttaa tunnistamaan tilanteita, joissa negatiivista siirtovaikutusta on hyvä osata välttää.