Browsing by Subject "aika"

Maisteritutkielman lähtökohtana on huomio, että tulevaisuusorientoituneena alana sosiaalityön tutkimuksessa ajallisuus ja tulevaan liittyvät näkökohdat ovat jääneet vähälle tarkastelulle. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, millaista sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaava ajattelu on huostaanottojen lopettamis- ja jatkamispäätöksissä. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa huostaanoton lopettamiseen ja jatkamiseen johtaneita syitä sekä perehtyä päätöstekstien ajallisuuteen. Tutkielman toimintaympäristö sijoittuu lastensuojelun sijaishuoltoon, ja keskeinen käsitteellinen täsmennys on huostaanoton ymmärtäminen päätöksenä. Tarkastelua ohjaa huostaanottojen lopettamista käsittelevä tutkimus sekä aikatietoisuus. Aika ja ajallisuus muodostavat tutkielman teoreettisen taustan. Tulevaisuuden tavoittaminen päätöksistä on edellyttänyt ajallisuuteen perehtymistä. Tutkielman aineisto koostuu erään Uudenmaan kunnan kaikista vuonna 2019 tehdyistä huostaanoton lopettamis- tai jatkamispäätöksistä. Analyysiin päätyi 56 päätöstä, joista myönteisiä päätöksiä 42 ja kielteisiä päätöksiä 14. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysilla ja diskurssianalyysilla. Diskurssianalyysi on määritelty aikatietoiseksi, sillä erityistä huomiota on suunnattu siihen, miten päätöksissä konstruoidaan tulevaa ajallisesti. Tutkielman tuloksena havaittiin, että nuorten ikäryhmässä huostaanoton lopettaminen on yhteydessä heidän tilanteensa kohenemiseen, kuten käytöksen muutoksiin ja itsenäistymiseen. Pienempien lasten huostaanotto on voitu purkaa vanhempien tilanteen edistymisen vuoksi, esimerkiksi perheen arjen vakautuessa tai vanhemman sitoutuessa hoitoon. Huostaanottoja on jatkettu tilanteissa, joissa huostaanoton perustelut ovat edelleen ajankohtaisia. Päätösten ajallisuus on yhteydessä lineaariseen aikaan, vaikka asiakkaiden kokemuksellinen aika poikkeaa osin rakenteiden ajasta. Lineaarisuus johdattelee myös sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaavan ajattelun jäljille. Päätöksistä tunnistettiin neljä tulevaisuusdiskurssia eli odotushorisonttia: toiveikas tulevaisuus, epävarma tulevaisuus, riskien leimaama tulevaisuus ja tuleva palvelupolku. Asiakkaiden tulevaisuus aukeaa päätöksissä suhteessa nykyhetkeen ja menneeseen.

Tutkielmassa kartoitetaan henkilökuvaukseen liitettyjä adjektiiveja sekä Jane Austenin romaanissa Pride and Prejudice (1813) että sen Ylpeys ja ennakkoluulo -suomennoksissa. Romaani on käännetty suomeksi kolme kertaa, ja tarkistettuja laitoksia on yksi. Suomennoksia käsitellään samanarvoisina, vaikkei tarkistettujen laitoksien sisällyttäminen tutkimuksiin ole yleistä. Tutkimuksen aineistona on alkuperäisteoksen kuusi lukua (51 sivua) ja vastaavat luvut suomennoksista, yhteensä 30 lukua. Henkilökuvauksiin liitettyjen adjektiivien merkitys pyritään selvittämään etsimällä adjektiivien suomennoksista niin yhtäläisyyksiä kuin eroja. Merkityksien muutos ajan saatossa on tutkielman tärkeä tutkimuskohde. Vanhimman (O. A. Joutsen/1922) ja uusimman (Juva/2013) suomennoksen ikäero on 91 vuotta. Tutkin käännösajankohdan heijastumista sanavalintoihin ja pyrin selvittämään, kertovatko ne jo jotakin käännöksen iästä ja ajankohdasta. Tutustun kääntäjien valitsemaan skopokseen (funktio) ja pohdin, onko uusin käännös lähimpänä alkuperäisteosta (uudelleenkääntämishypoteesi). Teoriatausta avainsanoineen koostuu uudelleenkääntämisestä, skoposteoriasta, normiteoriasta, ajan vaikutuksesta, leksikaalisesta ja diakronisesta semantiikasta sekä stilistiikasta kääntämisessä. Tutkimusmetodi on yhdistelmä semantiikasta (Ingo 1990) ja pragmatiikasta (Vehmas-Lehto 1999), mikä näkemykseni mukaan parhaiten palvelee tutkimustavoitettani. Aineistoa analysoidaan myös stilistiikan keinoin (mm. Enkvist 1973 ja Bradford 1997), ja analyysi käyttää apuna niin suomenkielisiä sanakirjoja kuin OED:n (Oxford English Dictionary) hakusanoja. Päähenkilöihin liittyviä adjektiiveja on 459, joista 20 analysoidaan. Lopullinen analysoitavien adjektiivien määrä on 23, koska kahdessa esimerkissä on enemmän kuin yksi adjektiivi. Valittuja adjektiiveja ei ole kuitenkaan riittävästi yleistävien johtopäätösten tekemiseen, joten niiden perusteella ei voi tehdä erityistä analyysiä Austenin ratkaisuista adjektiivien valinnoissa. Avainsanojen tarkastelussa ajan vaikutus näkyy vanhahtavien sanojen käytössä, sanojen muuttumisena ylätyyliseksi sekä uusien, modernien sanojen esiin tulemisessa. Kääntäjien valitsema skopos tulee selkeästi esiin suomennoksissa, mutta normit erottuvat heikommin. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että yksittäisten sanojen tutkiminen on perusteltua, mutta laajemman kontekstin huomioiminen tuottaa merkityksellisempiä tuloksia. Positiivinen käännöskritiikki soveltuu suomennoksien tutkimiseen, ja se tuo suomennoksille lisäarvoa.

Maisterintutkielma tarkastelee filosofisen analyysin menetelmällä tulevaisuuden käsitettä strategisen ajattelun ja toiminnan osana. Tutkimuksessa keskeisemä aineistona käytetään Timo Santalaisen teosta (2009) ”Strateginen ajattelu & toiminta”. Strateginen ajattelu suuntaa tulevaisuuteen ja ohjaa strategista toimintaa. Tässä tutkimuksessa tulevaisuus käsitetään toiminnan kautta luotavana asiana, johon on valmistauduttava aktiivisesti. Ajatus tulevaisuudesta on muuttunut antiikin ajoista nykypäivään. Toisin kuin antiikin aikana, nykypäivänä ajatellaan, että mahdollisia tulevaisuuksia on yhden sijaan useita ja tulevaisuuteen vaikuttavana tekijänä on Jumalan sijaan ihminen itse. Nykyisin tulevaisuutta pyritään tutkimaan muun muassa tulevaisuudentutkimuksen keinoin. Liiketoiminnassa tulevaisuutta pyritään hallitsemaan liiketoimintastrategioiden avulla. Tutkimuksessa aineistona käytetyn teoksen valossa tulevaisuus on päämäärä, johon ihminen valmistautuu aktiivisesti ennakoimalla, suunnittelemalla ja oppimalla. Tulevaisuus on tila, joka on haluttu ja tavoiteltu. Tämän halutun tilan edessä on esteitä, jotka organisaatio ja yksilö ylittävät omalla työllään. Haluttu tulevaisuus ei synny ilman voimaa, painetta muuttuakseen, jossa ulkoisen toimintaympäristön muutoksella on suuri merkitys, kun se pakottaa organisaation ja yksilön reagoimaan ja viemään toiminnan uuteen suuntaan. Halutun tulevaisuuden muotoilemiseen tarvitaan myös suunta eli visio, joka toimii eteenpäin viemänä voimana tilanteessa, jossa ulkoinen muutospaine tekee muuttumisesta välttämätöntä, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa. Tulevaisuuden tekemistä edellyttävän vision toteuttamiseksi organisaatio ja yksilö tarvitsevat voimavaroja, resursseja ja taitoja, joita kehitetään jatkuvan oppimisen kautta. Tulevaisuutta tehtäessä ihminen yksilönä ja organisaation muodostamana ryhmänä ennakoivat ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja valmistautuvat toimimaan yllättävissä tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Tulevaisuus ajan elementtinä on Santalaisen ajattelussa resurssi ja lineaarisesti etenevä jatkumo, jolla on alku ja loppu. Ajan moniulotteisuus on nykyhetkessä, jossa strategi hyödyntää menneisyydestä oppimiaan taitoja ja tähtää toiminnallaan tulevaisuuteen sijoitettuun visioon. Nykyhetki asettaa strategille toimintaan sivusuunnista kohdistuvia ympäristön haasteita ja tarjoaa haluttua tulevaisuutta mahdollistavat resurssit, joita taitava strategi pystyy hyödyntämään toiminnassaan. Vastuu tulevaisuudesta on yksilöllä, jonka tehtävänä on käyttää kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla, ja organisaation johtajalla, jotta tämä suuntaisi osaamisestaan organisaation hyödyksi