Browsing by Subject "akkulturaatio"

When cultures meet, people have to adapt to changes. These changes are long-term and affect one´s identity, values, behaviours, social relationships and the mental heath. In the process of the adaptation, the immigrant can choose different strategies: integration, assimi-lation, separation and marginalisation. The purpose of this study is to find out, describe and analyse the views of three Vietnamese parents living in Finland about how to raise their children into the Finnish society. John Berry´s theory of acculturation is used in this study. The Vietnamese people in Finland have been studied quite a lot, but there is not much re-search on their parenting in Finland. This is a qualitative study where three Vietnamese parents living in the capital region took part. The informants came to Finland at the adult age and had lived for 8–19 years in the country. They had children at school age. Theme interview method was used while collect-ing data. The informants were interviewed and taped at the informants´ home in Vietnamese language. The data was transcribed and analysed in its Vietnamese format by using theo-retically-driven content analysis. The results and the data quotations were written and trans-lated into Finnish language. The parents who participated in this study raised their children to be members of the Finnish society and they maintained their mother tongue and Vietnamese values e.g. respecting and obeying parents and school success. There was an obvious difference while raising a girl and a boy and using physical discipline in the families. Also some Finnish values were respected. They were for example to become independent and how to express oneself. The more a Vietnamese parent has been in touch with the Finnish culture, the more changes have taken place in his or her views on raising children in Finland. The awareness of how the immigrant parents think about raising children in acculturation would contribute to the communication between cultures in school work and in collaboration with parents.

This study was set out to investigate whether acculturation attitudes play a mediating role in the acculturation-adaptation link. The main focus was on the relationship between perceived discrimination and psychological adaptation and the potential mediating role of acculturation attitudes in this relationship. Expectations were based on previous research on ethnic and national identification and the role of these concepts in the acculturation-adaptation link. Acculturation attitudes were conceptualised based on Berry’s (1997) bidimensional categorisation of acculturation attitudes. The analysis was conducted among Finnish-Ingrian remigrants from Russia to Finland (n = 224). Data from questionnaires was collected at three times, including at the pre-migratory stage. Acculturation attitudes were measured with the two-statement measurement method: measuring preference for maintenance of the ethnic culture and preference for contact with and participation in the national culture separately. Psychological adaptation was assessed by Rosenberg’s Self-Esteem Scale (Roosenberg, 1965) and the General Well-Being Index (Gaston & Vogel, 2005). The analyses conducted were partially longitudinal and partially cross-sectional. Multiple regression was performed based on Baron and Kenny’s (1986) four-step mediation analysis approach. The results suggest that acculturation attitudes do not mediate the relationship between perceived discrimination and psychological adaptation. Limitations of the study are discussed and recommendations for further research are provided.

The purpose of the study is to explore the acculturation of eating habits among Somali immigrants: What kind of acculturation happens and which factors prevent or promote the change in their eating habits. In addition, it is studied how important role food has from the perspective of the stability or change of identity. The main research question is as follows: What kind of acculturation has occurred after moving to Finland? The study had three additional questions: 1. How is acculturation reflected in eating habits and the choice of food? 2. What are the main factors that prevent or promote the change? 3. How the respondents find that the acculturation of eating habits affects their Somali identity? In this study, the model of adaptation to a new dietary pattern (Koctürk-Runefors 1991) is an important part of the theoretical framework. The data were collected in March 2017 through individual, pair, and group interviews from fourteen Somali immigrants, aged 19 to 46 years. All the interviewees were women who had lived in Finland six to twenty-six years. They were interviewed in Finnish. The interviews were audiorecorded and transcribed into written form. After that the data were analyzed by using qualitative content analysis. According to the study, acculturation had taken place at different levels. Meal rhythm, the content of meals and choice of food had changed. The number of the meals increased in Finland. The breakfast was usually prepared by the Finnish way. If there was enough time, the breakfast would be prepared by a Somalian way. The lunch would be prepared in a Somali way if it was eaten at home. Legumes were often offered for dinner in Somalia but no longer in Finland. The religion prevented any major changes in the diet. The socio-economic status affected food choice: higher education and income level affected the choice of the food. Media, household technology and catering services promoted the change. Somali identity is strong and the identity is supported with eating habits. Food restrictions defined by religion were kept unchanged, and they did not reflect acculturation in this study.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä muutoksia tapahtuu nuoruusiässä uuteen kotimaahan muuttavan nuoren uskonnollisuudessa muuttoa seuraavien vuosien aikana. Tutkimuskohteena on peruskouluikäisenä Suomeen muuttaneet nuoret. Uskonnollisuutta tarkastellaan osana kulttuuria ja sen oppimista. Alkuperäisen kulttuurin ja uuden kulttuurin oppimisen teoreettinen viitekehys pohjautuu John Berryn luomaan akkulturaatioteoriaan. Sen mukaan oman kulttuurin aineksia hylätään tai säilytetään sen mukaan, miten arvokkaina niitä pidetään uudessa elämäntilanteessa ja kulttuuriympäristössä. Uuden kulttuurin sisältöjä puolestaan omaksutaan tai hyljeksitään sen mukaan, nähdäänkö ne tarpeeksi arvokkaina oman identiteetin rakennusaineina. Uskonnollisuus nähdään sosiaalisen oppimisen tuloksena. Uuteen kulttuuriin siirtymisen myötä siihen on tarjolla uusia sisältöjä koulun, kaveripiirin ja yhteiskunnan vaikutuksessa. Uskonnollisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tarkastellaan Charles Glockin ja Rodney Starkin kehittelemän teorian kautta. Teorian mukaan uskonnollisuus sisältää viisi dimensiota, joissa tapahtuvia muutoksia tässä tutkimuksessa selvitetään tutkimukseen osallistuneiden nuorten osalta akkulturaatioprosessissa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on toteutettu haastattelututkimuksena, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Haastattelu on puolistrukturoitu teemahaastattelu, jonka teemoina ovat haastateltavien elämänvaiheet lapsuudessa ennen Suomeen muuttoa aina haastatteluhetkeen saakka sekä uskonnollisuuden ilmeneminen eri dimensioiden suhteen näissä elämänvaiheissa. Tutkimusaineiston analyysi on teorialähtöinen, jossa akkulturaatio ja uskonnollisuuden dimensiot toimivat analyysin pohjana sen alusta aina tuloksiin saakka. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Haastatteluaineistosta on poimittu akkulturaation ja uskonnollisuuden teemoihin liittyviä sisältöjä ja tarkasteltu niiden välisiä yhteyksiä. Haastateltavat voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, millaista heidän uskonnollisuutensa haastatteluhetkellä oli: sitoutuminen omaan uskontoon ja sen oppiin, usko Jumalaan, mutta ei sitoutumista mihinkään uskontoon ja oppiin sekä individualistinen tapa tulkita uskonnollisia kysymyksiä. Yksinäisyyden, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksesta johtuva hämmennys saattoi johtaa haastateltavat etsimään vastauksia omasta uskonnosta Suomeen muuton alkuvaiheessa. Uusi kotimaa ja kulttuuri antoivat omaan ajatteluun uusia tulkintatapoja ja ideologioita. Osalle haastateltavista tämä aiheutti oman uskonnon ja erityisesti siihen liittyvien sääntöjen ja rituaalien uudelleen arviointia. Uskonnollisuus säilyi eri dimension suhteen, jos kotimaassa lapsuudessa uskonnollisuuteen sosiaalistumista tapahtui kodin, kaveripiirin, lähiyhteisön sekä yhteiskunnan tasolla ja lisäksi perheen vanhempien uskonnollisuus ja yhteys uskonnolliseen yhteisöön säilyi myös Suomeen muuton jälkeen. Myös ikä ja ajattelun kehitys vaikutti haastateltavien uskonnollisuuteen.

Tutkielman tavoitteena on selvittää kotoutumiskoulutuksissa työskentelevien opettajien kokemuksia monikulttuurisista kohtaamisista, erityisesti eri uskontojen osalta. Tutkimuskysymyksenä on, miten kotoutumiskouluttajat näkevät ja kohtaavat uskontoja ja kulttuureja työssään. Tutkimus sijoittuu osaksi opettajien kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää osaamista, katsomusreflektiivisyyttä ja uskontolukutaitoa eri aloilla tarkastelevaa aikaisempaa tutkimusta, jota on tehty erityisesti peruskouluissa. Tämä tutkielma avaa teeman näkymää aikuiskoulutuksen kentällä. Aineisto koostuu kymmenen kotoutumiskoulutuksissa työskentelevän opettajan haastattelusta. Tavoitteena on saada lisää tietoa opettajien kokemuksesta, asenteista ja toimintatavoista monikulttuurisessa työympäristössä. Aihetta tarkastellaan interkulttuurisiin kompetensseihin kuuluvan viiden osa-alueen valossa. Nämä ovat opettajan arvot, asenteet, tiedot, taidot ja tietoisuus. Tutkielmassa selvisi, että opettajat kokevat uskonnot pitkälle näkymättöminä. Niitä lähestyttiin neutraalisti, moniarvoisuutta kunnioittaen. Toisaalta uskontojen koettiin olevan mahdollisten konfliktien lähteitä luokkatilassa. Opettajat tunnistivat monimuotoisuutta niin yksilön identiteetissä sekä yhden uskonnon sisällä. Uskontoa oli vaikea erottaa sen kulttuurisesta taustasta. Islamin tavat, rituaalit ja siveyssäännöt nousivat kurssikontekstissa näkyvimmin esiin. Opettajat tunsivat eniten islamiin liittyvää sanastoa ja tapakulttuuria. Tiedot saatiin mieluiten opiskelijoilta itseltään. Opettajat tarvitsivat neuvottelijan, oppijan sekä jännitteiden hallinnan taitoja työssään. Opettajat tiedostivat hyvin sosiopoliittisten tekijöiden vaikutuksia opiskelijoiden elämässä. Aikaisempi koulutustausta koettiin suurempana erojen merkitsijänä kuin kulttuuritausta.

Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millainen on median rooli Suomen suurimman kieli- ja kulttuurivähemmistön, Suomen venäjänkielisten kotoutumisessa. Aihetta lähestyttiin tutkimalla Suomen venäjänkielisten median käyttöä ja näkemyksiä Suomen median antamasta Venäjä- ja venäläis-kuvasta sekä näiden merkitystä heidän kotoutumisessaan. Tutkielmassa median käyttöä ja kotoutumista tarkasteltiin vuorovaikutuksen monikulttuurisesta näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin John Berryn (2006) akkulturaatiostrategia-mallia, jossa on määritelty strategiat sekä etniselle vähemmistöryhmälle että yhteiskunnalle. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Survey-menetelmää eli etukäteen strukturoitua aineistonkeruuta kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake julkaistiin venäjänkielisessä Spektr-lehdessä sekä Russian.fi-keskustelufoorumilla. Kyselyyn vastasi 96 henkilöä. Kyselyn suljetut kysymykset analysoitiin tilastollisilla menetelmillä, ja avoimissa kysymyksissä käytettiin teoreettista sisällönanalyysiä. Vastaajat ryhmiteltiin Masgoretin ja Wardin (2006) kriteerien avulla heidän suomen kielen taitonsa, vuorovaikutuksessa käytetyn kielen sekä Suomen ja Venäjän median käyttönsä perusteella akkulturaatiostrategioihin, ja sijoitettiin akkulturaatiostrategia-malliin. Ryhmittelyä käytettiin vastaajien näkemyksien analysoinnissa. Määrällisen analyysin perusteella vastaajat käyttävät enemmän Suomen kuin Venäjän mediaa ja luottavat enemmän suomenkieliseen kuin venäjänkieliseen mediaan. Vastaajat nimesivät usein luotettaviksi samat mediat, joita he käyttävät. Median käyttö näyttäisi edistävän kotoutumista. Suurin osa vastaajista sijoittui integraatio- eli kotoutumisen strategiaan. Integroituneet vastaajat ilmaisivat muita useammin mielipiteensä avoimissa kysymyksissä. Vastaajista suurin osa on sitä mieltä, että Suomen mediassa esitetään harvoin Suomen venäjänkielisiä, ja kun esitetään, representaatiot ovat usein negatiivisia. Enemmistö näkee median representaatioiden vaikuttavan hyvin paljon vastaanottajien mielikuviin representaation kohteena olevasta kielivähemmistöstä. Suomalainen yhteiskunta ja Suomen media sen osana vaikuttaisivat olevan akkulturaatiostrategia-ryhmittelyn perusteella ainakin osittain monikulttuurisia, sillä integraatiostrategia voi toteutua ainoastaan monikulttuurisessa ympäristössä. Monikulttuurisuuden periaatteet eivät kuitenkaan aina toteudu Suomen mediassa ainakaan kyselyyn vastanneiden Suomen venäjänkielisten näkökulmasta.

Virolaisia maahanmuuttajia asuu Suomessa kymmeniätuhansia. Virolaisten maahanmuutto on pääosin työperäistä, minkä vuoksi heihin ei kohdistu samanlaisia kotouttamistoimenpiteitä kuin esimerkiksi pakolaisstatuksella maahan muuttaneisiin. Virolaisten integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan on aikaisemman tutkimuksen valossa ollut kuitenkin monia muita maahanmuuttajaryhmiä helpompi. Virolaisten maahanmuuttajien suuri määrä näkyy myös lastensuojelussa. Lastensuojelun virallisessa kontekstissa he ovat siitä huolimatta melko näkymätön maahanmuuttajaryhmä eikä heidän lastensuojeluasiakkuuksiaan ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisina virolaisten maahanmuuttajien lastensuojeluasiakkuudet näyttäytyvät huostaanottoasiakirjoissa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäinen kysymys koskee virolaisten maahanmuuttajien tavallisia lastensuojelullisia ongelmia ja sitä, miten näitä ongelmia on huostaanottoasiakirjojen mukaan yritetty avohuollon tukitoimin ratkaista. Toinen tutkimuskysymys liittyy virolaisten maahanmuuton erityispiirteeseen, transnationalismiin eli ylirajaisuuteen. Selvitän tässä työssäni, vaikuttavatko perheiden transnationaalit suhteet ja niiden tiiviys ongelmiin, joita perheet kohtaavat uudessa kotimaassaan Suomessa. Työni keskeisiä käsitteitä ovat lastensuojelun lisäksi transnationalismi ja akkulturaatio. Tutkimukseni aineistona toimivat virolaistaustaisia perheitä koskevat vuosina 2010–2016 laaditut huostaanottoasiakirjat, jotka luovutettiin minulle erään pääkaupunkiseudun kunnan sosiaalivirastosta ilman tunnistetietoja. Aineistossani on asiakirjoja yhteensä kymmentä perhettä ja neljäätoista lasta koskien. Lasten iät vaihtelevat neljän ja seitsemäntoista välillä. Aineistoni huostaanottoasiakirjat sisältävät huostaanottopäätöksen, sijaishuollon asiakassuunnitelman sekä joidenkin perheiden osalta myös sosiaalityöntekijän yhteenvedon perheen tilanteesta ja yhden perheen kohdalla lisäksi hakemuksen hallinto-oikeudelle tahdonvastaisessa huostaanottoasiassa. Metodinani toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysini perusteella virolaisten maahanmuuttajien tavallisia lastensuojelullisia ongelmia ovat perheväkivalta, vanhempien ja teini-ikäisten nuorten päihteidenkäyttö, rikollisuus eri muodoissa, vanhempien tai lasten huono psyykkinen terveys sekä kouluikäisten lasten ja nuorten koulunkäynnin ongelmat. Huostaanottoon johtivat aineistoni perheissä tavallisimmin vanhempien päihteidenkäyttö tai nuoren päihdehakuinen ja/tai rikollinen käyttäytyminen. Perheiden ongelmat olivat kytköksissä akkulturaatioon ja erilaisiin akkulturaatiostrategioihin esimerkiksi siten, että hankaluuksiin joutuneiden nuorten akkulturaatiostrategiana toimi usein separaatio eli eristäytyminen. Kaikki aineistoni huostaanotetut teini-ikäiset olivat tulleet Suomeen kouluikäisinä, jotkut vasta murrosiässä. Perheiden ongelmat näyttivät liittyvän jossain määrin myös eritahtiseen maahanmuuttoon sekä lyhyeen maassa-asumisaikaan. Monet aineistoni lapsista oli otettu huostaan pian Suomeen muuton jälkeen, ja vaikuttaa siltä, että monien perheiden ongelmat olivat syntyneet jo Virossa, ja muutto Suomeen oli ehkä kriisiyttänyt tilanteita entisestään. Jaoin aineistoni perheet kahteen ryhmään suhteessa avohuollon tukitoimiin. Ensimmäiseen ryhmään kuului perheitä, joille oli tarjottu monenlaisia avohuollon tukitoimia, mutta perheiden oli vaikea sitoutua yhteistyöhön lastensuojelun kanssa, minkä vuoksi tukitoimista ei ollut heidän kohdallaan apua. Toisessa ryhmässä oli perheitä, joiden tilanteet olivat jo lastensuojelun puuttuessa perheen elämään niin kriisiytyneitä, ettei perheitä ollut enää mahdollista auttaa avohuollon keinoin. Määrittelin aineistoni perheiden transnationaalit siteet vahvoiksi, keskivahvoiksi tai heikoiksi. Transnationaalit siteet näyttäytyivät vahvimpina niissä perheissä, joissa oli teini-ikäisiä lapsia, ja jotka olivat tulleet Suomeen lasten ollessa kouluikäisiä. Vahvojen transnationaalien siteiden perheissä nuorten identiteetti vaikutti vahvasti virolaiselta ja perheiden elämä liikkuvalta ja sirpaleiselta. Vaikutti siltä, että tiivis yhteys Viroon haittasi näiden nuorten akkulturaatioprosessia Suomessa. Monet vahvojen transnationaalien yhteyksien ydinperheistä olivat hajaantuneet kahteen maahan. Toisaalta heikkojen transnationaalien siteiden perheissä ongelmat saattoivat johtua jossain määrin myös verkostojen puutteesta. Aineistoni analyysin perusteella päättelen, että virolaisia perheitä voitaisiin auttaa lastensuojelussa nykyistä paremmin esimerkiksi tekemällä tiiviimpää yhteistyötä virolaisten sosiaaliviranomaisten kanssa. Muutamat aineistoni perheistä olivat olleet lastensuojelun asiakkaita jo Virossa asuessaan. Lisäksi olisi tärkeää tukea virolaisten perheiden kotoutumista Suomeen nykyistä enemmän ja ohjata heitä varhaisemmassa vaiheessa peruspalveluihin. Myös psykiatristen - sekä tulkkipalvelujen saatavuutta tulisi helpottaa. Kotouttamistoimenpiteiden olisi hyvä koskea kaikkia maahanmuuttajia maahanmuuton syistä riippumatta.