Browsing by Subject "asunnottomuus"

Tässä maisteritutkielmassa kartoitetaan entisten vankien asunnottomuuteen liittyviä tekijöitä ja asunnon vaikutusta rikosuraan. Tutkimuksen avulla selvitetään vankien omien kokemusten kautta, mistä entisten vankien asunnottomuus johtuu, millaisiin tilanteisiin asunnon menettäminen on liittynyt, ja mitä asunnosta tai sen puuttumisesta on seurannut. Tavoitteena on lisätä tietoa asumisen vaikeuksista ja löytää tekijöitä, joilla asunnottomuuden aiheuttamia ongelmia voidaan tulevaisuudessa ehkäistä paremmin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii desistanssiprosessia kuvaava identiteettiteoreettinen näkökulma, sosiaalisen kontrollin teoria, sekä itsekontrolliteoria valikoitumisnäkökulman muotona. Laadullinen aineisto kerättiin kohdennettua pienimuotoista puolistrukturoitua kyselyä käyttäen. Kysely koostui pääosin avokysymyksistä. Kysymykset oli muotoiltu tuottamaan kokemusperäistä pohdintaa, joka huomioisi sekä ulkoiset olosuhteet että oman toiminnan. Aineisto kerättiin jakamalla sähköistä kyselylinkkiä kohderyhmälle vankien ja asunnottomuuden parissa työskentelevien järjestöjen kautta. Valmis aineisto koostui 14 henkilön vastauksista 7 avokysymykseen, ja tekstimuotoisia vastauksia oli yhteensä 97. Aineiston analyysimetodina käytettiin aineistolähtöistä temaattista analyysia. Tutkimuksen tuloksissa korostuivat vastaajien omat kokemukset asunnottomuudesta oman toiminnan kautta, sekä ympäristön ja yhteiskunnan vaikutuksesta. Asumiseen ja sen onnistumiseen vaikutti oman toiminnan myötä yksilöllisten lähtökohtien merkitys, tutut toimintatavat ja niiden vaikutukset käyttäytymiseen, elämänhallinnan rooli arjessa, sekä yksilökohtaisen muutosmotivaation keskeinen rooli. Ympäristön ja yhteiskunnan vaikutuksesta omaan asumiseen ilmeni kokemuksia vankilan merkityksestä valmistelujen suhteen ja asuntojen saamisen vaikeus, tuki siviilissä, asumismuodon merkitys, sekä yhteisöt ja sosiaaliset suhteet. Asunnon vaikutus rikoskäyttäytymiseen näyttäytyi vastaajien kokemusten perusteella moniulotteiselta ja kompleksiselta. Asunnon saamisen nähtiin voivan vaikuttaa rikoksia vähentäen tai niitä lisäten. Lisäksi osa katsoi, ettei asunnolla ollut vaikutusta rikoskäyttäytymiseen. Tuloksissa ilmenee myös kriminologian teorian kannalta mielenkiintoinen näkökulma muutosmotivaation tärkeydestä desistanssiprosessin suhteen, jolloin muutosmotivaatio nähtiin olevan avainasemassa sosiaalisen integroitumisen kannalta. Asunnottomuuden ehkäisemisen osalta vastaajat korostivat vankeuden aikaista valmistautumista asumiseen, kuntoutusta vankeuden aikana, sekä vapaudessa jatkuvaa tukea. Tuen tulisi vastaajien kokemusten mukaan olla kokonaisvaltaista ja vastata yksilöiden tarpeisiin. Tämän lisäksi tukea tulisi yhdistää yksilön tilanteeseen sopivaan asumismuotoon, koska väärä asumismuoto voi aiheuttaa haittaa yksilölle pidemmällä tähtäimellä. Erilaisia asumismuotoja tulisi myös lisätä, sillä tällä hetkellä tarjolla olevat asumisjärjestelyt eivät sovellu kaikille.