Browsing by Subject "biodiversiteetti"

Tehokas agri-teollinen maataloustuotanto on osoittautunut ympäristön kannalta haitalliseksi ja kestämättömäksi ruoantuotantotavaksi. Se aiheuttaa ympäristöhaittoja sekä heikentää biodiversiteettiä. Biodiversiteetin heikkeneminen herättää kansainvälistä huolta lajimonimuotoisuudesta. Maatalous itsessään on myös riippuvainen biodiversiteetistä sekä maatalousympäristön ekosysteemipalveluista. Agroekologinen symbioosi (AES) -toimintamalli pyrkii tarjoamaan ratkaisuja agri-teollisen ruokajärjestelmän ongelmakohtiin. Luomalla paikallisesti toimivan ruokajärjestelmän, joka on ympäristön kannalta kestävä, taloudellinen sekä sosiaalisia hyötyjä tuottava. Agroekologisen symbioosin kulmakivenä toimii ravinteita kierrättävä sekä energiaa tuottava biokaasulaitos, joka hyödyntää paikallisia biomassoja, kuten puoliluonnontilaisten nurmien satoa. Puoliluonnontilaiset nurmet ovat lajimonimuotoisia tärkeitä elinympäristöjä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella puoliluonnontilaisten nurmikasvustojen monimuotoisuusarvoja ja nurmien hoitotoimenpiteitä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää nurmenkäytön biodiversiteettivaikutuksia sekä arvioida, miten nurmibiomassoja voidaan käyttää monimuotoisuusarvoja menettämättä. Aineisto muodostui viljelijähaastatteluista sekä indikaattorikasvilajien ja kimalaisten havainnointiaineistosta kolmelta puoliluonnontilaiselta nurmityypiltä: suojavyöhykkeiltä, luonnonhoitopeltonurmilta sekä viherlannoitusnurmilta. Tutkimuksen tulosten perusteella nurmityyppien välillä ei havaittu eroja kasvi- tai kimalaislajimonimuotoisuudessa. Nurmikasvustojen iän ja indikaattorikasvilajirunsauden välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Myös kasvustojen niittoajankohdalla oli yhteys kasvilajimonimuotoisuuteen. Tulosten perusteella puoliluonnontilaiset nurmikasvustot soveltuvat bionurmentuotantoon. Nurmenkorjuussa on otettava kuitenkin huomioon niiton vaikutukset eri eliöryhmien populaatioihin. Myöhäinen niitto lintujen pesimäkauden jälkeen tukee sekä kasvilajimonimuotoisuutta että peltolintukantoja. Selkärangattomat lajit hyötyvät niittämättömistä alueista. Lajimonimuotoisuuden kannalta on tärkeää ylläpitää monimuotoista maisemarakennetta, joka tarjoaa erilaisia elinympäristöjä maatalousalueen lajistolle.

Biodiversity loss threatens also human well-being on Earth. There is only little research on teachers' interest and competence in implementing biodiversity education. The aim of this thesis was to investigate the species identification skills of student teachers and their interest in learning about different kinds of species. In addition, the aim was to create an understanding of what kind of conceptions student teachers have about the importance of species knowledge for teachers, learners, and sustainable development. A total of 19 early childhood teacher and primary teacher students responded to an online questionnaire that included a species identification test. Information about students interest and conceptions related to species knowledge was also collected. The thesis is a case study where descriptive data analysis was used in the analysis of the statistical data. Theory-guided content analysis was used in the analysis of the qualitative data. The results showed that student teachers identify common bird species quite well, plant species less well, and butterfly species poorly. Student teachers were interested in species knowledge in general, but interest in different species groups varied. Student teachers found bird, plant, butterfly, fungus, and fish species more interesting than bat, amphibian, spider, and beetle species. Student teachers consider species knowledge important for teachers, learners, and sustainable development. Student teachers’ conceptions about the importance of species knowledge for teachers formed six meaning categories: teaching species knowledge, learning together, exemplary triggering of interest, taking care of safety, answering children’s questions, and addressing biodiversity and sustainable development. As for conceptions about the importance of species knowledge for learners, nine meaning categories were formed: common knowledge, triggering of interest, know-how to operate in nature, understanding of biodiversity, understanding the environment, sustainable lifestyle, perceptual ability, worldview, and desire to act. Conceptions about the importance of species knowledge for sustainable development formed four meaning categories: understanding nature, appreciating nature, being aware of threats, and conserving the essential. Teacher education must provide diverse education in species knowledge in order to develop student teachers' competence as biodiversity educators.

Rinteen ekspositio eli rinteen kaltevuus ja ilmansuunta, johon rinne viettää, vaikuttaa rinteen vastaanottaman auringonsäteilyn määrään yhdessä leveyspiirin kanssa. Eksposition erot voivat saada aikaan selviä ja säännönmukaisia eroja eliöyhteisöjen koostumukseen. Ilmiötä on tutkittu laajalti luonnollisissa elinympäristöissä, muttei juurikaan ihmisen luomissa elinympäristöissä. Tässä tutkielmassa selvitän rinteen eksposition vaikutusta maakiitäjäisyhteisöjen koostumukseen täyttömäillä, täyttömäille kehittyvien maakiitäjäisyhteisöjen ominaispiirteitä sekä paikallisten tekijöiden ja ympäröivien alueiden merkitystä täyttömäkien maakiitäjäisyhteisöjen muodostumiselle. Kaupungistuminen tuhoaa ja pirstoo elinympäristöjä, mikä korostaa rakentamatta jäävien viheralueiden merkitystä kaupunkialueilla. Täyttömäille ei voi rakentaa, ne ovat useiden hehtaarien laajuisia, ja niitä on kaupunkialueilla, minkä takia täyttömäillä on huomattavaa potentiaalia biodiversiteetin säilyttämisessä ja lisäämisessä kaupunkialueilla. Tarkoituksenani on antaa tuloksiin perustuva alustava arvio täyttömäkien merkityksestä kaupunkien biodiversiteetille. Käytin 10 Suomen pääkaupunkiseudulla sijaitsevan täyttömäen etelä- ja pohjoisrinteiltä Jarmo Saarikiven kuoppapyydyksillä 19.5.-28.9.2010 keräämää 5557 maakiitäjäisyksilöä käsittävää aineistoa. Määritin kaikki maakiitäjäisyksilöt lajitasolle. Selvitin kunkin runsaimman lajin ja lajiryhmän runsaudessa näkyvää vastetta rinteen ekspositioon ja jatkuviin muuttujiin (pH, muurahaisten runsaus, täyttömäen ikä ja korkeus) yleistettyjen lineaaristen sekamallien (GLMM) avulla. Lisäksi vertasin etelä- ja pohjoisrinteiden välisiä sekä eri täyttömäkien välisiä lajiyhteisöjen eroja moniulotteisen skaalauksen (NMDS) avulla sekä tarkastelemalla laji- ja yksilömääriä. Rinteiden suosimisen ja lajin elinympäristövaatimusten välillä havaittiin selvä yhteys. Kuivan ja avoimen elinympäristön lajit suosivat enimmäkseen etelärinnettä, kun taas kostean metsäelinympäristön lajit suosivat selvästi pohjoisrinnettä, ja generalistilajeilla ero oli vähäinen. Täyttömäillä dominoivat pääasiassa kuivan elinympäristön lajit: niin kuivan elinympäristön generalistilajit kuin myös kuivan ja avoimen elinympäristön lajit. Silti niin yhteisöjen koostumus kuin myös lajimäärä vaihtelivat huomattavasti eri täyttömäkien välillä. Koko maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää säännönmukaista eroa etelä- ja pohjoisrinteiden välillä NMDS-tarkastelussa, mutta rinteiden välinen ero oli sitä suurempi, mitä suurempi täyttömäki oli, ja pelkästään suuria (17-38ha) täyttömäkiä tarkasteltaessa maakiitäjäisyhteisön koostumuksessa oli selvää rinteiden välistä säännönmukaista eroa. Tässä tutkimuksessa saatiin selvää näyttöä, että rinteen ekspositio vaikuttaa lajiyhteisön koostumukseen täyttömäillä siten, että etelärinteissä menestyvät parhaiten avoimen ja kuivan elinympäristön lajit ja pohjoisrinteissä taas kostean ja metsäisen elinympäristön lajit, kun taas generalistilajit menestyvät molemmissa rinteissä yhtä hyvin. Etelä- ja pohjoisrinteiden lajiyhteisöjen välille vaikuttaa kehittyvän selvä ja jossain määrin säännönmukainen ero vain riittävän suurilla (arviolta vähintään 6-17ha) täyttömäillä. Täyttömäkien lajiyhteisöt ovat keskenään uniikkeja, mutta kaikkien täyttömäkien lajiyhteisöjä karakterisoivat kuivan elinympäristön lajit sekä muissa avoimissa kaupunkielinympäristöissä tyypillisen lajin Poecilus cupreus täydellinen puuttuminen. Avoimen ja kuivan elinympäristön lajien joukossa ovat todennäköisimmin täyttömäistä hyötyvät uhanalaiset ja harvinaiset lajit, joten tulosten perusteella täyttömäkien etelärinteillä olisi eniten merkitystä lajien suojelun kannalta. Täyttömäet pystyvät elättämään sellaisenaan suunnilleen yhtä monipuolista ja samankaltaista maakiitäjäislajistoa kuin muutkin kaupunkien avoimet elinympäristöt, mutta täyttömäkien lajistoa voitaisiin ehkä monipuolistaa sopivalla kunnostuksella. Lajistoltaan monipuolisimmat yhteisöt vaikuttavat löytyvän kaupunkien reuna-alueiden täyttömäiltä, mikä voi kertoa ympäröivien alueiden merkityksestä niiden tarjoamasta lajipoolista dispersoivien lajien kolonisoidessa täyttömäen.

Viherkäytävät mahdollistavat eläinten liikkumisen eri elinalueiden välillä ja luovat samalla monipuolisen elinympäristön laajalle lajikirjolle. Jatkuva kaupungistuminen ja maankäytön muutokset nakertavat nykyisiä pääkaupunkiseudun viherkäytäviä, lopulta katkaisten yhteyden elinalueiden välillä kokonaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden erilaisen viherkäytävä -tyypin toimivuutta eri nisäkkäiden käytössä, sekä viherkäytävän ympäristön maankäytön vaikutusta nisäkkäiden esiintymiseen. Tutkimus toteutettiin riistakameraseurantana 20 kohteella pääkaupunkiseudulla. Tutkittavat kohteet jaoteltiin kahteen eri ryhmään; purokäytäviin ja kuivan maan viherkäytäviin. Jokaiselle kohteelle asennettiin kolme riistakameraa 1,5 km välein toisistaan siten, että koealan pituus oli kolme kilometriä. Hypoteesina oli, että purokäytävät ovat nisäkkäille parempia kulkuväyliä kuin viherkäytävät ilman minkäänlaista vesistöä. Riistakamerat asennettiin maastoon maalis-huhtikuussa 2018 ja niistä saatava kuvamateriaali käytiin taltioimassa noin kuukauden välein. Materiaalia kerättiin joulukuuhun 2018 asti. Kuvista otettiin tunnistetietoina koordinaatit, kellonaika ja päivämäärä, sekä lämpötila. Tiedot tallennettiin Exceliin ja saatua dataa käsiteltiin R-ohjelmistolla. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että lähellä luonnontilaa olevat puronvarsikäytävät toimivat erityisesti pienpetojen kulkureitteinä. Laajat metsäiset alueet ovat taas keskeisiä sorkkaeläinten kulku- ja elinalueita.

Eliölajit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa niin fysikaalisen ympäristönsä, kuin muiden eliölajienkin kanssa. Nämä vuorovaikutukset voivat olla osapuolille negatiivisia, neutraaleja tai positiivisia. Fasilitaatio tarkoittaa sitä, että joku laji edesauttaa toisen lajin selviytymistä. Äärimmäinen esimerkki fasilitaatiosta on perustajalaji. Perustajalaji on laji, joka pelkällä läsnäolollaan tarjoaa muille eliöille kriittisiä resursseja, joita ilman muut lajit eivät voi selviytyä. Nämä resurssit voivat olla esimerkiksi ravintoa, suojaa tai elintilaa. Alustaansa kiinnittyvät simpukat ovat perustajalajeja, joita tavataan kaikilta maailman merialueilta. Esiintyessään tiheinä kasvustoina kalliorannoilla ne tarjoavat lukuisille selkärangattomille eläimille suojaa aallokon voimalta ja pedoilta, ravintoa ja elintilaa lisääntyneen sedimentaation myötä, sekä runsaasti sekundaarista kiinnittymispintaa. Alustaansa kiinnittyvät simpukat muodostavat perustan habitaatille, joka lopulta muotoutuu simpukoiden ja muiden lajien yhteisvaikutuksella. Vähäsuolaisessa ja -lajisessa Itämeressä sinisimpukka (Mytilus trossulus x edulis) on alustaansa kiinnittyvänä simpukkana erittäin tärkeässä roolissa. Sinisimpukkaa esiintyy pinnan läheltä aina kymmenien metrien syvyyteen asti, kunhan kiinnittymiseen sopivaa alustaa vain on tarjolla. Simpukoiden esiintymiseen Itämeressä vaikuttavat monet tekijät, joista tärkeimpinä ovat aallokko joka aiheuttaa fysikaalista stressiä, ja alhainen, itää ja pohjoista kohti pienentyvä suolapitoisuus joka aiheuttaa fysiologista stressiä. Paikoin erittäin runsaina esiintyvät sinisimpukat edesauttavat sedimentin kertymistä muodostamansa kolmiulotteisen matriisin onkaloihin mikä mahdollistaa myös pehmeän pohjan lajien esiintymisen kalliorannoilla. Sinisimpukkayhteisössä onkin piirteitä sekä pehmeistä, että kovista pohjista, mikä tekee niistä edullisia elinympäristöjä runsaalle määrälle erilaisia selkärangattomia eläimiä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sisäsaaristosta ulkosaaristoon voimistuvan aallokon vaikutusta sinisimpukka-rakkohauru -yhteisön rakenteeseen kolmella lähellä toisiaan sijaitsevilla merialueilla läntisellä Suomenlahdella, missä suolapitoisuus laskee läntisimmän ja itäisimmän tutkimusalueen välillä ainoastaan muutamilla promillen kymmenyksillä. Näytteitä noudettiin sukeltamalla 36:sta eri pisteestä kolmen metrin syvyydeltä rakkohauruvyöhykkeeltä, neljältä eri avoimuusvyöhykkeeltä. Näytteistä havaitut eläintaksonit tunnistettiin ja eläinten yksilömäärät laskettiin, ja sinisimpukoiden sekä rakkohaurun (Fucus vesiculosus) kuivapaino määritettiin. Tilastollisilla menetelmillä selvitettiin eliöyhteisön rakenteen eroja näillä kolmella alueella, sekä kasvavan avoimuuden vaikutusta. Lisäksi selvitettiin korreloivatko tavattujen eläinlajien yksilömäärät sinisimpukan tai rakkohaurun biomassan kanssa. Sinisimpukka oli kaikilla näytepisteillä runsain tavattu laji, ja jäljessä yksilömääristä puhuttaessa sinisimpukkayksilöitä ei huomioida. Alueet eivät eronneet toisistaan taksonien tai eläinyksilöiden kokonaismäärien osalta, mutta yksittäisillä taksoneilla eroja kuitenkin havaittiin. Avoimuudella havaittiin olevan merkittävä vaikutus eliöyhteisön rakenteeseen. Avoimuuden kasvaessa havaittujen taksonien määrä laski ja runsaimmat taksonit vaihtuivat sedimenttiä suosivista nilviäisistä vapaasti uiviin äyriäisiin, sen sijaan eläinten kokonaisyksilömäärissä merkitseviä eroja ei havaittu. Merkittävä osuus tavatuista yksittäisistä taksoneista korreloi negatiivisesti kasvavan avoimuuden kanssa, avoimuuden kanssa positiivisesti korreloivia taksoneita oli vähemmän. Sinisimpukoiden biomassan kanssa havaittiin korrelaatiota usealla taksonilla, kaikki positiivisia, sen sijaan rakkohaurun biomassan kanssa korrelaatiota havaittiin ainoastaan yhdellä taksonilla. Tämä tutkimus osoittaa, että avoimuudella on selkeä vaikutus perustajalajina toimivan sinisimpukan ympärille muotoutuneeseen eliöyhteisöön ja sen rakenteeseen. Suolapitoisuuden vähäinen lasku tutkimusalueiden välillä sen sijaan ei vielä merkitsevästi vaikuta sinisimpukkayhteisön rakenteeseen, vaikka yksittäisillä lajeilla - merkittävimpänä juuri sinisimpukka - viitteitä vaikutuksista havaittiinkin. Sinisimpukan merkitys muuhun lajistoon on merkittävä, rakkohaurun merkitys on sen sijaan varsin vähäinen.

Agroforestry is a collective name for land-use systems and technologies where woody perennials are deliberately used on the same land-management units as agricultural crops and/or animals. Silvopasture is a type of agroforestry that integrates trees, livestock, and forage crops on the same piece of land. This topic is specifically interesting because silvopasture is already present in Finland, mostly in the form of traditional biotopes, despite these being endangered habitats. Agroforestry is also recognized by the Kyoto Protocol as an afforestation practice that has several advantages. These include environmental benefits, increased productivity, and animal welfare. However, there has been discussion on detrimental effects of animal presence to the trees as well. This research aims to explore the effects of silvopasture on trees, cattle, and the environment in South-western Finland traditional biotopes. Several individual criteria are assessed in three categories: woodland, animal performance and biodiversity. Data was collected on three farms on four pastures through field surveys and farmer interviews. The data is analyzed through multi criterium decision analysis (MCDA) with normalized values from agriculture and forestry to assess performance of silvopastures on three separate categories. Results from four pastures follow a somewhat similar pattern but variation occurs. High scores of forest indicators are reached in woodland category whereas biodiversity category results are lower. Silvopasture negatively affects forest regeneration but otherwise does not have adverse effects. Cattle performance is positive outcome whereas biodiversity category has room for improvement. To get more accurate and comprehensive results the research should be conducted during growing season and with several farms around Finland. However, silvopasture is a meaningful measure to diversify habitats, contribute to animal wellbeing and strengthen ecosystem services.

Peatlands are ecosystems of global importance for biodiversity conservation. Peatlands are wetland ecosystems which provide a critical habitat for many rare and specialized species. Biodiversity maintains the provision of ecosystem services, which are the benefits people obtain from ecosystems. The loss of biodiversity and peatland degradation constitute global challenges. One of the main reasons why biodiversity loss and peatland degradation remain challenges is nested in the failure to account for the range of economic benefits of ecosystem services and biodiversity in relevant policy making. The role of peatlands in maintaining global biodiversity has often been underestimated in global, regional and local land use planning and conservation measures. This thesis undertakes a systematic literature review on the empirical economic valuation literature on peatland ecosystem services and biodiversity. The two main aims of this literature review are to synthesize the current state of knowledge on this phenomenon and analyse the role of biodiversity in the economic valuation of peatland ecosystem services by answering specific research questions. This systematic literature review employs the data of 23 peer-reviewed English language papers published between 2006 and June 2021. The studies were chosen for analysis based on a selected search strategy and screening process. The data analysis was undertaken using the qualitative data analysis software Atlas.ti which is a tool used to help organize analysed material with the help of descriptive codes. Based on the findings of this thesis, the inclusion of biodiversity in the economic valuation of peatland ecosystem services has become a standard procedure. This is showcased by the number of studies applying stated preference approaches. The sample included studies applying different valuation methods in order to value many ecosystem services. The studies including biodiversity in economic valuation often find that biodiversity conservation policies can be cost-effective, and that people are generally willing to pay for biodiversity conservation and would derive economic benefits from this. Biodiversity is included in the studies as different elements, mainly as a specific species or as a reference to wildlife. Biodiversity is also found to be closely related to cultural ecosystem services and their benefits. Many studies find that people value familiar peatland landscapes, and biodiversity plays an important part in defining that value. Some studies find that human activity plays an important role in maintaining biodiversity in semi-natural peatland landscapes. Hence, biodiversity conservation needs to be in some accordance with local interests. Biodiversity provided founding principles for policy making, but previously implemented practices, such as existing conservation measures and the extractive use of peatlands exerted much influence on final economic values. Moreover, biodiversity plays different roles in determining the objectives of the studies. Eight studies use biodiversity as the justification for conducting the economic analysis. Most studies include biodiversity as a study component among others under valuation. The portrayal of biodiversity influences the focus of the studies and how biodiversity contributes to the findings of the literature. The body of literature on the economic valuation of peatland ecosystem services remains small. The geographical distribution of the sample is skewed towards Europe and Southeast Asia. There is a notable upward trend in the number of studies which have been published in the last five years. The literature demonstrates that the economic valuation of peatland ecosystem services and the need to adopt sustainable peatland management with biodiversity conservation have become relevant and topical issues in policy making. There is a significant need to address the issue of peatland degradation and biodiversity loss by increasing awareness. Further research is needed to establish a more comprehensive understanding of the links between peatlands, ecosystem services and their values. In addition, future research could study how the provision of information and the contribution of biodiversity awareness and knowledge influence economic valuation.

Tropical forests, which hold significant carbon reserves mostly in the soil and trees, are under constant land-use change pressure. At the same time, there is an increasing demand for carbon sinks, as atmospheric CO2 levels keep increasing. Protecting the carbon sinks is crucial in curbing the further heating of the atmosphere. Tropical forests are also the mayor biodiversity hotspots. Conservation of biodiversity is important for keeping the flora and fauna populations viable. More species on Earth equals to more possibly adapting species in the changing climate. This Master’s thesis investigates the relation between the terrestrial carbon and biodiversity in two study areas in Peruvian regions Madre de Dios and San Martín and estimates the Biodiversity Conservation Value (BCV) for different land-use scenarios for future. The studied areas are located in the Tropical Andes and the Amazon rainforest and are therefore key biodiversity hotspots on a global scale. This thesis also discusses other environmental issues threatening the biodiversity in the studied areas. These environmental issues include illegal gold mining in Madre de Dios, impacts of selective logging, oil exploration, illegal logging, habitat fragmentation and agricultural expansion. The data was collected in 26 face-to-face interviews with biodiversity experts in Peru. The data was then entered into an Excel-based tool called CarboScen, which created estimations of the future BCV values in the studied landscapes. The land-use scenarios used in this study are based on the research of Larjavaara et. al. (2018) about the cost of increasing ecosystem carbon in different locations around the world. The main results of this thesis are that the payments for extra carbon ton stocked in the landscape would increase the BCV in the studied landscapes in Peru and be beneficial for the biodiversity. The environmental issues such as tackling illegal logging and gold mining and decreasing the use of mercury in gold extraction require changes in legislation, monitoring and transparency. Curbing the agricultural expansion requires global action in decreasing the consumption.

The ongoing growth and densification of urban areas is threatening biodiversity in cities. Previously continuous habitats are reduced and fragmented into smaller areas, which increases the edge effect and changes the qualities of the original habitat. Urban greenspaces are frequently used by people, and disturbances, such as trampling, and understorey management are increasing the similarity of habitat patches (i.e. homogenisation). In this study, I investigated the effects of small-scale homogeneity in forests produced by urbanisation on the distribution patterns and trait composition of carabid beetles. Sampling was done with pitfall traps during the summer of 2021 and altogether 21 study sites were selected in the City of Lahti, Finland. The study sites represented three different environments: 1) structurally complex (heterogenous) habitat in remnant spruce forests in the city, 2) structurally simple (homogenous) habitat in remnant spruce forests in the city, 3) structurally simple habitat under spruce trees in managed urban parks. In addition to the beetles, a set of environmental variables was collected to quantify the complexity of the three habitat types. As expected, habitat homogeneity affected carabid beetle species composition so that the proportion of generalist and open-habitat species was greater in homogenous sites, including homogenous forest remnants and highly homogenous urban parks, whereas the proportion of forest specialists was greater in heterogenous forests. Species richness was higher in the homogenous sites due to species-rich open-habitat genera in the carabid beetle family. Trait distribution at the community level showed clear differences between the three studied habitat types. As expected, the proportions of large and heavy species were higher in the forest habitats than in the parks, whereas homogenous habitats, especially highly homogenous park sites consisted of a higher proportion of flight capable species than heterogenous forests. At the species level, individual beetles were generally smaller in the parks, whereas the results between the two forest types varied and a clear difference between habitat specialists and generalists could not be detected. As cities grow, keeping the management of greenspaces moderate, selecting native vegetation, and preserving decaying woody material are ways to increase habitat heterogeneity, which according to this study, can support biodiversity and life of different organisms in urban areas.

Tutkielmassa arvioidaan ilmastolain (609/2015) kaltaisen kansallisen puitelainsäädännön hyödyntämistä luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin turvaamiseksi. Aihetta ei ole aiemmin käsitelty kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa. Tarkasteltua lakia nimitetään biodiversiteettilaiksi (BD-laiksi). Ihmistoiminnan aiheuttamaa luonnon monimuotoisuuden häviämistä eli luontokatoa ei ole onnistuttu pysäyttämään kansallisella tai ylikansallisella tasolla, vaan luontokato etenee osin kiihtyvällä tahdilla. BD-lain tarpeellisuutta ja soveltuvuutta arvioidaan ympäristön tilan, biodiversiteettiä koskevan säädösympäristön sekä osin myös ilmasto-oikeudellisen tutkimuksen perusteella. Luontokadon ohella ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ympäristöongelma, joka edellyttää laaja-alaisia muutoksia yhteiskunnan eri aloilla. Ilmasto-oikeudelliset puitelait ovat yleistyneet maailmalla vastaamaan tarpeisiin ilmastopolitiikan laaja-alaisuudesta, johdonmukaisuudesta, pitkäjänteisyydestä, tietoperusteisuudesta ja hyväksyttävyydestä. BD-lailla voitaisiin tavoitella vastaavia biodiversiteetin turvaamiseen liittyviä hyötyjä, minkä arvioimiseksi työssä kartoitetaan myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon välisiä liittymäkohtia, yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkielmassa BD-lain mahdollisten toteutustapojen arviointia tukee oikeusvertaileva katsaus, joka kattaa Norjan, Ranskan ja Japanin ”biodiversiteettilait”. Lisäksi BD-lain toteutustapojen arvioinnissa hyödynnetään ilmasto-oikeudellisia puitelakeja koskevaa kirjallisuutta. Lopuksi tutkielmassa arvioidaan BD-lain suhdetta muuhun lainsäädäntöön käyttäen esimerkkinä luonnonsuojelulakia (1096/1996), joka on parhaillaan uudistettavana. Tutkielmassa tarkastellaan BD-lain ja luonnonsuojelulain välisiä soveltamisalakysymyksiä, kytkemismahdollisuuksia sekä tiettyjen säännösten vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Tutkielman johtopäätöksenä BD-laki vaikuttaa tarpeelliselta ja soveltuvalta keinolta biodiversiteettiä turvaavan sääntelyn kehittämiseen. Samalla se on vain yksi vaihtoehdoista sääntelyn kehittämiseksi, eikä ilmastolakia suinkaan voida yksioikoisesti toisintaa BD-laiksi, koska ilmiöt eroavat toisistaan. Tutkimusnäyttö puitelakien vaikutuksista on yhä vähäistä niin ilmasto-oikeudessa kuin biodiversiteettioikeudessa. BD-laki voitaisiin toteuttaa sisällöllisesti eri tavoin, ja valinnat toteutustapojen välillä yhdessä lain toimeenpanon kanssa määräisivät lain vaikutukset. Tärkeää on järjestää BD-lain ja muun lainsäädännön suhde tavalla, joka mahdollistaa riittävän tehokkaan biodiversiteettiä turvaavan vaikutuksen, kun oikeutta tarkastellaan kokonaisuutena. Säädössuhteiden konkreettinen arviointi edellyttää pitemmälle jalostunutta ehdotusta BD-lain sisällöstä ja tietoa luonnonsuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksen lopputuloksesta. Jatkossa luontokadon pysäyttämiseksi on arvioitava biodiversiteettiä turvaavan sääntelyn kehitystarpeita ja vaihtoehtoja avoimesti ja perusteellisesti. Tutkielma avaa oven monitieteiselle jatkotutkimukselle, jossa arvioidaan BD-lakia suhteessa muihin sääntelyn vaihtoehtoihin ottaen huomioon myös ylikansallinen kehitys. Tämän mahdollistamiseksi on tärkeää ryhtyä yksityiskohtaisemmin määrittelemään BD-lain vaihtoehtoisia toteutustapoja ja BD-lain suhdetta muuhun oikeuteen.