Browsing by Subject "demokratia"

Tutkimuksessa analysoidaan kansanäänestysten soveltumista vaalijärjestelmäuudistusten päätöksentekomenettelyksi. Soveltuvuutta analysoidaan demokratian keskeisten arvojen toteutumisen näkökulmasta. Tiedontarpeen taustalla on vaalijärjestelmäuudistusten ja niistä järjestettyjen kansanäänestysten yleistyminen vakiintuneissa läntisissä demokratioissa kahden viime vuosikymmenen aikana. Tutkimus edustaa poliittiseen käyttäytymiseen ja poliittisiin instituutioihin keskittyvää teoreettista tutkimustapaa. Yleisenä kiinnostuksen kohteena on demokratiateorian keskeinen ongelma siitä, minkälaisin menettelyin politiikan pelisäännöt pitäisi nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa määritellä. Kansanäänestysinstituution normatiivinen tarkastelu edellyttää demokratian arvot määrittelevän demokratiakäsityksen valintaa. Teoreettiseksi lähtökohdaksi on valittu Bruce Ackermanin (1991; 1998) dualistinen demokratiateoria, joka on alun perin kehitetty perustuslaillisten uudistusten normatiiviseksi malliksi. Teorian keskeinen piirre on politiikan jakaminen normaaliin ja korkeampaan päätöksentekoon. Korkeamman politiikan päätösten osalta dualistinen malli sitoutuu normaalia vaativampiin demokratian arvoihin ja kansalaisten suoraan osallistumiseen. Tutkimuksessa vaalijärjestelmästä päättämisen ongelmaa tarkastellaan Archon Fungin (2007) kehittämän pragmaattisen tasapainon menetelmän edellyttämällä tavalla eli arvioimalla demokratiakäsityksen arvojen ja instituutiosuositusten johdonmukaisuutta valitussa kontekstissa. Tutkimusstrategia edellyttää normatiivisen ja empiirisen teorian vuoropuhelua siten, että arvioinnissa otetaan huomioon empiirisen tutkimuksen osoittamat rajoitteet normatiivisen teorian tavoitteiden toteutumiselle. Rajoitteiden tarkastelussa hyödynnetään tapauskuvauksia esimerkiksi Britannian (2011) ja Uuden Seelannin (1992 ja 1993) vaalijärjestelmäuudistusäänestyksistä, empiirisiä vaalijärjestelmäuudistustutkimuksia ja politiikan empiiristä teoriaa neljän kansanäänestyksiä koskevan keskeisen politiikan ilmiön osalta. Nämä ilmiöt ovat alhainen äänestysaktiivisuus kansanäänestyksissä, poliittisten edustajien institutionaalinen kontrolli kansanäänestyksiin, kansalaisten ekspressiivinen äänestyskäyttäytyminen ja päätöksentekokehysten strateginen manipulointi. Tutkimus osoittaa, että dualistinen demokratiakäsitys soveltuu arvoperustaltaan vaalijärjestelmäuudistusten normatiiviseksi päätöksentekomalliksi. Tarkastellut politiikan ilmiöt kuitenkin rajoittavat dualismin arvojen toteutumismahdollisuuksia vaalijärjestelmäuudistuksista järjestetyissä kansanäänestyksissä. Rajoitteet koskevat erityisesti dualistisen demokratian ihanteiden toteutumisen kannalta keskeistä normaalin ja korkeamman politiikan erottelua. Alhainen äänestysaktiivisuus heikentää kansanäänestysten kykyä tuottaa enemmistön tahtoa kuvaavia päätöksiä. Lisäksi alhainen äänestysaktiivisuus on ristiriidassa dualistisen teorian olettaman kansanäänestyksen kansalaisia aktivoivan signaalivaikutuksen kanssa. Poliittisten edustajien kontrolli on ennen kaikkea kansanäänestysten institutionaalinen ominaisuus eikä se lähtökohtaisesti ole ongelma dualistiselle mallille. Vaalijärjestelmien ominaispiirteisiin kytkeytyvät valtaedut kuitenkin aiheuttavat poliittisille edustajille kannustimia kontrolloida äänestyksiä dualismin tavoitteiden vastaisesti. Ekspressiivinen äänestäminen on tunnettu kansanäänestysten ongelma ja sillä on kielteisiä vaikutuksia myös dualistisen demokratiakäsityksen tavoitteiden toteutumiseen. Kansantahdon hämärtymisen lisäksi ekspressiivinen äänestäminen heikentää kollektiivisen valinnan keskittyneisyyttä ja kannustaa poliittisia edustajia suuntaamaan keskustelua yksityisten tavoitteidensa toteutumisen kannalta olennaisiin ja vastaavasti yhteisön kokonaisedun kannalta epäolennaisiin seikkoihin. Strategista kehystämistä ei voida pitää pelkästään dualismin ongelmana, sillä vaikka kehystämisellä voidaan heikentää kansalaisten päätöksenteon autonomisuutta, uudet yllättävät päätöskehykset voivat tuoda vaalijärjestelmäuudistuskeskusteluun myös normatiivisesti perusteltuja päätöksentekokriteereitä. Osa osoitetuista ongelmista voidaan ratkaista dualistisen demokratiateorian suosittaman kansanäänestysinstituution ominaispiirteitä täsmentämällä. Toiset ongelmat edellyttävät teorian taustaoletusten ja jopa arvojen keskinäisten painotusten täsmentämistä. Tutkimus osoittaa, että tasapainoisen dualistisen päätöksentekomallin kehittämisessä ja soveltamisessa vaalijärjestelmäuudistuksiin on otettava huomioon erilaisten päätöksentekotilanteiden erityispiirteet niin teorian arvojen kuin instituutioidenkin osalta.

Ampuma-aselain uudistushankkeen valmistelu alkoi vuonna 2008 ja on aiheuttanut paljon keskustelua siitä asti. Traagisten aserikosten aiheuttama keskustelu ja paine kansainvälisten EU-direktiivien noudattamisesta johtivat aselakiuudistukseen. Julkisessa keskustelussa on noussut esille mielipiteitä aina yksityishenkilön oikeuksista yhteiskunnan vastuuseen rikosten estämisessä. Lainvalmisteluprosessi ja yhteiskunnan moraalin limittyminen on sosiologisesti mielenkiintoinen ilmiö. Siinä yhdistyy pohdinta yhteiskunnan moraalista tai kollektiivisesta identiteetistä, auktoriteetista, asiantuntijuudesta sekä konkreettisia arkielämään liittyvistä vapauksista ja rajoitteista. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee ampuma-aselain valmistelua erityisesti sidosryhmien kuulemisen eli valmisteluprosessin demokraattisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää 1) miten kuulemisprosessi on edennyt ja minkälaisia argumentteja ja argumentointitapoja lausunnoissa on käytetty ennen kuin laki on saanut lopullisen muotonsa. 2) miten asiantuntijatieto määrittyy aselain uudistusprosessissa. 3) minkälaisia instituutionaalisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä normeja aselainvalmistelun taustalla on ja 4) miten aselain valmisteluprosessi ilmentää demokratiaa, sekä 5) keiden ehdotukset ja mielipiteet on otettu itse lakiin ja miten mielipiteet jakautuvat. Teoreettisena pohjana on käytetty demokratian jakoa kolmeen; deliberatiiviseen demokratiaan ihanteena, osallistuvaan demokratiaan tavoitteena ja edustukselliseen demokratiaan lainvalmistelulle kehyksen luovana todellisuutena. Lisäksi lainvalmisteluprosessia tarkasteltiin kuvailevan, normatiivisen ja empiirisen laivalmistelumallin pohjalta. Aineistona käytettiin aselain valmistelua varten kuultujen kirjallisia lausuntoja. Lausujat kommentoivat hallituksen esitystä laiksi. Tutkimusmetodi on aineistolähtöinen (grounded theory) ja diskurssianalyyttinen. Aineistosta luotiin typologia kuultavan taustan mukaan. Lausunnot käytiin siis kaikki läpi, dokumentoitiin taulukoihin ja ja niistä nostettiin esille keskeisimmät teemat (esim. asiantuntijuus) ja argumentoititavat (esim. laintuntemus). Keskeisimmät ja havainnollistavimmat lausunnot ja lausuntotavat sisällöllisine mielipiteineen ja lainauksineen nostetaan ryhmittäin esille kokonaiskuvan selkeyttämiseksi. Lisäksi analyysissä nostetaan esille muista poikkeavia tapauksia ja keskeisimpiä sisällöllisiä teemoja. Analyysia jatkettiin typologiasta tarkastelemalla sisällöllisiä teemoja teoreettisen viitekehyksen sisällä. Aselain uudistuksessa on kuultu varsin montaa sidosryhmää ja osa heistä on ollut myös mukana lakia valmistelevissa työryhmissä. Lisäksi internetissä on voinut vastata sisäministeriön kyselyyn aiheesta. Lausujat kommentoivat lakiuudistusta omista lähtökohdistaan käsin, joten jaottelu viiteen ryhmään toimi hyvin ja toi esille selkeän jakautumisen mielipiteissä. Lain toimeenpaneva ryhmä kannatti uudistusta joko osittain tai täysin. Aseintressiryhmät taas vastustivat tai puolsivat hanketta osittain. Puolustusviranomaisista valtaosa puolsi osittain hanketta ja loput täysin. Oikeusviranomaiset puolsivat kaikki lakiuudistusta osittain ja muut lausujat täysin. Kaikista ryhmistä on saatu mielipiteitä lopulliseen lakiin ja kaikista ryhmistä niitä on myös jäänyt ulkopuolelle. Lausunnoissa kommentoitiin mm. terveystietojen luovuttamista, uudistuksen motiivia, raha/resurssikysymyksiä, lupamenettelyä ja lainvalmisteluprosessin etenemistä. Kuultujen joukossa on lainvalmistelun asiantuntijoita ja asianomaisia. Nämä kaksi käsitettä limittyvät paikoin. Asiantuntijuuteen vedottiin yhtenä argumentointitavoista eniten ja eri tavoin. Toimeenpanevassa ryhmässä omaa asiantuntijuutta tai auktoriteettiasemaa korostettiin vähemmän kuin aseintressiryhmässä. Toimeenpanevassa ryhmässä käytettiin myös enemmän virkamieskieltä kuin aseintressiryhmässä jonka sisällä saattoi olla varsin tunteikasta lausumista ja toisaalta taas ministeriötasolla maltillisempaa. Puolustusviranomaiset antoivat verrattaen paljon parannusehdotuksia lakiin ja oikeusviranomaiset kommentoivat lähinnä sanamuotoja ja uudistuksen sopivuutta oikeusjärjestelmän kokonaisuuteen. Aseintressiryhmä poikkesi muista lausujista siinä, että siihen kuuluvien ryhmien lausunnoissa kommentoitiin eniten ns. oman asiantuntijuuden ulkopuolelta ja tunteenomaisemmin kuin muissa kuultujen ryhmissä. Lakiuudistusta vastustavat käyttivät enemmän erilaisia argumentointikeinoja kuin uudistusta puoltavat. Esimerkiksi oikeudellisen ja lakiteknisen tietotaidon omaamista voidaan lausuntojen perusteella pitää asiantuntijuuden korostamisen keinona, sisällöllisenä argumenttina ja kulttuurisena pääomana jonka avulla on mahdollista saavuttaa poliittista valtaa ja saada oma mielipiteensä kuulluksi. Asiantuntijuuteen vedottiin mm. ammattitaidon, aseman ja lain tuntemuksen perusteella. Aineiston analyysin perustella päädytään tulokseen että osallistuvan demokratian periaatteiden mukaisesti on kuultuja ollut paljon ja jokaisella on ollut mahdollisuus tulla kuulluksi. Kuulemismahdollisuus ei kuitenkaan tarkoita vaikutusmahdollisuutta ja näin paljon toisistaan eroavien mielipiteiden yhdistäminen kaikkia osapuolia mielyttävällä tavalla on mahdotonta eli deliberatiivisen demokratian ihanteet eivät täyty. Mielipiteet ovat jakautuneet lausujan taustan mukaisesti lähes jokaisessa tapauksessa ja lakiuudistusta on kommentoitu omasta lähtökohdasta käsin. Yhteiskunnan tila ja kollektiivinen moraali on vaikuttanut lakiuudistuksen syntyyn ja aselain muotoutuminen jatkuu.

En form av utvecklingsarbetet på landsbygden, som finansieras av den europeiska unionen, är så kallad LEADER-verksamhet. Det främsta draget i LEADER-verksamheten är att landsbygdsområden utvecklas innovativt nerifrån upp med hjälp av lokala aktionsgrupper. I allmänhet i Finland baserar utvecklingsverksamhet sig pä mekanismer i representativ demokrati medan LEADER-verksamheten betonar aktivt deltagande av invånare på en lokal nivå. Syftet med denna undersökning är att ta reda på hur och i vilken utsträckning lokala aktionsgrupper och LEADER-projekt förverkligar deltagardemokrati och hurdana utmaningar som LEADER-organiseringen stöter. Som undersökningsobjekt är två aktionsgrupper och tre projekt i de båda aktionsgrupperna i Finland. Studien baserar sig på 14 intervjuer av vilka åtta syftar till aktionsgrupperna och sex till LEADER-projekten. Den legislativa ramen för LEADERverksamheten fungerar också som material. Vid analys av materialet används kvalitativ innehållsanalys. I den teoretiska referensramen koncentrerar jag mig på det deltagardemokratiska idealet samt teorier om nerifrån upp och uppifrån ner - approacher. Deltagardemokratin innebär bland annat att medborgare är aktiva inte bara i vai utan också mellan valen och att de är med att fatta avgörande beslut vid tillfälle och att de inte bara har en opinion utan också agerar. Deltagardemokratin förknippas speciellt med horisontalitet, autonomi och självförverkligande som kan realiseras på olika sätt. Med hjälp av indikatorer som har uppstått från materialet analyserar jag förverkiigandet av dessa deltagardemokratiska drag. De två aktionsgrupperna med sina projekt möjliggör förverkligandet av flera deltagardemokratiska drag på flera olika sätt. Det mångsidiga deltagandet, det breda aktörsfältet, autonomin, horisontaliteten och beslutsfattandesystemet ger positiva tecken på deltagardemokratiska drag. Utöver de positiva tecknen kommer det också fram hinder. Både mängden av byråkrati och lagstiftningen försvårar verksamheten och därmed förverkligandet av deltagardemokratiska drag. Sammantaget kan man konstatera att LEADER med sina mekanismer förverkligar deltagardemokrati men samtidigt också förhindrar det.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Aims: The purpose of the study was to examine how student participation in schools is realized and how student involvement supports the construction of the school's operating culture in accordance with the principles defined in the Curriculum 2014. Methods: The study was qualitative. The research material was collected with a questionnaire from eight teachers. Respondents were selected to participate in the study through an existing network. The questionnaire contained 13 open questions on the topic of student involvement in school. The questionnaire was implemented as an E-form. It was sent to the defendants by e-mail and accordingly it was returned by e-mail. The material was analyzed by means of content analysis in a theoryguided manner. Results and Conclusions. Pupil involvement is realized at school as student union activities, as pupils' responsibilities in the whole school community or as small opportunities for influence in everyday study situations. Inclusion is also the student's own personal school work related solutions. Pupil involvement supports the building of a school culture based on the principles of learning, wellbeing, security, interaction and democracy. Challenges to the realization of inclusion are at the individual level students whose attitude towards school work is negative or indifferent, and at the community level an (yet) undeveloped culture of inclusion that defines the whole school. The research results are consistent with previous studies insofar as inclusion has been examined from an operational perspective.

The dissertation elaborates a theoretical approximation to the subject of gender parity and democracy. The study contends that parity serves as an institutional mechanism that helps create a political space for the contestation of gender power relations (génos relations). After examining in detail the definitional borders of democracy and explicating the formation of democratic identity, grounded on Foucault’s notions of power, I analyze génos relations, as social constructions that mold the desires and beliefs of men and women. Accordingly, I explain how democracy needs to provide spaces of deliberation so as to guarantee the possibility for the political discussion of the predominant practices that distinguish male/female interaction. In the conclusion, I make a plea for the essentiality of difference when undertaking the task of analyzing the topics of democracy and gender, supporting the theoretical and practical approaches that propose to create a more democratic world by learning from heterogeneity.

Tutkielma tarkastelee videoalusta YouTubessa ilmestyvää Leveli News -ohjelmaa populististen vastakkainasetteluiden ja vastatiedon tuottamisen viitekehyksessä. Aineistona tutkielmassa toimii ohjelman ensimmäiset kymmenen jaksoa kesältä 2021. Ohjelmassa käsiteltävät aiheet keskittyvät muun muassa koronapandemiaan, politiikkaan ja salaliittoteorioihin. Vaihtoehtoisten medioiden tutkimuksessa keskeistä on tarkastella, kuinka ne voivat vaikuttaa julkisen keskustelun olosuhteisiin ja sitä kautta demokraattiseen osallistumiseen ja luottamukseen demokraattista järjestelmää kohtaan. Esimerkiksi hybridi mediaympäristö on vaikuttanut siihen, että uudet poliittiset toimijat voivat saada äänensä kuuluviin ja saavuttaa uusia yleisöjä. YouTube alustana puolestaan mahdollistaa laajan levityksen ja mediatuotannon pienilläkin resursseilla. Menetelmänä tutkielmassa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmassa määritellään populismi muodoksi, jossa me-ryhmä rakentuu suhteessa rajanvetoon jotakin vastaan ja muodostaa diskursiivisen toimijan. Yksi tyypillinen populistien käyttämä strategia on vastatiedon tuottaminen, jolla pyritään esimerkiksi kyseenalaistamaan perinteisiä tiedon auktoriteetteja korvaamalla ne omilla vaihtoehtoisilla tiedon auktoriteeteilla. Populististen vastakkainasetteluiden ja vastatiedon muodostumista tarkastelemalla voidaan tehdä havaintoja siitä, millaisia poliittisia ideoita uudet poliittiset toimijat levittävät sosiaalisessa mediassa ja toisaalta siitä, miten ne voivat vaikuttaa demokraattisiin yhteiskuntiin. Vastakkainasetteluja rakennetaan suhteessa laajasti ymmärrettyyn korruptoituneeseen eliittiin, puoluepoliittisiin toimijoihin, valtavirtamediaan ja toimittajiin sekä sukupuoleen ja maahanmuuttoon. Vastatiedon tuottaminen kiteytyy ohjelmassa kehotuksiin siitä, että katsojan tulisi itse tehdä omat johtopäätöksensä. Ohjelma esittää itsensä puolueettomana viestinvälittäjänä, vaikka se luo maailman tilanteesta vastakkaista narratiivia suhteessa valtavirtakäsityksiin hyödyntäen valtavirtamedian sisältöjä omalle agendalle sopivalla tavalla. Ohjelmassa käytetyt vastatiedon tuottamisen keinot ja vastakkainasettelut luovat epäluottamusta yhteiskuntaa ja demokraattista järjestelmää kohtaan. Ohjelmassa esiintyvää järjestelmänvastaisuutta voi pitää huolestuttavana yhteiskunnan polarisoitumisen kannalta. Ohjelma seuraa kansainvälistä kehitystä, jossa radikaalin oikeiston toimijat ovat hyödyntäneet sosiaalista mediaa mobilisoituakseen. Osattomuuden ja pettymyksen tunteita on mahdollista käyttää apuna ihmisten mobilisoimisessa. Yhteiskunnan on huomioitava myös marginaalisessa asemassa olevat mielipiteet poliittisen vakauden säilyttämiseksi. Yhteiskunnan polarisoitumisen hillitsemiseksi on tiedettävä, millaisia vaatimuksia toisistaan erkanevilla ryhmillä on, jotta ne voidaan demokraattisin keinoin saada lähemmäksi toisiaan. Tutkielma antaa panoksensa vaihtoehto- ja vastamediatutkimukseen Suomessa valottamalla uutta toimijaa hybridissä mediaympäristössä ja tuo esille internetin vaikutuksia populistisen logiikan ja mediatisaation yhteen nivoutumiselle.

Since the beginning of the 1990s the emphasis of participatory democracy has become stronger in Finnish policy- and decision-making. This development involves various stakeholders participating in negotiations, or more specifically deliberations, around current issues in order to reach consensus and enable a continuance in the policy process. According to research, the more consensual a democracy is the more favourable are the policy outcomes towards environmental issues. The three case studies investigated, ie. the Forest Biodiversity Programme for Southern Finland, the Working Group on Renewable Energy, and the Natura 2000 Network of European Union nature protection areas, support this notion. The case studies are focused on how the key players involved have conceived the decision-making process in terms of achieved goals and degree of agreement as well as on the specific issue context as a backdrop to the development of policy. The cases displayed significant differences of outcomes depending on the achieved level of consensus and deliberation. The outcomes are analysed within the theoretical frameworks of Arend Lijpharts consensus vs majoritarian model of democracy and Martin Jänickes consensual capacity for ecological modernisation. Further, applying Joshua Cohens theory of deliberative democracy and his suggestions for achieving ideal deliberation, the results suggest that the connection between consensus democracy and more effective environmental conservation policy is not that clear-cut. Nevertheless, consensus democracy provides a promising point of departure for overcoming the main disputes between the stakeholders, and common starting points and general goals to be agreed on, which is crucial in order for any progress in environmental conservation to take place.

Suomen ja Korean tasavallan (Etelä-Korea) diplomaattisuhteiden kehitys sitoutui kylmän sodan loppumisen yhteyteen. Vaikka Suomi oli avannut edustuston Korean tasavallan pääkaupunkiin Souliin 1970-luvulla, Suomen harjoittama kaupallinen ulkopolitiikka ja valtioiden keskinäinen lähestyminen helpottuivat 1980-luvulla globaalin paineen menettäessä merkitystään. Suomen asennoitumiseen ja konkreettisen vaikuttamisen tasoon vaikutti lisääntynyt ulkopoliittinen rohkeus, joka vahvistui 1980-luvulla ja konkretisoitui vuosikymmenen päättyessä. Tässä yhteydessä Suomen edustajat Soulissa tarkastelivat muuttuvaa valtiota, joka siirtyi nopeasti autoritaarisesta järjestelmästä vakaaksi ja kansalaisvapauksia ylläpitäväksi demokratiaksi. Etelä-Korea koki kylmän sodan ajan Korean demokraattisen kansantasavallan (Pohjois-Korea) uhan, ja siirtymä demokratiaan ei ollut helppo. Yhdysvallat tuki Etelä-Korean antikommunistista hallintoa, muttei hyväksynyt siltä liian autoritaarista hallinnointitapaa. Yhdysvallat oli rahoittanut Etelä-Korean koulutusta, ja tulokset heijastuivat koulutetun keskiluokan vaatiessa hallinnon omaksuvan demokraattisen hallintotavan. Etelä-Korean hallinto uudisti valtiota 1980-luvulla, mutta suurin käänne tapahtui vuoden 1987 jälkeen, kun maa demokratisoitui. Suomen lisäksi useat sosialistimaat lähestyivät Etelä-Koreaa Soulin vuoden 1988 olympialaisten alla. Täten suurlähetystön raportoinnissa käytetty semantiikka ja sanasto ovat relevantteja: suurlähetystön henkilökunta keskusteli paikallisen poliittisen eliitin ja muiden valtioiden edustajien kanssa, joten Suomen edustajien käyttämät termit ja mahdolliset mielipide-erot Etelä-Korean tilanteesta ovat tärkeitä tutkimuskohteita. Pro gradun tavoite tutkia kylmän sodan lopun vaikutusta Suomen ja Etelä-Korean diplomaattisuhteille, ja heijastaa näin muuttuvien globaalien asetelmien vaikutusta etupiireihin kuuluneiden valtioiden suhteisiin ja toimintamahdollisuuksiin. Vaikka valtioiden välisistä diplomaattisuhteista on tehty aiempaa tutkimusta, keskityn tutkimaan kylmän sodan loppumisen vaikutusta. Aineisto koostuu pääsääntöisesti Ulkoasiainministeriön hallussa olevista Suomen Soulin-suurlähetystön raporteista ja muista selvityksistä, pääsääntöisesti vuosilta 1985-1991. Mukana on myös entisen Soulin-suurlähettilään litteroitu haastattelu. Tutkimusmenetelmä eli metodi on teoriasidonnainen lähestymistapa. Pro gradu on sidoksissa globaaleihin poliittisiin muutoksiin, joten Suomen suhteita ja asennoitumista Etelä-Koreaan tarkastellaan Suomen ulkopolitiikan muutoksien yhteydessä. Teoriataustani heijastuu metodin yhteydessä. Koska Suomen ulkopoliittinen itsevarmuus lisääntyi 1980-luvulla, Etelä-Korea oli jatkumoa Suomen ulkopoliittisessa toiminnassa. Suomen ulkopolitiikka oli hienovaraista, mutta kehittyi. Suomen kansainvälistyminen kylmän sodan loppuessa oli realiteetti, johon vaikutti taloudellisten suhteiden kehittämisen tarve. Ulkopoliittinen avautuminen realisoitui täten 1980-luvun loppuessa.

In this thesis I researched an alternative approach to support the creation of a peaceful atmosphere for learning in a school context. I visited the Democratic School X in Berlin and interviewed both students and adults of the school community. The focus of this study was the Judicial Committee of the Democratic School X, which is a judicial system within the school. I wanted to find out what kind of meanings the judicial committee was given, what its function was in the school and how well it was working according to the participants of this study. The aim of this study is to bring a new perspective into the discussion about the restlessness in Finnish public schools in the form of a democratic approach of a judicial committee, that is possible to be organized by the cooperation of students and teachers. This research is qualitative, and the method to gather research material was by conducting interviews. I interviewed altogether 9 persons - 4 of whom were adults and 5 students of the school - all were members of the school community of the Democratic School X. The interviews were recorded, transcribed and analysed using data based content analysis. The main results are that the meanings that were given to the judicial committee of Demokratische Schule X, had the following themes: equality, safety, peace, shared responsibility and justice. The function of the judicial committee at the school is to support equality, safety, peacefulness, order and democracy. The judicial committee was experienced to function mainly well, however it is also subject to pressure to evolve and there is also the desire to develop it further to meet the needs of the school community better.

This is a study on the Flint water crisis and lead poisoning and its effects for the city residents. It focuses on the relationship between the locals and the state and explores how that relationship was formed and transformed during the crisis. It examines the historical and economic background of the water crisis, suggesting that the situation should be seen as a man-made disaster caused by the state of Michigan. The main research questions revolve around the twofold process of the state – citizen interaction and the state’s role in the crisis: How do the residents of Flint perceive the state during the water crisis? How did the city’s history of economic difficulties affect in the background of the water crisis’ emergence? This study contributes to the growing anthropological discussion about the role of the state and its governance, proposing a tragic example of what can happen when financial stability is placed above everything else, democratic decision-making disregarded and when the adopted neoliberal governance forms exacerbate local injustice and marginalization. The study also contributes to the discussions of water management, disasters and environmental injustice. The study is based on ethnographic fieldwork conducted in Flint, Michigan between February and April of 2018. It is based on participant observation and semi-structured interviews with locals, supplemented by following the local media, reading historical accounts and attending events in the city. The interviews were conducted with a total of 15 core research participants (8 male, 7 female) and they came from a variety of social and economic backgrounds. The thesis suggests that the residents perceive the state as an unjust force from the above, systematically disregarding the struggling city. They see the state as having a role of historically producing poverty, vulnerability and abandonment through economic mismanagement, deindustrialization and neoliberal policies. The residents blame the state for governing the city as if it was a business, thus focusing on cutting costs and placing economic interests above human safety. After the state adopted undemocratic policies such as emergency management and stripped the city of its voice, the residents lost their trust in the integrity of the officials and the protection the state is supposed to offer its citizens. This thesis demonstrates how a focus on state processes and state-citizen interaction can provide useful insights for understanding both natural and human-made disasters and the unequal living conditions produced by them.