Browsing by Subject "diskurssi"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Brasilia-uutisointia Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen artikkeleissa vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita ja diskursseja Brasiliaa käsittelevistä verkkoartikkeleista löytyy, ja millainen kuva Brasiliasta muodostuu verkkojulkaisujen uutisoinnissa. Tutkielma sijoittuu osaksi ulkomaan uutisten ja verkkojournalismin tutkimusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja jälkikoloniaalinen teoria. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat representaatio, länsi, toiseus ja diskurssi. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen 1.1.-31.12.2017 julkaistuista artikkeleista. Määrällisellä osiolla on kartoitettu otsikoissa useimmin esiintyviä sanoja ja uutisten vallitsevia teemoja. Teemoittelun kautta analyysin fokukseen on valikoitu vallitsevia teemoja edustavat artikkelit. Tutkimuksessa nimetään Brasilian representaatioiksi Etelä-Amerikan jättiläinen, moniongelmainen ja koeteltu maa ja presidenttijohtoinen maa. Brasilian presidentit ovat aineistossa vahvasti esillä. Brasilia esitetään aineistossa vahvasti osana Etelä-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa maantieteellisenä ja kulttuurisena alueena. Brasilian identiteetiksi muodostuu aineiston perusteella Latinalaisen Amerikan veturi ja vastuunkantaja. Diskursseina nousevat esiin suuruus, maan tapa, uhka, maine ja skandaali sekä globalisaatio. Diskurssien todetaan kietoutuvan yhteen. Suuruuden diskurssi korostaa asioiden suuren mittakaavan luomaa merkityksellisyyttä. Vahva ja hegemoninen maan tapa-diskurssi painottaa ongelmien pitkää historiaa sekä kulttuurisia ja rakenteellisia juuria. Uhan diskurssissa korostuu väkivalta ja rikollisuus. Maineen ja skandaalin diskurssissa korostetaan maan maineen merkittävyyttä ja skandaalien yleistymistä. Globalisaation diskurssi osoittaa Brasiliaa koskevia asioita pidettävän kansainvälisesti merkittävinä. Johtopäätöksenä todetaan uutisoinnin aiheiden olevan melko yksipuolisia ja negatiivisesti painottuneita. Brasilia-uutisoinnissa korruptio ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen levottomuus todetaan yleisiksi stereotypioiksi. Uutisoinnissa korostuu talouden ja globalisaation merkitys. Uutisointi todetaan paikoitellen sävyltään myös positiiviseksi ja myönteisiä muutoksia huomioivaksi. Suomen todetaan asemoivan itseään uutisoinnin kautta osaksi lännen yhteisöä ja rakentavan omaa identiteettiään. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten Brasiliasta uutisoidaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen. Suomalaisen median todetaan kaipaavan monipuolisempia aiheita brasilialaisesta arjesta, tieteestä ja kulttuurista. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään laajemman aineiston tutkimista määrällisellä menetelmällä, printtilehtien tutkimusta ja vertailevaa tutkimusta uutisoinnin muutoksista eri vuosikymmenillä. Brasiliaa käsitteleviä uutisia olisi mahdollista tutkia myös suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin ja BRICS-maihin.

Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena oli luoda Euroopasta kymmenessä vuodessa ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia, parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Viisi vuotta myöhemmin tavoite oli jo karannut ja strategia uudistettu. Strategian revisiossa painottuivat alkuperäisestä poiketen kasvu- ja työllisyystavoitteet. Alkuperäisessä strategiassa tasavertaisten talous- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden toisiaan tukevan “hyvän kehän” ajatus kyseenalaistui. Tutkimus kysyy ongelmanasettelua tarkastelemalla, kuinka tapa käsittää talous- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena todella muuttui, ja mitkä olivat eri painotusten taustat. Huomio kiinnittyy sosiaalipolitiikkaa tuotannontekijänä määrittelevän ajattelun historiaan ja Lissabonin strategiassa syntyneen hyvän kehän taustoihin. Tutkimus kysyy lisäksi, minkälaisia vaikutuksia strategian revision painottamalla talous- ja sosiaalipolitiikan välisellä suhteella oli. Metodina on ongelmanasettelua ja sen taustatietoa ja vaikutuksia tarkasteleva Bacchin politiikka-analyysi, jonka aineistolle ja aiemmalle tutkimukselle esittämät kysymykset muodostavat käsittelyn rungon ja rakenteen. Tärkeimmät aineistot ovat Lissabonin strategiasta sopineen Eurooppa-neuvoston päätelmät, sekä välitarkasteluraportti, joka käynnisti strategian uudelleen. Näiden taustalla tärkeinä aineistoina ovat lisäksi strategiaa ja revisiota alustaneet Gösta Esping-Andersenin ja Wim Kokin raportit. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävin työtä tukeva teos on Morelin, Palierin ja Palmen toimittama Euroopan talous- ja sosiaalipolitiikan suhdetta ja sosiaalisen investointivaltion lähtökohtia tarkasteleva teos. Analyysia tukevat lisäksi kymmenet aihetta sivuavat kirjat ja artikkelit. Lissabonin strategiassa perusongelmana nähtiin osaamiseen liittyvistä puutteista johtuva työttömyyden ja osattomuuden lisääntyminen. Revisiossa korostuivat puolestaan kasvun ja työllisyyden heikkenemisen ehkäisy työmarkkinoiden joustoja ja etuuksien kannustavuutta lisäämällä. Ajatus tehokkaan markkinatalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden synnyttämästä toisiaan edistävästä hyvän kehästä paketoitiin työllisyystavoitteiden kautta yhteiseurooppalaiseksi uutuudeksi, mutta ajattelun sekä rakenteellisten raamien juuret kulkivat syvällä historiassa. Hybridimalli pyrki asettumaan uusliberalistisen ja keynesiläisen yhteiskuntamallin kompromissiksi. Tavoiteohjelmien painotuserot näkyivät hallitsevissa diskursseissa ja niiden vaikuttavuudessa. Euroopan unionin laajeneminen, toimivallan talous- ja sosiaalipolitiikan epäsymmetria ja toisaalta jäsenmaiden poliittiset suunnanmuutokset vaikuttivat myös koettuihin vaikutuksiin. Ne asettivat hyvän kehän ajatuksen jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi. Alkuperäisestä strategiasta ja revisiosta voidaan löytää pääpiirteissään samat elementit. Tavoiteohjelmissa enemmän tai vähemmän kaikkia kohtia voitiin samaan aikaan tarkastella ongelmana, keinona ja ratkaisuna. Tämä on tutkimuksen kannalta merkittävä sekä keskeinen havainto. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus mahdollistivat painotuseroja jo lähtökohtaisesti. Tämä oli osa strategian oikeutusta. Painotuseroilla oli silti vaikutusta. Koska strategia ei ollut jäsenmaita sitova, sen vaikutuskeinot pohjasivat ennen kaikkea ongelmanasettelujen ja niitä kuvaavien diskurssien kautta toimivaan pehmeään valtaan. Painotusten määrittely oli jäsenmaihin kohdistuvaa vaikutusvaltaa. Koska aikajaksolla tuloerot kasvoivat ja saavutettuja etuja karsittiin, antipatiaa kohdistui muutospaineen taustavireen tarjoavaan Lissabonin strategiaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Revision painotuksien valossa yhteenkuuluvuutta lisäävä tavoite oli hankala toteuttaa. Työllisyys oikeutus tuli jäsenmaiden kansalaisten sijasta ulkoisista uhkakuvista ja kansainvälisen talousjärjestelmän merkittäviltä toimijoilta kuten OECD:n suosituksista. Tavoitteita toisaalta puolustettiin ja toisaalta haastettiin uhkakuvilla. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus olivat osa sen oikeutusta. Uhkakuvissa maalattuja jakolinjoja ja työmarkkinoiden segmentoitumista ei kyetty revision painotuksien ongelmanasettelulla ja sitä seuraavilla toimilla torjumaan.

”Japanilaisuuden” ainutlaatuista ydintä on pyritty sanoittamaan vuosikymmenien saatossa jopa tuhansien, teosten ja artikkeleiden verran niin japanin kuin englannin kielellä. Kollektiivisesti kirjoituksiin viitataan japanin kielen sanalla nihonjinron – ”teoriat japanilaisista”. Kirjoitukset ovat nostattaneet paljon kritiikkiä. Tämän tutkielman tarkoituksena ei ole lisätä uutta nihonjinronin kriittistä katsausta jo olemassa olevien joukkoon, vaan suunnata mielenkiinto nihonjinronin ja sen väittämille altistuneiden japanilaisten väliseen suhteeseen. Tähän liittyen olemassa olevaa tutkimusta on melko vähän verrattuna nihonjinronin kriittisten tarkasteluiden määrään. Tutkielman perustana on Japanissa kahdessa korkeakoulussa kerätty ja yhteensä 48 vastausta käsittävä kyselytutkimusaineisto. Kyselylomake sisälsi viisi suoraa väittämää nihonjinron-teoksesta ja tiivistelmät kahden teoksen keskeisistä väitteistä. Korkeakoulututkintoa suorittavat nuoret ovat mielenkiinnon kohteena muun muassa siksi, että aikaisemmassa tutkimuksessa nihonjinronin havaittiin olevan suosituin vanhempien henkilöiden keskuudessa ja tulevaisuudessa korkeakouluttautumisen arveltiin vähentävän kirjoitusten suosiota. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten japanilaiset nuoret korkeakouluopiskelijat suhtautuvat nihonjinroniin: ovatko he samaa mieltä kirjoitusten väittämien kanssa vai torjuvatko he ne? Lisäksi tarkastelun aiheena on väittämien kuin myös yksittäisten kirjoittajien ja teosten tunnettuus vastaajien keskuudessa sekä se, ovatko he teoksia itse lukeneet. Kolmannen tutkimuskysymyksen lähtökohtana on avoimissa vastauksissa heijastuvat tavat ymmärtää kulttuuri. Stereotypioita rakentavan ja ylläpitävän nihonjinronin voi nähdä perustuvan klassiseen kulttuurikäsitykseen, mikä ymmärtää kulttuurin objektiivisesti sanoitettavissa olevana. Vastakkainen kulttuurikäsitys painottaa erilaisten kulttuurillisten todellisuuksien olemassaoloa, jolloin yhden kansallisen kulttuurin sanallinen naulitseminen on mahdotonta. Suurilta osin nihonjinronille kohdistetun kritiikin voi nähdä punoutuvan osaksi tätä lähestymistapaa. Mielenkiintona on, kuinka vastaajien suhtautumistavoissa nihonjinroniin on nähtävillä nämä erilaiset kulttuurikäsitykset. Oletuksena on, että myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen lähestymistavan elementteinä, kun taas väittämät torjuva vastaaja tuo esille vastakkaisen lähestymistavan argumentteja. Kyselyyn vastanneiden keskuudesta nousee vahva myötämielisyys nihonjinron-väittämiä kohtaan: viiden väittämän kohdalla yli puolet vastaajista on joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämien kanssa. Yli puolet vastaajista kertoo kuulleensa viiden väittämän kaltaisia väittämiä aikaisemminkin. Noin 30 % kertoo lukeneensa itse teoksia. Tekijöiden ja teosten tunnettavuuteen liittyvissä vastauksissa on epäselvyyksiä ja siten epäluotettavuutta. Myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen kulttuurikäsityksen elementteinä, vaikkakin etenkin sen epäsuoraa kyseenalaistamista on huomattavissa. Tutkimuksen suppean otannan takia yleistyksiä nihonjinronin yleisestä hyväksymisestä ei voida tehdä, mutta tulokset nostavat näkökulman sen mahdollisuuteen. Japanin yhteiskunnan muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi, on ”standardin japanilaisuuden” ja vahvoja rajapintoja ”meidän” ja ”heidän” välille rakentavan nihonjinron-diskurssin asemaa julkisessa keskustellussa merkityksellistä tarkastella kriittisesti. Lisäksi tutkielmassa nousee esille tarve ”kulttuurin” täsmälliselle ja kriittiselle määrittelylle Japanin tutkimuksessa.

Aim of the study. Literature has many positive impacts on the reader. Besides adding knowledge reading enhances social skills, adds empathy and helps to build ones self-image. Through fictitious literature like fairytales one can deal with moral problems and behavioral patterns in a safe environment. Still, every reader interprets text in his own way and both evaluates and process the meaning of it. The purpose of this study was to analyze how first graders and third graders interprets the fairytale chosen and how they evaluate fair action in this fairytale. Methods. Material for this study was collected from elementary school in Helsinki in March 2015. The story chosen for this study, The Little Red Hen, was read to ten pupils from first grade and ten pupils from third grade. Then each pupil answered to semi-structured interview. The material gained from the interviews was transcribed. This study was theory bound qualitative study and gained information was analyzed using content analysis and discourse analysis. The aim was to find out what kinds of discourses can be found in students' perceptions of the fairness of the fairy tale. Also differences between the grades were opened in the study. Results and conclusions. According to this study the third graders were further on both abstract thinking and in evaluating fair actions of the fairytale than the first graders. Still, the differences weren't big and results varied also individually. The discourses found on the material were the discourse of physical reward, the discourse of reciprocity and the discourse of social norms.

Ilmastonmuutos näkyy arktisella alueella sulavina jäätikköinä, avautuvina kulkureitteinä ja jään alta paljastuvina luonnonvaroina, mikä kasvattaa alueen globaalia merkitystä. Medialla on tärkeä rooli siinä, millaiseksi käsitys kaukaisesta ja abstraktista alueesta muodostuu. Tämä tutkimus selvittää, miten arktista aluetta kehystetään mediassa kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Lisäksi se tarkastelee, mitkä näistä mediakehyksistä nousevat hallitsevaan asemaan. Kehystämisen merkitystä lähestytään sosiaalisen konstruktionismin, kriittisen geopolitiikan, diskurssin käsitteen ja median symbolisen vallan kautta. Suomen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa 2017–2019 nosti alueen erityisen mediahuomion kohteeksi Suomessa. Aineisto koostuu 165:stä arktista aluetta käsittelevästä digilehtiartikkelista, joista 92 on julkaistu Helsingin Sanomissa, 65 The New York Timesissa ja 8 The Economistissa vuosina 2017 ja 2018. Tutkimusmenetelminä käytettiin määrällistä sisällönanalyysia ja kehysanalyysia. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen. Ensin aineisto luokiteltiin aiheittain tavoitteena muodostaa yleiskuva siitä, millaisissa yhteyksissä arktinen alue mediateksteissä esiintyi. Toisessa vaiheessa aineistoa kavennettiin 58:aan relevanteimpaan artikkeliin, joiden pohjalta muodostettiin keskeiset kehykset. Kolmannessa vaiheessa koko aineiston pariin palattiin määrällisellä otteella ja aineisto luokiteltiin edellä mainittuihin kehyksiin. Määrällisen sisällönanalyysin tuloksena muodostetaan seitsemän aiheluokkaa: ilmastonmuutos, kansainväliset suhteet, arktinen Suomi, alkuperäiskansat, talous, turvallisuus ja ympäristönsuojelu. Kehysanalyysin avulla hahmottuu neljä kehystä, jotka nimetään seuraavasti: globaali ilmastokatastrofi, poliittinen valtapeli, taloudellinen eduntavoittelu ja alkuperäiskansojen koti. Hallitsevimmaksi nousi globaalin ilmastokatastrofin kehys, joka esiintyi 59:ssä artikkelissa. Poliittisen valtapelin kehys esiintyi 47:ssä ja taloudellinen eduntavoittelu 42:ssa artikkelissa. Alkuperäiskansojen kodin kehys oli marginaalisimmassa asemassa, se esiintyi 17:ssa artikkelissa. Kehykset osoittavat, miten arktisesta alueesta rakennetaan tiettyjä representaatioita, joilla perustellaan sen suhteen tehtäviä päätöksiä. Globaalin ilmastokatastrofin kehys asettaa ilmastonmuutoksen arktisen alueen keskeisimmäksi kysymykseksi, joka vaatii reagointia poliittisilta päättäjiltä. Tämä kehys on esillä etenkin Helsingin Sanomissa, joka myötäilee uutisoinnissaan hallituksen ulkopoliittista linjaa ja Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Lehdessä hahmottuu laajempi maailmanpoliittinen diskurssi, jonka mukaan arktisen alueen päätöksentekoa hallitsevat suurvallat, joiden välissä Suomi pyrkii luovimaan. Arktisten suurvaltojen Yhdysvaltojen ja Venäjän politiikassa ilmastonmuutoksen diskurssi ei mene läpi niin vahvasti kuin Suomessa. Tämä luo ristiriitoja arktisten valtioiden välille, ja intressien yhteen sovittelua kehystetään poliittisena valtapelinä. Taloudellisen eduntavoittelun kehyksessä alueen resurssit ja kulkureitit kehystettiin kansallisvaltiokeskeisesti mahdollisuuksina, mutta usein niihin liitettiin vahva ristiriita ympäristönsuojelun kanssa. Alkuperäiskansojen kodin kehys käsittelee alueen asukkaiden oikeuksia ja erityislaatuista suhdetta alueen ympäristöön. Johtopäätöksenä todetaan, että arktista aluetta koskevan päätöksenteon jännite muodostuu kansallisten ja kansainvälisten intressien välille. Globaalin ilmastokatastrofin kehys näyttäytyy kansainvälisenä, poliittisen valtapelin ja taloudellisen eduntavoittelun kehykset kansallisina ja alkuperäiskansojen kodin kehys paikallisena. Tutkimus täydentää kriittisen geopolitiikan teoriaa median symbolisen vallan ja kehystämisen ajatuksilla. Media ei toimi vain vallanpitäjien luomien diskurssien neutraalina näyttämönä, vaan sillä on oma aktiivinen roolinsa niiden kehystämisessä.

The purpose of this study is to find out the context of craft articles in Helsingin Sanomat and construct the cultural significances of crafts. The starting point of research is Kärnä-Behms (2005) hegemonic discourses. These are: the discourse of expertise, the discourse of anti-intellectuality, the ecological discourse, the discourse of life management, the discourse of anti-modernism and the gender discourse. The research questions try to find an answer to accuracy of the hegemonic discourses. The data consisted of craft articles published in Helsingin Sanomat during January and May 2015. The data were collected from the microfilm about Helsingin Sanomat at the National Library. There were almost 30 articles (N=28). For the first research question the data was analysed by a theory based content analysis and exploited the method based on discourse analysis. For the second research question the data was analysed by theory of guiding analysis. The hegemonic discourses directed typology of data for the types that represented the cultural significances of crafts. The hegemonic discourses without the gender discourse appeared at the data. There was speech about innovation and design with craft outside the hegemonic discourses. The missing about the gender discourse is showing changes of craft culture gendering. The speech about design and innovation with craft assume the craft manifestation in the future. The cultural significances of crafts constructed by professionalism, craft and industrial confrontation and innovation of craft.

Pro gradu -työssäni tarkastelen sukupuolen rakentumista 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Kohdeteoksinani tutkielmassani on kolme tekstiä: Minna Canthin pienoisromaani Agnes (1892), Aino Malmbergin “Ystävyyttä”-novelli (1903) ja Eino Leinon Orja-romaanisarjan toinen osa Rahan orja (1912). Kysyn tutkielmassani, miten sukupuoli rakentuu vuosisadanvaihteen kaunokirjallisissa teksteissä ja miksi se rakentuu tietyillä tavoilla. Millaisia diskursseja, millaisia yhteiskunnallisia kehyksiä ja näkemyksiä sukupuoli tukee kaunokirjallisissa teksteissä? Analysoin, kuinka sukupuolen rakentuminen kytkeytyy totuuden tuotantoon eli siihen, kuinka subjekteilla nähdään olevan pysyvä, perimmäinen olemus. Analysoin Eino Leinon Rahan orjaa maskuliinisuuden kriisin ja modernin maskuliinisen identiteetin näkökulmasta. Esitän, että miessubjekti esitetään teoksessa individualistisena, autonomisena ja poikkeusyksilömäisenä, mutta samalla subjektia rakennetaan suhteessa sen toiseuksiin. Minna Canthin Agnes-pienoisromaanin kohdalla sen sijaan analysoin dekadenssin ja kansallisen diskurssin naiskuvaa ja niiden naisiin kohdistamaa katsetta. Aino Malmbergin ”Ystävyyttä”-novellin analyysissa tarkastelen sukupuolen rakentumista tulkiten tekstiä parodisena. Hyödynnän tutkielmassani feminististä teoriaa sekä queer-tutkimusta. Keskeiseksi teoreettiseksi kiintopisteeksi määrittyy Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden käsite, jonka avulla voidaan tarkastella sukupuolta alati muuttuvana ja jatkuvasti erilaisten tekojen kautta tuotettuna. Analysoin sukupuolta arkisten, toisinaan lähes huomaamattomien yksityiskohtien kautta toteutuvana. Samalla kysymys vallasta ja sen kietoutumisesta diskursseihin on tärkeä. Esitän, että sukupuoli nousee vuosisadanvaihteen teksteissä merkitykselliseksi diskurssin määrittäjäksi. Toisaalta sukupuolta tuotetaan suhteessa diskursseihin, toisaalta diskurssit osallistuvat osaltaan aktiivisesti sukupuolen tuotantoon. Vuosisadanvaihteen kirjallisuus kertoo paljon siitä, kuinka keskeinen elementti sukupuoli kulttuurissamme on ja kuinka paljon se jäsentää eri merkityksiä.

Vuoden 2020 alussa Suomeen rantautunut koronapandemia ja siitä johtuvat poikkeusolot ovat vaikuttaneet monen korkeakouluopiskelijan elämään. Korkeakoulut siirtyivät pandemian vuoksi nopeasti etäopetukseen samalla kun opiskelijaelämään kuuluvat vapaa-ajan tapahtuvat peruttiin. Korkeakouluopiskelijat ovat viettäneet lähes kaksi vuotta eristyksissä etäopetuksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja koronapandemian aikana korkeakouluopiskelijoiden mielenterveydestä on Helsingin Sanomissa tuotettu. Tässä tutkielmassa käydään tarkemmin läpi korkeakouluopiskelijoiden mielenterveydestä käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa koronapandemian aikana. Tarkoituksena on analysoida Helsingin Sanomien artikkeleita laadullisen sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin keinoin. Tutkielman aineisto koostuu kaikista koronaan ja korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyteen liittyvistä Helsingin Sanomien kirjoituksista aikavälillä 1.3.2020-31.8.2021. Aineistosta on havaittavissa kuusi päädiskurssia: yksinäisyyden, nuoruuden elämänvaiheen, eriarvoisuuden, ahdingon, syyllistämisen ja vastuun diskurssit. Yksinäisyyden diskurssi kuvaa korkeakouluopiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä koronapandemian kourissa. Nuoruuden elämänvaiheen diskurssi korostaa nuoruusajan haavoittuvaa kehitysvaihetta, jolle koronapandemia yhdessä rajoitustoimien kanssa on asettanut haasteita. Eriarvoisuuden diskurssi paljastaa koronapandemian ja rajoitustoimien erilaiset vaikutukset eri ihmisiin. Ahdingon diskurssi kuvaa korkeakouluopiskelijoiden kokemaa ahdinkoa mielenterveysoireilun lisääntymisen kautta. Syyllistämisen diskurssi kuvailee korkeakouluopiskelijoiden kokemaa vähättelyä ja syyllistämistä yhteiskunnan ja päättäjien taholta. Vastuun diskurssissa pohditaan vastuun jakautumista niin koronan kuin korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin suhteen. Tutkielmassa on koronapandemian aikana havaittu korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden heikentymistä. Pandemia yhdessä rajoitustoimien kanssa on lisännyt opiskelijoiden uupumusta, yksinäisyyttä, motivaation puutetta, sosiaalisten taitojen rappeutumista ja mielenterveyden oireilua. On kuitenkin tärkeä huomata, että koronapandemian ja rajoitustoimien tuomat kuormat eivät ole langenneet kaikille opiskelijoille samalla tavalla.

Based on previous studies, decision making concerning parental leave is affected by both economic issues and preconditions relating to labor market structures and gendered practices, but also by people’s views about what the appropriate age range for children to be cared for at home by a parent is and which parent is seen as primarily responsible for this care. The discussion surrounding this topic also entails the notion of what is considered “right”, i.e. what is regarded as good parenting or a good childhood. This thesis will examine the way good parenting is defined in argumentations for childcare choices and what kind of subject-positions are formed for parents in the discourse of good parenting. My research data consists of interviews in which four heterosexual couples (mother and father) talk about their own childcare solutions and, from their own perspective and generally, about taking parental leave from work. I use a discursive approach in analyzing the data. Instead of a coherent idea of good parenting, I found many discourses of good parenting, which “activated” in different situations and in which parents sometimes positioned themselves differently based on their sex. The discussion surrounding parenting was also defined by the hectic quality of working life and, among other things, wage structures and pay gaps. Choices were made in negotiating with multiple conflicting discourses and therefore the thesis questioned the issue of the families’ “freedom of choice”. Following the spirit of neoliberalism, the family was conceived as an enterprise that needs to assess risks and maximize profit. In this thesis the relationship between work and parenting was examined from the point of view of parents that represent the heteronormative nuclear family, but in future research the scope should be broadened to involve diverse families.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella koulutuksen markkinaistumisen ilmentymiä koulujen diskursiivisissa käytännöissä. Helsinkiläisten yläkoulujen kotisivuilta kerätyn tekstiaineiston valossa tarkastellaan, miten arvoista ja koulutuksen päämääristä on tullut koulujen välisen kilpailun välineitä. 1990-luvun alkupuolen yhteiskunnallisten muutosten myötä uusliberalismin ihanteet omaksuttiin osaksi suomalaista koulutuspolitiikkaa. Tehokkuuden ja tuloksellisuuden ihanteiden ohjaamana koulutusjärjestelmää ryhdyttiin uudistamaan markkinaperiaattein toimivaksi instituutioksi, jossa korostetaan yksilöllisiä tarpeita ja valinnanvapautta. Peruskoulujärjestelmän hallintoon omaksutut liike-elämän toimintaperiaatteet konkretisoituivat 1990-luvulla kouluvalintapolitiikan muodossa: oppilaat saivat mahdollisuuden hakeutua myös muualle kuin heille osoitettuun lähikouluun. Kouluvalintojen yleistymisen myötä koulujen välille on muodostunut kilpailua. Suosiohierarkiassa toisista kouluista tulee suosittuja ja toisista torjuttuja, mikä johtaa koulumarklcinailmiön muodostumiseen. Koulumarkkinoilla koulujen on todettu hyödyntävän erilaisia profiloituminen ja erottautumisen keinoja, joilla ne tavoittelevat oppilaiden ja vanhempien huomiota. Koulut profiloituvat myös diskursiivisin keinoin. Diskursiiviset keinot liittyvät koulutuspalveluiden kuluttajille tarjotun tiedon määrään ja sisältöön: koulut luovat identiteettejään korostamalla tarpeellisina ja houkuttelevina pitämiään erityispiirteitä. Koulujen välisessä kilpailussa kamppailulle altistuvat myös koulutuksen arvopäämäärät sekä koulutuksen yhteiskunnallinen funktio, sillä koulut profiloituvat tarjoamalla oppilaiden käyttöön keskenään erilaisia arvovalikoimia. Tutkimuksessa tarkastellaan koulumarkkinailmiötä Helsingin kontekstissa. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella, millaisia arvoja helsinkiläisten yläkoulujen teksteissä näyttäytyy ja miten ne teksteissä tuotetaan. Lisäksi tarkastellaan arvojen valossa rakentuvia peruskoulutuksen tehtävään ja tavoitteisiin liittyviä diskursseja. Tutkimuksen teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi on omaksuttu sosiaalisen konstruktionismin perinne, jonka ohjaamana aineistosta tarkastellaan diskursseja todellisuuden representaatioina. Diskurssianalyyttistä tarkastelua täydennetään retoriikan ja asemoinnin käsittein tekstien yleisösuhteen tavoittamiseksi.Tutkimuksen tuloksissa esitellään koulujen teksteissä näyttäytyviä yhteisö- ja yksilökeskeisiä arvoja sekä niiden tuottamisen tapoja. Analyysin keskiössä on hahmottaa, millaisia asioita esitetään arvoina, miten niitä faktuaalistetaan ja miten lukija pyritään vakuuttamaan niiden oikeellisuudesta. Lisäksi koulujen kotisivujen teksteissä rakentuu arvojen varaan neljä peruskoulutuksen tehtävää ja tavoitteita kuvaavaa diskurssia: koulu näyttäytyy kasvattajana, opettajana, yhteiskunnan rakentajana sekä Suomen maineen ylläpitäjänä.