Browsing by Subject "diskurssianalyysi"

Tutkielma käsittelee asenteellista kielenkäyttöä talouspolitiikkaa koskevissa keskusteluissa kahden amerikkalaisen talousblogin kommenttiosioissa. Tutkimuskohteena on asenteellisen kielenkäytön tyyppien sekä polaarisuuden suhteellinen määrä, blogien kommentoijien eroavaisuudet sekä se, mihin kommenteissa ilmaistut asenteet kohdistuvat. Aineisto koostuu yhteensä 194:stä kommentista (22 405 sanaa) jotka on kerätty kahdesta eri blogista (Paul Krugmanin The Conscience of a Liberal ja Donald Boudreaux’n Café Hayek). Blogit valikoituivat niiden toisistaan poikkeavien taloustieteellisten lähestymistapojen ja ideologisten maailmankuvien vuoksi. Kommentit on valittu viittä eri julkistalouden osa-aluetta käsittelevistä blogikirjoituksista. Koska Krugmanin blogikirjoitukset sisältävät huomattavasti enemmän kommentteja, niistä valittiin kommenttien saamien suositteluäänten määrän mukaan neljään osaan jaettu ositettu satunnaisotos. Kommentit analysoitiin Martinin ja Whiten (2005) appraisal-teorian attitude-järjestelmän mukaisesti. Tutkielmassa toteutettu aineiston tarkka lähiluku vertautuu mm. Banksin (2005) mini-korpusanalyysiin. Tämän tutkielman pääanalyysissa kommenteista tunnistettiin ja niihin merkittiin asenteellisen kielen esiintymät, niiden tyyppi sekä asenteellisen kielen kohde ja lähde. Tähän käytettiin UAM Corpus Tool -ohjelmaa. Tämän jälkeen tuloksia käsitellään sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkielmassa painottuvat kvalitatiiviset tulokset, koska aineiston asenteellisen kielen kontekstisidonnainen monikerroksisuus on aineiston mielenkiintoisin osa. Aineistossa asenteellista kieltä esiintyy yhteensä 1 882 kertaa, ja se painottuu asioiden ja ilmiöiden (appreciation, 61%), sekä ihmisten tekojen ja ominaisuuksien arviointiin (judgement, 34%). Tunteiden suorat ilmaukset (affect, 5%) ovat huomattavasti vähemmän yleisiä. Tulos viittaa siihen, että asenteellinen kielenkäyttö kommenttiosioissa on pelkkien tunnereaktioiden ilmaisua perustellumpaa. Aineiston asenteellinen kieli on myös 68-prosenttisesti negatiivista. Krugmanin kommenteissa esiintyi 41% epäsuoria asenteen ilmaisuja (invoked attitude), merkittävästi Hayek-otosta enemmän (17%). Krugman-aineistossa käsitellään Yhdysvaltain Demokraatti- ja Republikaanipuoluetta huomattavasti Hayek-aineistoa enemmän, ja markkinavapautta arvotetaan negatiivisemmin (-14/+11). Molemmissa otoksissa käsiteltiin eniten politiikkapäätösten seurauksia sekä Paul Krugmania, molempia pääosin negatiivisesti. Krugmanin kritisointi otoksissa johtuu kuitenkin eri syistä. Hänen omassa blogissaan kritiikkiä synnyttää Krugmanin liian negatiivinen suhtautuminen presidenttiehdokas Bernie Sandersiin ja se, että jotkut pitävät Krugmania liian markkinamyönteisenä. Hayek-yhteisössä kritiikkiä aiheuttaa taas Krugmanin taipumus suosia valtion kontrollia talouden ohjailussa vapaiden markkinoiden sijaan, eli syy on päinvastainen kuin osalla Krugmanin lukijoista. Tutkielman keskeisimpiä huomioita on se, että vaikka taloustiede tieteenalana nojaa rationaalisuuteen ja objektiivisuuteen, keskusteluissa näkyy vahvasti myös talouspolitiikan yksilönläheisempi ja tunteellisempi puoli. Aineiston kommentit sisältävät paljon asenteellista kieltä, joka on luonteeltaan kontekstisidonnaista ja monikerroksista. Vaikka Internet-kommentointi on usein matalatasoista ja polarisoitunutta, niin kommenttien tarkastelu tarjoaa näkökulman niiden kirjoittajien maailmankuviin tavalla, joka on vertaansa vailla maailman historiassa.

Tutkielmassa tarkastellaan brasilialaisissa samba-enredojen äänityksissä esiintyviä afrobrasilialaisen ryhmäidentiteetin ilmentymiä, ja niiden kehitystä yhteiskunnallisen kehityksen rinnalla. Samba-enredojen aihepiiri on liittynyt Brasiliaan koko tutkittavan aikakauden (1968-2020), ja tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko äänityksissä esiintyvä diskurssi afrobrasilialaisesta identiteetistä muuttunut. Tutkielman materiaalina käytetään Rio de Janeiron sambakoulujen ylimmän sarjatason äänityksiä, joita en tehty säännöllisesti vuosittain 1968-2020 välisenä aikana. Tästä 679 äänityksen materiaalista on avainsanojen perusteella valittu yhteensä 44 äänitystä, joiden pääasiallisena teema on orjuus, afrobrasilialaiset uskonnot, tai muut afrobrasilialaisen kulttuurin ilmentymät. Materiaalissa esiintyvää diskurssia on tutkittu DIMEAN-mallin mukaisesti avainsanoja, ryhmien nimiä ja ryhmistä käytettäviä ilmaisuja, puhujien ja kuuntelijoiden rooleja, sekä diskurssissa toistuvia rakenteita analysoimalla. Toistuvien rakenteiden analyysin yhteydessä muutoksia on verrattu afrobrasilialaisten yhteiskunnallisessa asemassa tapahtuneisiin muutoksiin. Diskurssissa esiintyvät muutokset ovat luonteeltaan enemmän sisällöllisiä kuin määrällisiä, eikä teemaltan afrobrasilialaisten samba-enredojen vuotuisessa määrässä ole havaittavissa kasvua tutkimusaikajakson kuluessa. Selkeimpänä muutoksena materiaalissa on afrobrasilialaisten passiivisen osallistumisen muuttuminen aktiiviseksi, ja historiallisen näkökulman muuttuminen ajankohtaiseksi. Mustien ihmisoikeusliikkeen ja pan-afrikkalaisuuden nousu yhdessä sensuurin hellittämisen kanssa 1970-luvun lopussa mahdollisti samba-enredojen aiheiden muuttumisen ajankohtaisemmiksi, ja diktatuurin loppuminen 1980-luvun puolivälissä ovat mahdollistaneet afrobrasilialaisten aktiivisemman osallistumisen yhteiskuntaan. Näiden muutosten myötä afrobrasilialaiset ovat alkaneet luomaan positiivisempaa ryhmäidentiteettiä itselleen.

Tässä maisterintutkielmassa selvitetään millaisia kokemuksia perheväkivaltaa lapsiinsa kohdistaneilla äideillä on sosiaali- ja terveyspalveluissa. Aiempien tutkimusten mukaan äitien lapsiinsa kohdistamaa perheväkivaltaa ei aina tunnisteta sosiaali- ja terveyspalveluissa ja siksi perheväkivaltaa käyttäneiden äitien kokemukset ovat tärkeä tutkimusaihe. Tutkimuskysymykset ovat 1) miten perheväkivaltaa lapsiinsa kohdistaneet äidit kuvaavat kokemuksiaan sosiaali- ja terveyspalveluissa ja 2) millaisia subjektipositioita heille näissä kuvauksissa muodostuu. Tutkimusaineisto kerättiin kirjoituspyynnöllä Maria Akatemian avustuksella kesän 2021 aikana. Tutkimusaineisto koostuu viiden perheväkivaltaa lapsiinsa kohdistaneen äidin kirjoituksista. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä ja tutkimuksen viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii Erving Goffmanin jäsentämä teoria vuorovaikutuksesta ja siihen liittyvästä kasvotyöstä. Kasvotyön kautta vuorovaikutuksessa pyritään säilyttämään niin omat kuin toisten kasvot. Lisäksi olennaisia käsitteitä tässä tutkimuksessa ovat dialogisuus, työntekijä-asiakassuhde ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta. Ammatillisissa asiakassuhteissa pyritään usein tasavertaisuuteen, vaikka sen lähtökohdat ovat epäsymmetriset. Kun vuorovaikutus on vastavuoroista, se mahdollistaa keskinäisen dialogin syntymisen. Diskurssit jäsentävät sitä, miten äidit kuvaavat ja millaisia merkityksiä he antavat kokemuksilleen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Analyysin tuloksena aineistosta jäsentyi kolme päädiskurssia, jotka nimettiin ymmärryksen diskurssiksi, kohtaamattomuuden diskurssiksi ja häpeän diskurssiksi. Jokaisen päädiskurssin alle nimettiin 2-3 aladiskurssia. Päädiskurssien sisällä äideille rakentui erilaisia subjektipositioita eli rooleja suhteessa kokemuksiin perheväkivaltaa käyttäneinä äiteinä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Äitien puhetavoissa monet diskursseista ja niiden alateemoista esiintyivät limittäin teksteissä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että äitien kokemukset ovat monimutkainen kokonaisuus erilaisia sosiaalisia todellisuuksia. Äidit toivat teksteissään esille tarpeen muodostaa luottamuksellinen asiakassuhde sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisiin sekä sen, että perheväkivallasta kysyttäisiin tai, että se otettaisiin puheeksi suoraan äitien asioidessa palveluissa. Äitien kokemuksissa perheväkivaltaa ymmärrettiin erilaisten kuormittaviksi miellettyjen tekijöiden kautta. Esille tuli myös perheväkivaltaan liittyvää kohtaamattomuutta, äitien teksteissä kerrottiin ettei välttämättä kukaan ammattilainen kysynyt heiltä perheväkivallasta. Tuloksissa tuli esille myös äitien tekemään perheväkivaltaan liittyvä häpeä, häpeään yhdistettiin erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työhön liittyvät virkatehtävät ja pelko esimerkiksi lastensuojelullisista toimenpiteistä.

Länsimainen elintarvikejärjestelmä kohtaa toiminnassaan nyt ja tulevaisuudessa monia haasteita, jotka liittyvät ruokaturvan toteuttamiseen kestävästi. Ruoan kysynnän on ennustettu kasvavan vuoteen 2050 mennessä niin, että elintarvikejärjestelmän tulisi pystyä tuottamaan nykyiseen verraten kaksinkertainen määrä ruokaa, jotta kaikille ihmisille riittäisi ravintoa. Tuotantomäärien lisääntyessä myös tuotantoketjun ympäristö- ja ilmastovaikutukset kasvavat, joten tehokkaampia ja ekologisempia tuotantotapoja on kehiteltävä. Viime vuosina hyönteisruoka on herättänyt kiinnostusta länsimaissa kuten myös Suomessa erinomaisen ravintosisältönsä ja tuotannon ympäristöystävällisyyden takia. Suomessa muutettiin uuselintarvikeasetuksen tulkintaa vuoden 2017 syksyllä niin, että hyönteisten myynti ja markkinointi elintarvikkeina mahdollistui ensimmäistä kertaa. Tässä tutkimuksessa hyönteisruokaa lähestyttiin innovaationa, koska se on Suomessa uutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli esitellä sanomalehtimedian keskustelujen näkökulmia hyönteisruokainnovaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, millaista kuvaa sanomalehtimedia tekstien kautta rakentaa hyönteisruoasta ja mitä merkityksiä muodostuu. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata kysymyksiin siitä, miten hyönteisruokaan liittyvä keskustelu on kehittynyt vuosien 2017-2019 aikana ja millaisia diskursseja hyönteisruokaan liittyvän sanomalehtikeskustelun pohjalta rakentuu. Tutkimusaineistona oli Helsingin Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa vuosina 2016-2019 ilmestyneet hyönteisruokaa koskevat artikkelit. Helsingin Sanomista aineisto koottiin sanomalehden omien internetsivujen hakukoneella käyttämällä hakusanoja hyönteisruo, hyönteisrav ja hyönteissyö. Maaseudun Tulevaisuudesta artikkelien haku tehtiin internetsivujen hakukoneella käyttämällä hakusanoja hyönteisruoka, hyönteisravinto ja hyönteissyönti. Analyysimenetelmänä aineiston käsittelyssä käytettiin diskurssianalyysia. Tutkimuksen tuloksiksi aineistosta nousi kuusi diskurssia: ravitsemus, kestävyys, maku, elinkeino, vientivaltti ja korkean hinnan diskurssi. Diskurssit jakautuivat tulosten yhteenvetona edelleen kahteen pääteemaan, joita ovat tulevaisuuden ruoka sekä raha ja talous. Tulevaisuuden ruoka -teeman ydin on siinä, että hyönteiset voisivat turvata ruoan riittävyyden tulevaisuudessa nykyisten ruoantuotantotapojen ollessa tehottomia ja kestämättömiä. Rahan ja talouden teemaan liittyvät keskeisesti hyönteisruokainnovaation taloudelliset mahdollisuudet sekä hyönteisruoan hinnan korkeus.

Tämä tutkimus on diskurssianalyysi, joka tarkastelee islamilaisia ääriliikkeitä Yle Uutisten ja Suomen Uutisten verkkouutisartikkeleissa vuoden 2021 Afganistanin kriisin aikana. Kriisin taustalla oli Talibanien maa-alueiden valloitus ja lopulta vallankaappaus, joka tapahtui elokuussa 2021. Tutkimus selvittää, millaisia diskursseja islamilaisista ääriliikkeistä muodostuu vuoden 2021 Afganistanin kriisiin liittyvässä uutisoinnissa ja miten nämä diskurssit rakentavat ja ylläpitävät kuvaa islamista. Vertailen myös medioiden esittämiä kuvauksia toisiinsa. Tutkimuksen aineisto koostuu 28 artikkelista, joista 18 on julkaistu Yle Uutisten internetsivuilla ja kymmenen Suomen Uutisten verkkosivuilla. Artikkeleista 26 on uutisartikkeleita ja kaksi reportaasia. Tutkimuksen metodina käytetään diskurssianalyysia. Analyysin avulla muotoutui kuusi diskurssia, jotka koostuivat aineistosta löytyneistä islamilaisiin ääriliikkeisiin liittyvistä toistuvista teemoista ja viittauksista. Diskurssit ovat valtakamppailudiskurssi, uhkadiskurssi, julkisuusdiskurssi, epävakausdiskurssi, naisvihadiskurssi sekä väkivallan uskonto -diskurssi. Valtakamppailu- ja naisvihadiskurssi esiintyi vain Talibania käsittelevissä uutisissa. Muut diskurssit esiintyivät myös muita äärijärjestöjä koskevissa uutisissa. Aineistossa islamilaiset äärijärjestöt kuvataan väkivaltaisina ja brutaaleina toimijoina, jotka eivät piittaa muusta kuin omista intresseistään. Taliban esiintyy aineistossa keskeisimpänä äärijärjestönä, mutta aineistossa puhutaan myös Isiksestä, Isis-K:sta ja al-Qaidasta. Aineistossa islam kuvataan hyvin yksinkertaistettuna ja yhtenäisenä uskontona, jossa vallitsee tiukat normit ja määräykset. Islamiin liittyviä käsitteitä käytetään epämääräisesti erityisesti islamilaisen lain kohdalla. Median luoma kuva islamista noudattaa tutkimuksen perusteella stereotyyppistä ja yleistynyttä kaavaa, jota tuntuu olevan haastavaa muuttaa. Islamilaisia ääriliikkeitä koskevassa aineistossa islam näyttäytyy vanhoillisena ja väkivaltaisena uskontona, joka ei kuulu moderniin länsimaalaiseen yhteiskuntaan.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin diskurssit, joilla japanilaisesta bukatsu-urheilutoiminnasta eli japanilaisten yliopistojen urheilukerhotoiminnasta ja sen harrastamismotivaatiosta puhutaan haastattelutilanteissa. Ilmenevät diskurssit avaavat samalla tärkeimpiä motivaatiosyytä bukatsu-harrastukselle. Tarkoituksena on myös tarkastella minkälaisia identiteettirooleja harrastajat luovat itselleen ja bukatsu-toiminnalle puheenvuoroillaan. Tarkastelun kohteena on lisäksi henkilökohtainen suhde, jonka harrastajat rakentavat itsensä ja harrastuksensa välille. Teoreettinen viitekehys nostaa esille japanilaiset yhteiskuntakulttuurilliset ilmiöt ja erityispiirteet sekä Herzbergin ja Vroomin motivaatioteoriat, joita analyysiosuudessa heijastellaan haastateltavien sanomisiin ja näiden puheissa ilmeneviin diskursseihin. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan sosiaalista todellisuutta, jota puheella rakennetaan. Aineisto koostuu toukokuussa 2015 Japanin eri yliopistoissa kerätystä nauhoitetusta vain tätä tutkimusta varten tehdystä kuudesta teemahaastattelusta, jotka on tehty japanin kielellä. Yksipuolisten tulosten välttämiseksi haastateltavat ovat kaikki keskenään eri opiskeluvuoden opiskelijoita, eri asemassa harrastuskerhossaan tai eri lajin edustajia. Analyysin ja siitä tehtyjen tulkintojen jälkeen aineistossa on havaittavissa kaksi päädiskurssia: ihmissuhdediskurssi sekä traditiodiskurssi. Näiden alaisuudessa ilmenee useita tulkintarepertuaareja, mutta tutkimus nostaa esille vain kaikissa haastattelukatkelmissa esiintyneet repertuaarit. Tutkimus osoittaa, että ihmissuhdediskurssiin liittyvät repertuaarit kertovat harrastamismotivaation syiksi tiedostamattomat aspektit, jotka kumpuavat haastateltavien sisäisistä sosiaalisista tarpeista ja niiden tyydyttämisestä sekä ylläpitämisestä. Traditiodiskurssin repertuaareissa haastateltava vetoaa harrastusmotivaatiosta puhuttaessa perinteisiin sekä sisäisesti tiedostamiinsa seikkoihin, jotka toteuttamalla haastateltava voi korostaa esimerkiksi japanilaisuuttaan ja asetettujen normien mukaan elämistä. Ihmissuhdediskurssi nousee traditiodiskurssia yleisemmäksi, mistä voidaan päätellä bukatsu-toiminnan harrastusmotivaation olevan pääasiassa yksilöltä tiedostamatonta. Haastateltavat konstruoivat kuitenkin puheellaan bukatsu-toimintaa tärkeäksi osaksi yliopistoelämää diskurssista ja repertuaarista riippumatta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että bukatsu-toiminnan harrastusmotivaation taustalla ei ole vain yhtä selkeää syytä, ja motivaatio on moniulotteinen rakenne, johon vaikuttavat niin yksilön taustatekijät kuin tilannekonteksti kuten aika ja paikka. Myöskään bukatsu-toiminta ei ole yksisuuntainen ilmiö, jolloin tutkimuksen teoriaosuudessa esitellyt teoriamallit voivat harrastajasta ja tilanteesta riippuen joko päteä tai olla pätemättä bukatsun ja motivaation laajalla tutkimuskentällä.

The purpose of this thesis is to investigate what kind of ideals of a teacher and teaching con-structed in the curriculum texts of teacher education. The research questions are: 1) what kind of discourses can be read out from curriculum texts and 2) what kind of ideals and val-ues are attached in teachers in teacher education curriculum texts. The material of the thesis consists of general descriptions of the program catalogues of teacher education in the univer-sities of Helsinki, Lapland, Tampere and Turku, which were valid in the academic year 2017-2018. The theoretical background draws from curriculum research as well as research on the teacher ideals. The research method is discourse analytical reading of curriculum texts. There are three discourses on teacher education in the curriculum texts. The first discourse is discourse of science that relates teaching to academic teacher education. The second dis-course relates teaching to society considering teachers as actors of social change. I have named the second discourse as the discourse of social change. The third discourse empha-sises the effectiveness of teacher education in responding to the needs of the working life by producing teaching professionals. I have named the third discourse as Discourse of labour market and efficiency. The fourth discourse is an individual-centred discourse in which teaching is discussed as a means to the individual’s own development and the growth of in-dividual strengths. In general, all four discourses are present in each curriculum. The strong-est of these is the discourse of social change. The most significant exception is the University of Lapland where the teacher education cur-riculum text highlights locality, the significance of individual's own internal capabilities and problematisation of gender. The history of the University of Lapland provides the curriculum the specific nature. The question to be considered further is whether it is possible to find strength and new perspectives for teacher education from the strengths of each university in-stead of following the narratives and phrasing of educational ideologies alike in other univer-sities.

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden koulutusohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Katri Scharf Työn nimi: ”Dramaattista on, että uhrit ovat Suomessa näin nuoria” - Diskurssianalyysi Helsingin Sanomissa julkaistuista kirjoituksista nuorten päihteiden käytöstä Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2022 Sivumäärä: 54 + liitteet Avainsanat: nuoret, päihteet, media, diskurssianalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja media tuottaa nuorten päihteiden käytöstä ja nuorista päihteiden käyttäjistä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestä Helsingin Sanomissa vuosina 2020 – 2021 julkaistusta lehtikirjoituksesta. Aineisto on kerätty systemaattisesti Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta ja siihen on sisällytetty kaikki nuorten päihteiden käyttöä koskevat lehtikirjoitukset, joiden kirjoittaja on toimittaja tai asiantuntijataho. Aineistoista on rajattu pois maallikoiden mielipidekirjoitukset, koska tutkimuksen tarkoitus on tarkastella asiantuntijoiden tuottamaa keskustelua. Vaikka toimittajat eivät ole päihdeongelman asiantuntijoita, on heillä ammatillisen etiikan puolesta velvoite perustaa kirjoituksensa luotettaviin lähteisiin niin haasteltujen, kuin tilastojenkin osalta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia diskursseja Helsingin Sanomien nuorten päihteiden käyttöä käsittelevissä lehtikirjoituksissa esiintyy? 2) Minkälaisen kuvan media luo nuorista päihteidenkäyttäjistä? Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin keinon, jonka keskeinen ajatus on, että kielen käytöllä rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen teoreettisena taustana esitellään nuoruuden tutkimusta sekä nuorten päihteiden käytön ajankohtaista tilannetta tutkimuksen ja tilastotietojen valossa. Nuorten päihteiden käyttöä koskeva tutkimus luo kontekstin aineiston lehtikirjoituksille. Aineistosta oli jäsennettävissä neljä eri diskurssia. Nämä diskurssit ovat muutokset diskurssi, vastuun diskurssi, toimenpiteiden diskurssi ja haittadiskurssi. Toimenpiteiden diskurssi on jaettu kahteen alakategoriaan, jotka ovat lisääntyneen käytön diskurssi ja polarisoitumisen diskurssi. Myös vastuun diskurssissa on kaksi alakategoriaa, jotka on nimetty vanhempien vastuun diskurssiksi ja yhteiskunnan vastuun diskurssiksi. Muutoksen diskurssissa päihteiden käytön kuvattiin lisääntyneen, mutta myös kasautuneen tietylle osalle nuoria. Vastuun diskurssissa vastuun nähtiin olevan ensisijaisesti yhteiskunnalla, mutta myös vanhempien läsnäoloa nuoren elämässä pidettiin tärkeänä. Toimenpiteiden diskurssi näki yhteiskunnan olevan avainasemassa toimenpiteiden toteuttajana. Itse toimenpiteet liittyivät paremmin saatavilla olevaan päihdehoitoon ja ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Haittadiskurssi lähestyi nuorten päihteiden käyttöä sen aiheuttamien terveydellisten ja yhteiskunnallisten haittojen näkökulmasta. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi muutoksen diskurssista löytyi haittadiskurssin kanssa päällekkäisyyttä, kun päihteiden käytön lisääntymistä kuvattiin lisääntyneitten haittojen näkökulmasta. Myös toimenpiteiden diskurssi ja vastuun diskurssi kietoutuivat toisiinsa ja yhteiskunnalla nähtiin vastuun lisäksi olevan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Aineiston analyysin perusteella nuoret olivat lehtikirjoituksissa melko passiivisessa roolissa. Nuorilta ei odotettu toimenpiteitä eikä heille suoraan osoitettu vastuuta tilanteesta. Nuorten taustoja avattiin aineistossa pinnallisesti, mutta nuoret jäivät kirjoituksissa melko etäisiksi. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että nuorten päihteiden käytön ajatellaan olevan kasvava yhteiskunnallinen ongelma ja yhteiskunnalta toivotaan ratkaisuksi parempia hoidollisia resursseja. Nuoria ja heidän vanhempiaan ei nähdä ongelman syyllisenä eikä heidän odoteta ratkaisevan sitä yksin.

Previous research has shown that there is deficiency in the quality of early childhood education of children under the age of three. The purpose of this study is to describe with discourse analysis what kind of meanings teachers give to successful pedagogy in their narratives. In addition to discourse analysis, I reason the meanings given to successful pedagogy with National Evaluation Center’s (Karvi) process factors of quality (Vlasov ym., 2018). The main question of this study is how teachers working with children under the age of three speak about successful pedagogy. The material of the study was collected with a questionnaire that was shared in two early childhood education related Facebook groups. The material consisted of 32 narratives where teachers that work with children under the age of three talk about a pedagogically successful day. The material was analyzed with discourse analysis. The analysis and interpretation were strongly based on social constructionism that emphasizes the material as the object of the study. Four larger interpretative repertoires were found from the narratives of the teachers. These repertoires were: Adult meets child, Learning is holistic, Everyone knows what they are doing and The repertoire of insufficiency. These interpretative repertoires represented the most crucial meanings given to successful pedagogy. The repertoires performed in the narratives partly overlapped and parallel. The teachers of early childhood education emphasized sensitive and individualized encounter and interaction that takes a child's interests into account. Learning was seen holistic, and it was typically placed in situations of basic care and small group action. In the aspect of Karvi’s process factors of quality there is still need for improvement in the quality of early childhood education of children under the age of three. The lack of goal-directed pedagogy and support of peer interaction in the narratives arouses a question whether the concept of participation is understood inadequately.

The study examined a bilingual child's agency in the context of a bilingual school. Previous research has shown that supporting a pupil's agency improves his or her motivation and engagement towards school and hence also enhances learning results. The traditional roles of teacher and pupil can be changed by encouraging pupils to agency. Bilingualism is a pervasive phenomenon in the world and affects the Finnish school worlds as well. The need for language proficiency and the demands for bilingual education increase perpetually. The study sees language as a base for human action and that it is used as a tool in the expressions of agency. The study strived to find out how children express agency and how they use their mother tongues if they have two mother tongues instead of just one. The goal of the study is to examine how the agency of an English?Finnish-bilingual child is expressed through verbal communication in a classroom. The study also strived to investigate what kinds of tasks the two mother tongues are used for in interaction. The case study centers on one 11-year-old American Finnish focus student who speaks English and Finnish as her mother tongues. The data of the study were collected by videotaping in a fifth grade of a bilingual school. In addition, a semistructured interview was used to interview the focus student and her mother in order to find out what kind of language choices the child makes and how was the development of the child's bilingualism and two mother tongues supported. The data consisted of approximately 8 hours of video material. Agency and language were examined from the viewpoint of the sociocultural framework. The results were interpreted using qualitative discourse analysis. The main result of the study is that the focus student's agency was expressed in verbal communication in a classroom through three different ways: through expertise, providing humor, and playing with institutional roles. Another finding was that agency was created partly through language. The focus student used her two mother tongues consistently for different tasks, of which communicating with family, friends, and teachers was the most significant one.