Browsing by Subject "englanti"

Tutkielma tarkastelee suomalaisten Instagram-käyttäjien kielivalintoja englannin ja suomen välillä Helsingin Senaatintorilta kerätyssä aineistossa. Tutkielma selvittää, miten erilaiset tekijät kuten julkaisuajankohta ja viestin sisältö vaikuttavat käyttäjien kielivalintoihin. Tutkielman aineisto koostuu lähes 120 000 Instagram-julkaisusta. Julkaisut on ladattu palveluun ja paikkaleimattu Senaatintorin lähistölle vuosina 2013-2018. Käyttäjille määriteltiin todennäköisin kotimaa sen perusteella, missä he olivat olleet pisimpään aktiivisia Instagram-julkaisujen perusteella. Päivitysten kieli määriteltiin automaattisen kielentunnistuksen avulla. Koska tavoitteena oli tutkia suomalaisten käyttäjien kielivalintoja englannin ja suomen välillä, lopulliseen aineistoon sisältyivät ainoastaan suomalaisten käyttäjien tekemät päivitykset, joiden kieli oli joko englanti tai suomi. Lopullisen aineiston koko oli 16 987 päivitystä. Tutkimuksen pääasiallinen menetelmä on logistinen regressio, joka on määrällinen tilastollinen metodi, jolla voidaan mallintaa kaksiarvoisen muuttujan todennäköisyyksiä usean riippumattoman muuttujan avulla. Regressioanalyysin tulokset ilmaistaan ns. riskeinä (engl. ‘odds’). Tässä tutkimuksessa riippuva, kaksiarvoinen muuttuja oli valinta englannin ja suomen välillä. Riippumattomat muuttujat, joiden avulla riskit määriteltiin, liittyivät päivitysten julkaisuajankohtaan ja siihen, sisältyikö päivitykseen maininta sijainnista tai tietyistä tapahtumista. Logistinen regressio toteutettiin Python-ohjelmointikielen avulla. Tieto jokaisen päivityksen julkaisuajankohdasta oli valmiiksi kirjattuna aineistoon, ja aikaan liittyvät muuttujat luotiin näiden tietojen perusteella. Päivitysten sisältöön liittyvät muuttujat taas määriteltiin sisältöanalyysin avulla. Analysoin ensin AntConc-sovelluksen avulla aineistossa useimmin esiintyviä sanoja. Seuraavaksi otin aineistosta kaksi satunnaisotosta ja analysoin näiden otosten sisältöä laadullisesti. Analyysi paljasti kaksi aineistossa usein toistuvaa aihetta: julkaisun sijainti (Senaatintori, Helsinki tai Suomi) sekä Senaatintorilla järjestettävät tapahtumat ja juhlat (esim. Lux Helsinki ja joulu). Näistä teemoista tehtiin muuttujia tarkistamalla, esiintyykö julkaisuissa tiettyjä näihin aiheisiin liittyviä avainsanoja. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomen mainitseminen Instagram-julkaisussa kasvattaa riskiä valita kieleksi englanti huomattavasti. Yksi selitys tälle yllättävälle tulokselle saattaa olla se, että kansainväliselle yleisölle suunnatussa julkaisussa tarvitaan todennäköisemmin erillinen maininta Suomesta. Myös Helsingin mainitseminen kasvattaa riskiä valita englanti jonkin verran. Sen sijaan tapahtumien tai juhlien mainitseminen kasvattaa riskiä valita suomi. Nämä tapahtumat saatetaan kokea erityisen paikallisina tai suomalaisina. Julkaisuajankohdalla sen sijaan ei näyttäisi olevan mitään vaikutusta kielivalintaan. Hypoteesini oli, että englantia käytetään enemmän iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin, mutta tulokset eivät tue tätä. Vaihtoehtoinen regressiomalli, joka ei sisältänyt ajallisia muuttujia, ei muuttanut sisältöön liittyvien muuttujien tuloksia. Tulos tukee sitä, että julkaisuajankohta ei vaikuta kielivalintaan. Tutkielma osoittaa, että logistisen regression kaltaiset tilastolliset menetelmät soveltuvat erinomaisesti kielivalintojen tutkimiseen. Regressioanalyysin ja laadullisten menetelmien yhdistelmä tuo uusia näkökulmia kielivalintoihin vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimassani aineistossa viestin sisältö vaikuttaa kielivalintoihin huomattavasti enemmän kuin julkaisuajankohta. Tuloksia tulkitessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että aineisto sijoittuu maantieteellisesti tarkasti rajatulle alueelle, joten tuloksia ei välttämättä voi yleistää. Tarvitaan siis lisää vastaavanlaisia tutkimuksia muista aineistoista selvittämään, pätevätkö tutkimuksen tulokset yleisesti.

Tutkielma tarkastelee Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteisiin majoittuneiden arabian- ja venäjänkielisten turvapaikanhakijoiden sekä kyseisten vastaanottokeskuksien neuvonnassa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä englannin kielen asemasta lingua franca –kielenä vastaanottokeskuksen kommunikaatioympäristössä. Erityisesti englannin kielen vaikutusta viestintätilanteisiin tarkastellaan kriittisesti: onko englanti parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi suomen kielen tai tulkkauksen käyttäminen? Kokevatko turvapaikanhakijat englannin kielen valta-aseman kyseenalaisena? Millaista englantia turvapaikanhakijat ovat oppineet vastaanottokeskuksessa? Tukeeko tällainen englanti turvapaikanhakijoiden asemaa? Koska englannin kielen käyttäminen lingua franca –kielenä liittyy vastaanottokeskuksen sisäisiin valta-asetelmiin, on tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi valittu Stewart Cleggin ”circuits of power” (suom. ”vallan virtapiirit”) –teoria, jonka mukaan valtasuhteiden luonne ja vaikutus niihin toimijoihin, joita kohtaan valtaa käytetään, voidaan ymmärtää tarkastelemalla vuorovaikutussuhteita kolmen eri aspektin (engl. ”circuit”) näkökulmasta. Ylemmällä eli makrotasolla olevat kaksi aspektia koskevat ensimmäiseksi vallankäytön oikeuttavia sosiaalisia rakenteita ja toiseksi vallankäytön fyysisiä ilmentymiä, kun taas näiden kahden ylemmän aspektin vaikutuksen alla oleva alemman eli mikrotason aspekti koostuu sellaisista vallankäytön tilanteista, joissa toimijoiden kohdatessa (eli kommunikoidessa) valtasuhteet toteutuvat. Valtaa käyttävän toimijan (tai vallankäytön mahdollistavan toimijan) voisi suomentaa ”portinvartijana” (engl. ”obligatory passage point”), johon kaikkien muiden toimijoiden on vedottava pystyäkseen käyttämään makrotasolla koodattua valtaa. Portinvartijan identiteetti ei rajoitu ainoastaan henkilöiksi miellettäviin toimijoihin, vaan se voi myös olla jotain abstraktia. Tämä tutkielma käsittelee englannin kieltä portinvartijana, sillä ilman sen käyttöä mikrotasolla ei makrotason vallankäyttö ole mahdollista vastaanottokeskuksessa. Toimijoiden puutteellisen kielitaidon vuoksi englanti on kuitenkin hyvin ongelmallinen portinvartija, eikä valtaa pystytä käyttämään sen kautta yhtä tehokkaasti, kuin jos vallan välineenä olisi jokin toinen kieli (kuten turvapaikanhakijan äidinkieli) tai viestimisen moodi, kuten tulkkaus. Englanti on kuitenkin ainoa turvapaikanhakijat yhdistävä kieli, eikä vastaanottopalveluiden esiasteisen luonteen vuoksi suomea voida käyttää. Lisäksi tulkkauksen laajemmassa käytössä tulevat vastaan taloudelliset ja muut käytännön esteet. Tutkielma toteutettiin kyselylomakkeiden avulla, jotka jaettiin turvapaikanhakijoille (eli ”asiakkaille”) ja ohjaajille loppukeväästä 2017. Tulokset analysoitiin kvalitatiivisesti kokoamalla ne eri teemojen alle. Selvisi, että asiakkaat suosisivat mieluiten joko suomen kielen suurempaa roolia viestinnässä tai omankielisten tulkkien käyttöä. Englanti koettiin yleisesti joko neutraalina työkalukielenä tai esteenä suomen kielen laajemmalle käytölle; lisäksi jotkut kokivat, että ohjaajat tapaavat käyttää juuri englantia oletusarvoisena kielenä. Toisia asiakkaita käytetään usein tulkkeina tilanteissa, joissa tulkattava asiakas ei osaa englantia, mutta toimivinta näyttäisi asiakkaiden mielestä olevan, jos paikalla neuvonnassa olisi aina ammattimainen tulkki. Ohjaajat kertoivat käyttävänsä mieluiten englantia suullisessa viestinnässä ja antoivat esimerkkejä usein asiakkaille toistettavista englanninkielisistä sanoista, joista monet ovat yksinkertaistuksia monimutkaisemmista käsitteistä tai ilmauksista. Ohjaajat ilmaisivat tiedostavansa, että suomen kielen käyttäminen voisi olla hyödyllisempää asiakkaiden kannalta, mutta käytännön syihin vedoten moni silti koki englannin kielen tärkeämpänä. Tutkielman tulosten perusteella olisi suositeltavaa, että suomen kielen asemaa painotettaisiin enemmän vastaanottokeskuksen neuvonnassa. Etenkin englantia ennestään osaamattomille asiakkaille voisi opettaa yksinkertaisen englannin sijaan yksinkertaista suomea, jotta puutteellisena portinvartijana toimiva lingua franca –englanti vaihtuisi asiakkaiden kannalta hyödyllisempään kieleen. Suomen kielen kurssien roolia asiakkaiden sekä lyhyt- että pitkäaikaisen hyvinvoinnin takaajina ei voi myöskään korostaa liikaa ja olisi hyvä, jos kursseille pääsemistä helpotettaisiin ja kurssien saatavuutta parannettaisiin. Lisäksi vastaanottokeskustyöhön palkattavien ihmisten laajempaa kielitaitoa voisi korostaa.

Tutkielman tarkoitus on selvittää, käytetäänkö espanjankielisessä markkinoinnissa englannin kieltä. Tämän lisäksi tavoitteena on saada vastaus siihen, millä tavoin englanti esiintyy espanjankielisissä uutiskirjeissä sekä valottaa syitä englannin kielen käytölle. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla englanninkielisiä elementtejä. Materiaalina tutkimuksessa käytetään H & M-yhtiön markkinoinnissa käyttämiä espanjankielisiä uutiskirjeitä. Uutiskirjeitä kerättiin yhteensä 69 kappaletta syyskuun 2021 ja tammikuun 2022 väliltä. Uutiskirjeiden sisältö jaettiin kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koostui uutiskirjeen otsikosta ja esikatselulausekkeesta. Toinen osa sisälsi varsinaisen uutiskirjeen sisällön otsikon. Kolmas osa sisälsi uutiskirjeen muun tekstin. Jaottelun jälkeen tekstistä poimittiin sanat ja muut elementit, jotka eivät olleet espanjan kieltä. Huomiotta jätettiin muut kuin englanninkieliset sanat ja elementit. Tutkimuksessa löytyi lainasanoja ja vieraskielisiä sanoja eli tässä tapauksessa englanninkielisiä sanoja. Nämä sanat jaettiin kolmeen osaan: 1. englanninkieliset sanat, 2. lainasanat ja 3. nimet / otsikot. Lainasanat jaettiin analyysiosassa vielä mukautettuihin lainasanoihin ja ei mukautettuihin lainasanoihin. Tutkielman materiaalista löytyi yhteensä 54 vieraskielistä elementtiä. Ryhmän 1. sanoja eli täysin englanninkielisiä sanoja löytyi 24 erilaista. Ne toistuivat yhteensä 44 kertaa. Ryhmän 2. sanoja eli lainasanoja löytyi yhteensä 16 erilaista, joista 12 oli mukautettuja ja 4 ei mukautettuja lainasanoja. Lainasanat toistuivat yhteensä 52 kertaa, joista mukautettujen toistomäärä oli 21 ja mukauttamattomien 31. 3. ryhmän elementtejä eli nimiä löytyi materiaalista yhteensä 14. Nimet toistuivat yhteensä 34 kertaa. Teoreettisen osan ja uutiskirjeistä löytyneiden sanojen ja nimien perusteella voidaan olettaa, että pääasiallinen syy on sekä huomion herättäminen että lukijalle kansainvälisyyden tunteen luominen. Englannin kieli luo myös elitististä ja kansainvälistä vaikutelmaa. Lisäksi syy voi olla myös se, että englanninkieliselle sanalle ei ole vastaavaa espanjankielistä sanaa. Tutkielman rakenne muodostuu johdannosta, teoriaosasta ja aiemmista tutkimuksista, tuloksista, analyysista ja johtopäätöksistä. Tutkimusaihe muodostui opintoaiheeni yhdistämisestä työelämääni. Tärkein syy tutkimukselle oli kuitenkin halu selvittää, miten paljon kielten käyttäminen on muuttunut ja havainto siitä, miten vähän puhekieltä on tutkittu. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että englannin kielen käyttö lisääntyy koko ajan espanjan markkinointikielessä.

Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millä kielellä tai kielimuodolla amerikansuomalaiset eli Suomesta Amerikkaan muuttaneet ratkaisevat puheessaan esiintyviä ongelmia. Tyypillisesti ongelmat koskevat suomenkielisen sanan tai ilmaisun löytämistä. Näissä tilanteissa haastateltavat tekevät itsekorjauksia ja sanahakuja. Kielen valinnan lisäksi selvitetään sitä, millainen rooli näissä tilanteissa on puhujalla itsellään, haastattelijalla ja tilanteen muilla mahdollisilla osallistujilla. Tarkastelussa on esillä kolme kieltä tai kielimuotoa: suomi, englanti ja amerikansuomi. Näiden keskinäistä vaihtelua ongelmakohdissa tarkastellaan koodinvaihdon näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetään keskustelunanalyyttistä metodia, jota sovelletaan tallennekatkelmista tehtyjen litteraattien analyysiin. Aineistona tutkimuksessa on käytetty noin 8 tuntia amerikansuomalaisten haastatteluja, jotka ovat peräisin Kotimaisten kielten keskuksen nauhoitearkistosta. Kyseiset äänitallenteet ovat eri vuosikymmeniltä; varhaisin 1960-luvulta ja tuorein 2000-luvulta. Niissä esiintyvät haastateltavat edustavat eri amerikansuomen puhujapolvia ja erilaisia ikäryhmiä. Siirtolaisista ensimmäisen polven puhujat ovat kohdemaahan muuttaneita ja seuraavat polvet ovat kohdemaassa syntyneitä muuttajien jälkeläisiä. Tutkimuksessa esiintyvät haastatellut ovat ensimmäisen, toisen ja kolmannen polven puhujia. Tulokset osoittavat, että amerikansuomalaiset ratkaisevat itsekorjaukset ja sanahaut yleisimmin englanniksi. Tämä on tyypillistä etenkin nuoremmille puhujille. Englanninkieliset ilmaukset voivat olla suomalaisia tutumpia, ja niillä paikataankin pääasiassa sanastollisia aukkoja. Amerikansuomen sanat ja ilmaukset sen sijaan näyttäytyvät lähinnä vanhempien, ensimmäisen ja toisen polven puhujien ratkaisukeinoina. Amerikansuomessa englannin kielen sanat ja ilmaukset ovat usein mukautuneet suomen kielen äänneasuun ja varhaisemmilla puhujapolvilla kieli onkin näkyvimmin sopeutunut uuden maan oloihin. Kokonaan suomeksi tehdyt ratkaisut ovat aineistossa harvinaisempia. Suomi on kuitenkin mukana yhtenä resurssina kahdella kielellä tai kielimuodolla tehdyissä ratkaisuissa. Kahdella kielellä tehdyissä ratkaisuissa kyse voi olla esimerkiksi tarkentamisesta tai pyrkimyksestä käyttää keskustelun tavoitekieltä, suomea. Haastateltava voi pyytää apua puheessa ilmenneeseen ongelmaan haastateltavalta suoralla kysymyksellä, johon haastattelija reagoi tarjoamalla ratkaisun. Kysymys voi olla hakukysymys, jolla pääasiassa selvitetään jotakin sanaa, vaihtoehtokysymys, jolla voidaan varmistaa olemassa olevia käsityksiä, tai retorinen kysymys, joka jää vaille vastausta. Haastattelijan ja taustahenkilön tarjotessa ratkaisua sanahakutilanteeseen ratkaisukieli on pääsääntöisesti suomi, ellei haastateltava erikseen kysy englanninkielistä sanaa. Taustahenkilön ehdottama ratkaisu voidaan ottaa suoraan käyttöön, se voi toimia ehdotuksena, jonka haastateltava vahvistaa, tai jäädä huomiotta. Kun haastattelijalle tai taustahenkilölle ei esitetä eksplisiittistä avunpyyntöä, avustamisen käynnistää usein haastateltavan eriasteinen epäröinti. Tutkimuksen perusteella amerikansuomalaiset siis käyttävät kieliresursseinaan olevia suomea, englantia ja amerikansuomea moninaisesti ratkaistessaan itsekorjauksiaan ja sanahakujaan. Koska keskustelun tavoitekieli on suomi, on ymmärrettävää, että muun kuin haastateltavan suorittamat ratkaisut tapahtuvat suomeksi, ellei muuta kieltä erikseen pyydetä. Kaikkiaan haastatteluista ilmenee, että heikostikin suomea osaavat haastateltavat pyrkivät pysyttäytymään suomen kielessä ja orientoituvat näin normiin, että haastattelun kieli on suomi.

Käännöstieteessä japanin kieli on rikas tutkimusalue erityisesti kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisen kannalta, sillä kyseessä on monille eurooppalaisille vielä melko vieras ja kaukainen kulttuuri. Japani on ollut kohteliaisuustutkijoiden keskuudessakin hyvin suosittu aihe, sillä japanilainen kohteliaisuuskulttuuri eroaa hyvin paljon eurooppalaisesta. Tässä tutkielmassa yhdistyy sekä kohteliaisuus- että käännöstutkimus: tutkielma käsittelee japanin puhuttelutapojen kääntämistä suomeen ja englantiin. Tapaustutkimuksessa analysoitiin, millaisia käännösratkaisuja japanilaisten puhuttelutapojen kohdalla on käytetty suomen- ja englanninkielisissä käännöksissä. Erityisesti tarkastelussa oli se, onko kunnioittavien ja tuttavallisten puhuttelutapojen variaatiota säilytetty vai häivytetty kohdeteksteissä ja mitä keinoja tähän on käytetty. Teoreettisena taustana tutkielmassa on käytetty Brownin ja Levinsonin (1987) kohteliaisuusteoriaa. Teoriaosuudessa pureudutaan myös tarkemmin kunkin kielen puhuttelustrategioiden erityispiirteisiin. Käännösteorian osalta käännösanalyysin pohjana toimii Venutin (1995) teoria kotouttamisesta ja vieraannuttamisesta. Lisäksi analyysissä hyödynnetään Ramos Pinton (2009) mallia kielellisen variaation kääntämisestä. Tapaustutkimuksen aineistona oli japanilaisen kirjailija Haruki Murakamin teos Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013) sekä teoksen suomen- ja englanninkieliset käännökset. Aineistosta valittiin esimerkkiotteita erilaisista puhuttelutilanteista. Niitä analysoimalla selvitettiin, mitä käännösratkaisuja puhuttelutapojen esittämisessä on käytetty ja miten alkutekstin puhuttelutapojen variaatio säilyy kohdeteksteissä. Analyysistä selvisi, että puhuttelutapojen variaatio on suppeampaa molemmissa kohdeteksteissä. Puhuttelua kotoutettiin kohdekielten puhuttelunormeihin sopiviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tuttavallisen ja kunnioittavan puhuttelun välinen ero on säilytetty kohdeteksteissä niissä tapauksissa, joissa puhuttelu on symmetristä, mutta epäsymmetrisyys koettiin paikoin vieraaksi. Japanin puhuttelussa esiintyvä epäsymmetrinen puhuttelu oli muutettu symmetriseksi, jos epäsymmetrisen puhuttelun tilannekonteksti rikkoi kohdekielten puhuttelunormeja. Suomennoksessa ero tuttavallisen ja kunnioittavan puhuttelun välillä on tehty sinuttelun ja teitittelyn avulla sekä kunnioittavia puhuttelusanoja käyttäen. Lisäksi erittäin epämuodollisen puhuttelutavan esittämiseksi on käytetty suomen puhekielen keinoja. Englanninkielisessä käännöksessä puhuttelutapojen ero on luotu siten, että kunnioittavassa puhuttelussa käytetään kunnioittavia puhuttelusanoja, joita tuttavallisessa puhuttelussa sitä vastoin ei käytetä. Aineiston perusteella vaikuttaisi siltä, että puhuttelustrategioihin pyritään löytämään vastine siitä sanaluokasta, jossa se rakenteellisesti esiintyy myös alkutekstissä. Jos vastaavaa rakennetta puhuttelutyylin esittämiseen ei löydy kohdekielestä, turvaudutaan häivyttämiseen. Tämä johtaa väistämättä siihen, että puhuttelutapojen variaatio vähenee käännöksessä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään suomen ja englannin välistä kielikontaktia blogiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, mitä funktioita englannin kielellä on suomenkielisissä blogiteksteissä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, vaikuttaako blogitekstien aihe niissä esiintyvien englanninkielisten sanojen ja ilmaisujen käyttöön. Tutkimus pohjaa laajasti kieltenvälisten kontaktien tutkimukseen koodinvaihdosta lainasanatutkimukseen. Kielikontaktia tarkastellaan monikielisyyden näkökulmasta: molemmat kielet nähdään resursseina, joista blogien kirjoittajat voivat valita kuhunkin tilanteeseen sopivimman vaihtoehdon. Tutkimusaineistona toimii suomenkielisissä blogiteksteissä esiintyvät englanninkieliset ainekset neljästä suomenkielisestä blogista: Pupulandia, WTD, Tickle Your Fancy sekä Notes on a Life. Blogitekstit edustavat neljää eri aihealuetta: muoti, sisustus, ruoka ja matkustus; aineistoon sisältyy kymmenen blogitekstiä kutakin aihealuetta kohden. Englanninkielisten ainesten käyttämisen syitä tarkastellaan luokittelemalla englanninkieliset ilmaisut kuuteen kategoriaan: (1) ilmaisulle ei ole suomenkielistä vastinetta, (2) jokin, esimerkiksi lentokentällä nähty kyltti, laukaisee englanninkielisen ilmaisun, (3) kirjoittaja käyttää sitaattia ja lainaa vaikkapa laulunsanoja, (4) sanomaa korostetaan englannin avulla, (5) kyse on vapaasti liikkuvista ilmaisuista, englanniksi tags (esimerkiksi interjektiot ja diskurssipartikkelit) (6) englanti, jolle ei löydy syytä edellä mainituista. Eniten englantia käytetään aineistossa muotia ja matkustamista käsittelevissä blogiteksteissä. Muoti-aiheisissa teksteissä korostuvat esimerkiksi vaatekappaleisiin liittyvät nimitykset, joille ei ole olemassa suomenkielistä vastinetta. Matkustamiseen liittyvät tekstit puolestaan sisältävät paljon esimerkiksi kylttien tai tapahtumien nimien laukaisemia englanninkielisiä ilmauksia ja ruokaan liittyvät tekstit esimerkiksi ruokalistoissa englanniksi esiintyvien nimien laukaisemia ilmauksia. Sisutusta käsittelevissä teksteissä englantia ei juurikaan aineistossa esiinny. Tutkimuksen perusteella englantia käytetään blogiteksteissä erityisesti kielellisenä resurssina, kiinnostavien ja kompleksisten tekstien kirjoittamisen apuvälineenä. Toisaalta englannin avulla osoitetaan omaa kielellistä tai kulttuurista osaamista erityisesti käyttämällä epämuodolliseen kieleen liitettyjä ilmaisuja, kuten lyhenteitä tai huudahdussanoja. Englanninkielisillä ilmaisuilla on myös tärkeä merkitys bloggaajien identiteetin rakentamisessa ja esilletuomisessa. Etnisyyden tai kansallisuuden sijaan tärkeimmäksi identiteetin osa-alueeksi aineistossa nousevat kuitenkin bloggaajien englanninkielisillä aineksilla ilmaisevat arvot ja elämäntavat. Kielten vaihtelulla ja sekoittamisella osoitetaan kuulumista tiettyihin ryhmiin ja toisaalta erottautumista joistain toisista, kutsuen samalla lukijat osaksi tiettyä yhteisöä, joka jakaa samanlaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet.