Browsing by Subject "eskatologia"

Yleisesti ottaen kahta kulttuuria pidetään lineaarisen maailmankuvan edelläkävijöinä: muinaista Israelia ja zarathustralaisuutta. Tämä tutkimus tarkastelee lineaarisen maailmankuvan syntyä varhaisen zarathustralaisuuden piirissä, joka jo ensimmäisellä vuosituhannella eaa. kehitti idean optimistisesta eskatologiasta, frašō.kǝrǝtista, joka selkeästi edusti lineaarista maailmankuvaa. Tuon ajan zarathustralaiset uskoivat, että maailma oli saanut alkunsa Viisaan Herran luomistyössä, ja että maailmalla, niin kuin me sen tunnemme, tulisi olemaan kaunis loppu; kuolleet heräävät haudoistaan, maailma palautuu sen alkuperäiseen turmeltumattomaan tilaan, ja kaikki tulisi olemaan täydellistä iankaikkisesti. Syklisessä maailmankuvassa ei ajatella, että maailmalla tai historialla olisi tämänkaltaista loppua. Tutkimukseni keskittyy kuitenkin zarathustralaisuuden pyhän kirjan Avestan vanhimpaan osaan, profeetta Zarathustran nimissä kulkeviin Gathoihin (gāθās), seitsemääntoista hymniin toiselta vuosituhannelta eaa. Tutkimuskysymykseni on siten tämä: onko näissä arkaaisissa hymneissä löydettävissä lineaarista maailmankuvaa, jonka tunnemme myöhemmästä zarathustralaisuudesta. Toisin sanoen tutkimukseni käsittelee sitä, onko Gathoissa frašō.kǝrǝtin kaltaista eskatologiaa, joka antaisi viitteitä lineaarisesta maailmankuvasta. Johtopäätöksissä totean, että lineaarinen maailmankuva Gathoissa riippuu käyttämästämme hermeneutiikasta, sitä ei siten eksplisiittisesti löydy analysoimistani jakeista. Gathat saatettiin alun perin ymmärtää ilman eskatologiaa ja lineaarista maailmankuvaa, mutta ensimmäisestä Ahunauuaitī-Gathasta (Y. 28-34) löytyvä Yasna 30 sisältää iduillaan olevaa eskatologiaa. Yasna 30:n jakeisiin 5-10 on todella helppoa, modernille lukijalle suorastaan luontevaa, tulkita lineaarinen ja eskatologinen maailmankuva.

Tutkielmassa tarkastellaan myöhäisen toisen temppelin ajan käsityksiä messiaasta Raamatun ulkopuolisissa Qumranin tekstilöydöksissä. Tarkoituksena on eritellä משיח-termin ja siihen rinnastetun צמח דויד -termin käyttötapoja. Tavoitteena on selvittää, löytyykö Qumranin teksteistä messiasodotusta ja minkälaisia piirteitä tähän liitetään. Tutkielma pohjautuu temaattiseen tekstianalyysiin valituista Qumranin teksteistä. Tutkielmassa harjoitetaan lähteiden tarkkaa lähilukua. Siihen kuuluu myös lähteistä tehtyjen käännösten myötä nousevat havainnot sekä lähteiden keskinäinen vertailu. Toisinaan lähteissä on messias-termiin liittyviä lainauksia Raamatun teksteistä. Tämän vuoksi tutkielmassa analysoidaan myös Raamatun tekstien vaikutusta messias-termin käyttötapoihin. Tutkielmassa analysoidaan messiasodotuksen piirteitä erittelemällä odotuksia kuninkaallisesta ja papillisesta messiaasta sekä kaksoismessiaasta. Termit משיח ja צמח דויד esiintyvät Qumranin lähteissä useammassa käsikirjoituksessa. Termit rinnastetaan toisiinsa varmasti vain käsikirjoituksessa 4Q252, mutta mahdollisesti myös käsikirjoituksessa 4Q174. Termi משיח esiintyy historiallisessa, tulevaisuuteen viittaavassa ja eskatologisessa kontekstissa sekä nykytilanteesta puhuttaessa sääntöteksteissä. Termiä käytetään viitatessa profeettoihin, pappeihin tai kuninkaisiin, mutta myös viitatessa lopun ajan tapahtumissa toimivaan henkilöön. Yhteistä käyttökonteksteille on, että termillä viitataan צמח דויד johonkin merkittävään Jumalan valtuuttamaan henkilöön tai henkilöihin. Termi esiintyy lähinnä eskatologisessa kontekstissa, ja sillä viitataan kuninkaalliseen hahmoon. Termillä on myös vahvat raamatulliset juuret Jesajan, Jeremian ja Sakarjan kirjoissa. Useissa Qumranin teksteissä messiasodotukseen liitetään kuninkaallisia piirteitä. CD-käsikirjoituksessa משיח-termi liitetään Israelin ja Aaronin nimiin, minkä perusteella messiasodotukseen liittyy myös papillisia piirteitä. Toisinaan eskatologisessa kontekstissa kuninkaallisen messias-hahmon rinnalla esiintyy papillinen henkilö. Tutkimuksessa on siksi esitetty, että Qumranin teksteissä odotetaan sekä kuninkaallista että papillista messiasta. Kuitenkin todisteet kahden eri messiaaksi nimitetyn henkilön odottamisesta ovat melko vähäisiä. Qumranin teksteissä esiintyy useita lopun aikoina toimivia henkilöitä, mutta kaikkia ei nimitetä termillä משיח tai sen synonyymillä צמח דויד.

Ilmestyskirja on hyvin mielenkiintoinen kirja Raamatussa. Se sisältää suuren määrän metaforia, jotka ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Tarkastelen tutkielmassani Ilmestyskirjan Laodikean kirjeen metaforia, jotka ovat minulle epäselviä ja joista haluan löytää uutta tietoa. Tutkimuksessa valitsen keskeisiä metaforia, joiden tulkintoihin keskityn tutkimuskirjallisuuden avulla. Työssä perehdytään Laodikean kaupungin Ilmestyskirjan kirjoittamisen ajan kontekstiin ja käsitellään aikaisempaa tutkimusta. Tutkielma sisältää myös suomennokseni alkukielisestä tekstistä. Tutkimuksessa selvitetään, miten metaforat ovat uusimmassa tutkimuksessa tulkittu ja kuinka ne suhteutuvat toisiinsa. Valitut metaforat ovat penseys, rikkaus, valkoiset vaatteet, silmävoide, parannus ja valtaistuin. Olen koonnut taulukoihin kiteytyksen kommentaattoreiden käsityksistä jokaisen metaforan kappaleen loppuun. Lisäksi esittelen käsitettä bisellium. Antiikin teksteistä on löytynyt metaforia valottavaa lisätietoa, mikä liittää käsitteen omaan aikaansa. Kommentaattorit ovat pystyneet löytämään hyvin onnistuneita uusia tulkintoja esimerkiksi jonkin aiemmin tuntemattoman käännöstavan avulla. Näistä tulkinnoista olen valinnut tieteellisten tosiasioiden perusteella uskottavimmat. Johtopäätöksissä on vielä yhteenvetoja tulkinnoista.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää systemaattisen analyysin avulla Missouri -synodin eskatologian keskeiset sisällöt ja painotukset. Erityisesti tutkimus tarkastelee Missouri -synodin teologisia käsityksiä lopunajoista. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia eskatologioita Missouri -synodi torjuu omista teologisista lähtökohdistaan käsin. Lähteinä ovat neljä Missouri -synodin vuosien 1989–2017 välillä julkaisemaa eskatologiaa käsittelevää teosta. Kaksi lähdettä ovat kirkon teologisen toimielimen Commission on Theology and Church Relations julkaisemaa eskatologiaa käsittelevää dokumenttia The” End Times” A study on eschatology and millennialism (1989) ja A Lutheran Response to the “Left Behind” Series (2004). Lisäksi lähteinä ovat osana Missouri -synodin Confessional Lutheran Dogmatics -sarjaa julkaistu John R. Stephensonin Eschatology (1993) ja Missouri-synodin uusi dogmatiikan kokonaisesitys Confessing the Gospel (2017). Missouri -synodin raamattukäsitys ja hermeneutiikkaa ohjaavat ennakkokäsitykset ohjaavat kirkon käsityksiä lopunajoista. Raamatun sanainspiraatio-oppi, kristuskeskeinen ja soteriologiaa eli pelastusoppia painottava raamatunlukutapa ovat Missouri -synodin eskatologian kannalta keskeisiä ennakko-oletuksia. Missouri -synodin eskatologia on amillenialistista. Millenialistinen eskatologia ei Missouri -synodin mukaan ota riittävässä määrin huomioon koko Raamatun ilmoitusta, vaan tietyt profeetalliset näyt ja niiden oletettu kirjaimellinen toteutuminen saavat ylikorostetun painoarvon. Missouri -synodin mukaan Kristuksen ensimmäisessä saapumisessa maailmaan toteutuivat Vanhan testamentin eskatologiset profetiat. Millenialistinen erityisesti dispensationalistinen eskatologia siirtää Missouri -synodin näkökulmasta eskatologian keskuksen Kristuksesta Israeliin. Jyrkkä erotus Israelin ja kirkon välillä ja oppi poliittisesta maanpäällisestä tuhatvuotisesta valtakunnasta Jerusalemissa ovat Missouri -synodin mukaan dispensationalismin virheellisiä teologisia ennakko-oletuksia. Missouri -synodi tarkastelee eskatologiaa kaksinaisesti toteutuneen ja tulevan eskatologian näkökulmista. Missouri -synodin mukaan viimeiset ajat alkoivat Kristuksen saapuessa ensimmäisen kerran. Missouri-synodi tarkoittaa alkaneella eskatologialla eskatologisten ennustusten täyttymystä Kristuksen inkarnaatiossa, elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Lisäksi alkaneella eskatologialla tarkoitetaan kaikkea sitä omaisuutta ja siunauksia mitä kristitty omistaa jo nyt, mutta mikä täysin koetaan vasta kun Kristus saapuu toisen kerran. Tulevalla eskatologialla Missouri-synodi tarkoittaa Kristuksen jo suorittaman Saatanan, synnin ja kuoleman kukistamisen lopullista ilmi tulemista ja täyttymystä historian lopulla. Missouri -synodi jakaa eskatologian mikrokosmiseksi- ja makrokosmiseksi eskatologiaksi. Mikrokosminen eskatologia käsittelee ihmiselämän loppuun liittyviä aiheita. Makrokosminen eskatologia käsittelee maailmanloppua ja viimeisiä tapahtumia. Missouri -synodi käsittelee makrokosmisessa eskatologiassaan: Kristuksen tulevan paluun merkkejä, Kristuksen paluuta, kuolleitten ylösnousemusta, viimeistä tuomiota, maailman loppua, ikuista kadotusta ja uutta luomakuntaa. Missouri -synodin mukaan Nikean uskontunnustus sisältää hyvän tiivistyksen siitä, mikä on ollut kristillisen kirkon perinteinen näkemys tulevien lopunaikojen tapahtumista tunnustaessaan: ”ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. ”Ja: ” odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.”

Tämä pro gradu käsittelee ”riemuvuoden eskatologiaa”, tarkoitan erilaisia lopun aikoihin liittyviä tulkintoja, jotka on johdettu Leviticuksen ”riemuvuosilaista” ja sen kytköksistä muihin heprealaisten kirjoitusten osiin ja kokonaisuuksiin. Riemuvuosilaissa (Lev 25–27) esiintyvät heprealaiset erityissanat jovel ja deroor, ja riemuvuosilakiin kohdistuvat selkeät temaattiset kytkökset kuten laskentakaava ovat valitsemiani indikaattoreita, joiden avulla etsin RE:a. Aineistoon kuului aiheen kannalta keskeistä materiaalia seuraavista kirjaryhmistä: Heprealainen Raamattu (HR) eli Toora, Profeetat ja Kirjoitukset, muut varhaiset heprealaiset tekstit, Kuolleenmeren kirjakääröt ja Uusi testamentti (UT). Kronologinen takaraja on n. toisen temppelin ajan loppu eli 70 jaa. ja eskatologian eri suuntiin kasvavan luonteen mukaisesti käsittelin aihetta kirjaryhmä kerrallaan varhaisimmasta uusimpaan. Tutkimusmenetelmä oli vertaileva tekstitutkimus David J. A. Clinesin ensimmäisen kategorian mukaisesti keskittyen siihen, mitä tekstiaineisto itse sanoo. Tekstien löydetyissä ja säilyneissä muodoissa riemuvuosi ei ole vain juhla tai elämän eri osa-alueita koskettava kokonaisvaltainen laki, vaan eskatologinen kertomus, joka koskettaa Israelia ja kaikkia kansoja ja koko luomakuntaa. Eskatologia rakentuu aina edellisten tekstien päälle, ja uudet kirjoittajat tuovat kirjojen välillä kasvavaan eskatologiaan omia näkökulmia. Eri ryhmien ”käsialat” saattavat näkyä. Tutkielmassani historialliset, teologiset ja kirjalliset näkökulmat ovat kaikki tärkeitä, ja fokus on ison kertomuksen isoissa opeissa. Tavoite oli tehdä asiallinen ja hyödyllinen katsaus aiheeseen, joka on ajankohtainen ja keskeinen esimerkiksi juutalaisuuden ja kristinuskon ymmärtämiselle. Riemuvuoden eskatologian keskus on Israelin Jumalan ja ihmisten välisissä suhteissa. Perustekijöitä ovat 1) Egyptin orjuudesta vapauttamiseen ikään kuin vastaaminen riemuvuosilailla; 2) Kuuliaisuuden siunauksen, tottelemattomuuden kirouksen ja maahan paluuseen liittyvä laiminlyötyjen maan sapattilepojen hyvittäminen autioitumisella sekä jumalattomuuden rangaistuksen tunnustaminen; 3) Leviticuksen riemuvuosilain, juhlakalenterin JHWH:n kolmen tapaamisen ja erämaavaelluksen ja laskentakaavan yhtymä- kohdat. Eksiilin aikana ja sen jälkeen syntyi paljon aiheelle relevantteja tekstejä (Jes, Dan), joista myöhemmät tekstit paljon ammentavat. Luomakunta asetetaan kiastisesti ennalleen. Kahden juhlatapaamisen eskatologian täyttymys tapahtui UT:n mukaan Jeesuksen uhrikuoleman ja ylösnousemuksen, sekä Pyhän Hengen vuodattamisen kautta. UT:ssa odotetaan HR:n tavoin kolmannen juhlan täyttymystä. Sitä ennen Jeesus lähetti opetuslapset julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan, kun he ensin saivat Pyhän Hengen voimaksi todistaa. Ajan myötä heräsi myös haasteita juutalaisten ja kristittyjen suhteille.

Tutkielman tehtävänä on selvittää Wolfhart Pannenbergin näkemys Pyhästä Hengestä kolmiyhteisessä Jumalassa. Tutkielmassa käytetään systemaattista analyysia. Pääasiallisia lähteitä ovat Pannenbergin kirjoittama Systemaattinen teologia I-III, Taylorin Pannenberg on the Triune God sekä aiheeseen liittyvät artikkelit. Pannenberg korostaa Jumalan kolminaisuutta. Kolmiyhteinen Jumala on Isä eli Luoja, Poika eli Lunastaja ja Pyhä Henki eli Pyhittäjä. Jeesus Kristus Vapahtajana on keskeinen. Henki toimii yhdessä Pojan kanssa. Pannenbergilla on vahva pneumatologia verrattuna muihin tutkijoihin. Pyhä Henki on täysivaltainen persoona. Monarkiassa Isä on yksi Jumala. Jeesus käyttää termiä ”Isä” jumalasta. Tämä ei tarkoita kolmiyhteistä Jumalaa. Kolminaisuuden persoonat Isä, Poika ja Henki ovat suhteessa toisiinsa keskinäisellä itse-erolla. Persoonat liittyvät toisiinsa persoonallisen identiteetin ja jumaluutensa kautta. Henki on Kristuksen täyteläisyyden kenttä. Henki on rakkauden voima, elämän luoja ja dynaaminen voima, joka kirkastaa Jumalan kunniaa. Henki välittää Pojan kumppanuuden Isään. Henki lähtee Isästä ja Pojasta, mutta ei ole syntynyt Isästä niin kuin Poika on. Henki auttaa kristittyjä pääsemään Jumalaa kohti, antaa heille vapauden ja yhdistää heidät Jeesuksen suhteeseen Isän kanssa. Henki on rakkauden yhdysside Isän ja Pojan välillä. Isä, Poika ja Henki ovat riippuvaisia toisistaan. Isä on isä suhteessa Poikaan, Poika on poika suhteessa isään. Pannenbergilla Henki on jumalallisen kolmannen persoonan heijastus toisin kuin kirkon kokemuksen perusta. Jumalallinen tietoisuus on toimintakeskus, jossa jokainen kolmesta persoonasta liittyy toisiinsa ja eroaa toisista. Henki täyttää Pojan ja kirkastaa hänet Isälle sekä kirkastaa myös Isän itsensä. Henki vahvistaa Pojan yhdeksi Isän kanssa, hänen riippuvuutensa ja paljastaa hänen rakkautensa. Lauseet ”Jumala on rakkaus” ja ”Jumala on Henki” ovat sama olemisen ykseys, jossa Isä, Poika ja Henki yhdistyvät yhdeksi Jumalaksi. Jumala inkarnoitui ihmiseksi-Jeesuksena. Ihmisen tarvitsee nähdä Jumalan kasvot. Jumalan Henki on paremminkin voimakenttä kuin äly. Henki on Jumalan luomisen muutostyön aktiivisen läsnäolon periaate sekä välittäjä osallisuuteen luodusta elämästä kolmiyhteisessä jumalallisessa elämässä’. Pyhä Henki vaikuttaa maailman historiassa. Pyhä Henki laittaa täytäntöön Jumalan pelastussuunnitelman. Jumalan Pyhä Henki vuodatetaan uskoviin. Henki on eskatologinen todellisuus. Henki on lahja. Jeesuksen Kristuksen Henki. Kuolemassa Henki palaa takaisin Jumalan luo. Kristus nostettiin kuolleista Jumalan Hengellä. Henki on elämänvoima. Usko on Pyhän Hengen lahja. Hengen lahja on lupaus uskoville tulevasta ylösnousemuksesta. Henki on osa jumalallisen elämän ekstaattista liikettä. Hengen avulla jokainen liittyy Herraan Kristuksessa ja myös muihin uskoviin muodostaakseen yhteyden kirkossa. Henki opettaa näkemään Kristuksen Jumalan Poikana ja eskatologisena Messiaana. Pneumatologia ja eskatologia kuuluvat yhteen, koska Hengellä on keskeinen rooli eskatologian täytäntöönpanossa. Pyhän Hengen rooli eskatologiassa on elämän antaminen ihmisille ja koko luomakunnalle, uusi luominen, mikä samalla merkitsee ihmisen intiimiä yhtymistä ja uniota kolmiyhteisen Jumalan omaan elämään. Tämän vuoksi ihmiset voivat elää ikuisesti, partisipoimalla Hengessä Jumalan omaan elämään. Muutoin he olisivat kuolevaisia. Pyhä Henki on ylösnousemuksen, uuden luomisen ja ikuisen elämän mahdollistaja. Pannenbergin Jumala on kolmiyhteinen, mutta salaisuus. Jumalaa ei voi täysin kuvata ihmisen käsittein. Jumala on persoona, rakkaus ja Henki. Jumala itse on kaiken alku ja loppu. Jumalan valtakunnan lopullinen täyttymys liittyy Kristuksen toiseen tulemiseen. Lopussa hyvä voittaa pahan viimeisessä taistelussa. Antikristus, epäjumalanpalvojat ja pakanat kukistetaan. Viimeinen tuomio on kolmiyhteinen toiminto, jossa kaikki kolme Jumalan persoonaa toimivat yhdessä: Isä on lopullinen tuomari, Poika tuomion valintaperusteiden toimeenpanija sekä Pyhä Henki puhdistautumisen ja muuntautumisen suorittaja. Lopulta ihmisen on mahdollista nähdä, tuntea ja kokea Jumala. Ihmisen eskatologinen tulevaisuuden päämäärä on päästä kolmiyhteisen Jumalan oman ikuisen elämän yhteyteen.