Browsing by Subject "fraseologia"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan 311 silmään liittyvää idiomia, joista 147 on suomeksi ja 164 venäjäksi. Kielitieteen osa-alueista tämä tutkielma kuuluu kielioppiin, leksikologiaan, semantiikkaan ja pienemmässä määrin stilistiikkaan. Tutkimus on toteutettu sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Analyysin kvantitatiivinen osuus keskittyy aineistossa olevien silmä-idiomien jaotteluun, vertailuun ja numeerisiin tuloksiin perustuvaan päättelyyn. Kvalitatiivinen osuus kohdistuu silmä-idiomien ominaisuuksiin ja niiden luonteeseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää idiomin rooli kielessä, antaa sille tämän tutkielman kannalta sopivin määrittely, katsoa, miten idiomi toimii lauseessa ja millaisia merkitysryhmiä silmä-idiomit muodostavat. Tutkielman alkupuolella tarkastellaan idiomien ominaispiirteitä ja idiomin määrittelemistä lähestytään tarkastelemalla ja tutkimalla eri tutkijoiden näkökulmia. Myös tutkitaan sitä, mihin kielikuviin silmä-idiomit perustuvat ja onko olemassa sellaisia, jotka eivät sisällä mitään kuvaannollista sävyä. Pääpaino työssä on silmä-idiomien syntaktisessa ja semanttisessa tarkastelussa. Syntaktisessa analyysissa tutkitaan ensin suomen ja venäjän lausemuotoisten silmä-idiomien syntaksia ja sitten suomen ja venäjän lausekemuotoisten silmä-idiomien syntaksia. Syntaktisesta näkökulmasta tutkitaan sitä, missä määrin silmä esiintyy erilaisissa lausemuotoisissa ja lausekemuotoisissa idiomeissa ja mitä lause- ja lauseketyyppejä käytetään enemmän kummassakin kielessä. Samoin katsotaan, missä syntaktisessa asemassa silmä on tavallisimmin suomen ja venäjän lausemuotoisissa ja lausekemuotoisissa idiomeissa. Semanttinen analyysi kohdistuu silmä-idiomien merkityksiin. Silmä-idiomit on jaoteltu merkityksen pohjalta kymmeneen merkitysryhmään. Niissä merkitysryhmissä silmä voi kuvailla ihmisten näköaistia, tunteita, ajatuksia tai luonnetta, fyysistä tai henkistä tilaa, ihmisen tekoja ja toimintatapoja, kokemusta, vilpillisyyttä tai vilpittömyyttä, ulottuvuutta, humalassa olemista sekä joissakin idiomeissa silmä voi olla itse tekijänä.

Tutkielmassa tutkitaan korpusperusteisen oppimateriaalin soveltuvuutta lukion englannin oppitunneille sekä sen toimivuutta opiskelijoiden omana työkaluna englannin kielen opiskelussa. Tavoitteena on luoda korpusperusteinen oppimateriaalipaketti, joka keskittyy etenkin fraseologian opiskeluun. Oppimateriaalipaketti perustuu aiempaan tutkimustietoon korpuksen käytöstä kielten opiskelussa sekä tieteellisiin teorioihin kielten oppimisesta. Oppimateriaalipaketissa sovelletaan Johnsin (1991) datalähtöistä lähestymistapaa oppimiseen: ideana on, että opiskelijat osallistuvat aktiivisesti oppimisprosessiinsa ja tutkivat autenttista kielimateriaalia korpusaineiston avulla. Oppimateriaalin tehtävät suunniteltiin Corpus of Contemporary American English -korpukselle. Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään korpuslingvistiikan lähestymistapoja sekä miten sitä voidaan soveltaa englannin kielen opetuksessa. Lisäksi esitellään tutkimustietoa siitä, miten kielten oppiminen perustuu suurempien rakenteiden muistamiseen ja fraseologian opetteluun sekä miten tämä voitaisiin huomioida kielten pedagogiikassa. Tutkimusta varten tehtyä oppimateriaalipakettia testattiin kahden englannin oppitunnin aikana yhden lukiokurssin kanssa. Kurssille osallistui yhteensä 19 ensimmäisen vuoden opiskelijaa. Oppituntien aikana suoritettiin systemaattinen observointi, jonka avulla arvioitiin materiaalin soveltuvuutta englannin oppitunneille ja englannin opiskelun työvälineenä. Observoinnilla hankittiin myös tietoa siitä, sisältääkö oppimateriaalipaketti riittävästi ohjeita ja esimerkkejä korpuksen käytöstä, jotta englannin opettaja kykenee pitämään suunnitellut oppitunnit ja auttamaan opiskelijoita riittävästi korpuksen käytössä. Systemaattisen observoinnin lisäksi tutkimukseen osallistuvaa opettajaa haastateltiin molempien koe-oppituntien jälkeen ja oppilaille teetettiin kyselylomaketutkimus. Kerätty aineisto analysoitiin pääsääntöisesti laadullista sisältöanalyysimenetelmää käyttäen, koska tavoitteena oli kuvailla mahdollisimman yksityiskohtaisesti, miten oppitunnit etenivät ja miten hyvin korpusperusteinen oppimateriaali soveltui englannin opiskeluun. Kyselylomakkeiden analysoinnissa käytettiin myös määrällisiä menetelmiä. Tulokset osoittavat, että korpusperusteinen oppimateriaali soveltuu englannin oppitunneille mutta sisältää haasteita. Englannin opettajien koulutus ei sisällä pakollisia korpuslingvistiikkaopintoja, joten tiedon hankkiminen korpuksista ja niiden käytöstä on opettajan omasta aloitteellisuudesta kiinni. Merkittävän haasteen luo myös se, että opiskelijat kokivat korpuksen käytön erittäin haastavaksi. Tämä vaikutti myös siihen, että he eivät kokeneet korpuksen käyttöä kovinkaan merkitykselliseksi. Jatkossa olisi tärkeää etsiä keinoja, miten korpuksen käytöstä oppitunnilla saisi mielekkäämmän ja ohjeistuksesta niin selkeän, että korpuksen käyttö olisi helpompaa. Sekä opiskelijat että opettaja kokivat, että korpusta voisi käyttää etenkin itsenäisessä opiskelussa, muun muassa kirjoitelmien hiomisen apuvälineenä. Korpusperusteiselle oppimateriaalille voisi tutkimuksen mukaan olla tarvetta ja kysyntää.