Browsing by Subject "genre"

Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksäsluokkalaisten mielipideteksteissään käyttämiä otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen keinoja. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, hallitsevatko yhdeksäsluokkalaiset tekstin kokonaisrakenteen otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen osalta. Tutkielman tavoitteena on myös kuvata, millaisia otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen keinoja yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat käyttävät. Tutkielma kuuluu tekstilajitutkimuksen alaan. Tutkielman aineisto muodostuu neljästäkymmenestä mielipidetekstistä, jotka on laadittu osana kansallisen oppimistulosten arviointihankkeen esitestauskoetta. Aineiston tekstejä analysoidaan suhteessa tekstilajin rakennepotentiaaliin. Analyysin kohteena ovat tekstien otsikot, aloitusjaksot ja lopetusjaksot, joita pidetään sekä mielipidetekstille että koulukirjoitelmalle välttämättöminä jaksoina. Tutkieman tulokset osoittavat, että yhdeksäsluokkalaiset hallitsevat tekstin kokonaisrakenteen otsikoinnin ja aloittamisen osalta, mutta lopettaminen on oppilaille hankalampaa. Kaikilla analysoiduilla teksteillä on selkeä otsikko, joskin viisi kirjoittajaa on käyttänyt tehtävänantoa otsikkonaan. Kolmea tekstiä lukuun ottamatta kaikissa analysoiduissa teksteissä on selkeä aloitusjakso. Lopetusjakso puuttuu hieman useammasta kuin joka viidennestä tekstistä. Yleisimpiä otsikkotyyppejä ovat aiheotsikko ja väiteotsikko, joita käyttää teksteissään yhteensä miltei neljä viidestä oppilaasta. Aloituskeinoista yleisimpiä ovat tekstin pohjustaminen ja oman pääväitteen esittäminen. Erilaisia lopetuskeinoja – tulevaisuuteen suuntautuvaa lopetusta, kokoavaa lopetusta ja johtopäätöslopetusta – oppilaat käyttävät teksteissään jokseenkin samoissa määrin.

Tutkielmassa tarkastellaan opettajuuden diskursseja ja opettajan ammatillista identiteettiä luokanopettajan blogiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa blogitekstit välittävät opettajuudesta, mitä opettajuuteen liittyviä diskursseja blogikirjoituksista on löydettävissä, ja millaiseksi kirjoittajan ammatillinen identiteetti opettajana niissä rakentuu. Aihetta lähestytään diskurssintutkimuksen näkökulmasta: tutkitaan todellista kielenkäyttöä kontekstissaan ja kieltä sosiaalisena toimintana. Blogia ilmiönä tarkastellaan erityisesti genren käsitteen kautta. Tutkimusaineisto koostuu Luokanopettajan arki -blogin vuoden 2021 niistä teksteistä, jotka käsittelevät opettajuutta (32 postausta). Aineistoa tarkastellaan kolmesta näkökulmasta, jotka ovat kielellinen (kielioppi, rakenteet, sanasto), diskursiivinen (diskurssit ja genret) ja sosiaalinen (identiteetit ja valtakysymykset). Tutkielmassa selvitetään, miten ja millaista kuvaa teksti rakentaa opettajuudesta ja kirjoittajan ammatillisesta identiteetistä. Aineistosta nousee esiin sekä itse opettajaan, että yleisemmin opettajan työhön liittyviä diskursseja. Opettajaan liittyvät diskurssit on nimetty seuraavasti: ylikuormitettu opettaja, ankara opettaja, laiska miesopettaja ja hyvä opettaja. Opettajan työhön liittyvät diskurssit ovat järjetön koulumaailma, surkea palkka, tärkeää työtä ja oppilaan puolella. Diskurssit rakentuvat kirjoittajan kielellisistä valinnoista ja hänen monipuolisesti käyttämistään kielen keinoista, joita ovat mm. kiireen korostaminen, opettajan representoiminen aktiivisen toimijan sijasta toiminnan kohteena, tekstin tiheä affektiivisuus, modaalisuus, direktiivit, toisto viestiä vahvistavana elementtinä, ironia, poleemisuus, metaforat ja retoriset kysymykset. Aineiston blogitekstit välittävät pääosin kriittistä ja negatiivista kuvaa koulumaailmasta ja opettajan työn arjesta. Representaatio hyvästä opettajasta on läsnä implisiittisesti sekä muutamissa teksteissä. Blogitekstien oppilasdiskurssi on selkeän positiivinen ja johdonmukainen. Kirjoittajan ammatillinen identiteetti rakentuu kielen ja muiden semioottisten resurssien käytössä kietoutuen aineiston diskursseihin. Opettajaidentiteetti on useimmiten pohdinnan ja kyseenalaistamisen kohteena, ja siitä piirtyy jossain määrin epävakaa ja ristiriitainen kuva.

Genre-based pedagogies for teaching text skills have gained more recognition in the past years. One of the genre pedagogic traditions, Reading to Learn (R2L) genre pedagogy, aims to provide solutions to many current challenges within education. The gap between high and low achievers in reading and writing must be narrowed so that knowledge will not be polarized into two extremities of success. The aim of this thesis is to become familiarized with the R2L method and its researched benefits in language learning and summarize teachers’ experiences with the method. The research questions were answered utilizing data that comprised six peer-reviewed articles, two Finnish master’s theses and three pedagogical advice articles. In addition, this thesis compares the data to theoretical literature from the fields of educational sociology and linguistics and journal articles about genre pedagogy. Despite different focal points in the analysed studies, a few generalizations can be made. Using the genre pedagogic R2L method students’ text skills improved in all age groups that were studied. The schematic structure of the taught genre was better recognised. The linguistic resources typical to different genres were adopted and applied into independent writing. Students’ texts became more detailed and their writer’s voice more distinct. Meanings were expressed in a more versatile manner.

The goal of the thesis is to investigate, by studying grammatical subjects and predicate verbs, which kind of processes are carried out by human referents in the texts and to detect their representative roles. Also the modality inside the verb phrases is being investigated. The material for the thesis consists of total 12 text written in Finnish language, which are descriptions of 8 different events of birth. Eight of the texts are personal birth stories written by the one who gave birth, and the rest four are official epicrises written by the hospital staff. Evidence is presented in the thesis which suggests that these texts belong to two separate written genres. The material is analysed through the means of discourse analysis and systemic functional linguistics. The analysis is limited to human referents and processes carried out by them in the texts. It turns out in the analysis that in both written genres the same referents are often mentioned, but there is also some variation found. The main difference between epicrises and personal birth stories is that no mental or behavioural processes are being mentioned in epicrises, unlike in the personal birth stories. Also verbal processes are rare in the section of epicrises. In epicrises, the hospital staff members are only expressed in the representative role of actor in processes that are both material and transitive, whereas in personal birth stories they also are presented as actors of material intransitive processes, in which case the process does not result oriented. The new born baby, on the other hand, is being expressed in the epicrises solely as actors of material intransitive processes, whereas in the personal birth stories this referent is also being mentioned as an actor of material, transitive processes. In the epicrises the modalisation is being expressed only through deontic verb phrase including saada-verb, and the total amount of modalisation is smaller than in the birth story texts. Mostly in the epicrises, the level of modality is representing the events as certain or neutral by tone. In the birth stories modality is being expressed as a way to show stance by the author towards te processes that the author herself, her spouse, or the hospital staff are carrying out. In the personal birth stories the author is expressing difficulty of carrying out certain material and mental processes by using modalisaton as a resource, but on the other hand, the verbal processes are usually being expressed certain and definite by modality.

Tutkielmassa selvitetään, millaiseksi ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden kulttuurituotannon opiskelijat arvioivat eri tekstilajien tuntemuksensa. Kyselytutkimuksen avulla saatuja itsearviointeja verrataan opintojakson arvosanoihin, jotta nähdään, miten realistinen kuva opiskelijoilla on omasta osaamisestaan. Tutkimuksessa hyödynnetään tekstilajitutkimuksen metodeita. Aineiston tiedotetekstejä analysoidaan vertaamalla niitä prototyyppisen tiedotteen genrepiirteisiin. Tiedotteiden genrepiirteitä analysoidaan tekstin rakenteellisten ominaisuuksien avulla. Tutkimuksessa hyödynnetään myös kasvatustieteen alaan liittyviä pedagogiikan käsitteitä ja metodeita. Tutkimuksessa pohditaan genrepedagogiikan soveltamista ammattikorkeakoulun kirjoittamisen opettamiseen. Genrepedagogiikan sovelluksilla on saatu hyviä tuloksia peruskouluikäisten oppilaiden opettamisessa, mutta ammatti- tai korkeakouluopiskelijoihin sitä ei ole sovellettu. Tutkimuksen aineistona on ammattikorkeakouluopiskelijoille keväällä 2018 teetetty kyselytutkimus. Tutkimus teetettiin ennen tekstilajeja käsittelevää opintojaksoa ja uudelleen sen päätyttyä. Tutkimusaineistossa on 20 opiskelijan vastaukset kahteen kyselytutkimukseen. Myös vastaajien opintojakson aikana kirjoittamat harjoitustyöt olivat tutkimuksen aineistoa. Niistä analysoitiin tiedotetekstejä. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että opiskelijat arvioivat osaamisensa kehittyneen kaikkien kyselytutkimuksessa mainittujen tekstilajien osalta – myös sellaisten tekstilajien, joita ei edes käsitelty opintojakson aikana. Tiedotetekstien genreanalyysissä tuloksena oli, että pelkästään tiedotteiden genrepiirteitä tutkimalla ei voi saada käsitystä siitä, miten hyvin opiskelijoiden kirjoittamat tekstit noudattavat tekstilajin konventioita.

Tutkielmassa käsitellään, miten YouTube vaikuttaa musiikkiin. Kahden tapaustutkimuksen kautta tutkitaan muusikon, kuuntelijan ja soivan lopputuloksen suhteutumista tähän sosiaalisen median muotoon. Ensimmäinen tapaus on Andrew Huang, joka käyttää sosiaalista mediaa inspiraation lähteenä. Toinen tapaus on perinteisempään muusikon rooliin sopiva Lady Gaga. Käsittelen aihetta sosiologisesta näkökulmasta, sekä musiikkivideo- ja genreanalyysin keinoin. Primaariaineistona ovat Andrew Huangin ja Lady Gagan YouTube-kanavat. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan. Ensin kartoitetaan, miten nämä kaksi muusikkoa toimivat YouTubessa. Seuraavaksi tutkitaan, miten muusikot sijoittuvat genren piiriin ja miten se vaikuttaa sosiaaliseen sijoittumiseen yhteisössä. Viimeiseksi analysoidaan musiikin muuntumista musiikkivideoksi ja sitä, miten YouTube vaikuttaa lopulliseen audiovisuaaliseen tuotteeseen. Primaariaineisto jakautuu kummankin tapauksen kohdalla seuraavasti: ensimmäisessä osassa analysoidaan kanavien etusivut, niiden syötteet ja yksittäisen videon katsoja-data. Genreosuudessa vertaillaan eri alustojen määrittämää genretaustaa muusikoille. Lisäksi näitä tietoja verrataan muusikoiden itse määrittämiin genreihin ja tutkijan näkökulmaan. Viimeiseksi muusikkojen genreä määritellään yhden kappaleen ja kyseisen kappaleen eri versioiden tasolla. Näiden kappaleiden alkuperäiset videot analysoidaan musiikkivideoteorian kautta. Tutkimus osoittaa, että YouTubella on vaikutusta musiikkiin. Huangin tapauksessa alustan kautta voidaan saada elinkeinon perusta taiteilijalle sekä inspiraatiota musiikille. Toisaalta YouTube voi olla vain markkinointikanava ja vapaamman musiikkivideollisen ilmaisun mahdollistava palvelu, kuten Lady Gagan tapauksessa. Yleisesti ottaen Internet tarjoaa alustan uudenlaisille teoskokonaisuuksille, jossa kuuntelijalla on aiempaa enemmän kontrollia musiikin sisältöön. Sosiaalisen median kautta on mahdollista tehdä musiikkia uudella tavalla ja jakaa sitä yhteisön kanssa. Se on osa maailman teknologista kehitystä ja sosiaalisen tilan muutosta.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, riippuuko ilmisubjekitn esiintyvyys yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa tyylilajista eli genrestä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkielmassa vertailtavat genret, ovat teatteridialogi ja suomen arkipuhekeskustelun kieli. Näistä aineistoista vertaillaan ilmisubjektin esiintyvyyttä yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa. On tiedossa, että suomen arkipuhekielessä ilmisubjekti esiintyy huomattavasti useammin kuin kirjoitetussa kielessä. Kirjoitetun kielen konventioihin kuuluu se, että ilmisubjektin merkintää vältetään, koska teon tekijä ilmenee verbin persoonapäätteistä. Teatteridialogi on kirjoitettua tekstiä, joka usein jäljittelee puhetta ja on tarkoitettu puhuttavaksi teatterin lavalla. Siksi hypoteesini on, että teatteridialogissa ilmaistaan vähemmän subjekteja kuin arkipuhekielessä. Sillä vaikka se jäljittelee puhetta, kirjoitetun kielen konventiot vaikuttavat vähintään tiedostamatta kirjoittajaan. Taustoitan tutkimustani käsittelemällä genreteoriaa ja kerron teatteridialogista ja arkikeskustelupuheesta, määrittelen subjektin ja esittelen subjektittomat rakenteet suomen kielessä. Käsittelen persoonapronomineja suomen kielessä ja kerron, miten ilmisubjekti esiintyy eri verbityypeissä ja mitkä tekijät vaikuttavat ilmisubjektin esiintyvyyteen. Aineistona käytän teatteridialogin osalta seitsemän harrastajateattteri Teatteri Kultsan näytelmäkirjailijoiden kirjoittamaa lyhytnäytelmää. Niissä on 5936 sanaa repliikkejä ja 391 lausetta, joissa voisi olla ilmisubjekti. Arkikeskustelupuheen osalta käytän kahta keskustelua Keskusteluntutkimuksen arkistosta, joista toisessa puhuu kaksi naista ja toisessa neljä miestä ja yksi nainen. Näitä keskusteluja on yhteensä 70 minuuttia ja 496 lausetta, joissa voisi olla ilmisubjekti. Aineistoista todella ilmenee, että ilmisubjekti esiintyy useammin puhekielessä kuin teatteridialogissa tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkin asiaa kirjaamalla Excel-taulukkoon kaikki lauseet, joissa voisi olla ilmisubjekti ja laskemalla, kuinka monessa on ilmisubjekti. Sitten lasken käyttäen Khin neliö -testiä eroaako ilmisubjektin jakauma eri genreissä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkin myös, vaikuttaako ilmisubjektin esiintyvyyteen jokin tekijä, kuten verbityyppi. Käyn läpi näitä tekijöitä ja lasken niidenkin kohdalla riippuuko jakauma genrestä. Varsinaista tilastollista testausta en tee tässä vaiheessa siitä, eroaako jonkin yksittäisen tekijän ilmisubjektin esiintyvyys koko aineiston ilmisubjektin esiintyvyydestä, tarkastelen niitä pintapuolisesti. Mikään tekijä ei näytä olevan juurisyynä eri genrejen ilmisubjektin esiintyvyyteen, vaan ilmisubjektin esiintyvyys näyttää riippuvan genrestä, kuten hypoteesini sanoo. Päätelmäni on, että ilmisubjektin esiintyvyys yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa riippuu genrestä tilastollisesti merkitsevällä tavalla; teatteridialogissa käytetään vähemmän ilmisubjektia kuin arkikeskustelupuheessa ja tähän eivät vaikuta mitkään yksittäiset tekijät näissä genreissä. Siksi teatteridialogi ei ole luotettava lähde tehtäessä kielen diakronista tutkimusta ainakaan puhekielisten konventioiden osalta.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani IT-alan työpaikkailmoituksen tekstilajia ja osallistujia. Olen rajannut aineistoksi IT-alan työpaikkailmoitustekstejä, koska niissä halu erottua muista alan rekrytoivista yrityksistä näkyy voimakkaana. Kilpailu parhais-ta tekijöistä on kovaa. Aineistonani on 40 vuonna 2015 verkossa julkaistua IT-alan työpaikkailmoitustekstiä sekä kaksi työ-paikkailmoituksen laatimisen ohjetekstiä, jotka rekrytointiin erikoistuneet yritykset ovat julkaisseet verkkosivuillaan. Tutkimukseni jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa selvitän, minkälainen on aineiston työpaikkailmoituksen ra-kenne ja minkälaisia funktionaalisia jaksoja siinä on. Tarkastelen, minkälaisin vähimmäisehdoin työpaikkailmoitus tunniste-taan tekstilajinsa edustajaksi. Toisessa osassa tarkastelen, keitä osallistujia ilmoitusteksteissä on ja miten he näkyvät teks-teissä. Käytän tutkimukseni teoriakehyksenä systeemis-funktionaalisen kieliteorian rakenneanalyysiä. Osallistujien tarkaste-lussa hyödynnän semanttisten roolien teorioita. Kiinnostava aineistosta esiin nousseena sivujuonteena käsittelen koodinvaihtoa, joka näkyy lähes kaikissa aineistoni IT-alan työpaikkailmoituksissa. Suomen kielen rinnalla käytetään englantia. Koodinvaihtoa tapahtuu erityisesti tehtävänimik-keissä ja teknologioiden nimissä, jotka monesti toimivat ilmoitustekstien otsikoina. Aineistoni analyysin perusteella IT-alan työpaikkailmoituksessa on kymmenen funktionaalista jaksoa. Nämä jaksot ovat: 1) visuaaliset osat, 2) otsikko, 3) haku, 4) yritysesittely, 5) työtehtävät, 6) hakijan kuvaus, 7) tarjous, 8) sijainti, 9) lisätiedot ja 10) työn hakeminen. Pakolliseksi jakso määrittyy, kun se esiintyy aineistossa riittävän usein. Koska aineistonani on pienehkö tekstijoukko, on esiintymistiheyden oltava pakollista jaksoa määriteltäessä suuri. IT-alan työpaikkailmoituksen pakollisia jaksoja ovat otsikko, haku, sijainti, työn hakeminen ja yritysesittely. Näiden kautta määrittelen IT-alan työpaikkailmoituksen tekstilajin. Valinnaisia jaksoja ovat visuaaliset osat, työtehtävät, hakijan kuvaus, tarjous ja lisätiedot. IT-alan työpaikkailmoituksessa on tavallisesti kaksi osallistujaa. Jos yritys käyttää rekrytointiin erikoistunutta yrityksiä, voi ilmoitustekstissä olla myös kolmas osallistuja. Rekrytointiin erikoistunut yritys voi puhua ilmoitustekstissä joko omalla tai asiakasyrityksen äänellä. Tekstin osallistuvat näkyvät tavallisesti heti ilmoitustekstin alussa olevassa haku-jaksossa, josta käy ilmi, että tekstissä etsitään työntekijää. Jakson tunnusmerkkisiä verbejä ovat hakea ja etsiä, joiden seuralaisina esiintyvät hakija/etsijä, haettava/etsittävä sekä haun/etsinnän kohde. Rekrytoiva yritys viittaa useimmiten itseensä monikon 1. persoonalla. Se toimii ilmoitustekstissä kutsuna potentiaaliselle hakijalle liittyä meisyyteen. Ilmoitustekstissä rekrytoiva yritys määritellään tavallisesti me-ryhmäksi, joka voi olla joko houku-tella potentiaalista hakijaa liittymään siihen tai sulkee hänet me-ryhmän ulkopuolelle. Meisyyteen liitetään ominaisuuksia, joiden tulee olla mahdollisimman houkuttelevia, jotta potentiaalinen hakija hakee avoinna olevaa paikkaa. Tyypillisiä aineis-ton meisyyteen liitettäviä asioita ovat hyvä työyhteisö, jonka yhteydessä mainitaan monesti tavalla tai toisella huumori, mata-la organisaatio, vähäinen hierarkia sekä byrokratia. Viimeisten kautta potentiaaliselle hakijalle tarjotaan vapautta ja tilaa. Potentiaalisen hakijaan viitataan tavallisesti sinuttelemalla. Sinuttelulla luodaan läheisempää suhdetta rekrytoivan yrityksen ja potentiaalisen hakijan välillä. Yhtenä aineiston piirteenä mainitsen lopuksi miesviitteisyyden, joka käy ilmi eri osissa tekstejä. Aineiston ilmoitusten kuvi-tuskuvissa esiintyy miehiä. Myös teksteissä mainitut yrityksissä työskentelevät esimerkkihenkilöt ovat miehiä. Ilmoitustekstin implisiittisissä odotuksissa viitataan miessukupuoleen. Yhteensä aineistossa viitataan miessukupuoleen 17 ja naissukupuo-leen yhden kerran.

Tutkielma tarkastelee vakavan ja valtavirtaisen uutismedian ääntä verkkoympäristössä. Se analysoi kielen kautta maailmankuvaa ja vuorovaikutusta, jota uutisotsikot verkossa rakentavat ja valottaa näin verkkoa julkaisuympäristönä. Tutkielma myös peilaa tätä näkymää uutistoiminnan perinteisiin tehtäviin ja median asemaan nyky-yhteiskunnassa. Työn tavoitteena on nostaa esiin valtamedian arkinen, vaikeammin kuultava ääni ja sen kautta tarjota näkökulmia verkkokulttuuria koskevaan keskusteluun sekä lisätä verkonkäyttäjän ja lukijan tulkinnallista resurssia. Tutkielma on laadullinen, kielellinen analyysi, jossa tarkastellaan Helsingin Sanomien painettuja uutisotsikoita ja verkkouutisten otsikoita. Teoreettisena viitekehyksenä on kielitieteeseen vakiintunut funktionaalinen kielikäsitys, jonka mukaan kieli rakentaa maailmaa ja maailma puolestaan kieltä. Menetelmänä on M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalisen kieliteorian metafunktioanalyysi, jonka kautta kielenkäyttöä eli uutisotsikoita tarkastellaan kielen kaikilla tasoilla, tekstuaalisesti, interpersoonaisesti ja ideationaalisesti. Tutkielman aineistona on yhteensä 84 Helsingin Sanomissa julkaistua painettua uutisotsikkoa ja verkkouutisen otsikkoa. Otsikot muodostavat 42 paria, sillä jokaisesta uutisesta on aineistoon määrätyin ehdoin kerätty painettu otsikko ja verkko-otsikko. Otsikkoparin otsikoiden takana on yhdenmukainen leipäteksti. Tutkielmassa 42 uutisen otsikot asetetaan rinnan ja tarkastelua ohjaa otsikoiden välinen eroavaisuus. Metafunktioanalyysin hengessä otsikkopareja tarkastellaan tekstuaalisena pintana, sosiaalisena toimintana ja maailmankuvan rakentajana. Analyysi osoittaa, että painetun uutisotsikon ja verkkouutisen otsikon välillä on merkittäviä eroja. Lyhyt ja tiivis painettu uutisotsikko sisältää täsmällisesti olennaisen ja painottaa yhteiskunnallista näkökulmaa, mutta on autoritäärisempi ja etäisempi kuin verkko-otsikko. Verkkouutisen otsikko on pitkä, mutta runsaassa ilmaisussaan painettua otsikkoa aukkoisempi. Verkko-otsikon näkökulma on yksityinen, affektinen ja painettua lehteä tasavertaisempi. Verkon huomiotalouden arvot, kuten negatiivisuus ja tunnepitoisuus, näyttäytyvät verkkouutisten otsikoissa. Verkkouutisen otsikkoon piirtyy draaman kaari, jonka komplikaationa esiintyy vastakkainasettelu – kontrastointi, joka toisinaan kätkeytyy ajatusviivaan. Painettujen uutisotsikoiden ja verkkouutisten otsikoiden väliset erot heijastavat julkaisuympäristöjen välistä eroa. Erot eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan niihin liittyy liikkumavaraa. Tutkielma herättää pohtimaan julkaisuympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ja vakavan valtamedian kielellisiä valintoja näissä puitteissa.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Viron kolmen suurimman naistenlehden kansijuttuja systeemis-funktionaalisen kieliopin menetelmällä. Lehdet ovat Anne, Eesti Naine ja Stiil. Aineisto, tammikuussa 2003 ? syyskuussa 2004 ilmestyneet 55 artikkelia, on pääosin haettu lehtien omista internetarkistoista. Tutkin kansijuttuja systeemis-funktionaalisen kieliopin menetelmällä. Tavoitteenani on ollut selvittää, minkälaisia arvoja, asenteita ja maailmankuvia teksteihin kirjoittuu. Lähestyn kansijuttuja ideationaalisen, interpersoonaisen ja tekstuaalisen metafunktion näkökulmista. Kaikki kolme metafunktiota esiintyvät kielellisissä ilmiöissä yhtä aikaa. Mitä tahansa puhuttua tai kirjoitettua lausetta on mahdollista analysoida minkä tahansa metafunktion kannalta. Ideationaalinen metafunktio tarkoittaa yhtäältä sitä, minkälaisena maailma ja ilmiöt teksteissä kuvataan, toisaalta sitä, minkälaisia prosesseja teksteissä representoidaan. Interpersoonainen metafunktio tarkoittaa teksteihin kirjoittuvia suhteita, vuorovaikutusta ja identiteettejä, esimerkiksi toimittajan ja lukijan välistä suhdetta ja heidän roolejaan. Kun tekstiä tutkitaan tekstuaalisen metafunktion kannalta, siitä nostetaan esiin kieliopillisia, sanastollisia ja syntaktisia piirteitä, joista tekstit rakentuvat koherenteiksi kokonaisuuksiksi. Pro graduni kuuluu kriittisen tekstintutkimuksen alaan. Kriittinen tekstintutkimus on monitieteinen menetelmä, jonka tavoitteena on selvittää kielellisesti representoituja valtasuhteita sekä eksplisiittisesti ja implisiittisesti lauseisiin kirjoittuvia arvotuksia. Kriittisen tekstintutkimuksen tavoitteena on osoittaa, millä tavalla ihmisten ajattelua pystytään ohjaamaan ja hallitsemaan kielellisten ratkaisujen keinoin. Viron kolmen suurimman naistenlehden kansijutuille yhteinen piirre on materialistinen maailmankuva, joka ilmenee teksteissä muun muassa korostuneena kulutustottumusten, ulkonäön ja elämäntyylin kuvailuna. Tekstit ovat avoimen kaupallisia. Selkein osoitus kaupallisuudesta on tunnetuttujen vaate-, kosmetiikka ja automerkkien näkyminen teksteissä, luonnollisena osana juttua. Kansijuttujen haastateltavat ovat eri aloja edustavia, korkeasti koulutettuja, itsenäisiä ja näkyvissä asemissa vaikuttavia henkilöitä, valtaosaltaan naisia. Juttuihin he representoituvat perhettä, isänmaata ja uskontoa arvostavina perusarvojen kannattajina, joita esimerkiksi tasa-arvokysymykset, syrjäytyminen tai globalisaatio eivät kiinnosta. Keskeinen kysymys onkin journalistinen prosessi, jonka tuloksena kansijutut ovat syntyneet. Vaikka kansijutuissa näennäisesti äänessä ovat voimakkaat virolaisnaiset, voi rivien välistä ymmärtää, että tarinan kerrontaan vaikuttavat myös julkaisijoiden taloudelliset intressit.