Browsing by Subject "globalisaatio"

Finnish sawmill industry's competitiveness has recently been poor due to the worsen economic situation, collapsed demand and the inactivity on the timber market. The sawmill industry has attempted to operate as domestic business by creating a long-term welfare for the Finnish society. However, this attempt requires, that the domestic sawmilling industry can operate in conditions, which is enabling profitable business. The market share of Finnish sawmill industry in Europe and the world is so small that it has no practical ability to determine the level of prices in international markets. Therefore it must adapt to the prevailing world market prices and demand fluctuations. Sawmill industry is in a turning point, which led to the examination of the current state and industry-related perspectives. The theoretical framework bases on McGahan (2004) book How Industries Evolve. It is a descriptive framework for the trajectory of industry change. The descriptive framework is combined with Porter's Diamond model (1990), which he introduced in his book “The Competitive Advantage of Nations” (Porter 1990). The aim of the Diamond is to describe the business environment, where the Finnish sawmilling industry is operating in. Resource based view by Barney (Barney 1991) will describe the corporate environment and resources of the sawmilling companies. SWOT analysis was used to evaluate the results. The study was conducted as a qualitative work. Primarydata was acquired by expert interviews and secondarydata consists of the literature, publications and internet sources. According to the results in order to improve the competitiveness of Finnish sawmilling industry a common understanding needed of a number of related changes. Attempts to improve the competitiveness should be implemented so that all the factor conditions are effective and try to regenerate. When the factor conditions are functioning, there is demand for wood products, prices are adequate and wood markets operate in balance. It is noteworthy that it was the sawmill industry pays more than 70% of the income for private forest owners, which is ensuring employment for the rural localities and creating economic welfare. Globalization will also modify business environment of the Finnish sawmilling industry therefore the state as a legislator needs to influence the industry's changing needs. Political decisions should be encouraging the industry to create new production possibilities so that industry can maintain their competitiveness in relation to other competing countries. The use of forests and wood can respond to the many challenges in the future. Finnish sawmilling will be supporting the targets of the Finnish government as well as the EU's priority areas: sustainable development, climate change adaptation and welfare development of the rural areas.

Tässä tutkimuksessa havainnoin suomalaisessa yhteiskunnassa, identiteeteissä, narratiivieissä ja journalismissa 1990–2010 -luvuilla tapahtuneita muutoksia Suomen miesten jalkapallomaajoukkuetta käsitelleen mediakirjoittelun kautta. Urheilu- tai menestyshulluksi kuvailtu suomalainen kansakunta on kansainvälisessä vertailussa poikkeava, sillä jalkapallo ei ole kaikilla mittareilla mitattuna maan suurin ja suosituin laji. Suomalaisen jalkapallon ja ennen kaikkea miesten maajoukkueen tarina on tarina pettymyksistä ja epäonnistumisista. Narratiivi maajoukkueen ympärillä on perustunut kiroukseen ja ikuiseen alisuoriutumiseen. Menestyksen puutteesta huolimatta laji on kuitenkin – enenevissä määrin – liikuttanut suuria kansanjoukkoja ja noussut alati kasvavan väestönosan intohimojen ja kulutuksen kohteeksi. Tutkimuksessani havainnoin diskurssianalyysin keinoin suomalaismediaa, tarkemmin suurta päivälehteä Helsingin Sanomia ja urheilun aikakauslehti Urheilulehteä sen edeltäjineen. Tarkastelen median diskursseja ja havainnoin muutoksia, mitä tulee muun muassa suhtautumiseen jalkapalloon ja jalkapallomaajoukkueeseen, sille asetettuihin odotuksiin ja sen otteluita seuraavaan yleisöön sekä kannattajiin. Lisäksi tarkastelen suomalaisen urheilujournalismin muutosta sekä yleisempiä ja laajempia narratiiveja kansallisesta identiteetistä ja erilaisuudesta sekä muista yhteiskunnallisista teemoista. Tutkimukseni osoittaa, että kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana suomalaisessa journalismissa ja sen edellä mainituista teemoista välittämässä kuvassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut käynnissä kansainvälisessäkin tutkimuksessa havaittu jalkapalloistuminen. Jalkapallomaajoukkueeseen kohdistuva kiinnostus ja mediajulkisuus on lisääntynyt ja muuttunut globaaleja trendejä vastaavammaksi. Myös muita, globaaleja trendejä vastaavia kehityskulkuja on esiintynyt. Suomalaisen jalkapalloyleisön kulutusvalinnat ja käytös ovat muuttuneet, samoin median ja tapahtumajärjestäjien käsitys ihannefanidesta eli suhtautuminen aktiiviseen ja intohimoiseen mukana elämiseen urheilutapahtumissa. Myös kansallisessa identiteetissä ja sitä luovassa narratiivissa on ainakin kansallisen jalkapalloidentieetin osalta tapahtunut muutoksia. Kansainvälisissäkin esimerkeissä kuvatuin tavoin on narratiivi häviämisestä ja ikuisesta pettymyksestä muuttunut uskoksi ja toivoksi. Myös journalismi on kaiken kaikkiaan muuttunut urheiluaktin kuvailusta syvällisempään analyysiin ja kantaaottavuuteen. Vaikka havainnoimani kehityskulut ja muutokset monin paikoin vastaavatkin kansainvälisessä tutkimuksessa esitettyjä esimerkkejä, on niissä myös paljon kansallisia erityispiirteitä. Näitä ovat muun muassa ihannefaniuden muutos, joka on tapahtumajärjestäjien ja median sijaan lähtöisin katsojista itsestään. Myös yhteiskunnan jalkapalloistumisen ja narratiivin muutoksen taustalla olevat tekijät poikkeavat kansainvälisistä esimerkeistä, sillä kehitys on alkanut jo huomattavasti ennen maajoukkueen hiljattaista menestystä.

Tutkielma käsittelee nykykirjallisuuden keinoja hahmottaa ja arvottaa nykyistä globaalia kehitystä. Tutkielman kertomakirjallisena aineistona toimii brittiläisen nykykirjailijan, David Mitchellin (synt. 1969) romaanit Cloud Atlas (2004, suom. Pilvikartasto) ja The Bone Clocks (2014). Kyseiset teokset ovat mittakaavoiltaan maailmanlaajuisia, ja ne liikkuvat ajallisesti ja maantieteellisesti vaihtelevissa sekä tyylillisesti monenkirjavissa miljöissä. Tutkielma pyrkii osoittamaan, kuinka Mitchellin teokset valjastavat postmoderneja kerronnan välineitä ja trooppeja lajityypillisesti poikkeavilla tavoilla kuvaamaan toivoa vastuullisemmasta globaalista kehityksestä. Tutkimustehtävää lähestytään postmodernin viitekehyksen kautta sen eettispoliittisia ulottuvuuksia painottaen. Postmodernia katsomusta kuvastaa perinteisesti nihilismi ja yhdentekevyys, jotka ovat jäljitettävissä sen konstruktionistiseen todellisuuskäsitykseen. Tämän käsityksen mukaan todellisuus on pitkälti kielellisesti rakentunut, jonka vuoksi muun muassa yhteiskunnallisten rakenteiden katsotaan olevan pohjimmiltaan muutosalttiita. Postmodernin katsomuksen mukaan ihmisellä ei siten ole aitoa poliittista toimijuutta maailmassa. Postmarxilaisen hegemoniakäsitteen avulla tutkielma kuitenkin avaa näkemyksen siitä, kuinka samaiselle konstruktionistiselle todellisuuskäsitykselle voidaan rakentaa teoriaa toimijuudesta, joka mahdollistaisi myönteisen asennoitumisen poliittiseen muutokseen. Tutkielma soveltaa edellä mainittua hegemoniateoriaa analyyttisena mallina Mitchellin teosten temaattisessa tulkinnassa. Tutkimuksen perusteella Mitchellin teokset hyödyntävät postmodernismin konstruktionistista todellisuuskäsitystä ja tämän kirjallisia kuvantamiskeinoja puhuakseen globaalisti vastuullisemman kehityksen puolesta. Tämä kanta tulee ilmi niin muodollisesti kuin temaattisesti. Muodollisesti Cloud Atlas kuvaa yhteen linkitettyjen pastissien eli tyylijäljitelmien kautta sosiaalista vastuullisuutta ihmiskunnan monimuotoisuutta kohtaan. The Bone Clocks puolestaan paljastaa metafiktion eli kirjallisen itsetietoisuuden avulla kehitysnarratiivien sepitteellisen luonteen, jolloin moraalinen huomio kiinnitetään tarpeeseen ankkuroida yhteiskunnalliset narratiivit ekologisesti vastuullisemmalle perustalle. Temaattisesti ihmiskunnan kehitys jäsennetään molemmissa teoksissa vastuullisuuden ja itsekkyyden välisenä alituisena kiistana, jossa ihmistoimijuus tunnustetaan keskeiseksi globaalin kehityksen luonteen määrittäjänä. Ihmiskunnan kehitys hahmotetaan romaaneissa elimellisesti kulttuurisena prosessina ja täten eettispoliittisten valintojen aikaansaamana ja alaisena kehityskulkuna. Näin teokset muistuttavat mahdollisuuksistamme vaikuttaa globalisoituneen maailmamme kehityksen suuntaan: koska sosiaalisesti konstruoitu todellisuus on muutosaltis, on toimijuudellamme täten merkittävä rooli kehityksen luonteen määrittämisessä. Muodollisen luennan kautta tutkielma osoittaa, kuinka postmoderneja kerronnan välineitä voidaan käyttää eettispoliittista eheyttä korostavilla tavoilla. Postmodernismia kriittisesti soveltamalla Mitchellin teokset välittävät toiveikkuutta ja muutosmahdollisuutta nykypäivän globaalisti verkottuneessa kontekstissa.

Tutkielmani tavoitteena on kuvata työelämän muutosta eri ikäluokkien välisenä kokemuksena globalisaation aikakaudella. Työelämän muutosta määrittävät verkostoituminen, joustavuuden vaatimusten lisääntyminen, työntekijän aseman muuttuminen, yritysten kansainvälistyminen ja globalisaation laajeneminen. Merkittävä muutos työelämässä on tapahtunut siirryttäessä vakituisista, kokopäiväisistä työsuhteista epätyypillisiin työsuhteisiin, joita ovat muun muassa osa-aikatyöt, määräaikaiset työt ja sijaisuudet. Epätyypillisillä työsuhteilla käsitetään usein myös projektiluontoisten töiden, tilapäisten ja epävarmojen työsuhteiden lisääntymistä ja toimeentulon epävarmuutta. Tällaista työtä on alettu kutsua prekaariksi työksi. Epätyypillinen työmuoto on usein myös haluttu työn muoto, sillä ihmiset haluavat yhä useammin, että työ ei olisi koko elämä, vaan jonkinlainen episodi elämässä. Tutkielmani viitekehyksen muodostaa refleksiivisen modernisaation ja riskiyhteiskunnan teoria, joka kuvaa työelämän muutosta siirryttäessä ensimmäisen modernin työyhteiskunnasta toisen modernin jo riskien täyttämään yhteiskuntaan. Riskiyhteiskunnassa yksilöllisyyden merkitys ja yleinen turvattomuus korostuvat. Toisen modernisaation tarkoituksena on poistaa kansallisvaltioiden ja hyvinvointivaltioiden kahleita. Ero ensimmäisen ja toisen modernin aikakausien välillä ei ole tarkka, vaan muutokset ovat jatkuva prosessi. Tutkielmani on kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä, jossa käytän ristiintaulukointia, faktorianalyysia ja faktoripistemäärien keskiarvoja. Tutkielmassani käsittelen eri ikäluokkien suhtautumista työelämän muuttumiseen ja sen yhteyttä taloudelliseen kasvuun globalisaation aikakaudella. Tarkastelen myös suomalaisten suhtautumista työn ja työelämän kehitysilmiöiden etenemiseen Suomessa lähivuosina. Aineistoni on Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n kansallinen asennetutkimus vuodelta 2010. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että työelämä on muuttunut paljon. Tutkimustuloksissa on havaittavissa, että vanhemmat ikäluokat elävät vielä pitkälti ensimmäisen modernin aikaa. Nuorempien ikäluokkien vastauksissa on selvästi havaittavissa jo epäilevyyttä, joka heijastaa toisen modernin ajan vaikutuksia nuorempien elämässä. Nuoret otaksuvat prekaarin työn eli epätyypillisten työsuhteiden ja elämän epävarmuuden lisääntyvän tulevaisuudessa, mutta he eivät otaksu työelämän laadun juurikaan lisääntyvän. Erityisesti nuoret toivovat, että työelämän muutos olisi vielä nopeampaa. Koulutustason noustessa ihmiset kokevat, että kasvavalle osaamiselle ei ole ollut työelämässä riittävästi tilaa.

Cosmopolitan ideals have been on the philosophical agenda for several millennia but the end of the Cold War started a new discussion on state sovereignty, global democracy, the role of international law and global institutions. The Westphalian state system in practice since the 17th century is transforming and the democracy deficit needs new solutions. An impetus has been the fact that in the present world, an international body representing global citizens does not exist. In this Master’s thesis, the possibility of establishing a world parliament is examined. In a case analysis, 17 models on world parliament from two journals, a volume of essays and two other publications are discussed. Based on general observations, the models are divided into four thematic groups. The models are analyzed with an emphasis on feasible and probable elements. Further, a new scenario with a time frame of thirty years is proposed based on the methodology of normative futures studies, taking special interest in causal relationships and actions leading to change. The scenario presents three gradual steps that each need to be realized before a sustainable world parliament is established. The theoretical framework is based on social constructivism, and changes in international and multi-level governance are examined with the concepts of globalization, democracy and sovereignty. A feasible, desirable and credible world parliament is constituted gradually by implying electoral, democratic and legal measures for members initially from exclusively democratic states, parliamentarians, non-governmental organizations and other groups. The parliament should be located outside the United Nations context, since a new body avoids the problem of inefficiency currently prevailing in the UN. The main objectives of the world parliament are to safeguard peace and international law and to offer legal advice in cases when international law has been violated. A feasible world parliament is advisory in the beginning but it is granted legislative powers in the future. The number of members in the world parliament could also be extended following the example of the EU enlargement process.

Ulkomailla asuminen ja työskentely on nykyisin monelle yksi elämänmenoon luonnollisesti kuuluva vaihe. Tässä laadullisessa tutkielmassa tarkastellaan haastatteluaineiston avulla yksilötasolla sellaisten koulutettujen erityisosaajien muuttohistoriaa, jotka ovat muuttaneet useamman kuin yhden kerran: minkälaisia kokemuksia heillä on ulkomaille lähtemisestä, siellä asumisesta ja työskentelystä, kotiin paluusta ja mahdollisesti taas jossain vaiheessa uudesta muutosta. Tutkielmaa varten tehtiin viisitoista puolistrukturoitua teemahaastattelua, joista viisi tehtiin ulkomailla ja loput Suomessa. Haastateltavat työskentelivät pääosin EU-organisaatioissa. Tutkimusotteessa on pyritty välttämään metodologista nationalismia, orientaatiota, joka lähestyy sosiaalisia ja historiallisia prosesseja kansallisvaltioiden ja rajojen sisällä tapahtuvina. Monessa maassa ja kulttuurissa eläneinä fyysisellä paikalla ei ollut heille kovin suurta merkitystä. Haastattelupuheissa heijastuu ylirajaisuus ja kansallisvaltioiden rajojen merkityksen hälveneminen. Ylirajaiset verkostot koetaan rikkautena ja niitä hyödynnetään aktiivisesti taas uusien mielenkiintoisten työpaikkojen löytämisessä. Myös eurooppalaiset suurkaupungit rinnastetaan toisiinsa. Haastateltavat ovat oppineet useaan kertaan muuttaessaan elämään erojen kanssa. Vaikka taustalla on aina nähtävissä merkkejä omasta kielestä, kulttuurista ja perinteistä, ne eivät ole enää puhtaita ja koskemattomia. Lähtöjä on helpottanut kansainvälinen suuntautuneisuus, joka oli herännyt joko opiskelujen tai kotitaustan kautta. Erityisesti tuli esille se, että elämäntapa vie helposti mennessään eli aiheuttaa tietynlaista riippuvuutta. Aika ajoin onkin vaihdettava maisema. Useampi haastateltava koki eri syistä turhautuneisuutta ja haki ulkomailla työskentelystä ja elämisestä vaihtelua ja uusia kokemuksia elämäänsä. Muuttajat arvioivat olevansa ennakkoluulottomia, rohkeita ja kunnianhimoisia. Muuttaminen ja ulkomailla asuminen vaatii myös stressin, epävarmuuden ja yksinäisyyden sietokykyä. Kaikki totesivat eri muodoissaan, että ulkomailla oloa leimaa aika ajoin yksinäisyys ja viihtymättömyys. Toisaalta kaikki kertoivat saaneensa lisää ystäviä ja tuttavia eri puolilta maailmaa. Ylirajaisuus näyttäytyykin kontakteissa. Muutto pakottaa uudenlaiseen toimintatilan määrittelemiseen. Ei voi pitäytyä vanhassa vaan on luotava uusi: säilytettävä yhteydet kotimaahan, pystyttävä toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä, sopeuduttava kohdemaan byrokratiaan, mutta myös siedettävä ajoittaista yksinäisyyttä. Vieraassa ympäristössä yhteyksien ylläpitäminen sukulaisiin ja ystäviin onkin tärkeää. Onnistuessaan kiertomuuttaja yhdistää eri maiden hyvät ja huonot puolet ja luo itselleen hyvän elämisen mahdollisuudet tilanteen ja paikan mukaan. Kiertomuuttajia voisi myös nimittää nykyajan paimentolaisiksi. Mitä kokeneemmasta muuttajasta oli kyse, sen vahvempi oli oma selviytymisstrategia. Muuttoprosessi hallittiin lähdöstä paluuseen. Itsetuntemus ja itseluottamus ovat kasvaneet ja kohdemaan tarjoamia palveluja ja mahdollisuuksia on opittu hyödyntämään omiin tarpeisiin riittävästi. Ylirajaiset verkostot ja elämän varrella kertyneet usein kansainväliset ystävyydet ja yhteydet tarjosivat kulloisessakin viihtymiselle muita sisältöjä kuin perinteinen pysyvä kotoutuminen. Korkeasti koulutetut kiertomuuttajat jäävät usein kotouttamiskeskustelun ja -tutkimuksen ulkopuolelle. Heidän uskotaan selviävän ilman minkäänlaisia kotoutumispalveluja.

Yritysten valta maailmanpolitiikassa, globaalihallinnassa ja globaalissa poliittisessa taloudessa on kysymys, joka on saanut osakseen merkittävästi tutkimusmielenkiintoa viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan liiketaloustieteen tutkimuksen puolella on kiinnitetty kattavasti huomiota yritysten yhteiskuntavastuun tutkimukseen. Viime aikoina yritysvastuun tutkimus on laajentunut myös yhteiskuntatieteiden alueelle. Ilmiöstä mielenkiintoisen tekee se, että kyse ei ole yksinomaan akateemisesta keskustelusta, sillä yritysvastuusta käydään paljon keskustelua myös yritysten sisällä. Yritysvastuuta ja ei-taloudellisia indikaattoreita painottava regulaatio on tulossa myös poliittisen päätöksenteon areenalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda tuore näkökulma globaalin poliittisen talouden ja globaalihallinnan tutkimuskenttään ja lisätä tieteenalan ymmärrystä yritysvastuusta ilmiönä. Tutkimuksen aiheena on yritysvastuu, sen nousu globaalipolitiikan puheenaiheeksi ja etenkin yritysvastuun ilmeneminen Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -yritysvastuualoitteessa. Tutkimuksen varsinaisena tutkimuskysymyksenä on, millaisia ajattelutapoja, merkitysten ketjuja ja mahdollisia ristiriitoja Global Compact -yritysvastuualoitteen keskeiset dokumentit pitävät sisällään. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millaista ajattelutapaa globaalihallinnasta ja julkisen ja yksityisen vallan suhteesta yritysvastuualoitteen analysoidut dokumentit heijastelevat. Tutkimuksen lähtökohta on konstruktivistinen: tutkimus hyväksyy konstruktivismin epistemologiset reunaehdot ja pitää niitä mielekkäinä työkaluina tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Tutkimuksen analyysivaihetta ohjaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämä jälkistrukturalistinen diskurssiteoria. Diskurssiteoreettisesti ajateltuna se, mitä käsityksiä, ajattelutapoja, merkityksiä ja argumentteja yritysvastuun määritelmän alle sidotaan, on jatkuvan kamppailun kohteena. Tutkimuksen aineisto koostuu YK:n Global Compact -aloitteen strategiapaperista vuosille 2014–2016 sekä viidestä aloitteen viimeaikaisesta dokumentista Tutkimuksen keskeisin tutkimustulos on se, että Global Compact -yritysvastuualoitteen kontekstissa yritysvastuuseen liitetään useita erilaisia, osin keskenään ristiriitaisia merkityksiä. Global Compactin yritysvastuudiskurssista lupaus paremmasta yhteiskunnasta kytketään osaksi perinteistä liiketaloustermistöä. Sama logiikka toimii myös päinvastoin: kun vastuullinen yritystoiminta on nostettu kausaalisuhteiden alkupisteeseen, Global Compact tulee samalla linjanneeksi, että globaalien haasteiden ratkaisut tapahtuvat nimenomaan yritysten uusien kasvumahdollisuuksien kautta. Global Compactin yritysvastuudiskurssissa ei myöskään ole sijaa julkisen ja yksityisen vallan erottelulle. Tämä vastakkainasettelu ohitetaan täysin yhteistyön myytin avulla: koska kaikkien toimijoiden on järkevää tehdä yhteistyötä globaalien haasteiden ratkaisemiseksi, toimijoiden intressit yhtenevät, ja yhteistyö on välttämätöntä paremman tulevaisuuden varmistamiseksi. Tutkimus antaa runsaasti aiheita jatkotutkimukselle. Globaalihallinnan tulevaisuus on yksi näistä pohdinnoista: jos globaalihallintaan on kehittymässä vain yksi yhteinen ”yhteistyön sfääri”, onko se yksityinen vai julkinen? Jääkö julkiselle vallalle vain yhteistyön mahdollistajan rooli ja ovatko julkiset hallintatilat tulevaisuudessa vain saarimaisia kuriositeetteja globaalihallinnan verkossa?