Browsing by Subject "hallinta"

Nykypäivänä mediassa keskustellaan parisuhteiden ja perheiden raha-asioista. Lehtiartikkelit, podcastit ja blogit ehdottavat, miten pariskunnat voisivat jakaa taloudelliset resurssinsa keskenään ”reilusti”, sekä miten lapsille tulisi opettaa taloustietoja ja -taitoja. Parisuhteen tai perheen perustaminen ovat elämänkulun siirtymävaiheita, jolloin taloudellinen tilanne muuttuu ja talouden hallinta sekä yhteisten resurssien jakaminen korostuu. Tutkielmassa tarkastellaan rahankäyttöä ja tulojen jakamista lapsiperheissä erilaisiin käyttökohteisiin. Lisäksi tarkastellaan lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta kulutuspäätöksissä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa viitekehys rakentuu kansainväliseen tutkimusperinteeseen perheen rahankäytöstä sekä viimeaikaisiin kotimaisiin tutkimuksiin. Kirjallisuuteen perehtymällä sekä tietoa yhdistelemällä ja tulkitsemalla tieto jäsentyi kolmeen käsittelylukuun. Ensimmäinen käsittelyluku taustoittaa ja esittelee perheiden rahankäyttöä yleisesti. Varsinaiset tutkimuskysymyksiin vastaavat luvut käsittelevät resurssien jakautumista ja hallintaa lapsiperheissä sekä lasten ja vanhempien vuorovaikutusta. Lapsiperheissä kaikki eivät jaa lähtökohtaisesti samaa elintasoa ja hyvinvointia. Rahojen hallintaan vaikuttavat käytettävissä olevat tulot, niiden alkuperä sekä lasten lukumäärä ja lasten ikä. Rahojen jakautuminen ja käyttö on perheissä sukupuolittunutta. Miehet vastaavat rahallisesti merkittävistä hankinnoista ja naiset päivittäistavaroista. Myös lapset osallistuvat perheessä kuluttamiseen. Lasten ja vanhempien välisellä vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä, millaisia kulutusasenteita ja talouden hallinnan taitoja lapset omaksuvat.

Traditionally psychological theories approach performance orientation as a personal trait or character. This study is based on the question if these traditionally individual considered traits could be consequency of social discourses. I consider neoliberal ethos as a governance by which individuals begin to govern themselves according to political interests. In neoliberal context entrenepreunial self becomes a new model of ideal self and governing themselves according this ideal individuals aim to redeem their proper citizenship and to secure their ”market value” in rising competition. Pursuing ideal self individuals adopt an entrenepreunial and performance oriented mentality and start to direct their actions and govern themself according these rationalities. The data consist of three half-structured interviews by general and adult education students of University of Helsinki. I study how society and its values is discussed by data and what are the individual consequences of neoliberal discourse and how individuals govern themselves by self techonlogies. The data is analyzed in discourse analytical way. The results consists of three chapter. At first chapter I analyzed how interviewees discuss about society and its values. Economical rules, result orientation and individual responsibility were emphasized but it could also be read that social responsibility was rising. At the second chapter I analyzed citizenship in neoliberal context. ”Zero-citizenship” was associated with participation of labor markets while reaching an ideal citizenship was associated with entrepreneurial performance rationalization and self governance. It was interesting that individuals detach themself of neoliberal governace e.g. through depression. This also makes agency possible. At third chapter I analyzed how downshifting and well-being have become an alternative to neoliberal demands althoug they could also be read as a new ways of governing the self. In this study is shown how neoliberal governance can effect harmful to individuals’ well-being. Mental health issues have traditionally been considered as a patological diseases but study’s results questions this view while considering these issues as a way to detach from neoliberal governance. Performance orientation is originated both individual and society and according to my reading some individuals are more sensitive to some ways of governance per se and adopt some subjectivities better than others. In future it would be intetersting to combine psychological and social perspectives when studying the formation of the self.

Velka vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Jokainen on vastuussa vähintään valtionvelasta. Velka läpäisee erilaiset valtasuhteet, joista tutkielmani kannalta keskeisin on hyvinvointivaltion ja sen palveluiden käyttäjien välinen velkasuhde. Yksilö on velkaa valtiolle saamistaan julkisista palveluista, kuten koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Nämä sosiaaliset oikeudet, jotka aiheuttavat valtiolle taloudellista velkaa, muuttuvat yksilön sosiaaliseksi velaksi, ja yksilön velvollisuus on maksaa tätä velkaa takaisin. Velka valtasuhteena liittyy ennen kaikkea talouteen ja rahaan, mutta kiinnostukseni kohdistuu tässä tutkielmassa itse valtasuhteeseen ja siihen liittyvään hallintaan. Tavoitteenani on tarkastella, kuinka velkaa voi lähestyä muiden kuin taloustieteellisten käsitteiden kautta. Tutkielmassa avataan erilaisia tapoja, kuinka velka tuottaa hallintaa ja kuinka velkaa maksetaan takaisin. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Käyttämäni tutkimuskirjallisuus rajautuu enimmäkseen filosofiseen ja sosiologiseen hallinnan tutkimukseen. Tarkastelen velkaantumista, velkaa ja sen takaisinmaksua erilaisten hallintaan liittyvien käsitteiden avulla, kuten minuus ja moraali. Bourdieun pääomat ja elämäntyyli ovat myös työni keskeisiä käsitteitä. Käsitteiden avulla kuvaan, kuinka velan logiikka ohjaa ihmisten elämää. Velka tuottaa hallintaa minuuden ja moraalin kautta. Minuus ja moraali saavat ihmisen uskomaan velkaantuneisuuteensa. Ihminen voi olla kiitollisuudenvelassa valtiolle esimerkiksi saamastaan koulutuksesta tai muista taloudellisista ja sosiaalisista etuuksista. Ihminen voi tuntea myös syyllisyyttä velastaan. Tällöin hän tunnustautuu olevansa velkaantunut. Velvollisuudentunto saa hänet maksamaan velkaansa takaisin. Velkaa maksetaan takaisin vaihtamalla, kerryttämällä ja hyödyntämällä pääomia oikein. Velan takaisinmaksu on kaikkien yhteinen asia, minkä vuoksi velan maksua edellytetään kaikilta ihmisiltä. Velkaantunut ihminen omaksuu tietynlaisen elämäntyylin, jolla hän ilmentää omaa kunnollisuuttaan paitsi valtiolle, myös muille ihmisille. Jokaisella ihmisellä on vapaus valita, kuinka hän toimii. On kuitenkin pakko toimia normien mukaisesti tullakseen hyväksytyksi valtion ja muiden ihmisten silmissä.

Tavoitteena on kuvata nuorten osallisuutta nuorisotyön kentällä. Nuorisotyössä nuorten osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus on usein toiminnan tavoitteena ja nuorisotyön ammattilaiset ovat myös huolissaan nuorten riittävän osallisuuden toteutumisesta. Tämän vuoksi järjestöillä on hyvin monipuolisesti tarjolla osallisuutta edistävää toimintaa ja osallisuuden ammattilaiset on mahdollista myös kutsua esimerkiksi kouluihin pitämään työpajoja. Näiden työpajojen tavoitteena on lisätä nuorten osallisuuden toteutumista. Nuorten aito osallisuus ei kuitenkaan aina toteudu, koska aikuiset pyrkivät omasta ammatillisesta positiostaan myös rajoittamaan nuorten osallisuuspyrkimyksiä. Tämä rajoittaminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Rajoittaminen on tietoista, kun nuorten katsotaan tarvitsevan toiminnassaan aikuisten ohjausta. Rajoittaminen saa aikaan sen, että nuorten täysivaltainen mahdollisuus osallisuuteen ei toteudu. Nuorten osallisuuden toteutumista voidaan tarkastella Foucaultin vallananalyysin valossa. Osallisuuden edistämisen toteutumiseen liittyy valtasuhteita; mitkä tahot pyrkivät vaikuttamaan osallisuuden toteutumiseen ja ketkä ovat edistämistoimenpiteiden kohteena. Tässä tutkielmassa päähuomio on nuorisotyön ammattilaisten toimissa edistää nuorten osallisuutta, jolloin aikuinen on valtapositiossa suhteessa nuoreen. Tämän lisäksi mielenkiinnonkohteena on näkemys nuorten vastatoimenpiteistä aikuisten harjoittamaan hallintaan arjen vastarintana, joka näyttäytyy nuorten reaktiona ammattilaisten osalllisuustoimia kohtaan. Tällöin nuoret osoittavat aktiivista toimijuutta ja kapinaa ammattilaisten näkemyksiä kohtaan. Nuoret eivät ole vain passiivisesti osallisuutta edistävien toimien kohteena, vaan he monin keinoin ilmaisevat mielipiteensä ja pyrkivät myös vaikuttamaan toiminnan sisältöön. Aineistona on kvalitatiivinen aineisto, mikä koostuu useammasta osasta. Aineisto koostuu pääkaupunkiseudulla toimivan järjestön järjestämien nuorten osallisuutta edistävien työpajojen aikana kerätystä etnografisesta havainnointiaineistosta, työpajojen aikana kootusta ennakko- ja palautekyselystä sekä asiantuntijahaastatteluista. Aineiston avulla pyrkimyksenä on tuoda esille, millaista osallisuutta edistävää toimintaa järjestöt järjestävät, millaisia osallisuuden paikkoja tällaisessa toiminnassa nuorille mahdollistuu ja kuinka nuoret itse kokevat mahdollisuutensa aktiivisina toimijoina tällaisessa toiminnassa. Tulokset haastavat järjestöjen mahdollisuuden aidosti osallistavaan toimintaan. Usein hyvää tarkoittavat nuorisotyön ammattilaiset pyrkivät aidosti edistämään nuorten osallisuutta, mutta käytännössä nuorten osallisuusmahdollisuudet ovat rajalliset ja ammattilaiset rajoittavat osallisuuden toteutumista monin tavoin. Usein kyseessä on resurssikysymykset, jolloin nuorilla ei ole mahdollisuutta osallistua toiminnan suunnitteluun. Tällöin toiminnan sisältö määräytyy ammattilaisten oletuksista nuorten tarpeita kohtaan. Toisaalta nuoret myös tarvitsevat toiminnassaan aikuisten ohjausta, koska he eivät pysty täysin itseohjautuvaan toimintaan. Tärkeää onkin toiminnan läpinäkyvyys sen suhteen, mitä osallisuuden edistämisellä tavoitellaan ja kuinka suuri rooli nuorilla on tässä toiminnassa. Nuoret eivät myöskään passiivisesti vain tyydy aikuisten heille tarjoamaan toimintaa, vaan pyrkivät omalla arjen vastarinnallaan osoittamaan toiminnan epätyydyttävyyden, ja rikkomaan ammattilaisten ennakkokäsityksiä nuorten tarpeista.

In this study, I approach happiness as a discursive practice and foucault’dian governance instead of empirical and objective phenomena. The basic assumption is that current western understanding of happiness is based on positive psychology that equates happiness as mental state. In this discourse, happy mind becomes the symbol of a good person and being happy a moral demand for self. In this happiness imperative, one must constantly labor on their personality, thoughts and feelings in the name of better self and life. The context of the study is postfeminist self-help-culture, which is understood as neoliberal and gendered governance. Thus, the demand of happiness is directed especially to young women. Besides the construct of happiness, the interest of the study also is the ideal happy subject which is constructed in the hegemonic happiness discourse. Thus the study explores how happiness, good life and ideal happy figure are constructed in the postfeminist self-help-culture. The data consist of seven wellness blogs. These are analyzed using discourse analytical method and feminist media study readings. Discourse is understood as a regime of knowledge and practice which orders human’s thoughts and actions in the world. Hereby the blogs are not understood as personal writings by the blogger but wider material performatives of the postfeminist self-help-culture. In the study results happiness showed as taken for granted goal of the life, but happiness imperative could also be read as cruel optimism when one becomes exhausted continuously working on themselves. Anyhow, the self-governance was justified by the promise of happiness. According to self-help ethos, positive thinking, cultivating one’s authenticity and continuous work on the self showed to be fundamental objects of happiness. The ideal happy subject also followed this individualistic logic. It showed to be a postfeminist figure, which have a masculine mind but feminine body. Although the hegemonic discourse of happiness claims to be based on the rhetoric of freedom and equality, I propose that its ideal subject follows gendered and heteronormative ideals. Hence many subjects and different ways to be and live are classified as unhappy and abnormal.

According to the analysis of governmentality, power in contemporary societies is not exercised through control and force as much as through softer and more persuasive techniques of governance. In governmentality, the attempt is to affect individuals' inner worlds – their wills, attitudes, and self-perceptions – in order to achieve certain political ends. The curriculum is analysed from the viewpoint of governing subjectivity. It is perceived to produce ideal subjectivity, ie. to conduct individuals to pursue a certain ideal of a good human being. The aim of this thesis is to analyse, what kind of ideal subjectivity does the curriculum produce and what kind of techniques of the self are promoted as means of attaining this ideal. This thesis draws from Michel Foucault's theorizations about subjectivity and subjectivation. Subjectivity is not seen as essentially existing, but as something that is constructed and shaped in practices that are entwined with knowledge and power. The curriculum represents the official discourse of the school and thus produces authoritative knowledge about what is good subjectivity and how it may be pursued. The curriculum is a normative document which affects all teaching in the school. Thus, it is important to analyse what kind of ideals the curriculum produces. Previous studies have analysed subjectivation within for example the discourses of lifelong learning and entrepreneurship education. However, the Finnish curriculum has not, as far as is known, been analysed from the Foucauldian viewpoint of subjectivation. The general parts of the Finnish national core curriculum for basic education served as data for the analysis. More specifically, the chapters that were analysed were those about the values and general goals for basic education (chapters 2 and 3). The analysis was executed through careful reading, utilizing methods of rhetoric discourse analysis. The ideal subjectivity was found to be constructed through the truth-discourse of the curriculum. The ideal subjectivity was composed most importantly of mastering various techniques of the self, bearing responsibility and internalizing the ideal of total learning. Future working life, ecological sustainability and culture and values formed the central areas in which subjects are expected to govern themselves in certain ways.

Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastainen hoito on esiintynyt erilaisissa poliittisissa dokumenteissa jo 1980-luvun lopulta lähtien. Tässä työssä tarkastellaan miltä poliittinen diskurssi liittyen raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon näyttäytyy 2000-luvulla ja katsotaan minkälaisia ongelmarepresentaatioita, kategorioita ja jännitteitä hoidosta käytävään poliittiseen keskusteluun liittyy. Lisäksi tarkastellaan miten tuossa diskurssissa käytetään tutkimus- ja asiantuntijatietoa apuna perustelemaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaisen hoitoa. Tutkimusaineistona käytetään Suomen eduskunnan kansanedustajien tekemät kirjalliset kysymykset ja näihin annetut asianomaisten ministerien vastaukset vuosilta 1999–2009, joissa käsitellään raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaista hoitoa, sekä vuonna 2009 ilmestynyt Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportti, joka oli ensimmäinen nimenomaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoitoa käsittelevä valtiollinen työryhmäraportti. Tässä opinnäytetyössä käytettävä teoreettinen tausta ja siihen liittyvät käsitteet nojaavat ranskalaisen yhteiskuntateoreetikon ja historioitsijan, Michel Foucault´n, innoittamaan hallinnan analytiikkaan. Erityistä teoreettista selityspohjaa aiheelle antaa hallinnan analytiikan käsitykset riskeistä, sekä viimeaikainen yhteiskuntatieteellinen keskustelu nykyaikaisten lisääntymisteknologioiden vaikutuksesta raskaana olevaan naiseen ja sikiöön liittyviin kulttuurisiin käsityksiin sekä yhteiskuntapoliittisiin toimenpiteisiin. Aineisto analysoidaan Carol Bacchin (2009) kriittisen diskurssianalyysin avulla. Sekä teoreettista kehystä, että tutkimusmenetelmää yhdistää problematisaation käsite, joka on apuna osoitettaessa, kuinka asioiden määritteleminen ongelmallisiksi esittää nykyisyyden ja sen ilmiöt tietyllä tavalla. Näihin ongelmanasetteluihin tai ongelmarepresentaatioihin ja niihin mahdollisesti liittyviin ratkaisuehdotuksiin on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Kansanedustajien kysymysten ongelmarepresentaatiot on muotoiltu eri tavoin, mutta suurimpana ongelmana nähdään se, ettei raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito ole vielä mahdollista Suomessa. Ongelmien ratkaisuksi kansanedustajat ehdottavat tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Ministerien vastauksissa ongelma ja sen ratkaisu muotoillaan eri tavalla. Ministerien ongelmarepresentaatioon sisältyy laajempi käsitys ongelman syistä, eivätkä he pidä ongelman ratkaisuna yksiselitteisesti tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Sekä kysymyksissä että vastauksissa käytetään tutkimustietoa korostamaan ongelman laajuutta ja tukemaan poliittisia argumentteja. Työryhmän raportin tarkastelu osoittaa, ettei raportissa tahdonvastaiseen hoitoon suhtauduta varauksettoman myönteisesti, vaan siihen liitetään useita ongelmia. Analyysi kuitenkin osoittaa, että lasten ja sikiön oikeuksien näkökulma on työryhmän esityksessä korostettuna, mikä osaltaan selittää miksi työryhmä esittää kannan, jonka mukaan raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito olisi oikeutettua sikiön terveysvaaran perusteella. Jännite äidin vapausoikeuksien ja sikiön oikeuksien välillä, mikä esiintyi jo 1990- luvun poliittisissa dokumenteissa, on edelleen vahvasti läsnä. Tieteellisen tiedon käytön analyysi osoittaa, että vaikka raskaana olevien päihdeongelmaisten tahdonvastaista hoitoa perustellaan käyttäen argumentoinnin apuna tutkimustietoa, on kysymys kuitenkin enemmän poliittis-moraalinen, kuin tieteellinen. Tämän tutkimuksen mukaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon kytkeytyy tutkimustiedon ja siihen liittyvien asiantuntijoiden, riskilaskelmien ja biovallan vahva sidos.

Käsittelen palveluperiaatetta muotoutumassa olevassa digitaalisessa itsepalveluhallinnossa. Arvioin sitä, millaisen roolin palveluperiaate saa itsepalveluhallinnossa, jossa hallinnossa asioivien oma aktiivisuus ja itsemääräämisoikeus korostuvat. Analyysini mukaan palveluperiaate ei asetu esteeksi itsepalveluhallinnolle, vaan legitimoi sitä. Tämä tapahtuu pitkälti sen kautta, että itsemääräämisoikeus korostuu palveluperiaatteen osatekijänä. Ylimpien laillisuusvalvojien käytännössä palveluperiaate näkyy erityisesti vaatimuksena asiointiväylien moninaisuuteen. Digitaalisilta asiointiväyliltä palveluperiaate edellyttää lähinnä helppokäyttöisyyttä. 2010-luvun hallitusohjelmissa näkyy tahto kasvattaa digitaalisten asiointiväylien merkitystä. Palveluperiaate näyttää mukautuvan tähän tahtoon. Palveluperiaate on muotoiltu hallintolakiin niin, ettei sen toteuttamisesta tulisi merkittävää taloudellista rasitetta julkishallinnolle. Palveluperiaatteen taustalla on itsepalveluhallinnon tavoin New Public Management -suuntauksen mukaista ajattelua, joka osaltaan selittää palveluperiaatteen mukautumista digitalisaatioon. Itsepalveluhallinnossa korostuvat menettelylliset oikeudet aineellisten oikeuksien sijaan. Tämä muutos näkyy myös palveluperiaatteen sisällä, jossa itsemääräämisoikeuden painoarvo ja yksilöiltä vaadittu aktiivisuus kasvavat. Tämän myötä ihmisistä tulee yhä enemmän itseensä kohdistuvan hallinnan toteuttajia. Tilanne vertautuu panoptikoniin. Myös digitaalisuus lisää panoptikonisia hallinnan muotoja. Kommunikaation merkitys on ollut hallinnossa nousussa, josta palveluperiaate itsessään on osoitus. Digitaalinen itsepalveluhallinto kuitenkin vähentää kommunikaation merkitystä. Muutokset kommunikaatiossa vähentävät virkamiesten ja hallinnossa asioivien persoonan merkitystä. Neuvonnan muodot muuttuvat ja palveluhenkisyyden merkitys vähenee. Esitän, että palveluperiaatteelle olisi mahdollista säätää velvoittavampi normatiivinen sisältö. Sen toteutuminen olisi kuitenkin pitkälti resurssikysymys. Käyn myös läpi mahdollisuutta luokitella sähköinen asiointi palvelun esiasteeksi. Jos hallinnon asiakkailta vaadittua aktiivisuutta halutaan vähentää, vaatisi se laajaa oikeudellista ja yhteiskunnallista keskustelua.

Tutkielmassa tarkastellaan hoivan markkinaistumisen, ruumiillisten hoivatarpeiden ja sukupuolistuneen hoivan välisiä vaikutussuhteita. Tutkimusaineistona käytetään eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kansainväliseltä tutkijaryhmältä tilaamaa Hyvinvointiyhteiskunta 2030 -raporttia (2014) ja sen vuonna 2017 julkaistua päivitystä. Aineiston sisältämät tulevaisuusskenaariot tarjoavat erilaisia ratkaisumalleja tulevaisuuden suomalaisen yhteiskunnan järjestämiseen tilanteessa, jossa talouden kasvu on hidastunut merkittävästi tai pysähtynyt kokonaan. Erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia konkretisoidaan aineistossa tulevaisuustarinoiden, esimerkkiperheiden ja kuvitteellisten uutistekstien muodossa. Aineiston diskurssianalyyttista luentaa ohjaa Hanna-Kaisa Hoppanian ja Tiina Vaittisen teoria hoivasta korporeaalisena suhteena. Teoria asettaa hoivan keskiöön vaivoille alttiin ruumiin, jonka hoivatarpeiden täyttäminen edellyttää välttämättä ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Analyysissa aineistosta nostetaan esiin kolme hoivadiskurssia, jotka rakentavat ja perustelevat erilaisia hoivan järjestämisen tapoja vuoden 2030 hyvinvointiyhteiskunnassa. Markkinahoivadiskurssissa yksityiset yrityksen vastaavat hoivaan kohdistuviin tehokkuusvaatimuksiin ja tuottavat hoivapalveluja hyödyntämällä kehittynyttä teknologiaa ja mittakaavaetuja. Yhteisöhoivadiskurssissa hyvinvointia ylläpitävää hoivaa tuotetaan vastavuoroisesti aktiivisten kansalaisten verkostoissa, joiden muodostumista tuetaan poliittisella ohjauksella. Kolmatta hoivan järjestämisen tapaa kuvataan omaishoivadiskurssina. Virallisen talouden ulkopuolelle asettuva omaishoiva järjestetään kodissa perheenjäsenten kesken. Omaishoiva jää aineistossa vaihtoehdoksi niille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua muihin hoivan järjestämisen tapoihin. Aineistossa kuvataan myös tilanteita, joissa hoivan saaminen tai tarjoaminen epäonnistuu. Hoivan virheitä tulkitaan tutkielman teoreettisesta viitekehyksestä käsin mahdollisuuksina politisoida hoivaa ja sen järjestämisen tapoja. Tulevaisuusskenaarioissa hoivan ja sukupuolen välistä suhdetta ei kuvata suoraan, ja hoivaa aineistossa tarvitsevat ja antavat miehet ja naiset. Miesten hoivaroolit keskittyvät omaishoivadiskurssiin. Naiset esitetään sekä virallisen että epävirallisen hoivatyön tekijöinä. Hoivan tarpeita kuvataan erityisesti ikääntyneiden naisten näkökulmasta. Sukupuolen lisäksi hoivan järjestämiseen kiinnittyy aineistossa erilaisia ikään, yhteiskuntaluokkaan ja etnisyyteen liittyviä käsityksiä. Tulevaisuusskenaarioissa hoivan siirtäminen julkisen sektorin vastuusta markkinoilla tuotettavaksi palveluksi synnyttää paitsi uudenlaisia hoivapalveluja, myös uudenlaisia kansalaisiin kohdistuvan hallinnan muotoja. Tulevaisuuden hoivajärjestelmän virheet ja markkinoilla tuotettavan hoivan puutteita paikkaava omaishoiva vahvistavat kuitenkin korporeaalisen hoivateorian mukaista oletusta hoivasta ruumiin materiaaliseen olemukseen sidottuna vuorovaikutuksena. Arvaamatonta ruumiillisuuden logiikkaa noudattava hoiva ei kaikissa tilanteissa taivu markkinoilla myytäväksi tuotteeksi.