Browsing by Subject "havainnointi"
Now showing items 21-29 of 29
-
(2020)Tutkielman aiheena on oikeustulkin toiminta rikosoikeudenkäynnissä. Tavoitteena on selvittää, miten suomalaisessa tuomioistuimessa tapahtuva tulkkaus vastaa oikeustulkkausta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa annettua kuvausta. Tutkielmassa tarkastelen Helsingin käräjäoikeudessa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta ja tulkkauskäytäntöjä ja vertaan niitä oikeustulkkausta käsittelevässä kirjallisuudessa kuvattuihin ihanteisiin. Etnografisena tutkimusmenetelmänäni käytin ei-osallistuvaa havainnointia. Tutkimusaineiston keräsin havainnoimalla oikeussaleissa tapahtuvaa venäjän kielen tulkkausta. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä havainnoimastani tulkatusta oikeudenkäynnistä ja niihin liittyvistä muistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2017 ja 2019. Oikeudenkäynneissä käsiteltiin rikosasioita. Valitsin oikeudenkäynnit, joissa käytettiin tulkkausta kieliparissa suomi ja venäjä. Analysoin aineistoa vertaamalla tekemiäni havaintoja oikeustulkkausta käsittelevän kirjallisuuden kuvauksiin. Kiinnitin havainnoinnissani huomiota seuraaviin seikkoihin: 1) yleiset huomiot 2) tulkin ammattitaito 3) työskentelyolosuhteet 4) tulkkausmenetelmä ja sen valinta sekä 5) vuorovaikutus. Tutkimus osoitti, että käytäntö eroaa teoriakirjallisuudessa esitetyistä kuvauksista. Melkein kaikilla tutkimillani osa-alueilla esiintyi eroja teorian ja käytännön välillä. Teoriasta poikkeavaa toimintaa esiintyi muun muassa tulkin roolinmukaisessa käyttäytymisessä, tulkkauksen tarkkuudessa ja pukeutumisessa. Yhdenmukaisuutta teorian kanssa esiintyi muun muassa tulkkausmenetelmien valinnassa, joka noudatti kirjallisuudessa kuvattua ihannetta kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä. Kokonaisuutena kaikkien oikeudenkäyntien tulkkaus oli hyvää ja sujuvaa. Ammattimaisen tulkin piirteinä pidetään yleensä oikeustulkin roolissa pysymistä, kattavaa tulkkausta, tilanteenmukaista käyttäytymistä ja pukeutumista sekä muistiinpanojen tekemistä. Nämä piirteet huomioiden havainnoimieni oikeudenkäyntien tulkit osoittivat ammattimaisuuttaa ja varmaa työotetta. Kaikissa havainnoimissani oikeudenkäynneissä tulkkauksen sisältö välittyi hyvin, eikä tulkkauksissa ilmennyt oikeudenkäyntejä haittaavia tekijöitä.
-
(2017)Objectives. The aim of the research was to expand the awareness of the leadership and quality of small children pedagogy. The research provides information on how the heads form the awareness of small children pedagogy, early childhood researches and development, as well as on how they lead structures and activities of early childhood education. The aim of the research was to stimulate discussion and reflection on the point of view of small children pedagogical leadership. This particular leadership area has received little attention in the society. Methods. The research was conducted using qualitative methods. The target group consisted of 14 heads of day care units at the same administrative region in the City of Helsinki. The heads received an electronic questionnaire in March 2016. They described positive points of view and views with needs to develop what they saw in the small children´s group environment. The heads described views to build awareness and to develop skills and thoughts about needs and ways to develop small children pedagogy. Material derived from the research were analysed using qualitative methods. Results and conclusions. The results of the research reveal how the heads form awareness of the leadership of small children pedagogy, how they sustain their skills and what are their thoughts on developing the small children pedagogy. In conclusion, the research reveals how important the adults are in terms of the sensitivity represent and the sensitivity to observe and modify the emotional, social and physical situations in operation when needed. High quality pedagogy requires functional structures to face in professional co-operating. Kindergarten teachers are in a significant position to develop and sustain pedagogy in operation. The results can be adapted to develop the leadership of early childhood education. National basics of early childhood education plan were adopted in October 2016. The new local early childhood education plans will be introduced the 1st of August 2017. The effects of the change in small children pedagogy were not yet to be estimated as the research was carried out.
-
(2018)Tiivistelmä - Referat - Abstract Physical activity is very important for the health and development on children. Behavioural habits, such as physical activity and sedentary behaviour are formed in early childhood and although children are widely believed to be continuously active, recent studies show that the levels of physical activity in early childhood are typically low, with many children not reaching the levels of physical activity proposed in guidelines. There is little research on the physical activity of under three- year- old children. Most of the research available has been done on the 3- 5- year olds and may not be directly transferrable to 1- 3- year olds, because the age range of 0 – 5 years encompasses three developmental periods, which all differ from each other. The purpose of this study is to try to find out if the physical activity of 1- 3- year olds differs from that of older age groups and if so, how it differs and what factors are related to the physical activity of children aged 1-3 years. In the data of this study physical activity is divided into three levels: low, moderate and high. This study focuses on high physical activity This study is quantitative. The data of 19606 observations of children’s physical and other activities used in this study is from The Orientation project of Helsinki University and has been collected in 2010. A systematic sampling was conducted in 62 day care centres and childminders in Finland. 892 children took part in this study and 173 of the them were 3 – years old or younger at the time. This study focuses on this age group. The data was analysed using cross- tabulation. The Chi- square test was used for testing statistical significance. 1- 3- year old children in Finnish day care spent the most time, 57,4% of the observation time between 8 and 12 o`clock in activities done on a low level of physical activity like deskwork. High physical activity increases with age: 7,5% for 1- 3- year olds, 10,3% for 4- 5- year olds and 11,2% for 6- 7- year olds. The physical activity of 1-3- year old children differed at least slightly from that of older children in all the categories observed in this study. The ages of 1- 3 years are a unique period and although the physical activity levels and the environmental factors that affect them are somewhat alike in all age groups, there are special qualities to take into consideration when planning and providing for the activities and learning environment of the youngest children. Because of the many interactions between the physical and social environment and child characteristics, the contextual factors should also be acknowledged when considering the influence of the environment on physical activity.
-
(2018)Tiivistelmä - Referat - Abstract Physical activity is very important for the health and development on children. Behavioural habits, such as physical activity and sedentary behaviour are formed in early childhood and although children are widely believed to be continuously active, recent studies show that the levels of physical activity in early childhood are typically low, with many children not reaching the levels of physical activity proposed in guidelines. There is little research on the physical activity of under three- year- old children. Most of the research available has been done on the 3- 5- year olds and may not be directly transferrable to 1- 3- year olds, because the age range of 0 – 5 years encompasses three developmental periods, which all differ from each other. The purpose of this study is to try to find out if the physical activity of 1- 3- year olds differs from that of older age groups and if so, how it differs and what factors are related to the physical activity of children aged 1-3 years. In the data of this study physical activity is divided into three levels: low, moderate and high. This study focuses on high physical activity This study is quantitative. The data of 19606 observations of children’s physical and other activities used in this study is from The Orientation project of Helsinki University and has been collected in 2010. A systematic sampling was conducted in 62 day care centres and childminders in Finland. 892 children took part in this study and 173 of the them were 3 – years old or younger at the time. This study focuses on this age group. The data was analysed using cross- tabulation. The Chi- square test was used for testing statistical significance. 1- 3- year old children in Finnish day care spent the most time, 57,4% of the observation time between 8 and 12 o`clock in activities done on a low level of physical activity like deskwork. High physical activity increases with age: 7,5% for 1- 3- year olds, 10,3% for 4- 5- year olds and 11,2% for 6- 7- year olds. The physical activity of 1-3- year old children differed at least slightly from that of older children in all the categories observed in this study. The ages of 1- 3 years are a unique period and although the physical activity levels and the environmental factors that affect them are somewhat alike in all age groups, there are special qualities to take into consideration when planning and providing for the activities and learning environment of the youngest children. Because of the many interactions between the physical and social environment and child characteristics, the contextual factors should also be acknowledged when considering the influence of the environment on physical activity.
-
(2018)Objectives. Progressive Feedback in Early Childhood Education is a project for development of early childhood education in 12 Finnish municipalities. The data in the project is collected through child observation and staff and manager self-evaluation. The objective of this study was to assess the inter-rater agreement of the project’s observation method. Inter-rater agreement is a common way of assessing the reliability and validity of a method that is based on observational data collection. Methods. This study used paired observation data that was collected through the project. The data consisted of observations conducted by 9 different pairs of observers, generating 411 paired observations in total. The data was coded as quantitative data and quantitative methods were used for the reliability analysis. Cohen’s kappa was used to calculate the level of agreement for the rating system scales and for all the paired observers using the rating system. Cohen’s kappa calculates the level of agreement among raters and accounts for agreement based on chance. Cross-tabulation was used to examine the distribution of agreement and disagreement of the observational data on the rating scales. Results. Based on labels assigned by Landis and Koch (1977) the level of agreement for one rating scale was almost perfect, for two rating scales substantial, for three rating scales moderate and for three rating scales fair. The disagreement was notable on certain scales and there were clear differences between scales and raters. Based on the results and sources the reliability of the observational method should be improved in the future. The improvement should focus on increasing the training of the observers, evaluating the objectives of the observation and calibrating the observation rating scales. Using Cohen’s kappa was not problem-free, so in future research multiple methods should be used to ensure balanced results. Further studies include ways to follow up on the reliability of the project’s observation method and the possibilities of generalizability theory and argument based validity as part of the research on reliability and validity of observation based quality assessment methods.
-
(2018)Objectives. Progressive Feedback in Early Childhood Education is a project for development of early childhood education in 12 Finnish municipalities. The data in the project is collected through child observation and staff and manager self-evaluation. The objective of this study was to assess the inter-rater agreement of the project’s observation method. Inter-rater agreement is a common way of assessing the reliability and validity of a method that is based on observational data collection. Methods. This study used paired observation data that was collected through the project. The data consisted of observations conducted by 9 different pairs of observers, generating 411 paired observations in total. The data was coded as quantitative data and quantitative methods were used for the reliability analysis. Cohen’s kappa was used to calculate the level of agreement for the rating system scales and for all the paired observers using the rating system. Cohen’s kappa calculates the level of agreement among raters and accounts for agreement based on chance. Cross-tabulation was used to examine the distribution of agreement and disagreement of the observational data on the rating scales. Results. Based on labels assigned by Landis and Koch (1977) the level of agreement for one rating scale was almost perfect, for two rating scales substantial, for three rating scales moderate and for three rating scales fair. The disagreement was notable on certain scales and there were clear differences between scales and raters. Based on the results and sources the reliability of the observational method should be improved in the future. The improvement should focus on increasing the training of the observers, evaluating the objectives of the observation and calibrating the observation rating scales. Using Cohen’s kappa was not problem-free, so in future research multiple methods should be used to ensure balanced results. Further studies include ways to follow up on the reliability of the project’s observation method and the possibilities of generalizability theory and argument based validity as part of the research on reliability and validity of observation based quality assessment methods.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Vuonna 2016 julkaistu Varhaislapsuuden fyysisen aktiivisuuden suositukset linjaa, että fyysistä aktiivisuutta tulisi varhaiskasvatusikäisillä lapsilla toteutua kolme tuntia päivässä vaihtelevalla intensiteetillä. Etenkään kuormittavan fyysisen aktiivisuuden määrän tavoitteet eivät täyty varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Lasten liikuntakasvatus ja liikunnan ohjaaminen on perinteisesti aikuisjohtoista toimintaa, jossa korostuvat ennalta asetetut tavoitteet. Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajan toiminta on yhteydessä 3–4-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ohjatun liikuntakerhon aikana. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälainen opettajan toiminta lisää lasten kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta tai päinvastoin lisää lasten liikkumattomuutta. Tämä tapaustutkimus on tehty monimenetelmäisellä otteella. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin videohavainnointia, joka toteutettiin systemaattisena määräaikaisena havainnointina. Videoaineiston keruu toteutettiin marraskuussa 2017 kuvaamalla 3–4-vuotiaiden lasten liikuntakerhoa, ja sen kesto oli 37 min 55 s. Liikuntakerho sopi hyvin tutkimuskohteeksi, sillä se sisälsi opettajan ohjaamaa toimintaa, jonka tavoitteena oli saada lapset fyysisesti aktiiviseksi ja liikkumaan monipuolisesti. Jokaisen lapsen fyysisen aktiivisuuden intensiteetille sekä opettajan toiminnalle tehtiin notaatio viiden sekunnin välein Reunamon orientaatioprojektissa käytetyn observointipohjan (2016) luokittelun mukaisesti. Yhteensä havaintoja kertyi 3640 kappaletta. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä sisällönanalyysiä lasten fyysisen aktiivisuuden ja opettajan toiminnan välisten yhteyksien löytämiseksi. Ristiintaulukoinnin pohjalta saadut tulokset osoittivat, että opettajan toiminta oli yhteydessä lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin. Opettajan ollessa osallistuva tai vastaanottava, oli lapsilla havaittavissa enemmän kevyttä, kohtalaisen kuormittavaa tai kuormittavaa liikettä. Sen sijaan opettajan toimiessa neutraalisti tai tavoittelevasti, olivat lapset enemmän paikallaan tai tekivät liikkeitä raajoilla. Opettajan negatiivista suhtautumista lapsiin tai heidän jättämistään huomiotta ei ollut havaittavissa laisinkaan. Lisäksi laadullinen tarkastelu osoitti, että opettajan aktiivinen havainnointi, toiminnan rikastaminen, lasten innostaminen tai ohjaaminen ryhmän toimintaa keskeyttämättä olivat yhteydessä lasten kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas asioista päättäminen ja pitkään puhuminen olivat yhteydessä lasten paikallaanoloon. Tämä tapaustutkimus on vain suuntaa antava, eikä tutkimustuloksia voida pitää yleistettävinä suppean otannan vuoksi. Koska varhaiskasvatusikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden ja opettajan toiminnan yhteyksiä ei ole juurikaan tukittu, olisi jatkossa tarpeellista tarkastella, minkälaisia tuloksia saataisiin, jos otoksen koko ja havainnoijien määrä olisivat suurempia kuin tässä tutkimuksessa.
-
(2019)Tavoitteet. Neuvolajärjestelmällä on Suomessa vahva ja vakiintunut asema, ja terveydenhoitajaa pidetään neuvolan keskeisimpänä voimavarana. Neuvoloissa on panostettu 2000-luvun alkupuolella paljon varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen etenkin suotuisan mielenterveyden edistämisen näkökulmasta, ja aihetta on myös tutkittu paljon. Koska neuvolaterveydenhoitaja on ammattihenkilö, jonka luota lapset useimmiten ohjautuvat puheterapeutin tutkimuksiin, on tärkeää tietää, miten neuvolaterveydenhoitajat arvioivat, havainnoivat ja tukevat varhaista vuorovaikutusta myös lapsen esisanallisen kielenkehityksen näkökulmasta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia sisältöjä lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat antavat varhaiselle vuorovaikutukselle ja miten he havainnoivat, arvioivat ja tukevat yhtäältä lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta ja toisaalta lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja ja -taitoja. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostui puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka kerättiin haastattelemalla touko–marraskuussa 2018 viittä Vantaan kaupungin palveluksessa työskentelevää neuvolaterveydenhoitajaa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sekä analysoitiin induktiiviseen päättelyyn perustuvan sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Varhainen vuorovaikutus määriteltiin laajasti. Sen perustan nähtiin rakentuvan jo raskausaikana, ja sen merkitystä pidettiin tärkeänä koko elämän kannalta. Terveydenhoitajien keskeisimpiä varhaisen vuorovaikutuksen arviointikeinoja olivat havainnointi ja vanhemmille esitetyt kysymykset. Neuvolassa käytettiin myös varhaista vuorovaikutusta arvioivia lomakkeita, mutta ei lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisen ja seuraamisen yhteydessä. Niin varhaisen vuorovaikutuksen havainnointi kuin tukeminenkin vaikutti suuntautuvan etupäässä vanhemman toiminta- ja käyttäytymistapoihin, ja terveydenhoitajat havainnoivat niitä keskenään yhdenmukaisemmin kuin lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja. Varhaista vuorovaikutusta tuettiin vahvistamalla vanhemman toimijuutta, neuvomalla ja ohjaamalla vanhempaa, ohjaamalla tämä tarvittaessa erilaisten neuvolapalveluiden ja vertaistukiryhmien pariin sekä lähettämällä asiakas neuvolan erityistyöntekijöiden, erityisesti psykologin, arvioitavaksi. Varhaista vuorovaikutusta arvioidaan ja tuetaan neuvolassa etupäässä lapsen ja vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisessa esiintyy yksilöllistä vaihtelua, eikä se välttämättä ole yhtä monipuolista ja yhdenmukaista kuin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen arviointi. Puheterapeuttien ammatillista osaamista ei tämän tutkimuksen perusteella tunneta ja osata hyödyntää varhaisen vuorovaikutuksen arvioimisessa ja tukemisessa. Varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvän ammatillisen yhteistyön lisääminen olisi tärkeää ja hyödyttäisi paitsi eri ammattiryhmien työtä myös asiakasta ja hänen perhettään.
-
(2019)Tavoitteet. Neuvolajärjestelmällä on Suomessa vahva ja vakiintunut asema, ja terveydenhoitajaa pidetään neuvolan keskeisimpänä voimavarana. Neuvoloissa on panostettu 2000-luvun alkupuolella paljon varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen etenkin suotuisan mielenterveyden edistämisen näkökulmasta, ja aihetta on myös tutkittu paljon. Koska neuvolaterveydenhoitaja on ammattihenkilö, jonka luota lapset useimmiten ohjautuvat puheterapeutin tutkimuksiin, on tärkeää tietää, miten neuvolaterveydenhoitajat arvioivat, havainnoivat ja tukevat varhaista vuorovaikutusta myös lapsen esisanallisen kielenkehityksen näkökulmasta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia sisältöjä lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat antavat varhaiselle vuorovaikutukselle ja miten he havainnoivat, arvioivat ja tukevat yhtäältä lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta ja toisaalta lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja ja -taitoja. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostui puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka kerättiin haastattelemalla touko–marraskuussa 2018 viittä Vantaan kaupungin palveluksessa työskentelevää neuvolaterveydenhoitajaa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sekä analysoitiin induktiiviseen päättelyyn perustuvan sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Varhainen vuorovaikutus määriteltiin laajasti. Sen perustan nähtiin rakentuvan jo raskausaikana, ja sen merkitystä pidettiin tärkeänä koko elämän kannalta. Terveydenhoitajien keskeisimpiä varhaisen vuorovaikutuksen arviointikeinoja olivat havainnointi ja vanhemmille esitetyt kysymykset. Neuvolassa käytettiin myös varhaista vuorovaikutusta arvioivia lomakkeita, mutta ei lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisen ja seuraamisen yhteydessä. Niin varhaisen vuorovaikutuksen havainnointi kuin tukeminenkin vaikutti suuntautuvan etupäässä vanhemman toiminta- ja käyttäytymistapoihin, ja terveydenhoitajat havainnoivat niitä keskenään yhdenmukaisemmin kuin lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja. Varhaista vuorovaikutusta tuettiin vahvistamalla vanhemman toimijuutta, neuvomalla ja ohjaamalla vanhempaa, ohjaamalla tämä tarvittaessa erilaisten neuvolapalveluiden ja vertaistukiryhmien pariin sekä lähettämällä asiakas neuvolan erityistyöntekijöiden, erityisesti psykologin, arvioitavaksi. Varhaista vuorovaikutusta arvioidaan ja tuetaan neuvolassa etupäässä lapsen ja vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisessa esiintyy yksilöllistä vaihtelua, eikä se välttämättä ole yhtä monipuolista ja yhdenmukaista kuin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen arviointi. Puheterapeuttien ammatillista osaamista ei tämän tutkimuksen perusteella tunneta ja osata hyödyntää varhaisen vuorovaikutuksen arvioimisessa ja tukemisessa. Varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvän ammatillisen yhteistyön lisääminen olisi tärkeää ja hyödyttäisi paitsi eri ammattiryhmien työtä myös asiakasta ja hänen perhettään.
Now showing items 21-29 of 29