Browsing by Subject "heteronormatiivisuus"

The conceptions of acceptable ways to be and live as a sexual person have changed in the last decades. This can be seen in the legislative amendments, public discourses, FINSEX- research results and changes in the Finnish National Core Curriculums. The heteronormativity of Finnish textbooks has been researched before, but the studies have focused on textbooks released prior to the Finnish National Core Curriculum 2014, which this study focuses on. Hence the previous studies haven’t reached all the normativities that this study brings to light. The objective of this study was to show, analyze and interpret the construction of normativi-ties related to gender and sexuality in environmental studies, biology and health education textbooks. In addition to analyzing, ways to dismantle these normativities were pondered. The study was positioned in the feminist education research in the field of educational science. The study was carried out as a qualitative research and the research method was content analysis with aspects of critical discourse analysis.The data of this study was gathe-red from 5th and 6th grade environmental studies textbooks and upper level biology and health education textbooks released after the implementation of the Finnish National Core Curriculum 2014.The data was delimited to contain only the chapters concerning puberty, reproduction and interpersonal relationships. It was detected in the analysis that the normativities are focused on heteronormativity, nor-mative heterosexuality, homonormativity, questions on intersectionality and dichotomic con-cept of gender. The study shows that the conception of acceptable and valued sexuality is very delimited, although there appeared to be some aspirations to deconstruct these norma-tive conceptions. The results of this study can be possibly utilized in the development of futu-re textbooks. Paying attention to the inconsistencies in texts, wider visibility of diversity both in text and imagery and close re reading that brings the normativities to attention are ways to deconstruct the normativities of textbooks.

My interest in the subject of this study arose from my own heteronormative school experiences. The aim of the study was to find out, in the light of previous research and curricula published in 1985 and thereafter, how sexual diversity appears as a theme in elementary school. In addition, the aim was to create an understanding of what heteronormativity means and how it manifests in school practices, and to look for the teacher's possibilities to dismantle the predominant heteronormative mindset. This study was conducted as a descriptive literature review and it is set on the field of education theory. Also the feminist studies of gender and sexuality are utilised. The sources of this study are the national core curricula for basic education and Finnish and foreign feminist studies of education theory that discuss gender and sexuality themes in schools. In addition, I will use the information provided by documents on sexuality and sexuality education. My study reveals that the experiences of otherness and externality caused by the heteronormative mindset are maintained at school by subtle practises. These practices include i.a. the naturalization of heterosexuality and the silencing of sexual diversity. Sexuality is strongly linked to the concept of gender. The renewed national core curriculum for basic education 2014 is the first core curriculum to oblige gender sensitive teaching and the appreciation of humane diversity.

Teachers who identify as sexual minorities face multiple hardships and problems in the workplace based on their identity. This study aims to approach these issues by examining the perceptions that queer teachers have about their respective speech styles and the context- based language variation that occurs. Spoken language and voice can act as meaningful cues of a person’s sexual identity, thus having the power to inflict various consequences on a person’s life. This study aims specifically to find out what queer teachers find to be meaningful reasons behind the context-based language variation, and how these reasons are connected to both heteronormativity and to their work as teachers. This research was conducted through semi-structured thematic interviews of eight Finnish primary, lower secondary and upper secondary school teachers who identified as being part of a sexual minority. The collected data was analyzed by discourse analysis, more specifically using methods from critical discourse analysis (CDA). The use of critical discourse analysis enabled this study to try and uncover hidden power relationships and inequalities from the data. The results indicate that sexual minority teachers strategically alter different features of their language and show variation in their speech styles when faced with unjust situations and contexts that are based on heteronormative power structures. Four separate discourses were derived from the data: the discourses of safety, incompatibility, strength, and resistance. The discourse of safety brought out that queer teachers prepare for possible homophobia and have various means to protect their safety. The discourse of incompatibility revealed that queer teachers experience an inner conflict between working as a teacher and identifying as a sexual minority. The discourse of strength brought out that queer teachers can make good use of their minority identity, essentially it being an aid to their work as a teacher, and that they utilize their authority as teachers when tackling challenges brought on by heteronormativity. Finally, the discourse of resistance revealed the critical and questioning stances that teachers have adopted towards heteronormativity and its hegemonic power, as well as towards the obligations and assumptions that is expected of them as queer teachers.

Tutkimuksen kohteena ovat 2000-luvun alun ala-asteen uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppikirjat. Tutkimuksessa kysytään yhtäältä, miten sukupuolia esitetään oppikirjoissa. Toisaalta tarkastellaan oppikirjojen tarjoamia kuvia uskonno(i)sta sukupuolinäkökulmasta katsottuna. Tutkimus sijoittuu uskontososiologian kenttään, koska siinä tarkastellaan, miten uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusmateriaalit suhteutuvat yhteiskunnassamme eläviin sukupuolistereotypioihin. Oppikirjat heijastavat osaltaan yhteiskunnassamme vallitsevia arvoja ja käytäntöjä. Tutkimuksen lähtökohdat ovat kriittisessä feministisessä tutkimuksessa. Tarkoituksena on paljastaa, miten sukupuolia tehdään tutkituissa oppikirjoissa; taustalla on ajatus, että sukupuolet ovat poliittisesti, historiallisesti ja diskursiivisesti tuotettuja kategorioita. Sukupuolijärjestelmään sisältyy sukupuolten erilläänpito, hierarkia ja heteronormatiivisuus. Siihen liittyy myös aina vallankäyttöä: kun jotain määritellään normaaliksi ja ensisijaiseksi, jää sen ulkopuolelle joukko epänormaaliuksia ja toissijaisuuksia. Tutkimus kytkeytyy siis myös teorioihin diskurssien kautta operoivasta, kaikkialla läsnäolevasta ja verkostoituneesta vallasta. Tutkimusaineistona on WSOY:n kustantama uskonnon oppikirjasarja, Suuri kertomus (neljä kirjaa), Otavan kustantama uskonnon oppikirjasarja Tähti (viisi kirjaa), sekä Opetushallituksen kustantamat elämänkatsomustiedon Miina ja Ville kirjat (kaksi kirjaa). Tutkimuksessa tarkastellaan sisällönanalyyttisin keinoin ensisijaisesti kirjojen sisältämiä kuvia, mutta myös tekstejä siltä osin, kuin ne olennaisesti liittyvät analysoituihin kuviin. Koska kyseessä ovat oppikirjat, sivutaan myös niiden suhdetta perusopetuksen opetussuunnitelmien näille oppiaineille määrittelemiin tavoitteisiin. Kuvat on analyysissa jaettu kahteen luokkaan, uskontoon liittyviin ja arkisiin kuviin. Aineisto on käyty läpi etsien vastauksia seuraaviin kysymyksiin: kuinka monessa kuvassa esiintyy tyttö/nainen, poika/mies tai molempia sukupuolia? Miten usein tyttö/nainen, poika/mies tai molemmat sukupuolet ovat kuvassa pääasiallisena toimijana tai kuvan etualalla? Millaisia toimijuuksia eri sukupuolille on annettu, ovatko ne stereotyyppisiä? Löytyykö aineistosta heteronormista poikkeavia esityksiä? Kuvia, joissa stereotyyppisiä sukupuolirooleja erityisesti vahvistetaan tai murretaan, on otettu analyysissa tarkempaan tarkasteluun. Lähempää luettujen kuvien kautta analyysissa käsitellään kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme vallitsevia sukupuolittavia käytäntöjä sekä niiden taustalla olevia arvoja ja rakenteita. Uskontoon liittyvien kuvien kohdalla analyysiin kietoutuvat erityisesti uskonno(i)ssa elävät käsitykset sukupuolten järjestyksistä ja paikoista. Keskiöön nousee myös evankelis-luterilaisen kristillisyyden tarjoamat käsitykset sukupuolista ja niiden asemista uskonnonharjoituksessa. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon kirjasarjoista tehtyjä analyyseja keskenään: näkyykö näiden oppiaineiden välillä eroja sukupuolten esittämisessä? Tutkimuksen tulokset ovat suurelta osin samankaltaiset aiemman sukupuolinäkökulmasta tehdyn oppikirjatutkimuksen tulosten kanssa. Poikia ja miehiä esiintyy kuvissa huomattavasti enemmän kuin tyttöjä ja naisia, ja miessukupuolelle on annettu enemmän ja monipuolisempia toimijuuksia kuin naissukupuolelle. Maskuliinisia samastumiskohteita tarjotaan enemmän kuin feminiinisiä. Sukupuolten esitykset ovat enimmäkseen stereotyyppisiä, vaikka joitakin poikkeuksia aineistossa onkin. Vaihtoehtoja heteroseksuaalisuudelle ei aineistossa tuoda esiin. Elämänkatsomustiedon kirjoissa poiketaan stereotyyppisistä esityksistä useammin kuin uskonnon kirjoissa, mutta niidenkin kuvasto on miesvaltainen ja pääosin heteronormatiivinen. Uskontoja esitellään niiden virallisen ja julkisen harjoittamisen kautta, mikä antaa uskonnoista huomattavan mieslähtöisen ja -valtaisen kuvan. Ei esimerkiksi tuoda juurikaan esiin sitä, että monissa uskonnoissa miehet ovat oikeutettuja erilaisiin rooleihin kuin naiset. Naisten uskonnollisuus ohitetaan aineistossa lähes täysin. Taustalla on nähtävissä käsitys miesten ja miehisten elämänpiirien ensisijaisuudesta, kun taas naiset ja naisten elämänpiirit nähdään toiseuden kautta. Tämä ajatusrakennelma on koko kulttuurissamme ja sen perusteissa niin läpikäyvänä, että siihen ei usein kiinnitetä lainkaan huomiota: se näyttäytyy itsestäänselvänä ja ikään kuin luonnollisena asiaintilana. Sukupuolten välinen eriarvoisuus kytkeytyy kuitenkin ihmisten jokapäiväiseen elämään kuten työhön, palkkaan, perhe-elämään ja mahdollisuuksiin toteuttaa itseään ja kehittää taipumuksiaan. Tutkimuksen tulokset tukevat näkemyksiä, joiden mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole yhteiskunnassamme vielä toteutunut.

Tutkielmassa tarkastellaan japanilaisia Durarara!!-nimiseen tuoteperheeseen perustuvia fanien tekemiä Boys’ Love dōjinshi -sarjakuvia Roland Barthesin myyttiteorian ja heteronormatiivisuuden käsitteen näkökulmasta. Japanilaisia fanisarjakuvia on niiden lakiteknisesti kyseenalaisen aseman vuoksi toistaiseksi tutkittu melko vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa tarkempaa tietoa homoeroottisina pidettyjen Boys’ Love -fanisarjakuvien sisällöstä, sekä arvioida tämän tiedon valossa kriittisesti aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä väitteitä Boys’ Love -sarjakuvien potentiaalista purkaa ja kumota sukupuoliin ja seksuaalisuuksiin liittyviä normeja. Tutkielma pohjaa oletukseen, että japanilaisen populaarikulttuurinkin taustalla vaikuttaa modernien länsimaisten yhteiskuntien keskiluokkainen arvomaailma. Tutkimusaineistona on kaksitoista Durarara!!-fanien tekemää sarjakuvakirjaa sekä niiden innoittajana toiminut kaupallinen Durarara!!-animaatiosarja. Fanisarjakuvista tehtiin tutkijan omaan elettyyn kokemukseen perustuen vapaamuotoinen sisältöanalyysi, jonka tuloksia verrattiin sekä kaupallisen animaatiosarjan sisältöön että aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin väitteisiin. Analyysissä keskityttiin selvittämään, millaista kuvaa nämä sarjakuvat rakentavat sukupuolista ja seksuaalisuuksista. Sarjakuvakirjoissa toistuvia teemoja käsiteltiin Barthesilaisina kulttuurisina myytteinä, ja niiden toimintamekanismeja purettiin semioottisen analyysin avulla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yleisesti homoeroottisiksi ja normeja kumoaviksi miellettyjen Boys’ Love -fanisarjakuvien sukupuoli- ja seksuaalikuvauksissa toistuivatkin keskiluokkaiset heteronormatiiviset myytit. Analysoidut Durarara!!-fanisarjakuvat rakensivat kuvaa binäärisistä sukupuolieroista ja heteroseksuaalisuudesta luonnollisina ja ensisijaisina sukupuolisen ja seksuaalisen olemisen tapoina. Analysoitujen fanisarjakuvien todettiin myös toisintavan länsimaiselle heteroromanttiselle kirjallisuudelle tyypillisiä narratiivisia rakenteita. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että vaikka Boys’ Love -fanisarjakuvat saattavat hetkellisesti purkaa sukupuoliin ja seksuaalisuuksiin liittyviä heteronormatiivisia rakenteita, ne tuskin onnistuvat kumoamaan näiden rakenteiden taustalla vaikuttavia kulttuurisia myyttejä. Toisin kuin aiemmassa kirjallisuudessa oletetaan, Boys’ Love -fanisarjakuvien näennäinen homoeroottisuus ei siis kumoa vaan ylläpitää ja uusintaa keskiluokkaista heteronormatiivista arvomaailmaa.

Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisesti YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -agendaa, jonka myötä nuoret on nostettu globaaliksi rauhan ja turvallisuuden kysymykseksi. Teen tutkielmassa feministisen diskurssiteoreettisen luennan nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevistä YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tuottamista asiakirjoista, jotka sijoittuvat ajallisesti nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostumiseen vuosina 1995–2016. Kysyn tutkielmassa, millaisia sukupuolittuneita ja seksuaalisuuteen liittyviä subjektipositioita nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat rakentavat. Tarkastelen asiakirjojen konstruoimia subjektipositioita suhteessa naisiin ja miehiin sekä niiden tapoja ylläpitää tai kyseenalaistaa binäärisiä ja heteronormatiivisia sukupuoleen liittyviä järjestyksiä. Tutkielma sijoittuu kontekstiin, jossa nuorten merkitys kehityksen ja rauhanrakennuksen käytännöissä sekä kansainvälisissä instituutioissa on korostunut huomattavasti viime vuosina. Vaikka aiempi tutkimus on muun muassa osoittanut nuoriin, kehitykseen ja rauhanrakentamiseen liittyvien käytäntöjen ongelmallista suhdetta uusliberalistiseen hallintaan, sivuuttavat löytämäni aiemmat tutkimukset pääosin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvät näkökulmat. Tutkielman teoreettis-metodologinen kehikko koostuu feministisen poststrukturalistisen turvallisuustutkimuksen, queer-tutkimuskirjallisuuden sekä diskurssiteoreettisen analyysin teoreettisista käsitteistä. Lähtökohtanani on ymmärtää nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat samanaikaisesti sukupuolittuneiden valtasuhteiden tuottamina sekä toisaalta näiden valtasuhteiden tuottajina. Tutkielma tarkastelee YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen nuoria koskevia rauhanrakennusdiskursseja merkityksiä tuottavina käytäntöinä. Tutkielmassa soveltamani tulokulma feministiseen turvallisuustutkimukseen ottaa vakavasti ajatukset seksuaalisuuden hallinnasta kansainvälisen politiikan käytänteissä. Sukupuoli on tekemäni analyysin perusteella keskeinen käsite, jonka ympärille nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda rakentuu. Analyysini perusteella agenda positioi nuoria naisia ja tyttöjä erityisen haavoittuvaisena ryhmänä, rauhanrakentamisen muutostoimijoina, väkivaltaisina toimijoina sekä suhteessa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaan. Agenda konstruoi analyysini mukaan nuoret miehet ja pojat ennen kaikkea väkivaltaisiksi toimijoiksi ja turvallisuusuhaksi, mutta nimittää heitä myös rauhanrakennuskäytäntöjen sukupuolittuneeksi normiksi ja väkivallan uhreiksi. Osoitan analyysissani, että nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan asiakirjat tuottavat pääsääntöisesti binääristä sukupuolikäsitystä, joka kytkeytyy heteronormatiivisuuteen. Tutkimissani asiakirjoissa esiintyy kuitenkin marginaalisesti heteronormatiivisuuden ja binääriymmärryksen diskursiivisesti kyseenalaistava transsukupuolisten ja HLBTI-nuorten subjektipositioiden tuottaminen. Lisäksi analyysini osoittaa, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen tuottamien sekä kumppanuuksina tuotettujen asiakirjojen positioinneissa on keskinäisiä eroja. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda muistuttaa kehystykseltään ja luonteeltaan YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Tutkielma tuo näin uusia näkökulmia ajankohtaisiin tutkimuskeskusteluihin YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendan tulevaisuudesta sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta rauhanrakennuksessa. Naiset, rauha ja turvallisuus -agendalla on analyysini perusteella keskeinen merkitys koko nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostamisessa. Toisaalta analyysini osoittaa, että osa tutkimistani asiakirjoista käsitteellistää nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan yhdeksi tavaksi toteuttaa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Analyysini perusteella nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat voivat avata marginaalisia mahdollisuuksia liukuvammille tavoille hahmottaa sukupuolta, seksuaalisuutta ja niihin kytkeytyvää valtaa rauhanrakentamisen kontekstissa. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan sukupuolittuneet subjektipositiot käsittelevät naisten ja tyttöjen lisäksi myös miehiä ja sukupuolen moninaisuutta, mille viimeaikainen sukupuolta ja rauhanrakennusta tarkastellut tutkimus on esittänyt tarpeen. Tällaiset maininnat ovat kuitenkin naisia ja tyttöjä koskevia positiointeja marginaalisempia. Tutkimieni asiakirjojen hallitsevimmat sukupuolittuneet subjektipositioinnit voivat vahvistaa essentialistista logiikkaa rauhanomaisista naistoimijoista ja väkivaltaisista miestoimijoista. Uudenlaisten mahdollisuuksien lisäksi analysoimani asiakirjat rajoittavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä rauhanrakennuskäytänteitä, sillä ne korostavat pääosin sukupuolen binäärisyyttä ja heteronormatiivisuutta.