Browsing by Subject "hiilijalanjälki"

Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutukset ovat huomattavat, noin neljännes kulutuksen ilmastovaikutuksista liittyy elintarvikkeisiin ja syömiseen. Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastomyötäisyys on yhä enemmän esillä eri maiden elintarvikkeisiin liittyvissä strategioissa, ohjelmissa, ohjeistuksissa, suosituksissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaisia ohjauskeinoja voidaan käyttää ohjaamaan elintarvikkeiden kulutusta ja tuotantoa ilmastomyötäisemmäksi, mitkä keinot ovat käyttökelpoisimpia, millaisia haasteita ohjauskeinojen käyttöön liittyy ja millaisena eri elintarvikesektoriin vaikuttavien tahojen roolia ohjauksessa pidetään. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi eri ohjauskeinojen vahvuuksia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tutkimus keskittyi elintarvikkeiden kulutukseen, mutta ohessa selvitettiin myös tuotantoon liittyviä ohjauskeinoja. Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluina. Haastatteluja tehtiin yhteensä 24 kappaletta. Haastateltavat olivat elintarviketeollisuudesta, alkutuotannosta, kaupan alalta, politiikasta, valtionhallinnosta ja asiantuntijayrityksestä, tutkimuslaitoksista sekä kuluttaja- ja kansalaisjärjestöistä. Elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ohjaaminen ilmastonäkökulmasta on haasteellista. Ilmastomyötäiseen ruokavalioon siirtymistä pidettiin tärkeänä. Siksi voidaan katsoa, että ohjausta tarvitaan ja ainakin alustava tahtotila ohjaavien keinojen käyttöönottoon on jo olemassa. Toisaalta oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ohjausta ei tulisi perustaa vain ilmastonäkökulmaan. Informaatio-ohjaus nähtiin kuluttajien ohjaamisessa keskeisenä keinona. Suurin osa haastateltavista käyttäisi ohjauskeinona informaatio-ohjausta, vaikka sen vaikuttavuudesta oltiin montaa mieltä. Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin vaikuttamisen katsottiin ohjaavan kuluttajien valintoja. Hintaan vaikuttamisen nähtiin tapahtuvan lähinnä erilaisten veroratkaisujen kautta. Maataloustukiin vaikuttamista pidettiin myös ohjaavana keinona. Koulutusta, joukkoruokailua ja ilmastonäkökulman sisältäviä ravitsemussuosituksia pidettiin potentiaalisina keinoina vaikuttaa ruokailutottumuksiin. Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimustiedon lisääminen elintarvikkeiden ilmastokuormasta, ohjauskeinojen vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on edellytys tehokkaalle elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ilmastonäkökulman huomioivalle ohjaukselle.

Tämä maisterintutkielma on tehty toimeksiantona Koneyrittäjien liitolle. Puunkorjuussa käytettävien koneiden polttoaineista aiheutuvat päästöt ovat melko hyvin tiedossa, mutta puunkorjuukoneiden muiden nesteiden ja aineiden käytöstä aiheutuvia päästöjä on tutkittu niukasta. Myös koneiden siirrot ja koneenkuljettajien työmatkat ovat jääneet useissa puunkorjuun päästöjä käsitelleissä tutkimuksissa tarkastelun ulkopuolelle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mistä puunkorjuuyritysten hiilijalanjälki muodostuu ja mikä on sen suuruus. Hiilijalanjälkilaskennan pääpaino oli puunkorjuuyritysten suorissa kasvihuonekaasupäästöissä. Tutkimus toteutettiin keräämällä neljän puunkorjuuyrityksen puunkorjuussa tarvittavien aineiden ja energian kulutustiedot ja hakkuun sekä lähikuljetuksen tuotostiedot vuodelta 2021. Aineisto käsitti yhteensä 16 hakkuukonetta, yhdeksän kuormatraktoria ja viisi kaivinkonetta. Hiilijalanjälki laskettiin konekohtaisesti hakattua ja ajettua kuutiometriä kohden. Kaivinkoneiden hiilijalanjälki laskettiin käyttötuntia kohden. Päästöt jaettiin kolmeen tasoon. Taso 1 sisältää suorat päästöt. Taso 2 sisältää ostetun energian tuotannon päästöt. Taso 3 sisältää muut epäsuorat päästöt. Tämän selvityksen pääpaino on tasojen 1 ja 2. Selvitykseen on otettu myös mukaan erikseen raportoituna puunkorjuussa olennaisia epäsuoria eli tason 3 päästöjä. Selvitys sisälsi päästöt koneiden käytöstä, koneiden siirroista, kuljettajien työmatkoista ja kiinteistöjen lämmityksestä ja kulutetun sähkön tuotannosta. Hakkuun yhteenlaskettujen tasojen 1 ja 2 päästöjen keskiarvo oli 3,35 kg CO2-ekvivalenttia hakattua kuutiometriä kohden. Lähikuljetuksen tasojen 1 ja 2 päästöjen summan keskiarvo oli 2,46 kg CO2-ekvivalenttia kuutiometriä kohden. Kaivinkoneilla samojen päästöjen keskiarvo oli 33,7 kg CO2-ekvivalenttia käyttötuntia kohden. Selvitykseen osallistuneiden yritysten päästöistä 82 % aiheutui koneiden kuluttamasta polttoöljystä, 6 % aiheutui työmatkoista, 5 % aiheutui kantourean käytöstä ja 5 % aiheutui koneiden siirroista. Muut päivittäin kuluvat nesteet aiheuttivat vain 1 % päästöistä. Muut päivittäin kuluvat nesteet sisälsivät teräketjuöljyn, voitelurasvan ja AdBluen käytöstä aiheutuvat päästöt. Kantourean osuus oli merkittävä, sillä kantoureaa käyttäneillä hakkuukoneilla 9 % päästöistä aiheutui kantourean käytöstä. Kaiken kulutetun polttoaineen osuus oli 93 % päästöistä. Polttoaineiden päästöjä voitaisiin vähentää joko käyttämällä uusiutuvia polttoaineita tai vähentämällä kulutusta. Uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen myötä polttoaineiden päästöt tulevat tippumaan. Polttoöljyä koskeva bio-osuuden 10 % tavoitetaso vähentäisi selvitykseen osallistuneiden yritysten päästöjä 6 %. Selvityksessä koneilla, joilla oli korkein tuntituotos, oli matalimmat päästöt tehtyä puukuutiometriä kohden. Hakkuukoneilla tuntituotokseen vaikutti merkittävästi leimikoiden järeys. Kaikkein matalimmat hakkuukoneiden kuutiometrikohtaiset päästöt olivat koneilla, jotka tekivät järeää päätehakkuuta. Korkeimmat päästöt olivat koneilla, jotka tekivät pienipuustoista harvennusta. Kantavuudeltaan pienimmät kuormatraktorit aiheuttivat suurimmat kuutiometrikohtaiset päästöt. Suurempien kuormatraktoreiden kohdalla kantavuuden yhteyttä päästöihin ei ollut havaittavissa. Kantavuudeltaan 13 000 kg ja 15 000 kg kuormatraktoreilla ei juurikaan ollut eroa kuutiometrikohtaisissa päästöissä. Suuremmat kuormatraktorit olivat kyllä parempia tuntituotokseltaan, mutta suurempien kuormatraktoreiden korkeamman polttoaineenkulutuksen vuoksi kuutiometrikohtaisissa päästöissä ei ollut eroa. Hakkuukoneilla koneiden moottoriteho vaikutti erityisesti päätehakkuupainotteisten koneiden päästöihin. Tehokkailla hakkuukoneilla oli selkeästi korkeampi tuntituotos ja alhaisemmat päästöt tehtyä kuutiometriä kohden. Korkeimmat siirtojen päästöt olivat koneilla, joilla oli pienimmät työmaat. Aineistossa työmaiden keskikoko oli 350 m3 ja siirtojen päästöt kuutiometriä kohden olivat keskimäärin 0,14 kgCO2e. Koneilla, joilla työmaiden keskikoko oli alle 200 kuutiometriä, oli siirtojen päästöt yhtä kuutiometriä kohden yli 0,2 kgCO2e. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tuntituotoksella on suuri vaikutus puunkorjuun päästöihin. Näin ollen puunkorjuuta tehostamalla voidaan vähentää puunkorjuun päästöjä. Etenkin hakkuussa puuston koolla on suuri vaikutus tuottavuuteen ja polttoaineenkulutukseen. Pienipuustoisessa leimikossa kuluu hakattua kuutiometriä kohden enemmän polttoainetta kuin järeissä leimikoissa. Järeyden kasvun vaikutus polttoaineenkulutukseen korostuu etenkin ensiharvennuksilla. Puunkorjuun tehokkuuden kasvattamiseksi nousi selvitystä tehdessä taimikonhoidon ja ennakkoraivauksen merkitys.

Ruoan vähittäiskaupoilla on hallussaan valtava määrä dataa asiakkaistaan, jota kerätään kanta-asiakasohjelmien kautta analysointia ja markkinointia varten. Asiakasdatan käänteinen käyttö asiakaslähtöisten palvelujen tuottamiseksi on viimeisimpiä käänteitä digitalisoituvassa kaupassa. Suomessa S-ryhmä ja K-ryhmä ovat kehittäneet omaan ostodataan pohjautuvia mobiilipalveluja, joiden avulla kuluttajien on mahdollista seurata esimerkiksi omien ruokaostostensa kotimaisuusastetta ja hiilijalanjälkeä. Ruoankulutuksella on suuri vaikutus ympäristöön ja kestävyys kiinnostaa myös kuluttajia koko ajan enemmän, minkä takia tämän tutkielman tavoitteena on tutkia kuluttajien näkemyksiä S-ryhmän ja K-ryhmän mobiilipalvelujen roolista kestävien valintojen mahdollistajina. Tutkimuksessa selvitetään millaiset kuluttajat käyttävät kyseisiä mobiilipalveluja. Tutkimuksen tulosten perusteella arvioidaan, onko mobiilipalveluissa jaettava tieto kuluttajien mielestä kyllin riittävää oman kulutuksen kestävyyden tarkasteluun, vai voisiko palvelu tarjota enemmän tai toisenlaista tietoa, joka tukisi tarkastelua paremmin. Tutkimuksessa tutkittiin myös minkälaisia tuuppauskeinoja mobiilipalvelut tarjoavat ruoan vähittäiskaupalle kestävämpään kulutukseen ohjaamisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimus koostui kuudesta etähaastattelusta, joihin valittiin osallistujia, joilla oli kokemusta S-ryhmän Omat Ostot palvelun tai K-ryhmän K-Ostokset palvelun käytöstä. Aineiston analyysi perustui laadulliseen sisällönanalyysiin ja analyysitapana käytettiin teemoittelua. Haastatellut kuluttajat arvostivat muun muassa kotimaisuutta ja ekologisuutta sekä olivat tietoisia ruokaostostensa vaikutuksista. Kuluttajat kokivat hyötyvänsä palvelujen tarjoamasta tiedosta, mikä mahdollisti oman ruoankulutuksen kriittisen tarkastelun. Kuluttajat kokivat kuitenkin mobiilipalvelut ongelmalliseksi kestäviin valintoihin ohjaavina, sillä ostosten jälkeen tarkasteltavan ruokaostosdatan ja siihen liitetyn kestävyystiedon ei koettu vaikuttavan tehokkaasti tuleviin valintoihin. Kuluttajat toivoivat palveluilta proaktiivisempaa otetta kestäviin valintoihin ohjaamisessa, esimerkiksi tuotesuositusten kautta tai uusien ominaisuuksien, kuten QR-skannerin avulla. Tulokset paljastivat, että mobiilipalvelut antavat ruoan vähittäiskaupalle tuuppausmahdollisuuksia ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan, esimerkiksi sosiaalisia normeja hyödyntävin keinoin.

Background: Food systems and diets affect both human health and the environment. As dietary behaviour adopted in childhood often track to adulthood, the meals served in daycare centres offer a good opportunity for promoting healthy and climate-friendly eating habits in both short- and long-term. Objectives: As part of the FoodStep project, the objectives of this study were to examine compliance with the food-level recommendations, nutrient content per child and climate impacts of the conventional menus in Finnish daycare centers, as well as the potential changes in the compliance with the food-level recommendations, nutrient content per child and climate impacts of the FoodStep menus, modified towards more plant-based diet. Methods: Menus, recipes, and planned portion sizes were used to create hypothetical food diaries, representing the planned foods per child during a full-day daycare. Nutrient calculations were performed for conventional menus and modified FoodStep menus for four Finnish municipalities. Climate impacts of the same meals were calculated at Natural Resources Institute of Finland. Results: In the conventional menus, food-level serving frequency recommendations were not met for several food groups, but the compliance was clearly improved in the modified FoodStep menus in all the municipalities. At nutrient-level, the issues in the two menus were similar in every municipality: compared to the recommendations for daycares, too low proportion of energy was derived from fat and too high from protein. In addition, the planned salt supplies were excessive. The planned supplies of energy and micronutrients fulfilled the recommendations with the only exception of iron in the conventional menu of one municipality. In three of the four municipalities, the FoodStep menu modifications led to markedly reduced climate impacts. Conclusions: More focus in daycare menu planning would be needed to meet both the food- and nutrient-level recommendations. Moderate modifications of the conventional daycare menus – increasing vegetables, fruits, and berries, and sustainable fish species and decreasing meat and dairy products – can improve the compliance with the food-level recommendations and decrease the climate impacts of the menus without negative effects on the nutrient supplies.

Rakentamisesta ja rakennuksista syntyy yli kolmasosa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Samaan aikaan Suomessa rakennetaan vuositasolla noin 8 miljoonaa neliötä uutta kerrospinta-alaa. Tammikuussa 2025 voimaan tuleva rakentamislaki pyrkii puuttumaan rakentamisen päästöihin rakentamislupaa varten edellytettävällä ilmastoselvityksellä, jossa raportoidaan rakennuksen elinkaaren aikainen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Käyttöön on tarkoitus ottaa myös uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvot. Pohjoismaissa vastaavankaltaisia sääntelyuudistuksia on käynnistetty viime vuosina, mutta EU:ssa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD-direktiivi) uudelleenlaadinta on paraikaa vasta vireillä ja sen rakennusten ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalin (GWP) ilmoittamista koskevia vaatimuksia on tarkoitus alkaa soveltaa 2020-luvun lopulla. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin, kuinka uuden rakennuksen elinkaaren aikaisten päästöjen raportointia koskeva sääntely-ympäristö on kehittynyt sekä toisekseen täyttääkö rakentamislain uuden rakennuksen ilmastoselvitysvelvoite tulevan uudelleenlaaditun EPBD-direktiivin elinkaaren aikaisen GWP:n raportointivelvoitteen ja toisaalta millaiset vähimmäisvaatimukset direktiivin revisio asettaa kotimaiselle raportointisääntelylle. Toiseen päätutkimuskysymykseen vastaamiseksi selvitetään ensin, vastaako rakentamislain mukainen hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen raportointi tulevan EPBD-direktiivin revision mukaista GWP:n raportointia sekä toisena miten uusien rakennusten elinkaaripäästöjen raportointivelvoitteiden soveltamisalat tulee rakentamislakia ja toisaalta uudelleenlaadittua EPBD-direktiiviä sovellettaessa ymmärtää ja miten ne vertautuvat keskenään. Tutkielmassa todetaan, että tähän asti rakennusten elinkaaripäästöjen laskennan raamit on muodostettu kansainvälisissä standardeissa ja päästölaskentaa on tehty osana vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien ympäristövaikutusten arviointia. Rakentamislain ja EPBD-direktiivin revision myötä rakennusten elinkaaripäästöjen raportoinnista tulee ensikertaa yleinen lakisääteinen velvoite. Tutkimus osoittaa, että kotimainen raportointivelvoite ylittää osin direktiiviin suunnitellut vähimmäisvaatimukset. Tämä mahdollistaa teoriassa kansallisen ilmastoselvityssääntelyn keventämisen esimerkiksi poistamalla hiilikädenjäljen raportointivelvoite tai lykkäämällä sääntelyn voimaantuloa. Uusi EPBD-direktiivi tulee kuitenkin ensivaiheessa vuodesta 2028 ja laajemmin vuodesta 2030 alkaen edellyttämään päästöjen ilmoittamista energiatodistuksella sekä uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raportointivelvoitteen soveltamisalan laajentamista tiettyjä tällä hetkellä säädettyjä ja ehdotettuja poikkeuksia poistamalla. Lisäksi tutkimuksen myötä havaitaan tarve selkeyttää rakentamislakia etenkin sen osalta, tuleeko uuden rakennuksen rakentamista koskevaa sääntelyä ja siten esimerkiksi ilmastoselvitysvelvoitetta soveltaa rakennuksen laajennukseen ja sen kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen.