Browsing by Subject "ilmastopolitiikka"

Toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi ovat Euroopan unionin (EU) politiikan keskiössä. EU:n ilmasto- ja energiapaketin mukaisesti EU:n kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990, ja EU:n pidemmän aikavälin tavoite on olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Yleistason tavoitteiden lisäksi kutakin jäsenvaltiota koskevat sitovat päästövähennysvelvoitteet. Koska valtiontuki on yksi keskeisimmistä keinoista edistää näiden tavoitteiden saavuttamista, on tärkeää, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107(1) artiklan mukaisen kielletyn valtiontuen arviointi on linjassa jäsenvaltioita sitovien velvoitteiden kanssa. Valtiontukisääntelyn tulisi tarjota jäsenvaltioiden viranomaisille tarkoituksenmukaiset puitteet, jotka tukevat ympäristötavoitteiden saavuttamista tehokkaalla tavalla. Tämä tutkielma käsittelee ympäristötavoitteiden asemaa SEUT 107(1) artiklan mukaisen kielletyn verotuen arvioinnissa ja valtiontukea valikoivan ympäristöverotuksen ja ympäristöverojen alennuksen tai vapautuksen muodossa. Tutkielman viitekehys on siten EU:n vero- ympäristö- ja valtiontukipolitiikan risteyskohdassa. Verotus kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, jota on kuitenkin käytettävä EU:n perussopimusten mukaisesti. Kilpailusääntöjen vahvistaminen taas kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, minkä johdosta jäsenvaltioiden on ilmoitettava SEUT 108(3) artiklan mukaisesti komissiolle kaikki toimet, jotka voivat pitää sisällään SEUT 107(1) artiklassa tarkoitettua kiellettyä valtiontukea. Kielletty valtiontuki tarkoittaa julkisista varoista myönnetty tukea, joka antaa tuensaajalle valikoivaa taloudellista etua sekä vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kaikkien tunnusmerkkien on täytyttävä samanaikaisesti, jotta kyseessä on kielletty tukitoimi. Verotuen osalta keskeisin tunnusmerkki on tuen valikoivuus, jonka arvioinnissa sovelletaan niin sanottua kolmivaiheista testiä (”three-step test”). Oikeudellisessa kirjallisuudessa on havaittu, että verotukien arviointi on tiukentunut viime vuosina, minkä seurauksena suuri osa komissiolle ilmoitetuista kansallisista toimista on katsottu kielletyksi verotueksi. Näin ollen useat verotoimet käyvät läpi arvioinnin sekä SEUT 107(1) että SEUT 107(3) artiklan alla, jonka mukaisesti kielletyksi todettua tukitoimea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana, mikäli sen myönteinen vaikutus yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ylittää sen mahdolliset kielteiset vaikutukset kauppaan ja kilpailuun. Tilanne on ongelmallinen paitsi siksi, että se rajoittaa jäsenvaltioille perussopimusten mukaan kuuluvaa päätäntävaltaa verotuksellisissa asioissa, myös siksi, että siitä aiheutuu merkittävä hallinnollinen taakka sekä jäsenvaltioiden että komission viranomaisille. Ennen kaikkea on pohdittava, onko ympäristötoimien tiukka valtiontukikontrolli tarkoituksenmukainen vallitsevien sitovien päästövähennysvelvoitteiden valossa. Ympäristöä koskevien tavoitteiden asema kielletyn verotuen arvioinnissa on perinteisesti ollut hyvin rajallinen, sillä Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan kielletyn valtiontuen arvioinnissa ei tule huomioida toimenpiteen tarkoitusta tai muotoa, vaan ainoastaan sen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, pitäisikö vaikutuksiin keskittyvästä arvioinnista joustaa erityisesti verotuen valikoivuuden arvioinnissa, eli tulisiko tuen ympäristötavoitteilla olla merkittävämpi rooli SEUT 107(1) artiklan tulkinnassa. Kysymykseen vastaaminen edellyttää myös yleistason pohdintaa siitä, tulisiko ympäristöoikeuden vaatimuksia ylipäätään huomioida valtiontukioikeudessa, vai tulisiko eri oikeudenaloja arvioida toisistaan erillisinä kokonaisuuksina. Tässä yhteydessä pohditaan erityisesti SEUT 11 artiklan läpäisyperiaatteen soveltamisalaa ja mahdollista merkitystä kunkin kielletyn valtiontuen tunnusmerkin arvioinnissa. Tutkielmassa kuvataan, miten ympäristöverotoimia arvioidaan Euroopan unionin tuomioistuimen ja komission viimeisimmässä ratkaisukäytännössä, sekä esitetään monipuolisesti vaihtoehtoisia arviointitapoja, joiden perusteella useampi toimi voisi välttää luokittelun kielletyksi valtiontukitoimeksi ympäristötavoitteidensa takia. Painopiste on valikoivuuden kolmivaiheisen testin arvioinnissa ja erityisesti siinä, miten jäsenvaltiossa sovellettava yleinen verojärjestelmä tulisi määrittää ja miten siitä poikkeamista tulisi arvioida sen tavoiteltuun päämäärään nähden.

Changing individuals’ behavior and involving them in environmentally sound practices is a central issue in environmental and climate politics. This master’s thesis takes a closer look at how civic organizations can work beside the public sector toward this goal, and hence discusses the third sector’s participation in climate change mitigation. The environmental organization Dodo’s work for promoting urban gardening serves as the case of the study. The research questions are: What meanings are attached to Dodo’s urban gardening activities, what strategies are used to mediate these meanings further, what results are gained, and what aspects affect Dodo’s work? Dodo’s contribution to the formation of urban gardening practice can shed light on the potential influence of civic organizations in today’s political context. Giddens’s (1984) theory of structuration was used as theoretical framework for the study. The research material was gathered through ethnographic fieldwork conducted at Dodo’s gardening locations. The bulk of the observation took place at Turntable, which is Dodo’s center for urban gardening in Middle-Pasila, Helsinki. The method entailed acquiring detailed information about what kinds of elements formed Dodo’s gardening activities. Dodo’s websites, newspaper articles and documents were used for further material supplement. A longer interview with a Turntable coordinator provided material about the project’s climate political aspects. Although Dodo’s political strategy is influencing citizens, its activities do not condense into mere extension of new public management. Dodo promotes the urban gardening practice from its own initiative, instead of working on the behalf of the city of Helsinki or the Finnish state. The participants at Turntable form a cross-disciplinary group of activists and volunteers, sharing ideas and acquiring new skills concerning urban gardening and sustainability questions. A considerable part of Dodo’s resources is still needed in the practical implementation of the practice: maintaining the gardens, guiding citizens and fundraising. This takes time from promoting the political meaning of urban gardening as first and foremost efficient ecological method of producing food in cities. Dodo needs to cooperate with media and commercial actors, in the hope of more resources and visibility. A dialogue between Dodo and the city has resulted in urban gardening becoming one important point in the city’s food strategy. The core meanings attached to the practice by Dodo have nevertheless fragmented when mediated through different actors. The cooperation between Dodo and the city exemplifies what Giddens defines as 'dialectic of control', referring to a situation where subordinate groups and their superiors influence each other’s action, in this case struggle between identification of the core meanings attributed to urban gardening and climate politics. As an organization Dodo is able to mediate some of its ideas to the city’s political agenda, but as majority of participants at Turntable are Dodo’s activists and volunteers, students and professionals many of whom have background in academic education, this dialogue is related to citizens’ social background. On the other hand, it is here where Dodo attempts to make a difference through its maker-movement ideology: engaging a broader scale of people in civic activity by emphasizing do-it-yourself attitude and concrete action concerning the near environment and everyday context. The meanings of DIY and concrete doing are also transformed into action in Dodo’s projects. However a can-do spirit amongst citizens does not yet guarantee access to political decision-making processes, and it remains a topic for further research: whether people will adapt this DIY attitude on a broader scale and whether this civic activity also extends from people’s own backyards to other spheres.