Browsing by Subject "intersektionaalisuus"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen vammaisten naisten köyhyyskokemuksia. Vammaiset naiset ovat marginalisoituna ryhmänä erityisessä riskissä ajautua köyhyyteen. Esteellisyyttä tuottavat rakenteet vaikeuttavat vammaisten naisten kouluttautumista ja työelämään pääsyä. Vammaiset naiset ovat kuitenkin huomattavan vähän kuultu ryhmä köyhyystutkimuksen saralla. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää sitä, millaisia kokemuksia köyhyydestä vammaisilla naisilla on, ja antaa näin ääni vammaisille naisille köyhyystutkimuksessa. Aiemmassa vammaisuuden ja köyhyyden suhdetta koskevassa tutkimuksessa on käytetty laajasti Amartya Senin köyhyyden määritelmää. Sen mukaan köyhyys ilmenee hyvinvoinnin puutteena. Tässä tutkielmassa on sovellettu samaa köyhyyden määritelmää, sillä se sallii köyhyyden ilmenemien monipuolisen tarkastelun. Sekä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut että vammaisjärjestöt vaikuttavat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseen ja riittävän toimeentulon saamiseen. Tutkimuskysymykseni jakautuivat seuraavasti: 1. Miten köyhyys ilmenee vammaisten naisten kokemuksissa? 2. Millainen rooli palvelujärjestelmällä on vammaisten naisten köyhyyskokemuksissa? Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka aineistona käytän vammaisilta naisilta sähköisen lomakkeen avulla kerättyjä köyhyyskokemuksia. Keräsin aineiston kesällä 2020. Välitin lomakkeen useille kotimaisille vammaisjärjestöille ja köyhyysverkostolle, jotka välittivät sen eteenpäin sähköpostilistoilleen. Vastauksia lomakkeelle tuli 35. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka tuloksena aineisto hahmottui kahden pääluokan alle: Köyhyyden ilmenemiin ja Palvelujärjestelmäkokemuksiin. Köyhyys ilmeni vastaajien kokemuksissa taloudellisena epävakautena, sosiaalisena niukkuutena, ja emotionaalisina reaktioina. Taloudellisen epävakauden kokemukset olivat aineistossa yleisimpiä ja näkyivät aineistossa esimerkiksi siten, ettei vastaajilla vakavimmillaan ollut varaa perustarpeisiin. Köyhyys ilmeni sosiaalisten suhteiden vähyytenä. Sosiaaliseen niukkuuteen vaikuttivat vastaajien voimavarat ja resurssien puute. Taloudellinen epävakaus ja sosiaalinen niukkuus tuottivat puolestaan emotionaalisia seurauksia, kuten yksinäisyyden ja masennuksen tunteita, jotka vaikuttivat vastaajien voimavaroihin ja hankaloittivat entisestään tilanteesta nousua. Palvelujärjestelmän rooli oli kahtalainen: riittämättömät palvelut tuottivat eristystä ja taloudellista epävakautta ja monimutkainen palvelujärjestelmä hahmottui itsessään esteellisyyttä tuottavana tekijänä, kun taas toimivat palvelut lisäsivät vastaajien osallisuutta ja mahdollistivat esimerkiksi työssäkäynnin. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyä näkemystä köyhyyden ja vammaisuuden suhteesta toisiaan tuottavana noidankehänä. Palvelujärjestelmän rooli tämän kierteen pysäyttämisessä on tutkimuksen perusteella merkittävä.

Maisterintutkielmassani jäljitän lepäämisen vastustavaa potentiaalia myöhäiskapitalismissa. Levon ymmärtäminen on tärkeää poliittisen vastarinnan eikä yksilön näkökulmasta, sillä myöskään uupumista ei voi pitää yksilön ongelmana, vaan syynä ovat väsyttävät rakenteet. Lepo asettuu poikkiteloin kapitalismin tuottavuuden vaateen kanssa. Levon analysointi monimuotoistaa keskustelua, jossa usein keskitytään ongelmakohtiin eli esimerkiksi loppuunpalamiseen levon sijasta. Teoreettinen lähtökohtani levon analyysiin on mustan feministiteoreetikko Jennifer Nashin (2013; 2019) hahmottelema rakkauspolitiikka. Rakkauspolitiikka on Nashin tulkinta rakkaudesta mustan feminismin perinteessä ja ehdotus vaihtoehtoisten poliittisten yhteisöjen luomisesta. Tutkin levon poliittisuutta amerikkalaisten taiteilija-aktivistien Fannie Sosan ja Navild Acostan perustaman Black Power Napsin taiteessa. Black Power Naps on aloite, jota taiteilijat kuvailevat ”veistosinstallaatioksi ja värähteleväksi laitteeksi”. Sen keskiössä ovat rotusuhteet levon näkökulmasta ja levon mahdollistavien tilojen luominen rodullistetuille ihmisille. Tutkielmassani kysyn, miten Black Power Naps osallistuu levon ehdotuksellaan mustan feministisen ja antikapitalistisen rakkauspolitiikan jatkumoon ja sen luomiseen. Pyrin tutkielmallani laajentamaan feminististä, antikapitalistista teoriakeskustelua. Jäljitän tutkielmassani mustan feminismin viime aikoina suhteellisen vähälle huomiolle jäänyttä antikapitalistisuutta. Tämä asettuu vastoin taipumusta ymmärtää antikapitalistinen teoria valkoisten (mies)teoreetikoiden tantereeksi. Sovellan analyysissäni media- ja sukupuolentutkija Katariina Kyrölän (2017) teoreettismetodologista tapaa tulkita musiikkivideoita mustan feministisen teorian rakentajina. Vastaavasti tulkitsen Black Power Napsin taiteessaan ajattelevan eteenpäin Nashin rakkauspoliittista teoriaa. Perustan analyysini Black Power Napsin nettisivuilta ja taiteilijoiden teoksia esitelleiden taideinstituutioiden sivuilta keräämääni tekstimateriaaliin. Rakkauspolitiikan ja Black Power Napsin levon tulkitseminen yhdessä mahdollistaa identiteetti-poliittisten ja affektiteoreettisten ajatusten punomisen yhteen. Tulkitsen, että Black Power Napsin työskentelyssä yhdistyvät Nashin ehdottama, affektiivinen lähestymistapa ja hellyyden sanoma, ja toisaalta intersektionaalinen realismi sekä risteävien erojen ymmärtäminen. Black Power Naps kääntää tekemisen ehdot ylösalaisin: se vaatii valkoisen kapitalistin tekevän työtä marginalisoitujen hyväksi, ei päinvastoin. Tekemisen tavoitteeksi asetetaan levon mahdollistaminen lisäarvon kasvattamisen sijasta.

Tutkielmassa tarkastelin apokryfikirjoihin kuuluvan Juditin kirjan päähenkilön leskeyttä ja sen vaikutusta hänen toimijuuteensa. Juditin kirjan leskeyttä vertasin toisen temppelin ajan juutalaisen yhteiskunnan ja Raamatun kirjoitusten antamaan kuvaan leskistä. Tavoitteena oli myös selvittää, edellyttikö Juditin toimijuus muita hänen leskeyteensä läheisesti liittyviä piirteitä: hurskautta, kunniallisuutta, kauneutta, yhteiskunnallista asemaa ja varallisuutta. Tutkielmaani valitsin Juditin leskeyteen läheisesti liittyvät ja myönteisiksi tulkitut piirteet, jotka esiintyvät toisen temppelin ajan juutalaisen yhteiskunnan ja Raamatun kertomusten naisia ja leskiä koskevissa kuvauksissa. Lisäksi keskityin vain niihin piirteisiin, jotka kerrotaan Juditin hahmon esittelyn yhteydessä ja jotka toistetaan kertomuksen loppujakeissa. Tutkielmassa keskityin Juditin leskeydestä ja siihen liittyvistä piirteistä kertovien piirteiden jakeiden analysointiin sekä leskeyden ja muiden piirteiden temaattiseen tarkasteluun tutkimuskirjallisuuden, toisen temppelin ajan juutalaiseen yhteiskuntaan ja Raamatun kertomusten leskiin liitetyn kuvan pohjalta. Juditin leskeyttä ja piirteiden toimijuutta tarkastelin sosiaalihistoriallisen lähestymistavan ja intersektionaalisuuden avulla. Tutkielman lähdeaineiston analysoinnin ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta esitän, että Juditin leskeys pohjautuu toisen temppelin ajan juutalaisen ja Raamatun kertomusten antamaan kuvaan leskistä. Juditin leskeys mahdollistaa Juditin itsenäisyyden ja tarjoaa puitteet Juditin toimijuudelle. Toisen temppelin ajan juutalaisuuteen ja Raamatun kertomuksiin liittyvän tutkimuskirjallisuuden perusteella Juditin toimijuus edellyttää leskeyden lisäksi muita piirteitä, kuten varallisuutta. Nämä piirteet mahdollistavat Juditin toimijuuden kertomuksessa tavalla, joka oli kuitenkin patriarkaalisen yhteiskunnan rakenteiden vuoksi epätodennäköistä toisen temppelin ajan juutalaisuudessa ja monissa Raamatun kertomuksissa. Näin ollen esitän, että Juditin leskeyttä ja toimijuutta on sen sijaan tarkasteltava symbolisesti ja juutalaiseen naiseen liitettyinä ihannepiirteinä.

Liikunnanopetuksessa kaikki toiminta on ruumiillista: työskentelyvälineenä toimii oma keho ja arvioinnin kohteena kehon suoritukset. Lisäksi kosketuksella, läsnäololla ja vuorovaikutuksella on merkittävä rooli juuri liikunnanopetuksessa. Liikunnanopetukseen sisältyy myös paljon heteronormatiivisia ja sukupuolistereotypioita vahvistavia käytänteitä ja puhetapoja. Tämä liikunnanopetuksen erityisluonne onkin erityisen mielenkiintoinen juuri seksuaalisuuden ja sukupuolen näkökulmista. Tästä syystä on tärkeää selvittää, minkälaista osaamista ja tietämystä liikuntaa opettavilta opettajilta näiden teemojen sisältä löytyy. Tutkimustehtävänäni oli selvittää, miten liikuntaa opettavat opettajat arvioivat omat intersektionaalisen feministisen pedagogiikan kompetenssinsa. Toisin sanoen selvitin, miten liikuntaa opettavat opettajat mielestään osaavat huomioida sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden opetuksessaan ja minkälainen tietämyksen taso opettajilla aiheesta on. Hankin tutkielman aineiston webropol-kyselylomakkeen avulla, johon vastasi 123 varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa työskentelevää liikuntaa opettavaa opettajaa. Keskityin kyselylomakkeen monivalintakysymyksiin, joissa opettajat arvioivat osaamistaan jokaisessa kysymyksessä viisiportaisen Likert-asteikon avulla. Kysymykset kohdentuivat liikuntaa opettavien opettajien pedagogisiin taitoihin, sosiaalisiin taitoihin ja tietoperustaan. Näistä muodostuivat tutkielman kolme pääkompetenssia. Toteutin tutkielman määrällisenä tutkimuksena ja analysoin kyselyn tuloksia kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Kompetenssien keskiarvoja vertailin ammatin ja sukupuolen näkökulmasta. Tulosten mukaan liikuntaa opettavat opettajat kokevat omat intersektionaalisen feministisen pedagogiikan kompetenssit hyväksi: kompetenssien yhteiskeskiarvot vaihtelivat 3,89-4,56 välillä. Opettajien arvioimista kompetensseista oli havaittavissa eroja sukupuolten ja ammattien välillä, mutta koska otoskoko jäi melko pieneksi, löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja hyvin vähän.

Lukiolain mukaan jokaisella opiskelijalla on oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen opiskeluympäristöön. Oppilaat ja opiskelijat eivät kuitenkaan aina ole koulussa yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Aikaisemman tutkimuksenmukaan esimerkiksi kiusaamisen ja syrjinnän kokemukset ovat huomattavasti yleisempiä transnuorten keskuudessa verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön. Tutkielman tavoitteena on saada tietoa lukiossa opiskelevien transnuorten kouluhyvinvoinnista. Teemaa lähestytään kahden tutkimuskysymyksen kautta: Minkälaisia eroja on trans- ja cisnuorten kouluhyvinvoinnissa? Miten sukupuolen ohella seksuaalisuus, toimintakyky, syntyperä ja taloudellinen tilanne ovat yhteydessä kouluhyvinvointiin? Tutkielman teoreettinen perusta nojaa foucaultlaiseen valtakäsitykseen, cisnormatiivisuuteen sekä intersektionaalisuuteen. Lähtökohtana on Foucaultin ajatus tuottavasta vallasta ja koulusta yhtenä vallankäytön väylänä. Normit ovat yksi vallan teknologia,joiden kautta koulussa muovataan yksilöitä tietynlaisiin normeihin sopivaksi. Normien osalta perehdytään erityisesti cisnormatiivisuuteen, jonka kautta voidaan ymmärtää transihmisten kokemaan rakenteellista ja institutionaalista ulossulkemista yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kouluhyvinvointia lähestytään myös intersektionaalisesti tutkimalla, miten sukupuolen ohella seksuaalisuus, toimintakyky, syntyperä sekä perheen taloudellinen tilanne ovat yhteydessä kouluhyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman Kouluterveyskyselyn vuoden 2017 lukiolaisten aineisto. Aineisto muodostuu lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden vastauksista, ja transnuoria aineistossa on yhteensä 1140. Tutkielmassa kouluhyvinvointia kuvataan 16 eri Kouluterveyskyselyn indikaattorin avulla. Tutkielma on kvantitatiivinen ja tutkimusmenetelminä ovat ristiintaulukointi sekä binäärinen logistinen regressioanalyysi. Ristiintaulukoinnin avulla tutkitaan trans- ja cisnuorten välisiä kouluhyvinvointieroja. Binäärisen logistisen regressioanalyysin keinoin laajennetaan näkökulmaa sukupuolen ulkopuolelle ja analysoidaan kouluhyvinvointia kuvaavia indikaattoreita käyttämällä useita selittäviä muuttujia. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että trans- ja cisnuorten kouluhyvinvoinnissa on merkittäviä eroja. Trans- ja cisnuorten välillä on eroja cisnuorten eduksi jokaisen tarkastellun indikaattorin kohdalla. Erityisen huolestuttavaa on, että transnuoret kokevat cisnuoria huomattavan paljon enemmän kiusaamista sekä yksinäisyyttä. Kouluhyvinvoinnin intersektionaalinen tarkastelu alleviivaa, kuinka mihin tahansa marginaaliseen ryhmään (sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen, toimintarajoitteisuus, ulkomaalaistausta, heikompi taloudellinen tilanne) kuuluminen lisää riskiä alhaisempaan kouluhyvinvointiin. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että erityisen haastavassa asemassa ovat oppilaat ja opiskelijat, jotka samanaikaisesti kuuluvat useampaan edellä mainittuun ryhmään. Kouluterveyskyselyn perusteella ei ole mahdollista tehdä päätelmiä siitä, mitkä ovat juurisyitä havaittujen erojen taustalla. Analyysimenetelmät kertovat ainoastaan tiettyjen muuttujien välisistä yhteyksistä. Teoreettiseen viitekehykseen perustuen tulosten tulkitaan kertovan yhteiskunnasta, jossa institutionaalistuneet normit arvottavat erilaisia ihmisiä eri tavoin. Tutkielman tulokset kertovat cisnormatiivisesta yhteiskunnasta, jossa transnuoret ja muut normeja haastavat nuoret kamppailevat omasta tilastaan. Kouluhyvinvoinnista kertoviin eroihin on syytä suhtautua vakavasti ja pohtia, miten kouluissa voitaisiin edistää yhdenvertaisuuden kokonaisvaltaisempaa toteutumista. Koulutusjärjestelmä ja koulut ovat keskeisiä paikkoja, jossa normeja voidaan purkaa ja alkaa toistaa toisin

Tutkielmassa tarkastellaan postsosialistisia perintöjä osana venäjänkielisten maahanmuuttajataustaisten naisten rooliodotuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Pyrkimyksenä on selvittää miten postsosialistinen hierarkia sekä historialliset prosessit yhdistyvät venäjänkielisten maahanmuuttajataustaisten naisten rooliodotuksiin. Huomion kohteena on Suomi postsosialististen perintöjen kohtaamispaikkana sekä sellaisten postsosialististen teemojen tarkastelu, joiden voidaan katsoa periytyneen ylisukupolvisesti. Rodullistavien rakenteiden tarkastelussa hyödynnetään Suomessa vielä vähemmän tunnettua dekoloniaalia lähestymistapaa. Tutkielma on luonteeltaan aineistolähtöinen. Tutkimusaineistoni koostuu 18 eri ikäisen venäjänkielisen maahanmuuttajataustaisen naisen haastattelusta, jotka ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta syntyneet entisen Neuvostoliiton alueella. Informanttien erilaiset elämänpolun vaiheet ja kokemukset Neuvostoliitossa sekä toisaalta muuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan eri elämänvaiheissa, mahdollistavat monipuolisen viitekehyksen, josta tarkastella erilaisia postsosialistisia perintöjä, jotka edelleen vaikuttavat heidän elämässään. Analyysiosuudessa tarkastellaan naisten erilaisia rooliodotuksia ja niiden suhdetta neuvostonaisen kaksoistaakkaan. Esiin nousee neljä keskeistä naisiin kohdistuvaa rooliodotusta, jotka toistuivat kaikkien informanttien kertomuksissa. Tarkastelussa syvennytään neuvostoidentiteetin ja neuvostonostalgian ristiriitaan osana postsosialismin perintöä sekä niiden vaikutusta naisten henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin toimintakehyksiin. Lopuksi pohdin suomalaisen yhteiskunnan rodullistavien ja rasististen rakenteiden vaikutusta venäjänkielisten naisten toiseuden kokemuksiin. Kaiken kaikkiaan neuvostoidentiteetin ja neuvostonostalgian välinen suhde näyttäytyi varsin ristiriitaisena. Naisen rooliodotukset käsitetään hyvin hoivakeskeisinä ja siinä on havaittavissa vahvaa ylisukupolvisuutta. Ansiotyö, uutteruus kodin ulkopuolella ja koulutuksen korkea arvostus korostuivat naisten vastauksissa, mikä ilmentää neuvostoliittolaisten perintöjen jatkuvuutta. Naisten kokemat rooliodotukset ovat tulosta vakiintuneista normeista, jotka juontuvat neuvostoliittolaisesta sukupuolijärjestelmästä ja joiden voidaan nähdä vaikuttavan ylisukupolvisesti suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, analysoida ja tulkita sitä, millaista miesparien parisuhde ja arki on. Tutkimuksessa minua kiinnosti kuulla myös miesparien ajatuksia heidän elämänsä turvaverkostoista ja sitä, mitkä tekijät tuovat heidän arkielämäänsä positiivista sisältöä sekä onnellisuutta. Halusin saada selville myös, mitä haaveita miesparien elämässä on. Tutkin heidän elämäänsä nimenomaan positiivisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa korostuu miesnäkökulma. Teoriassa aihetta lähestyttiin seuraavien pääteemojen kaut-ta: homoseksuaalisuus, parisuhde, arki ja intersektionaalisuus. Menetelmät. Tutkimuksen kohderyhmäksi määrittyi viisi suomalaista miesparia, joiden ikäjakauma oli 25–56 vuotta. Haastateltujen miesparien perustiedoista tehtiin taulukko. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna kesällä 2018. Haastattelut tehtiin sekä Skype-yhteyden kautta että omassa kodissani. Kaikki haastattelut tallennettiin nauhurilla. Haastattelumateriaali litteroitiin heti kunkin haastattelun jälkeen. Litteroitu materiaali analysoitiin. Tutki-muskysymyksistä muodostettiin 20 teemaa. Haastattelujen vastaukset olivat alateemoja, joita tuli 319. Tätä kautta muodostuivat neljä uutta yläluokkaa. Nämä olivat nykyhetki, tukiverkosto, onni ja ilo sekä haaveilevat pariskunnat. Tutkimustulokset kirjoitettiin auki näiden osa-alueiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan ansiotyö oli yksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista asioista kaikille miespareille heidän elämässään. Kaikki miesparit toivat vastauk-sissa esille sen, että työ toi arkeen perusrytmin, toimeentulon, ja sillä oli suuri merkitys heidän elämässään sisällöntuojana. Arkirutiinit koettiin erittäin tärkeinä elämässä. Kaikki miesparit pitivät merkityksellisinä suhteitaan omaan perheeseen, vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin. Kaikki miesparit pitivät edellä mainittuja ihmisiä kumppaneidensa ohella elämänsä ja arkensa tukiverkkona. Tutkimuksen miesparit kokivat, että itse parisuhde puolison kanssa tuo positiivisuutta ja onnea omaan elämään. Kaikki miesparit halusivat löytää kokonaisvaltaisen tyydytyksen elämäänsä pitkällä aikavälillä. Keskinäiset arjen pienet asiat ja yllätykset nähtiin ja koettiin merkityksellisiksi kiireisessä arkielämässä. Kaikki miesparit olivat selvästi miettineet yhteistä tulevaisuuttaan ja sen tuomia asioita parisuhteessa.

Tämä maisterintutkielma pyrkii osoittamaan pakkoavioliittoihin liittyviä globaaleja keskinäisriippuvuuksia ja laajentamaan käsitystä ilmiöstä Suomessa. Erityisesti tutkielma pyrkii ymmärtämään, kuinka asiantuntijat konstruoivat pakkoavioliitosta poistumisen haasteita Suomessa ja miten nämä suhteutuvat intersektionaalisuuteen sekä teoriaan ja pakon ja suostumuksen jatkumosta pakkoavioliitossa. Pakkoavioliitot ovat nousseet ilmiönä yhä enemmän esille Suomessa, mutta tutkimus aiheesta on ollut vähäistä ja ilmiöön liittyy paljon vääristyneitä ja haitallisia uskomuksia pakkoavioliitoista tiettyjen globaalin etelän maiden, kulttuurien tai vähemmistöjen ongelmana. Näin ollen tutkielma on paitsi ajankohtainen, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, tarjoaa myös kaivatun näkökulman, sillä tutkimus pakkoavioliitoista poistumisesta on puutteellista, eikä teoriaa pakon ja suostumuksen jatkumosta ole aikaisemmin hyödynnetty yhtä systemaattisesti etenkään Suomessa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii teoria pakon ja suostumuksen välisestä jatkumosta pakkoavioliitossa sekä Crenshaw’n intersektionaalinen lähestymistapa. Jatkumoteoria painottaa, että pakon ja suostumuksen välinen raja ei ole useinkaan selvärajainen tai helposti määriteltävissä, sillä pakkoavioliitot ovat monikerroksinen ilmiö, jossa pakko tapahtuu usein prosessinomaisesti. Tutkielma tunnustaakin merkityksen ymmärtää myös solmimisen hetken ulkopuolella tapahtuva pakko ja nähdä suostumuksen konsepti läpi avioliiton kestävänä osana pakkoavioliiton ja järjestetyn avioliiton välistä erottelua. Merkittävää on, onko henkilöllä aito mahdollisuus kieltäytyä avioliitosta sitä ennen ja sen aikana. Intersektionaalinen lähestymistapa puolestaan ottaa huomioon pakkoavioliittojen uhriksi joutuneiden henkilöiden ja tekijäosapuolten moninaiset taustatekijät ja tukee näkemystä ilmiön moninaisuudesta. Näin ollen tutkielma kontribuoi paitsi feministisen ja sukupuolittuneita kehityskysymyksiä käsittelevän kehitystutkimuksen, myös oikeudellisen pluralismin saralla. Globaali kehitystutkimus antaa myös kaivatun, globaalia kietoutuneisuutta osoittavan näkökulman pakkoavioliittoihin. Tutkielman aineisto koostuu pakkoavioliiton uhriksi joutuneiden henkilöiden parissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa kesän ja syksyn 2022 aikana tehdyistä teemahaastatteluista sekä heidän lausunnoistaan liittyen hallituksen esitykseen pakkoavioliittojen erilliskriminalisoinnista, mutta haastateltujen anonymiteetin säilyttämiseksi suoria lainauksia esitetään vain haastatteluaineistosta. Tutkimusaineiston analysointiin käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka mukaisesti aineiston analysoinnissa hyödynnetään sekä tutkimuksen teoriaa, että aineistosta nousevia havaintoja. Tutkimustulokset esitetään sisällönanalyysin avulla löytyneiden teoreettisten käsitteiden avulla. Sisällönanalyysin perusteella voidaan havaita, että pakkoavioliiton uhriksi joutumiseen vaikuttavat monet erilaiset intersektionaaliset tekijät, sekä, että pakon konsepti on pakkoavioliitoissa binäärin sijaan liukuva osoittaen ilmiön moninaisuutta. Tämä näkyy myös tarkasteltaessa asiantuntijoiden näkemyksiä pakkoavioliitosta poistumisen haasteista. Yleisiä haasteita ovat tunnistamisen vaikeus, pakon ja suostumuksen moniulotteiselle jatkumolle sijoittuvat erilaiset, vaikeastikin tunnistettavat pakottamisen keinot, uhrilähtöisyyden puute lainsäädännössä ja rikosprosesseissa sekä haasteiden pitkäkestoisuus ja kokonaisvaltaisuus. Asiantuntijoiden mukaan ratkaisuina näihin haasteisiin ovat erityisesti tiedon lisääminen, uhriksi joutuneeseen henkilöön ja tekijäosapuoleen kohdistuvat ratkaisut sekä lainsäädännölliset ratkaisut, kaikkein tärkeimpänä yksilöllisyyden huomioiminen. Ilmiön moninaisuuden ja siihen vaikuttavien erilaisten taustatekijöiden ymmärtäminen ovat avainasemassa etsittäessä ratkaisuja, sillä muuten riskinä on, että Suomessa luodaan tasa-arvopolitiikkaa, joka ei ole tosiasiassa tasa-arvoista tiettyjä vähemmistöjä kohtaan. Tutkielma osoittaa, että pakkoavioliittoja on hedelmätöntä tarkastella vain yhdestä näkökulmasta tai nähdä tiettyihin konteksteihin rajattuna ilmiönä, sillä ilmiöön liittyy vahva globaalin etelän ja pohjoisen yhteen kietoutuminen, joissa yhdistävänä tekijänä ovat patriarkaaliset rakenteet. Lisäksi tutkielma ilmentää kehitystutkimuksellisen klassikon, riippuvuusteorian merkityksen yhä tänä päivänä myös pakkoavioliittojen kaltaisia ilmiöitä tarkasteltaessa osoittaen tieteenalan relevanssia pakkoavioliittojen tutkimukseen sekä tarvetta lisätä ja laajentaa ilmiöön kohdistuvaa tutkimusta.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti näyttäytyvät 1980- ja 2020-luvun kuvakirjoissa lasten leikeissä intersektionaalisuuden näkökulmasta. Selvitin tutkielmassani, miten 1980- ja 2020-luvun kuvakirjat kertovat ja kuvaavat lapsen sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä lasten leikissä omana aikakautenaan. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajana pystyn valitsemaan varhaiskasvatuksessa sopivaa kirjallisuutta aikaisemmilta vuosikymmeniltä sekä nykyajalta vahvistamaan lapsen sukupuoli-identiteetin muodostumista. Aikaisempaa tutkimusta kuvakirjoista löytyy paljon, mutta aikaisempaa tutkimusta tästä näkökulmasta ei löydy. Tutkimusaineistona käytin kahta suomalaista lasten kuvakirjaa niin 1980-luvulta kuin 2020-luvulta. Tein yhteistyötä Lastenkirjainstituutin kanssa. Siellä tekemäni tutkimustyön perusteella valitsin aineistonani käyttämäni kirjat. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena käyttäen diskurssianalyysia. Tutkimuksen analyysi painottuu tekstin tutkimiseen, joka palveli tutkimuskohdetta hyvin. Kirjojen visuaalisuutta vertailin valitsemani aineiston eri aikakausien lasten kirjojen kuvia huomioiden muun muassa pukeutumista sekä aikakauden yhteiskunnasta kertovia merkkejä. Tutkimuksen tuloksena kävi hyvin selvästi ilmi, että ajatukset sukupuoli-identiteetistä ja sen muodostumisesta ovat muuttuneet paljon viimeisen 40 vuoden aikana. Tämä näkyy selvästi lasten kuvakirjojen aiheissa, kuin myös kirjojen kuvituksessa ja tekstissä. 1980-luvun lasten-kirjallisuuden käyttöä varhaiskasvatuksessa tulee katsoa vahvasti intersektionaalisuuden kautta keskustellen lasten kanssa aikakauden kuvista ja näkemyksistä. Tutkimustulosten ymmärtämisen kautta varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tietoisesti tutkimaan ja valitsemaan varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvaa lapsen sukupuoli-identiteettiä tukevaa kirjallisuutta.

Tutkielmassa esitellään muslimioppilaiden kohtaamia asenteita alakoulussa ja niiden vaikutuksia. Muslimioppilaat kohtaavat paljon negatiivissävytteisiä asenteita ja ne vaikuttavat negatiivisesti myös integroitumiseen omaan luokkaan sekä identiteetin muodostumiseen. Muslimioppilaat rinnastetaan usein maahanmuuttajaoppilaisiin, mikä voi lisätä muslimioppilaiden identiteetin muodostumisen haasteita, sillä heitä ei mielletä suomalaisiksi, vaikka he sitä olisivat. Suomalaisuuden rajallinen käsite poissulkee monia vähemmistöryhmiä, jotka puolestaan kokevat toiseuttamista tämän johdosta. Tutkielman tutkimustehtävä on seuraava: Mitä tukitoimia muslimioppilaiden yhteenkuuluvuuden edistämiseksi on tuotu esille? Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Crenshawin (1980) määritelmä intersektionaalisuudesta. Keskeisinä käsitteinä tutkielmassani ovat muslimioppilas, alakoulu, identiteetti, intersektionaalisuus ja uskonnon monilukutaito. Tutkielma on tehty kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmän mukaisesti. Aiheeseen on perehdytty perusteellisesti ja esiin on nostettu keskeisiä näkökulmia. Menetelmä vaatii, että aineistoa on käsitelty rehellisesti ja huolellisesti. Muslimioppilaiden yhteenkuuluvuuden edistämissä tärkeimpänä keinona nousi esiin avoin keskustelu oppilaiden kanssa. Lisäksi kasvattajien monikulttuurisuustaidot ja muslimioppilaiden kohtaamien haasteiden ymmärtäminen lisäävät opettajien kykyjä tasa-arvoistaa opetusta ja muslimioppilaiden integrointia luokkaan. Monikulttuurisuustaitoihin liittyy vahvasti uskonnon monilukutaito. Uskontoon liittyvien käsitteiden ymmärtäminen, kuten eletty uskonto ja uskonnon tasot, auttavat muslimioppilaiden kohtaamisessa. Yhteisen suomalaisuuden tavoitteleminen nähtiin olevan tärkeä näkökulma muslimioppilaiden ja muiden vähemmistöryhmien yhteenkuuluvuuden edistämiseksi.