Browsing by Subject "journalismi"

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on paperittoman siirtolaisuuden kuvaaminen mediassa. Paperittomuus on noussut yhä useammin julkisen keskustelun aiheeksi turvapaikanhakijoiden saamien kielteisten turvapaikkapäätösten määrän kasvettua vuoden 2015 jälkeen. Osa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista on jäänyt Suomeen viranomaisten tietämättä ja osaa viranomaiset eivät ole pystyneet palauttamaan lähtömaahansa, sillä maat eivät ole ottaneet vastaan kielteisen päätöksen saaneita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten yhteiskunnassa erittäin marginalisoidusta ryhmästä käydyssä keskustelussa kuvataan paperittomuutta sekä mitkä toimijat pääsevät määrittelemään ilmiötä julkisuudessa. Tutkielman menetelmänä toimii sekä määrällinen että laadullinen sisällönanalyysi. Esillä olleita juttutyyppejä, puhujia ja paperittomuuteen liitettäviä aiheita eriteltiin määrällisen sisällönerittelyn avulla. Tekstien toimijoiden erittelyssä käytettiin myös ensisijaisten määrittelijöiden käsitettä. Lisäksi aineistoa analysoitiin laadullisesti kehysanalyysin keinoin. Kehysanalyysissa keskityttiin aineistosta löytyneisiin ongelman määrittelyihin, tarjottuihin syy-seuraussuhteisiin, ratkaisukeinoihin, moraalisiin arvioihin ja kielellisiin keinoihin, joiden pohjalta kehykset tunnistettiin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimivat teoriat kansallisesta järjestyksestä, maahanmuuttajien luokittelusta sekä turvallistamisesta. Aineistona käytettiin Helsingin Sanomissa ajalla 1.9.2015–31.5.2018 julkaistuja paperittomuutta käsitteleviä uutisia, toimituksen mielipiteellisiä tekstejä ja yleisöosastokirjoituksia. Tällä rajauksella aineistoon valikoitui yhteensä 90 juttua. Kehysanalyysin tuloksena aineistosta tunnistetut kehykset jaoteltiin paperittomuuden yhteiskunnan ongelmana näkeviin kehyksiin, joihin kuuluivat uhkakehys ja hallintakehys sekä paperittomat yhteiskunnan uhreina määrittelemiin kehyksiin, joihin kuuluivat hädän kehys ja ihmisoikeuskehys. Lisäksi aineistosta tunnistettiin kiistakehys ja vastuun kehys. Näistä hallinnan kehys esiintyi aineistossa tekstien ensisijaisena kehystystapana eniten. Määrällisen analyysin tuloksen mukaan paperittomuus liitetään useimmiten maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan, lainsäädännön, terveydenhuollon sekä paperittomien auttajien toiminnan aihepiireihin. Paperittomuutta kehystävät ensisijaisina määrittelijöinä viranomaiset ja poliitikot, joiden kehystyksiin muut toimijat joutuvat vastaamaan. Vaikka kansalaisyhteiskunnan ääni kuuluukin jutuissa, se pääsee tästä syystä määrittelemään harvoin juttujen lähtökohtia. Myös paperittomat itse pääsevät harvoin juttujen puhujiksi. Tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että tutkimus vahvistaa aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan maahanmuuttoa kehystetään mediassa usein hallinnan kautta ja keskustelu jakautuu paperittomat uhkana ja uhreina näkeviin kehyksiin. Aiempiin tutkimustuloksiin sopii myös paperittomuuden käsittely usein suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta sekä viranomaisten ja poliitikkojen toimiminen ensisijaisina määrittelijöinä ja paperittomien pääsy harvoin ääneen. Paperittomat ongelmana näkevien kehysten voidaan nähdä vahvistavan ajatusta kansallisesta järjestyksestä. Paperittomuuden turvallistamisen kautta voidaan oikeuttaa heihin kohdistuvia kontrollitoimia. Uhka- ja hallintakehys ei tuo esiin paperittomuuden syiden poliittista kontekstia vaan keskittyy ratkaisuihin. Paperittomat uhreina näkevissä kehyksissä keskitytään paperittomuuden syihin ja paperittomat nähdään universaalien ihmisoikeuksien haltijoina. Kuten aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, hallinnan kehyksen katsotaan kohtelevan paperittomia helposti epäpersoonallisina viranomaisten toimien objekteina. Toisaalta myös uhrikehyksen voidaan nähdä kuvaavan paperittomia objekteina.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin, millä tavoin Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehdistöä jutuissaan. Kyseiset mediat olen tutkimuksessani määritellyt laatumedian edustajiksi suhteessa niistä eroaviin iltapäivälehtiin, jotka voi nähdä tabloidijournalismin edustajina Suomessa. Oletukseni on, että mediarajojen yli on havaittavissa siteeraamisen lisäksi moninaisempaa mediapuhetta, kuten journalismikritiikkiä. Tutkielmani viitekehyksenä on suomalaisen iltapäivälehdistön, tabloidisaation sekä medioiden välisen vuorovaikutuksen parissa tehty tutkimus. Pääasiallinen tutkimuskysymykseni on: Millaisen kuvan Helsingin Sanomat ja Yle luovat iltapäivälehdistöstä sekä tarkemmin Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä? Toinen kysymykseni liittyy tutkielmassani olevaan ajalliseen vertailuun: Onko iltapäivälehtien käsittely muuttunut ajan saatossa? Tutkielmani on määrällinen tutkimus, jossa aineistonani on 711 Helsingin Sanomien ja Ylen hakukoneiden avulla kerättyä juttua. Otannat sijoittuvat helmikuulle, heinäkuulle ja marraskuulle vuosina 2012, 2015 ja 2019. Menetelmäni on sisällönerittely, jossa keskeistä on luoda aineiston luokittelua varten erinäisiä sisältöluokkia. Keräsin aineistoni syksyllä 2020 luokittelemalla jutut ja kävin ne sitten toistamiseen läpi täydentämällä luokitusrunkoon muutamia luokkia. Analysoin aineistoani kolmen ulottuvuuden kautta: ajallisen, Helsingin Sanomien ja Ylen sekä iltapäivälehtien välisen vertailun kautta. Varsinaisten määrällisten tulosten ohella paneudun tarkemmin juttujen sävyeroihin sekä siteeraamiseen, joista olen koonnut erillisen luvun. Luvun havainnot kumpuavat aineistosta nostetuista esimerkkijutuista. Maisterintutkielmani osoittaa, että iltapäivälehdet näkyvät Helsingin Sanomissa ja Ylessä merkittävällä tavalla. Niiden näkyvyys on vuosien aikana kasvanut ja niitä siteerataan monipuolisesti, eivätkä ne näyttäydy mediakentällä yhtä ilmeisinä tabloidijournalismin edustajina kuin tabloidimediat ulkomailla. Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehtiä hyvin samalla tavalla, mutta etenkin hakusanojen eli iltapäivälehtien välillä on eroavaisuuksia. Ilta-Sanomat mainitaan Iltalehteä huomattavasti useammin, ja sitä myös lainataan Iltalehteä jonkin verran enemmän esimerkiksi urheilu- ja politiikka-aiheissa sekä niin, että lehden tietoja siteerataan lähes sellaisenaan. Iltapäivälehtiin kohdistuva kriittinen ja ambivalentti suhtautuminen on kaikkina otantavuosinani ollut marginaalista ja yksittäisten mainintojen varassa. Iltapäivälehdistä puhutaan monikkomuodossa hieman kriittisemmin kuin Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä. Kokonaisuudessaan kriittisyys on vähentynyt vuosi vuodelta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Positiivisten juttujen määrä on kaikkina otantavuosina ollut minimaalinen. Sen sijaan neutraali tapa käsitellä iltapäivälehtiä on lisääntynyt entisestään.

The purpose of this study is to describe the discussion, which took place in Helsingin Sanomat between 2000 and 2005, regarding the rationale for publishing basic education reviews. Firstly, the idea is to clarify, what type of views were presented, and what were the supporting arguments used. Secondly, the focus is on the professions of those involved in the dialogue, and the institutions they represented. The conflicting decisions of justice departments on the matter gave the inspiration for this study. The theoretical starting point for this study is Foucalt's views with regards to the blending of power and discourse, as well as the build up of social construction, in the context of life's continuous power struggle that is influenced by discourse. Media as a whole is a significant contributing factor to social construction. Helsingin Sanomat, being the most read Finnish daily publication, is one of the most important contributors amongst media. The material used in the study are the Helsingin Sanomat articles on the publicity of basic education evaluation between 2000 and 2005, during which period the two above mentioned legal entities made their decisions. This study can be defined as a qualitative analysis supplemented by certain quantitative factors. The calculations and creation of spreadsheets do not amount to quantitative analysis. This is simply a practical approach to present the material that forms the basis for this study. Discourse analysis was also applied in the study to gain a better overview of the material used. Two discourses were introduced as a framework to interpret the articles – welfare state discourse and neoliberal market discourse. The results show that those against publishing have technical arguments, and also rely on welfare state discourse. In their opinion, the comparability of education reviews is always questionable. Their approach to the matter reflects tones of the welfare state discourse, and their concerns included increased competition between schools, and the end of basic education offering equal opportunities. Those in favor of publishing highlighted information transparency, and the parent's need for review data when selecting schools. The law was also said to require publishing the data. Furthermore, the schools were considered to be accountable to the taxpayers. The ideology reflected in their argumentation was clearly the neoliberal market discourse. The negative aspects of publishing the reviews were contributed mainly by researchers, teachers, and school administrators. At the same time, the positive aspects of publishing were presented by the newspaper's own staff, a few politicians, and the man of the street. The active majority in the discussion were those against publishing.

Tutkimuksen aiheena on natiivimainonta, jolla tarkoitetaan tässä median verkkosivustoilla esiintyvää, toimitukselliselta aineistolta näyttävää mainontaa. Natiivimainonnan on nähty uhkaavan journalismin riippumattomuutta, sillä yleisö erehtyy helposti luulemaan sitä journalistiseksi sisällöksi ja suhtautuu siihen tällöin kritiikittömämmin. Mainostajat taas ovat kiinnostuneita natiivimainonnasta juuri sen tehokkuuden vuoksi. Ratkaisuksi journalismin ja mainonnan väliseen ongelmaan on ehdotettu läpinäkyvyyttä: natiivimainonnan tuotantotapojen ja sidonnaisuuksien avaamista ja selkeää merkitsemistä. Tutkimuksessa tarkastellaan, millä tavalla natiivimainonta pyrkii edistämään – tai häivyttämään – läpinäkyvyyttä. Lisäksi selvitetään, millaisina natiivimainonnan sisällöt esiintyvät ja millaisia vaikuttamisen keinoja niillä on käytössään. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Michael Karlssonin, Matt Carlsonin, Vilma Luoma-ahon ja Petro Poutasen sekä Bartosz W. Wojdynskin läpinäkyvyyden ja natiivimainonnan tutkimuksia. Aineistona on 89 natiivimainosta, jotka on julkaistu neljän suurimman printtiuutismedian Ilta-Sanomien, Iltalehden, Helsingin Sanomien ja Kauppalehden verkkosivustoilla tammi- ja helmikuussa 2017. Tutkimusmenetelminä on käytetty sisällönanalyysia, jonka avulla on tarkasteltu natiivimainonnan läpinäkyvyyttä ja sen ilmenemismuotoja, sekä kehysanalyysia, jota on käytetty natiivimainonnan sisältöjen vaikutuskeinojen tutkimiseen. Tutkimuksessa selvisi, että suomalainen natiivimainonta on asianmukaisesti mainonnaksi merkittyä ja se noudattaa merkitsemistavoissa Julkisen sanan neuvoston ja Mainonnan eettisen neuvoston ohjeistuksia. Muissa läpinäkyvyyden keinojen hyödyntämisessä on kuitenkin puutteita. Mainostajaa ei merkitä riittävän selvästi, lähteisiin viitataan satunnaisesti, samoin linkit alkuperäislähteisiin puuttuvat useissa tapauksissa. Faktojen tarkistamisen mahdollisuus on puutteellista ja yleisön mahdollisuus palautteeseen puuttuu lähes kokonaan. Useassa tapauksessa natiivimainonta ei erotu riittävän selvästi toimituksellisesta aineistosta. Natiivimainonnan sisällöt pyrkivät mukailemaan journalismin juttutyyppejä. Niistä on löydettävissä ilmiöjutun, palvelupalstojen, uutisen, henkilökuvan ja reportaasin piirteitä. Sisällön objektiivisen ja riippumattoman tarkastelun sijaan ne kuitenkin keskittyvät pelkästään tietyn tuotteen tai palvelun mainostamiseen tai yrityksen brändi-identiteetin rakentamiseen. Sisällöissä erottuu kehyksiä, joiden avulla pyritään vaikuttamaan yleisöön varoittelemalla, arjen helpotusta lupailemalla, haaveita luomalla tai esittämällä muutoksen mahdollisuus. Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että uutismedioiden alustalla esiintyvä natiivimainonta ei ole riittävän läpinäkyvää täyttääkseen ne kriteerit, joita journalismi siltä vaatii. Lisäksi on tulkittavissa, että natiivimainonta käyttää journalismin muotoa vain visuaalisena elementtinä mainonnassaan. Natiivimainonta näyttää toimitukselliselta aineistolta, mutta sen sisällöt keskittyvät mainontaan. Tämän voi nähdä suurena ongelmana, sillä yleisö sekoittaa natiiivmainonnan helposti toimitukselliseen aineistoon. Toisin sanoen natiivimainonta lainaa yleisön luottamusta journalismiin ja käyttää sitä kaupallisiin tarkoituksiin. On myös pääteltävissä, että natiivimainonnan sisältöjen läpinäkyvyyden kriteereitä ja laatua ei valvota riittävästi.

Tutkielma käsittelee suomalaista elektroniikkayhtiötä Elcoteqia, joka tuotti sopimusvalmistajana elektroniikkateollisuuden tuotteita ja komponentteja. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaista keskustelua Elcoteqista käytiin Kauppalehdessä vuosina 1990–2001, ja miten tämä keskustelu heijastaa laajempaa ICT-alan muutosta ja sen julkista kuvaa. Tutkimus perustuu Kauppalehden aineistoihin rajatulta aikakaudelta, mutta hyödyntää myös teollisuudenalaa ja Elcoteqia käsitteleviä muita lähteitä ja tutkimuskirjallisuutta. Aluksi luokiteltua aineistoa tutkitaan määrällisin menetelmin, mutta mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi aineistoa analysoidaan myös laadullisesti. Kauppalehden kirjoittelu oli 1990-luvun alussa vähäistä, mutta siinä oli havaittavissa selkeää kiinnostusta vauhdilla kasvavaa Elcoteqia ja koko ICT-alaa kohtaan. Yhtiön laajeneminen ulkomaille ja kasvava liikevaihto saivat sijoittajat innostumaan yhtiöstä. Käänteentekevänä hetkenä kirjoittelussa voidaan pitää vuoden 1997 pörssiin listautumista, joka muutti yhtiön käsittelyä Kauppalehdessä pysyvästi. Sijoittajat näkivät Elcoteqin mahdollisuutena rikastua, joten sen esiintyminen uutisissa lisääntyi runsaasti. Toisaalta myös artikkeleiden aiheet ja sisältö muuttuivat. Artikkelit painottuivat vuoden 1997 jälkeen selkeästi pörssiin ja liiketoimintaan, minkä lisäksi kritiikki yhtiötä kohtaan kasvoi. Elcoteqin ulkomaille tähtäävä globalisaatio-ohjelma söi investointeineen yhtiön tulosta ja tämä aiheutti paljon epäilyksiä yhtiötä kohtaan. Myös koko sopimusvalmistusalaa ruodittiin teollisuudenalana, kun yhtiöiden kasvavat liikevaihdot eivät näkyneet niiden tuloksessa. Kauppalehdessä alaan suhtauduttiin myös lyhytnäköisesti, ja juuri sen hetken tulos tuntui vaikuttavan runsaasti kirjoittelun sävyyn. Samaan aikaan Elcoteq oli vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisista suuryrityksistä, ja Kauppalehdessä yhtiötä käytettiin esimerkkinä vientivoittoisesta sopimusvalmistusyrityksestä. Kuitenkin 2000-luvulle tultaessa Elcoteqin suurimmat investoinnit olivat takanapäin ja yhtiön johdon visiot globalisaation tärkeydestä konkretisoituivat sijoittajille. Pörssikurssi, liikevaihto ja tulos olivat korkeimmillaan, kunnes vuonna 2001 ICT-alaan kohdistunut yliarvostus paljastui ja IT-kupla puhkesi. Tämä johti ICT-alalla rajuun notkahdukseen, joka näkyi kuitenkin enemmänkin pörssikursseissa, kuin varsinaisesti liiketoiminnassa. Samaan aikaan myös alan kiinnostavuus lehdistössä väheni. Elcoteqin käsittely Kauppalehdessä heijastaa hyvin yhtiön historian muutoksia, ja sen kautta voidaan samalla tarkastella laajempaa ICT-alan kokemaa murrosta sekä sen kuvaa julkisessa keskustelussa. Nousujohteisesta kehityksestä huolimatta Kauppalehden sivuilla oli sijaa kritiikille, etenkin puhuttaessa yhtiön tarjoamista sijoitusmahdollisuuksista.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa kokoomus saavutti aseman suurimpana puolueena, kun taas vihreät koki kaikista puolueista suurimman kannatuspudotuksen. Tulosta perusteltiin muun muassa siten, että vaaleja edeltänyttä mediakeskustelua leimasivat puolustuspolitiikka ja valtion velkaantuminen. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin julkaiseminen ei puolestaan herättänyt mediassa merkittävää huomiota, toisin kuin ennen vuosien 2007 ja 2019 vaaleja, jolloin vihreiden kannatus myös kasvoi. Niin sanotun agenda setting -teorian kantavan ajatuksen mukaan media ei niinkään kykene muokkaamaan ihmisten poliittisia mielipiteitä, mutta media voi vaikuttaa erittäin tehokkaasti siihen, mitä ihmisten mielissä pyörii, ja mitä he pitävät sen hetken tärkeimpinä ratkaisua vaativina kysymyksinä. Vaalitilanteessa tämä voi hyödyttää tiettyä tahoa silloin, jos media uutisoi aktiivisesti puheenaiheista, joiden ympäriltä taho on kerännyt itselleen uskottavuutta julkisessa keskustelussa. Vuoden 2023 vaaleja seurannut keskustelu osoittaa, etteivät agenda setting -teorian esittämät ajatukset ole mediamaiseman muutoksista huolimatta menettäneet vieläkään merkitystään. On mahdollista, että politiikan uutistoimituksissa tehtävät jokapäiväiset valinnat – mistä tehdään uutinen ja mistä ei – voivat tehdä toimittajista merkittäviä yhteiskunnallisia vallankäyttäjiä. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, minkälaisilla arkisilla menetelmillä suomalaiset politiikan uutistoimitukset rakentavat uutisagendaansa, minkälaisilla tietosyötteillä agendaan vaikutetaan, ja kuinka toimittajat itse suhtautuvat ajatukseen agendan rakentamisesta vallankäyttönä. Tutkielma on toteutettu haastattelemalla kuutta johtavassa asemassa olevaa journalistia Helsingin Sanomissa, Ylellä ja Keskisuomalainen-konsernissa muutamaa kuukautta ennen vaaleja. Lisäksi tutkielmaan sisältyy analyysi eri puolueiden ja puheenaiheiden näkyvyydestä kolmessa mainitussa mediassa haastatteluja edeltäneellä kolme viikkoa kestäneellä seurantajaksolla. Tulokset osoittavat, että agendaan vaikuttavat tekijät ovat osin mysteerejä myös agendaa rakentaville toimittajille itselleen. Juttuvinkkejä vastaanotetaan esimerkiksi epämuodollisessa vuorovaikutuksessa poliitikkojen kanssa: mainitaan jopa, että niin sanottua saunakulttuuria on kaivattu etenevissä määrin takaisin. Agendan rakentamisessa keskeiseksi käsitteeksi nousee uutiskriteeristö – arviointikehikko, jolla aiheen uutisarvoa voidaan arvioida neutraalilta ja yhdenvertaiselta vaikuttavalla tavalla. Tulokset herättävät kuitenkin kysymään, kuinka yhtenäisiä toimittajien käsitykset uutiskriteeristöstä lopulta ovat, ja onko kriteeristö riittävä väline vähentämään subjektiivisten tekijöiden vaikutuksia, kun toimituksen työntekijä arvioi eri uutisaiheiden merkittävyyttä.

The purpose of this research is to find out what is published about early childhood education in the news. Previous studies have shown that Finns mainly trust the leading national news media, Helsingin Sanomat and Yle. In addition, the research find out and think about how news can influence the public. The research analyzes the topics and language of the news headlines. The research was conducted by the qualitative method, which consists of content analysis that examined online news headlines published by Helsingin Sanomat and Yle news. Through discourse analysis, I also studied the language of news headlines as well as the meanings and images they produce. The research figured out what kind of topics and how early childhood education will be reported in Yle's and Helsingin Sanomat's news in 2022. I will focus on 194 news headlines in the research that was published between the first of April and December 14th, 2022. The research material was selected by including the words early childhood education or daycare that had to be mentioned in the news title. I classified the research material into four categories: crisis, statement, neutral and positive. The results showed that my material consisted of the most of neutral news headlines. Crisis news had the next highest number, and the quantitative difference in positive news was remarkably large. There were only 12 positive news headlines from the entire material. The topics of the news headlines were mainly related to the labor shortage and informing about the spring 2022 strike. Crisis news headlines mainly related to the labor shortage and the word crisis was used a lot in the headlines. Neutral news headlines were expressed without using strong dictions or otherwise bringing out strong opinions. They were mainly related to informing about the strike or like building a new kindergarten. In particular, crisis and statement headlines used quotes or comments that were mostly expressed by ministers or researchers. The research makes me think about what kind of effect news headlines have on the attractiveness and on public opinion of the industry of early childhood education.

Pro gradussani tutkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutisointia paavi Benedictus XVI:ta tämän paaviusvuosina 2005–2013. Tutkimuksen päähuomio on näkyvästi uutisoiduissa aiheissa. Selvitän niiden avulla, millaisista aiheista uutisoitiin ja miten. Tarkastelen myös kuvaa siitä, millaisena paavi ja paavius nähtiin lehdissä. Selvitän lisäksi, millaisia lähteitä uutisoinnissa käytettiin. Vertaan kahden lehden tapaa uutisoida selvittääkseni oliko sanomalehden ja iltapäivälehden välillä näkyvissä eroavaisuuksia. Tarkastelen myös sitä, näkyikö lehtien uutisoinnissa muutosta kahdeksan vuoden aikana. Paavi Benedictus XVI näkyi uutisissa erityisesti seitsemän aiheen kautta. Vuonna 2005 uutisoitiin paavin vaihtuminen. Seuraavana vuonna uutisoitiin paavin Regensburgin puheesta noussut kohu. Vuoden 2009 keväällä paavista uutisoitiin Pius X:n veljeskunnan holokaustikohun yhteydessä ja samana vuonna paavista uutisoitiin myös hänen Afrikan-matkan kondomilausunnon seurauksena. Vuoden 2010 alussa Benedictus näkyi uutisissa katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalin takia. Vuonna 2012 lehdet uutisoivat Vatileaks-tietovuotoskandaalista. Benedictus XVI poistui lehtien sivuilta näyttävästi ilmoitettuaan eroavansa paavin virasta vuoden 2013 helmikuussa. Näkyvä uutisointi paavi Benedictus XVI:ta jakautui kahteen pääryhmään. Hänen paaviutensa alku ja loppu muodostavat toisen ryhmän ja toiseen ryhmään kuuluvat paavin liitetyt kohu- ja skandaaliuutiset. Paavista uutisoitiin melko vähän, eikä esimerkiksi arkipäivän paavius paljoakaan lehtien sivuilla näkynyt. Lehtien ja paavin arvomaailmat erosivat toisistaan merkittävästi, mikä näkyi lehtien kritiikkinä paavia ja kirkkoa kohtaan. Lehdillä ei ollut erityisesti paaviuteen keskittyneitä toimittajia ja lehdet turvautuivat usein kansainvälisten uutistoimistojen uutisiin. Suomalaiset roomalaiskatolisen kirkon jäsenet näkyivät harvoin uutisten yhteydessä. Lehtien uutisissa paavius näyttäytyi hyvin maalliselta instituutiolta. Paavin hengellinen rooli ei uutisissa juurikaan näkynyt, vaan usein uutisissa korostui paavin viran poliittinen ja maallinen puoli. Median kanssa toimiminen aiheutti hankaluuksia akateemiselle Benedictus XVI:lle ja se näkyi paavin mediakuvassa. Benedictus-uutisoinnin perusteella voi päätellä, että toimivien mediasuhteiden merkitys paaviudelle on huomattava.

Tutkielmassa peilataan islamofobian käsitettä suomalaisten iltapäivälehtien islamin visuaalisen kehystämisen tapaan Afganistanin kriisissä alkusyksyllä 2021. Aineisto koostuu Ilta-Sanomien ja Iltalehden Afganistanin sotaan liittyvistä uutiskuvista elokuulta 2021. Aiempaa tutkimusta islamin visuaalisesta kehyksestä löytyy jonkin verran, tosin tutkimus keskittyy ennemminkin viihdemediaan kuin uutismediaan. Tutkielman näkökulmana on kehystämisen käsite. Kehystämisen käsitteen avulla on mahdollista kuvata valtaa ja sen käyttämistä viestinnässä. Tutkimalla visuaalista kehystämistä on mahdollista saada selville visuaalisten representaatioiden luomia merkityksiä. Kehysanalyysin suhde valtaan peilautuu myös rasismin ja islamofobian tutkimukseen, sillä myös näissä ilmiöissä on kyse vallasta. Islamofobia ilmiönä kytkeytyy rasismiin ja ulottuu uskonnon ulkopuolelle. Journalistien suhde rasismiin on rakenteellinen. Journalistit ovat ammattikuntana perinteisesti varsin liberaaleja, joten journalistisessa sisällössä joskus esiintyvä rasismi johtuukin luultavasti rakenteellisesta rasismista eikä journalistien avoimesta tai tahallisesta pyrkimyksestä tuottaa rasistista sisältöä. Tutkielmassa avataan uutistuotannon prosessia, jotta on mahdollista ymmärtää, miten rakenteellinen rasismi saattaa kytkeytyä myös journalistisiin prosesseihin. Aineistosta löytyneet keskeiset kehykset ovat sodan tuho ja väkivalta, pakolaisuus, Taliban, länsimaiden reaktio, Afganistanin ja länsimaiden armeija, aktivismi sekä muu. Eniten kuvissa esiintyivät länsimaiden reaktion, pakolaisuuden ja Afganistanin ja länsimaiden armeijan kehykset. Kehyksistä on löydettävissä islamofobiaan liittyvää muslimien epäinhimillistämistä ja poissulkemista. Sotaa esitetään pitkälti länsimaiden näkökulmasta. Kriisin todelliset kärsijät, tavalliset afganistanilaiset, ovat jätetty kehysten ulkopuolelle. Kuitenkin on mahdotonta väittää, että tällaiset valinnat johtuisivat yksinomaan islamofobiasta. Tutkimuksen perusteella ei voida siis sanoa, että suomalaisten iltapäivälehtien tapa kehystää islamia Afganistanin sodassa alkusyksyllä 2021 olisi merkittävän islamofobista. Piirteitä islamofobiasta on kuitenkin löydettävissä.

Tämän pro gradu –tutkielman tutkimuskohteena on Helsingin Sanomien uutisointi paperittomiin liittyen. Mediakuvan lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toiseuden ja vastakkainasettelujen rakentumista paperittomien uutisoinnissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kehysanalyysia, joten tavoitteena on selvittää, millaista kuvaa Helsingin Sanomat rakentaa paperittomista ja millaisten uutiskehysten avulla toiseuden rakentuminen mahdollisesti tapahtuu. Paperittomuus nousi laajasti julkiseen keskusteluun vuoden 2017 aikana, kun poikkeuksellisen suuri määrä vuonna 2015 Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista sai lopullisen kielteisen turvapaikkapäätöksen. Paperittomuus on muuttuva käsite ja muuttuva kategoria. Tutkielmassa keskitytään uuspaperittomiin, mutta käytetään käsitettä paperiton, sillä Helsingin Sanomien uutisoinnissa käsitettä on käytetty vastaavalla tavalla. Tutkielman teoreettiset teemat liittyvät sosiaaliseen kategorisointiin, toiseuteen, kansalliseen järjestykseen ja arvoyhteisöihin. Aineistona toimii Helsingin Sanomat ja aineisto on rajattu vuodelle 2017. Tältä aikaväliltä aineistoon valikoitui yhteensä 67 artikkelia. Helsingin Sanomat toimii journalismin kentässä, jossa osa uutisoinnin tavoista ja rutiineista nousevat toistuviksi ja hallitseviksi. Paperittomien uutisointi kiinnittyy aihekulttuuriin, jossa kehykset nousevat joko ensisijaisiksi kehyksiksi tai ensisijaisten kehysten rinnalla kamppaileviksi toissijaisiksi kehyksiksi. Kehykset mahdollistavat uutisoinnin rakenteiden, toiston ja kielellisten valintojen tarkastelun. Kehysanalyysin tuloksena aineistosta on löydettävissä kolme keskenään rinnakkain ja vastakkain toimivaa kehystä – hallintakehys, uhkakehys ja ihmisoikeuskehys. Hallintakehys esiintyy ensisijaisena kehystystapana ja asettuu muiden kehysten edelle lähteiden käytössä ja toiminnan roolien määrittelyssä. Ensisijaisia toimijoita ovat viranomaiset, poliitikot tai asiantuntijat ja paperittomat puolestaan esitetään toiminnan objekteina. Uhka- ja hallintakehyksessä keskitytään ratkaisuihin, kun taas ihmisoikeuskehyksessä painotetaan paperittomuuden syitä. Lisäksi uutisointi voidaan jakaa paperittomat uhkana ja uhreina esittäviin kehyksiin. Ihmisoikeuskehyksessä paperittomat esitetään yhteiskunnan uhreina, kun taas uhka- ja hallintakehyksessä paperittomat kuvataan uhkana ja ongelmana. Kehykset perustuvat valintoihin siitä, mitä mediasisällöissä nostetaan esiin ja mitä jätetään pois. Aineistossa on keskeistä tarkastella paitsi selkeitä ja näkyviä valintoja, mutta myös niitä piirteitä, jotka on jätetty pois eli kehyksen ulkopuolelle. Laajemmin tämä voidaan liittää median valikoinnin valtaan, mitä ja miten esitetään ja mitä puolestaan jätetään mediaesitysten ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäävät sosiaalinen kategorisointi, vastakkainasettelu ja toiseus. Ulkopuolisuutta ja toiseutta tarkasteltaessa huomio on median käytännöissä ja kielenkäytössä. Paperittomista uutisoidaan suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta ja paperittomat esitetään hallinnan objekteina. Taustalla on aihekulttuuri kansallisesta järjestyksestä, jonka uhkana paperittomat nähdään ja jonka järjestystä hallinnan keinoilla pyritään pitämään yllä. Paperittomat pääsevät itse harvoin ääneen ja uutisoinnista heijastuu paperittomien näkymättömyys ja kuulumattomuus. Aineistosta löydetyt kehykset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia siitä, miten turvapaikanhakijoita tai paperittomia kehystetään joko uhkana tai uhreina ensisijaisesti hallinnallisesta näkökulmasta.