Browsing by Subject "käyttäytyminen"

Kipu aiheuttaa koiralle kärsimystä, stressiä ja alentaa elämänlaatua. Kipu tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kivun voimakkuuden arviointi on välttämätöntä, jotta kipua voidaan hoitaa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä koiran kipuun, sen ilmenemiseen ja kivun arviointiin. Työn tarkoituksena on toimia myös tietolähteenä koiran kivun tunnistamiseen eläinlääketieteen opiskelijoille, hoitajille ja eläinlääkäreille. Kipu voidaan luokitella keston, aiheuttajan ja sijainnin perusteella. Kipu aktivoi sympaattisen hermoston, joka nostaa verenpainetta, sydämen sykettä, aiheuttaa tihentynyttä hengistä, pupillien laajenemista ja kehon lämpötilan nousua. Kipu on omakohtainen tunnetila ja sen epämiellyttävyys vaihtelee yksilöittäin. Akuutin kivun tarkoituksena on mahdollistaa elimistön parantuminen ja merkit ovat yleensä selkeitä. Krooninen kipu voi kehittyä vähitellen ja merkit ovat aluksi hienovaraisia. Kipu muuttaa koiran olemusta ja käyttäytymistä. Kivun merkit ovat asteittaisia ja vaihtelevat kivun lähteen ja voimakkuuden mukaan. Kivulias koira makailee tyypillisesti enemmän, vähentää leikkimistä ja vetäytyy sosiaalisista tilanteista. Perustarpeiden tekeminen ja nukkumistavat voivat muuttua. Kivuliaana koira voi olla levoton ja rauhaton sekä läähättää, kuolata, täristä ja äännellä eri asteisesti. Koira voi olla kiinnostunut kipeästä alueesta ja reagoida siihen koskettaessa. Asento voi olla kyyristynyt ja naamalla olla huolestunut ilme. Liikkuminen voi olla jäykkää ja jalkakivussa ilmetä eri asteista ontumaa. Kivun voimistuessa koira voi sulkeutua, muuttua pelokkaaksi ja aggressiiviseksi. Kivun merkit eivät ole spesifejä, sillä ne voidaan yhdistää myös ahdistuneisuuteen ja pelkoon. Koirat eivät osaa kertoa kivustaan, joten kivun tunnistaminen perustuu olemuksen ja käyttäytymisen havainnointiin. Kivun arviointiin on kehitetty mittareita, joiden avulla kipua voidaan mitata johdonmukaisesti ja systemaattisesti. Akuutin kivun yksiulotteiset mittarit arvioivat kivun voimakkuutta, kun taas moniulotteiset mittarit huomioivat laajemmin koiran kipueleitä. Kroonisen kivun mittarit arvioivat kivun lisäksi koiran henkisen hyvinvoinnin alentumista ja elämänlaadun heikkenemistä. Osa kipumittareista on validoitu. Mittarien vertailu on silti haastavaa, sillä tutkimusten perusteella kipumittareista ei ole valittu parasta. Ymmärrys koiran kivusta ja kivun arvioinnista on edenneet harppauksittain viime vuosikymmeninä. Voidaan silti pohtia, voitaisiinko kipua tunnistaa yhä paremmin. Koirien käyttäytymisestä ja kipueleistä voidaan oppia uutta ja teknologia voi tarjota mielenkiintoisia uusia apuvälineinä kivun tunnistamiseen.

Ihmisen ja hevosen välinen kommunikaatio kuolaimen välityksellä perustuu paineeseen ja paineelle myötäämiseen. Kuolain aiheuttaa painetta suupieliin, kieleen, hammaslomaan, kovaan suulakeen ja suitsien välityksellä niskaan ja turpaan. Turpahihnaa käytetään tasapainottamaan kuolainta, herkistämään hevosen suuta kuolaimen aiheuttamalle paineelle ja pitämään hevosen suuta kiinni. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuoda eläinlääkäreille, hevosalan ammattilaisille ja hevosen omistajille lisää tietoa kuolaimen ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön vaikutuksesta hevosen suun terveyteen, sekä opettaa tunnistamaan kuolaimesta johtuviin suun terveysongelmiin viittaavia käytösoireita. Tutkimuksessa tutkittiin hevosten suun mittasuhteiden merkitystä kuolaimen valintaan, suun haavaumien esiintymistä ja sijaintia sekä ratsastuksessa esiintyvien käytösoireiden esiintymistä kuolaimia käyttävillä ja kuolaimettomia suitsia käyttävillä hevosilla. Tutkimukseen liittyi 30 hevosen kliininen tutkimus ja kyselytutkimus, johon vastasi 655 vastaajaa. Kyselytutkimuksessa oli 48 kysymystä liittyen hevosen talliolosuhteisiin, ruokintaan, liikuntaan, varusteisiin, ratsastajaan ja tiettyjen käytösongelmien esiintymiseen ratsastettaessa. Kliinisessä tutkimuksessa hevosille tehtiin yleistutkimus, mittauksia hevosen päästä, suusta ja kuolaimista sekä suun ja hampaiden perusteellinen tarkastus suun haavaumien ja hammassairauksien havaitsemiseksi. Kliinisessä tutkimuksessa ylä- ja alaleuan välinen etäisyys vaihteli 24-49 mm välillä. Hevosilla, joilla ylä- ja alaleuan välinen etäisyys on vain 24 mm, ei ole tilaa paksulle kuolaimelle. Liian paksun kuolaimen aiheuttama kielen puristuminen voi aiheuttaa hevoselle epämukavuutta, lisätä suun aukomista ja kielen työntämistä ulos suusta. Hevosilla kuolain veti suupieltä kaudaalisesti oikealla puolella keskimäärin 45,2 mm ja vasemmalla puolella 41,6 mm. Pienimmillään kuolaimen etäisyys 06-hampaista oli 18 mm. Ohjien kiristäminen voi aiheuttaa kuolaimen osumisen poskihampaisiin. 59%:lla kuolaimia käyttävistä hevosista esiintyi kuolaimen aiheuttamaa 06-hampaan kulumista purupinnalta tai etureunasta. Kuolaimen paino vaihteli 156-374 g:n välillä. Jos suupieliin kohdistuu lyhyiden poskihihnojen, painavan kuolaimen tai ohjien tai kuolaintuntuman kautta suuri peruspaine, tarvitaan suurempi ohjasjännite hevosen reaktion saamiseksi. Suulaen korkeuden mitattiin hevosilla olevan 8-12 mm. 57%:lla hevosista alaleuan hammasloma oli palpoiden kapea. Alaleuan hammasloman leveys voi selittää hevosten yksilöllistä herkkyyttä kuolaimen aiheuttamalle paineelle. Kuolaimia käyttävistä hevosista 89%:lla todettiin suun pehmutkudosten paikallista hyperkeratoosia, 78%:lla haavaumia, 78%:lla suupielien depigmentaatiota, 37%:lla hyperemiaa, 19%:lla turvotusta ja 15%:lla arpia. Paikallista hyperkeratoosia havaittiin eniten 09-11 ja haavaumia 06-hampaiden alueella posken limakalvolla. Turpahihnan kireys hevosilla vaihteli 13-36 mm. Suurin osa todetuista suun haavaumista voivat johtua kuolaimen aiheuttamasta paineesta tai kireän turpahihnan käytöstä. Suun haavaumat aiheuttavat hevoselle epämukavuutta ja kipua. Kyselytutkimuksessa havaittiin kuolaimen käyttöön liittyvien käytösoireiden, kuten suun aukomisen, kielen laittamisen kuolaimen päälle, kielen työntämisen ulos suusta ja kuolaimen puremisen poskihampaiden väliin olevan yleisiä ratsuhevosilla. Kuolaimia käyttävillä hevosilla esiintyi useammin suun vaahtoamista ratsastettaessa, pään nostamista ylös suitsia laitettaessa, veren vuotamista kielestä ja pukittelua ratsastettaessa kuin kuolaimettomia suitsia käyttävillä hevosilla. Kuolaimen valinnassa ja sovituksessa tulisi huomioida hevosen suun leveys, ala- ja yläleuan välinen etäisyys ja alaleuan leveys. Hevosen suun terveyden ylläpitämiseksi hevosille tulisi tehdä säännöllisesti suun ja hampaiden tarkastus, tarkastaa kuolaimen sopivuus, vaihdella säännöllisesti erilaisia kuolaimia ja kuolaimettomia suitsia, suosia ratsastamista ilman turpahihnaa tai turpahihna löysällä ja kiinnittää huomiota kuolaimen oikeaan käyttöön ja hevosen käytösoireisiin.

Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Tutkimusosassa hyödynnettiin ELL Laura Hännisen osin julkaisemattoman tutkimuksen materiaalia. Riittävä ja laadukas uni on välttämätöntä kaikille eläimille. Uni jaetaan kotieläimillä tavallisesti kahteen luokkaan: NREM- ja REM -uneen. Erityisesti REM-unta pidetään tärkeänä nuoren eläimen kehittyville aivoille. Suurimmalla osalla nisäkäslajeista kasvavat yksilöt nukkuvatkin REM-unta suhteessa enemmän kuin aikuiset lajitoverit. Naudat nukkuvat vähän, mikä on tyypillistä kasvinsyöjille. Nukkuminen tapahtuu lyhyissä jaksoissa, mikä puolestaan on tyypillistä saalielämille. Aikuisten nautojen kokonaisunimäärä on noin neljä tuntia vuorokaudessa. REM–unta siitä on noin 17 prosenttia. Kolmen kuukauden ikäisillä vasikoilla unta on keskimäärin 6 tuntia vuorokaudessa REM–unen osuuden ollessa siitä noin 45 prosenttia. Tärkein REM–unen ulkoinen merkki naudoilla on niskan ja kaulan lihasten rentoutuminen. Tällöin nauta nukkuu maaten kaulan nojatessa esimerkiksi maata tai omaa kylkeä vasten. NREM–unessa pää on tavallisesti ylhäällä niskan tukemana. NREM–unta nauta voi nukkua myös märehtiessään. Vasikat lepäävät luonnontilaisissa oloissa samanikäisten lajitoverien seurassa pienissä ryhmissä. Tuotanto-olosuhteissa vasikoita kasvatetaan yleisesti vieroituksesta 8 viikon ikään yksittäiskarsinoissa. Sosiaalisten kontaktien puute heikentää laumaeläimen hyvinvointia. Tilan puute karsinoissa puolestaan voi rajoittaa vasikan lepoasentoja ja vaikuttaa unen määrään ja laatuun. Toisaalta lajitoverit samassa karsinassa voivat häiritä toistensa unta ja tehdä siitä katkonaisempaa varsinkin, jos tilaa ei ole riittävästi. Tutkimuksessa käytettiin Kanadassa vuonna 1998 kerättyä videoaineistoa. Tutkimustilalla kasvatettiin kolmen kuukauden ikäisiä vasikoita joko pareittain (n=12) tai yksin (n=12) muuten samanlaisissa olosuhteissa. Vasikoiden aktiivisuus ja vireystila yhden vuorokauden ajalta rekisteröitiin videolta tietokoneohjelmalla. Uni tunnistettiin lepoasentojen perusteella käyttäen Suomessa elektrofysiologisten unimittausten avulla kehitettyä menetelmää. Menetelmän mukaan vasikat nukkuvat REM–unta niska rentona ja NREM–unta pää ylhäällä niskan tukemana. Käyttäytymisistä laskettiin jaksojen vuorokausikohtaiset kestot, lukumäärät ja kokonaiskestot ja tulokset analysoitiin tilastollisella sekamallilla. Lajitoverin seurassa vasikat makasivat vähemmän, mutta käyttivät suuremman osan makaamisesta nukkumiseen. NREM–unijaksot olivat pidempiä pareittain kasvatetuilla vasikoilla. Lajitoverin seuralla ei ollut vaikutusta kokonaisunen määrään, unen katkonaisuuteen tai NREM- ja REM-unien kokonaismääriin. Tulosten perusteella vasikat olivat aktiivisempia lajitoverin seurassa kuin kasvatettaessa yksin. Lajitoverin fyysisen kontaktin seurauksena syntyvä turvallisuuden tunne voi olla syynä parikasvatettujen vasikoiden pidempiin NREM–unijaksoihin. Kyseisten löydösten perusteella lajitoverin seura edistäisi vasikoiden hyvinvointia, mikä voi näkyä mahdollisesti myös esimerkiksi vasikoiden kasvussa.

Uni on eläimille elintärkeää. Kaikkia sen merkityksiä ei vielä tunneta. Erityisen tärkeää uni ja lepo ovat nuorilla kasvavilla eläimillä, koska kehittyvät aivot vaativat paljon unta. Kotieläinten unta ja vireystilaa sekä uneen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu hyvin vähän. Tuotantotiloilla saattaa olla pikkuvasikoiden uneen merkittävä vaikutus. Epämiellyttävät ympäristöolosuhteet, kuten liian suuret ryhmäkoot, liiallinen kosteus, likaisuus ja veto voivat heikentää unen laatua. Stressireaktio on yksi elimistön vasteista, jonka avulla yksilö selviää jatkuvasti muuttuvassa elinympäristössään. Aiemmin on todettu, että stressin jälkeen koe-eläinten NREM-unijaksot olivat pidempiä ja syvempiä. Myös eläimen vuorokausirytmi voi muuttua kroonisen stressin aikana. Unella voi olla myös vaikutusta yksilön kykyyn sietää pitkäaikaista stressiä paremmin. Lisääntynyt nukkuminen vähentää altistumista stressitekijöille. Siten uni säätelee ja lievittää stressin vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa seurattiin kolmen kuukauden ikäisten vasikoiden lepo- ja unikäyttäytymistä yksilökarsinoissa sekä betonilattialla (12 vasikkaa) että pehmeällä kumimatolla päällystetyllä lattialla (12 vasikkaa). Vasikoita kuvattiin tauotta 24 tuntia. Vasikan aktiivisuus määriteltiin tutkimuksessa seuraavasti: seisoo tai makaa. Makaaminen jaoteltiin sen perusteella, makasiko vasikka rintansa päällä vai kyljellään (tukeutuuko vasikan lapa maata vasten). Makaavan vasikan käytöksen perusteella määriteltiin, onko se valveilla vai nukkuuko se, käyttäen Hännisen (2007) kehittämää metodia; Pään ja varsinkin kaulan asentojen perusteella uni jaettiin REM-uneen ja NREM-uneen. Jos vasikan pää liikkui vähintään kerran 30 sekunnin tarkkailujakson aikana, vasikan määritettiin olevan hereillä. Jos taas niska tuki vasikan päätä, mutta pää ei liikkunut 30 sekunnin aikana (vasikka saattoi myös märehtiä), vasikan koodattiin olevan NREM-unessa. Kun niska ei tukenut päätä, vaan pää tukeutui vasikan ruumiiseen tai alustaan, eikä pää liikkunut 30 sekunnin aikana, vasikan määritettiin nukkuvan REM-unta. Tutkimuksessamme vasikat nukkuivat vuorokaudessa lähes kaksi tuntia enemmän purukuivitetulla betonilattialla kuin kumimatolla (550,31 ± 103,61 min vs. 402,53 ± 102,69 min, p<0.05). NREM-unen määrä vuorokaudessa oli suuntaa antavasti (p<0.08) suurempi betonilattialla pidetyillä vasikoilla (428,13 ± 102,06 min) kuin kumimatolla pidetyillä vasikoilla (305,61 ± 101,15 min). Vasikat nukkuivat vuorokauden kokonaismakuuajasta enemmän betonilattialla kuin kumimatolla (54,78 ± 9,64% vs. 42,44 ± 9,55%, p<0.06). Vasikat makasivat vuorokaudessa kerrallaan betonilattialla 31,80 ± 4,48 min ja kumimatolla 25,95 ± 4,44 min (p=0.05). Päättelimme, että betonilattia on pikkuvasikalle epämiellyttävä makuualusta, johon vasikka sopeutuu lisäämällä untaan, erityisesti NREM-unta.

Objectives. Character-strengths-based (CSB) pedagogy stems from positive psychology’s PERMA theory. CSB pedagogy has been studied in Finland to an increasing extent since the 2010s and internationally since the early 2000s. The research results show it has positive effects on, for example, support for the inclusive school system, student well-being, learning motivation among students with special needs, and student participation. The aim of this research was to find out what kind of experiences and perceptions class teachers have about the importance and implications of becoming aware of, acknowledging, and developing character strengths. This research was also interested in what significances CSB pedagogy has among students with neuropsychiatric abnormalities according to class teachers, as well as classroom teachers’ perceptions of 5th–6th graders’ awareness of their own character strengths. One hypothesis was that classroom teachers perceive CSB pedagogy to be particularly important with ADHD students. Another hypothesis was that CSB pedagogy is used in Finnish primary schools with a very varying volume and in different ways. Methods. This research included both interview and questionnaire surveys. The analysis was carried out both qualitatively and quantitatively and by means of mixed methods. Interview material was six classroom teachers. Questionnaire was 106 respondents. Results and conclusions. Results support the use of CSB pedagogy in primary school. Perceived ease of using CSB pedagogy, the school's commitment to CSB pedagogy, and the perceived guidance to CSB pedagogy in national core curriculum for basic education have the biggest effect on the perceived importance of CSB pedagogy. One of the general views of the effects of CSB pedagogy was that it had beneficial effects on school-positivity and classroom atmosphere. The interview material much emphasized the preventive role of CSB pedagogy, especially among students with behavioral challenges or ADHD.

The importance of equine welfare has become more important in the last years. There is a need for welfare parameters, which help to define and measure the welfare of domestic horses. The importance of sleep on health and wellbeing is well-known in humans but has not yet been extensively studied in horses. It is known that horses sleep either non-REM-sleep or REM-sleep. Also, horses are able to partially sleep in a standing position. For REM-sleep they need to have muscle atony and lie down. Horses are easily disturbed while sleeping and many factors affect how much and how long horses spend sleeping. Horses are also able to postpone their REM-sleep for extensive periods of time, which directly effects their health and welfare. The aim of our study was to measure and analyze how the softness of the bedding in the lying areas affect the sleeping and resting behavior of horses. This thesis was part of the UNIHEPO initiative, which consisted of multiple studies around equine sleep. For our study we conducted a cross over study with sixteen (16) clinically healthy horses in the equine school Ylä-Savon ammattiopisto during fall 2022. The study included three treatments: the normal amount of bedding as the baseline, then thin (5 cm) bedding and thick (15 cm) of bedding. We recorded three periods: the baseline, and then two consecutive periods with half of the stalls having thick bedding and the other half thin. The duration of each treatment period was 21 days, respectively. We switched the treatments after the first period so that that each horse had both treatments. We recorded and analyzed the first two (2) and last two (2) nights of each period. The results were reported as seconds calculated from the median of the daily mean values. Only the data from the two treatments was analyzed for this thesis. The horses exhibited more resting behaviors and supported their necks longer in a sleeping position, when the bedding was thicker (p=0,002). There was no statistically significant difference between the treatments when lateral recumbency bout amounts or lying durations were analyzed, but the lying duration was longer. With thicker bedding the horses had a higher number of sternal recumbency bouts (p=0,013) and the bout duration was longer (p=0,001). Also, the total duration spent in sternal recumbency was higher on thicker bedding (p=0,002). Surprisingly we noticed rolling behavior after lying bouts almost solely on thicker bedding (p=0,004). There were also some tendencies for correlation between the height of the horses, lying bouts and bedding thickness. Our research provided us with valuable information on the factors affecting the sleeping and resting behavior of horses. At the same time the need for further research was highlighted. Still, our results reinforce the scientific knowledge, which is crucial in developing and promoting equine welfare.

Oheisessa tutkimuksessa on tutkittu naalien vuorokausirytmiä ja vanhempainkäyttäytymistä seminaturaalissa ympäristössä. Tutkimus suoritettiin Tukholman yliopiston eläintieteellisellä tutkimusasemalla Tovetorpissa 12.5. - 24.6. 1993. Tutkimusta jatkettiin seuraavana kesänä. Tutkimus on osa professori Per Jensenin ja etologi Kerstin Malmin tekemää koiraeläinten käyttäytymistutkimusta. Naalien käyttäytymistä havainnoitiin vuorokauden jokaisena tuntina. Kiinnostuksen kohteena olevat käyttäytymismallit listattiin tutkimuspöytäkirjaan. Tutkimuspöytäkirjaan kootut havainnot analysoitiin Statview SE + Graphics (1987) Macintoshilla.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Opaskoirakoulun pentutestissä mitattavien ominaisuuksien perinnölliset tunnusluvut sekä niihin vaikuttavat tekijät. Aineisto koostui Opaskoirakoululla vuosina 1988–2008 pentutestin suorittaneista koirista (900 kpl). Suomen Kennelliito ry:stä saatiin sukulaisuusaineisto, johon täydennettiin rekisteriin kuulumattomat koirat. Tutkittavia ominaisuuksia oli 11 kappaletta: käyttäytyminen sylissä, luoksetulo, kontakti, taistelu, alistus, palautuminen, ääniherkkyys, käyttäytyminen pöydällä, seuraaminen, toimintakyky ja hermorakenne. Kaikki ominaisuudet arvostellaan pentutestissä valmiiden käyttäytymismallien mukaisesti. Aineiston esikäsittelyyn ja alustaviin analyyseihin käytettiin Microsoft Office Excel 2003-ohjelmaa sekä WSYS-L ja XWSYS-ohjelmistoja. Kiinteiden tekijöiden luokitteluun ja merkitsevyyden testaamiseen käytettiin WSYS-L ja XWSYS-ohjelmistoa. Varianssikomponentit sekä periytymisasteet laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmällä käyttäen VCE6-ohjelmistoa Tutkittujen ominaisuuksien periytymisasteiden arviot olivat alhaisia tai keskinkertaisia (h2= 0,07-0,39). Korkeimmat periytymisasteiden arviot olivat ominaisuuksilla alistus (0,39), toimintakyky (0,32) ja kontakti (0,31). Ominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot olivat pääosin positiivisia. Poikkeuksen muodosti ominaisuus alistus, joka oli negatiivisesti korreloitunut palautumisen (-0,47) ja seuraamisen (-0,64) kanssa. Osa ominaisuuksista oli erittäin voimakkaasti korreloituneita (r > 0,8). Fenotyyppiset korrelaatiot vaihtelivat välillä 0,11–0,73 ja olivat geneettisiä korrelaatioita matalampia. Tämän tutkimuksen perusteella ominaisuuksissa käyttäytyminen sylissä, luoksetulo, kontakti, taistelu, alistus, ääniherkkyys, käyttäytyminen pöydällä ja toimintakyky on geneettistä vaihtelua ja sen perusteella niitä on mahdollista muuttaa haluttuun suuntaan jalostuksen avulla.

Tämän lisensiaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako syntymäpaino, kasvunopeus, pahnueen koko, pahnueen sisäinen koonvaihtelu tai pahnueen keskipaino sikojen käytöshäiriöiden ilmenemiseen. Painotuksena tutkielmassa oli välikasvatusvaihe. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin käytöshäiriöiden, kuten hännänpurennan, korvienpurennan ja “belly nosingin” taustasyitä ja mahdollisia ratkaisuja niiden ilmenemisen vähentämiseksi. Käytöshäiriöiden taustasyyt on kirjallisuuskatsauksessa jaoteltu sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Käytöshäiriöiden taustalla on monenlaisia, keskinäisessä vaikuttavuussuhteensa toisiinsa olevia syitä. Siksi niiden jakaminen eri kategorioihin on haasteellista. Tutkimusosassa seurattiin porsaiden kasvua neljällä tilaparilla syntymästä teurastamolle lähtöön saakka. Tilaparin muodostivat porsaiden syntymätila, jossa ne myös vieroitettiin, sekä lihasikatila, jonne kaikki saman tilan porsaat lähtivät kasvamaan. Porsaat punnittiin ensimmäisen kerran heti syntymän jälkeen, toisen kerran välikasvatusvaiheessa ja kolmannen kerran ennen lihasikalaan siirtymistä. Sioille tehtiin kahdesti käytösseuranta: välikasvatusvaiheessa ja lihasikavaiheessa. Tässä tutkielmassa keskityttiin vain välikasvatusvaiheeseen. Käytösseurannassa tarkastellut käytösmuuttujat jaoteltiin neljään kategoriaan: aktiivinen, passiivinen, ympäristöön kohdistuva manipulaatio sekä sikaan kohdistuva manipulaatio, joka sisälsi hännän- ja korvanpurennan sekä kaikenlaisen lajitoverin tonkimisen. Lisäksi sioille tehtiin korvien ja häntien vaurioiden arviointi ennen lihasikalaan lähtöä ja lihasikavaiheen lopuksi. Tutkimuksen hypoteesina oli, että porsaan pieni syntymäpaino olisi yhteydessä myöhemmässä iässä esiintyviin käytöshäiriöihin. Havaittiin, että alkuhypoteesi eli se, että pieni syntymäpaino altistaa myöhemmällä iällä käytöshäiriöille, ei pitänyt paikkansa. Sen sijaan suuri vaihtelu pahnueen syntymäpainoissa näytti vaikuttavan välikasvatusvaiheessa havaittujen käytöshäiriöiden ilmenemiseen (p=0,056). Lisäksi suuremman keskimääräisen päiväkasvun sekä imetys- että välikasvatusvaiheessa havaittiin lisäävän sikaan kohdistuvan manipulaation osuutta kaikesta aktiivisesta tekemisestä. Välikasvatuksessa sikaan kohdistuvan manipulaation osuus kasvoi, kun keskimääräinen päiväkasvu imetysvaiheessa nousi 200 grammasta 300 grammaan. Tämä osuus kasvoi myös, kun päiväkasvu välikasvatusvaiheessa nousi 300 grammasta 400 grammaan, mutta vaikutus oli vähäisempi. Tutkimuksen tulosten ja kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan ehdottaa, että päiväkohtaisen kasvun rajoittaminen ja vastasyntyneiden porsaiden lajittelu mahdollisimman samanpainoisiin pahnueisiin voisivat olla keinoja vähentää riskiä käytöshäiriöiden syntymiselle. Suosittelemme lisätutkimuksien tekemistä aiheesta, jotta käytöshäiriöitä pystyttäisiin ennaltaehkäisemään tehokkaammin ja niiden ilmenemisen syitä pystyttäisiin paremmin ymmärtämään.

Makaaminen on lehmälle yksi sen tärkeimmistä käyttäytymistarpeista ja makuupaikka vaikuttaa oleellisesti lehmän hyvinvointiin sekä pihatto- että parsinavetassa. Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää mahdollisuutta parantaa lehmien makuumukavuutta poistamalla makuuparsista etuseinä ja lisäämällä näin tilaa lehmien pään kohdalla. Makuuparsia, joiden etupuolella on kulkukäytävä, rajataan usein etuseinällä, koska etuseinä vähentää makuuparsien likaantumista eturoiskeiden vuoksi. Etuseinä kuitenkin estää lehmiä käyttämästä parren edessä olevaa tilaa makuulle menon ja makuulta nousemisen aikana, mikä saattaa vaikuttaa nautojen makuukäyttäytymiseen. Hypoteeseina oli, että etuseinän poisto vähentää parressa kokonaan ja puoliksi seisomista, lisää makuuaikaa, vähentää parren tutkimista ja epänormaalia makuukäyttäytymistä sekä lisää sosiaalista kanssakäymistä makuuparsissa. Tutkimus tehtiin yhden lypsyrobotin pihattonavetassa. Pihatossa on 44 makuupartta, jotka on sijoitettu kahteen riviin. Tutkittavan makuuparsirivin edessä on ruokintakäytävä. Tutkimus aloitettiin kuvaamalla 21 makuupartta (kontrollipäivä), joiden etureunaan oli kiinnitetty vanerilevy. Tämän jälkeen etuseinä poistettiin kahdeksasta parresta ja kolmen päivän jälkeen parsien käyttöä videoitiin uudelleen (koepäivä). Videoista rekisteröitiin lehmien aktiivisuuteen (seisomiseen ja makaamiseen), parressa tapahtuvaan lehmien väliseen sosiaaliseen kontaktiin sekä parren tutkimiseen (parren haistelu ja kuopiminen) liittyviä käyttäytymisiä. Sekä kontrolli- että koepäivältä purettiin 5 tuntia 43 minuuttia videomateriaalia. Tilastoanalyysiin valitussa materiaalissa oli kuusi etuseinätöntä sekä yhdeksän etuseinällistä partta. Etuseinän poisto mahdollisti sosiaaliset kontaktit parren etuosan kautta, mikä lisäsi sosiaalisia kontakteja huomattavasti. Tästä seurasi parressa makaamisen väheneminen sekä ajallisesti että lukumäärällisesti. Etuseinättömissä parsissa ei havaittu pää vinossa nousemista ja hyvin vähän pää vinossa makuulle menoa, kun taas etuseinällisissä parsissa yli puolet lehmistä nousi pää vinossa. Lehmät makasivat pidempiä jaksoja ja niiden makuulle meno -liike kesti vähemmän aikaa etuseinällisissä parsissa kuin etuseinättömissä. Parressa seisomiseen tai parren tutkimiseen etuseinän poisto ei vaikuttanut. Lehmät joutuivat lyhyissä parsissa kääntämään päätään sivuun mahtuakseen nousemaan makuulta. Toisaalta parsirivin edestä ruokintakäytävältä tapahtuva sosiaalinen kontakti oli niin häiritsevää, että lehmät makasivat etuseinättömissä parsissa vähemmän sekä lyhyempiä jaksoja kuin etuseinällisissä parsissa. Parsien etuseinän poisto aiheutti siis pääasiassa negatiivisia seurauksia toisin kuin hypoteeseissa ennustettiin. Etuseinän poistaminen ei ole järkevää navetassa, jossa parsirivin edessä on kulkukäytävä. Tutkimuksessa käytettyä parsimallia parempi ratkaisu olisi etuseinällinen pidempi parsi, jossa parren etuosassa olisi huomattavasti enemmän tilaa pään liikkeelle.