Browsing by Subject "köyhyys"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen vammaisten naisten köyhyyskokemuksia. Vammaiset naiset ovat marginalisoituna ryhmänä erityisessä riskissä ajautua köyhyyteen. Esteellisyyttä tuottavat rakenteet vaikeuttavat vammaisten naisten kouluttautumista ja työelämään pääsyä. Vammaiset naiset ovat kuitenkin huomattavan vähän kuultu ryhmä köyhyystutkimuksen saralla. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää sitä, millaisia kokemuksia köyhyydestä vammaisilla naisilla on, ja antaa näin ääni vammaisille naisille köyhyystutkimuksessa. Aiemmassa vammaisuuden ja köyhyyden suhdetta koskevassa tutkimuksessa on käytetty laajasti Amartya Senin köyhyyden määritelmää. Sen mukaan köyhyys ilmenee hyvinvoinnin puutteena. Tässä tutkielmassa on sovellettu samaa köyhyyden määritelmää, sillä se sallii köyhyyden ilmenemien monipuolisen tarkastelun. Sekä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut että vammaisjärjestöt vaikuttavat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseen ja riittävän toimeentulon saamiseen. Tutkimuskysymykseni jakautuivat seuraavasti: 1. Miten köyhyys ilmenee vammaisten naisten kokemuksissa? 2. Millainen rooli palvelujärjestelmällä on vammaisten naisten köyhyyskokemuksissa? Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka aineistona käytän vammaisilta naisilta sähköisen lomakkeen avulla kerättyjä köyhyyskokemuksia. Keräsin aineiston kesällä 2020. Välitin lomakkeen useille kotimaisille vammaisjärjestöille ja köyhyysverkostolle, jotka välittivät sen eteenpäin sähköpostilistoilleen. Vastauksia lomakkeelle tuli 35. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka tuloksena aineisto hahmottui kahden pääluokan alle: Köyhyyden ilmenemiin ja Palvelujärjestelmäkokemuksiin. Köyhyys ilmeni vastaajien kokemuksissa taloudellisena epävakautena, sosiaalisena niukkuutena, ja emotionaalisina reaktioina. Taloudellisen epävakauden kokemukset olivat aineistossa yleisimpiä ja näkyivät aineistossa esimerkiksi siten, ettei vastaajilla vakavimmillaan ollut varaa perustarpeisiin. Köyhyys ilmeni sosiaalisten suhteiden vähyytenä. Sosiaaliseen niukkuuteen vaikuttivat vastaajien voimavarat ja resurssien puute. Taloudellinen epävakaus ja sosiaalinen niukkuus tuottivat puolestaan emotionaalisia seurauksia, kuten yksinäisyyden ja masennuksen tunteita, jotka vaikuttivat vastaajien voimavaroihin ja hankaloittivat entisestään tilanteesta nousua. Palvelujärjestelmän rooli oli kahtalainen: riittämättömät palvelut tuottivat eristystä ja taloudellista epävakautta ja monimutkainen palvelujärjestelmä hahmottui itsessään esteellisyyttä tuottavana tekijänä, kun taas toimivat palvelut lisäsivät vastaajien osallisuutta ja mahdollistivat esimerkiksi työssäkäynnin. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyä näkemystä köyhyyden ja vammaisuuden suhteesta toisiaan tuottavana noidankehänä. Palvelujärjestelmän rooli tämän kierteen pysäyttämisessä on tutkimuksen perusteella merkittävä.

Viime vuosina Suomessa on ilmestynyt useampia romaaneja, jotka kuvaavat modernia köyhyyttä. Yksi niistä on Noora Vallinkosken Perno Mega City, joka kertoo köyhän työläisperheen tarinan 1980- ja 1990-lukujen Turussa. Maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, millaisista esteettisistä tyylivalinnoista Perno Mega Cityn köyhyyden kuvaus rakentuu ja millaisia vaikutelmia nämä valinnat saavat aikaan – siis millaisena esimerkiksi sanastoon, poeettisiin ja foneettisiin piirteisiin sekä kerrontaan liittyvät ratkaisut ohjaavat näkemään köyhän lapsiperheen maailman. Tutkimuskysymyksen puitteissa tarkastellaan myös sitä, miten minäkertojan tyyli muuttuu ikävuosien kasvaessa ja millaisia vaikutelmia tämä muutos saa aikaan, sekä arvioidaan implisiittisen tekijän sanomaa. Teosta tarkastellaan Geoffrey Leechin ja Mick Shortin funktionaalisen tyylintutkimusteorian lähtökohdista ja lisäksi Michael Toolanin teoriaa vasten. Kerronnan tyylin tarkasteluun hyödynnetään James Phelanin, Dorrit Cohnin ja Alan Palmerin teorioita. Tyylivalintoja peilataan myös Minna Canthin naturalistisia teoksia ja Riikka Rossin sekä Minna Maijalan niihin liittyvää tutkimusta vasten. Lisäksi tyyliä tarkastellaan Anu-Hanna Anttilan, Kati Launiksen, Jussi Ojajärven ja Ralf Kaurasen toimittaman monitieteisen luokkatutkimuksen valossa. Perno Mega Cityn kuvaama köyhyys on suhteellista köyhyyttä, jonka ytimessä on yksilöiden elintasojen vertailu. Kuvaukseen kytkeytyvien tyylikeinojen tarkastelu avaa tällaiseen köyhyyteen liittyvän kokemuksen luonnetta: antiteesit, näkö- ja hajuaistiin kiinnittyvä tajunnankuvaus sekä metaforat tuovat esiin sen, miltä eriarvoisuus tuntuu. Näiden tyylikeinojen tarkoitus on puhutella lukijaa ja synnyttää myötätuntoa köyhiä henkilöhahmoja kohtaan. Hahmojen mielen ja puheen kuvauksessa korostuvat perheeltä perityt ajattelutavat ja se tyyli, jolla yhteiskunnassa puhutaan köyhyydestä. Ankea miljöökuvaus on luonteeltaan metonyymistä, ja siihen sisältyy hätkähdyttämään tarkoitettuja tyylikeinoja, jotka pyrkivät herättelemään implisiittisen lukijan sosiaalista omatuntoa. Teoksen emotionaalista sävyä rakentavien tyylivalintojen vaikutuksesta köyhyys näyttäytyy myös arjen päällä riippuvana uhkaavana tunnelmana. Teos hyödyntää useita naturalistisia tyylikeinoja, ja niiden vaikutuksia tarkastelemalla selviää, että implisiittisen tekijän sanomasta löytyy kaikuja Minna Canthin yhteiskuntakriittisten köyhyyskuvausten sanomiin. Menetelmän avulla olisi mahdollista tarkastella myös isompaa joukkoa tiettynä ajanjaksona ilmestyneitä köyhyyskuvauksia. Teosten tyylivalintoja tarkastelemalla voitaisiin muodostaa laajempi kuva siitä, miten köyhyysteemaa kyseisen ajan romaanitaiteessa käsitellään.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen köyhyyttä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksessa vuosilta 2012-2015. Olen kiinnostunut siitä, näyttäytyykö köyhyys yhteiskunnallisena ongelmana kirkossa. Aineistoni muodostuu kirkon nelivuotiskertomuksen kahdesta osasta, Erilaistuva kirkko sekä Osallistuva luterilaisuus -asiakirjoista, jotka ovat kirkkohallituksen ja Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijoiden tuottamia. Aineiston avulla tutkin, millaisena yhteiskunnallisena ilmiönä köyhyys näyttäytyy nelivuotiskertomuksessa sekä millaisia rooleja kirkolla on köyhyyden vähentämisessä. Näissä kahdessa tutkimuskysymyksessä nostan esiin myös kaupunkiköyhyyden näkökulman. Tutkielman teoriataustana toimivat evankelis-luterilaisen kirkon erilaiset roolit suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen toimintamuodot ja roolit määrittyvät kirkon sanoman ja ihmisten tarpeiden mukaan. Martti Luther piti tärkeänä, että kirkko pyrkii vaikuttamaan köyhyyteen konkreettisesti. Lutherin perintö on havaittavissa edelleen kirkon toiminnassa. Kirkko kokee osaltaan olevansa vastuussa heikompiosaisista, mikä näkyy historiassa köyhäinhoidon järjestämisenä 1800-luvun lopulle asti sekä valtion köyhyyttä vähentävien toimien tukemisena 1900- ja 2000-luvuilla. Rooleihin vaikuttavat myös ihmisten odotukset kirkon tehtävistä sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin ongelmiin julkisessa keskustelussa. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän sisällönanalyysia. Sen avulla aineistosta hahmottuu neljä teemaa: kirkon teologia ja itseymmärrys, odotusten täyttäminen, yhteiskunnallinen tarve ja alueelliset erot. Teemat toimivat lähtökohtana siihen, millaisena yhteiskuntaa koskettavana ilmiönä köyhyys hahmottuu aineistossa. Tutkielman keskeisenä tuloksena on köyhyyden näyttäytyminen yhtenä monista nykyajan ongelmista. Muita ongelmallisia ilmiöitä ovat esimerkiksi hyvinvointierot ja polarisaatiokehitys, huono-osaisuus sekä eriarvoistuminen. Yhteiskunnallinen moninaistuminen vaikuttaa lisäävän ilmiöiden esiintymistä. Hyvinvointia heikentävien ilmiöiden ja julkisen sektorin puutteiden vuoksi Suomessa on yhteiskunnallinen tarve kirkon auttamistyölle. Julkisen sektorin puutteet hyvinvointivaltion perusedellytysten tarjoamisessa ovat vaikuttaneet siihen, että suomalaiset odottavat kirkolta yhä enemmän tukea heikompiosaisten auttamisessa. Köyhyyden ymmärtämiseen kirkossa vaikuttavat oleellisesti myös sen historia ja teologia. Ne muodostavat arvopohjan, joka ohjaa kirkon toimintaa esimerkiksi köyhyyden vähentämisessä. Tutkielman perusteella kirkon roolit köyhyyden vähentämisessä ovat: kristinuskon sanoman julistaja, odotusten ja tarpeiden täyttäjä, sekä julkinen keskustelija ja poliittinen vaikuttaja. Kirkon sanoman julistaminen muodostaa auttamistyön pohjan; lähimmäisenrakkaus kannustaa ihmisiä toimimaan ohjeen mukaisesti. Kirkko pyrkii toiminnassaan paikkaamaan julkisen sektorin puutteita ja täyttämään odotuksia, joita suomalaiset esittävät. Se ei kuitenkaan ota vastaan roolia hyvinvointivaltion aukkojen paikkaajana ilman kritiikkiä. Kirkon tavoitteena on vähentää köyhyyttä ja huono-osaisuutta myös nostamalla julkiseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon yhteiskunnallista huomiota vaativia aiheita.

Köyhyyden ajatellaan olevan puutetta ja kurjuutta, joka on pyrittävä hävittämään. Sille, minkä puutteesta köyhyydessä tarkalleen ottaen on kyse, on kehitetty tutkimuksessa ja poliittisissa yhteyksissä erilaisia määritelmiä. Köyhyyden käsitteen monimerkityksisyys osoittautuu kuitenkin ongelmalliseksi erityisesti silloin, kun köyhyyden vähentämiseksi ja hävittämiseksi valittavista keinoista yritetään päästä yhteisymmärrykseen. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten köyhyyden käsitettä voidaan jäsentää ja kehittää analysoimalla köyhyyttä vallan puutteena. Tutkimustehtävä perustuu oletukselle, että köyhyydessä on kyse inhimillisen toiminnan edellytyksiä koskevasta niukkuudesta, jonka erilaisia ilmenemismuotoja köyhyyden käsitteen eri määritelmät painottavat ja jota voidaan ymmärtää vallan käsitteen avulla. Tutkimuksen metodi on filosofinen käsiteanalyysi. Johdantoa seuraavassa luvussa selvitetään, minkälaisia köyhyyden yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen muotoilemat keskeiset käsitykset köyhyydestä ovat ja mitä metodologisia kysymyksiä köyhyyden tutkimukseen liittyy. Siinä esitellään myös kyvykkyyslähestymistapa (capability approach), jonka mukaan köyhyyden ilmenemistä arvioitaessa on resurssien saatavuuden sijaan tarkasteltava sitä, minkälaiset mahdollisuudet ihmisillä on tavoitella hyvinvointiaan edistäviä asioita vallitsevissa olosuhteissa. Kolmannessa luvussa konstruoidaan vallan käsiteanalyysi, joka perustuu Peter Morrissin teokseen Power. A Philosophical Analysis ja Jaana Hallamaan filosofista teon teoriaa sekä vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan etiikkaa käsittelevään, käsikirjoitusvaiheessa olevaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka. Toiminnan edellytyksiä analysoitaessa hyödynnetään myös kyvykkyyslähestymistavan kehittäneen Amartya Senin käsitystä kyvykkyyksistä ja vapaudesta. Neljännessä luvussa muotoiltuja käsitevälineitä sovelletaan köyhyyden analysoimiseen. Toiminnan edellytyksiä koskevan niukkuuden ilmenemistapoja havainnollistetaan esimerkkiaineiston avulla, joka koostuu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -julkaisun omaelämäkerrallisista kirjoituksista. Lopuksi analysoidaan, mitä toiminnan edellytysten vahvistuminen merkitsee köyhyyden kontekstissa ja miten sitä voidaan edistää. Viidennessä luvussa kootaan yhteen tutkimuksen tulokset. Vallan käsiteanalyysin perusteella valtaa on mielekästä tutkia laajassa merkityksessään toimijan kykynä saada aikaan haluamiaan asioita ja asiantiloja. Tällöin vallan käyttämisellä on käsitteellinen yhteys toiminnan onnistumiseen. Vallan käyttäminen edellyttää vapautta, muita henkisiä ja materiaalisia resursseja, suotuisia olosuhteita ja vallan käyttämisen mahdollistavaa asemaa, jonka muodostumiseen vaikuttaa sosiaalinen konteksti. Köyhyys asettaa ihmisen asemaan, jossa vallan ala on liian rajattu. Köyhä voi tehdä valintoja ja saavuttaa asettamiaan päämääriä, mutta vain köyhyyden rajaamassa toimintatilassa. Toiminnan edellytykset riittävät selviytymiseen, mutta niiden niukkuus estää laaja-alaista hyvinvointia edistävien päämäärien saavuttamisen. Auttamistoiminnan, jolla pyritään edistämään köyhän voimaantumista eli vallan alaa laajentavaa toiminnan edellytysten vahvistumista, on perustuttava köyhän toimijuuden kunnioittamiseen voidakseen onnistua.

Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jonkin verran viime vuosina. Samalla kun osa väestöstä rikastuu, köyhyys ja niukkuus on lisääntynyt. Tässä maisterintutkielmassa analysoidaan köyhyyttä kokeneiden käsityksiä hyväosaisuudesta. Hyväosaisuutta ja huono-osaisuutta taustoitetaan köyhyyden, keskiluokkaisuuden ja eliitin käsitteillä. Teoreettisena ohjenuorana tutkimuksessani toimi sosiaaliset representaatiot eli arkikäsityksen muodostuminen jostain asiasta. Tutkimukseni on otteeltaan laadullinen ja tutkimusaineistonani käytän Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä- kirjoituskilpailun (2019) valikoituja kirjoituksia. Aineiston analyysin toteutin teemoittelulla, jolloin pystyin havaitsemaan keskeiset hyväosaisuudesta kertovat käsitykset. Kirjoittajat olivat taustaltaan erilaisia. Osa heistä oli ollut aina pienituloinen, osa vasta jonkin aikaa köyhä ja osa oli kokenut niukkuutta aiemmin elämässään. Tutkimukseni tulokset kertovat hyväosaisuuteen liitettyjen käsitysten monimuotoisuudesta. Korkea tulotaso, poliittinen vaikutusvalta ja heikko moraali liitetään usein yhteen. Rikkaiden elämää ei kuitenkaan varsinaisesti kadehdita tai haluta itselle. Hyväosaisuuteen liittyy käsitys työstä ja näennäisien kulissien ylläpidosta asioina, joita ilman ei voi elää. Toisaalta hyväosaisuuden representaatio saattaa esiintyä myös tavallisuutena ja yksinkertaisesti köyhyyttä helpompana elämänä. Korkea tulotaso ei aina merkitse juonittelua ja muiden alistamista, vaan hyväosaisuus saattaa kulminoitua tavallisuuteen. Silloin oma elämä koetaan erityisen raskaana.

Tutkimustehtävänäni on selvittää, millaisia ovat työssäkäyvien naisten kokemukset köyhyydestä. Aineisto koostuu 25:stä köyhyyttä käsittelevästä työssäkäyvän naisen kirjoituksesta. Kirjoitukset lähetettiin vuonna 2006 järjestettyyn Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun ja ovat osa kirjoituskilpailun kokonaissatoa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät altistavat riskeille, jotka johtavat työssäkäyvän köyhyyteen, millaisia selviytymiskeinoja työssäkäyvällä köyhällä on käytössään ja miltä köyhyys tuntuu. Menetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla olen luokitellut aineistoni. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yksinhuoltajuus, naisten työmarkkina-asema ja epätyypilliset työsuhteet, vaikeudet yhdistää palkkatyö ja lastenhoito sekä erilaiset kannustinloukut muodostuvat ns. uusiksi sosiaalisiksi riskitekijöiksi. Selviytymiskeinoina työssäkäyvän köyhän arjessa näkyvät pääasiassa erilaiset säästämisen ja kulutuksen minimoimisen keinot, erilaisista (perus)hyödykkeistä tinkiminen sekä sosiaalisiin tukiverkkoihin tukeutuminen. Köyhyyteen liittyy monenlaisia tunteita, joista tämän tutkimuksen perusteella häpeä näyttäytyy merkittävämpänä. Sen ohella köyhyys koettelee henkisesti monin eri tavoin, koska kuukausittainen kulutus on äärimmäisen tarkoin harkittua eikä mihinkään ylimääräiseen ole varaa. Köyhyyteen liittyvät tunteet ovat monella tapaa myös ristiriitaiset; taloudellisesta ahdingosta huolimatta haaveillaan paremmasta tulevaisuudesta ja omassa tilanteessa nähdään myös valoisia puolia. Tutkimuskirjallisuudessa on viitattu köyhyystutkimuksen ja työn tutkimuksen perinteisiin ja esitelty yleisimmät määritelmät sekä köyhyyteen että työhön liittyen. Työtä on käsitelty pääasiassa joustavuuden ja epätyypillisten työsuhteiden näkökulmasta. Työssäkäyvien köyhyyteen liittyen päälähteinä on käytetty Merja Kauhasen ja Ilpo Airion tutkimuskirjallisuutta. Tutkimukseni nostaa esiin työssäkäyvien naisten kokemukset köyhyydestä ja täsmentää sitä, mitä aikaisempien tutkimusten ja tilastojen valossa ilmiöstä tiedetään. Tutkimukseni avulla tuotettu tieto työssäkäyvien köyhyydestä on tärkeää, koska se täydentää aiheeseen liittyvää tilastollista tutkimusta. Lisäksi se tuo esiin työssäkäyvien naisten kokemukset köyhyydestä, mitä ei sellaisenaan aiemmin Suomessa ole tutkittu.

The topic of this master’s thesis is urban poverty in Helsinki in 1893-1900. This study examines the living conditions of the poor and what resources they lacked. The reasons behind poverty are also discussed. Previous studies of poverty are used in order to study poverty in Helsinki. Themes in this study include, for example, the reasons behind poverty, and whose fault it was. The primary source for the analysis is letters that were sent to a charity organisation called Föreningen för välgorenhetens ordnande (F.V.O.), as well as notes from the employees. The focus is on eight files. Additionally, there will be a shorter quantitative study of 294 files (from files 2-2935) which will give us an overview of the time and a better understanding of the overall profile of a poor seeking for help from the organisation. The files for the quantitative part have been selected by systematic sampling, every tenth file is part of the study. The number of the people seeking for help, their occupations, reasons for seeking help, and help received are all topics of interest in the quantitative part. The main method of research is, however, content analysis. The eight files will be studied through this technique. In the qualitative part the main research topics are: The reasons behind poverty, and the living conditions of the poor. From the study we can conclude that there were multiple factors behind poverty. Sickness, unemployment, large families, widowhood, and inherited poverty were all reasons behind poverty. The reasons varied between people and years. Unemployment and sickness seemed to accelerate each other, and it is not clear whether sickness caused poverty or whether poverty caused sickness. Poverty did cause lack of resources which made them seek help. Some of the main reasons for seeking help were the general need for help, unemployment, lack of material goods, and lack of monetary resources. Small and cramped apartments, lack of food, clothing and firewood were common problems for the urban poor in Helsinki. Living in tight quarters also deteriorated their health. Low income did not give enough food security and they pawned their clothes regularly to ease the burden for a moment. Both the letters and the notes from F.V.O.-employees tell the same story about the conditions of the poor. The poor themselves probably used different rhetorical methods to further their agenda, because the charity organisation had its own values, even though this particular organisation gave help liberally. The research results tell us that the poor lacked many resources in their lives. Living in cramped apartments, and lacking food and clothing, plagued the urban poor population of Helsinki. The reasons behind poverty were multiple and varied, although unemployment and sickness were the largest reasons and further deepened poverty. Due to limited material, we cannot draw universal conclusions on urban poverty in Helsinki, let alone nationwide. The results did, however, have similarities with studies done on urban poverty in Tampere and in Europe in general.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin naturalistista naiskuvaa Helvi Hämäläisen romaaneissa Lumous (1934), Katuojan vettä (1935) ja Tyhjä syli (1937). Tutkin, millaisia naturalistisia piirteitä romaanien naishahmot ilmentävät ja millaisia yhteiskunnallisia ongelmia naishahmojen avulla nostetaan esiin. Naishahmojen naturalististen piirteiden jäljille päästään tutkimalla naturalismia lajina. Naturalismin keskeisimpiin piirteisiin kuuluvat arjen kuvaaminen ja entropia eli rappion teema. Entropia onkin tutkielmassa keskeinen käsite. Se on alun perin luonnontieteistä peräisin oleva termi, joka tarkoittaa epäjärjestyksen lisääntymistä. Naturalismin tutkimuksessa entropia on vertauskuvallista: sen avulla kuvataan naturalistiselle kirjallisuudelle tyypillisiä juonikulkuja, joissa rappio ja epäjärjestys lisääntyvät ja henkilöt tuhoutuvat. Tutkin entropian ilmenemistä sekä romaanien naishahmoissa että niiden kerronnassa. Tärkeimpänä lähteenäni naturalismin piirteitä ja entropiaa käsittelevissä luvuissa on Riikka Rossin teos Särkyvä arki – Naturalismin juuret suomalaisessa kirjallisuudessa (2009). Sosiologisen tutkimuksen avulla havainnollistan lisäksi Hämäläisen kuvaamia 1930-luvun yhteiskunnan epäkohtia, joilla oli vaikutusta etenkin naisten elämään. Tärkeimpänä lähteenäni käytän Maria Lähteenmäen teosta Mahdollisuuksien aika – Työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910–1930-luvun Suomessa (1995). Globaalin laman seurauksena työttömyys ja köyhyys lisääntyivät, millä oli vaikutusta myös väestönkehitykseen: perhesuunnittelun tarve lisääntyi, mutta esimerkiksi abortti oli laiton. Aborttikysymys nouseekin erityisesti Katuojan vedessä ja Tyhjässä sylissä keskeiseksi keskustelun kohteeksi. Tutkielmani osoittaa, että tarkastelemieni romaanien naishahmoissa on havaittavissa naturalistiselle naishahmolle tyypillistä entropiaa. Rappio ei ole kuitenkaan kaikilla naisilla samanlaista: toisilla se on kyllästymistä arkeen, toisilla konkreettisempaa, esimerkiksi suistumista köyhyyteen ja puutteeseen. Toiset liikkuvat aktiivisesti kohti omaa tuhoutumistaan, kun taas toiset ovat pikemminkin perimänsä tai olosuhteiden uhreja. Perinteisesti entrooppiset naishahmot tuhoutuvat lopullisesti – siis kuolevat. Hämäläisen romaanien naishahmoille näin ei kuitenkaan käy, vaan heidän lopullinen kohtalonsa jää avoimeksi. Kerronnan tasolla entropiaa on erityisesti miljöön kuvauksissa. Romaaneissa kuvataan konkreettisesti ja aisteihin vetoavasti aineen hajoamista, pilaantumista ja mädäntymistä. Rappion kuvaukset kerronnan tasolla vaikuttavat kiihtyvän samaan tahtiin romaanien päähenkilöiden rappion kuvausten kanssa.

Tarkastelen tutkielmassani viktoriaanisella ajalla Britanniassa käytyä keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä ja tutkin lapsen asemaa seksuaalisen väkivallan uhrina. 1800-luvulla suhtautuminen lapsiin sekä ikäryhmänä että laajemmin erityisenä yhteisön osana koki moninaisia muutoksia. Sosiaalisiin uudistuksiin keskittyneet liikkeet alkoivat kiinnittää huomiota lasten asemaan 1800-luvun yhteiskunnassa. Lasten seksuaalinen pahoinpitely nousi esiin huolena, joka koetteli sekä lapsen kehoa että aivan erityisesti moraalia. Aiheessa yhdistyivät kysymykset moraalittomasta seksuaalisuudesta, lasten turmel-tumisesta ja kärsimyksestä sekä yhteiskuntaluokkien välisistä jännitteistä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten keskustelut lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta pahoinpitelystä nousivat esille juuri viktoriaanisella ajalla? Mitä tämä kertoo ajan lapsuuskuvan muutoksesta? Seksuaalisen pahoinpitelyn uhreina olevien lasten asema yhteiskunnassa oli monella tapaa ongelmallinen. Tutkin myös, kuka nähtiin ”oikeana” seksuaalisen pahoinpitelyn uhrina 1800-luvulla ja ketkä määritelmän ulko-puolelle jäivät. Mitkä yhteiskunnan rakenteet ja arvot vaikuttivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrin ”paikkaan” keskustelussa ja siihen, miten yhteisö suhtautui pahoinpitelyn uhreihin? Käsittelen tutkimuksessani sekä tyttöjä että poikia ja pyrin nostamaan tutkimuksessa esille myös sukupuoleen liittyviä erityispiirteitä. Tutkimukseni painottuu ajallisesti noin 1860–1890 lukujen välille, jolloin lasten seksuaalista pahoinpitelyä ja lastensuojelulainsäädännön kehitystä koskevat keskustelut olivat aktiivisimmillaan. Tutkimuksessani käytän monipuolisesti aikalaislähteitä. Aikalaislähteitäni ovat esimerkiksi lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn liittyvä lainsäädäntö, lakeihin liittyvä julkinen keskustelu parlamentin ylä- ja alahuoneissa sekä Old Bailey’n julkaistut tiedonannot. Lisäksi aineistonani on lehdistössä käytyä aikalaiskeskusteltua. Käytän lähteenäni myös The Waifs and Strays' Society -järjestön julkaisemia esimerkkitapauksia. Järjestön huostaan tuli lapsia erityisesti eri raastuvanoikeuksien lähettäminä. Lisäksi käytän lähteinäni erilaisten lastensuojelujärjestöjen ja valtiollisten komiteoiden raportteja (esim. The Exposure and suppression of the traffic in English girls for purposes of continental prostitution, 1881 ja Report for Inquiring Into the Housing of the Working Classes 1885), lääketieteellisiä julkaisuja (Medical jurisprudence) sekä aikalaistoimijoiden, kuten Josephine Butlerin, Ellice Hopkinsin, W.T. Steadin ja Charles Boothin kirjoituksia. 1800-luvulla tapahtunut lapsuuskuvan muutos muokkasi keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä. 1800-luvun aktivismin seurauksena lastensuojelulainsäädäntö tiukentui, seksin suojaikäraja nousi ja lastensuojelu ammattimaistui. Yhteiskunnallinen keskustelu nojasi hyvin vahvasti keskiluokkaiseen ikäsidonnaisen lapsuuden ajatukseen, joka tuki lasten laajempaa suojelua, mutta sulki suppeudessaan ulos monia lapsia. Tutkimuksen perusteella esiin nousee kolme selkeää kategoriaa, jotka vaikuttivat siihen, miten seksuaalista väkivaltaa kokeneeseen lapseen suhtauduttiin: lapsen ikä, sukupuoli ja sekä lapsen että väkivallantekijän luokka ja sosiaalinen asema yhteisössä. Huonoon asemaan joutuivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrit, jotka eivät käytökseltään sopineet stereotypiaan ”viattomasta” lapsesta, alimpaan työväenluokkaan kuuluvat lapset, yli 12-vuotiaat lapset ja prostituoidut. Myös pojat jäivät keskustelussa marginaaliseen asemaan.