Browsing by Subject "kaste"

Tutkielma käsittelee sakramenttiteologiaa konstruktiivista teologiaa tekevän Ian A. McFarlandin tuotannossa. Konstruktiivinen teologia on akateemisen teologian piirissä syntynyt teologian tekemisen tapa. Konstruktiivinen teologia ei ole yhtenäinen suuntaus. Tyypillistä kuitenkin on, että konstruktiivisessa teologiassa pyritään tunnistamaan yhteiskunnan ja teologin vaikutus teologian tekemiseen sekä teologian vaikutus yhteiskuntaan. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on systemaattinen analyysi. Systemaattisen analyysiin käyttäminen konstruktiivisen teologian ottein tehtyyn aineistoon ei ole yksiselitteinen ratkaisu, sillä konstruktiivinen teologia ei pyri aina systematisointiin. Tutkielman tarkoituksena on kuitenkin tunnistaa menetelmän keinoin lähteissä olemassa olevat systematisoinnit ja taustaoletukset. McFarlandin sakramenttiteologiassa on niin olemuksellisia, episteemisiä kuin moraalisia implikaatioita. Ykseyden syntyminen, siihen liittyminen ja siinä pysyminen ovat keskeisessä asemassa Jumalan läsnäolon vaikutuksissa. Sakramenttien kautta kirkko on Kristuksen yhteisöllinen ruumis ja ihminen on tuon ruumiin jäsen. Tämä tuo kirkolle ja ihmiselle McFarlandin sakramenttiteologiassa sakramentaalisia piirteitä. Kirkon ja ihmisen kautta Jumalan läsnäolo Kristuksen kohtaamisena leviää myös sakramenttien ulkopuolelle. Kristus kohdataan kirkossa ja kaikissa Kristuksen ruumiin jäsenissä. Kristuksen ruumiin jäsenyys puolestaan levittäytyy institutionaalisen kirkon ulkopuolelle. Sakramentit ovat Jumalan toimintaa. Ihminen ei voi vaikuttaa siihen onko Jumala läsnä tai esimerkiksi tehdä kirkosta Kristuksen yhteisöllistä ruumista. Ihmisen toiminta kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka sakramenttien vaikutukset näyttäytyvät tässä ajassa. Ihmisten toiminta voi vääristää julistetun evankeliumin, vaarantaa kirkon ja ihmiset sekä estää sen, että kirkko tulisi tunnistetuksi Kristuksen yhteisöllisenä ruumiina. Kirkko Kristuksen yhteisöllisenä ruumiina ja ihmiset tuon ruumiin jäseninä ovat keskeisessä asemassa sakramenttien moraalisia implikaatioiden näkökulmasta. Kirkon tulisi kuvastaa Kristusta ylläpitämällä ykseyttä ja seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä eettisissä valinnoissaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi muiden palvelemista, yhteiskunnan marginaaleihin suuntautumista sekä sorron purkamista kussakin kontekstissa sopivalla tavalla. Se edellyttää ihmisiltä sekä kirkolta yhteisönä itsereflektiota.