Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kehitys"

Sort by: Order: Results:

  • Tilli, Kim (2015)
    Kasvinsuojeluaineiden käyttöä kasvintuhoojien torjuntaan pyritään muun muassa Euroopan Unionissa vähentämään maatalouspoliittisin keinoin ja lisäksi torjuntakäyttöön sallittujen kemikaalien määrä vähenee koko ajan. Jotta tuotanto ei samanaikaisesti vähene, on kehitettävä uusia keinoja edelleen tuottaa tehokkaasti. Käytössä on jo kemikaalien käytön vaihtoehdoiksi useita viljelyteknisiä keinoja, kuten muokkaustavat, viljelykierto, katteet, houkutuskasvustot ja harsot. Tämä tutkimus pyrki selvittämään osaltaan onko kasvin värillä merkitystä eli voiko oikealla lajikevalinnalla vähentää hyönteistuhoja. Värin vaikutusta hyönteisten syönti- ja munintakäyttäytymiseen on tutkittu suhteellisen vähän. Lisäksi erilaisia teorioita ja hypoteeseja tästä käyttäytymisestä on esitetty pääasiallisesti kirjallisuustutkimusten perusteella ilman kenttäkokeita. Muutamat suoritetut kokeet ovat olleet usein ainoastaan yhdellä hyönteis- tai kasvilajilla järjestettyjä, joten vertailtavaa aineistoa on ollut hyvin vähän käytettävissä. Tämän kokeen tarkoitus oli verrata samanaikaisesti useiden hyönteislajien käyttäytymistä, koska eri lajeilla voi olla erilaiset isäntäkasvin etsintästrategiat. Peltokoe suoritettiin käyttäen sekä hyöty- että koristekasvilajeja. Kasvatuskaapissa tehdyllä syöntikokeella haluttiin lisäksi testata eriväristen ravintokasvien vaikutusta hyönteisen, tässä tapauksessa kaaliperhosen, kehittymiseen. Kasvukauden alun suurten lämpötilanvaihteluiden sekä alhaisten lämpötilojen vuoksi peltokokeen viidestä kasvilajista yksi käytännössä kuoli pois kokeen aikana ja vain kaksi lajeista kasvoi hyvin. Toisaalta nämä kaksi lajia antoivat selkeän tuloksen lajikkeen värin vaikutuksesta eli korrelaatiosta värin ja hyönteistuhojen välillä. Syöntikokeessa sama trendi näkyi toukkien punnituspainossa; vaaleinta kaalia syöneet toukat kasvoivat eniten ja punaista kaalia syöneet vähiten. Värillä tai sen indikoimilla yhdisteillä näyttäisi olevan siis vaikutusta myös hyönteisen kehitykseen.
  • Tilli, Kim (2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO * HELSINGFORS UNIVERSITET * UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Laitos/Institution– Department Maataloustieteiden laitos Tekijä/Författare – Author Kim Tilli Työn nimi / Arbetets titel – Title Lehden värin vaikutus kasvin houkuttelevuuteen tuhohyönteisille Oppiaine /Läroämne – Subject Kasvintuotantotieteet / Maatalouseläintiede Työn laji/Arbetets art – Level Maisterintutkielma Aika/Datum – Month and year Joulukuu 2014 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 91 s. Tiivistelmä/Referat – Abstract Kasvinsuojeluaineiden käyttöä kasvintuhoojien torjuntaan pyritään muun muassa Euroopan Unionissa vähentämään maatalouspoliittisin keinoin ja lisäksi torjuntakäyttöön sallittujen kemikaalien määrä vähenee koko ajan. Jotta tuotanto ei samanaikaisesti vähene, on kehitettävä uusia keinoja edelleen tuottaa tehokkaasti. Käytössä on jo kemikaalien käytön vaihtoehdoiksi useita viljelyteknisiä keinoja, kuten muokkaustavat, viljelykierto, katteet, houkutuskasvustot ja harsot. Tämä tutkimus pyrki selvittämään osaltaan onko kasvin värillä merkitystä eli voiko oikealla lajikevalinnalla vähentää hyönteistuhoja. Värin vaikutusta hyönteisten syönti- ja munintakäyttäytymiseen on tutkittu suhteellisen vähän. Lisäksi erilaisia teorioita ja hypoteeseja tästä käyttäytymisestä on esitetty pääasiallisesti kirjallisuustutkimusten perusteella ilman kenttäkokeita. Muutamat suoritetut kokeet ovat olleet usein ainoastaan yhdellä hyönteis- tai kasvilajilla järjestettyjä, joten vertailtavaa aineistoa on ollut hyvin vähän käytettävissä. Tämän kokeen tarkoitus oli verrata samanaikaisesti useiden hyönteislajien käyttäytymistä, koska eri lajeilla voi olla erilaiset isäntäkasvin etsintästrategiat. Peltokoe suoritettiin käyttäen sekä hyöty- että koristekasvilajeja. Kasvatuskaapissa tehdyllä syöntikokeella haluttiin lisäksi testata eriväristen ravintokasvien vaikutusta hyönteisen, tässä tapauksessa kaaliperhosen, kehittymiseen. Kasvukauden alun suurten lämpötilanvaihteluiden sekä alhaisten lämpötilojen vuoksi peltokokeen viidestä kasvilajista yksi käytännössä kuoli pois kokeen aikana ja vain kaksi lajeista kasvoi hyvin. Toisaalta nämä kaksi lajia antoivat selkeän tuloksen lajikkeen värin vaikutuksesta eli korrelaatiosta värin ja hyönteistuhojen välillä. Syöntikokeessa sama trendi näkyi toukkien punnituspainossa; vaaleinta kaalia syöneet toukat kasvoivat eniten ja punaista kaalia syöneet vähiten. Värillä tai sen indikoimilla yhdisteillä näyttäisi olevan siis vaikutusta myös hyönteisen kehitykseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Väri, hyönteisvioitus, sekundaarimetaboliitti, kehitys Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Maataloustieteiden laitos ja Viikin kampuskirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Työtä ohjasi maatalouseläintieteen professori, PhD Heikki M.T. Hokkanen HELSINGIN YLIOPISTO * HELSINGFORS UNIVERSITET * UNIVERSITY OF HELSINKI
  • Ståhl, Aada (2019)
    The integration of immigrants into Finnish society has become an increasingly important social and equality issue, which underlines the importance of supporting the integration and development of immigrant children. The immigrants in the migration process can be burdened with risks, which can be realized especially among young people because they can also be affected by the difficult situation of their parents in addition to their own stressful experiences. With regard to the mental well-being, research suggests that the majority of immigrant children are doing well, but a small number have persistent problems, that according to research seems to be due an accumulation of stress. The need for support for children and adolescents with an immigrant background is emerged in education, where they perform worse than the general population, which can be influenced by language skills in addition to the mental load. There have been various attempts to solve these problems, one of them being musical interventions; they could support, for example, emotional regulation skills that could alleviate cumulative stress. In addition, it could support parenthood and thus contribute to the overall well-being of the immigrant family. Past research demonstrate that musical interventions have potential in supporting language development, and language has been rased as one of the most important areas where migrant children needs to be supported. This paper examines research evidence on the potential of music training, music interventions and musical interaction in supporting the development of young immigrants. The search of the literature was conducted using OvidMedline database. There is very little research on supporting the development of immigrant children through music, limited to a few studies conducted outside Finland. Individual studies indicated the potential benefits of music interventions in increasing orientation to mainstream culture and supporting language learning especially in terms of phonological awareness. There is preliminary evidence on the impact of music interventions on internalizing and externalizing behavior problems and the effect was found in the externalizing symptoms. It is important to be able to provide migrant children support which is not obstructed by for example lack of language skills. If music interventions are greeted with satisfaction among parents, such as in previous studies, parents might integrate better in health care system, thus supporting the well-being of the whole family, which would also support the child's development.
  • Koivistoinen, Miia (2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälainen merkitys isovanhemmuuden ilmiöllä on perheen eri sukupolville ja miten nämä käsitykset mahdollisesti eroavat toisistaan 2020-luvun suomessa. Erityinen kiinnostus kohdistui lasten näkökulman esiin tuomiseen, sillä isovanhemmuuden ilmiön tutkimus on painottunut suomalaisen tutkimuksen kentällä 2000-luvulla pääosin kuvaamaan ilmiötä isovanhemman, vanhempien, tai aikuiseen ikään ehtineiden lasten näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Urie Bronfenbrennerin (1979/1989) ekologisen teorian varaan, jonka mukaan yksilön kehitykseen vaikuttavat niin yksilön perimä kuin ympäristökin. Teorialuvussa tarkastellaan ekologisen teorian viittä sisäkkäin rakentuvaa ympäristösysteemiä, joiden kanssa kehittyvä yksilö on vuorovaikutuksessa. Keskeistä teoriassa on yksilön aktiivinen osallistuminen sekä vuorovaikutuksen vastavuoroisuus. Tutkimuksen aineisto tuotettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Haastatteluun osallistui neljä (4) lasta, kolme (3) vanhempaa ja kolme (3) isovanhempaa. Haastattelut nauhoitettiin ja lopullinen litteroitu aineisto analysoitiin atlas.ti -ohjelman koodaustoimintoa hyödyntäen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Lapset, vanhemmat ja isovanhemmat toivat esiin näkökulmia kasvatuksesta, lapsen ja isovanhemman välisestä suhteesta, lapsen osallisuudesta, toiminnan muodoista, toimintaympäristön piirteistä, vanhempien ja isovanhempien välisestä vuorovaikutuksesta sekä yhteydenpidosta. Suurimmat erot aikuisten ja lasten näkökulmien välillä liittyivät kasvatukseen, lapsen osallisuuteen ja toiminnan muotoihin. Tutkimuksen tuloksista on todettavissa, että vaikka eri sukupolvien näkökulmat ovat yhteneväisiä, on niissä kuitenkin selviä painotuseroja. Tutkimus näyttää myös toteen, että lapset kykenevät jakamaan merkityksiä ja kokemuksiaan siinä missä aikuisetkin. Tästä syystä lapselle tulisikin antaa mahdollisuus tuoda ilmi näkemyksiään ja niitä tulisi kuunnella herkällä korvalla.
  • Karkulehto, Susanna (2020)
    Pro gradu -tutkielma tarkastelee aktiivisen työvoimapolitiikan strategian kehitystä sen alku-ajoista nykypäivän käytäntöihin. Kiinnostuksen kohteena on taustateorian lähtökohtiin pohjaavien käytännön toimenpiteiden kehitys ja soveltaminen. Työvoimapolitiikan ja työttömyyden suhde on keskeinen. Tutkimus käsittelee myös aktiivisen sosiaalipolitiikan muutosta sekä aktivoinnin vaikuttavuutta.
  • Karkulehto, Susanna (2020)
    Pro gradu -tutkielma tarkastelee aktiivisen työvoimapolitiikan strategian kehitystä sen alku-ajoista nykypäivän käytäntöihin. Kiinnostuksen kohteena on taustateorian lähtökohtiin pohjaavien käytännön toimenpiteiden kehitys ja soveltaminen. Työvoimapolitiikan ja työttömyyden suhde on keskeinen. Tutkimus käsittelee myös aktiivisen sosiaalipolitiikan muutosta sekä aktivoinnin vaikuttavuutta.
  • Kuparinen, Riitta (2012)
    Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven kirjoittama romaani, joka ilmestyi vuonna 1870. Se kertoo seitsemän veljeksen seikkailuntäyteisestä elämästä eteläisessä Hämeessä. Veljekset elivät villeinä ja vapaina metsänkulkijoina omien mielihalujensa mukaan, metsästellen, toisilleen tarinoita kertoillen ja ajautuen tuon tuostakin rajuun tappeluun naapurikylän poikajoukon kanssa. Kun veljekset molempien vanhempien kuoltua joutuivat ottamaan vastuun itsestään ja kotitalonsa hoidosta, he havahtuivat toteamaan, että talonpidossa on tarpeen olla emäntä. Avioliittoon ei kuitenkaan päässyt ennen ripillä käyntiä eikä ripille päässyt ilman lukutaitoa. Veljekset hankkivat Hämeenlinnasta seitsemän aapiskirjaa ja aikoivat opetella lukutaidon lukkarilan laiskankoulussa. Siitä alkoi veljesten rippikoulu, äidin antamilla opetuksilla pohjustettu. Tutkimustehtävänä oli selvittää, mitä Kivi teoksessaan kertoo Seitsemän veljeksen rippikoulun suorittamisesta. Luin kirjaa lähiluvun metodilla ja poimin siitä kaikki tutkimustehtäväni aiheeseen liittyvät kohdat. Vertasin näitä kohtia Kiven kotipaikkakunnan Nurmijärven rippikouluun 1800-luvulla ja selvitin, missä määrin teos heijastaa aikakauden kansanopetuksen ja rippikoulun käytäntöjä. Tutkin myös, mistä Kivi oli saanut aineksia kertomukseensa ja miten kerrotut asiat liittyivät Kiven omiin kokemuksiin. Tutkimuksen päälähteinä olivat Kiven teos Seitsemän veljestä ja Nurmijärven seurakunnan rippikoulua koskeva arkistomateriaali. Tutkimuskirjallisuuden kautta perehdyin rippikoulun ja kansanopetuksen alkuvaiheisiin. Rippikoulun kehityspyrkimyksiä tarkastelin piispantarkastusten ja tuomiokapitulin kiertokirjeiden pohjalta. Kivi-tutkijoiden avulla selvitin Aleksis Kiven elämää ja teoksen yhtymäkohtia hänen kotiseutunsa henkilöihin ja tapahtumiin. Tulokset ja johtopäätökset: Kivi kuvasi teoksessaan hyvin realistisesti ja monipuolisesti 1800-luvun maalaiselämää ja sen kehitystä. Hän antoi todenmukaisen kuvan myös kirkollisesta kansanopetuksesta katekismuskuulusteluineen ja kinkerikäytäntöineen. Kiven teoksessa veljesten äiti yritti kasvattaa poikiaan kristinopissa ja laittaa heidät Männistön muorin luokse lukutaito-oppiin, äiti itse kun oli lukutaidoton. Sellaista lasten kasvatus oli Kiven aikakaudella. Lasten alkeisopetus oli vanhempien vastuulla, mutta maassa oli paljon lukutaidottomia vanhempia, joiden piti hankkia lapsilleen opetusta kylän lukutaitoisilta. Muut koulumuodot olivat vasta idullaan, mutta lukkarit oli velvoitettu antamaan opetusta köyhille lapsille ja lukutaidottomille aikuisille. Aleksis Kivi veljineen pääsi kylän ensimmäiseen kiertokouluun ja Johan Fredrik Berghin perustamaan pyhäkouluun, mutta veljeksille oli käytettävissä vain lukkarinkoulu. Kuri oli lukkarilassa kova kuten siihen aikaan muissakin koulumuodoissa. Kivi oli nähnyt ja kokenut sitä itse ja halusi ottaa kantaa kurin lieventämiseksi antamalla veljesten paeta lukkarilan ikkunasta ja muuttaa Impivaaran korpeen kauas yhteiskunnan vaatimuksista. Kannanotto lempeiden menetelmien puolesta oli myös se, kuinka veljekset rovastin ja nimismiehen hyväntahtoisuuden ansiosta alkoivat omaehtoisesti opetella aapistaan ja kovalla työllä ja ahkeruudella saivat rippikoulun suoritetuksi. Kiven teos osoittautui 1800-luvun historian tietolähteisiin vertailemalla faktaksi , niin todenmukaista kuvaa Kivi piirsi aikakautensa elämästä, kansanopetuksesta ja rippikoulusta.
  • Harju, Sofia (2023)
    Tavoitteet. Sanasujuvuudella tarkoitetaan kielelliskognitiivista prosessia, jossa sanoja haetaan mentaalisesta leksikosta tiettyjen rajoitusten mukaisesti tyypillisimmin yhden minuutin aikana. Semanttisessa sanasujuvuudessa asioita nimetään semanttisista kategorioista ja foneemisessa sanasujuvuudessa sanoja nimetään tietyllä alkukirjaimella. Aiemman tutkimuksen perusteella on todettu, että sanasujuvuustaito ja siihen tarvittavat sanahakustrategiat kehittyvät lapsuudessa sekä, että semanttisessa sanasujuvuudessa suoriudutaan foneemista sanasujuvuustehtävää paremmin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tutkimusaineistosta semanttisen ja foneemisen sanasujuvuuden kehitystä tyypillisesti kehittyvillä lapsilla ja vertailla eri tehtävätyyppien kehityslinjoja keskenään. Menetelmät. Kandidaatin tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, johon aineisto haettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Tietokannoista aineistoon valikoitui neljä artikkelia sekä lisäksi yksi artikkeli poimittiin mukaan käsin. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: ”verbal fluency” AND (”semantic fluency” OR semantic) AND (”phonemic fluency” OR phonemic OR “letter fluency”) AND Development AND (children OR childhood). Tulokset ja johtopäätökset. Semanttinen sanasujuvuus kehittyy lineaarisesti lapsuuden aikana, mutta vastaavaa selkeää kehityskulkua ei nähdä foneemisessa sanasujuvuudessa, vaikka lapset siinä suoriutuvat selkeästi aikuisia huonommin. Kehityslinjat eri kielissä olivat lähellä toisiaan. Sananhakustrategiat kehittyvät lapsuuden aikana ja ne tehostavat sanasujuvuustaitoa. Osassa sanahakustrategioissa saavutetaan aikuismainen taso lopputeini-iässä. Sukupuolen vaikutuksesta sanasujuvuuteen saatiin eriäviä tuloksia. Vanhempien koulutustason todettiin vaikuttavan semanttiseen sanasujuvuuteen, mutta ei foneemiseen sanasujuvuuteen. Semanttinen ja foneeminen sanasujuvuus on mitä todennäköisimmin kielenkäytön omat alataitonsa. Semanttiseen ja foneemiseen sanasujuvuuteen tarvitaan todennäköisesti osittain omia kognitiivisia taitojaan, mutta todennäköisesti osittain myös samoja. Tutkimusta sanasujuvuustaidon kehityksestä lapsilla tarvitaan lisää, jotta sanasujuvuustehtävien hyöty kliinisessä käytössä voidaan todistaa.
  • Kuhanen, Rami (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)
    Virtaussytometriaan perustuva koneellinen siittiöiden X/Y-lajittelu on vakiintunut naudoilla rutiininomaiseksi menetelmäksi vasikoiden sukupuolen määräämiseksi. Sukupuolilajitellun siemenen käytöllä saavutetaan monia etuja etenkin lypsykarjataloudessa. Lajitellun siemenen hyödyntäminen onkin lisääntynyt sen kaupallistamisen jälkeen niin nautojen keinosiemennyksessä kuin alkiotuotannossakin. Lajittelutekniikkaan ja sukupuolilajiteltuun siemeneen liittyy kuitenkin edelleen useita ongelmia. Siittiöiden lajittelu on hidasta ja kallista, minkä lisäksi sperman hävikki lajittelun aikana on suurta. Lisäksi lajitteluprosessi aiheuttaa siittiöihin muutoksia, jotka heikentävät siittiöiden laatua, liikkuvuutta ja elinkelpoisuutta. Osaksi tästä syystä lajitellun siemenen tiineyttävyys on huonompi kuin perinteisen lajittelemattoman siemenen tiineyttävyys. Edellä mainittuja asioita käsitellään tämän lisensiaatin tutkielman kirjallisuuskatsauksessa. Aikaisemmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että sukupuolilajitellun siemenen käyttäminen hidastaa alkionkehitystä ja heikentää alkioiden laatua. Tämän tutkielman tutkimusosan tarkoituksena oli ennen kaikkea selvittää, miten lajitellun siemenen käyttö alkiohuuhtelun yhteydessä vaikuttaa alkioiden laatuluokkaan ja kehitysasteeseen. Samalla selvitettiin myös eläimen poikimakerran ja rodun vaikutusta näihin tulosmuuttujiin. Tutkimusosan aineistona oli 1 971 alkiohuuhtelun tiedot Maatalouden Laskentakeskus Oy:n tietokannasta. Huuhtelut olivat tapahtuneet suomalaisilla lypsykarjatiloilla vuosina 2008–2015. Tutkimukseen sisällytettiin ainoastaan ayrshire- (n = 629) ja holstein-rotuiset (n = 1342) eläimet. Huuhdelluista eläimistä 1 329 oli hiehoja ja 642 lehmiä. Alkiohuuhteluista 1 528 oli tehty lajittelemattomalla siemenellä ja 443 lajitellulla siemenellä. Sukupuolilajitellun siemenen käyttö pienensi hiehoilla parhaaseen eli 1-luokkaan kuuluvien alkioiden suhteellista osuutta 6,5 prosenttiyksikköä, kun käytettiin lajiteltua siementä (p < 0,001). Lehmillä vastaava osuuden pieneneminen oli 11,9 prosenttiyksikköä (p < 0,001). Vastaavasti 2- ja 3-luokan alkioiden suhteelliset osuudet kasvoivat sekä hiehoilla että lehmillä lajiteltua siementä käytettäessä. Keskimäärin siirtokelpoisten alkioiden laatuluokka heikkeni lajiteltua siementä käytettäessä hiehoilla 1,28:sta 1,43:een (p < 0,001) ja lehmillä 1,23:sta 1,41:een (p < 0,001). Kehitysasteen osalta erot eivät olleet yhtä selkeitä: hiehoilla keskimääräinen kehitysaste laski ainoastaan hieman, 5,25:stä 5,09:ään, kun käytettiin lajiteltua siementä (p < 0,001). Lehmillä alkioiden kehitysnopeudessa ei havaittu merkitsevää eroa. Siirtokelpoisten alkioiden saanto alkiohuuhteluissa pieneni merkitsevästi sukupuolilajiteltua siementä käytettäessä, hiehoilla keskimäärin 1,4 alkiolla (p < 0,001) ja lehmillä 3,2 alkiolla (p < 0,001) huuhtelua kohti lajittelemattoman siemenen käyttöön verrattuna. Samalla lajitellun siemenen käyttö johti degeneroituneiden alkioiden ja hedelmöittymättömien munasolujen suhteellisen määrän kasvuun. Sukupuolilajitellun siemenen käyttö myös lisäsi huomattavasti nollahuuhteluiden, eli huuhteluiden, joissa ei saatu yhtään siirtokelpoista alkiota, määrää. Hiehoilla nollahuuhteluiden osuus lisääntyi lajiteltua siementä käytettäessä 7,9 %:sta 11,2 %:iin (p = 0,025), lehmillä 9,0 %:sta ja 20,7 %:iin (p < 0,001). Saadut tulokset ovat mielenkiintoisia, mutta myös linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Muutamista varjopuolistaan huolimatta lajitellun siemenen käyttö on perusteltua ja tietyissä tilanteissa taloudellisesti kannattavaa. Etenkin suomalaisen tuottajan kannalta alkiohuuhteluita tehtäessä oleellisinta on se, kuinka monta lehmävasikkaa luovuttajasta saadaan. Vaikka siirtokelpoisten alkioiden määrä pienenee ja laatu heikkenee alkiohuuhteluissa sukupuolilajiteltua siementä käytettäessä, tuloksena saadaan syntymään enemmän lehmävasikoita pienemmästä määrästä vastaanottajaeläimiä.
  • Mengesha, Gasahw (2012)
    This thesis explores the link between South-South remittance and development. It attempts to establish improved understanding about the role of immigrants as agents of constituency growth and development. By doing so, it illuminates the dark corners of the policy implications that the unconventional development agency of immigrants might have for countries in the Organization ft Economic Cooperation and Development (OECD). The thesis problematises the existence of state-centric international cooperation as providing the recipe for failed Aid in the face of global poverty menace. In the last half a century, the relative shi of focus to non-state actors brought about the proliferation of NGOs. That, intrun, helped improve international access to crisis situations; however, their long-term remedial impacts on poverty and development have been contested. Major misgivings for non-governmental organizations (NGOs) are, on one hand, low level goal-bound expenditures and lack of independence from influence of the state, on the other. Therefore, the thesis enterprises to empirically verify its fundamental question whether remitting immigrants constitute an alternative development agency to the traditional players: the State and NGOs. Its main arguments are: due to states failures in bringing sustainable development in many countries of the South, the future of poverty reduction and development also rests in immigrants remittances. Nonetheless, in the last decade, remittance security-nexus dominated its discourse. Because of that remittance was viewed as something requiring global regime and restrictions. These temptations to tightly regulate remittance flows carry the danger of overlooking its trans-boundary nature and its strong link with livelihood of the poor. Therefore, to avoid unintended consequences of interventions, there need to be clear policy that bases itself on a discursive knowledge on the issues of North-South and South-South remittances The study involved both literature based and empirical research. It employed Discourse Analysis (C as main method for the former and snow-balling as its approach for the latter. For the first part the thesis constructed three conceptual models, these are: metrological model, police model and ecological model on remittance development-nexus. Through this modeling, the thesis achieved better deconstruction on the concepts remittance, immigrants and development agency. The protagonists of each model, the values and interests they represent, and their main arguments along various lines of dichotomies have been discussed. For instance, the main treats of meteorological model include: it sees remittance as transitional economic variable which require constant speculations and global management; it acts as meteorological station for following up or predicting the level, direction, flow and movement of global remittance. It focuses on official lines and considers the state as legitimate recipient of advic and positive consequence of remittance. On the other hand, police model views remittance as beir at best, development neutral or as an illicit activity requiring global regulations and tight control. Both immigrants and remittance viewed as subversive to establishments. It gives primacy to state stable agent of development and a partner for international cooperation. The anti-thesis to the police model is supplied by ecological model, which this thesis is a part. Ecological model on remittance and immigrants argues that, tight global regulations alone cannot be a panacea for possible abuse of informal remittance system. Ecological model, not only links remittance to poverty reduction, the main trust of development, but also considers the development agency of immigrants as critical factor for 21st century north-south development intervention. It sees immigrants as development conscious and their remittance instrument as most stable flow of finance to the developing countries. Besides, it sees remittance as effective poverty solutions than Foreign Direct Investment and international AID. This thesis focuses on the significance of South-South remittance and investigates the South Africa - Ethiopia remittance corridor, as case study; and empirically verifies the role of Ethiopian (Kembata and Hadiya) immigrants in South Africa as agents of local development back home. The study involved techniques of interview, group discussions, observations and investigative study. It also looked into the determinants of their migration to South Africa, and their remittance to Ethiopia. The theoretical models in the first part of the thesis have been operationalised throughout the empirical part to verify if the Kembata and Hadiya immigrants played the crucial role in their household poverty and local development in comparison with the Ethiopian state and the NGOs involved in the system. As evidenced by the research the thesis has made three distinct contributions to the discourse of remittance development-nexus. Fist, it systematized the debate about linkages between remittance, immigrants, development agency and policy of international cooperation by creating three conceptual models (school of thoughts); second, it singled out remitting immigrants as new agents of development in the South; third, it deconstructed concept of remittance and established South-South remittance as additional sphere of academic investigation. In addition to the above contributions, the thesis finds that Kembata and Hadiya immigrants have engaged in various developmental activities in their locality than usually anticipated. Hence, it concludes that Ethiopian immigrants constitute an alternative development agency to the state and other non-state actors in their country, and the lesson can be applied to poverty reduction strategies in most developing countries.
  • Luhtanen, Juha (2011)
    Forage crops are an important part of agriculture in worldwide since about 69 % of the agricultural area is covered with permanent meadows and pastures. In Finland forages cover up to 29 % of the agricultural area and production is based on intensive cultivation. The most cultivated species in Finland is timothy grass (Phleum pratense ssp. pratense L.). It is very frost resistant and that is why it is suited for northern growth environment. Timothy cultivars can be divided based on their genotypic origin to southern, northern and intermediate types. Cultivars differ in their growth and development habit. Along climate change extreme weather conditions become more frequent, mean temperature will rise and winters will be rainier. This research tries to find out how the different cultivars from different origins differ in their cold tolerance, growth and development speed and how vernalisation affects. Besides these it was researched if different methods for evaluating the vernalisation response in winter crops were useful methods to evaluate vernalisation response in forage grasses. Research composed two years long field trial and growth chamber trial. Vernalisation accelerated the growth and development of timothy. Based on this research the southern cultivars already had readiness for growth and development despite of the vernalisation if environmental conditions were favourable. Northern cultivars attained this readiness along the vernalisation. Vernalisation affected also to the architecture of the grasses. The number of generative tillers, that produce the inflorescence, increased due to vernalisation response. The number of vegetative tiller, not inflorescence tiller, became less due to vernalisation. The research revealed that cold tolerance was dependent on the temperature of the autumn hardening period (FH-COLD). High mean temperature during the hardening period decreased the cold tolerance. If the temperature was between 0 °C and + 5 °C cold tolerance increased. According to this research vernalisation had a clear effect on timothy growth and development for example. Northern cultivars do not necessarily need such a long vernalisation as Finnish winter is. Also methods for evaluating the vernalisation response in winter crops are partly useful in pure timothy cultivars too.
  • Virtanen, Annika (2019)
    Creativity is seen as an important skill. Through creativity you are encouraged to selfthinking, flexibility and in to being innovative. Creativity is believed to increase happiness and capability of expressing thoughts and emotions. According to research, creativity can be either supported or isolated in different ways. Creativity is a challenging word because of its divergence. Before we are able to support children´s creativity, the term must be defined. Understanding the teacher´s perception on creativity is important since they directly influence the behaviour of children. This research was qualitative and the perspective was constructivist view. Four early education teachers participated in online survey. I interpret their answers through directed content analysis and tried to find the answer to how early education teachers see children´s creativity. Also, I examined from the teachers’ perceptions of how creativity can be supported or prevented. The results I received were consistent with previous studies. The teachers comprehended that creativity of the child consists motivation, self-confidence, curiosity and creating something new. Creativity was seen as a characteristic of every child. It appeared in play and in free action. Also peers were seen to have a motivating role for creativity. Conducive conditions for creativity were freedom, child-oriented activities, warm atmosphere, time and space. The teachers were able to influence these with their own actions. Motivation, play, self-expression, working together and child-oriented activities were the child is in an active role were tools in which teachers thought creativity could be supported. In contrast criticism, rush, passivity of children, restrictive action of adults and poorly organized learning environment were seen as obstacles for supporting creativity.
  • Granö, Jasmin (2021)
    Tavoitteet. Ihmisen tunneälyn kehitys alkaa jo varhaislapsuudessa, minkä vuoksi tietoinen tun-teiden harjoittelu ja tunnekasvatus muodostuu tärkeäksi osaksi varhaiskasvatusta. Kun lapsi tietoisesti tunnistaa, ymmärtää ja nimeää omia tunteitaan, luo se mahdollisuuksia lapselle elä-mässä – vertaissuhteiden muodostaminen sekä omien intressien tavoittelu mahdollistuu lapsel-le. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin varhaiskasvatuksen opettajien tietoisuutta lapsen tunneälyn kehityksestä, sekä millaisia toimintatapoja opettajilla on tukeakseen tätä kehi-tystä. Lisäksi tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita, millaiset elementit ovat lapsen tunneälyn kehitystä tukevia ja mitkä taas heikentävät kehitystä. Menetelmät. Tämä tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja sen aineistoa toimii sosiaa-lisen median kautta lähetetty kyselylomake varhaiskasvatuksen opettajille. Aineisto tuotettiin avoimia kysymyksiä hyödyntäen. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyy-sia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että opettajat mielsivät lapsen tun-neälyn kehityksen olevan moninainen ja pohjautuvan lapsen kehityksessä moneen seikkaan. Tulosten mukaan lapsen tunneäly on yhteydessä lapsen empatia taitoihin, tunteiden hallinnan taitoihin sekä oman toiminnan säätelyn taitoihin. Tulosten mukaan lapsen tunneälyä vahvisti tietoinen tunnetaitojen harjoittelu ja heikensi taas tunnekylmät ja tunteita tukahduttavat ympä-ristöt. Opettajat tulosten mukaan näkivät oman toimintansa olevan suuri osa lapsen tasapainoi-sen tunneälyn kehityksen mahdollistajana. Tulokset viittasivat siihen, että tasapainoinen tun-neäly nähdään olevan osa lapsen sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointi.
  • Karttunen, Eleonoora (2018)
    Latinalaisen Amerikan tutkimukseen suuntautuva alue-ja kulttuurin tutkimuksen Pro gradu -tutkielma käsittelee vastarintaa alkuperäiskansojen alueen läpi kulkevaksi suunnitellun valtatiehankkeen yhteydessä Boliviassa, ns. Tipnis-tapauksessa (Territorio Indígena y Parque Nacional Isiboro-Secúre). Tutkielmassa kysytään millaisia toiminnan ja autonomian mahdollisuuksia Tipniksen yhteisöillä ja näitä tukevilla liikkeillä on käsitellyllä ajanjaksolla Evo Moralesin Boliviassa. Millaisia tavoitteita liike asettaa, minkälaisia strategioita se käyttää ja minkälaisia kokemuksia toimijoilla on ”uudesta plurinationaalisesta valtiosta” yhteiskunnallisena rakenteena vastarinnan näkökulmasta? Työ on monipaikkainen etnografia, johon on haettu aineistoa kahden kuukauden ajan Boliviassa Tipnis-alueella, Trinidadissa, La Pazissa ja Cochabambassa. Aineisto muodostuu kolmestatoista haastatteluista, aihepiiriä käsittelevien tapahtumien havainnoimisesta sekä valtamedian ja sosiaalisen median tuottamasta ainestosta. Työ määritellään aktivistitutkimukseksi, eli se on avoimesti kantaaottavaa. Teoreettinen kehys liikkuu valtaa purkavien anarkistisen ja dekoloniaalisen teorian kohtauspisteissä. Anarkismista juontavaa yhteiskuntaekologiaa ja ei-eurooppalaisia epistemologiota yhdistää holismi, jossa ihmisen toiminta nähdään osana kokonaisvaltaista hiearakiatonta ekologiaa. Molemmista lähtökohdista modernit valtarakennelmat kuten kapitalismi ja kansallisvaltio voidaan nähdä koloniaalista valtaa ylläpitävinä ilmiöinä. Haastettelujen perusteella tien rakentaminen nähdään autonomian loukkaukseksi. Vastustajat näkevät tien uhkaavan paikallisia kulttuureja sekä perinteisiä talouden muotoja sekä alueen ekologiaa. Myös ilmastonmuutos nähdään syynä estää metsäkatoa, jota tien rakentamisen on nähty edistävän. Kansanliikkeestä syntynyt hallinto pyrkii delegitimoimaan tien vastustusta yhdistämällä liike imperialismiin ja oikeistoon. Konsensusta kansalaisyhteiskunnan ylläpidetään haltuunottamalla kriittisiä järjestöjä. Toisaalta liikkeellä on tässä kontekstissa myös uudenlaista valtaa, sillä konflikti kansalaisyhteiskunnan kanssa vie hallitukselta kannatuspohjaa. Myös oikeiston epäsuoratuki tuki esimerkiksi mediassa on liikkeelle vahvuus, vaikka se ei itse haluakaan oikeiston kanssa liittoutua. Laajasta tuesta huolimatta, liikkeen määräysvalta pyritään pitämään alueen yhteisöillä. Moninaiset liittolaiset ja vaikutteet tuottavat liikkeelle laajan toimintakeinojen ja argumenttien kirjon. Suoran demokratian ihanne ja siihen kietoutuva suora toiminta luovat yhteyden urbaanien radikaalien ryhmien ja amazonialaisten yhteisöjen välille. Institutionaalisemmat liittolaiset legitimoivat liikettä ja tuovat sille kansainvälistä näkyvyyttä.
  • Karttunen, Eleonoora (2018)
    Latinalaisen Amerikan tutkimukseen suuntautuva alue-ja kulttuurin tutkimuksen Pro gradu -tutkielma käsittelee vastarintaa alkuperäiskansojen alueen läpi kulkevaksi suunnitellun valtatiehankkeen yhteydessä Boliviassa, ns. Tipnis-tapauksessa (Territorio Indígena y Parque Nacional Isiboro-Secúre). Tutkielmassa kysytään millaisia toiminnan ja autonomian mahdollisuuksia Tipniksen yhteisöillä ja näitä tukevilla liikkeillä on käsitellyllä ajanjaksolla Evo Moralesin Boliviassa. Millaisia tavoitteita liike asettaa, minkälaisia strategioita se käyttää ja minkälaisia kokemuksia toimijoilla on ”uudesta plurinationaalisesta valtiosta” yhteiskunnallisena rakenteena vastarinnan näkökulmasta? Työ on monipaikkainen etnografia, johon on haettu aineistoa kahden kuukauden ajan Boliviassa Tipnis-alueella, Trinidadissa, La Pazissa ja Cochabambassa. Aineisto muodostuu kolmestatoista haastatteluista, aihepiiriä käsittelevien tapahtumien havainnoimisesta sekä valtamedian ja sosiaalisen median tuottamasta ainestosta. Työ määritellään aktivistitutkimukseksi, eli se on avoimesti kantaaottavaa. Teoreettinen kehys liikkuu valtaa purkavien anarkistisen ja dekoloniaalisen teorian kohtauspisteissä. Anarkismista juontavaa yhteiskuntaekologiaa ja ei-eurooppalaisia epistemologiota yhdistää holismi, jossa ihmisen toiminta nähdään osana kokonaisvaltaista hiearakiatonta ekologiaa. Molemmista lähtökohdista modernit valtarakennelmat kuten kapitalismi ja kansallisvaltio voidaan nähdä koloniaalista valtaa ylläpitävinä ilmiöinä. Haastettelujen perusteella tien rakentaminen nähdään autonomian loukkaukseksi. Vastustajat näkevät tien uhkaavan paikallisia kulttuureja sekä perinteisiä talouden muotoja sekä alueen ekologiaa. Myös ilmastonmuutos nähdään syynä estää metsäkatoa, jota tien rakentamisen on nähty edistävän. Kansanliikkeestä syntynyt hallinto pyrkii delegitimoimaan tien vastustusta yhdistämällä liike imperialismiin ja oikeistoon. Konsensusta kansalaisyhteiskunnan ylläpidetään haltuunottamalla kriittisiä järjestöjä. Toisaalta liikkeellä on tässä kontekstissa myös uudenlaista valtaa, sillä konflikti kansalaisyhteiskunnan kanssa vie hallitukselta kannatuspohjaa. Myös oikeiston epäsuoratuki tuki esimerkiksi mediassa on liikkeelle vahvuus, vaikka se ei itse haluakaan oikeiston kanssa liittoutua. Laajasta tuesta huolimatta, liikkeen määräysvalta pyritään pitämään alueen yhteisöillä. Moninaiset liittolaiset ja vaikutteet tuottavat liikkeelle laajan toimintakeinojen ja argumenttien kirjon. Suoran demokratian ihanne ja siihen kietoutuva suora toiminta luovat yhteyden urbaanien radikaalien ryhmien ja amazonialaisten yhteisöjen välille. Institutionaalisemmat liittolaiset legitimoivat liikettä ja tuovat sille kansainvälistä näkyvyyttä.