Browsing by Subject "kehitysvammaisuus"

Aim: People with speaking disabilities have equal rights to functional interaction and communication as people without disabilities. These rights actualize only through the actions and skills of more able communicators. Guiding staff and family members is an important part of every speech and language pathologist’s (SLP) job, especially if the client has severe learning disability. However, many SLPs experience guiding difficult and the results of staff communication training have been unsatisfactory. There are different models that can be used to help the process of indirect speech and language therapy. One of them is called Intensive interaction (II). Its role in enhancing interaction skills of more able communicators has only been studied a little. The purpose of this study is to find out if II is a meaningful approach to carry out indirect speech and language therapy. The aim was to find out if and how the interaction skills of a staff member change during an II process. The aim was also to figure out how she saw the significance of II. Methods: This research data were collected in the Communication and Technology Centre Tikoteekki of the Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities. The data were collected during an II process that took place in 2014 and 2015 in a residential unit for people with learning disabilities. This study had two participants, one of whom was a resident with multiple learning and speaking disabilities, and the other one a staff member. The video material was composed of 14 interaction videos between the resident and the staff member, and one video of guidance discussion between the staff member and the mentoring SLP in the end of the process. The data were analysed according to the themes arising from the data, by mostly qualitative means. The changes in interaction skills were described with different tables and transcriptions. The guidance discussion was transcribed and analysed according to inductive analysis. Results and conclusion: The interaction style of the staff member became more sensitive and present. That change manifested through improvements in four elements of interaction: distance from the interaction partner, touching, quality and quantity of vocalization and tasklessness of interaction. The staff member saw II as a meaningful approach, especially for herself as an employee, but also for her interaction partner with multiple disabilities and more generally. These results suggest that II is a meaningful and effective means of mentoring significant others to become more sensitive, skillful and able interaction partners for persons with severe speaking disabilities. Additionally this study gives premises for further research on II and indirect speech and language therapy. In light of this research II is also important on societal level.

Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyön opintosuunta Tekijä: Heli Malassu Työn nimi: Rakkauden kromosomi. Vammaisuuden teologia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyössä. Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Helmikuu 2022 Sivumäärä:46 Avainsanat: teologia, vammaisuuden teologia, kehitysvammaisuus, vammaistutkimus, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, kehitysvammaistyön pappi, kontekstuaalinen teologia Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyön taustalla olevaa teologiaa. Tutkimuskysymys on: Minkälaista teologiaa kehitysvammaistyön papit toteuttavat työssään? Tutkimusaineistoni perustuu kehitysvammaistyötä tekevien pappien haastatteluihin. Tutkielmani teoriataustana käytän Deborah Creamerin neljää periaatetta vammaisuuden teologiasta: 1. Ruumiillisuudenteologia ja sen pohdinta 2. Ajatus siitä, että vammaisessa henkilössä ei ole luonnostaan mitään väärin 3. Sitoutuminen ihmisoikeuksiin 4. Vammaisuudella ja teologialla on merkittävää sanottavaa toisilleen Vammaisuuden teologia tutkii tapoja, joilla uskonnolliset yhteisöt ovat käyttäneet ja käyttävät vammaisuuden käsitteitä. Vammaisuuden teologiaan sisältyy esimerkiksi ajatus, että Jumala ei ole aiheuttanut ihmiselle vammaa, vaan Jumala on läsnä ihmisen kärsimyksen keskellä. Tutkielma toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksessani halusin selvittää minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia kehitysvammaistyön papeilla on työstään ja kehitysvammaisuudesta teologisista näkökulmasta katsottuna. Tutkimusta varten haastattelin kuutta pappia. Lisäksi haastattelin kehitysvammaistyön asiantuntijaa kirkkohallituksesta. Deborah Creamerin mukaan on tärkeää arvioida uskonnollista perinnettä, teologiaa ja saavutettavuutta laajasti vammaisuuden näkökulmasta. Creamer kutsuu vammaisuutta rakentavaksi elementiksi, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia teologiseen reflektioon. Tutkielman tuloksista ilmenee, että Suomen ev.lut kirkon kehitysvammaistyössä kehitysvammaiset ihmiset on ikään kuin asetettu teologian ja kristinuskon keskiöön. Tämä tarkoittaa sitä, että kehitysvammaiset henkilöt eivät ole hyväntekeväisyyden kohteita vaan oman elämänsä subjekteja. Tällainen ajattelumalli edustaa vammaisuuden teologiaa ja siihen liittyvää reflektointia. Suomen ev.lut kirkon kehitysvammaistyön pappien työskentelyssä on isossa osassa reflektio ja käsitys siitä, että kehitysvammaiset ihmiset voivat opettaa muita henkilöitä syvällisistä elämän peruskysymyksistä ja läsnäolosta omalla olemisellaan.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan toimijuuden ja osallisuuden käsitteiden kautta seurakuntien kehitysvammaisille nuorille ja nuorille aikuisille tarjoamaa toimintaa Uudellamaalla. Tutkin sitä, kuinka nuoret kehitysvammaiset otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun, kehitykseen ja toteutukseen. Keräsin tutkimusaineistoni kahta toisiaan täydentävää metodia hyväksi käyttäen. Sähköpostihaastattelin Uudellamaalla nuorten kehitysvammaisten seurakuntalaisten kanssa töitä tekeviä seurakuntien työntekijöitä. Haastattelujen lisäksi selvitin nuorten osallisuuden ja toimijuuden toteutumista havainnoimalla kahta eri ikäisille nuorille seurakuntalaisille suunnattua ryhmätoimintaa pääkaupunkiseudulla. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että työntekijöillä on halua ottaa nuoret kehitysvammaiset seurakuntalaiset osaksi toiminnan suunnittelua ja toteutusta. Nuorten toiveita pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Kirkon kaiken toiminnan toivottaisi olevan entistä inklusiivisempaa ja myös erityistä tukea tarvitsevat seurakuntalaiset huomioivampaa.

Objectives The present study is a Finnish survey of literacy skills and literacy teaching of children and young pupils studying by the activity areas. Teaching by the activity areas is part of special support. Severely disabled pupils and pupils with severe chronic illnesses usually attend area-of-activity teaching as they are unable to follow the subject-specific curriculum. Literacy is an essential skill in everyday life which is why learning of literacy is also justified for students studying by the activity areas. Reading is a complex process that requires mastery of various skills. Previous studies show that the development of literacy in people with disabilities broadly resembles the development of literacy in typically developed peers. However, poor cognitive skills of people with disabilities usually make the process of learning to read more difficult and time consuming. Hence development of literacy skills in people with disabilities requires time, multiple repetitions as well as regular and systematic practice of reading. The aim of the study was to survey whether literacy is taught to pupils studying by the activity areas, what level of literacy skills are usually achieved by these pupils and what teaching methods and materials are used to teach literacy for pupils studying by the activity areas. Methods The study was conducted as part of the INTO project (inclusion and area-specific curriculum) carried out by the universities of Helsinki and Jyväskylä. INTO project studies teaching by the activity areas in Finland. The present study was an interview study. Research material collected and analyzed in the study consisted of interviews of 85 teachers teaching pupils studying by the activity areas. Alltogether 406 pupils were taught by the teachers interviewed in the study. One interview question focused on teaching pupils studying by the activity areas to read. From the conducted interviews, I collected and analyzed all the mentions of and references to reading. Results and Conclusions About half of the pupils studying by the activity areas got reading lessons. Wether pupil had reading lessons depended largely on the pupil's general abilities. For most pupils literacy skills remained on the pre-reading level. A small proportion of pupils had learned to read on word- or sentence-level. Ability to learn to read on sentence-level may suggest that it might be possible, at least in part, to organize the teaching of these pupils according to the subject-specific curriculum. The teachers interviewed in the study mentioned various different methods and materials that they use to teach pupils to read and emphasized experimental approach to teach reading. Analytical and synthetic methods were both commonly used when teaching pupils to read. Further research in litteracy skills and litteracy teaching of children and young pupils studying by activity areas is needed.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen valtion suhdetta kansalaisiinsa vuonna 1935 säädetyssä sterilointilaissa. Laki mahdollisti henkilön pakkosteriloinnin rotuhygieenisin tai sosiaalisin perustein ilman tämän suostumusta. Tavallisimpia sterilointiperusteita olivat tylsämielisyys, vähämielisyys ja mielisairaus, mikäli sairaus todennäköisesti olisi perinnöllistä, tai sairas ei kykenisi pitämään jälkikasvustaan huolta. Luonnottomana pidetty sukuvietti mahdollisti steriloinnin, jos sen uskottiin aiheuttavan vaaraa muille ihmisille. Lähdeaineisto koostuu sterilointilakia valmistelleen komitean mietinnöstä, lain eduskuntakäsittelyjen pöytäkirjoista, valmiista sterilointilaista, sitä täydentäneestä sterilointiasetuksesta sekä aiheen uutisoinnista Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, Suomen Sosialidemokraatissa ja Tulenkantajissa vuoden 1929 alusta vuoden 1935 loppuun. Tavoitteena on selvittää valtion ja yksilön valtasuhdetta sterilointilain säätämisessä sekä julkista keskustelua aiheesta. Aineistoa tarkastellaan Michel Foucault’n biovallan käsitteen ja seksuaalisuuden historian avulla. Foucault’n mukaan moderni valtio politisoi kansalaistensa ruumiit tarkoituksenaan muodostaa terveistä yksilöruumiista terve valtioruumis. Sukupuoli ja seksuaalisuus tarjosivat väylän ja työkalun. Valvomalla, mittaamalla ja luokittelemalla kansalaisiaan valtio loi normiston, jonka täyttämällä kansalainen lunasti oikeutensa. Ihanneihmisen vaatimukset alittaneet olivat yhteiskunnallinen riski, jonka eliminoimiseksi valtio tarpeen vaatiessa turvautui voimakeinoihin. Mentaliteettihistoriallisesta näkökulmasta pyritään analysoimaan sterilointilain säätämiseen vaikuttaneiden mentaliteettien rinnakkaiseloa. Suomalainen sterilointilainsäädäntö noudatteli pitkälti samoja linjoja kuin yleislänsimainen ja erityisesti pohjoismainen eugenistinen liike 1900-luvun alussa. Rotuhygienia näyttäytyi perinnöllisyystieteen ja psykologian uusimmista opeista ammentavana ratkaisukeinona teollistuneen yhteiskunnan ongelmiin ja suoranaiseen degeneraatiopaniikkiin. Väestön säätelyä steriloinnin avulla pidettiin yhtäältä modernin tieteen saavutuksena, toisaalta yksilönvapautta loukkaavana pakkovaltana. Siitä puhuttiin sekä siveellisten arvojen säilyttämiskeinona että tuhoajana. Tutkielmassa osoitetaan, että sterilointilain edistäjät Suomessa olivat pieni joukko miespuolisia asiantuntijoita, joilla oli myös henkilökohtaisia intressejä laki voimaansaamiseksi. Kehyksenä käytetty luokittelu normaaliin ja epänormaaliin edusti pitkälti heidän maailmankatsomustaan. Aloite lakiin tuli samoilta henkilöiltä, joita sen säätämisessä pääasiallisesti kuultiin. Toisaalta sterilointilakia kannatettiin laajasti sekä poliittisessa oikeistossa että vasemmistossa. Kohdehenkilöt ymmärrettiin lähtökohtaisesti yhteiskunnallisiksi objekteiksi, ja usein heiltä puuttuivat poliittiset oikeudet. Lisääntymisen estämistä pidettiin huoltotoimenpiteenä sekä heille itselleen että tärkeimpänä yhteiskunnalle. Uutisointia tarkastellessa käy ilmi, että julkinen mielipide oli sterilointilain puolella. Suurimmassa osassa lehtikirjoituksia toisinnettiin lakia kannattaneita näkemyksiä. Ainoa kategorisesti lakia vastustanut julkaisu oli Tulenkantajat, jonka toiminta oli kuitenkin valtakunnallisesti marginaalista. Vähäinen kritiikki paljastaa, kuinka vallitseva sterilointimyönteinen mieliala oli asiantuntijatahojen lisäksi koko yhteiskunnassa. Terve ja puhdas väestö nähtiin välttämättömänä tulevaisuuden turvaamiseksi.