Browsing by Subject "kiertotalous"
Now showing items 21-40 of 49
-
(2021)Tämän tutkielman tarkoituksena on sääntelyteoreettista näkökulmaa hyödyntäen tarkastella vaateteollisuuden ylituotannon tuhoamista kiertotalouden edistämisen kanssa ristiriidassa olevana ilmiönä. Vaateteollisuuden ylituotannon, eli sellaisten vaatteiden, joita ei koskaan myydä, osuuden arvioidaan olevan jopa 30-40 % kaikista tuotetuista vaatteista maailmanlaajuisesti. Ylituotannon tuhoaminen on toistaiseksi sääntelemätöntä. Ylituotannon kategorisesta tuhoamisesta on kuluvina vuosina käyty vuoropuhelua mediassa enenevissä määrin, ja Euroopan komissio on vuonna 2020 julkaistussa kiertotalouden uudessa toimintasuunnitelmassa nostanut tekstiilit yhdeksi etusijalle asetettavaksi tuoteryhmäksi. Samoin uudessa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan yleistä myymättä jääneiden kestohyödykkeiden hävityskieltoa, joka toteutuessaan vaikuttaisi suuresti vaateteollisuuden toimintatapoihin. Euroopan parlamentti on suunnitelmaa koskevassa päätöslauselmassa päätynyt korostamaan pikamuodin asemaa vaateteollisuuden ongelmissa. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin sitä, mitä ympäristöoikeudellisia ohjauskeinoja ylituotannon tuhoamiseen puuttumiseksi voidaan käyttää. Koska komissio on ehdottanut hävityskieltoa, on hävityskiellon roolia tarkastelun kohteena korostettu. Eräänlaisena vaihtoehtoisena ja täydentävänäkin ratkaisuna nostetaan tutkielmassa esiin taloudellinen ohjaus, minkä lisäksi tarkastellaan informaatio-ohjausta, joka on toistaiseksi ollut vaateteollisuuden sääntelyssä korostuneessa merkityksessä. Itsesääntelyn osalta todetaan, ettei sen avulla ole toistaiseksi onnistuttu puuttumaan luotettavasti ja pitävästi ylituotannon tuhoamiseen, minkä vuoksi sääntelylle nähdään tarvetta. Tutkielman toisena tutkimuskysymyksenä on se, miten ympäristöohjauksen keinoin voidaan vaikuttaa ylituotannon tuhoamiseen. Ohjauskeinoja analysoitaessa hyödynnetään Ranskassa hyväksyttyä, mutta ei vielä voimaan astunutta hävityskieltoa sekä ylituotannon tuhoamisen kannalta relevantteja olemassa olevia ohjaavia ympäristöveroja, eli jäte- ja jätteenpolttoveroa. Jälkimmäisten osalta voidaan todeta, ettei verotus ole toistaiseksi ollut sellaisella tasolla, että verotuksen ohjaava vaikutus olisi voinut toteutua. Riippumatta siitä, säännelläänkö ylituotannon tuhoamista hallinnollisen vai taloudellisen ohjauksen keinoin, on ylituotannon tuhoamisen sääntelyssä riskinä ongelmien valuminen unionin ulkopuolelle. Uudessa toimintasuunnitelmassa on nostettu esiin jätteiden viennin tarkempi sääntely osana muita toimenpide-ehdotuksia. EU:sta viedään kuitenkin tekstiilijätteen lisäksi myös tuotestatuksella vaatteita unionin ulkopuolelle. Kohdemaissa taas ei välttämättä ole vaatteiden kierrättämiseksi tai edes muuksi hyödyntämiseksi tarpeellista infrastruktuuria, ja vaatteet saattavat lopulta päätyä sääntelemättömille kaatopaikoille tai avotuliin. Sääntelyn kannalta ei myöskään ole tarkoituksenmukaista jakaa vaateteollisuuden kuormittajia brändiarvon perusteella siten, että yksin pikamuotia tuottavien yritysten aiheuttama ympäristökuorma otetaan huomioon. Lopuksi tutkielmassa päädytään siihen, että sekä hävityskiellolla että riittävän korkeilla ohjaavilla jätteeseen suunnatuilla veroilla voidaan vaikuttaa ylituotannon tuhoamiseen kuormitusta vähentävästi. Koska kyseessä on sekoittuva saaste ja globaali teollisuuden haara, on kuitenkin tärkeää arvioida toteutunutta sääntelyä sen estämiseksi, että unionin tuhoamisesta kumpuavat ongelmat valuvat näkymättömiin muualle.
-
(2022)Objectives. The purpose of this master's thesis was to find out what sustainability means for second-hand consumers and what other meanings consumers attach to second-hand consumption. In previous studies, second-hand consumers have experienced that consuming used products is more environmentally friendly, economical, and ethical than buying new products. Consumers have also found that strolling around flea markets is a great way to spend time or make unexpected and interesting discoveries. The theoretical framework of the study has been constructed using research on consumption practices, Western consumer culture, and second-hand consumption. In addition, one key theme in the research is also the concept of the circular economy. At the end of the study, factors are considered that could improve the user-friendliness of second-hand sales channels. Methods. The study material was collected through a semi-structured thematic interview, and eight people from different cities around Finland participated in the study (n = 8). Respondents were asked how often they buy second-hand goods, what are their motives and what challenges they have possibly faced when they have bought second-hand products. In addition, the interview questions were related to what the circular economy means to them and how they perceived modern consumer culture. The data were analyzed using the theory-guiding approach. Results and conclusions. Most of the interviewees experienced second-hand consuming is financially better option than buying new products. Some of the interviewees found that strolling around flea markets was also a way to spend time, and flea markets offered unexpected selection of goods or ‘’treasures’’. For the interviewees, the circular economy meant the longevity of the life cycle of objects, sustainable use of various products and recycling. Goods deemed unnecessary were either donated, sold or recycled in alternative ways. Consuming culture was described with negative adjectives, such as distressing or unsustainable on several occasions. The challenges were the availability and range of second-hand products, as well as issues related to the condition and quality of the products. Some felt that traditional flea markets were unclean, which is why second-hand products were sought from the internet instead of traditional flea markets. The barrier for consumers to buy second-hand goods could be lowered, for example, through clean, modern, and more diverse recycling shops and developing new applications and technologies.
-
(2022)Objectives. The purpose of this master's thesis was to find out what sustainability means for second-hand consumers and what other meanings consumers attach to second-hand consumption. In previous studies, second-hand consumers have experienced that consuming used products is more environmentally friendly, economical, and ethical than buying new products. Consumers have also found that strolling around flea markets is a great way to spend time or make unexpected and interesting discoveries. The theoretical framework of the study has been constructed using research on consumption practices, Western consumer culture, and second-hand consumption. In addition, one key theme in the research is also the concept of the circular economy. At the end of the study, factors are considered that could improve the user-friendliness of second-hand sales channels. Methods. The study material was collected through a semi-structured thematic interview, and eight people from different cities around Finland participated in the study (n = 8). Respondents were asked how often they buy second-hand goods, what are their motives and what challenges they have possibly faced when they have bought second-hand products. In addition, the interview questions were related to what the circular economy means to them and how they perceived modern consumer culture. The data were analyzed using the theory-guiding approach. Results and conclusions. Most of the interviewees experienced second-hand consuming is financially better option than buying new products. Some of the interviewees found that strolling around flea markets was also a way to spend time, and flea markets offered unexpected selection of goods or ‘’treasures’’. For the interviewees, the circular economy meant the longevity of the life cycle of objects, sustainable use of various products and recycling. Goods deemed unnecessary were either donated, sold or recycled in alternative ways. Consuming culture was described with negative adjectives, such as distressing or unsustainable on several occasions. The challenges were the availability and range of second-hand products, as well as issues related to the condition and quality of the products. Some felt that traditional flea markets were unclean, which is why second-hand products were sought from the internet instead of traditional flea markets. The barrier for consumers to buy second-hand goods could be lowered, for example, through clean, modern, and more diverse recycling shops and developing new applications and technologies.
-
(2023)Objectives. The purpose of this study is to untangle how companies located in the textile sector see the utilization of natural dyes on an industrial scale in the future. The research examines what kind of factors could enable and, on the other hand, challenge the utilization of natural dyes. Research from the companies' point of view has not been done before, so the companies' views provide valuable information that could benefit both ongoing research and project work as well as companies interested in utilizing natural dyes. Methods. This research was qualitative, and the research material did consist of theme interviews of five companies working in the textile sector. The companies are Natural Indigo Finland, Lappajärven Värjäämö, Lapua Kankurit, Nanso and Arela. All interviewed companies had experience of using natural dyes in their production. The interviews were analyzed using content analysis. The analysis was used content analysis program the Atlas.ti. With this a concise description of the companies' future visions was formed. Results and conclusions. The research indicated that all companies were interested in the possibilities of using natural dyes. The requirements of industrial production were partly seen as a challenge when the target was to produce uniform quality and colour-retaining textiles. Great potential was seen in utilizing consumers interest as interest in more natural textiles and production methods has grown. Consumption behavior that supports natural values is required from consumers. The higher price of products dyed with natural dyes could therefore be balanced by more thoughtful consumption. The possibilities of natural dyes in the future were seen to be stronger the closer the company was to the beginning of the production chain. These companies were already more committed to utilizing natural dyes. It was easier for a dye producer to believe in the possibilities of the future than for a textile producer who uses pre-dyed material. Cooperation in the entire value chain is important to increase the utilization of natural dyes. The textile industry needs new operators as part of the development chain of natural colours. In this way, the utilization of natural colours can be created as Finland's selling point.
-
(2023)Objectives. The purpose of this study is to untangle how companies located in the textile sector see the utilization of natural dyes on an industrial scale in the future. The research examines what kind of factors could enable and, on the other hand, challenge the utilization of natural dyes. Research from the companies' point of view has not been done before, so the companies' views provide valuable information that could benefit both ongoing research and project work as well as companies interested in utilizing natural dyes. Methods. This research was qualitative, and the research material did consist of theme interviews of five companies working in the textile sector. The companies are Natural Indigo Finland, Lappajärven Värjäämö, Lapua Kankurit, Nanso and Arela. All interviewed companies had experience of using natural dyes in their production. The interviews were analyzed using content analysis. The analysis was used content analysis program the Atlas.ti. With this a concise description of the companies' future visions was formed. Results and conclusions. The research indicated that all companies were interested in the possibilities of using natural dyes. The requirements of industrial production were partly seen as a challenge when the target was to produce uniform quality and colour-retaining textiles. Great potential was seen in utilizing consumers interest as interest in more natural textiles and production methods has grown. Consumption behavior that supports natural values is required from consumers. The higher price of products dyed with natural dyes could therefore be balanced by more thoughtful consumption. The possibilities of natural dyes in the future were seen to be stronger the closer the company was to the beginning of the production chain. These companies were already more committed to utilizing natural dyes. It was easier for a dye producer to believe in the possibilities of the future than for a textile producer who uses pre-dyed material. Cooperation in the entire value chain is important to increase the utilization of natural dyes. The textile industry needs new operators as part of the development chain of natural colours. In this way, the utilization of natural colours can be created as Finland's selling point.
-
(2023)Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäistä ongelmista, jonka yhtenä ratkaisukeinona pidetään kiertotaloutta. Kaupungit ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasemassa muun muassa suuren asukaslukunsa ja hiilijalanjälkensä takia. Kiertotalouskaupunkeja syntyy enenevissä määrin, ja myös Helsingin kaupunki on julistautunut kiertotalouskaupungiksi. Matka lineaarisesta kaupungista kohti kiertotalouskaupunkia on kuitenkin pitkä, ja siinä matkalla tarvitaan myös muita toimijoita kaupungin lisäksi. Tutkimuskirjallisuuden mukaan yhteistyö on avainasemassa niin itse kiertotaloudessa kuin kiertotalouskaupungeissakin. Myös Helsingin kaupunki on tunnistanut tarpeen toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kiertotalouskaupungin rakentamisessa. Avainasemassa olevia yhteistyön osapuolia ovat niin yritykset kuin kaupunkilaisetkin. Helsingin kaupunki on lanseerannut Kiertotalousvahti- palvelun, jossa on 31 kiertotalouteen liittyvää toimenpidettä. Näitä toimenpiteitä voidaan pitää Helsingin kärkihankkeina kiertotalouden saralla. Näissä hankkeissa uskoisi siis myös yhteistyön näkyvän kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla Kiertotalousvahdin 31 toimenpidettä ja etsiä toimenpiteistä yhteistyötä. Tarkempaan syynäykseen otettiin yhteistyö kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää myös kaupungin, kaupunkilaisten ja yritysten rooleja yhteistyön saralla. Tutkimuksessa selvisi, että Helsingin kiertotalouden kärkihankkeissa yhteistyötä näkyy yllättävän vähän. Yhteistyö kaupunkilaisten kanssa on lähes olematonta, ja yritystenkin kanssa vähänlaista. Yhteistyön avulla kiertotalous saataisiin leviämään laajemmalle ja sen vaikutukset olisivat laajempia. Kaupunki jättää paljon potentiaalia käyttämättä kiertotalouden suhteen.
-
(2023)Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäistä ongelmista, jonka yhtenä ratkaisukeinona pidetään kiertotaloutta. Kaupungit ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasemassa muun muassa suuren asukaslukunsa ja hiilijalanjälkensä takia. Kiertotalouskaupunkeja syntyy enenevissä määrin, ja myös Helsingin kaupunki on julistautunut kiertotalouskaupungiksi. Matka lineaarisesta kaupungista kohti kiertotalouskaupunkia on kuitenkin pitkä, ja siinä matkalla tarvitaan myös muita toimijoita kaupungin lisäksi. Tutkimuskirjallisuuden mukaan yhteistyö on avainasemassa niin itse kiertotaloudessa kuin kiertotalouskaupungeissakin. Myös Helsingin kaupunki on tunnistanut tarpeen toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kiertotalouskaupungin rakentamisessa. Avainasemassa olevia yhteistyön osapuolia ovat niin yritykset kuin kaupunkilaisetkin. Helsingin kaupunki on lanseerannut Kiertotalousvahti- palvelun, jossa on 31 kiertotalouteen liittyvää toimenpidettä. Näitä toimenpiteitä voidaan pitää Helsingin kärkihankkeina kiertotalouden saralla. Näissä hankkeissa uskoisi siis myös yhteistyön näkyvän kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla Kiertotalousvahdin 31 toimenpidettä ja etsiä toimenpiteistä yhteistyötä. Tarkempaan syynäykseen otettiin yhteistyö kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää myös kaupungin, kaupunkilaisten ja yritysten rooleja yhteistyön saralla. Tutkimuksessa selvisi, että Helsingin kiertotalouden kärkihankkeissa yhteistyötä näkyy yllättävän vähän. Yhteistyö kaupunkilaisten kanssa on lähes olematonta, ja yritystenkin kanssa vähänlaista. Yhteistyön avulla kiertotalous saataisiin leviämään laajemmalle ja sen vaikutukset olisivat laajempia. Kaupunki jättää paljon potentiaalia käyttämättä kiertotalouden suhteen.
-
(2016)Climate change, global warming and depleting fossil fuel reserves together with the globally increasing energy consumption have resulted in a need for new carbon neutral technologies to produce and store renewable energy. Microbiologial methanation of hydrogen and carbon dioxide is a promising carbon neutral technology to store renewable electricity as methane gas. Methane has the largest temporal and quantitative energy storage capacity of all the current energy storage pathways. There is also a globally increasing demand for carbon neutral transportation fuels and methane gas can be utilized in the existing natural gas infrastructure and combustion engines. The aim of this thesis was to study the methanation of hydrogen and carbon dioxide in a new type of a fixed bed reactor. A reactor in volume of 4 l was packed with support mixture consisting of vermiculite and perlite. Peak methane production rate of 0.15 l CH4 / h / 1 l reactor volume was achieved while the peak treatment power was 1.6 W / l. Hydrogen conversion rate during these achieved peak numbers was 25 %. Higher hydrogen conversion rate of 92 % was achieved in a stable operaton while the methane production rate was 0.03 l l CH4 / h / 1 l reactor volume and treatment power was 0.35 W/l. A simple and cost effective reactor structure for methanation of carbon dioxide and hydrogen is a promising way to store renewable energy and produce carbon neutral transportation fuels. Stable operation with high methane production rates and optimization of the reactor remains to be achieved. Present study was a part of a larger research project of the Natural Resources Institute Finland regarding the fixed bed reactor technology.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Sekajätteen koostumuksen tunteminen on tärkeää, kun kierrätystavoitteiden tiukentuessa suunnitellaan toimenpiteitä jätteen määrän vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi sekä kun arvioidaan toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Muovipakkausten erilliskeräys aloitettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2016 ja syksystä 2017 lähtien kaikki halukkaat asuinkiinteistöt ovat voineet tilata kiinteistölleen oman muovipakkausten keräysastian. Kiinteistökohtaisen keräyksen lisäksi kotitalouksien muovipakkauksia kerätään myös osalla pääkaupunkiseudun ekopisteistä, joihin muovipakkauksia voivat viedä kaikki alueen asukkaat, myös ne, joilla muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty omalla kiinteistöllä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vaikuttanut pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrään ja koostumukseen sekä miten muovipakkausten määrä pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä on muuttunut muovipakkauskeräyksen aloituksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä vaikuttaa muovipakkausten määrään sekajätteessä pääkaupunkiseudun isoilla yli 19 huoneiston kiinteistöillä. Tuloksia verrataan aiempiin pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksiin. Tutkimus toteutetaan keräämällä yli 15 000 pääkaupunkiseudun asukkaan sekajäte viikon ajalta ja lajittelemalla tutkimuskuormista otetut n. 100 kg:n kokoomanäytteet käsin. Otantamenetelmän käytetään ositettua otantaa. Kotitaloudet jaetaan viiteen eri tutkimusryhmään huoneistomäärien mukaan. Tutkimusryhmät ovat 1 huoneiston kiinteistöt, 2 - 4 huoneiston kiinteistöt, 5 - 9 huoneiston kiinteistöt, 10 - 19 huoneiston kiinteistöt ja yli 19 huoneiston kiinteistöt. Yli 19 huoneiston kiinteistöt jaetaan vielä kahteen ryhmään sen mukaan, onko niissä järjestetty kiinteistökohtainen muovipakkausten erilliskeräys vai ei. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun kotitalouksissa tuotettiin vuonna 2018 keskimäärin 157 kg sekajätettä vuodessa, joka on noin 20 kg vähemmän kuin vuonna 2015. Muovipakkausten määrä kotitalouksien sekajätteessä oli vähentynyt keskimäärin yli 30 %, joka on n. 8 kg asukasta kohti vuodessa. Samaan aikaan markkinoille on laskettu yhä enemmän muovipakkauksia. Pääkaupunkiseudun isoissa, yli 19 huoneiston kiinteistöissä, joissa on muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen keskimäärin 14 kg asukasta kohti vuodessa. Yli 19 huoneiston kiinteistöillä, joissa muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen kesimäärin 17 kg asukasta kohti vuodessa. Muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vähentänyt muovipakkauksten määrää pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ottaneet muovipakkauskeräyksen hyvin vastaan ja yhä useammat asukkaat lajittelevat muovipakkauksena. Muovipakkauksia lajitelevat myös sellaisissa kiinteistöissä asuvat, joilla ei ole muovipakkauskeräystä omalla kiinteistöllään.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Sekajätteen koostumuksen tunteminen on tärkeää, kun kierrätystavoitteiden tiukentuessa suunnitellaan toimenpiteitä jätteen määrän vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi sekä kun arvioidaan toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Muovipakkausten erilliskeräys aloitettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2016 ja syksystä 2017 lähtien kaikki halukkaat asuinkiinteistöt ovat voineet tilata kiinteistölleen oman muovipakkausten keräysastian. Kiinteistökohtaisen keräyksen lisäksi kotitalouksien muovipakkauksia kerätään myös osalla pääkaupunkiseudun ekopisteistä, joihin muovipakkauksia voivat viedä kaikki alueen asukkaat, myös ne, joilla muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty omalla kiinteistöllä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vaikuttanut pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrään ja koostumukseen sekä miten muovipakkausten määrä pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä on muuttunut muovipakkauskeräyksen aloituksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä vaikuttaa muovipakkausten määrään sekajätteessä pääkaupunkiseudun isoilla yli 19 huoneiston kiinteistöillä. Tuloksia verrataan aiempiin pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksiin. Tutkimus toteutetaan keräämällä yli 15 000 pääkaupunkiseudun asukkaan sekajäte viikon ajalta ja lajittelemalla tutkimuskuormista otetut n. 100 kg:n kokoomanäytteet käsin. Otantamenetelmän käytetään ositettua otantaa. Kotitaloudet jaetaan viiteen eri tutkimusryhmään huoneistomäärien mukaan. Tutkimusryhmät ovat 1 huoneiston kiinteistöt, 2 - 4 huoneiston kiinteistöt, 5 - 9 huoneiston kiinteistöt, 10 - 19 huoneiston kiinteistöt ja yli 19 huoneiston kiinteistöt. Yli 19 huoneiston kiinteistöt jaetaan vielä kahteen ryhmään sen mukaan, onko niissä järjestetty kiinteistökohtainen muovipakkausten erilliskeräys vai ei. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun kotitalouksissa tuotettiin vuonna 2018 keskimäärin 157 kg sekajätettä vuodessa, joka on noin 20 kg vähemmän kuin vuonna 2015. Muovipakkausten määrä kotitalouksien sekajätteessä oli vähentynyt keskimäärin yli 30 %, joka on n. 8 kg asukasta kohti vuodessa. Samaan aikaan markkinoille on laskettu yhä enemmän muovipakkauksia. Pääkaupunkiseudun isoissa, yli 19 huoneiston kiinteistöissä, joissa on muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen keskimäärin 14 kg asukasta kohti vuodessa. Yli 19 huoneiston kiinteistöillä, joissa muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen kesimäärin 17 kg asukasta kohti vuodessa. Muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vähentänyt muovipakkauksten määrää pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ottaneet muovipakkauskeräyksen hyvin vastaan ja yhä useammat asukkaat lajittelevat muovipakkauksena. Muovipakkauksia lajitelevat myös sellaisissa kiinteistöissä asuvat, joilla ei ole muovipakkauskeräystä omalla kiinteistöllään.
-
(2024)Tämä laadullinen alue- ja kulttuurintutkimuksen maisterintutkielma tarkastelee 2020-luvun alun materiaalipuhetta suomalaisessa kuluttajajournalismissa. Tutkielman lähtökohtana on Euroopan unionin kiertotalouden toimintasuunnitelma vuodelta 2020 sekä EU:n tavoite kitkeä poisheittokulttuuria. Tutkielmassa tarkastellaan, näkyykö kulutuksen käytäntöjen uudelleen muotoutuminen ekologisemmiksi kuluttajajournalismin materiaalipuheessa ja toisaalta, millaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät selittävät tapoja puhua materiaaleista. Tutkielman aineistona on Kuluttamedia ry:n julkaisema Kuluttaja-lehti vuosilta 2020–2021. Lisäksi taustoittavana aineistona toimivat Kuluttaja-lehden numerot 2000- ja 2010-luvuilta. Teoreettisesti aihe paikantuu usean tutkimusalan risteyskohtaan. Ongelmanasettelultaan aihe asettuu luontevasti esimerkiksi niin kulttuurintutkimuksen, kulutustutkimuksen kuin humanistisen ympäristötutkimuksen piiriin. Tutkimusasetelmassa on myös aineksia käytäntöteoriasta. Materiaalipuheen tarkastelussa painottuu esineympäristön perustavanlaatuisen materiaalisuuden ilmeneminen osana kulutuskulttuuria. Materiaalisuudella viitataan luonnonvaroihin ja teollisiin materiaaleihin, joista esineet on valmistettu. Aineiston analyysissä hyödynnetään muun muassa kirjallisuutta materialistisesta kulttuuriteoriasta sekä kulutuskulttuurin kehityskulkuja ja ympäristöhistoriaa avaavaa kirjallisuutta. Analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi ja analyysissä on piirteitä sekä aineistolähtöisestä että teoriaohjaavasta sisällönanalyysistä. Varsinaiset löydökset piirtyvät esiin sisällönanalyysissa hahmottuneiden luokkien kontekstualisoinnilla. Kuluttajajournalismin materiaalipuhe on 2020-luvun alussa murroskohdassa, vaikka arkisten esineiden perustavanlaatuinen materiaalisuus on yhä melko näkymätöntä. Materiaalista puhutaan erityisesti silloin kun se on terveydelle haitallista tai muuten häiritsevää, ja kuluttaja on osa puutteellista tuotevalvontaa. Uusista ja kehitteillä olevista materiaaleista kerrotaan tarkemmin, mutta vakiintuneiden raaka-aineiden alkuperä ja valmistus ovat lähes näkymätön osa hyödykettä. Materiaalipuheen hiljaisuuksia edustaa myös kohtuullisuusnäkökulman puute. Hyödykkeiden materiaalisuus ja materiaalien arvo nostetaan esiin kierrätyksen yhteydessä ja myös korjaaminen on nouseva teema Kuluttaja-lehdessä. Paikoin materiaalisuus näyttäytyy yksittäistä esinettä laajempana, kuten toisiinsa kytkeytyvinä käytäntöinä. Materiaalipuhe on osa ympäristölle vähemmän haitallisten käytäntöjen tiedollisen pohjan tukemista. Ympäristötietoisuus on noussut osaksi kriittisen kuluttajan arvopohjaa, mutta se ei vielä ole valtavirtaistunut tai muodostunut tärkeimmäksi kriteeriksi tuotteiden valinnassa. Kuluttaja-lehden materiaalipuhe heijastelee kulutuskulttuurin nykytilaa ja meneillään olevia muutosprosesseja. Poisheittokulttuurin suitsimisessa on kiinnostavia yhtymäkohtia 1960-luvulla tapahtuneeseen kulutuskulttuurin valtavirtaistumiseen: alkuaikojen lupauksia olivat helppous, huolettomuus ja ajan säästäminen, mutta nykymuotoinen kulutuskulttuuri toimii näitä ihanteita vastaan ja runsaudesta on tullut ympäristöhuolen myötä ongelma. Se, että kriittiselle kuluttajalle ei nähdä tarpeelliseksi tarjota hyödykkeiden raaka-aine- ja alkuperätietoja, voi liittyä näkemykseen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Materiaalin maininnat ja kulutuksen kestävyyteen liittyvät teemat ovat lisääntyneet Kuluttaja-lehdessä vuosien 2000–2021 aikana. Materiaalipuhetta kehystävät ekologinen murros ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen tavoite. Euroopan unionin tiukentuvat, kiertotaloutta tukevat säädökset näyttäytyvät vahvana kontekstina materiaalipuheelle.
-
(2020)Mining of sulfide minerals produces acidic effluents rich in soluble metals and sulfate. The effluents pose a risk to the environment and must therefore be treated prior to their release. Conventionally, effluents are neutralized, and remaining metals are precipitated as hydroxides by means of alkaline minerals or industrial chemicals. The process leads to a formation of large amounts of disposable sludge containing valuable metals. Efforts are needed for more sustainable and resource efficient water treatment in the spirit of circular economy. Nanofibrillated cellulose (NFC) adsorbents are a promising and sustainable alternative to conventional treatments as cellulose is the most abundant natural polymer. In addition, NFC can be prepared from industrial byproducts and its surface properties can easily be modified to adsorb pollutants with different chemical properties. Understanding the adsorption mechanisms is essential for the rational development and use of NFC in water treatment and environmental protection in the future. Based on previous studies, anionic NFC retains metal cations and sulfate anions simultaneously from aqueous solutions. However, the adsorption mechanisms in conditions comparable to e.g. authentic mining water with high metal salt concentrations are poorly understood. In this Master’s Thesis work, adsorption experiments with pure metal salt solutions of increasing metal concentrations (0-800 mM) were carried out to investigate the adsorption mechanisms of metal cations and anions. Based on previous studies five cations with different chemical properties were chosen: Na⁺, Mg²⁺, Mn²⁺, Al³⁺ ja Fe³⁺. The adsorption was examined in both metal chloride and sulfate solutions to also elucidate the co-adsorption of counter ions and their possible effects on metal adsorption on NFC. The Freundlich adsorption isotherm model was utilized to analyze the adsorption of metals. In addition, removal percentages were calculated for both metal cations and their counter anions. NFC was observed to retain all metal cations equally regardless of their different properties and pH-values of the metal salt solutions. The removal percentage of both cations and anions ranged mainly between 14–20 % and the removal capacity of NFC decreased only slightly with increasing initial concentrations. No remarkable differences were observed in the adsorption isotherms of different metals and the adsorption was almost linear in the whole concentration range. Despite the relatively low removal percentages, the amounts of metals adsorbed by NFC (mmol/g dry weight) were tenfold compared to those previously obtained in many studies. According to the results, NFC adsorbed cations non-specifically with weak interactions and the dominating adsorption mechanism resembles physical rather than chemical adsorption. Upon the adsorption of cations, an equal amount of negative charge was co-adsorbed and hence the adsorption of anions was deemed electrostatic in nature.
-
(2021)Despite public campaigns demonstrating the global fashion industry’s sustainability efforts to address climate change, the industry is still largely behind the needed systemic change to remain on the 1.5-degree pathway. Its sizeable contribution to climate change, such as the estimated 10% share of the global total of greenhouse-gas emissions in 2017, is only anticipated to increase, due to growing population and consumption patterns. The concept of decoupling economic growth from material resource use as a path towards sustainability becomes especially contradictory when faced with the fashion industry’s linear business and fast fashion models. This thesis examines how the systemic change of the fashion industry is perceived, and how the industry’s linear business model and its contradictions with the concept of decoupling can be addressed through regulatory measures, especially in the case of European Union (EU) policies on fashion. The thesis analyses the framework for systemic change in the fashion industry through the case of the EU and its preparation for the EU Strategy for Textiles (2021) and the Sustainable Products Initiative (2021), including their preparatory policy materials, such as roadmaps and discussion papers by the European Union and its respective agencies. The document data is triangulated with semi-structured expert interviews, and the data is analysed using qualitative content analysis. Based on the analysis, EU policy perceives systemic change of the fashion industry primarily as a transition to a circular economy model, where it is presented as a win-win situation for both environment and economy. Despite these ambitious aims, there is still reliance that there are no limits to growth. The study finds that this promise of ever-increasing economic growth within planetary boundaries is materially contradictory. In fact, the study suggests that the system of capital accumulation and its adherence to the material growth of economies is the main impediment for systemic change. The evidence indicates that this contradiction is deeply embedded, highly complex, and global in scope, with numerous obstacles, if it is to be overcome. Yet, some elements in the EU process show a desire to attempt to address these problems and radically alter the structure and operations of the fashion industry. The study finds that by reflecting the true costs of environmental and climate harms, as well as human rights, by increasing the criteria and obligations for the fashion industry actors, the problem of overproduction and overconsumption may be addressed.
-
(2021)Despite public campaigns demonstrating the global fashion industry’s sustainability efforts to address climate change, the industry is still largely behind the needed systemic change to remain on the 1.5-degree pathway. Its sizeable contribution to climate change, such as the estimated 10% share of the global total of greenhouse-gas emissions in 2017, is only anticipated to increase, due to growing population and consumption patterns. The concept of decoupling economic growth from material resource use as a path towards sustainability becomes especially contradictory when faced with the fashion industry’s linear business and fast fashion models. This thesis examines how the systemic change of the fashion industry is perceived, and how the industry’s linear business model and its contradictions with the concept of decoupling can be addressed through regulatory measures, especially in the case of European Union (EU) policies on fashion. The thesis analyses the framework for systemic change in the fashion industry through the case of the EU and its preparation for the EU Strategy for Textiles (2021) and the Sustainable Products Initiative (2021), including their preparatory policy materials, such as roadmaps and discussion papers by the European Union and its respective agencies. The document data is triangulated with semi-structured expert interviews, and the data is analysed using qualitative content analysis. Based on the analysis, EU policy perceives systemic change of the fashion industry primarily as a transition to a circular economy model, where it is presented as a win-win situation for both environment and economy. Despite these ambitious aims, there is still reliance that there are no limits to growth. The study finds that this promise of ever-increasing economic growth within planetary boundaries is materially contradictory. In fact, the study suggests that the system of capital accumulation and its adherence to the material growth of economies is the main impediment for systemic change. The evidence indicates that this contradiction is deeply embedded, highly complex, and global in scope, with numerous obstacles, if it is to be overcome. Yet, some elements in the EU process show a desire to attempt to address these problems and radically alter the structure and operations of the fashion industry. The study finds that by reflecting the true costs of environmental and climate harms, as well as human rights, by increasing the criteria and obligations for the fashion industry actors, the problem of overproduction and overconsumption may be addressed.
-
(2020)Talous on kasvanut nopeasti teollisesta vallankumouksesta lähtien. Talouden kasvu on perustunut neitseellisten materiaalien käyttöön, niistä tuotteiden valmistamiseen ja tuotteiden hävittämiseen niiden käyttöiän päätyttyä. Neitseellisiä materiaaleja ei kuitenkaan ole maailmassa loputtomasti. Ihmiskunnan jatkuvasti kasvaessa onkin alettu edistämään malleja, kuten kestävä kehitys ja kestävä talouskasvu. Näiden mallien mukaan talouskasvun tulisi olla myös ympäristön kannalta kestävää, eli kasvua, joka voisi toimia myös ympäristön rajoitteiden rajoissa. Kiertotalous nähdään yhä enenevissä määrin yhtenä mahdollisuutena kestävän talouskasvun saavuttamisessa, osa näkee kiertotalouden päätavoitteena kestävän kehityksen. Kiertotaloudessa neitseellisten materiaalien käyttö vähenee, eikä jätettä käsitellä enää jätteenä, vaan yhtenä raaka-aineena muiden joukossa. Kiertotalouden edistäminen on monen maan tavoitteena ja se vaatii päättäjiltä erilaisia ohjauskeinoja – kuten kiertotalouteen ohjaavaa verotusta. Tämä tutkimus pohjautuu kiertotalouden konseptiin ja kiertotalouden ohjaamiseen käytettyihin ohjauskeinoihin – varsinkin kiertotalouteen ohjaavaan verotukseen. Kiertotalouteen siirtyminen vaatii sitä tukevia ohjauskeinoja. Yksi mahdollisista ohjauskeinoista on kiertotalouteen ohjaava verotus. Monella maalla on tavoitteet kasvattaa kiertotaloustoimintaansa ja vähentää neitseellisten materiaalien käyttöä. Tähän tutkimukseen on valittu esimerkiksi kaksi maata, Suomi ja Hollanti, sillä näillä mailla on selkeät tavoitteet kiertotalouden suhteen. Tämä tutkimus pohjautuu yhteiskunnan hyvinvointia kuvaavaan hyvinvointifunktioon, jonka avulla kuvataan kiertotalouteen ohjaavan verotuksen vaikutuksia talouteen yksinkertaistetulla tavalla. Tutkimuksessa tarkastellaan hyvinvointifunktion toimintaa teoriapohjalta erilaisissa skenaarioissa, jotka simuloivat erilaisia maita ja tilanteita. Teoriaan pohjautuva malli sovitetaan myös kahden maan esimerkkiin käyttäen oletuksia ja tutkittua tietoa. Käytetty malli sisältää paljon oletuksia, eikä se siten voi tarkasti kuvata reaalimaailmaa. Tutkimuksen tavoitteena onkin tarkastella ohjaavan verotuksen vaikutuksia yleisellä tasolla. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, kuinka kiertotalouteen ohjaava verotus vaikuttaa talouteen. Tutkimuksessa havaitaan verotuksen vaikutuksia kiertotaloustoimijoiden osuuteen, sekä mahdolliseen verokertymään, joka verotuksella on mahdollista kerätä. Mallin perusteella päättäjien tulee maksimoidessaan yhteiskunnan hyvinvointia tasapainotella kiertotalouteen siirtymisen hyötyjen ja toisaalta kiertotalouteen ohjaavan verotuksen mahdollistaman verokertymän kanssa. Verotason noustessa verokertymä aluksi kasvaa, mutta saavuttaa huippunsa, kun verotaso on 40 % maksimitasostaan. Tällä verokertymää maksimoivalla tasolla kiertotaloustoimijoiden osuus taloudessa on vain 30,9 %. Voimme myös mallin perusteella todeta, että yhteiskunnan hyvinvointi voi saavuttaa maksiminsa missä kiertotalouden tasossa tahansa. Mallin perusteella huomaamme kahden esimerkkimaan tilanteiden olevan hyvin erilaiset. Suomessa kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella on mahdollista kerätä suurempi verokertymä ja samalla kasvattaa myös kiertotalouden osuutta, Hollannissa verotuksen lisäämä kiertotalouden osuus voisi laskea mahdollista verokertymää. Voimme todeta tutkitun mallin pohjalta, että kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella voi mahdollisesti olla myös muitakin hyötyjä suoran ohjaavan vaikutuksen ohella. Mikäli maat haluavat siirtyä kohti kiertotaloutta yhä tehokkaammin, voi ohjaava verotus olla yksi hyvä työkalu vauhdittamaan tätä siirtymää. Kiertotaloudesta tulisi olla enemmän tutkittua tietoa ja mittareita, jotta malli voitaisiin sovittaa paremmin vastaamaan oikeaa maailmaa.
-
(2020)Talous on kasvanut nopeasti teollisesta vallankumouksesta lähtien. Talouden kasvu on perustunut neitseellisten materiaalien käyttöön, niistä tuotteiden valmistamiseen ja tuotteiden hävittämiseen niiden käyttöiän päätyttyä. Neitseellisiä materiaaleja ei kuitenkaan ole maailmassa loputtomasti. Ihmiskunnan jatkuvasti kasvaessa onkin alettu edistämään malleja, kuten kestävä kehitys ja kestävä talouskasvu. Näiden mallien mukaan talouskasvun tulisi olla myös ympäristön kannalta kestävää, eli kasvua, joka voisi toimia myös ympäristön rajoitteiden rajoissa. Kiertotalous nähdään yhä enenevissä määrin yhtenä mahdollisuutena kestävän talouskasvun saavuttamisessa, osa näkee kiertotalouden päätavoitteena kestävän kehityksen. Kiertotaloudessa neitseellisten materiaalien käyttö vähenee, eikä jätettä käsitellä enää jätteenä, vaan yhtenä raaka-aineena muiden joukossa. Kiertotalouden edistäminen on monen maan tavoitteena ja se vaatii päättäjiltä erilaisia ohjauskeinoja – kuten kiertotalouteen ohjaavaa verotusta. Tämä tutkimus pohjautuu kiertotalouden konseptiin ja kiertotalouden ohjaamiseen käytettyihin ohjauskeinoihin – varsinkin kiertotalouteen ohjaavaan verotukseen. Kiertotalouteen siirtyminen vaatii sitä tukevia ohjauskeinoja. Yksi mahdollisista ohjauskeinoista on kiertotalouteen ohjaava verotus. Monella maalla on tavoitteet kasvattaa kiertotaloustoimintaansa ja vähentää neitseellisten materiaalien käyttöä. Tähän tutkimukseen on valittu esimerkiksi kaksi maata, Suomi ja Hollanti, sillä näillä mailla on selkeät tavoitteet kiertotalouden suhteen. Tämä tutkimus pohjautuu yhteiskunnan hyvinvointia kuvaavaan hyvinvointifunktioon, jonka avulla kuvataan kiertotalouteen ohjaavan verotuksen vaikutuksia talouteen yksinkertaistetulla tavalla. Tutkimuksessa tarkastellaan hyvinvointifunktion toimintaa teoriapohjalta erilaisissa skenaarioissa, jotka simuloivat erilaisia maita ja tilanteita. Teoriaan pohjautuva malli sovitetaan myös kahden maan esimerkkiin käyttäen oletuksia ja tutkittua tietoa. Käytetty malli sisältää paljon oletuksia, eikä se siten voi tarkasti kuvata reaalimaailmaa. Tutkimuksen tavoitteena onkin tarkastella ohjaavan verotuksen vaikutuksia yleisellä tasolla. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, kuinka kiertotalouteen ohjaava verotus vaikuttaa talouteen. Tutkimuksessa havaitaan verotuksen vaikutuksia kiertotaloustoimijoiden osuuteen, sekä mahdolliseen verokertymään, joka verotuksella on mahdollista kerätä. Mallin perusteella päättäjien tulee maksimoidessaan yhteiskunnan hyvinvointia tasapainotella kiertotalouteen siirtymisen hyötyjen ja toisaalta kiertotalouteen ohjaavan verotuksen mahdollistaman verokertymän kanssa. Verotason noustessa verokertymä aluksi kasvaa, mutta saavuttaa huippunsa, kun verotaso on 40 % maksimitasostaan. Tällä verokertymää maksimoivalla tasolla kiertotaloustoimijoiden osuus taloudessa on vain 30,9 %. Voimme myös mallin perusteella todeta, että yhteiskunnan hyvinvointi voi saavuttaa maksiminsa missä kiertotalouden tasossa tahansa. Mallin perusteella huomaamme kahden esimerkkimaan tilanteiden olevan hyvin erilaiset. Suomessa kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella on mahdollista kerätä suurempi verokertymä ja samalla kasvattaa myös kiertotalouden osuutta, Hollannissa verotuksen lisäämä kiertotalouden osuus voisi laskea mahdollista verokertymää. Voimme todeta tutkitun mallin pohjalta, että kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella voi mahdollisesti olla myös muitakin hyötyjä suoran ohjaavan vaikutuksen ohella. Mikäli maat haluavat siirtyä kohti kiertotaloutta yhä tehokkaammin, voi ohjaava verotus olla yksi hyvä työkalu vauhdittamaan tätä siirtymää. Kiertotaloudesta tulisi olla enemmän tutkittua tietoa ja mittareita, jotta malli voitaisiin sovittaa paremmin vastaamaan oikeaa maailmaa.
-
(2024)Vaatetusala on tärkeä hyvinvointia tuottava teollisuudenala. Se on myös hyvin kuormittava ympäristölle. Kiihtyvä kulutus ja vaaralliset työolot ovat osa alan haastetta. Kiertotaloudesta on kaavailtu näihin ongelmiin ratkaisua. Sen tavoitteena on korvata vaatteiden lineaarinen tuotantomalli luonnon kiertokulkuun perustuvalla mallilla sekä mahdollistaa talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkentä lisäämällä samalla hyvinvointia. Kiertotalousprojektia leimaavat heikkoa kestävyyttä peilaavat teknis-taloudelliset ratkaisut eivät yksinään mahdollista riittävää muutosta vaan kulutuskulttuurin haastaminen on välttämätöntä. Tässä tutkielmassa on selvitetty käytäntöteorian keinoin, millaisia kiertotalouteen liittyviä käytäntöjä suomalaisissa pienissä vastuullisissa vaatetusalan yrityksissä toteutetaan. Aineistosta havaittiin kahdeksan eri käytäntöä, jotka liittyivät liiketoiminnan ja tuotannon eri osiin sekä erilaisiin kiertotalouspalveluihin. Kertotalous näyttäytyi vaatetusalalla yritysten näkökulmasta sekä inspiroivana mahdollisuutena että vakavana uhkana yritystoiminnalle. Talouskasvun ja kulutuksen irtikytkennän dilemma oli osoittautunut haastavaksi ratkaista, etenkin innovatiivisen liiketoimintaosaamisen ollessa toistaiseksi yrityksissä puutteellista. Tutkimuskirjallisuuden havaintoja mukaillen kiertotalousliiketoiminta on hyvin haastavaa ja edellyttää vaatetusalalla vallitsevien normien kyseenalaistamista, joka on pienille yrityksille lähes mahdotonta yksin. Muutos voisi mahdollistua, mikäli kuluttajat nousisivat yritysten aktiivisiksi kanssatoimijoiksi, julkisen sektorin tukiessa toimintaa. Toistaiseksi vaatetusala kuitenkin noudattaa perinteistä, lineaarista tuotantomallia ja kiertotalousprojekti sekä sen tavoittelema laajamittainen yhteiskunnallinen muutos on jäämässä utopistiseksi visioksi.
-
(2024)Vaatetusala on tärkeä hyvinvointia tuottava teollisuudenala. Se on myös hyvin kuormittava ympäristölle. Kiihtyvä kulutus ja vaaralliset työolot ovat osa alan haastetta. Kiertotaloudesta on kaavailtu näihin ongelmiin ratkaisua. Sen tavoitteena on korvata vaatteiden lineaarinen tuotantomalli luonnon kiertokulkuun perustuvalla mallilla sekä mahdollistaa talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkentä lisäämällä samalla hyvinvointia. Kiertotalousprojektia leimaavat heikkoa kestävyyttä peilaavat teknis-taloudelliset ratkaisut eivät yksinään mahdollista riittävää muutosta vaan kulutuskulttuurin haastaminen on välttämätöntä. Tässä tutkielmassa on selvitetty käytäntöteorian keinoin, millaisia kiertotalouteen liittyviä käytäntöjä suomalaisissa pienissä vastuullisissa vaatetusalan yrityksissä toteutetaan. Aineistosta havaittiin kahdeksan eri käytäntöä, jotka liittyivät liiketoiminnan ja tuotannon eri osiin sekä erilaisiin kiertotalouspalveluihin. Kertotalous näyttäytyi vaatetusalalla yritysten näkökulmasta sekä inspiroivana mahdollisuutena että vakavana uhkana yritystoiminnalle. Talouskasvun ja kulutuksen irtikytkennän dilemma oli osoittautunut haastavaksi ratkaista, etenkin innovatiivisen liiketoimintaosaamisen ollessa toistaiseksi yrityksissä puutteellista. Tutkimuskirjallisuuden havaintoja mukaillen kiertotalousliiketoiminta on hyvin haastavaa ja edellyttää vaatetusalalla vallitsevien normien kyseenalaistamista, joka on pienille yrityksille lähes mahdotonta yksin. Muutos voisi mahdollistua, mikäli kuluttajat nousisivat yritysten aktiivisiksi kanssatoimijoiksi, julkisen sektorin tukiessa toimintaa. Toistaiseksi vaatetusala kuitenkin noudattaa perinteistä, lineaarista tuotantomallia ja kiertotalousprojekti sekä sen tavoittelema laajamittainen yhteiskunnallinen muutos on jäämässä utopistiseksi visioksi.
-
(2016)The purpose of this study is to use design research to present clothing libraries and discuss the possibilities of fulfilling consumers' needs by preferring sharing clothes rather than buying new ones. The theoretical part of this study examines how clothing libraries fit in the context of sharing economy, circular economy and Product-service systems (PSS). Clothing libraries can be seen as a great example of the sharing economy. Sharing and renting clothes illustrates a way of consuming clothes in a sustainable and communal way. In this study the first cycle of development research is conducted. Based on the results of the cycle, suggestions for improving the range and services of the clothing libraries are given. Design research was used as the method of this study. The data consists of interviews from entrepreneurs and e-surveys from members of the Vaatepuu and Vaaterekki brands. 20 members answered the survey. The entrepreneurs (N=3) were interviewed about the clothing library concept. In addition information was collected about their approach to customer satisfaction as well as technical and functional quality of service. The data from members was collected using an e-form survey to ask how and in which context they use the products. They were also asked which elements influence their purchasing decisions. Customer satisfaction was evaluated by asking members for their opinions about the range of selection and the features of the products. The customers' satisfaction with the service was evaluated in relation to the functional quality of the service: its availability and its operational principles. Opinions were asked utilizing the five-step Likert-scale. Both sets of material were analysed qualitatively, with the help of theory based content analysis. Opinions measuring the variables were analysed using mean and standard deviation. According to the results, the members are satisfied with the concept based selection. However, they wish it would change more often. Members feel that the quality of service is good. Members are satisfied with the length of renting time and the prices of the memberships. According to the findings the selection could vary according to season. The service could be improved by extending opening hours, making an online catalogue, offering a possibility of returning clothes out of hours and offering new membership options.
-
(2020)Maapallomme ekologinen kantokyky ei kestä nykyistä lineaarisen talousmallin ja kertakäyttökulttuurin ylläpitämää tapaamme tuottaa ja kuluttaa materiaa, vaan hyvinvoinnin turvaamiseksi edessä on välttämätön siirtymä kohti kiertotaloutta. Samaan aikaan sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) määrä on kasvanut häkellyttävää tahtia 44,7 miljoonaan tonniin vuodessa, eikä kasvun ennusteta hiipuvan lähitulevaisuudessa. Yksi sähkö- ja elektroniikkaromun kiertotaloutta edistävistä hyödyntämismahdollisuuksista on romusta jalostettujen metallijakeiden käyttö teollisuuden raaka-aineena. Tuotantolaitokset voivat hyödyntää näitä metallijakeita raaka-aineenaan joko juridisella jäte- tai tuoteluokituksella. Tässä tutkielmassa tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten sähkö- ja elektroniikkaromun teollista raaka-ainekäyttöä säännellään Suomessa ja millä edellytyksin raaka-ainekäyttö on mahdollista? 2. Miten hyvin nämä sääntelymekanismit edistävät kiertotaloutta? Mikäli kiertotalouden sääntelyesteitä tunnistetaan, miten niitä on mahdollista ratkaista ympäristönsuojelulainsäädännön muut tavoitteet turvaavalla tavalla? Jätteeksi luokitellun SER-peräisen raaka-aineen käyttö tekee tuotantolaitoksesta jätteen laitosmaisen käsittelijän, johon kohdistetaan erilaisia jätteenkäsittelyyn liittyviä vaatimuksia erityisesti sen ympäristöluvan ehdoissa. Käytännössä kaikki jäteraaka-aineen käytöstä seuraavat oikeudelliset velvoitteet määritetään ympäristöluvassa. Jäteraaka-aineen käytöstä seuraa tyypillisesti tiukempia, jätteenkäsittelyyn liittyviä ympäristöluvan ehtoja, jotka eivät aina perustu raaka-aineen koostumukseen ja sitä kautta tosiasiallisiin ympäristövaikutuksiin. Tällaisten lupaehtojen määräytymistä voidaan kritisoida sekä hallinto-oikeudellisten tarkoitussidonnaisuuden että suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta, ja ehdot ovat omiaan heikentämään jäteraaka-aineen houkuttelevuutta neitseellisiin raaka-aineisiin verrattuna. Jäteraaka-aineen käytön vaihtoehtona on materiaalin jäteluokituksen päättäminen End of Waste -menettelyllä ennen sen raaka-ainekäyttöä. SER-peräinen raaka-aine, jonka jäteluokitus on päätetty, katsotaan tuotteeksi, johon sovelletaan tuotelainsäädäntöä, eikä sitä hyödyntävään tuotantolaitokseen tällöin sovelleta jätteenkäsittelystä seuraavia velvoitteita. End of Waste -menettely soveltuu kuitenkin vain osaan SER-peräisiä raaka-aineita niin, että merkittävissä määrin tällaisten materiaalien jäteluokitus ei voi nykysääntelyn sallimin ehdoin tulla päätetyksi. Tämä johtuu paitsi sähkö- ja elektroniikkaromun erityisistä ominaisuuksista muihin metallijakeisiin verrattuna myös siitä, että End of Waste -menettelyn vaatimukset on ensisijaisesti laadittu varmistamaan lopputuotteenomaisesti käytettävien, eikä raaka-ainekäyttöön suunnattujen, materiaalien turvallisuus jäteluokituksen päättymisen jälkeen. SER-peräisen raaka-aineen käytöstä jätteenä seuraa siis neitseellisiin raaka-aineisiin verrattuna sääntelytaakkaa, ja sääntelytaakkaa keventävä End of Waste -menettely ei sovellu merkittävissä määrin tällaisen raaka-aineen jäteluokituksen päättämiseen. Kumpikin havainto ilmentää kiertotalouden sääntelyesteitä, joita olisi mahdollista purkaa ympäristön suojelun korkean tason turvaavalla tavalla a) kiinnittämällä huomiota tuotettavien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden koostumuksen tunnistamiseen ja seuraamiseen läpi niiden elinkaarien ja b) tunnistamalla kierrätetyn raaka-aineen erityisominaisuudet jätteisiin ja tuotteisiin verrattuna. Nämä sääntelyesteet ilmentävät jätelainsäädännön perusolettamaa jätteestä haitallisena aineena hyödynnettävän materiaalin sijaan, mikä hidastaa kiertotalouden toteutumista ilman, että sääntelyllä tosiasiallisesti turvattaisiin korkeampi ympäristön suojelun taso. Tunnistamalla sekä kiinnittämällä erityistä huomiota raaka-aineen koostumuksen ja siitä seuraavien ympäristövaikutusten arviointiin mahdollistetaan sekä ympäristöä suojeleva että kiertotaloutta edistävä sääntelykokonaisuus.
Now showing items 21-40 of 49