Browsing by Subject "korpuslingvistiikka"

Tutkielmassa tarkastellaan kahden preposition vaihtelua lausekkeissa vid/på universitet ja vid/på möte sekä lausekkeissa vid/i ålder ja vid/i val. Tavoitteena on selvittää, miten prepositioiden käyttö ja esiintymistiheys vaihtelevat kyseisissä ilmauksissa ja millaisia muutoksia tässä vaihtelussa on nähtävissä eri vuosikymmenten välillä. Lähtökohtana on vid suhteessa på- ja i-prepositioihin. Aiempien tutkimusten ja havaintojen perusteella on nähtävissä viitteitä siitä, että vid-preposition käyttö on vähenemässä, kun taas på ja i ovat yhä yleisempiä. Etenkin på vaikuttaa usein syrjäyttävän vid-preposition. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, missä määrin tulokset tukevat tätä käsitystä. Tutkimuksen aineiston pohjana on kolme sanomalehtikorpusta kolmelta eri vuosikymmeneltä, Press 65, Press 95 ja GP 2013, jotka ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämän Språkbankenin korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki vid- ja på-lausekkeet, joissa preposition rektion muodostavan substantiivilausekkeen pääsana on universitet tai möte sekä vid- ja i-lausekkeet, joissa substantiivilausekkeen pääsana on ålder tai val. Esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta pääosin analyysi on kvalitatiivista. Analyysissa tarkastellaan esiintymiä niiden kontekstissa. Esiintymät jaotellaan prepositiolausekkeen syntaktisen funktion mukaan sekä sen perusteella, toimiiko prepositiolauseke hallitsevan lausekkeen vapaana vai pakollisena määritteenä, ja missä määrin hallitsevan lausekkeen pääsanan valenssi vaikuttaa määritteen preposition valintaan. Tarkastelun kohteena ovat myös muut preposition valintaan vaikuttavat tekijät, kuten konstruktiot, joissa prepositiolauseke on taipuvainen esiintymään. Tutkimus osoittaa, että vid-preposition käyttö tarkastelluissa lausekkeissa on vähentynyt merkittävästi suhteessa på- ja i-prepositioon. Selvimmin kehitys näkyy vid/i val -lausekkeessa, jossa vid on menettänyt eniten jalansijaa. Vid/på universitet on lausekkeista ainoa, jossa vid on edelleen yleisempi kuin vaihtoehtoinen prepositio. Merkittävimmät muutokset prepositioiden välisessä vaihtelussa sijoittuvat aikavälille 1965–1995, kun taas muutokset aikavälillä 1995–2013 ovat vähäisempiä. Vanhimman aineiston suppeuden vuoksi tulokset ovat kuitenkin osittain vain suuntaa antavia. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että vid-lausekkeet ovat jossain määrin taipuvaisia esiintymään eri funktiossa ja konstruktioissa kuin vastaavat på- ja i-lausekkeet. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sekä på että i yhä useammin korvaavat vid-preposition. Toisaalta sekä tutkimuksen alussa tehdyt alustavat korpushaut että tarkasteltujen esiintymien analyysi osoittavat, että kehitystä ei voida yleistää koskemaan kaikkia prepositiolausekkeita, joissa vid on vaihdettavissa prepositioon på tai i. Niissä lauseke- ja konstruktiotyypeissä, jotka tulosten perusteella ovat taipuvaisia esiintymään nimenomaan vid-preposition kanssa, sillä vaikuttaa edelleen olevan vakiintunut asema.

Puheverbien rektiossa ilmenevää vaihtelua on tutkittu nykyvenäjän osalta varsin vähän. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää rektion vaihtelua sääteleviä mekanismeja ja niihin liittyviä rajoituksia ja vastata kysymykseen, ovatko verbien yhteydessä esiintyvät muodot keskenään synonyymisiä vai liittyykö niiden käyttöön rajoitteita tai muita erityispiirteitä, jotka estävät niiden keskinäisen korvattavuuden kontekstissaan. Tutkimuksen aineiston kokoamisen lähtökohtana olen käyttänyt Leksiko-semantičeskie gruppy russkih glagolov sanakirjaa, jossa verbit on jaettu sen mukaan, mitä yhteisiä semanttisia piirteitä niillä on. Tutkielmassani tarkastelen kolmea verbiryhmää. Ensimmäisen ryhmän muodostavat puheverbit, joiden yhteisenä semanttisena piirteenä on pelkkä puheen tuottaminen (vrt. suomen puhua, sopertaa), toisen verbiryhmän semanttisena piirteenä on viestin suuntaaminen vastaanottajalle (vrt. suomen kertoa, ilmoittaa) ja kolmannen ryhmän yhteisenä piirteenä viestien vaihtaminen kommunikaation osallistujien välillä (vrt. suomen keskustella). Tutkimuksessa analysoituja rektioita ovat V+Acc, V o+Loc, V pro+Acc, V nasčet+Gen, V po povodu+Gen, V otnositel'no+Gen ja V kasatel'no+Gen. Venäjän kansalliskorpuksen avulla sain tarkat luvut eri rektioiden frekvensseistä. Tutkimuksessani olen käyttänyt sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että monissa tapauksissa V+Acc-rakenne ei ole vaihtoehtoinen muoto prepositiorakenteille, koska V+Acc-rakenteen objekti ilmaisee semanttisesti kokonaisobjektia, kun taas prepositiorakenteiden objekti ilmaisee osaobjektia, vrt. esimerkiksi govorit’ pravdu ja govorit’ o pravde. Tämä semanttinen ero aiheuttaa sen, että rakenteet eivät ole keskenään korvattavissa. Prepositiorakenteet ovat perusmerkitykseltään synonyymisiä, mutta niiden käytössä ilmenee mm. tekstin tyyliin ja objektin konkreettisuuteen/abstraktisuuteen liittyviä eroja. V o+Loc-rakenne on tyyliltään neutraali ja esiintyy monissa erilaisissa konteksteissa, kun taas muiden prepositiorakenteiden käyttö rajoittuu enimmäkseen puhekieleen tai ammattikieleen tai rakenne itsessään on väistymässä pois käytöstä. Tällaisia rakenteita ovat mm. V ontositel’no+Gen ja V kasatel’no+Gen. Nykyvenäjässä prepositiorakenteiden välillä on havaittavissa eroja kaikissa kolmessa verbiryhmässä, mutta niiden keskinäinen vaihtelu on silti mahdollinen. Kyseiset rakenteet ovat synonyymisiä. V+Acc-rakenne ja prepositiorakenne eivät ole synonyymisiä, joten vapaasta keskinäisestä vaihtelusta ei voi puhua.