Browsing by Subject "koulukiusaaminen"

Koulukiusaaminen on eräs merkittävimmistä koululaisten hyvinvointia uhkaavista tekijöistä, mikä asettaa yhteiskunnallemme mittavia haasteita lasten ja nuorten tasapainoisen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Suomalainen koulukiusaamisen valtavirtatutkimus perustuu pitkälti määrällisiin menetelmiin, joten ilmiön laadullinen tutkimus on jäänyt melko vähäiselle huomiolle. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan koulukiusaamisen kulttuurisia merkityksiä analysoimalla suomenkielisessä valtamediassa tuotettua koulukiusaamista käsittelevää verkkokeskusteluaineistoa. Kulttuurisia merkityssysteemejä lähestytään tässä tutkimuksessa sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen pohjautuvaa diskursiivista lähestymistapaa hyödyntäen. Tässä diskursiivisessa tutkimuksessa kielenkäyttöä lähestytään sosiaalisena toimintana, ja huomio kiinnitetään sellaisten kielellisten keinojen tarkasteluun, joilla sosiaalista todellisuutta konstruoidaan. Merkityssysteemejä tulkitsevassa analyysissa identifioidaan verkkokeskusteluissa konstruoituja tulkintarepertuaareja, joiden tuottamista, ylläpitämistä sekä aktualisoitumista tarkastellaan kulloisessakin vuorovaikutuskontekstissa. Tulkintarepertuaarien kielellistä aktualisoitumista käsittelevässä analyysivaiheessa puolestaan lähestytään repertuaarien yhteydessä tuotettuja versioita todellisuudesta sekä niissä tapahtuvaa vastuullistamista. Tutkimuksen tulosten mukaan koulukiusaamista tehdään ymmärrettäväksi tutkimusaineistona toimivassa verkkokeskustelussa viiden tulkintarepertuaarin avulla: koulukiusaaminen yksilölähtöisenä, koulukiusaaminen ryhmäilmiönä, koulukiusaaminen koko yhteisön asiana, koulukiusaaminen yhteiskunnan tuotteena ja koulukiusaaminen kulttuurin kuvana. Vastuullistaminen tuotetaan aineistossa hyvin vaihtelevin tavoin konstruoimalla erilaisiin toimijuuksiin liitettyjä koulukiusaamisen syitä, seurauksia sekä siihen liittyviä attribuutioita. Vastuullistaminen kohdistetaan aineistossa usein aikuisille, jopa silloin kun koulukiusaamista pyritään tekemään ymmärrettäväksi oppilaiden toiminnan näkökulmasta. Vastuullistamisen avulla käsitellään myös kirjoittajan omaa vastuullisuutta, etenkin silloin kun kommentti koskee kirjoittajan henkilökohtaista suhdetta kyseessä olevaan ilmiöön. Kaiken kaikkiaan vastuullistaminen palvelee aineistossa erilaisia kielenkäytön funktioita, jotka osaltaan tuottavat ja ylläpitävät edellä mainittuja tulkintarepertuaareja. Tutkimusaineistossa koulukiusaamisilmiötä tehdään ymmärrettäväksi erilaisia sosiaalisia tasoja kuvailevien merkityksellistämisen tapojen kautta. Kyseinen ilmiö tulee siten ymmärretyksi nykyistä, pitkälti oppilaiden vertaissuhteisiin ja koulun kontekstiin rajoittuvaa, suomalaisen valtavirtatutkimuksen näkökulmaa laaja-alaisempana yhteisöllisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tasojen ilmiönä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että koulukiusaamistutkimus sekä koulukiusaamisen vastaiset käytännön toimenpiteet voisivat jatkossa hyötyä lähestymistavasta, jossa ilmiötä pyritään ymmärtämään aikaisempaa laajemmasta sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Keskeisiä teoksia teoreettismetodologisen lähestymistapani kannalta ovat Potter & Wetherell (1987), Edwards & Potter (1992) sekä Jokinen, Juhila & Suoninen (2016a). Koulukiusaamiskirjallisuudessa olen painottanut kotimaisen tutkimuksen päälinjaa, jota kattavasti esittelevät Salmivalli (2010) ja Saarento, Garandeau & Salmivalli (2015) artikkeleissaan. Kokonaisuudessaan tutkimukseni suuntaan on vaikuttanut lisäksi koulukiusaamista erilaisista näkökulmista lähestyvä ja koko tutkimusalaa uudistamaan pyrkivä tutkimuskirjallisuus, jota yhteen ovat koonneet Schott & Søndergaard, (2014a).

Children’s and adolescents’ well-being as well as school well-being has been a headline on many news recently. The aim of this study was to examine compulsory school students’ perspectives on school factors that have influenced on their school absenteeism. The aim of this study was also to view student’s perspectives on the support the school has offered them. The aim was also to find out what kind of support the adolescents would consider to be effective in preventing absenteeism. Many researchers have done research on truancy but only few studies have focused on students’ perspectives on truancy. This research was conducted as a theme interview. Research material consisted of five theme interviews from compulsory school students that have been absent from school and school is concerned on their school absenteeism. Themes covered school aspects from a wide range. Themes covered also student’s views to their school absenteeism. The research material was analysed by using content analysis. Results from this study indicate that school bullying is one of the major reasons behind school absenteeism of the interviewed adolescents. Interaction with teachers play also an important role. Only one of the adolescents interviewed stated that her absenteeism is due to her own motivation. The results show that school has not offered enough support against or preventing bullying. The results concerning support in school matters other than bullying vary from not getting enough support to getting all the support student could ask for. Results from this study show that students hope the school to act stronger in preventing school bullying. Also schools should place more effort on the school atmosphere and the interaction between students and teachers. Strengthening school engagement and preventing school bullying could help reduce school absenteeism.

The purpose of this qualitative study is to find out whether the aims of Finnish peer support services, set by Mannerheimin lastensuojeluliitto, are met in a school in Espoo. 12 first-graders and nine fifth-graders were individually interviewed for the study, and the purpose was also to see if the views of first-graders and fifth-graders differed from each other. The interviews were semi-structured and done at the pupils’ school. Afterwards the interviews were transcribed and analysed with a content analysis. The three main aims for peer support services are supporting communality, supporting the pupils’ growth and supporting the national curriculum. These aims were divided into smaller parts. The results section shows that peer support services are met mostly with a positive attitude, but not all the goals were successfully fulfilled. Supporting communality seemed to have the best success, since the pupils spent most of their time together playing different kinds of games in bigger groups. This made it possible for the smaller pupils to learn not to exclude anyone in their games. Supporting the pupils’ growth had been partly successful too, by teaching the smaller pupils all kinds of games or school rules and by acting as though in the role of a bigger sibling. The curriculum came in to the picture with the older pupils teaching the younger ones reading or maths, but also by showing them how to treat everyone nicely and with respect. However, especially the first graders thought there hadn’t been enough time to spend with their peer supporter, and many of the relationships between the pairs were not as close or mutual as would have been ideal. Some of the fifth-graders kept on playing their favourite games – football, mainly – while at the same time not taking into account the first-graders’ hopes. There weren’t great differences between the first-graders’ and fifth-graders’ views: the biggest ones seemed to be the first-graders’ hopes for more time together and the fifth-graders’ more detailed stories about the time spent. The transcript covered all the interviews as whole and transparency was taken care of throughout the study, which contribute to the quality and credibility of this research. There was no hypothesis in this study and I did my best to maintain an open mind while interviewing and analysing the results. Then again, some of the older students may have responded in ways they thought were suitable for the occasion instead of being completely honest. However, I feel that the study gives a reliable description of the peer support services in the school and hopefully helps to develop them further in the future.

Tutkielma tarkastelee perhetaustaan liittyvien tekijöiden yhteyttä koulukiusatuksi joutumiseen. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat lastensuojelun sosiaalityön kanssa tekemisissä olleet lapset ja nuoret, joilla tiedetään aiemman tutkimuksen perusteella olevan suurempi todennäköisyys joutua koulukiusatuksi. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielma hyödyntää stigman käsitettä. Ajatuksena on, että yhteiskunnassa poikkeaviksi tai negatiivisiksi mielletyt perheeseen liittyvät tekijät voivat toimia kouluympäristössä stigmoina, jotka oikeuttavat muita kohtelemaan stigman kantajaa ihmisarvoltaan vähäisempänä. Tutkielma perustuu Nuorisobarometri 2015 -aineistoon (N=1894), jonka perusjoukkona ovat 15–29-vuotiaat nuoret. Aineistossa kysyttiin, ovatko he joutuneet kiusatuksi peruskouluiässä. Lisäksi selvitettiin erilaisia perhetaustaan liittyviä tekijöitä, kuten perheen taloudellisia vaikeuksia, vanhemman työttömyyttä, vanhemman sairautta tai vammaa, vanhemman alkoholiongelmaa, vanhemman vakavaa mielenterveysongelmaa, perheen vakavia ristiriitoja ja vanhempien eroa. Tutkielman menetelminä käytetään ristiintaulukointia sekä logistista regressioanalyysiä. Tutkielma löysi yhteyden perheen lastensuojelukontaktin ja lapsen koulukiusatuksi joutumisen välillä. Yhteys säilyi merkitsevänä, kun perheen sosioekonominen asema vakioitiin, mutta menetti merkitsevyytensä, kun muut perhetaustaa kuvaavat muuttujat vakioitiin. Lastensuojelukontaktin ja koulukiusatuksi joutumisen välinen yhteys selittyneekin osittain perheen ongelmilla, joista kiusatuksi joutumisen todennäköisyyttä kasvattivat eniten perheen taloudelliset vaikeudet sekä vanhemman alkoholiongelma. Tutkielma osoittaa heikon yhteyden perhetaustan ja koulukiusatuksi joutumisen välillä. Samalla se haastaa tarkastelemaan koulukiusaamista yhteiskuntatieteellisenä eriarvoisuudesta kumpuavana ilmiönä ja löytämään siihen uusia puuttumiskeinoja lastensuojelun näkökulmia hyödyntämällä sekä lapsiperheköyhyyttä torjumalla.

The aim of this study is to research what kind of experiences in recognising and handling school bullying teacher students have received in masters´practice. Previous studies have shown that teachers and teacher students have difficulties in recognising and handling bul lying. According to previous research, school bullying as a theme is not sufficiently present in teacher students´ education. In addition, the research shows that teacher student training fails to sufficiently emphasize the practical aspects of teaching. This study was conducted by using a qualitative approach. Data collection was performed through semi structured theme interviews and the accumulated data analyzed via qualitative content analysis. Study participants consisted of eight University of Helsinki teacher stu dents that have completed their Masters practice. Interviews of participants were conducted during winter 2022. The results show that school bullying is not a constant theme in the master´s practice. However, most of the study participants had the opportunity to interact with school bullying on some level. According to the results the adviser teacher has a significant role on how the student gets to process school bullying. In addition, the results show that the students' own interest in the matter can also have an effect. Moreover, in the event of easily recognizable bullying in the classroom, the student gets to process school bullying to a more signifigant degree during the masters practice.

Objectives. The purpose of this study is to describe, analyze and interpret the way novice class teachers see school bullying. The secondary purpose is to describe how peer harassment affects the novice teachers’ job. In 2010-centery studies, school bullying has been seen as a form of negative social behavior between pupils (Repo, 2015; Herkama, 2012). Teachers have to focus more and more on teaching social skills to pupils rather than the actual teaching. This has been associated with younger teachers’ increased stress levels at work and even plans on switching ca-reers (Aho, 2011). This study examines the education side of teacher job at the context of school bullying. Methods. This study is a qualitative research from the point of view of phenomenography. The material has been produced in a group chat between three novice teachers and the interviewer. All teachers have graduated during the last year and worked their first year as teachers. Besides of novice teachers I will also call them young teachers at this study, since all of them were under thirty years old. Results and conclusion. The peer harassment has changed because of new technology and smart phones. The term ‘school bullying’ has become an inadequate way in describing the reality of the bullying experiences that pupils have to deal with. From novice teachers’ perspective, it seemed that low social skills of pupils were the main reason why there are so much conflicts be-tween pupils in everyday life. The actual school bullying was rare, but the preventative jobs, such as conflict solving, took lots of time from teaching and learning in the class. Decision mak-ing, insecurity regarding the effectivity of one’s own practices as well as co-operation with the parents were experienced as a burden with negative effects on teaching. In conclusion, bullying and the bullying-preventive work increases the overall workload of teachers and takes up time and resources from the actual teaching.

Lähes kaikki kiusaamisteot täyttävät jonkin rikoksen tunnusmerkistön ja ne loukkaavat kiusatun perusoikeuksiin sidottuja oikeushyviä, lapsen oikeuksia ja oppilaan oikeutta perusopetuslain mukaiseen turvalliseen opiskeluympäristöön. Tutkielmassa tarkastellaan sitä voiko opettajalle ja rehtorille syntyä rikosoikeudellinen vastuu, jos he eivät puutu kiusaamiseen. Opettajan ja rehtorin tehtävänä on huolehtia oppilaiden turvallisuuden toteutumisesta. Heidän velvollisuuksiin virkansa puolesta kuuluu tietää ja tuntea alansa määräykset ja siten puuttua kiusaamiseen. Jos opettaja ei noudata tai ei ole selvittänyt velvollisuuksiaan, voi hän syyllistyä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan. Kiusaamiseen puuttumiseksi ei ole annettu yhtenäistä ja selkeää ohjeistusta. Jos virkavelvollisuus on määritelty epäselvästi, rikosoikeudellisen vastuun perusteet voivat jäädä syntymättä laillisuusperiaatteen perusteella. Opettajalla ja rehtorilla on virkansa puolesta myös erityinen oikeudellinen suojelu- ja valvontavelvollisuus suhteessa oppilaisiin. Jos he laiminlyövät velvollisuutensa, voivat he syyllistyä rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaiseen epävarsinaiseen laiminlyöntirikokseen niissä tapauksissa, joissa laiminlyönnin seurauksena on rikoslain 21 luvun 10 §:n mukainen vammantuottamus. Jos tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen ei laillisuusperiaatteen takia tule kysymykseen, voi rikosoikeudellinen vastuu kuitenkin syntyä epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena. Ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa oikeusjärjestelmä ei välttämättä sisäistä kovin nopeasti uusia arvoja ja periaatteita, joita esimerkiksi lapsen oikeudet ilmentävät. Tällöin voi odotusten ja todellisuuden välille syntyä jännitteitä. Jos opettajan ja rehtorin piittaamattomuuteen kiusaamistapauksissa ei puututa rikosoikeuden keinoin, voi se rikkoa oikeudenmukaisuuteen kohdistuvia odotuksia sekä horjuttaa luottamusta kouluinstituutioon. Tilannetta selkiyttäisi, jos kiusaamisen käsitteen määrittely lisätään perusopetuslakiin, tarkennetaan opettajan ja rehtorin virkavastuun sisältöä kiusaamistilanteissa sekä lisätään kaikkien viranomaisten niin opettajien kuin tuomareiden ymmärrystä ja tuntemusta lasten perusoikeuksista ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoittavuudesta.

This research aims to study the teachers’ firsthand experiences of KiVa antibullying program and to get their views of the effectiveness of the KiVa School intervention. The theory section defines the acts that are considered bullying and clarifies the roles of the bully, the bullied, the parents and the faculty in the process. Furthermore, the section explains the KiVa School program contents and functions. The study was conducted as a qualitative approach, for which the material was acquired using an electronic questionnaire. Study participants consisted of 17 elementary school teachers who answered the survey in May and September of 2022. The collected data was analyzed by the phenomenographic method. The results show that the teachers' views of KiVa school program varied from negative to positive. The KiVa Koulu intervention benefitted from the teachers' and the school's commitment to the intervention model, the availability of tools, the teachers’ knowhow and education as well as the clarity of the program structure. While the faculty actively worked together towards the successful implementation of the anti-bullying action program the teachers felt motivated and committed to the task. As a contrast, the lack of mutual understanding of the guidelines caused the opposite effect. According to the teachers' views, the intervention was also weakened by the bully's and the parents’ non-constructive attitude and involvement as well as the teacher’s lack of education. The KiVa program aims to influence the entire group and emphasizes the responsibility of each student for the common well-being. The teachers' answers show that this is not enough however, and more tools and training are needed. The teachers also felt that times have changed and the program's ability to respond to modern challenges is flawed. The students' varied support needs, Finnish language skills and the bullying expansion to social media were perceived as challenges. The conclusion is that KiVa is an effective precautionary program. However, it’s functional only when faculty and students work actively together towards its implementation.

Tutkimuksessa tarkastellaan kiusaamisaiheista aikakauslehtidiskurssia roolisemanttisen analyysin sekä tietokehys- ja metafora-analyysin avulla. Työssä selvitetään, millaisia semanttisia rooleja kiusattu ja kiusaaja saavat aineiston koulukiusaamisaiheisessa diskurssissa, sekä millaiseksi ilmiöksi kiusaaminen hahmottuu. Samalla luodaan katsaus siihen, millaisin narratiivein kiusaamista hahmotetaan aineistossa. Tutkielman aineistona on kahdeksan suomalaisissa aikakauslehdissä vuosina 2012–2015 ilmestynyttä henkilöhaastattelumuotoista aikakauslehtiartikkelia, jotka käsittelevät koulukiusaamisen kohteena olleen henkilön kokemuksia. Tutkimuksesta käy ilmi, että aineistossa toistuu tietynlainen kiusaamisnarratiivi, jossa kiusattu selviytyy kiusaamisesta ja usein kokee myös muutoksen. Narratiivi on artikkelista toiseen melko samankaltainen ja sisältää toistuvina jaksoina kiusatun lapsuuden kuvauksen, kiusaamisajan kuvauksen, kiusatun tukijoista kertomisen, kliimaksin ja entisen kiusatun aikuisuuden ajan kuvauksen. Roolisemanttiselta kannalta kiusattu esiintyy pääasiassa melko patienttisena ja kiusaaja pääasiassa melko agentiivisena. Silloinkin, kun kiusattu toimii ja tekee itse asioita, hän näyttäytyy harvoin selvästi agentiivisena. Vastaavasti kiusaaja näyttäytyy harvoin puhtaan patienttisena. Kiusatun semanttinen rooli kuitenkin muuttuu narratiivin edetessä vähemmän patienttiseksi, kun taas kiusaaja häivyttyy tarinasta. Aineistossa näkyy myös voimakas tendenssi inhimillisten osallistujien, varsinkin kiusaajan, häivyttämiseen kiusaamiskuvauksista, mikä tapahtuu esimerkiksi passiivin ja nominaalistuksen keinoin. Tutkimus osoittaa aineistosta neljä keskeistä kiusaamisilmiötä määrittelevää tietokehystä, jotka ovat kiusaaminen fyysisenä uhkana, kiusaaminen säiliönä, kiusaaminen kiusatun ominaisuutena ja kiusaaminen osana syy-seuraussuhdetta. Arpien ja jälkien jättämisen metaforan sekä kiusaaminen fyysisenä uhkana- ja kiusaaminen kiusatun ominaisuutena -tietokehysten kautta kiusaaminen konstruoidaan osaksi kiusattua. Syy-seuraussuhteen tietokehys taas hahmottaa kiusaamisen loogiseksi seuraukseksi jostakin tietystä syystä. Näiden kehysten kautta kiusaaminen hahmottuu enemmän kiusattuun liittyväksi tapahtumaksi kuin esimerkiksi ryhmäilmiöksi.

Tutkielmassa tarkastellaan internetissä tai matkapuhelimen välityksellä tapahtuvaa kiusaamista – sähköistä kiusaamista. Perinteinen koulukiusaaminen on saanut rinnalleen sähköisessä maailmassa tapahtuvaa kiusaamista, ja työssä tutkitaan kuinka yleistä sähköiseen kiusaamiseen syyllistyminen on suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa ja mistä ilmiössä on ylipäänsä kyse. Aiheesta on melko vähän kotimaista tutkimusta ja myös kansainvälisessä tutkimuksessa sähköisen kiusaamisen yleisyydestä on hyvin vaihtelevia tuloksia. Tutkielman keskiössä ovat sähköiseen kiusaamiseen syyllistyneet nuoret. Pääasiallinen tutkimuskysymys keskittyy siihen, mitkä tekijät selittävät sähköiseen kiusaamiseen syyllistymistä. Teoreettinen viitekehys on kriminologinen; työssä käytetään sosiaalisen kontrollin teoriaa ja itsekontrolliteoriaa ja tarkastellaan, voidaanko näillä selittää sähköiseen kiusaamiseen syyllistymistä. Aineistona on Nuorisorikollisuuskysely 2016, johon on vastannut 6061 yhdeksäsluokkalaista nuorta ympäri Suomen. Kyselyssä kysytään laajasti erilaisista rikollisista ja normienvastaisista teoista ja se on toteutettu säännöllisin väliajoin vuodesta 1995 lähtien. Aineistossa kysytään laajasti myös nuoren perhetaustasta ja luonteenpiirteistä. Vuoden 2016 kyselyssä on ensimmäistä kertaa kysytty sähköiseen kiusaamiseen syyllistymisestä, joten aineiston pohjalta päästään tutkimaan sähköiseen kiusaamiseen syyllistyneitä nuoria ja tarkastelemaan myös heidän taustatekijöitään. Pääasiallisena analyysimetodina on binäärinen logistinen regressioanalyysi. Aineiston pohjalta havaitaan, että yhdeksäsluokkalaisista hieman yli seitsemän prosenttia on kiusannut sähköisesti ja hieman alle seitsemän prosenttia on kiusannut perinteisesti kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana. Näin sähköinen kiusaaminen vaikuttaisi olevan hieman perinteistä koulukiusaamista yleisempää yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa. Kun tuloksia verrataan vuoden 2012 Nuorisorikollisuuskyselyn tuloksiin, vaikuttaisi siltä, että kiusaaminen kokonaisuudessaan on vähentynyt suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa. Valtaosa sähköisestä kiusaamisesta tapahtuu sosiaalisen median välityksellä. Sähköiseen kiusaamiseen syyllistymistä selittävät erityisesti matala itsekontrolli, syyllistyminen koulukiusaamiseen sekä päivittäin vietetty pitkä aika internetissä. Nämä kaikki lisäävät sähköisen kiusaamisen riskiä selvästi, vaikka taustatekijöitä on vakioitu. Lisäksi miessukupuoli, heikko koulumenestys ja perheen muita selvästi huonompi tai selvästi parempi taloudellinen tilanne lisäävät sähköiseen kiusaamiseen syyllistymisen riskiä. Aiemman tutkimuksen pohjalta matalalla itsekontrollilla on havaittu yhteys koulukiusaamiseen syyllistymiseen ja yleiseen häiriökäyttäytymiseen. Tutkielman tulosten perusteella matala itsekontrolli selittää myös sähköiseen kiusaamiseen syyllistymistä. Sen sijaan sosiaalisella kontrollilla ei havaita yhteyttä sähköiseen kiusaamiseen, kun muita tekijöitä huomioidaan. Sähköiseen ja perinteiseen kiusaamiseen syyllistyneiden välillä on vahvaa päällekkäisyyttä, mikä tukee aiempien tutkimusten havaintoja. Kotimaista tutkimusta sähköisestä kiusaamisesta on melko vähän, joten tutkimus täydentää tietoa ilmiöstä, mutta osoittaa myös jatkotutkimuksen tarpeen.