Browsing by Subject "kristinusko"

Tutkielman tavoite on selvittää, millä tavalla yhteiskunnallinen muutos vaikuttaa 1800 - luvun lopun ja 1900- luvun alun joulukorttien kristillisiin kuva- aiheisiin. Suomalaisessa agraariyhteiskunnassa alkaa teollinen murros 1800- luvulla, ja se heijastuu koko yhteiskuntaan. Pystyykö yhteiskunta vastaamaan kansalaistensa muuttuneisiin tarpeisiin? Vaikuttaako murros joulukorttien kuva- aiheisiin? Tutkielmassa selvitetään syitä yhteiskunnan muuttumiseen ja sen vaikutukseen joulukorttien kristillisten kuva- aiheitten muuttumiseen. Joulun vietto ei ollut varhaiskristilliseen aikaan itsestään selvää, sillä seurakunta odotti Jeesuksen toista tulemista. Kristittyjen vainot olivat jatkuvat 300- luvulle saakka, jonka jälkeen kristillisyys ilmeni voimallisesti. Seimiä rakennettiin kirkkoihin, Paavi Liberiuksella oli Rooman ensimmäinen seimi, hopeinen, vuonna 360, jota kuljetettiin Rooman kaduilla jouluisin. Myös mysteerinäytelmät kehittyivät, kuuluisin niistä on Fransiskus Assisilaisen, messun yhteyteen, rakentama kokonaisuus 1200- luvun alussa. Seimet, mysteerinäytelmät ja paikalliset tavat joulun kontekstissa olivat esikuvia, joiden mukaan rakentui joulun kuvasto ihmisten mieliin. Tämä kuvasto toimi pohjana joulukorttiteollisuudelle, joka voimistui 1800- luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Teollistumiskautta ennen olivat ylemmät säädyt olleet mahdollisuudessa lähettää visiittikortteihin kirjoitettuja joulun toivotuksia toisilleen. Laajemmalle väestönosalle se ei ollut mahdollista heikon luku- ja kirjoitustaidon vuoksi. Esteenä oli myös tarveaineiden puute joulukorttien kotiperäiseen valmistamiseen. Suurempi este olivat toistuvat nälkä- ja katovuodet. Samaan aikaan, kun Macy´s tavaratalo teki hyvää tulosta, vuonna 1867 New Yorkissa, kärsittiin Suomessa, vuonna 1856 alkaneiden, nälkä- ja katovuosien huipusta, jonka seurauksena 26.000 lasta jäi orvoksi. Tosin samaan aikaan Suomeen tuotiin leluja ja valtiollinen kehitys jatkui. Ongelmien kenttä oli laaja, Suomessa oli ihmisiä, joita katovuodet eivät koskettaneet lainkaan. Tässä kontekstissa luku- ja kirjoitustaidon kehittyminen oli hidasta. Teollinen kehitys eteni ja sai työvoimansa ympäröivältä maaseudulta. Vähitellen työaikalait mahdollistivat koulunkäynnin. Rahapalkkaan siirtyminen teki mahdolliseksi myös joulukorttien ostamisen ja lähettämisen kotiin. Joulukorttien voimakkaasti lisääntynyt tuottaminen toi markkinoille kauniita, monivärisiä kortteja. Visiittikortit ja muut 1800- luvun sekalaisen kuvaston kortit olivat menneisyyttä, uudet kortit toivat joulun kuvaston kaikkien ulottuville. Postimaksujen halpeneminen teki mahdolliseksi lähettää niitä useammille sukulaisille.

Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution TekijäFörfattare Sari K. Jäppinen Työn nimi Arbetets titel Juutalais-kristillinen uskontodialogi toisen maailmansodan jälkeen Oppiaine  Läroämne Uskontotiede Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum Tammikuu 2019 Sivumäärä Sidoantal 92 Tiivistelmä Referat Tutkielman aiheena on juutalaisten ja kristittyjen välillä toisen maailmansodan jälkeen toteutunut vuoropuhelu, jota tarkastellaan uskontodialogin näkökulmasta. Tutkielman ajallinen rajaus toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan perustuu juutalais-kristillisen dialogin huomattavaan yleistymiseen holokaustin jälkeen. Tutkielman taustaosiossa tarkastellaan mistä uskontodialogissa olemuksellisesti on kysymys ja mitä ovat uskontodialogin keskeiset periaatteet ja edellytykset. Uskontodialogin määrittelyn lisäksi taustaosiossa tarkastellaan juutalaisuuden ja kristinuskon historiallista taustaa. Uskontodialogi ja uskontodialogille ominaiset periaatteet ja edellytykset muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen jota vasten juutalais-kristillistä vuoropuhelua tarkastellaan. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Minkälaiset teemat nousevat esille juutalais-kristillisessä vuoropuhelussa ja 2) Miten uskontodialogin periaatteet ja edellytykset toteutuvat juutalais-kristillisessä dialogissa? Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu juutalais-kristillisiä suhteita ja dialogia käsittelevistä kristillisistä ja juutalaisista virallisista asiakirjoista ja dokumenteista. Lähdeaineistossa on mukana kolme katolisen kirkon, yksi Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN), yksi Luterilaisen maailmanliiton (LML) sekä kaksi juutalaista asiakirjaa. Ajallisesti lähdeaineiston asiakirjat sijoittuvat vuosille 1965–2015. Aineistoa käsitellään sisällönanalyysia analyysimenetelmänä käyttäen. Uskontodialogi lähestymistapana on moniulotteinen ja saa erilaisia muotoja sen mukaan keitä dialogiin osallistuu, minkälaisessa kontekstissa dialogi tapahtuu ja mitkä ovat dialogin tavoitteet. Uskontodialogin lähtökohtana on sitoutuminen omaan uskonnolliseen traditioon ja sen edustamiin totuuskäsityksiin. Keskeisiä uskontodialogin periaatteita ovat vastavuoroisuus ja molemminpuolinen kunnioitus. Uskontodialogin eettiseen dimensioon sisältyy dialogin osapuolten mahdollisuus määritellä oma itseymmärryksensä. Uskontodialogissa keskeistä on oman uskonnollisen identiteetin säilyttäminen. Uskontodialogille ominaista on traditioiden yhtäläisyyksien ja erojen tarkastelu. Uskontodialogin epistemologisia edellytyksiä ovat avoimuus uskonnollisen toisen totuuskäsityksiä kohtaan sekä uskontodialogin mieltäminen mahdollisuutena kasvaa omissa totuuskäsityksissä. Uskontodialogiin liittyy halu kuunnella ja ymmärtää uskonnollista toista. Uskontodialogi edellyttää käsitystä uskonnoille yhteisestä pohjasta joka mahdollistaa vuoropuhelun. Toisen maailmansodan jälkeen toteutuneen juutalais-kristillisen dialogin teemoiksi nousevat juutalaisten ja kristittyjen välinen uusi rakentava suhde, juutalaisiin kohdistetun syrjinnän ja antisemitismin torjuminen, kumppanuus ja yhteinen toiminta, Israelin valtio sekä opilliset kysymykset. Juutalais-kristillisessä uskontodialogissa traditioita yhdistävät tekijät luovat lähtökohdan ja pohjan dialogille. Opilliset kysymykset muodostavat juutalaisuuden ja kristinuskon väliset keskeiset erot. Juutalais-kristillisessä dialogissa toteutuu tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Juutalaisten ja kristittyjen suhdetta aiemmin leimannut teologinen vastakkainasettelu on korvautunut kumppanuudella ja dialogilla tasavertaisten osapuolten kesken. Keskinäinen kunnioitus ilmenee toisen uskonnollisen vakaumuksen sekä opillisten erojen kunnioittamisena. Juutalais-kristillisen dialogin tavoitteita ovat toiminta rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta sekä antisemitismin torjuminen. Kristityille dialogissa juutalaisten kanssa on tärkeää oppia miten juutalaiset määrittelevät oman kulttuurinsa ja uskontonsa. Avainsanat – Nyckelord Uskontodialogi, dialogi, juutalais-kristillinen uskontodialogi, juutalaisuus, kristinusko Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja

Kirkko- ja yhteiskuntanäkemyksissä tapahtui sodan jälkeisinä vuosikymmeninä paradigmaattinen muutos. Asevelipapisto oli sodan aikana rintamalla herännyt kirkon sosiaaliseen vastuuseen. Samaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa alettiin vahvistaa sosiaalisia turvaverkkoja, joten kirkon painopisteen siirtyminen kulki luontevasti muun yhteiskunnallisen kehityksen rinnalla. Uudenlaiset kulttuuriset ilmiöt, kuten 1960-luvun uusvasemmistolainen nuorisoradikalismi, haastoivat yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot, kirkko niiden mukana. Kirkko- ja yhteiskuntakeskusteluun osallistuttiin aktiivisesti. Keskeisiä kirkollisia keskustelijoita olivat muun muassa arkkipiispa Martti Simojoki ja professori Osmo Tiililä sekä Kotimaa-lehden päätoimittajana 1.1.1969 aloittanut Leino Hassinen. Hän oli julkaissut kristinuskon ja kommunismin välistä suhdetta käsittelevän synodaalikirjan sekä kirkkonäkemystä käsittelevän pamfletin. Tutkielman tutkimuskysymys on: Mikä on Leino Hassisen kirkko- ja yhteiskuntanäkemys hänen kirjallisen tuotantonsa valossa? Tutkielman ajallinen ja sisällöllinen fokus on 1960- ja 1970-luvun taitteeseen liittynyt keskustelu kirkon ja muun yhteiskunnan välisestä suhteesta. Sisällön- ja kehysanalyysit tarjoavat työkalut peilata Kotimaa-lehden pääkirjoitusten kannanottoja Hassisen muuhun kirjalliseen tuotantoon. Lisäksi aikalaisten näkemykset muodostavat kontekstin Hassisen kannanotoille. Teoreettisena kehyksenä on rekognitio- eli tunnustusteoria. Hassisen ajattelun kehityksessä eri vuosikymmenillä voidaan ihmiskuvan ihanteena tunnistaa Jumalan edessä yhteiskunnallisesti vastuullinen ihminen, jonka tehtävänä on toimia eriarvoisuuden poistamiseksi. Lisäksi Hassinen näkee ihanteena Jumalan mielenmukaisella tavalla järjestetyn yhteiskunnan, joka jakaa hyvinvointia ja varallisuutta oikeudenmukaisesti. Hassisen mukaan Lutherin toiminta 1500-luvulla antoi tälle tärkeän esikuvan samalla, kun Luther uudisti kirkon teologisia fundamentteja ja seurakuntaelämää käytännön tasolla. Hänen tähän liittynyt lisensiaatintutkielmansa kytkee hänet lundilaisiin teologeihin. Hassinen pitää selkeästi jumalanpalvelusta seurakunnan elämän ytimenä ja aarreaittana. Hassisen näkemyksen mukaan jumalanpalveluselämän tehtävänä on varustaa seurakuntalaiset palvelemaan yhteiskuntaa omalla paikallaan. Kirkko instituutiona edustaa kristillistä uskoa yhteiskunnan keskellä ja käy aktiivista keskustelua yhteiskunnassa. Tässä ajattelussa Hassinen sai tukea Simojoen vaalimasta kansankirkkoajattelusta. Tiililän yksilön pelastusta sekä kirkkoa vain uskovien yhteisönä korostaneita näkemyksiä Hassinen selvästi vierasti ja myös ilmaisi sen sekä kirjoissaan että pääkirjoituksissaan. Hassisen näkemys kirkosta ja yhteiskunnasta näyttää olevan se, että yksilö on toimintakykyinen sekä parhaalla tavalla ja oikeudenmukaisesti resursoitu osana institutionalisoitunutta yhteisöä. Hänen ajattelussaan nousee vahvasti esiin instituutioiden keskinäinen tunnustaminen. Kristinuskon ja kommunismin välisessä vuorovaikutuksessa hän nostaa esiin molempien ideologioiden pitkälle yhteisen ideaalin resurssien oikeudenmukaisesta jaosta. Kumpaakin ideologiaa hän kuitenkin kritisoi niiden kyvystä ja halusta toteuttaa omia ihanteitaan. Kirkon hän soisi ottavan johtavan yhteiskunnallisen roolin.

Tutkielmassani käsittelen Pekka Ervastin näkemyksiä kristinuskosta. Ervast oli teosofi ja Ruusu-Risti-järjestön perustaja, joka rakensi omaa tulkintaansa kristinuskosta pohjautuen H. P. Blavatskyn alullepaneman teosofisen liikkeen opetuksiin, Leo Tolstoin näkemyksiin ja omiin henkisiin kokemuksiinsa. Pyrin tutkielmassani selvittämään, millainen tulkinta kristinuskosta Ervastin tuotannosta välittyy ja miten Ervastin mukaan kristinuskoa tulisi toteuttaa. Esoterian tutkimus on ollut nousussa 2000-luvulla. Ervastin työtä on tutkittu pro graduissa ja yleistajuisissa tietokirjoissa. Hänen näkemyksiään kristinuskoon liittyen ei ole kuitenkaan tutkittu aiemmin. Ervastin työ sijoittuu länsimaisen esoterian tutkimuksen viitekehykseen. Ervastin käsitys kristinuskosta pohjautuu pitkälti teosofiaan ja etenkin Teosofisen Seuran opetuksiin. Tutkin, miten Ervast tulkitsee kirkon piirissä käytettyjä termejä kuten Jeesus, Kristus ja Jumala. Näiden lisäksi Ervast tuo kristinuskon tulkintaansa teosofis-itämaisia termejä kuten karma ja jälleensyntymä. Käsittelen tutkielmassani Ervastin kristinuskoon liittyviä näkemyksiä ja pyrin asemoimaan termit osaksi Ervastin ajattelua. Ervastin kirjallinen tuotanto on laaja. Rajaan aineistoni hänen elinaikanaan julkaistuihin teoksiin, ja niistä valitsen teoksia, jotka käsittelevät nimenomaan kristinuskoa. Teokset, jotka näiden kriteerien perusteella valitsin tutkielmani aineistoksi ovat Jeesuksen salakoulu, Vuorisaarna ja Christosophia. Tutkielma on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Ervastin versio kristinuskosta eroaa ratkaisevasti eri kirkkokuntien opetuksista. Ervastin mukaan ihminen on jälleensyntyvä olento, jonka tehtävänä on pyrkiä kohti Jumalan hallitsemaa taivasten valtakuntaa. Jeesus oli yksi vihityistä, korkealle kehittyneistä ihmisistä, jotka pyrkivät opettamaan ihmiskuntaa tämän päämäärän saavuttamiseksi. Muita vihittyjä ovat olleet esimerkiksi Buddha, Laotse ja Krishna. Jeesus on kristityille tärkein opettaja, ja kristittyjen tulisi seurata Jeesuksen opetuksia. Kirkon opettama sijaissovitusoppi on virheellinen, eikä pelkkä usko riitä ihmisen pelastumiseen. Kirkon dogmien noudattamisen sijaan ihmisen tulee seurata Jeesusta tämän vuorisaarnassa annettuja opetuksia noudattamalla.

Tutkimuksessa selvitettiin Seta ry:n julkaiseman lehden SETA, vuosien 1975–1994 välisenä aikana julkaistuja kirjoituksia kristinuskosta. Kirjoituksien muoto lehdissä vaihteli alkuvuosikymmenten ihmisten kokemuksista homohenkien ajamisesta ihmisestä ulos aina ilmoituksista raamattupiirin toiminnasta. Homoseksuaalisuudesta raamatullisena asiana aloitetaan tutkimustyö heti tutkimusajanjakson alussa vuonna 1975. Seuraavalla vuosikymmenellä keskustelun pääpaino siirtyi erityisesti kansanedustajien näkemyksiinparisuhteen rekisteröimisestä, aidsin ja kirkollisiin tahoihin vaikuttamistyössä. Lehden artikkelit kuvastivat Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanssa käytyä keskustelua sekä Helsingin Yliopiston opiskelijoiden parista liikkeelle lähteneen kristillisen messutoiminnan alkua 1980 luvulla. Seta ry tähtäsi kirkon yhteiskunnallisen työn ja kirkon työntekijöiden sekä seurakuntalaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. SETA ilmaisi kirkon opillisiin näkökulmiin, ettei niihin puuttuisi. SETA-lehti pyrki alusta asti vaikuttamaan kirkollisen ilmapiirin muutokseen, jotta homoseksuaalisuus nähtäisiin osana normaalia seksuaalisuutta. Kristinuskoa käsittelevää aineistoa, Seksuaalista tasa-arvoa kannattavan yhdistyksen julkaisuissa, oli liki kaikkien lehtien numeroiden aiheena, jokaisella vuodella 1975–1994 tutkimus ajankohtana. Kirjoituksien luonteessa ilmeni yhteiskunnan ja kirkon ilmapiiri, joka oli voimakkaassa murroksessa lehden ilmestymisen alkuvuosikymmenellä. Kirkon päättäjien mm. arkkipiispan kannanotto seksuaaliseen suuntautumiseen ilmeni perhe arvojen ainoana oikeana mallina heteronormatiivisen perhemuodon mallina 1960-1990 luvulla. Yhteiskunnassa muutos homoseksuaalisuuteen tapahtui rikoslain muuttumisen kautta sekä sairausluokituksen poistamisen myötä. Kehotuspykälä sen sijaan jäi vielä rikoslakiin, joka hidasti asiallisen tiedottamisen väylien kuten, TV:n tai radion toimintaa. Laki muuttui ja homoseksuaalisuus rangaistavana tekona poistui. Kirkon tehtäväksi tuli vaikuttaa kehotuspykälän kautta seksuaalisen ihmisen toimintaan. Kirkko piti kiinni omasta näkemyksestä. Arkkipiispa Vikströmiä vastaan nostettiin harhaoppi syytös, hänen sanottuaan homoseksuaalisuudesta kirkon opin näkemyksestä eriävä mielipide. SETA vaikutti asiallisen seksuaalisen tiedon antamisen kautta, kristilliseen koulutuksen peruskouluissa sekä lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, joissa muun muassa kirkon alalle kouluttautuvat ihmiset opiskelivat. Yliopistossa muutos tapahtuu etunenässä. Osa Helsingin Yliopiston Teologisen tiedekunnan opiskelijoista oli muutoksen rintamassa mukana. Toisenlaisia äänen painoja kuitenkin kuului myös. Lehden sivuilla avoimesti annettiin myös sen toisen äänen päästä kuuluville, joka ei ollut homoseksuaalisuudesta samaa mieltä. Heidän äänensä toimi vastapainona omalle SETA:n näkemykselle. Poliittisella kentällä Seta teki paljon vaikuttamistyötä. Kristillisten arvojen kautta saivatkansanedustajista he, joiden mielestä homoseksuaalisuus oli synti. Kirkollisen muutos työnsuurena vaikuttajana oli SETA lehden sekä Seta Yhdistyksen parissa tehty vaikuttamistyö tutkimuksen välisenä ajankohtana 1975–1994.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani outlaw country -yhtye Freud Marx Engels & Jungin levyttämien kappaleiden sanoituksissa esiintyviä viittauksia kristinuskoon. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kristinusko näkyy Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen sanoituksissa ja millaisia kristinuskoon ja Raamattuun liittyviä termejä, ilmaisuja, hahmoja ja muita viittauksia kristinuskoon kappaleiden sanoituksissa on. Lisäksi selvitän millaisissa yhteyksissä nämä viittaukset esiintyvät ja miten niitä käytetään. Hypoteesini mukaan Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen kappaleissa on runsaasti viittauksia kristinuskoon, viittauksia kristinuskoon tehdään erilaisilla tavoilla ja kristinuskoon liittyvää sanastoa ja teemoja käytetään monin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen kappaleista, jotka on julkaistu yhtyeen vain omissa nimissä julkaistuilla ja niiden uusintajulkaisuilla sekä kokoelmalevyillä. Myös yhtyeen toiminnan lopettamisen jälkeen julkaistu singlelevy on sisällytetty lähtöaineistoon. Yhtyeen materiaali on julkaistu vuosina 1986−2019. Edellä mainittuihin kategorioihin sopivia kappaleita yhtye julkaisi 146, joista tutkimukseen analysoitavaksi valitsin 52 kappaletta. Tutkimusmenetelmänäni käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, mitä täydennän runoanalyysin keinoilla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys. Tutkimukseni sijoittuu uskontotieteelliselle populaarikulttuurin tutkimuskentälle, tarkemmin sanottuna uskonnon ja populaarimusiikin tutkimukseen. Tutkimuksesta käy ilmi, että Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen kappaleiden sanoituksissa käytetään usein kristinuskoon liittyvää sanastoa, teemoja ja henkilöhahmoja ja tämä tehdään monipuolisesti sekä erilaisilla tavoilla. Sanoituksissa käytetään intertekstuaalisia viittauksia Raamattuun ja sen kertomuksiin. Raamatun kieltä käytetään hyväksi, kuten myös Raamatusta löytyviä henkilöhahmoja. Hahmoja esiintyy lauluissa suoraan henkilöinä, vertauskuvallisesti käyttäen sekä huudahduksen omaisina ilmauksina ja voimasanoina. Sanoituksissa esiintyy myös kristinuskon institutionaalisia symboleja, kuten pappeja ja kirkkorakennuksia. Myös kristillisen elämän kuoleman jälkeiset paikat, taivas ja helvetti, mainitaan usein. Viittauksia kristinuskoon ja Raamattuun käytetään muun muassa kappaleissa, joilla otetaan kantaa johonkin poliittiseen tilanteeseen tai yhteiskunnalliseen ongelmaan. Kuitenkaan kappaleissa ei oteta kantaa itse kristinuskoon vaan sitä käytetään välineenä muihin asioihin kantaa ottaakseen. Kantaaottavien laulujen lisäksi viittauksia kristinuskoon löytyy lähes millaisissa kappaleissa tahansa, kuten rakkaus- ja erolauluissa.