Browsing by Subject "kulttuuri"

Tiivistelmä - Referat - Abstract The concept of multiculturalism is often used in the world of education. In connection with this concept, we also often talk about immigrants. However, every child, group of children, or work community, for example, can be thought of as multicultural. For this reason, when using the term multiculturalism, one should be particularly sensitive and define what kind of phenomenon the concept describes. Each pre-school group has children from different cultural and linguistic backgrounds, and children are influenced by a wide range of cultures outside the pre-school. Pre-primary education should therefore be culturally and linguistically aware, it should take into account the linguistic and cultural background of each child and family, so that each child receives support in building and developing their cultural identity. Diversity should therefore be a prerequisite for learning, allowing each child to build and grow his or her own cultural identity on an equal footing, and through which children can also perceive and experience different cultures and languages in a safe environment. The purpose of this master's thesis was to find out what kind of things children bring up from their own cultural background and what kind of things they notice in their peers. The dissertation focuses especially on the interaction between children in the daily life of pre-school education in a group where 16 children spoke a language other than Finnish as their native language. The dissertation was carried out as an ethnographic observational study. Participatory observation as well as covert observation have been used as observation means, various interaction situations between children have also been videotaped. The material has been analyzed in the way of a discussion analysis, and the observations have been divided into four different categories according to the principles of thematic design. The material consists of observations collected during the spring of 2021 in a pre-school group in Helsinki. With the written permission of the guardians, 19 pre-school children participated in the study. Based on the observational data, it can be concluded that the children of the preschool group were interested in each other’s cultural backgrounds and were proud of their own backgrounds, especially their knowledge of different languages. The children asked each other about their mother tongue, were interested in learning them and, for example, wanted to teach each other their own mother tongue. Children discussed ways of different countries as well as different religions, especially in eating situations, comparing, for example, what kind of food was offered in pre-school education and what was eaten at home or wondering why some children ate pork and some did not. Religions also appear in the observational material in discussions about gods of different religions or searching for children from the same religion in a group. The importance of a sense of belonging is emphasized in the material strongly. The children care about belonging to their own group, but also take care of the other children in the group. This can be seen, for example, in noticing a lack of common language skills, for example during play time. From the observational data, it can be concluded that the feeling of belonging to a group is important for children and children may distort their language skills or say that they belong to a religious group to which they did not really belong in order to feel part of the group.

Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin ja tutkia sellaisia suomalaisten olemassa olevia käsityksiä kehitysavusta, joista ei puhuta julkisesti. Tavoitteeseen päästään tarkastelemalla laadullisen tutkimuksen keinoin Internetin keskustelupalstoilla käytyä kehitysapukeskustelua. Julkinen ilmapiiri suhtautuu Suomessa kehitysapuun myönteisesti, mutta keskustelupalstoilla käyty kehitysapukeskustelu on pääosin kehitysapuvastaista. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmelta suomenkieliseltä keskustelupalstasivustolta vuoden ajalta kerätystä kehitysapua käsittelevästä keskusteluaineistosta, jota tarkastellaan laadullisen diskurssianalyysin sekä laadullista analyysia tukevan määrällisen sisällön erittelyn avulla. Aineisto käsittää yhteensä 52 viestiketjua, jotka sisältävät 466 kommenttia. Tutkimuksen pohjateoriana on toiseuden ilmiö. Toiseuden käsitteellä tarkoitetaan tutkimuksessa ilmiötä, jossa subjekti kokee vaikeaksi toisen henkilön tai asian kohtaamisen. Tutkimuksessa uskonto ja ihonväri luovat perustan toiseuden strukturoitumiselle, ja teoreettisessa viitekehyksessä toiseus yhdistetään muun muassa kansalliseen identiteettiin sekä neokolonialismin teoriaan. Tutkimuskysymykset ovat miten kehitysapu ja sen legitimiteetti kategorisoituvat keskustelun kautta, sekä kuinka toiseus ja keskustelijoiden henkilökohtainen sekä kansallinen identiteetti rakentuvat kehitysapukeskustelussa. Aineistoa analysoidaan sekä yhtenä kokonaisuutena että tarkastellen sivustokohtaisia eroja, ja erillisesti kehitysapuun kielteisesti sekä myönteisesti suhtautuvina keskusteluina. Aineistojen keskustelukommenteista 12 prosenttia suhtautuu kehitysapuun myönteisesti ja 88 prosenttia kielteisesti. Toiseuden teema on yhtä läsnä sekä kehitysapuun myönteisesti että kielteisesti suhtautuvassa keskustelussa. Myönteinen keskustelu liikkuu moraalisen velvollisuuden tematiikan piirissä eikä jakaudu useampaan kategoriaan. Kielteinen keskustelu jakautuu puolestaan kolmeen pääkategoriaan; kehitysavun toimimattomuuteen, eläimellistämiseen eli avun vastaanottajien inhimillisten ominaisuuksien väheksymiseen ja Suomelle koettuun uhkaan. Keskusteluaineistojen yleisin yksittäinen keskustelunaihe koskee globaalia väestönkasvua. Myös toiseuden ilmiö jakautuu aineiston analyysissa kolmeen kategoriaan. Näiksi kategorioiksi muodostuvat 'otukset', 'kukkahattutädit' sekä avun legitiimit vastaanottajat. Näistä tuloksista voidaan yleistää, että toiseus tässä tutkimuksessa liittyy ennen kaikkea alempiarvoisiin eli epäinhimillisiin piirteisiin, naiseuteen ja uhriuteen. Otukset edustavat keskustelijoille kaukaista toiseutta, ja otustoiseus liittyy ennen kaikkea ihonväriin ja uskontoon. Kukkahattutädit kuvaillaan puolestaan aineistossa suomalaisiksi vihreitä arvoja kannattaviksi naisiksi, jotka suhtautuvat kehitysapuun epärationaalisesti. Uhritoiseutta edustavat avun legitiimit vastaanottajat ovat sekä kehitysavun legitiimejä vastaanottajia että suomalaisia legitiimeiksi koettuja avuntarvitsijoita, jotka ovat passiivisia eivätkä aktiivisia toimijoita. Tutkimuksen aineistossa keskustelijoiden minäkuva ja identiteetti liittyvät kiistatta kansalaisuuteen eli Suomeen ja suomalaisuuteen. Valtaosa keskustelijoista kategorisoi Me-kategorian jäseniksi suomalaiset valkoihoiset työikäiset ja työssäkäyvät miehet, tai ainakin maskuliiniset arvot omaavat suomalaiset naiset. Me-kategorian jäsenet ovat lisäksi ahkeria ja rationaalisia toimijoita, jotka ajattelevat itsenäisesti ja kyseenalaistavat julkisen mielipiteen sekä päätöksenteon. Yksi tämän tutkimuksen tuloksista on keskustelijoiden puutteellinen tietämys varsinaisen kehitysavun todellisesta luonteesta ja tuloksista. Toiseuden ja kehitysapukeskustelun kytköksen tulos tämän tutkimuksen perusteella puolestaan on se, että keskustelijat eivät koe, niin kehitysapuun kielteisesti kuin myönteisestikään suhtautuvassa keskustelussa, kehitysavun vastaanottajia kanssaan tasa-arvoisina. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kehityspolitiikka hyötyisi kehitysapuun liittyvän toiseuden purkamisesta. Kehitysapua ja kehitysmaita koskevan tiedon lisääminen niin kansalaisten kuin päättäjienkin keskuudessa voisi olla askel tarvittavaan suuntaan.

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella monikulttuurisuutta ja monikulttuurisuuskasvatusta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Pyrkimyksenä oli vastata kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Miten monikulttuurisuus näyttäytyy suomalaisessa varhaiskasvatuksessa aikaisempien tutkimusten valossa? ja 2) Miten monikulttuurisuuskasvatusta toteutetaan varhaiskasvatuksessa? Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimuksen pohjana on käytetty viittä aiheesta aiemmin tehtyä tutkimusta. Tutkimuksia tarkasteltaessa pintaan nousi muutamia erilaisia käsityksiä monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisuuskasvatuksesta. Osittain monikulttuurisuus nähtiin rikkautena ja ainoastaan positiivisena asiana, mutta osittain se koettiin myös ongelmia tuovaksi ilmiöksi. Näissä tapauksissa nähtiin, että monikulttuurisuus tuo lisätyötä varhaiskasvatuksen henkilöstölle ja eri kieltä puhuvat tai eri katsomuksen omaavat lapset tuovat rajoitteita varhaiskasvatuksen toimintaan. Myös monikulttuurisuuskasvatuksen osalta ilmeni vastakkainasettelua. Yksi näkökulma on, että monikulttuurisuuskasvatus katsottiin olevan luonnollinen osa varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluvaksi kaikille lapsille. Toisesta näkökulmasta katsottuna monikulttuurisuuskasvatus taas nähdään kuuluvan vain maahanmuuttaja taustaisille lapsille ja se tulee toteuttaa muiden kuin ryhmän vakiohenkilöstön opetuksena. Monikulttuurisuuskasvatusta toteutettiin tutkimusten mukaan monella tapaa. Toinen ääripää oli monikulttuurisuuskasvatuksen puutuminen kokonaan ja toinen niin, että monikulttuurisuuskasvatus on osana varhaiskasvatuksen jokapäiväistä toimintaa. Lähes kaikki haastatellut tiedostivat monikulttuurisuuskasvatuksen tärkeyden, mutta jostain syystä kokivat, ettei heillä ole resursseja ja tietotaitoa toteuttaa sitä.

Tutkielmassa tarkastelen, kuinka kulttuurien ja katsomusten tasa-arvo rakentuu peruskoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa. Yhteiskunnan moninaistuminen on näkynyt koulutuspoliittisissa ratkaisuissa. Yksi esimerkki tästä on vuonna 2015 voimaan tullut laki, joka edellyttää kaikilta peruskouluilta toiminnallista tasa-arvo suunnitelmaa. Tämän lisäksi kaikilla oppilaitoksilla on oltava suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhteiskunnan moninaistumisesta huolimatta koulujen ympäristöt sekä oppilaiden taustat ovat todellisuudessa hyvin vaihtelevia. Tämän olen ryhmitellyt suunnitelmia alueellisesti perehtyen siihen, onko kulttuurillisen ja katsomusten tasa-arvon rakentumisessa havaittavissa merkittäviä alueellisia eroja. Tutkielmani pohjaa sosiaalisen konstruktionismin näkemykseen, että todellisuus kohdataan aina jostakin näkökulmasta merkityksellistettynä. Kielen merkitys todellisuuden luomisessa ja muokkaamisessa on siis oleellinen. Tämän vuoksi analysoin aineistoa diskurssianalyysin avulla. Tutkielma on laadullinen ja analyysi perustuu aineistosta nousseisiin näkökulmiin, teemoihin sekä tekstien retorisuuteen. Aikaisempi tutkimus on käsitellyt koulutukseen liittyvää tasa-arvoa laajasti keskittyen etenkin sukupuolten tasa-arvoon, katsomusaineiden opetukseen ja kielellistenratkaisujen merkitykseen. Tutkielmani liittyy keskusteluun samojen käsitteiden ja lähtökohtien kautta, mutta keskittyy tapoihin, joilla kulttuurinen ja katsomusten tasa-arvo rakentuu vielä varsin uusissa suunnitelma teksteissä. Aineistosta esiin nousevat syrjinnän, katsomusten ja etnisyyden, sekä katsomusaineiden ja käytäntöjen diskurssit, joiden kautta kulttuurien ja katsomusten tasa-arvoa rakennetaan. Näkökulma on usein yksilössä ja yhteisöllisyyden rakentamisessa. Alueelliset erot eivät muodostu aineistossa merkittäviksi. Alueellisten erojen tarkastelemiseksi tutkimusta olisi merkittävää tehdä laajalla aineistolla ja yhdistää tutkimukseen tarkkaa tietoa koulujen konteksteista.

Tavoitteet. Me elämme yhä monikulttuurisemmassa maailmassa, jossa kulttuurienvälinen kommunikointi ja kulttuurin ymmärrys ovat yhä keskeisemmässä roolissa sujuvan kansainvälisen yhteistyön kannalta. Oppilaiden tulisi oppia koulussa kieliä, mutta samalla myös kohdekielen taustalla vaikuttavaa kulttuuria. Tätä painottavat niin tutkijat kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin (2014). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa kulttuurin opettamisen tavoista ja keskeisistä osa-alueista peruskoulussa opettajan uraansa aloitteleville opettajille ja luokanopettajille. Hypoteesina oli, että tutkimustuloksissa painottuisivat erilaiset teemat ja aihepiirit kulttuurinopetuksen keskiössä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin kulttuuria opetetaan, ja mitä oppilaiden tulisi oppia kulttuurista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkemmin ottaen tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata käsiteltävää ilmiötä mahdollisimman laajasti, mutta järjestelmällisesti. Aineisto kerättiin eri tietokannoista, kuten Scopuksesta ja Helkasta. Hakusanoina käytettiin aiheeseen soveltuvia sanoja ja hakuja tehtiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lopulta artikkeleiksi valikoitu viisi vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta, jotka parhaiten vastasivat tutkimusaihetta tiivistelmänsä perusteella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Siinä aineistosta nousevat teemat ja ajatukset luokiteltiin ensin alaluokiksi ja sen jälkeen isommiksi aihepiireiksi eli yläluokiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa korostui vuorovaikutus niin kulttuurin opettamisen tapana kuin tavoitteenakin. Lisäksi tutkijat korostivat kulttuurisen ymmärtämisen opettamista sekä kriittistä ajattelua. Opetusmetodeissa mainittiin autenttinen materiaali. Kielenoppiminen nähtiin tehokkaimpana autenttisia materiaaleja hyödynnettäessä sekä keskittymällä kommunikointiin. Kulttuurista ymmärrystä taas tarvitaan vuorovaikutuksen toimimiseksi tutkijoiden mielestä. Tuloksista hyötyisivät kieliä opettavat luokanopettajat opetusta suunnitellessaan.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin kenttien välistä homologiaa eli rakenteellista vastaavuutta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuskohteena on neljä kulttuurin kenttää: musiikki, kirjallisuus, ruoka ja televisio. Tutkimuksessa keskitytään makumieltymyksiin näillä kulttuurin kentillä. Tarkemmin sanoen analysoidaan, kuinka legitiimeistä musiikin ja kirjallisuuden lajityypeistä, ruokalajeista ja televisio-ohjelmista suomalaiset pitävät. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida, missä määrin makumieltymykset yhdellä kulttuurin kentällä ovat yhteydessä makumieltymyksiin toisilla kulttuurin kentillä. Toiseksi selvitetään, millainen yhteys valituilla sosiodemografisilla taustatekijöillä on makumieltymyksiin. Tutkimusongelma rakentuu kritiikille, jota Bernard Lahire esittää Pierre Bourdieuta kohtaan. Bourdieu esitti vaikutusvaltaisessa Distinction-teoksessaan kulttuurista homologiaa koskevan väittämän. Väittämän mukaan yhteiskunnan sosiaalisen tilan ja yksilöiden elämäntyylien tilan välillä vallitsee kahtalainen homologia. Ensinnäkin yksilön asema yhteiskunnan objektiivisessa luokkarakenteessa on yhteydessä yksilön elämäntyyliin. Toiseksi yksilön elämäntyyli on yhtenäinen siten, että hänen asemansa kaikilla kulttuurin kentillä on samanlainen, mikä ilmenee muun muassa kenttien rajat ylittävinä johdonmukaisina makumieltymyksinä. Tätä homologiaa Bourdieu selittää luokkahabituksen käsitteellä. Lahire kritisoi Bourdieun luokkahabituksen käsitettä ja kääntää teoreettisen näkökulman yhteiskuntaluokista yksilöihin. Lahire esittää, että yksilöiden makumieltymykset yhteiskunnan kenttien välillä ovat pääsääntöisesti ristiriitaisia, eivät johdonmukaisia. Tutkimuksen aineistona käytetään vuonna 2007 kerättyä kansallisesti edustavaa kyselyaineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 (N = 1388). Kyselyn perusjoukko on 18–74-vuotiaat Suomen kansalaiset. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö suomalaiset johdonmukaisesti yhtä legitiimeistä kulttuurituotteista kulttuurin eri kentillä vai ovatko heidän makumieltymyksensä ristiriitaisia. Kulttuurinen legitiimiys määritellään koulutuksen mukaan: korkeakoulutettujen eniten pitämät kulttuurituotteet ovat legitiimejä, perusasteen koulutuksen suorittaneiden pitämät kulttuurituotteet ovat epälegitiimejä. Ristiintaulukoimalla selvitetään sosiaalisten taustatekijöiden – sukupuolen, iän, ammattiluokan, tulojen, asuinpaikan ja koulutuksen – yhteyttä makumieltymyksiin. Tutkimustulosten mukaan kaikenasteiset makumieltymykset ovat hyvin yleisiä: suomalaiset pitävät usein niin legitiimistä kuin epälegitiimistä kulttuurista kaikilla tutkituilla kulttuurin kentillä. Poikkeuksena on televisio, jossa legitiimit mieltymykset ovat melko harvinaisia. Toisin sanoen suomalaisten makua yksittäisillä kulttuurin kentillä luonnehtii kulttuurinen kaikkiruokaisuus; ainoastaan legitiimeihin tai ainoastaan epälegitiimeihin kulttuurituotteisiin rajoittunut maku on harvinainen. Lisäksi kenttien välillä ristiriitaiset mieltymykset osoittautuvat yhtä yleisiksi kuin johdonmukaiset mieltymykset: kenttien välinen maku yhdistelee tyypillisimmin kaikkiruokaisuuden eri asteita. Sosiaaliset taustatekijät ovat monissa tapauksissa yhteydessä makumieltymyksiin. Taustatekijöiden ja makumieltymysten välinen yhteys on kuitenkin tyypillisesti jossain määrin erilainen eri kentillä. Kuitenkin kenttien välisiä johdonmukaisuuksiakin löytyy. Legitiimejä mieltymyksiä määrittävät erityisesti ammatti, asuinalue ja sukupuoli ja toki myös koulutus: legitiimi maku on tyypillisin johtajille, kaupunkilaisille, naisille ja korkeimmin koulutetuille. Laajalle legitiimiyden alalle ulottuva kenttien rajat ylittävä johdonmukainen kaikkiruokaisuus määrittyy erityisesti sitä kautta, kenelle se ei ole tyypillistä: miehillä, nuorilla, työläisillä, maaseudun asukkailla ja perusasteen koulutuksen suorittaneilla ei ole johdonmukaisesti kaikkiruokaista makua. Tutkimustulosten perusteella Lahiren väittämä kenttien rajat ylittävän maun ristiriitaisuudesta saa tukea: legitiimiin tai epälegitiimiin rajautuvia johdonmukaisia makumieltymyksiä ei Suomesta löydy. Sen sijaan johdonmukaisesti kaikkiruokaiset osoittautuvat jossain määrin omaksi ryhmäkseen.

Tämä tutkielma käsittelee Suomeen aikuisena muuttaneiden japanilaisten henkilöiden kokemuksia muutosta ja sen vaikutuksista elämään. Tutkielma osallistuu antropologiseen keskusteluun käsittelemällä erityisesti keskiluokkaisen muuttoliikkeen vaikutuksia ja uudelleentyöstämistä sekä jäämisen mahdollistamista. Keskeisin tutkimuskysymys on, minkälaisia kuuluvuuden käsityksiä Suomeen muuttaneiden japanilaisten kertomuksissa ilmeni. Kuuluvuuden lisäksi tutkielmassa analysoidaan holistisella otteella useita aiheita, kattaen kulttuurisen toiminnan, mielikuvien, vallan, kansallisuuden ja kansalaisuuden, yhteisöllisyyden sekä toimijuuden näkökulmia. Tutkielmassa tyypitellään ja luokitellaan havaintoja, jotka nousivat viidestä kahdenkeskisestä puolistrukturoidusta ja litteroidusta haastattelusta. Suomeen muuttamisen syyt liittyivät erityisesti arvostettuun ja tuettuun koulutukseen ja muihin positiivisiin mielikuviin Suomesta ja muista Pohjoismaista. Muuttoliikettä motivoivat erityisesti tuet ja ilmainen koulutus. Jäämistä hankaloittivat väliaikaiset oleskeluluvat, kaksoiskansalaisuuden mahdollisuuden puuttuminen ja suomen kielen oppimisen haasteet. Jäämistä mahdollistivat taloudellinen tuki, lasten koulutusmahdollisuudet, vakituinen työ, yhteisöihin osallistuminen, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä tyytyväisyys. Suomessa asumisen eduiksi koettiin esimerkiksi Japania parempi työn ja vapaa-ajan tasapaino, suurempi tasa-arvo ja matalampi hierarkia. Osallistujilla oli erilaisia, osin tilannesidonnaisia identiteettejä ja kuuluvuuden kokemuksia, jotka eivät vaikuttaneet liittyvän Suomessa vietetyn ajan pituuteen. Osallistujat osallistuivat vietetystä ajasta riippumatta suomalaiseksi, kansainväliseksi ja japanilaiseksi miellettyihin aktiviteetteihin ja yhteisöihin. Juhla- ja ruokakulttuuri olivat näkyvimpiä japanilaisen kulttuurin ilmenemismuotoja. Osallistujat suhtautuivat epäröivästi Suomen kansalaisuuden hakemiseen, sillä se tarkoittaisi Japanin kansalaisuudesta luopumista. Suomesta poismuuttamista kohtaan ei ollut vahvoja pyrkimyksiä.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Vieraiden kielten opetuksessa ja opiskelussa on alettu kiinnittämään huomiota kulttuurienvälisen viestinnän tärkeyteen. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ja millaisia kulttuurirepresentaatioita espanja vieraana kielenä -oppikirjoissa tuotetaan ja tukevatko ne kulttuurienvälistä kommunikaatiota ja kompetenssia. Tutkielmassa tarkastellaan mitä maita, alueita ja ihmisryhmiä espanja vieraana kielenä -oppikirjoissa käsitellään, minkälaisten esitysten kautta, mitä ideologioita ja stereotypioita näistä sisällöistä ja diskursseista heijastuu, ja millaisia lähestymistapoja kulttuuriin nämä oppikirjat edustavat. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kulttuurirepresentaatioiden ja kulttuurienvälisyyden tutkimukseen, jossa kulttuurit nähdään moniulotteisina ja jatkuvasti muuttuvina, ja kulttuurirepresentaatioita havainnoidaan aika- ja kontekstisidonnaisina rakenteina. Aineisto koostui kuudesta kolmella eri vuosikymmenellä julkaistusta suomenkielisestä espanjan oppikirjasarjasta; Entre amigos, Mucho gusto, ¡Acción!, ¡Dime!, ¡Nos vemos! ja Mi mundo. Jokainen näistä kirjasarjoista sisältää lukion lyhyen B3-kielen oppimäärän, ja tämän lisäksi osa on suunnattu myös aikuisopetukseen ja osa yläkoulussa alkavaan B2-opetukseen. Tutkimuksessa havainnoidaan siis sekä espanja vieraana kielenä -oppikirjojen nykytilaa kulttuurirepresentaatioihin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin liittyen sekä sitä, miten nämä ovat vuosien varrella muuttuneet, ja mitä eroja eri sarjojen välillä on. Analysoidun aineiston perusteella espanja vieraana -kielenä oppikirjat eivät esittäneet eri espanjankielisiä maita tai etnisyyksiä tasapuolisesti, ja ne loivat kulttuurista ja eri maiden, alueiden ja ihmisryhmien todellisuuksista hyvin muuttumattoman ja yksipuolisen kuvan. Oppikirjat sisälsivät paljolti toiseuttamista rakentavaa diskurssia mm. ekskluusion, eksotismin, primitivisöinnin, eurosentrisyyden, kaupallistamisen ja stereotyyppisten yleistävien ja yksinkertaistavien esitysten kautta. Aivan uusimmat oppikirjasarjat ¡Nos vemos! ja Mi mundo sisälsivät vähemmän suoraa räikeää stereotypisointia ja tarjosivat enemmän mahdollisuuksia reflektointiin ja kulttuurienväliseen tarkasteluun, mutta niissä kulttuurisisällöt painottuivat kuitenkin hyvin vahvasti pelkästään matkailun näkökulmaan ja edelleen tietyt todellisuudet painottuivat enemmän kuin toiset. Entre amigos, Mucho gusto, ¡Acción! ja ¡Dime! taas tarjosivat yleisesti ottaen enemmän kulttuuritietoa ja useampiin eri todellisuuksiin liittyen, vaikka ne taas sisälsivät yleisesti enemmän eri maiden erojen vertailua ja stereotyyppisiä esityksiä. Tässä tutkimuksessa analysoitujen oppikirjojen perusteella espanja vieraana kielenä -oppikirjat eivät siis tunnu tukevan kovinkaan hyvin kulttuurienvälisen kompetenssin saavuttamista vielä aivan viime vuosinakaan julkaistuissa oppikirjoissa.