Browsing by Subject "lääkitysturvallisuus"

Ensuring patient and medication safety is a widely acknowledged challenge in health care. Key concepts in medication safety are: a patient safety incident, a safety barrier, and a medication error. A patient safety incident is an incident which has led or could have led to harm for the patient. A safety barrier is a structure built into the medication use process, and it is designed to improve medication safety. A medication error is a deviation from the medication process. The medication safety of cancer patients is especially important. Chemotherapeutic agents usually have a narrow therapeutic index and they have toxic side effects even in therapeutic doses. Accordingly, chemotherapeutic agents are classified as high alert medications. This means that they have an increased risk for patient harm if used improperly. Cancer patients are often elderly people and they have comorbid diseases. As a result, they are more susceptible to adverse drug effects. Moreover, the use of anticancer drugs varies between patients and the different indications of a drug, and supportive therapies are often needed. Thus, cancer pharmacotherapy is complicated. In this registry study, safety in the medication process of cancer treatment was studied using voluntary patient safety incident reports in one university hospital district in Finland. The aim of this study was to describe medication errors in cancer treatment, and safety barriers in the medication use process. The reported medication safety incidents were analysed by combining quantitative and qualitative methods. Altogether 176 incident reports were analysed relating to the use of anticancer drugs and supportive therapies. The most common medication errors were administration (27 %), prescribing (11 %), and ordering errors (10 %). These medication errors were typically omission errors. There were safety barriers in the medication process, such as double-checking of medicines, but they were not always fully effective. Some barriers were missing, for example, computer programs lacked important safety features. Safety barriers are needed, and should be further developed especially in the prescribing, ordering and administration phases of the process. More effective barriers would increase patient and medication safety in cancer treatment. The classification of medication errors in patient safety incidents was not always correct. Therefore, reporting and analysing of reports should be improved. The results of this study can be utilised for improving medication safety in all organisations giving cancer pharmacotherapy.

Tausta: Lääkehoitoon liittyvät haittatapahtumat aiheuttavat merkittävää inhimillistä kärsimystä ja taloudellista taakkaa yhteiskunnalle. Lääkitykseen liittyviä haittatapahtumia voidaan ehkäistä tunnistamalla ja puuttumalla lääkitysriskejä aiheuttaviin tekijöihin. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lääkitysriskien hallintakeinoja lääkkeen toimittamisen yhteydessä suomalaisissa avohuollon apteekeissa. Tavoitteena oli selvittää, miten apteekeissa tunnistetaan ja puututaan asiakkaan lääkehoitoon liittyviin ongelmiin ja millaista lääkitysriskien hallintaan liittyvää osaamista ja lisäkoulutustarvetta apteekeissa työskentelevillä farmaseuteilla ja proviisoreilla on. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus oli valtakunnallinen poikkileikkaustutkimus, jonka aineisto kerättiin syksyllä 2022 sähköisellä kyselyllä. Alkuperäinen kyselylomake luotiin vuonna 2015 kirjallisuuden ja järjestelmälähtöisen riskien hallinnan teorian pohjalta ja päivitettiin tätä tutkimusta varten. Tulokset: Kyselyyn vastasi 192 apteekkia (n=610). Apteekeissa tunnistettiin ja puututtiin lääkehoito-ongelmiin, mutta toimintatavat olivat harvoin systemaattisia. Yleisin puuttumistapa oli keskustelu asiakkaan kanssa ja kehotus ottaa yhteyttä lääkäriin, näin toimi 78 % apteekeista tilanteessa, joissa asiakkaan lääkitys ei toiminut toivotulla tavalla. Suurimmalla osalla apteekeista ei ollut muun terveydenhuollon kanssa yhteisesti sovittuja toimintatapoja lääkehoito-ongelmien ratkaisemiseksi. Myös apteekin sisäiset toimintaohjeet olivat puutteellisia Johtopäätökset: Apteekkien ja muun terveydenhuollon välinen nopea viestintäkanava ja yhteisesti sovitut toimintatavat voisivat parantaa apteekkien mahdollisuuksia puuttua lääkehoito-ongelmiin. Apteekkien rooli lääkitysriskien hallinnassa tulee määritellä tarkemmin. Apteekkien ja muun terveydenhuollon välisessä yhteistyössä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

The lack of up-to-date medication information in healthcare electronic information systems, the transfer of medication information with the patient, and the overall management of medication are key challenges in health care. The number of cancer patients in Finland will increase in the future due to the aging of the population, early detection of cancer, improvement in cancer prognosis and the development of cancer treatments. The development creates a need for operating models that improve medication safety. Medication safety of cancer patients can be improved with clinical pharmacy services, such as medication reconciliation and medication review. The aim of this study was to investigate the accuracy of the medication charts and identify the drug related problems and risks related to home medications among patients with newly diagnosed cancer in the Oncologic Outpatient Clinic of Turku University Central Hospital. This was a retrospective register-based study carried out as an operational development project to obtain information about the current operational model of pharmacist-led medication reconciliation and to further develop it. The theoretical starting point for the study was the theory of human error, according to which factors endangering patient safety can be prevented by using system-based safety defences. In the study, almost every (93 %, 69/74) patient's medication information differed from the hospital's information. A total of 392 discrepancies related to medication information and an average of 5,3 discrepancies per patient were observed in the data (range 0-15 discrepancies). High alert medications accounted for 14 % (n=53/392) of all discrepancies. It took an average of 19 minutes per patient to confirm a medication reconciliation (range 5-48 minutes). During medication reconciliation the pharmacist recorded observations for the doctor in 15 (20 %, n=15/74) patients. In the retrospectively performed medication review, a total of 183 possible drug related problems or risks related to patients’ home medications were observed in 31 (84 %, n=31/37) patients. Pharmacist-led medication reconciliation proved to be a fast and effective way to find out the patient's overall medication. In the future, the operating model should be developed to detect drug related problems, and risks related to patients’ home medications. In situations of limited resources, the clinical pharmacy services should be targeted to patients with the highest risk to drug related problems.

The role of community pharmacy is to ensure and promote medication safety in treatment of outpatients. In Finland a national four-year medication safety program Apila was launched in 2012. The Apila program aims to improve medication safety with pharmaceutical counselling and followup, support development and implementation of new tools and practices promoting medication safety, increase awareness of medication safety as part of patient safety and increase co-operation between community pharmacies and other social- and healthcare services. The objective of this study was to investigate medication safety situation of Finnish pharmacies in the beginning of Apila program. Research data was collected electronically at the end of 2012 by using a two structured survey instruments. Target of the study was the whole pharmaceutical staff of Finnish community pharmacies. There were two separated study samples. Survey instruments were alike for both samples with the exception of one section. One survey was sent to all independent pharmacy owners (n=593) and managers of university pharmacies (n=18). The other survey was sent to one member of pharmaceutical staff in every community pharmacy (n=618) and university pharmacies (n=17). The response-rate of pharmacy owners (O) was 39 % (n=241) and response-rate of pharmaceutical staff (S) was 29 % (n=182). Representativeness of data was good compared to standard population. According to study the barriers built into the dispensing process worked well. Verifying dose (O: 100 %, S: 98 %), interactions (O: 97 %, S: 94 %) and duplicated medications (O: 79 %, S: 70 %) was a common part of dispensing process. Over half of pharmacies had a written standard operating procedure to medication counselling given when dispensing prescribed (O: 74 %, S: 60 %) and over the counter medicines (O: 60 %, S: 60 %). About 90 % of the pharmacies had a standard operating procedure to reporting and managing dispensing errors (O: 92 %, S: 84 %). According to almost all respondents (O: 96 %, S: 91 %) medication errors were reported in their workplace. Though discussing dispensing errors with whole staff (O: 73 %, S: 53 %) and changing course of action after managing dispensing errors (O: 85 %, S: 63 %) was not as common. The respondents were of the opinion that pharmacy had closer co-operation with home care and social services than with health care services. Some pharmacies had agreed with local healthcare how to manage interactions (O: 39 %, S: 23 %), contraindications (O: 36 %, S: 19 %) and prescribing errors (O: 28 %, S: 15 %) discovered in pharmacy. The study indicates that Finnish community pharmacies have good abilities to identify medication related problems. Co-operation between community pharmacies and other social- and health care services should be promoted, because it seems to be superficial. The biggest challenges in risk management are complete invocation of data collected through error reporting and including medication safety audits into quality management. Pharmacy owners' answers to the questionnaire were more positive than staff members', which indicates that actions to promote medication safety should be made more visible. Coordination of medication safety should be emphasized both national and individual pharmacy level. Low response-rates weaken the reliability of the study, but the results are suggestive.

Lääkehoidon haittatapahtumat ovat ihmislääkinnässä yleisiä, minkä johdosta lääkitysturvallisuutta on tutkittu ihmislääketieteen puolella paljon. Tutkimusten perusteella on kansainvälisesti koostettu useita suosituksia sekä prosesseja ihmisten lääkitysturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimusten mukaan lähes kaikki lääkehoidon haittatapahtumat olisivat ehkäistävissä lääkehoidon prosessien ja työtapojen paremmalla suunnittelulla sekä toteutuksella. Eläinten lääkehoidossa ilmenee myös haittatapahtumia, mutta ihmispuoleen verrattavissa olevaa tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä on vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää missä määrin ja millaista tutkimusta eläinten lääkitysturvallisuudesta on tehty kansainvälisesti, sekä tunnistaa tutkimustiedon perusteella tiedossa olevat eläinten lääkehoidon keskeisimmät riskitekijät. Hypoteesina on, että kansainvälistä tutkimustietoa aiheesta on vähän, ja että lisää tutkimusta tarvitaan eläinten lääkehoidon riskien kartoittamiseksi sekä lääkitystuvallisuuden parantamiseksi. Tutkielman tutkimusosuus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena kansainvälistä PRISMA-ohjeistusta noudattaen, sekä kerätyn kirjallisen aineiston laadullisena sisällönanalyysinä. Ennen kirjallisuushakua muodostettiin mahdollisimman laajasti aihetta kattavat hakutermit sekä aineiston PICOS-mallia mukailevat sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Kirjallisuushaku toteutettiin neljässä eri tietokannassa, minkä jälkeen aineistoa karsittiin otsikko-, abstrakti- ja koko tekstin tasolla tutkielman tekijän sekä ohjaajan yhteistyönä. Kerätylle aineistolle tehtiin laadullinen sisällön analyysi, jossa aineisto koottiin yhteen tuloksineen ja johtopäätöksineen, minkä jälkeen aineistosta tunnistettiin esille tulleita eläinten lääkehoidon riskitekijöitä. Tunnistettujen riskien analysointi jatkui riskien luokittelulla ylä- ja alaluokkiin kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tutkittavan aineiston koko oli 24 tutkimusta kymmenestä eri maasta. Sisällytetyt tutkimukset jaettiin tyypeittäin neljään eri kategoriaan: yksittäistä lääkityspoikkeamaa kuvaaviin tapaustutkimuksiin, sekä tutkimuksiin turvallisuuskulttuurista, anestesian lääkitysturvallisuudesta ja lääkityspoikkeamista. Laadullisen sisällönanalyysin pohjalta tunnistettiin seuraavat eläinten lääkehoidon riskit: ongelmat kommunikaatiossa, ongelmat toimintakäytänteissä ja johtamisessa, puutteellinen osaaminen ja kokemattomuus, puutteelliset resurssit ja välineet, lääkkeiden ja annostelureittien sekoittuminen, inhimillisen toiminnan rajoitteet sekä puutteellinen turvallisuuskulttuuri. Lääkehoidon haittatapahtumia tiedetään tapahtuvan yleisesti myös eläinten lääkehoidossa, vaikka toistaiseksi tutkimusta yleisyydestä tai keskeisimmistä riskeistä ei ole riittävästi kattavan kansainvälisen kokonaiskuvan saamiseksi. Eläinten lääkitysturvallisuuden riskitekijöiden kartoittamiseksi tarvitaan alan yhteinen haittatapahtumien raportointijärjestelmä, jotta uusien suojauksien kehittäminen pystytään kohdentamaan entistä tarkemmin juuri eläinlääkintäalan tarpeisiin sopiviksi. Tärkeintä eläinten lääkitysturvallisuuden kehittämisessä on useiden ja monipuolisten suojausten samanaikainen käyttö sekä kaikkien eläimiä hoitavien yksiköiden johtoportaiden ajama turvallisuuskulttuuri, joka mahdollistaa sekä ennakoivan riskien hallinnan että tapahtuneista virheistä oppimisen.

Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palvelut Suomen sairaala-apteekeissa ja lääkekeskuksissa ovat jo 2000-luvun alusta lähtien kehittyneet suuntaan, johon Maailman terveysjärjestön (WHO) lääkitysturvallisuusohjelma Medication Without Harm ohjaa. Suomen viranomaiset ovat viime vuosina linjanneet farmasistien roolista moniammatillisessa lääkehoidon toteutuksessa useissa ohjeistuksissa. Vuosina 2017–2022 kotimaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa osastofarmasian ja kliinisen farmasian hyötyjä sekä niiden yhteyttä lääkitysturvallisuuteen on tutkittu aktiivisesti. Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palveluiden tilanteen ja niiden avulla saavutettujen hyötyjen ensimmäinen kansallinen kyselytutkimus sairaala-apteekeille ja lääkekeskuksille tehtiin Suomessa vuonna 2011, ja se toistettiin samalla menetelmällä vuonna 2016. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä vastaava valtakunnallinen seuranta-tutkimus osastofarmasian ja kliinisen farmasian palvelujen tilanteesta Suomessa vuonna 2022. Tämä tutkimus toteutettiin samalla e-lomakepohjalla kuin aikaisemmat tutkimukset, muokaten kysymyksiä ajantasaisemmaksi. Kysely lähetettiin sairaala-apteekkeihin, julkisiin ja yksityisiin lääkekeskuksiin sekä joukolle vastaanottajia kuntayhtymissä, hyvinvointialueilla ja yrityksissä, joissa mahdollisesti tuotettiin osastofarmasian ja kliinisen farmasian palveluita. Kyselyn vastausprosentti (62 %) sekä osa tuloksista raportoitiin edeltävään tutkimukseen vertailemisen vuoksi vain sairaala-apteekkien ja itsenäisten julkisten lääkekeskusten osalta (n=29). Muut vastaajat (n=16) analysoitiin omana ryhmänään, mutta uusien kysymysten osalta raportoitiin yleisimmin kaikkien vastaajien (n=45) vastaukset yhdessä. Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palveluita tuotti 82 % (n=37/45) kaikista vastaajista. Palveluiden avulla saavutettuja hyötyjä oli tutkinut 24 % (n=9/37) kaikista vastaajista, jotka tuottivat palveluja. Kyselyn tulosten perusteella osastofarmasian ja kliinisen farmasian henkilökunta oli vastaajaorganisaatioissa kasvanut vuosina 2017–2022, ja palveluita tarjottiin yhä laajemmin erilaisissa hoitoympäristöissä. Erityisesti palvelut olivat yleistyneet potilaita vastaanottavissa yksiköissä, kuten ensiavussa ja päivystyksessä, terveyskeskusten vastaanotoilla sekä poliklinikoilla, joissa työ painottuu lääkityksen ajantasaistamiseen. Työtehtävät olivat monipuolisia, ja kliinisten asiantuntijatehtävien osuus oli edelleen kasvanut. Järjestelmälähtöinen lääkitysturvallisuuden edistäminen sekä lääkehoitoprosessin kokonaisvaltainen kehittäminen näkyivät tehtävien jakaumassa. Eniten olivat yleistyneet eri tasoiset lääkityksen arvioinnit sekä lääkitysturvallisuusauditoinnit, kun vuonna 2016 eniten oli yleistynyt lääkitystiedon ajan-tasaistaminen. Tässä kyselyssä farmasian ammattilaisten osallistuminen potilaan kotiutusvaiheeseen oli vähentynyt. Lisäksi osastofarmaseuttien logististen tehtävien selvää vähenemistä ei vielä nähty huolimatta automaation, älylääkekaappien ja osastolääketyöntekijöiden yleistymisestä. Palveluiden avulla saavutetuista hyödyistä lääkehoidon arviointien lisääntymistä oli tutkittu eniten, ja lääkehoidon arviointiin liittyvät koulutukset olivat myös eniten suoritettuja täydennyskoulutuksia. Kliinisen farmasian palveluiden kohdentamista niistä eniten hyötyville potilaille tulisi edelleen kehittää, ja täydennyskoulutukseen käytettävää aikaa tulisi organisaatioissa lisätä. Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palvelut ovat laajentuneet kotimaisten ja kansainvälisten suositusten mukaisesti ja keskittyvät yhä enemmän lääkitysturvallisuuden edistämiseen. Palvelut painottuvat tällä hetkellä erityisesti potilaita vastaanottaviin yksiköihin. Jatkossa kliinisen farmasian palveluita tulee kohdentaa enemmän myös potilaan kotiutusvaiheeseen, koska kansainvälisten tutkimusten mukaan se voisi olla erityisen kustannusvaikuttavaa.

Medication safety is safety related to the use of medicines. Medication errors are drug treatment related events which can lead to medication safety incidents. Medication process is multi-professional teamwork which contains a risk of medication error on every step. It is important to identify potential safety risks in order to prevent the risk events. Medication errors can occur for example during the transfer of the prescription information in to the medication list. It is important that medication lists are accurate and up to date so that patient's medication therapy is optimal. The aim of this study was to assess whether the primary health care medication lists are up to date, accurate and easy to read. The aim was also to identify what kind of information in medication lists was open to interpretation. In one of the municipalities, the medication lists at home were compared to the medication lists at primary care to see whether both lists had identical information on the medication. The data of this study consisted of 240 medication lists from primary care units in three Finnish municipalities. The lists contained altogether 3062 medications. Most of the lists were printed from the patient information systems. Some of the lists were copied from the home medication lists. All medication lists were systematically reviewed and issues open to interpretation were documented in a structured Microsoft Excel table. The data were transferred to SPSS 20 Program for statistical analysis. Most (73%, n=174) of the medication lists (n=240) were incomplete. One-fifth (n=612) of the medications in use (n=3062) contained missing information on medicines. The total number of discrepancies was 807 (mean 3.4 discrepancies per medication list). The most common discrepancies were related to the time of administration (n=277) and dosages (n=241). Duplicate medications included a lot of confusing information. Discontinued medications were not always clearly marked. In only one of the municipalities the medication lists had a space for marking the indication. There were some differences between home medication lists (n=62) and primary care medication lists. ™ Based on this study medication lists have a lot of discrepancies and ambiguities in their information content. The medication lists do not always accurately tell the patient's current medication. Interpretation of inaccurate medication lists consumes unnecessarily doctors' and nursing staff's time. Inaccurate medication lists are a risk to patient safety. It is also important that the medication lists would be similar in all health care units. Electronic prescriptions, the National Health Archive and medication list developed by Information Management Service of Healthcare are expected to solve at least some of the problems related to medication lists.

Adverse drug events (ADE) are a major problem which deteriorates the quality of drug therapy. They cause significant morbidity and mortality each year. ADEs are often caused by incompatible drug combinations, drug-drug interactions (DDIs). Interprosessional collaboration between health care professionals is important in improving medication safety and preventig drug interactions. The aim of this study was to investigate the most common clinically significant drug-drug interactions in outpatient care and the role of pharmacist in preventing them. The study material was an interaction data which was collected in Helsinki University Pharmacy during August 2015. DDIs and the action needed by presecribers or pharmacists to handle them were collected. Only clinically significant interactions of the SFINX interaction database i.e. D- and C-interactions were recorded. The most common D-interactions (interactions to be avoided) were fluoroquinolones or tetracyclines combined with metal ions (calcium, iron, magnesium, aluminium) (14.7 % of D-interactions) and codeine or tramadol combined with CYP2D6 enzyme inhibiting antidepressants (12.6 %). C-interactions concerned most commonly interactions between antihypertensive drugs and NSAIDs (26.2 % of C-interactions). 59.6 % of D-interactions were interactions that might result in adverse drug reactions and 40.4 % were interactions that might result in therapeutic failure. For C-interactions numbers were 49.4 % and 50.6 %, respectively. Only a few interactions (1.6 %) led to contact with the prescriber from the pharmacy, and more often (1.8 %) the pharmacist advised the patient to contact the prescriber. 32.6 % of the interactions led to pharmacist's advice. The most typical interactions which can be prevented by pharmacist's advice were chelation interactions which can be prevented by taking drugs many hours apart from each other. 59.7 % of the interactions produced no action in pharmacy. Those concerned situations where the prescriber had planned the treatment and weighed up the benefits and risks of the medication, or interactions where the drugs had been in contemporary use for a long time, and thus the pharmacist assumed that the prescriber had planned the treatment. Pharmacists should intervene in drug-drug interactions easier. To avoid unnecessary calls, communication between prescribers and community pharmacies should be developed. Pharmacists' role in preventing DDIs could be improved for example by education and by updating the operations models in collaboration with other health care. Safe and efficient drug treatment should be ensured with interprofessional collaboration, and the responsibility should not be shifted to the patient alone.

Pitkäaikaiset lääkitykset lisääntyvät jatkuvasti kroonisten sairauksien yleistymisen ja väestön ikääntymisen takia. Pitkäaikaisten sairauksien hoidossa lääkehoitojen rationaalisuus korostuu, mutta WHO:n arvioiden mukaan noin puolet lääkkeiden määräämisestä, toimittamisesta, käytöstä ja myynnistä toteutuu epärationaalisesti. Tämä lisää terveydenhuollon ammattilaisten vastuuta lääkehoidon vaikutusten seurannassa ja potilaan hoitoon sitouttamisessa myös reseptien uudistamisessa. Reseptien uudistamiskäytäntöjä on kuitenkin tutkittu vähän niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteena oli tarkastella nykyisiä reseptien uudistamiskäytäntöjä perusterveydenhuollon lääkäreiden näkökulmasta. Tavoitteena oli tarkastella, minkälaiset tekijät vaikuttavat lääkäreiden työskentelyyn sekä potilaan lääkehoidon kokonaisuuden hallintaan ja turvallisuuteen reseptien uudistamistilanteissa. Lisäksi kartoitettiin lääkäreiden ratkaisuehdotuksia uudistamiskäytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena monimenetelmätutkimuksena Kirkkonummen terveysasemilla. Tutkimuksessa hyödynnettiin triangulaatiota ja tutkimusaineisto koostui reseptien uudistamistilanteiden varjostuksesta sekä kahdesta lääkäreiden ryhmähaastattelusta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 lääkäriä, joista viisi osallistui varjostusvaiheeseen ja seitsemän haastatteluvaiheeseen. Aineisto kerättiin huhti-heinäkuun 2019 aikana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli inhimillisen erehdyksen teoriaan perustuva järjestelmälähtöinen näkökulma. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa varjostus- ja haastatteluaineistosta etsittiin tutkimuksen tavoitteiden kannalta merkittäviä ilmaisuja. Reseptien uudistaminen on lääkäreiden näkökulmasta monivaiheinen prosessi. Prosessiin vaikuttivat useat uudistamista helpottavat ja vaikeuttavat järjestelmä-, potilas- ja lääkelähtöiset tekijät. Lääkärit tunnistivat ongelmakohtia uudistamisprosessin jokaisesta vaiheesta. Lääkäreiden mukaan etenkin tietojärjestelmien epäkäytännölliset ominaisuudet ja tekniset ongelmat sekä ajantasaisten lääkitystietojen ja tiedonkulun puutteet olivat uudistamistilanteissa ongelmallisia ja tekivät uudistamisesta työlästä. Myös kiire ja uudistettavien reseptien suuri määrä vaikeuttivat uudistamista. Ongelmien takia lääkärit kokivat, ettei lääkehoitojen seurantaa voitu tehdä uudistamistilanteessa perusteellisesti. Lääkäreiden ehdotuksia uudistamisprosessin kehittämiseen olivat uudistamisen parempi koordinointi, tietojärjestelmien ja tiedonvälityksen kehittäminen sekä moniammatillisen yhteistyön ja potilaan osallistamisen lisääminen.