Browsing by Subject "lainsäädäntö"

HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution Käytännöllinen tiedekunta TekijäFörfattare Taina Latvala Työn nimi Arbetets titel Uskonnollisuus ja arvot vanhuspalvelulaissa ja lain vastaanotossa Oppiaine  Läroämne Käytännöllinen teologia Työn laji Arbetets art Pro gradu Aika Datum 17.3.2017 Sivumäärä Sidoantal 105+11 Tiivistelmä Referat Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia vanhuspalvelulakia ja lain vastaanottoa siitä annettujan lausuntojen kautta arvojen ja uskonnollisen ulottuvuuden näkökulmasta. Tutkimustehtävä liittyy laajempaan yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen siinä, miten tässä laissa näkyy kristilliseksi tunnustautuvan yhteiskunnan muutos uskontoneutraaliseksi yhteiskunnaksi. Tämän tapaista lainsäädännön ja uskonnon välistä tutkimusta on vähän. Päätutkimuskysymyksenä on: Millainen uskonnollinen ulottuvuus vanhuspalvelulaissa ja sen vastaanotossa on? Apukysymyksenä on: Millaisia arvoulottuvuuksia vanhuspalvelulaissa ja sen vastaanotossa on? Aineistona on vanhuspalvelulain yksi hallituksen esitysluonnos, yksi ohjausryhmän muistio yksi hallituksen esitys, hallituksen esitysluonnoksesta ja ohjausryhmästä annetut lausunnot, joita tutkimuksessa käytetty 125 kappaletta, alkuperäinen ja ajantasainen vanhuspalvelulaki. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja aineistolähtöinen sisällönanalyysi pääasiassa annetuista lausunnoista. Keskeisinä tuloksina ovat tasapuolisen ja tasa-arvoisen palvelun saaminen alueesta riippumatta. Kunnilla on kuitenkin itsehallinto, joka rajoittaa alueellista tasa-puolisuutta. Palvelut tulee olla yksilöllisiä ja vanhuksilla tulee olla oikeus päättää elämästään. Osallistumista palvelutarpeen ja palvelusuunnitelmaan selvitykseen, vanhusneuvostoon ja yhteiskunnalliseen toimintaan pidetään tärkeänä. Vanhuksilla on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, hoitoon, elämään. Arvokkuuteen kuuluu erityisesti ikääntyvien arvostus. Ikäageismista ja koventuneista asenteista vanhuksia kohtaan ollaan huolestuneita. Arvokkuuteen kuuluu myös hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen. Arjen tulee olla turvallista kotihoidossa ja palvelujen tulee olla lähellä. Vanhuksen kohtaaminen ja keskustelu, oman kielen ja kulttuurin ymmärtäminen ovat tärkeitä. Kaltoin kohtelu ja epäinhimillisiin oloihin puuttuminen sekä heikossa asemassa olevien vanhusten hyvä hoito ovat keskeisimpiä esille tulleita asioita. Ihminen on kokonaisuus, jolloin myös hengelliset tarpeet ovat tärkeitä. Tutkimus osoitti uskonnon ulottuvuuden olevan mukana eri hoitovaiheissa, joka osoittaa ihmisen huomioon ottamista kokonaisena. Laissa ei kuitenkaan mainita uskontoa. Hengellisyys mainitaan lain hallituksen esityksen perusteluissa osana sosiaalista vuorovaikutusta. Epäkohtia nähtiin henkilökunnan toiminnassa, koulutuksessa, palvelujen rakenteissa, johtamisessa, kuntien toiminnassa. Päätelmänä voidaan todeta, että vanhusten hoito nähdään koko yhteiskunnan asiana. Yhteiskunnassa vaikuttaa edelleen luterilainen arvopohja, mutta uskonnosta ei kuitenkaan puhuta, vaikka se taustalla vaikuttaa. Vain kuudessa lausunnossa mainittiin uskonnosta. Avainsanat – Nyckelord vanhuus, uskonto, lainsäädäntö, yhteiskunta Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee uskonnollista argumentointia eduskunnan täysistuntokeskusteluissa vuosina 1981–2009. Tutkimuksessa kartoitetaan, millaisia uskonnollisia argumentteja perheoikeudelliseen lainsäädäntöön liittyvissä keskusteluissa käytettiin, ketkä niitä käyttivät, ja mitkä asiat vaikuttavat niiden käyttöön. Kysyn myös, millaista suhtautuminen uskonnolliseen argumentointiin oli eduskunnassa. Tutkimuksessani käsitellään kolmea perheoikeudellista lainsäädäntöuudistusta, jotka ajoittuvat eri vuosikymmenille. Tutkin, millaista muutosta näiden välillä on tapahtunut. Näkökulmani on, miten tämä muutos ilmentää yhteiskunnan muutosta sekä kristinuskon ja evankelis-luterilaisen kirkon aseman muutosta osana yhteiskuntaa. Uskonnollinen argumentointi oli kaikkein selvimmin yhteydessä puolueeseen. Lisäksi siihen vaikuttivat varsinkin 1980-luvulla yhteydet kristillisiin organisaatioihin. Kirkon tuki oli tärkeä edellytys uskonnollisten argumenttien tuomiselle keskusteluun. Sen rooli käsitettiin yhä selkeämmin yhteiskunnallisen asiantuntijuuden kautta. Vasemmistopuolueiden uskonnollisten argumenttien käyttö lisääntyi tutkimusaikana. Se oli enimmäkseen vastareaktiota suhteessa lakiehdotusten vastustajien argumentteihin, mutta tämä vastareaktionomaisuus väheni tutkimusjakson aikana selvästi. Tämä liittyy sekä kristinuskon individualistisen tulkinnan yleistymiseen että poliittisen kulttuurin muutokseen, joka suosi arvoretoriikkaa ja teki henkilökohtaisen vakaumuksen julkisen esittämisen aiempaa sallitummaksi. Uskonnollisia argumentteja lakiuudistuksia vastaan käyttäneiden argumenteissa korostuivat vetoaminen Raamattuun, uskonnollisten yhteisöjen ja auktoriteettien kantaan sekä viittaukset luomiseen. Vastustajien käsitystä kristillisyydestä voi luonnehtia autoritaariseksi ja institutionaaliseksi, ja arvoja kommunitaristisiksi. Lakiehdotuksia uskonnollisin argumentein puolustaneet korostivat liberalistista arvokäsitystä. Heistä vasemmistoon kuuluvat vetosivat useimmin erilaisiin näkemyksiin kristillisyyden piirissä ja henkilökohtaiseen suhteeseensa kristillisyyteen. He toivat esiin hengellisyyttä, jonka tehtävä oli tukea henkilön omaa persoonaa. Oikeistoon kuuluvat edustajat puolestaan tukeutuivat mieluummin kirkon kantaan ja yleisiin kristillisiin arvoihin.

Kotimaisessa lainsäädäntöympäristössä harmaata taloutta ja talousrikollisuutta pyritään torjumaan monin lainsäädännöllisin keinoin. Lainsäätäjän keinoista voidaan tunnistaa kriminalisoinnit, viranomaisten tietojensaantioikeudet ja yrityksille asetettavat velvollisuudet, joista viimeisiä tarkastellaan tässä tutkielmassa. Tutkielmassa pyritään seuraaviin kysymyksiin: miksi yrityksille on asetettu velvollisuuksia, millaisia velvollisuuksia yrityksille on asetettu ja ovatko velvollisuudet tehokkaita. Viitekehyksenä toimii harmaan rikollisuuden torjunta ja ennaltaehkäisy. Tutkielman metodeina toimii sääntelyregulaatioteoreettinen pyramidimalli, oikeustaloustiede ja niitä täydentävänä lainoppi. Pyramidimallilla tarkoitetaan ja John Braithwaiten ja Ian Ayresin sääntelyregulaatioteoriaa, jossa sääntely on tehokasta silloin, kun se muodostaa pyramidin siten että vähiten on kriminalisointeja tai muita ankarimpia säännöksiä, ja eniten alatasolla esimerkiksi itsesääntelyä. Lisäksi sääntelypyramidiin liittyy seuraamuspyramidi, jolla kuvataan viranomaisen toimenpidevalikoimaa, jolla se voi reagoida epätoivottuun käytökseen. Yrityksille asetettavat velvollisuudet asettuvat pyramidin keskitasolle harmaan rikollisuuden torjunnan viitekehyksessä. Oikeustaloustieteen avulla analysoidaan lainsäädäntöä taloudellisesta näkökulmasta, ja lainsäädännöllä pyritään luomaan kannustimia, jotta esimerkiksi yritykset toimisivat oikein. Sääntelyregulaatioteoreettisesta näkökulmasta yrityksille asetettavat velvollisuudet ovat oikeutettuja, koska ne ovat välttämätön ainesosa pyramidia, ja oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta, koska ne ohjaavat yrityksiä toimimaan tietyllä tavalla. Yrityksille asetettavat velvollisuudet on jaettu tutkielmassa kolmeen kategoriaan: 1. yrityksille asetettavat tiedonantamisvelvollisuudet, 2. Yrityksille tietyssä tilanteessa aktualisoituvat, laajemmat tiedonantamisvelvollisuudet ja 3. Yrityksille asetettavat toimintavelvollisuudet. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat perusmuotoiset ilmoittamis- ja rekisteröimisvelvollisuudet, esimerkiksi velvollisuus antaa veroilmoitus tai velvollisuus rekisteröityä erilaisiin rekistereihin, toiseen kategoriaan esimerkiksi verotarkastus ja kolmanteen esimerkiksi kuitintarjoamisvelvollisuus. Tehokkuutta tarkastellaan tutkielmassa kolmen eri mittarin avulla, jotka heijastelevat tutkielman teoreettista viitekehystä: valvonnan onnistuminen, sanktiot ja seuraamuspyramidin korkeus ja yrityksille aktualisoituva hallinnollinen- ja sääntelytaakka. Tarkastelun pohjalta paras tehokkuuden taso näillä mittareilla mitattuna on ensimmäisen kategorian velvollisuuksissa ja heikoin toimintavelvollisuuksissa, johtuen lainsäädännön pirstaloitumisesta ja velvollisuuksien erilaisista implementoinneista. Tehokkuutta voitaisiin parantaa lainsäädäntöä yksinkertaistamalla ja samankaltaisella implementoinnilla samanlaisissa velvollisuuksissa ja hyödyntämällä digitalisaatiota.